Jose Mourinhon potkut saivat monien vahingoniloisten suupielet
nytkähtelemään. Manchester Unitedin alamäkijuoksu on tänäkin vuonna ottanut
lisää kieppejä. Näkymä on jotenkin nokiamainen:
kun skene on ollut hallussa, mitään ei ole tarvinnut muuttaa. Nyt sekä
valioliigassa että futismanagerimaailmassa on fuusioitumisen paineistaman
jalokiven hohtoa. Perinteet ja niistä säteilevä nostalgia ovat paraatipaikalla,
mutta museon puolella.
Mourinho pääsi Manchesterissä kalistelemaan kolmea
pokaalia, viittamaan kolmen sormen kintaalla epäilijöilleen, mutta lopulta kolmas
vuosi toi liian kylmät merivirrat espadalle. Liverpool osoitti raatorehellisesti
sen krateerin, joka huippujoukkueiden ja Manchester Unitedin välille on ratkennut. Uskon hyppyä ei enää nähty, vaan Old Traffordin nurmeen painautuneet
askeleet osoittavat kiertotien suuntaan.
Manchesterin punainen puoli huutaa projektia jalkapallomaailmassa,
jota lyhenevät elinkaaret ja kärsimättömyys säestävät. Josessa on myös enemmän
mestarivarkaan kuin projektipäällikön auraa. Eivätkä joukkueen
tähtipelaajatkaan ole piirtäneet karttaansa erityisen pitkää viivaa. Raiteet
haalistuvat jo ennen seuraava asemaa ja United vaikuttaakin liukastuneen pois
ytimeltään. Vaikeista oloista nousseet, säälimätöntä työntekoa pelkäämättömät, kaikin
keinoin voittoa tavoittelevat ja ruohoa kolmea kertaa päivässä syövät brittilädit ovat vaihtuneet somea näprääviin rokkitähdenkaltaisiin dandyihin.
Se on ehkä tätä päivää, mutta juuri tähän päivään United ei ole sopeutunut.
Supervaihturi Ole Gunnar Solskjær juoksutetaan kentälle nyt jo
ennen kuin ensimmäinen puoliaika on pelattu. Häneltä odotetaan ratkaisuja,
kuten ennen vanhaan ja ensi töikseen hän on kertonut tuovansa ilon Unitedin
pelaamiseen. Pelkkä rakkaus ei kuitenkaan pitkään elätä ja Molden enkelillä
onkin kova työ sekoittaa napalmisopasta lohikeittoa. Manchesterin maniassa
soivat nyt sähkökitarat ja seiniltä on seuralegendojen julisteet vaihdettu
kampaamokatalogeihin. Täyden kympin ammattilainen on toki jotain aivan muuta kuin
Manchesterissä on aiemmin nähty. Avainkysymyksiä lieneekin että saadaanko myös
takarivin lökäpöksyt menemään ajoissa nukkumaan ja tekemään säännöllisesti
kotiläksyt.
Solskjærin startti on todella
kutkuttava, kun punainen laivue ankkuroituu Cardiffiin Walesiin brittikyynikko Neil
Warnockin satamaan. Vastaan tulee seura, joka aikoinaan palautti keltanokkamanageri
Solskjærin takaisin Norjaan riittämättömien tulosten johdosta. Kaunotar ja hirviö näytellään Walesissa.
Viinikuvas: portugalilaista viiniä, norjalaista lohisoppaa,
yökerhon lattialle kaadettua premium vodkaa ja samppanjaa. Maku arvoitus. Krapulta
taattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti