Suomen surulliset EM-karsinnat ovat ohi, vaikka neljä peliä
olisi vielä jäljellä. Päävalmentaja heittelee irtopalloja materiaalin ja
yksittäisten epäonnistumisten suuntaan. Viimeisessä pelissä jopa fanien käytös
hämmästytti ja kummastutti Mika-Mattia. Materiaalia on turha syyttää. Suomen
edellä lohkossa on Färsaaret. Islanti on veturina lohkossa, jossa ovat
lisäksi Hollanti, Tšekki ja Turkki. Lisäksi karsintalohkojaan johtavat muun
muassa Wales ja Slovakia. Nämä joukkueet eivät myöskään vilise maailmanluokan
supertähtiä. Suomen joukkueen rungosta löytyy Venäjän ja Tanska liigan ’parhaat
pelaajat’. Kapteenina on yksi Hollannin liigan ykköstoppareista. Lisäksi
joukkueen runkopelaajia kosiskellaan jatkuvasti kovempiin sarjoihin.
Yksittäisten suomalaisten jalkapalloilijoiden urat ovat siis trendiltään
nousevia samalla kun Suomen maajoukkue raapii pohjaa niin, että kipeää tekee.
Nykyisellä materiaalilla ei varmasti EM-kisoja olisi voitettu, mutta on täyttä
höpöhöpöä perustella pelaajamateriaalilla sitä, että Suomella kasassa neljä
pistettä kuudesta pelistä yhdessä karsintojen helpoimmista lohkoista.
Kannattajilta toivotaan jonkinlaista heräämistä siihen
todellisuuteen, että tämä on Suomen jalkapallon oikea taso. Tähän miinaan ei
kannata myöskään astua. Käynnissä olevien karsintojen aikana ainoa mitattava
asia on ollut sen projektin taso, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli viedä
Suomi EM-kisoihin. Projektia voi pilkkoa pienempiin osiin, kuten valmentajaan,
taktiikkaan, yksittäisten pelaajien rooliin joukkueessa tai yksittäisten
otteluiden merkitykseen osana kokonaistavoitetta. Ohi ammuttujen laukausten
määrä on suuri. Projekti on epäonnistunut. Sitä voisi ruoskia erilaisin
adjektiivein, mutta se lienee turhaa. Eniten pistelee se, että toiminta on
jonkin aikaa ollut tahdotonta. Siinä vaiheessa, kun homma lähti lipsumaan,
korjausliikettä ei uskallettu tai tahdottu tehdä. Nyt kyytii kieppuu hervottomasti
alamäkeen ja tömähtää penkareeseen, kun Suomen ja Pohjois-Irlannin välinen peli
lokakuussa puhalletaan päättyneeksi.
Pitäisikö valmentaja sitten vaihtaa? Olisi pitänyt Romania
tappion jälkeen. Olisi pitänyt ensimmäisen Unkari tappion jälkeen. Pitäisikö
valmentaja nyt sitten vaihtaa on lähtökohtaisesti monisyisempi kysymys.
Taloudelliset reaaliteet painavat, mutta ollaanko kohta tilanteessa, että on
mahdotonta houkutella seuraavan projektiin riittävän hyvää valmentajaa tai että
maajoukkueessa pelaamisesta tulee ennemminkin taakka ja rasite yksittäisen pelaajan
uralle? Tämä projekti ei enää pese kasvojaan. Se korkeintaan läpsyttelee vettä
poskille Suomen voittaessa kaikki loput pelit. Mika-Mika maassakaan kukaan ei
vanhene.
Sääliksi käy valmentajaa. Sääliksi käy joukkueen kapteenia
ja muita pelaajia. Sääliksi käy myös meitä suomalaisia jalkapallokannattajia,
joiden yhtenä haaveena on, että edes kerran oman elämänkaareensa aikana näkisi
Suomen jalkapallomaajoukkueen arvokisoissa. Sääliksi käy ne tuhannet
suomalaiset jalkapallojuniorit, jotka hakevat vahvistusta lajivalinnalleen
maassa, jossa luistimet ovat terävät ja kiekko liikkuu liukkaasti. Sääliksi
käy, mutta onneksi kesä tulee.
Viinikuvaus: Katkeraa kalkkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti