Valioliigan viimeisen ratakierroksen kello kilkattaa. Loppusuoralla
ensimmäisenä kopisevat venäläisen oligarkin Roman Abramovichin mielitietyn Chelsea FC:n kaviot. Antonia Conten ohjaama ravuri pussitettiin alkumatkasta pari
kertaa, mutta marraskuiset 5-0 murskajaiset Evertonista nostivat Chelsean
tuloslistan kärkeen ja siellä se on sen jälkeen pysynyt.
Conte sai sikäli suotuisan lähdön, ettei Chelsealla ollut
europelien painoja pohkeissa. Ensimmäinen kausi ei suoraan ole vuorattu
kaikkein tummimmilla pilvillä. Myrskyn silmää kiertelevät Jürgen Klopp, Arsene
Wenger ja Mauricio Pochettino. Josep Guardiola ja Jose Mourinho kastuvat, koska
Conte on ollut valioliigan keltanokkana suvereeni. Manchesterissä tullaan
kuuluttamaan pakkomestaruutta ensi kaudella. Sekä Cityn että Unitedin vene
keinuu, mutta ei kaadu vielä tämän kauden aikana.
Pochettinon Tottenham on vaununmitalla Chelsea jäljessä. Se
ravaa vielä mestaruudesta, mutta Chelsealle hävityn FA Cupin välierän jälkeen
sen rata pehmeni. Tottenhamilla on se etu, että siltä valioliigan pyttyä odottavat
vain omat kannattajat. Toisaalta Tottenham on nyt kaksi kautta elänyt
etsikkoaikaansa. Ensimmäisellä kaudella karkuun luikkivat ketut ja nyt katsellaan
italialaisen jalkapalloa hengittävän herrasmiehen selkään. Kuluva kausi
saattaakin olla Tottenhamin paras mestaruussauma hetkeen, sillä ensi kaudella, kun
Manchesterin keltanokat ovat käyneet ensimmäisen kauden laiskan läksyt läpi, valioliigan voittaminen on entistä vaikeampaa. Sitäkään ei tosin ole kiveen
hakattu, että nähdäänkö veli Mauricio vielä ensi kaudella pohjois-Lontoossa vai
avaako Barcelonasta lähtevä tuolileikki houkuttelevimpia istuimia.
Ockhamin partaveitsi on raivannut tällä kaudella surutta
manchesteriläisten jalkapallounelmien viidakkoa. Guardiola ei tule voittamaan valioliigan tulikasteessan mitään. Ilkeämielisimmät kertovat sen johtuvan siitä, että
ensimmäistä kertaa valmennusurallaan Pep ei pääse peluuttamaan sarjan
ylivertaisinta pelaajistoa. Mourinho tasapainoilee jo kahden pokaalin päällä. Kolmas saattaa olla vielä tulossa, mutta mikään näistä pokaaleista ei pääse
paraatipaikalle. Setä-Jose ei häviä, mutta voittaminenkin on väliin ollut
hankalaa. Terävimmän kärjen ja Manchester Unitedin erottavat vastustajan
boksiin pomppimaan jääneet pallot, joita ManU ei ole saanut lakaistua maaliin
asti. Molempien manchesteriläisten on ensi kaudella vakuutettava.
Liverpoolin kausi on piirtynyt sini -käyränä. Käyrä on ollut epäloogisuudessaan looginen. Samaan aikaan, kun se on kirnunnut
kermaa otteluissa, joissa se on kohdannut vahvimmat joukkueet, sen maito on
ollut hapanta muun muassa Burnleyä, Hull Cityä, Swanseaa, Bournemouthia ja
viimeksi Crystal Palacea vastaan. Kloppolla on teknisesti ottaen rata vielä
auki mestareiden liigaan. Loppuohjelma näyttää kuitenkin lähtökohtaisesti
helpolta. Se on Pooliin peilaten hankala asia.
Arsene Wengerin tykkimiehien osalta kaikki vitsit on jo
käytetty. Aurinko ei nouse täksi kaudeksi kuitenkaan idästä eli Arsenal ei tule
sijoittumaan edes neljänneksi. Lontoolaiset punaisen puolen futisromantikot
uskovat naivisti yhteen pokaalin. Auringon eteen valuu kuitenkin Contea
muistuttava myrskypilvi.
Evertonistakin olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin, mutta
sen kohdalta valioliiga jaetaan valtameriin ja ankkalampiin. Hyvä kausi
päättynee siihen, että parhaat pelaajat lähtevät. Pelkkä Lukaku ei pystynyt pitämään
Evertonia kärkiravureiden peesissä.
Viinikuvaus: Tynnyrit ja valmistustekniikka Lontoosta.
Raaka-aineet Italiasta ja Argentiinasta. Manchesteristä ja Liverpoolista pala
hiivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti