Kuparivuorella pelattava VG-62:n 60v juhlaottelu vie blogin matsivalintaäänestyksen pystyyn. Ensimmäisiä pelaajia valuu pukukoppeja kohti. Olen hyvissä ajoin Kuparivuoren laudoilla, jossa vaihdan muutaman sanan myös jälkipeli.netin Hannu Tuomisen kanssa. Muun jutustelun lisäksi Hannu kertoo, että Kuparivuoren yleisöennätys on 6600. Kyseinen yleisö todisti Naantalin Löylyn Olavi Vuorisalon haamumailia vuonna 1957. Ihan noihin lukemiin ei juhlaottelussa päästä, mutta porukkaa kertyy paikalle reippaanlaisesti ja ottelun päätyttyä tarkasti lasketuksi yleisömääräksi ilmoitetaan 290.
Vesa-Matti Loiri saa oman Lapin kesänsä. Juhlaottelun kunniaksi VG-62 muistaa seuraikoneitaan Mika Vainiota, Jukka Saarta ja Leo Tommilaa. Kirjoittajalle tuntemattomasta syystä VG-62:n Anton Bäckmanin maininta pelaajaesittelyssä sytyttää junnukatsomon päivän äänekkäimpiin suosionosoituksiin. Täytynee lähettää blogin tutkiva journalisti selvittämään ilmiön taustoja.
 |
| Ready, Steady and Go! |
Keltamustien maskotti ”Vege” capoilee ja peli potkaistaan käyntiin sanalla sanoen hieman koinsyömällä Kuparivuoren silkillä. Paikallispeli, juhlaottelu ja pinnakipeä MaPS yhdistettynä muhkuraiseen nurmeen määrittävät pelin ilmeen. Se on hyvin rehellistä ja suorasukaista kalinaa: paljon kaksinkamppailuita, paljon erikoistilanteita ja paljon asiaa tuomarille. Erotuomari Santeri Ojala on hyvin pelin pulssilla eikä hän arastele laputtaa pelaajia, mikä edesauttaa sitä, että varsin fyysinen peli ei keitä pahasti levylle.
 |
| Pelissä piisasi kalinaa ja kaksinkamppailuita |
MaPS on ottelun alussa pykälää terävämpi, mutta VG-62 saa pian syöttöketjuihinsa pituutta. Kumpikaan joukkue ei pelkää pitkää palloa. MaPS rikkoo hiukan VG-62:ta enemmän ja kotiyleisön energia vaikuttaa myös kommunikoivan kenttätapahtumien kanssa. Varsinaista paremmuutta on vaikea mitata muuten kuin maaleilla ja sellaisenhan tarjoaa Niclas ”vain hienoja maaleja” Forss, jonka rangaistusalueen kulmalta lähtevä puolivolley kiitää hallitulla ylöspäin jatkuvalla leikkauksella kuin Boeing Jukka Hatakan lennonjohtotorin ulottumattomiin: 0-1 ja kellossa ventti.
Seuraava keltakortti nousee ja pelaajat päästetään juomatauolle. Alemmalla rivillä korkataan Fosters. Yleisö jatkaa pelitapahtumiin reagointia ja pallo pöllähtää MaPS:n Henrik Forsströmin maalin sivuverkkoon. Ensimmäinen rivi tuulettaa ja kuuluttamosta helähtää ensimmäiset maalilaulun sulosävelmät. Viestinviejällä on kuitenkin lannistava viesti kuuluttamoon: pallo suhahti sivuverkkoon tolpan väärältä puolelta. Peli jatkuu ja ensimmäinen puoliaika päättyy 0-1 -lukemissa.
Tauolla grillimakkarajonossa pähkäillään, että miksi ei kaikkia pelejä mainosteta juhlapeleinä. ”Jerry” heittää takaperinvoltin juoksuradalla ja toinen puoliaika voi alkaa.
Toinen puoliaika on samankaltaista ryminää, mitä ensimmäinenkin. VG-62 hallitsee ehkä hienokseltaan pelitapahtumia, mutta MaPS on hyökätessään yhtä lähellä tai kaukana seuraavaa maalia kuin kotijoukkuekin. Junnuosastolla alkaa ilmeisesti hieman koulunaloitus viikko painamaan, sillä homma menee levottoman puolelle. Yksi kaveri heitetään vesiesteeseen ja pari muutakin kärhämää orastaa.
VG-62 ei saanut tuloutettua kannustusta ja erikoistilanteitaan:
MaPS onnistuu puolustamaan VG-62:n pois aivan parhailta maalipaikoilta eikä VG-62 saa myöskään hyödynnettyä erikoistilanteitaan. Kaupungin puoleiselta rinteeltä alkaa kuulua yksittäisen MaPS Ultran kannustusta. Kirjoittajan tuotetuntemuksella arvioiden paikallispeliä juhlistetaan punaisella Camparilla. Huudotkin ovat taattua laatua, vaikka ne rytmiltään eivät virheettömästi osu aivan pelitapahtumien tahtiin. Tunne on kuitenkin tärkeintä.
VG-62 hakee tasoitusta pienellä kiukullakin, mutta Forsström palauttaa tarvittavat pallot yhdessä MaPS:n hyvin pelanneen puolustuksen kanssa. Juhlaottelu päättyy. Vihreävalkoinen enkeli vie päivänsankarin.
Viini: 60 vuotta tynnyrissä kypsytetty naantalilainen, jonka alla myös paikallisvastustajan kuksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti