Blogin vinkkiboksiin poksahtaa suositus Kustantamo S&S:n
julkaisemasta ja Johanna Ruohosen kirjoittamasta Naisten lajista. Niinpä
on aika lähettää blogin tiedustelupalvelu kirjan perään ja lopulta Naisten
laji kulkeutuu kirjoittajan postilaatikkoon. Ruohosen kirja on niin
sanotusti ”On mission”. Se heiluttelee valokeilaansa raivoisasti niihin
katveisiin, joissa naisten jalkapalloon liittyvä historia ja tarinat ovat
jääneet kertomatta. Ekstrapattereille on käyttöä, sillä kohde on kirjailijaa
referoiden ”lähes kyntämätön pelto”.
Johanna Ruohosen "Naisten laji" |
Kirjan alku on melko dokumentaaristakin luettava, kun
Ruohonen nostelee naisten jalkapallon alkulähteiltä lukijoidensa eteen jokaisen
pienenkin taimen, jonka onnistuu eri tietolähteistä kaivamaan. Sinänsä mielenkiintoinen nyanssi on se, että
1900 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Dick, Kerr & Co tehtaan
työntekijöistä koottu Dick, Kerr Ladies on onnistunut vetämään stadioneille
kymmeniätuhansia katsojia. Hiljalleen sen jälkeen naisten jalkapalloon on
iskenyt melkoinen eroosio, jota enimmäkseen ovat jouduttaneet kansalliset
jalkapalloliitot. Naiset on pitkälti pakotettu pois virallisilta pelikentiltä
ja sitä velkaa naisten jalkapallo edelleenkin maksaa, vaikka tuulen suunta onkin
vaihtunut. Nykyisellään kirjoittajakin ja toivottavasti mahdollisimman moni
muukin ajattelee, että esimerkiksi Megan Rapinoe on parempi esikuva ihmisille
kuin Cristiano Ronaldo tai Lionel Messi.
Ruohosen lähtiessä niin sanotusti Eurooppaan radalle muuttuu
kirjan kerronnallinen puoli dokumentoivasta tarinoittavaksi, mikä on itselle
mieleen. Esimerkiksi Ruohosen kuvaus tyhjästä brittipubista pelipäivänä
kirvoittaa kutkuttavalla tavalla perspektiiviä omiin kokemuksiin jo aamulla
tupaten täysistä pubeista. Ero on tietysti siinä, että Ruohonen odottaa
Englannin naisten maajoukkueen peliä, kun taas blogin kirjoittaja on ollut
valmistautumassa tuleviin miesten Valioliigamatseihin.
Tarinoittaminen saa herkullisimmat elementit, kun kirja
pureutuu suomalaisten maajoukkuepelaajien, kuten esimerkiksi Tinja-Riikka
Korpelan, Linda Sällströmin tai Emma Koiviston, tapaamisten kautta siihen, mitä
on ollut ja mitä on olla suomalainen jalkapalloa ammatikseen pelaava nainen.
Pelaajien tarinat ja havainnot kuvastavat tietyllä tavalla myös sukupuoliriippumattomasti
sitä, miten kaukana glamourista ammattijalkapalloilijoiden arki monessa
tapauksessa saattaa olla. Palkalla ja eduilla pärjää, mutta niillä ei rikastuta
tai rakenneta uran jälkeistä elämää. Onnelliseksi tekeekin jo se, jos valmennus
on jokseenkin täysipäistä, treeniolosuhteet ovat kunnossa ja pääsee pelaamaan. Näin
ei tietenkään aina ole ja kirjassa on myös omat rivinsä sille, miten absurdin
painajaismaisia seuraympäristöjä maailmalla on.
Kirjasta on moneen. Se on yhdistelmä historiikkia,
jalkapallon nykytilan analyysiä, tarinoita ja naisten jalkapalloon liittyvien ilmiöiden
näkyväksi tekemistä. Sen kevyenä sivujuonteena kulkevat kirjailijan ihastus Martaan
ja palo päästä itsekin pelaamaan. Pioneeritekona kirja putoaa helposti kenen
tahansa sellaisen pirtaan, joka tahtoo syvällisesti ymmärtää jalkapalloa sekä
naisten lajina että lajina ylipäätään ja on valmis kestämään hieman myös omien
jalkapallomieltymystensä piikittelyä.
Viini: Aurora Wineryn Merlot viilenevässä Dois Riachosin illassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti