Futiskirjat: Naisten laji. Kirja jalkapallosta, Johanna Ruohonen

Blogin vinkkiboksiin poksahtaa suositus Kustantamo S&S:n julkaisemasta ja Johanna Ruohosen kirjoittamasta Naisten lajista. Niinpä on aika lähettää blogin tiedustelupalvelu kirjan perään ja lopulta Naisten laji kulkeutuu kirjoittajan postilaatikkoon. Ruohosen kirja on niin sanotusti ”On mission”. Se heiluttelee valokeilaansa raivoisasti niihin katveisiin, joissa naisten jalkapalloon liittyvä historia ja tarinat ovat jääneet kertomatta. Ekstrapattereille on käyttöä, sillä kohde on kirjailijaa referoiden ”lähes kyntämätön pelto”.

Johanna Ruohosen "Naisten laji"

Kirjan alku on melko dokumentaaristakin luettava, kun Ruohonen nostelee naisten jalkapallon alkulähteiltä lukijoidensa eteen jokaisen pienenkin taimen, jonka onnistuu eri tietolähteistä kaivamaan.  Sinänsä mielenkiintoinen nyanssi on se, että 1900 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Dick, Kerr & Co tehtaan työntekijöistä koottu Dick, Kerr Ladies on onnistunut vetämään stadioneille kymmeniätuhansia katsojia. Hiljalleen sen jälkeen naisten jalkapalloon on iskenyt melkoinen eroosio, jota enimmäkseen ovat jouduttaneet kansalliset jalkapalloliitot. Naiset on pitkälti pakotettu pois virallisilta pelikentiltä ja sitä velkaa naisten jalkapallo edelleenkin maksaa, vaikka tuulen suunta onkin vaihtunut. Nykyisellään kirjoittajakin ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin ajattelee, että esimerkiksi Megan Rapinoe on parempi esikuva ihmisille kuin Cristiano Ronaldo tai Lionel Messi.

Ruohosen lähtiessä niin sanotusti Eurooppaan radalle muuttuu kirjan kerronnallinen puoli dokumentoivasta tarinoittavaksi, mikä on itselle mieleen. Esimerkiksi Ruohosen kuvaus tyhjästä brittipubista pelipäivänä kirvoittaa kutkuttavalla tavalla perspektiiviä omiin kokemuksiin jo aamulla tupaten täysistä pubeista. Ero on tietysti siinä, että Ruohonen odottaa Englannin naisten maajoukkueen peliä, kun taas blogin kirjoittaja on ollut valmistautumassa tuleviin miesten Valioliigamatseihin.

Tarinoittaminen saa herkullisimmat elementit, kun kirja pureutuu suomalaisten maajoukkuepelaajien, kuten esimerkiksi Tinja-Riikka Korpelan, Linda Sällströmin tai Emma Koiviston, tapaamisten kautta siihen, mitä on ollut ja mitä on olla suomalainen jalkapalloa ammatikseen pelaava nainen. Pelaajien tarinat ja havainnot kuvastavat tietyllä tavalla myös sukupuoliriippumattomasti sitä, miten kaukana glamourista ammattijalkapalloilijoiden arki monessa tapauksessa saattaa olla. Palkalla ja eduilla pärjää, mutta niillä ei rikastuta tai rakenneta uran jälkeistä elämää. Onnelliseksi tekeekin jo se, jos valmennus on jokseenkin täysipäistä, treeniolosuhteet ovat kunnossa ja pääsee pelaamaan. Näin ei tietenkään aina ole ja kirjassa on myös omat rivinsä sille, miten absurdin painajaismaisia seuraympäristöjä maailmalla on.

Kirjasta on moneen. Se on yhdistelmä historiikkia, jalkapallon nykytilan analyysiä, tarinoita ja naisten jalkapalloon liittyvien ilmiöiden näkyväksi tekemistä. Sen kevyenä sivujuonteena kulkevat kirjailijan ihastus Martaan ja palo päästä itsekin pelaamaan. Pioneeritekona kirja putoaa helposti kenen tahansa sellaisen pirtaan, joka tahtoo syvällisesti ymmärtää jalkapalloa sekä naisten lajina että lajina ylipäätään ja on valmis kestämään hieman myös omien jalkapallomieltymystensä piikittelyä.

Viini: Aurora Wineryn Merlot viilenevässä Dois Riachosin illassa 

Futisoluet: Brewer's Special Bayern Weiß

Kansallisen liigan starttaamisen kunniaksi futisoluiden sarjaan valikoituu Saimaa Brewingin Brewer’s Special -sarjan Bayern Weiß. Olutta kuvataan tölkissä vaaleaksi voittajattareksi, joka rakentaa maalipaikan yhdistelemällä hedelmäisyyttä ja mausteisuutta täyteläiseen maltaisuuteen. Kuivahumalointi takaa sen, että vastustajan verkot venyvät. Etiketin teksteineen voi nähdä ja mieluusti näkeekin tribuuttina naisfutikselle

Lasiin kaatuu hunajan oranssi samea olut, jonka päälle nousee runsas puhtaan valkoinen ja hattarainen vaahto. Tuoksussa vehnäisyys kohtaa hedelmäisyyden.  Taustalla on vaaleita viljoja ja tuulahdus banaanisuutta.

Voittajar

Suutuntuma on piirun imelä, vaikkakin kuplat nostavat oluen ryhtiä. Maku leikittelee kevyellä vehnäisyydellä, tilkalla mausteisuutta ja etäistä tropiikkia. Keveydessään menee reilusti kesäisen puolella. Makujen ilotulittelun sijaan olut sopii janonsammuttajaksi ja esimerkiksi kokille grillausolueksi. Luonteeltaan olut ei ihan ole Megan Rapinoe tyyppinen, mutta ajaa kyllä ideaansa tölkkiin rakennetun tarinan kautta.

Oluella on selkeä paikkansa kotimaisten oluiden kokoonpanossa ja vierelle sopisi vielä hyvin toinenkin pelintekijä

Asenteesta 5/5

Futis- ja viinikuvaus: hyvällä asenteella soljuva paikkansa pitävä kokonaisuus

Suomi-Islanti: helmareiden helmoissa

Veritas vastaanotti Suomen ja Islannin naismaajoukkueet sadetta enteilevänä alkukesän torstai-iltana. Otteluun oli pienen tauon jälkeen yllättävän helppo puhua koko perhe mukaan. Sikseen naisfutaajissa oli sellaista vetovoimaa, jota ihan jokaisessa suomifutiskolinassa ei hetkeen ole ollut.

Saavuimme peliin hieman myöhässä, koska sellaista se koko ketjun kanssa lähteminen on. Tytär pääsi näyttämään reppuun sullottua lelukokoelmaa ystävälliselle järjestyksenvalvojalle. Kentän toisesta laidasta löytyi sopivan tyhjä rivi, johon leiriydyimme.

Sen verran pihalla olin kyseisestä futisskenestä, että hetki meni päätellä kumpi joukkue on kumpi ja rehellisyyden nimissä kertaalleen jouduimme vaihtamaan kannustettavaa joukkuetta. Ensi kerralla tiedän.

Suomen ja Islannin kohtaaminen tarjosi tiukkaa vääntöä

Peli oli hyvin tasainen ja erityisen vaarallisia maalintekotilanteita ei ensimmäiselle puoliajalle siunaantunut. Vedonlyöntitoimistot olivat arvioineet Islannin suosikiksi, joten Suomen otteisiin saattoi olla tyytyväinen. 

Suomi rakensi peliä kärsivällisesti puolustuksen kautta ja pyrki pelaamaan palloja Islannin selustaan. Suomi vaikutti hyvin organisoidulta ja kurinalaiselta joukkueelta. Islannin hyökkäykset suuntautuivat enemmän Suomen puolustuslinjan eteen. Tähän varmasti vaikutti Suomen puolustuslinjan roikottaminen suht alhaalla.

Ennen puoliaikaa kasteltiin sekä Veritaksen nurmi että vierasjoukkueen pelaajat

Viereiseen katsomoon valui joukko punaisiin nuttuihin pukeutuneita tyttöfutaajia, joiden Suomi, Suomi -huudot kaikuvat loppuottelun ajan ja lisäksi fanit vaativat kaiken peliin laittamista.

Puoliajalla makkarat hankintaan ja tarvittavien höyryjen päästö Veritaksen ulkosivustalla. Stadionin eteen pysäytetyt bussit herättivät etenkin nuoremman lapsen mielenkiintoa. Samoin sprinkleri, joka suihkutti vettä niin nurmelle kuin Islannin pelaajien niskaankin ennen kuin toinen puoliaika potkaistiin käyntiin.

Suomen Olga Ahtinen islantilaispuolustuksen varjostamana

Suomi pääsi koko ajan paremmin matsin päälle ja sen pistot Islannin puolustuslinjan taakse loivat uhkaa. Laukaisupaikoillekin päästiin. Eritoten lopussa Suomen maali roikkui ilmassa, mutta varmaotteisesti pelannut Sandra Sigurdadottir piti maalinsa puhtaana ja lopulta Islanti saa olla tyytyväisempi tasapeliin. Suomelta pirteitä otteita esittivät kapteeni Linda Sällström, puolustusta johtanut Anna Westerlund ja hyvää energiaa peliin tuonut Ria Öling.

Viinikuvaus: skandinaavista tasalaatuisuutta