David Goldblattin ”The
Age of Football: Soccer and the 21st Century” on jalkapallolasien läpi maailmaa
tutkiva koko pitkä maailmanympärysmatka. Kirja on kattavuudessa tinkimätön
kuvaus siitä, miten jalkapallo sykkii kulttuurisen ja yhteiskunnallisen elämän
pulssilla maailmankolkasta riippumatta. Goldblatt esittää, että jalkapalloa ei
voi ohittaa, mikäli aikoo ylipäätään ymmärtää, miten ihmiset tässä ajassa
elävät ja minkälaisen kulttuurin osia he ovat. Goldblattin varsinainen kysymys
onkin: tuleeko jalkapallo ennen kaikkea muuta?
The Age of Football: Soccer and the 21st Century |
The Age of Football on massiivinen kaikkinensa yli 550 sivua
pitkä systemaattisesti mantereelta mantereella ja maasta toiseen liikkuva
jalkapalloteos. Samalla, kun Goldblatt sytyttelee lyhtyjä jalkapallon
lähihistorian globaaleissa holveissa ja puhaltaa hiekkaa graniittiin hakattujen
tarinoiden päältä, hän kertaa myös koko maailman lähihistorian merkittävimpiä
tapahtumia. Jalkapallo ja koko ihmisiä ympäröivä todellisuus ovat samaa DNA:ta.
Jos jossain on korruptiota, rahanpesua ja harmaata taloutta, on sitä myös
jalkapallossa. Jos jossain on laajaa poliittista liikehdintää ja aktivismia, on
sitä myös jalkapallossa. Jos jossain rakennetaan vahvoja valta-asemia, ne
näkyvät myös jalkapallossa joko olemassa olevia ranteita tukien tai/ja niitä
vastustaen. Jos jossain tarvitaan toivoa, pilkistää se usein jalkapalloviheriöltä.
Mantereelta mantereelle |
Goldblattin teksti loikkii tietokirjamaisesta proosalliseen
kuvailevaan kerrontaan. Kirja istuttaa lukijan lagosilaiseen kuppilaan
katsomaan Arsenalin ottelua. Se oivalluttaa kylmäävästi sen, että mikäli olet
vuosituhannen taitteessa omistanut bulgarialaisen jalkapalloseuran, olet
hyvinkin saattanut päästä jo hengestäsi tai mikäli tiedät, että Indonesian
kansallisessa cupissa eteneminen tarkoittaisi vierasottelua Borneoon säälimättömän
rikollisjengin alueelle, saatat seurauksista riippumatta alkaa latomaan palloa
omaan maaliin. Ohimennen kirjassa myös mainitaan, että osana Qatarin MM-projektia maan jokainen 12-vuotias poika on vuodesta 2007 alkaen testattu jalkapallopotentiaalinsa osalta.
Ennen kuin kirja nauraa FIFA:n viime vuosien sekoiluille se
piipahtaa myös Suomessa ja huomauttaa, että suomalaisten jalkapallopelaajien palkkataso
on sopupelien houkutuksille altistavat tekijä. Sekä AC Allianssin ja Hakan vuonna
2005 pelattu 0-8 lukemiin päättynyt ottelu että 2010 -luvun taitteen
aasialaissyndikaatin laajempi matsien järkkäily saavat omat rivinsä kirjasta.
Skandinaavisten maiden valoisemmalta puolelta Goldblatt nostaa naisjalkapallon
nousun ja kansainvälisen menestymisen, joka on heijastumaa globaalilla
skaalalla varsin tasa-arvoisista yhteiskunnista.
The Age of Football avaa monen lähempää tutkimista
ansaitsevan futistarinan sinetit. On vapaaottelijoiden perustamaa
jalkapalloliittoa Bulgariassa. On taiteilijoiden, pankkiirien ja bloggareiden
perustamaa joukkuetta (No-U FC), joka ei poliittisen agendansa takia meinaa
päästä pelaamaan ensimmäistäkään peliä. On pakolaisleirien joukkueita ja yli
kansallisten rajojen liikehtivää jalkapallossa ilmentyvää solidaarisuutta. On
valtaapitävien kansallisen identiteetin pönkittämiseen rakennettuja projekteja
ja kylmäverisiä liikemiesten puhalluksia. Kokonaisuudessaan kirja saattaa
jättää aika levottoman ja raadollisen jälkimaun, mutta se johtuu siitä, että
maailmassa on paljon levotonta ja raadollista pohjavettä. Sen maailman laineilla jalkapallo läikkyy.
Kumpi tulee ensin |
Vaikka kirjaa lukiessa välillä tulee sellainen tunne, että
Goldblatt aikoo kertoa nykyfutiksen ja -maailman välisistä suhteista kaiken,
päätyy se kuitenkin useamman kerran vain ystävällisesti saattamaan lukijan
oikean oven taakse. Siksi kirjaa lukiessa on hyvä pitää kynää ja ruutupaperia
hollilla. Kirjan lukeminen on projekti, joka kannattaa. Sitä ei tarvitse eikä
oikein voikaan ahmia kertaistumalta, vaan johdannon jälkeen se kannattaa
nauttia joko pala kerrallaan tai omat suosikkinsa loputtamasta konvehtirasiasta
poimien.
Viinikuvaus: kaikki 2000-luvun reseptit yhteen tynnyriin
mahdutettuna
Huh, siinäpä on riittänyt lukemista, että on tuon kirjan saanut kahlattua loppuun. Itsekin olen sitä muutaman kerran kirjastossa pyöritellyt, aihe kun vanhaa jalkapalloilijaa kiinnostaa. Junnuna tuli potkittua palloa niin nurmikentällä kuin teräskaarihalleissakin.
VastaaPoistaKyllä se hetkensä otti. Kirja on kieltämättä massiivinen, mutta onneksi tuon Goldblattin kerronta on kuitenkin mukaansatempaavaa. Goldblattin The Ball Is Round on tällä hetkellä luennassa, mutta ei tällä menolla tule ennen edes jouluksi valmiiksi.
VastaaPoista