Miksi et lähtisi itse?

Maailma on muuttunut pienemmäksi. Futisfanille se tarkoittaa sitä, että oman suosikkijoukkueen ottelut saattavat olla lyhyen lentomatkan ja pienen järjestelyn päässä. Jos haluaa vain nauttia kyydistä ja jättää järjestelyt toisille, voi ottaa yhteyttä toimijaan, jonka erikoisosaamista ovat jalkapallomatkat.

Manchester Cityn fanit toiveikkaana ottelun alkuhetkillä

Omat väkevimmät futismuistot ovat juuri paikan päällä koetut ottelut. Viimeksi pääsin palkintomatkalle todistamaan, miten Chelsea kiskaisi valioliigassa ratkaisevan oloisen kaulan Manchester Cityyn Etihad -stadionilla. Tunnelma ja ottelu olivat todella ikimuistoisia. Pelipäivä Manchesterissä alkoi jo hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan aamulla pubit alkoivat jo täyttyä ja kaikkialla välkkyvillä ruuduilla spekuloitiin tulevan kierroksen otteluilla. Koko iltapäivän ajan oli positiivisen virittynyt ja odottava tunnelma.

Saavumme stadionille. Etihad imee magneetin lailla vaalean sinisiin paitoihin pukeutuneita Manchester Cityn kannattajia uumeniinsa. Tunnelma kävi todella taianomaiseksi siinä vaiheessa, kun astui stadionin käytävältä katsomon puolelle. Oli kuin olisi astunut kokonaan toiseen ja tiukasti jalkapalloon kääriytyneeseen maailmaan. Liput liehuivat ja kannatuslaulut raikasivat, kun 55000 katsojaa hakeutui paikoilleen nauttimaan viikon kohokohdasta. Epätoden tuntu valtasi, kun supertähdet astelivat pelaajatunnelista kentälle: Diego Costa, Sergio Agüero, Kevin de Bruyne, Eden Hazard ja kourallinen muita aikamme gladiaattoreita.

Pallo potkaistaan peliin. Costa on juuri niin härkämäinen, Hazardilla on juuri niin pehmeä kosketus ja Kante on juuri niin oikeassa paikassa kuin televisiosta olen nähnyt. Yleisö elää yhtenä nopeana organismina, joka saa sähkönsä pelitapahtumista. Antonio Conte näyttää alusta asti siltä, että haluaisi itsekin kentälle.

Puolustaja Gary Cahillin epäonninen ohjaus räjäyttää stadionin pallo painuessa vastustamattomasti vierasjoukkueen maaliin. Cityn kannattajat ovat varmoja voitostaan. Hetken aikaa heidän koko elämänsä näyttää valoisalta.

Costan tasoitus halvaannuttaa katsomon yhtä siivua lukuun ottamatta. Siivu on täynnä lontoolaisia, joille oli itsestään selvää, että tasoitus tulisi. Willianin johtomaali on lontoolaisille asioiden luontaista jatkumoa samalla kun City fanien maailma karkaa kiertoradaltaan. Tunnelmat nousevat ja laskevat kuin pianon koskettimet. 1-3 -maali iskee kiilan lontoolaisten ja manchesteriläisten väliin: todellisuus jakautuu kahtia. Ottelu päättyy rähinään. Tarinan kaari, draama ja tunteiden skaalat ovat koskettaneet syvältä. Kiitollisena ja penkkiin liimautuneena katson, kun viimeisetkin pelaajat katoavat pelaajatunneliin. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Miksi et lähtisi itse? Halvat lennot, netistä suosikkijoukkueesi esimerkiksi FC Barcelonan liput ja maailmalle. Eipä se usein ole sen hankalampaa.

Viinikuvaus: juonenkäänteitä ja elämyksiä paikan päällä. Tuoreena suoraan tilalta.

Antonio Conten gambiitti

Olin ehtinyt jo kirjoittaa seuraavan pätkän:

”Pohjimmiltaan me kaikki tiedämme sen. Kaikkien aikojen valioliigakausi päättyy Chelsean mestaruuteen. Antonio Conte oli lopulta se velho, joka keitti väkevimmät keitokset. Conten ajuri kompuroi kahdesti alkukaudesta: Liverpoolia ja Arsenalia vastaan. Hetken näytti, että aika ei vielä ollut kypsä italialaiselle fiilisvalmentajalle. Ei ollutkaan vielä silloin, mutta nyt kauden puolessa välissä torinolais-lontoolainen chianti on ylimmällä hyllyllä. Sen alla lojuvat keissi irstasta saksalaista Weizenbockia, hämmentynyt espanjalainen Cava -pullo ja ylikypsä ranskalainen Merlot. Todennäköisyyksiä halveksiva futisfani saattaisi vielä tarttua Douron alueen arvoviiniin, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että portugalilainen jäi alkukaudesta pulloon. Se kipuaa kauden päätteeksi korkeintaan toiseksi korkeimmalle paikalle.

Etihad -stadion. Joulukuu. 55 000 katsojaa. Guardiolan vaaleansinisten pelisuunnitelma toimii matemaattisella tarkkuudella. Pallo saadaan maalin kuitenkin vasta Chelsean topparin avustuksella. Toisella puoliajalla tummansinisten härkä laskee katseensa ja rynnii eteenpäin. Hän ajaa itsensä kolmen puolustajan väliin eikä lopulta pääse irti. Tovin kuluttua Diego Costa tekee saman uudestaan ilman palloa. Pää alas ja täysi vauhti päälle. Pallo tippuu hänen jalkoihinsa, pieni siirto sivuun, pakki putoaa kyydistä ja pallo maaliin: irrationaalisuuden ja itsepäisyyden voitto rationaalisuudesta.

Tarina jatkuu. Pää laskeutuu. Pakki jää jälleen selän taakse ja pallo pystyyn Willianille. 1-2. Edessämme istuva jättilaisen, moottoripyöräkerholaisen ja kykloopin risteymä laskeutuu ensimmäistä kertaa ottelussa istuimelleen ja vetää hupun päähänsä. 1-3 -maali on sekä ratkaiseva että kosmeettinen. Chelsea ottaa sellaisen niskalenkin Citystä, että vaaleansinisten happitiehyet tukkiutuvat pitkäksi aikaa.

Tottenham voittaa Chelsean. Se on kosmeettista eikä ratkaisevaa.”

Joulukuussa Valioliiga näytti vielä tältä. Chelsea juhlimassa Etihad Stadionilla

Tilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti. Härkä laski jälleen päänsä, mutta suuntasi nyt sarvensa omaan aitioon. Kiinalaiset hämmentävät nyt koko eurooppalaista jalkapalloa ja yksi punainen lakana laskeutui Stamford Bridgelle. Mikäli tilanne ei nopeasti muutu Chelsea tulee pudottamaan pisteitä. Conte on shakkilaudalla matissa. Haistaako joku shakin vai onnistuuko Conten gambiitti?

Viinikuvaus: päivänselvästä sattumanvaraiseen

Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496

UD Las Palmas -perinteitä ja pallonhallintaa

UD Las Palmas on ollut kauden yllättäjiä

Keskustelu suurista Eurooppalaisista jalkapallosarjoista keskittyi elokuussa valioliigan ympärille. Englannin pääsarja oli kerännyt pelkästään valmentajista sellaisen kattauksen tarjottimilleen, että voitiin hyvin puhua kaikkien aikojen valioliigakaudesta. Espanjassa nähtiin erikoinen tulos, kun Valencia hävisi kotonaan avausottelunsa piskuiselle UD Las Palmasille 2-4. Vahvoista kotiotteistaan tunnettu Las Palmas niittasi seuraavassa ottelussa 5-1 tuloksen taululle Granadaa vastaan. Tulos vei Las Palmasin hetkellisesti La Ligan kärkeen. Huumorin tukemia siltoja rakennettiin Las Palmas ja Leicesterin välille. Sillat romahtivat välittömästi, kun joukkue ei pystynyt pitämään johtoaan Sevillaa vastaan. Sevilla tuli rinnalle ja ohi aivan ottelun viime hetkillä.

Yksi viesti oli kuitenkin lähettämättä. Joukkue nousi kahdesti tasoihin syyskuun loppupuolella pelatussa ottelussa Real Madridia vastaan. Se saalisti kotiottelussaan todella suuren pisteen. Viimeistään tämä tulos leimasi tämän kauden Las Palmasin vakavasti otettavien joukkueiden joukkoon. Leicestereitä se ei tule tekemään, mutta näköpiirissä siintää aidosti vahva kausi.

UD Las Palmas ei ole vain turistien suosiman lomasaaren tähdenlento. Sillä on pitkät perinteet Espanjan pääsarjassa. Se on pelannut La Ligassa 33 täyttä kautta. Parhaana sijoituksena kaudella 1968-69 saavutettu toinen sija. Ennen viime kautta Las Palmas ehti kuitenkin kyntää alasarjoja 13 kautta. Siksikään se ei viime vuosina ole ollut aivan keskiverto futisfanin huulilla.

Las Palmasia valmentaa espanjalainen Francisco Quique Setién. Setién vannoo pallonhallinnan nimeen. Las Palmas pyrkii melkein järjestäen olemaan vastustajaansa enemmän kiinni pallossa. Esimerkiksi Real Madridia vastaan Las Palmas niisti itselleen 55% pallonhallinnan. Kotiotteluissaan Las Palmas on pitänyt palloa neljänneksi eniten koko sarjassa.

Olennaiset kysymykset tietysti ovat, että miksi Setién tahtoo lähteä hallitsemaan palloa peleissä materiaaliltaan selkeästi vahvempia joukkueita vastaan ja miksi tämä on tällä kaudella toiminut? Setién tuli pelaaja urallaan tunnetuksi luovana ja älykkäänä keskikenttäpelaajana. Las Palmas on varmasti saanut vaikutteita Setiénin omasta pelitavasta. Loogista myös on, että silloin, kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei tee maaleja.

Las Palmasin kotiareena Estadio de Gran Ganaria on paha paikka vierosjoukkueille

Setién pystyi tehostamaan Las Palmasin puolustuspeliä korvattuaan viime kaudella Paco Herreran. Herreran aikana Las Palmasin puolustus vaikutti kelvolliselta ennalta selvästi vahvempia joukkueitta vastaan (Barcelona, Sevilla ja Atletico Madrid). Ongelmana oli, että heikommat joukkueet (Celta Vigo, Eibar ja Getafe) saivat luotua suunnilleen yhtä paljon maalipaikkoja Las Palmasia vastaan kuin esimerkiksi Barcelona. Setiénin pallonhallinta oli hyvä lääke tähän. Laadultaan hyökkäyssuuntaan heikommat joukkueet tarvitsevat keskimäärin useampia hyökkäyksiä saadakseen vaarallisia maalintekotilanteita aikaan. Kun vastustaja pitää palloa 55-65% pelistä, leikkaa se väkisinkin vastustajan hyökkäysten määrää.

Las Palmas pitää palloa suhteellisen paljon oman kentän niillä alueilla, jossa vastustajan prässi ei yleensä ole kaikkein voimakkainta. Tällä on kaksi vaikutusta: pallonhallinta tapahtuu alueella, jolla se ei menetä helposti palloja eikä vastustaja pääse täten iskemään vastaan. Toisaalta pallon pitäminen omalla kenttäpuoliskolla tarkoittaa sitä, että vastustaja ehtii ryhmittämään usein oman joukkueensa puolustusasemiin, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaa Las Palmasin hyökkäyspeliä.

Las Palmas on pitänyt suhteellisen vähän palloa vastustajan hyökkäyskolmanneksella. Tämä voi heijastella kahta asiaa: joko sillä on vaikeuksia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle tai se pyrkii sinne aktiivisesti vain silloin, kun tilanteesta on mahdollista rakentaa mahdollisimman laadukas. Koska varsinaisia maalinteko-ongelmia Las Palmasilla ei ole ollut, ollaan Las Palmasin pelikirjassa selvästi tyytyväisiä siihen, että tilanteita rakennetaan rauhassa puolustuksen ja keskikentän kautta. Samaa asiaa heijastelee myös se, että tällä kaudella Las Palmasin laukauksista kohti maalia on La Ligassa mennyt suhteessa enemmän kuin millään muulla joukkueella.

Las Palmasin ympärillä ei ole avain sellaista ilotulittelua, mitä lomasaaren joukkueelta odotin. Tässä on ehkä sen vahvuus. Se on perinteikäs La Liga –seura, joka hiljalleen heräilee vuosikymmenten talviunilta. Joukkuetta rakennetaan fiksusti ja maltilla pala kerrallaan. Seura on kuitenkin jo osoittanut, että siltä löytyy tarvittaessa myös selkärankaa nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Se on elinehto jatkossakin, mikäli seura meinaa kurottaa Espanjasta Euroopan kentille asti.

Viinikuvaus: pirskettä ja aurinkoisuutta perinteisen reseptin pinnalla. Vuosikymmenten ummehtuneisuus taittumassa uuden ajan hapen tieltä.

Kuvat:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/UD_Las_Palmas

2. Sacha Uding: https://www.flickr.com/photos/arternative-design/7039688153/

Middlesbrough -askel kerrallaan

Juhlitaanko Middlesbroughissa kauden päätteeksi sarjapaikan säilymistä?

Sunnuntaina 13:sta marraskuuta 2015 Middlesbrough FC oli vedenjakajalla, kun se matkusti Charltonin vieraaksi. Middlesbrough oli keikkunut vuoden vaihteen jälkeen championshipin kärjessä, mutta se oli ajautunut vaikeuksiin. Viimeisestä yhdeksästä pelistä se oli voittanut vain kolme. Pelillisten ongelmien lisäksi pukukopissa salamoi. Joukkueen valmentaja Aitor Karanka ei matkustanut vieraspeliin olleenkaan. Huhuttiin että syynä olivat yhteenotot pelaajien kanssa. Ei ollut selvää oliko Karankalla enää valmiuksia jatkaa valmentajana vai oliko joukkue livennyt liian kauaksi hänen näpeistään.

Middlesbrough häviää ottelun Charltonille 2-0. Tappio saattoi hyvinkin avata väylän valioliigaan. Karankan oli mahdollista palata takaisin. Kannattajat osoittivat seuraavassa ottelussa Hull Cityä vastaan yksiselitteisesti tukensa Karankalle. Viesti oli painava ja se upposi varmasti myös pelaajiin. Karankan haluttiin pysyvän Middlesbroughissa. Tasaisen ottelun lisäajalla David Nugent puskee Middlesbroughille voittomaalin. Middlesbrough voittaa seuraavat viisi peliä ja pysyy tappiottomana koko loppukauden ajan. Se tietää lopulta paluuta valioliigaan.

Middlesbrough FC on perustettu 1876 ja se on yksi nykyisen valioliigan perustajajäsenistä. Seuran omistaa kotikylän oma liikemies-miljardööri-poliitikko Steve Gibson. Gibsonin haaveena on tehdä Middlesbroughista säännöllisesti Euroopan kentillä pelaava joukkue. Tähän asti joukkue on rullaillut tasaisesti Englannin kolmen ylimmän sarjatason väliä. Sen paras jakso osui vuosille 1997-2009, jolloin Bobby Robsonin jalanjäljissä Terry Venables, Steve McClaren ja Gareth Southgate heiluttivat Middlesbroughin viiriä valioliigassa. Tuona ajanjaksona Middlesbrough voitti Liiga Cupin ja tuli toiseksi sekä FA Cupissa että UEFA Cupissa. Sittemmin joukkue valui takaisin champioshipiin, jossa se vietti seitsemän kautta ennen paluutaan täksi kaudeksi valioliigaan.

Aitor Karankalla on neljäs kausi menossa Middlesbroughin valmentajana

Palataan takaisin Middlesbroughin pukukoppiin. Valtataistelut, ristiriidat valmentajien ja pelaajien välillä tuovat kaikuja myös toisesta valioliigassa vaikuttavasta valmentajasta. Aitor Karanka aloitti valmennusuransa Real Madridissa Jose Mourinhon avustavana valmentajana. Karanka on sanonut Mourinhon olevan maailman paras valmentaja, joten selvää on, että hän on ammentanut paljon vaikutteita Mourinholta. Karanka on itse maininnut oppineensa Mourinholta voittamisen mentaliteettia ja sen, että yksittäinen pelaaja ei koskaan ole joukkuetta suurempi. Middlesbrough tuli championshipissä tunnetuksi keinoja kaihtamattomasta tuloksen tavoittelusta. Tyylipisteitä ei kerätty. Vain pisteet merkitsivät.

Karanka on rakentanut Middlesbroughia puolustuksen kautta. Sitä vastaan ei ole ollut helppoa tehdä maaleja. Middlesbrough ei hae pallonhallintaa vain pallonhallinnan takia, vaan pallonhallinnalla tulee olla merkitys ja jokin tietty tavoite pelisuunnitelmassa. Joukkuetta on vahvistettu suunnitelmallisesti. Karanka haluaa ottaa selkeitä yksittäisiä askelia ja tämän kauden askel on valioliigassa säilyminen.

Middlesbrough aloitti kauden väkevästi tasapelillä Stokea vastaan, vierasvoitolla Sunderlandista ja vierastasurilla West Bromwichia vastaan. Vaikutti että joukkue on viritetty ottamaan riittävät pisteet löytääkseen itsensä jopa valioliigan keskikastista. Kausi on jatkunut sen jälkeen kolmella tappiolla. Etenkin Evertonia vastaan joukkue oli melko aseeton. Omiin on myös mennyt liikaa maaleja. Mourinho on tunnettu valmennussykleistä, jossa kolmas vuosi on vaikea ja yleensä myös viimeinen. Karankalla on nyt neljäs vuosi Middlesbroughissa menossa. Vieläkö tuulta riittää purjeissa?

Viinikuvaus: Perusbulkkia jossa espanjalaisten ja portugalilaisten vivahteiden tuomaa arvoviinin potentiaalia.

Kuvat:

1. By Paul - Flickr: Boro vs Hull, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16469240

2. https://www.flickr.com/photos/fordspain/9074483295/in/photolist-ePT6Jx-eQ5vqh-tMSw1q

Kolmen tahdin kausi

Tänään potkaistiin käyntiin kesätauon jälkeen valioliiga. Asetelmat ovat tälle kaudelle kenties herkullisemmat, mitä koskaan. Siirtoruletti on pyörinyt hullun lailla, mutta parrasvaloissa ovat nyt valmentajat. Jose Mourinhon ja Pep Guardiolan saapuminen Manchesterin suureseurojen peräsimeen on jotain sellaista, mikä saa futisfanin pulssin kiihtymään. Soppaan kun heittää italialaista twistiä Mauricio Pochettinon ja Antonio Conten muodossa, yhden kahelin saksalaisen Jürgen Kloppin, Mourinhon oppipojan Aitor Karankan, hollantilaisen legendan Ronald Koemanin ja vaikka kaikkien rakastaman britin Eddie Howen, on kattaus valmentajien osalta helposti useamman Michelin –tähden arvoinen.

Katse kääntyy väistämättä Machesteriin. Mourinhon kyyninen ja keinoja kaihtamaton voiton tavoittelu kalistelee miekkaansa Guardiolan pallonhallinnasta taidetta kutovaan futisfilosofiaan. Pääestradin ulkopuolella Conte saa hioa pelillisiä yksityiskohtia. Lopputulemana on muotoja, joita ei ennen tiedetty olevan. Muilla ei tällä kaudella ole jakoa. Tottenham saattaa pelata hyvän kauden, mutta isojen poikien leikki on nyt muuttunut legendojen jumalaiseksi näytelmäksi. Arsenalin kannattajien puolesta tuntuu valmiiksi pahalta. Leicester hävisi jo. Ketunlento on ohi.

Toinen skenaario olisi, että isoilla kone yskii. Joukkueet eivät ole valmiita, jolloin vahva starttaaja, jonka moottori on heti kauden alussa käynnissä, rykäisisi karkuun. Taso on kuitenkin niin kova, että mahdollinen ketunlento jäisi tällä kaudella jänikseksi. Tottenham ei vakuuta. Leicester hävisi jo. City kääntää vaikean avausottelunsa lopussa voitoksi. ManU vienee oman ottelunsa. Sitä, minkä kiven Conte kääntää ensimmäisenä, ei vielä tiedetä. Hyvä niin. Alkutahdit on hakattu. Ne ovat tyylikkään kolmitahtisen konserton tahdit.

Viinikuvaus: täydellinen klassikko kaikilla parhailla mausteilla

Väärin voitettu -eräs finaalipäivän tarina

Portugalin kansallislaulu Pace Terreiro do Pacolla

Ilmoille lensi heitto: mennään lomalle siihen maahan, joka voittaa Kroatia-Portugali –ottelun. Loma läheni. Matkakohde oli edelleen päättämättä. Portugali voitti. Netti auki ja parin päivän lentojen vertailun jälkeen jollain tavalla siedettävän hintaiset yhden vaihdon lennot löytyivät Lissaboniin. Varattiin.

Portugali ei ollut tässä vaiheessa vielä finaalissa, sillä vastaan tuli vielä Wales. Kapteeninsa johdolla Portugali fadoili vastustamattomasti finaaliin. Lissabonissa torilla siis tavattaisiin. Ennen reissua vielä tutkiskelin, että mihin ihmiset kokoontuisivat katsomaan peliä. Googlen kuvahaulla napsahti lopulta kuva Terreiro do Pacolla finaalipaikkaa juhlivista Portugalin futisfaneista. Sinne siis.

Hotellimme oli Carcaveloksessa, joka olin noin kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Saavuimme sinne finaalipäivää edeltävänä yönä eli Lissabonin alueen koordinaatit olivat enemmän tai vähemmän hukassa.  Peli alkoi paikallista aikaa illalla kahdeksalta, joten lähdimme hieman neljän jälkeen junalla kohti Cais du Sodren asemaa. Junassa ja asemilla oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka Portugalin lippuihin ja huiveihin kääriytyneet ihmiset värittivät koko maisemaa.

Kävelimme asemalta Terreiro do Pacolle. Paikalla oli viiden aikaan jo muutamia satoja ihmisiä. DJ viritteli ison näytön edessä ottelua odottelevia futisfaneja tunnelmaan. Aukiota reunustavat terassit olivat tupaten täynnä ihmisiä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jossa voisimme lounastaa ennen ottelua. Ilman karttaa onnistuimme pujottelemaan pääkatujen ohi pienemmille kaduille, joista ei meinannut löytyä ruokapaikkaa ollenkaan. Lopulta yhden liukuoven alta tulvahti savua kadulle. Kebab -house. Olimme hortoilleet ainakin kolmevarttia ympäriinsä, joten aivan sama, sinne mennään. Sisällä vanha muslimimies, jonka hammasvarustosta puuttui vasen puoli kokonaan, otti meidät vastaan. Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita tuolloin. Katselimme hetken tiskin yllä olevien annosten kuvia ja valitsimme pitakebabit. Juomapuoli olikin hieman haastavampi, sillä ravintolassa oli aidosti kuuma ja juomapulloja oli tiskin välissä kypsymässä.

Katsellessani epätoivoinen ilme kasvoillani juomia paikan myyjä veti ässän hihastaan. Hän tuli tiskin takaa pois ja pyysi minua mukaansa ravintolan takaosassa olevalle jääkaapille. Jääkaapissa oli valikoitu valikoima limuja ja olutta.
-Ottakaa tuolta mitä haluatte, viesti tuli perille portugalin, englannin ja elekielen välityksellä.
Mukaan tarttui iso Coca Cola-pullo ja pieni olut. Hetken näytti, ettei ruokaa ehkä olisikaan, sillä ravintolan työntekijä, tuntui vain katselevan kaihoisasti kadulle, jonne myös kebab-paikan savut tulvivat. Tosiasiassa odoteltiin vain lihan kypsymistä. Hetken päästä kuin sähköiskun saaneena vanha mies haki takahuoneesta lautaset, nosti niille pitaleivät ja kaapi lihat ja salaatit leipien sisään. Annokset olivat valmiit. Vanha mies näytti vielä chilipurkkia ja kysyi ”Spicy or not Spicy”. Hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy, kun pyysin ”Spicy for me and not Spicy for her”.

Pöytämme takana pyöri uudehkolta televisiolta, joka vaikutti olevan aivan eri vuosisadalta, mitä muu ravintola, finaaliottelun ennakko. Portugalin kielisestä lähetyksestä sain kiinni, että Pepe pelaisi. Se olisi Portugalille erityisen tärkeää. Ranska oli ollut hyökkäyspelissä vahva nimenomaan keskustassa. Nyt Portugalilla oli jotain, millä vastata siihen.

Kebabit syötyämme palasimme kadulle ja lähdimme kulkemaan kohti aukiota, jolla peli näytettäisiin. Ironista joskin myös odotettua, paluumatkalla vastaamme tuli useampia ravintoloita. Olimme vain onnistuneet kiertämään ne. Reittiä takaisin ei tarvinnut sen enempää pähkäillä, sillä katujen ihmisvirta oli selkeä. Ostin tyttärelle vielä Portugalin huivin aukiota lähellä olevasta kojusta. Hän heilutteli sitä innokkaana kärryjensä kyydissä ja ihastutti ohikulkijoita. Olimme valmiit illan koitokseen.

Aukiolla oli reilusti ihmisiä, kun palasimme. Ottelun alkuun oli vielä puolisen tuntia. Mukanamme oli hieman alle kahden vuoden ikäinen tyttäremme, joten tapahtuman luonne arvelutti. Turhaan. Ihmisillä oli satunnaisia oluttölkkejä mukana, mutta kukaan ei lähellämme örveltänyt tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vierellemme liukui hiljalleen myös Ranskan väreihin ja lippuihin sonnustautuneita kannattajia. Minkäänlaista edes orastavaa konfliktia emme kuitenkaan paikallisten ja ranskalaisten kannattajien kesken huomanneet. Tällaista jalkapallon, urheilun ja viihteen seuraaminen tulisikin olla. Sulassa sovussa. Yhdessä.

Ilta pimenee Lissabonissa

Peli alkoi Ranskan otteessa. Varpistellessani ja hakiessani hyvää näkymää screenille, tuntui, että oli vain ajan kysymys kun Portugalin päässä helähtäisi. Sitten tuli ottelun ensimmäinen todellinen käännekohta. Cristiano Ronaldo loukkaantuu. Palaa kentälle. Huolletaan. Palaa kentälle ja lopulta vaihdetaan pois. Itselle hiipi mieleen, että näinköhän tämä oli tässä. Portugalin kannattajat aukiolla eivät kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita tilanteesta. He saattelivat toisen tähtipelaajansa Ricardo Quaresman raikuvin suosionosoituksin kentälle. Usko omaan joukkueeseen oli edelleen vankkumaton. Myöhemmin kun lomamme oli päättymässä, meitä kyydinnyt taksikuski kiteytti tilanteen: kun Ronaldo loukkaantui, olin varma, että nyt voittaisimme. Nyt he haluaisivat todella voittaa ottelun.

Portugali siirtynyt johtoon

Ronaldon loukkaantuminen tuntui sekoittavan nimenomaan Ranskan peliä. Oliko Ranska keskittynyt liikaa Ronaldoon ja nyt, kun pelaaja ei ollut kentällä, heidän pelisuunnitelma särkyi vai oliko kysymys siitä, että Ronaldon loukkaannuttua Portugalista tuli yhden miehen orkesterin sijaan joukkue: tasavahva ja samaan horisonttiin katsova. Portugalin voittaessa ottelun ilman kiistatonta supertähteään myös kaikki haihattelu vääränlaisesta turnauksesta, vääristä jatkoon menijöistä ja väärästä mestarista voitiin unohtaa. Kaikki olisi ansaittua.

Ilta pimeni. Maaleja ei tullut. Muutaman keskityksen leijaillessa Ranskan maalin edestä mietin, että tuossa olisi Ronaldon korkuinen paikka ollut. Heiluimme väkijoukossa parhaamme mukaan, jotta näköyhteys näytölle säilyisi. Tosiasiassa pelin tarkka seuraaminen oli lähes mahdotonta, mutta tunnelma imi vahvasti mukaansa. Sitten vaihdosta tullut Eder vääntää itsensä pallolisena irti Laurent Koscielnystä ja pamauttaa pallon rangaistusalueen ulkopuolelta vastustamattomasti maalin etukulmaan. Lissabon repeää. Ihmiset hyppivät, kiljuvat ja itkevät onnesta. Aukiolla kuuluu muutama pamahdus ja palopommeja syttyy useammassakin paikassa. Savu nousee aukion ylle. Nyt on Portugalin vuoro.

Peli on vielä kesken. Vaikuttaa että Portugalin ote hieman herpaantuu ja Ranska pääsee luomaan vaarallisia tilanteita liian helposti. Samainen taksikuski, joka veti linjan Ronaldon ja EM-kisojen voiton välillä sanoi, että tuntuu kuin koko maailma olisi meditoinut Portugalin puolesta tänä vuonna. Hän viittasi siihen, miten Portugali oli saman vuonna menestynyt myös nuorten (U21 ja U19) kisoissa. Ehkä ripaus sokeaa uskoa oli juuri se riittävä elementti, joka lopulta siivitti Portugalin historialliseen mestaruuteen.

Peli poikki. Bileet pystyyn. Histoiriallinen EM-mestaruus varmistunut.

Jatko-ottelun viimeisillä minuuteilla älypuhelimet nousevat ilmaan. Kaikki haluavat oman palansa historiallisesta hetkestä. Peli päättyy. Ilotulitteet rätisevät riemuitsevan ihmismassa yllä.

Viinikuvaus: Fadoa, Douroa ja Lissabonin yötä