Kyselen kotona, että onko yläkentälle matsiin lähtijöitä. Poika pomppaa pystyyn ja sanoo tulevansa. Hän kysyy ketkä pelaa ja kerron, että Jyrkkälän Tykit ja Turun Weikot. Poika kysyy, että kuka se toinen on. Vastailen että nuo ne ovat. Mutta pelaako Inter? Sanon että ei ja itku siitä sitten raskaan päiväkotipäivän päätteeksi tulee. Selitän että Inter pelaa lauantaina ja JyTy:ssä pelaa pari vanhaa Interiläistä. Tämä ei kuitenkaan auta ja yläkentän sijaan hän päättää mieluummin mennä pihalle potkimaan. Pakkaan jo kamojani, kun tytär pomppaa ruokapöydästä pystyyn. Hän tulee.
Parkkeeraan auton ja huikkaan tyttärelle, että toivottavasti
ei tule sakkoja. Hetken päästä hän kysyy, että onko minulla paljon rahaa
mukana. Kerron, että sopivasti, mutta miksi pitäisi olla paljon? Hän sanoo,
että siksi, jos tarvitsee maksaa ne sakot. Totean, että maksetaan sitten
laskulla, jos niikseen tulee.
Pelaajat marssivat jo kenttää kohti, kun saavumme paikalle. Haemme
kahvit, pillimehut, vissyt ja pullat ennen kuin asetumme katsomoon. Parikymmentä
vuotta sitten, kun itse potkin palloa divarissa, Jyrkkälän Tykit olivat se kokeneita kettuja täynnä oleva joukkue, joka tuli palttiarallaa suoraan talvitauolta peleihin. Ei pelannut
erityisen hyvin, mutta oli todella vaikea vastus ja pataanhan sitä yleensä tuli.
Sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta TuWesta on paremmat muistot.
Idyllisellä yläkentällä on arviolta 40-50 katsojaa. Ottelu
alkaa molemmin puolin aika tunnustellen. Hiljalleen JyTy ottaa pallonhallinnan
itselleen. Erityisesti keskikentällä pallo liikkuu mallikkaasti pelaajalta
toisella. Petri Lehtonen isännöi peliä keskikentän ankkurina. TuWe saa
kuitenkin pidettyä JyTy:n hyökkääjät pihdeissään ja TuWelta nähdään muutama
mallikas paitsioansakin. Katsomosta hihkaistaan, että kyllähän tällainen El
Clasico pitää tulla katsomaan.
Ensimmäisen puoliajan alussa JyTy oli niskan päällä |
Ensimmäisen puoliajan loppupuolella TuWe saa painostusjaksonsa
päätteeksi kolautettua pallon melkein neljästäkymmenestä metristä lähtevästä
vaparista rimaan. Käytännössä seuraavasta hyökkäyksestä JyTy saa tilanteen
poikaista aikaiseksi. Pallo jää pyörimään Rangaistusalueen rajalle ja Kalle
Karhunen tällää sen alakulmaan. JyTy siirtyy kuin varkain kesken TuWe:n
momentumin johtoon. Tämä on se JyTy, jonka itsekin tiedän. Ennen kuin peli
vihelletään puoliajalle TuWen Robert Pylkkänen käyttää vielä palloa kertaalleen JyTy:n maalin ristikossa.
Kalle Karhunen tuulettelemassa 1-0 -maalia |
Yleisö ottaa toisella puoliajalla lisää kieppejä ja eläytyy
väkevämmin mukaan pelin imuun. TuWe ottaa pelin haltuunsa. JyTy ottaa pitkälti
vastaan ja kärkkyy vastaiskuja. JyTyn puolustuksen onnistuu klaarata Weikkojen
pyristelyt kerta toisensa jälkeen. Weikot ovat vaarallisia erikoistilanteista,
mutta sopivaa väylää maalille ei löydy. Samaan aikaan JyTy vastaiskut
vaikuttavat koko ajan vaarallisimmilta. Lehtosista Henri vapauttaa kertaalleen
Palmroosin Petterin, mutta TuWen veskari Otto Hyssälä peittää kudin.
Toisella puoliajalla TuWe hallitsi peliä... |
ja rymisteli vaarallisesti erikoistilaiteista, mutta luu jäi lopulta käteen |
Loppua kohden JyTy hakee itselleen vielä kokemuksellaan kaikki
mahdolliset huilitauot. Joudumme hilppasemaan hieman ennen ottelun loppua muihin
rientoihin. Pelin ylle jää vielä jonkinlaisen loppuhuipentuman makua, mutta
illalla, kun pääsen taas koneen ääreen sanoma on selvä: JyTy vie matsin 1-0 ja
kiristää länsi-Suomen nelosen nousukamppailua.
Viinikuvaus: aikaa kestävää Jyrkkälästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti