AFC Campus-FC RP: torstain tarinoita

Kaupungilla tulee vastaan eri värisiin haalareihin pukeutuneita opiskelijoita. Ilta on vielä suhteellisen lämmin ja Yläkentän valotaulu tiedottaa 17:sta celsiuksesta. Aika tarkkaan kuusitoista vuotta sitten vielä hieman lähempänä talvea kirjoittaja on itse ollut peliä isännöivän AFC Campuksen joukkueessa päättämässä kautta Pansion hiekalla. Ottelussa Pansion Vintiöitä vastaan oli panoksena nousu nelosdivariin, mutta tuolloin AFC Campus hävisi skandaalinkäryisen ottelun Pansion hämärässä 3-1 ja päätyi brändinsä mukaisesti sarjakolmoseksi.

Puffettia ei ole ja asia oli myös selkeästi viestitty. Termari saattaisi olla vaihtoehto tai sitten oluttölkit, joita napsahtelee auki katsomossa. Rokki rämisee ja Ruskon kannattajapäädystä pöllähtää sinistä ja valkoista savua. FC RP on noussut vauhdilla kirjoittajan tietoisuuteen eloisan kannattajaryhmänsä nostattamana. Yläkentälle se on saanut mukaansa toistakymmentä ääneenkannattajaa. Vastaavaa liikehdintää ei tietääkseni läntisen-Suomen alasarjoissa ole eli Ruskolla tehdään vahvasti omaa juttuaan tunnetuksi.

Perusmeininkiä läntisen-Suomen vitosessa

Ottelu poljetaan käyntiin. AFC Campus on paremmalla jalalla liikkeellä ja se saa painettua pelin FC RP:n kenttäpuoliskolle. Campus tuo hyökkäyksiään erityisesti oikealta laidalta, ja vaikka kaista pysyy samana, niin ovelalla tavalla numerot paidan selyksessä vaihtuvat. Aktiivisimpana laidalla hääräävät Heikki Härmävaara ja Jerker Bäckström. Rusko puolustaa hyvin, mutta pallon riistojen jälkeen sillä on vaikeuksia saada hyökkäyksiään syvyyteen, mikä palauttaa aina paineen Ruskon kenttäpuoliskolle. 

AFC Campus oli aktiivinen erityisesti oikealla laidalla

Celsiukset laskevat kuuteentoista. 

Pallo lentää taka-aidan yli ja hiljalleen pimenevässä illassa sen löytyminen ei ole ihan itsestään selvää. Campus viljelee erittäin paljon  liukutaklauksia ja se on melko fyysinen joukkue muutenkin. Ruskon kannattajat tuovat otteluun omalla energiallaan tietyn lisätwistin, johon sekä tuomariston että molempien joukkueiden on sopeuduttava. Ruskon kannattajat osoittavat suosiotaan erityisesti onnistuneista harhautuksista, minkä kautta he elävät todeksi somesloganiaan ”Varsinais-Suomen tai ehkä jopa koko maan viihdyttävimpänä seurana.”. Ero sen välillä kuka Ruskossa on päätynyt pelaamaan ja kuka kannattamaan vaikuttaa aika hiuksenhienolta. Vesipulloa nakataan katsomosta FC RP:n Roni Salmen suuntaan sillä saatteella, että tämä on yhden taklauksen vastustajalle velkaa. 

Varttisatasen kohdalla Campuksen Sakari Härmävaara puskee kulmasta ylärimaan. Pian tämän jälkeen Ruskon varsin varmaotteisesti esiintynyt maalivahti Jesse Juutilainen nappaa tuplatorjunnan tilanteesta, jossa Juutilaista koetelleen ensin rankkarialueen rajalta ja sitten riparista vielä etukulmalta. 

Lopulta Campus kuitenkin onnistuu maalinteossa, kun Heikki Härmävaara tuo palloa oikealta laidalta (mistäs muualtakaan) ja kääntää sen matalana keskelle, josta Bäckström suuntaa sen maaliin: 1-0. Peli ei paljo vanhene tästä, kun Juutilainen vääntää keskityspallosta Campuksen hyökkäyksen kanssa. Pallo ajautuu boksin oikeaan kulmaan, jossa tenttipaikkaansa pitävä Matti Välimäki sivaltaa sen puolivolleystä takakulmaan: 2-0 ja näissä lukemissa pidetään taukoa.

Celsiukset laskevat viiteentoista.

Taukoa ei tarvita koko varttia ja se on sikäli hyvä, että Yläkentällä kiirettä piti vielä tämänkin pelin jälkeen. Jos Ruskolta kaivattiin ensimmäisellä puoliajalla lisää liikettä hyökkäyksiin, niin toisen puoliajan alussa sitä piisaa. Toisen puoliajan alkajaisiksi Roni Salmi pomputtaa Urho Tuomisen läpi. Tuominen ja Rusko eivät vielä onnistu maalinteossa. Pallo laskeutuu uudemman kerran Salmelle oikeaan laitaan ja Salmi yllättää Elias Peltosen etukulmasta napakalla kudilla: 2-1. Sininen pilvi pöllähtää ja ruuti haisee.

Campus saa Ruskon kavennuksen jälkeen muutamankin hyvän paikan, mutta ottelun draaman kaaren kannalta on hyvä ettei se hyödynnä niitä heti ja peli pysyy maalin pelinä.

Kentällä kolisee ja yksi Ruskon pelaajista jää tekonurmelle pötköttelemään päätään pidellen. Vieraskannattajien suureksi hämmästykseksi peliä ei vihelletä poikki ja Sampo Kallio hieroo intiaanisuolaa sinipaitojen arpiin pistämällä pallon Juutilaisen vartioimaan pömpeliin: 3-1. Pian tämän jälkeen Campus sahaa Ruskon puolustuksen palasiksi ja Bäckström petaa Aleksi Pajariselle puttipaikan: 4-1 ja vieraskannattajien mielestä maali oli paitsioon päin kallellaan.

Kaksimerkityksinen ”Turve! Nuija!” huuto halkoo pimenevää Urheilupuistoa.

Celsiukset laskevat neljääntoista. 

Peli on tulosmielessä aika lailla taputeltu. Pohkeiden selvästi jo osalla painaessa mittaillaankin vielä hermokontrollia, joka molemmilla joukkueilla muutamista tukkanuottaisista huolimatta kestää pelin arvoisesti eli mitään varsinaisia ylilyöntejä ei lyödä. Katsomoon nousee porukkaa Paattisista ja kirjoittajan selventäessä sekä sarjatasoa että ottelun tilannetta heilahtaa kaukaa komea kuti, joka putoaa Juutilaisen vartioiman maalin ristikkoon. Sekä kudin lähettäjä että vaihdosta sisään tulleen Petri Rautiaisen laatukeskitys jäävät kirjoittajan tutkan ulkopuolelle.

Pienistä lisähöysteistä huolimatta peli saatiin pelattua rehdisti loppuun asti

Peli päättyy. FC RP:n pelaajat käyvät vielä suurenmaailman malliin pienissä ryhmissä kiittämässä kannattajiaan.

Viini: tenttikirjoja, ruutia ja sinistä savua 

FC Global-LTU: sunnuntaijokeri

Blogin äänestyssääntöjä tarkasti tulkiten ei voida yksiselitteisesti todeta, etteikö johonkin muuhunkin matsiin voisi mennä, kunhan menee siihen, joka äänestyksen voitti. Asia tarkistettiin vielä juristilta ja koska erityisesti FC Globalin somessa on ollut jatkuvasti hyvää pöhinää, niin keulavalot suunnattiin sunnuntaiaamupäivänä myös Pansioon.

Olen hitusen myöhässä ja ajattelen kysyväni tilannetta linjurilta, mutta totta tosiaan, sellaisia ei välttämättä vitosessa aina ole. Kauempaa katsottuna matsi vaikuttaa ihan hyväntasoiselta odotuksiin peilaten. LTU:lla on pidempiä palloralleja, mutta FC Globalin suoraviivaiset ja aika fyysisten hyökkääjien kautta kulkevat hyökkäykset vaikuttavat vaarallisilta. Erityisesti vasemmalla laidalla step-over harhautuksia viljelevä laituri kirjataan muistioon potentiaalisena pistenikkarina. FC Globalin pukukoppiin on kelpuutettu pelaajien lisäksi myös muitakin perheenjäseniä ja kaiketi se kertoo jotain joukkueen identiteetistä. Nimensä mukaisesti FC Globalin kokoonpanossa on pelaajia ympäri maailmaa.

FC Global ja LTU olivat tasavahvoja Pansion kisapuistossa

Erotuomari Santeri Ojala saa kohtuu paljon palautetta, mikä osoittaa sen, että tunteet ovat vitosen matseissakin pinnassa. Ojala ottaa kuitenkin melko asiallisina pysyvät palautteet hyvin pesulinkoonsa ja matsi juoksee hyvin eteenpäin. Vieressäni käydään aika tarkkaan kaikki futismaailmaa puhuttavat asiat, kuten sekä Harry Maguiren ja Cristiano Ronaldon penkitykset että TuRaKe Ry:n todennäköisesti noususta juontuvat potentiaaliset haasteet peluutuksessa, läpi. LTU:n Arttu-Pekka Heinonen pääsee läpi, mutta Chukwuka Ogbolu poimii Heinosen sijoituksen. Pian tämän jälkeen Ogbolun maalin kattoputki tärisee. Pystyn uudemman kerran samaistumaan erotuomarin haasteisiin, koska en ole varma kenen lapikkaasta kuti lähtee, mutta paras arvaus on, että Aleksi Kokkosen.

Hallintajaksot menevät joukkueilla aika lailla puoliksi. Ensimmäisen puoliajan lopussa nähdään vielä erikoinen tilanne, kun FC Globalin Chikwado Bruno Mbonu pääsee pingottamaan kutiaan laidalta. Pallo osuu ilmeisesti maalin ulkopuolella olevaan renkaaseen ja kimmottaa samanaikaisesti toisen pallon kentälle. Tapahtumien kulkua joudutaan kelaamaan tovi jos toinenkin, mutta maalipotkulla jatketaan.

Tauolla blogin tutkivan journalismin yksikkö saa selvitettyä pelin olevan 0-0, mikä sinänsä kuvaa tasaista peliä hyvin tarkasti. LTU säästelee jalkoja ja pitää palaverinsa vaihtokoppien luona, kun taas FC Global hakee vauhtia pukukopista.

Toisella puoliajalla molempien joukkueiden veskarit nostattavat itsensä pelin keskiöön. Mbonu on uudemman kerran heti jakson alkajaisiksi läpi, mutta LTU:n Uche Onurah vetää pidemmän korren. Pian tämä jälkeen Ogbolu väläyttelee jälleen omasta torjuntavariaatiostaan jalkatorjunnan, jotta vieraat pysyvät nollilla.

Sekä LTU:n Uche Onurah...

...ettöä FC Globalin Chukwuka Ogbolu olivat ottelun hahmoja

Maalikello kilahtaa lopulta 59:n minuutin kohdalla, kun Zakariya Osman löytää nopean vastaiskun ja muutaman pallon siirron jälkeen takayläsen. Maalia juhlitaan sellaisella riemulla, että vieressä seisova satakuntalaiskoutsi osoittaa valmennettavilleen tärkeän opin: näin maalia kuuluu juhlia.

LTU ei jää tilannetta kuitenkaan surkuttelemaan vaan minuuttiviisarin napsahdellessa puolisen tusinaa kertaa eteenpäin lennättää Tontasse Aklaesso kaiken ylittävän nappikeskityksen takatolpalle, jonne pyyhältävä Ville Tuulio onnistuu kääntämään hienolla teknisellä suorituksella pallon todella pienestä kulmasta ja suoraan ilmasta maaliin: 1-1

Tontassa Aklaesson nappikeskitys auttoi LTU:n tasoihin

Oma kello tikkaa sen verran vauhdilla, että on aika suunnata nelosen pariin. Maalit näin kaikki, mutta Ogbolun punainen kortti jää tällä kertaa skoupin ulkopuolelle.

Viini: globaalia työväen herkkua

JyTy-Salon Wilpas: keikka Naantaliin

En tiedä oliko jossain Jyrkkälän suunnalla ryöstetty pankki vai oliko Raisionkokea pitkin saatu joku arvolasti rantautumaan, mutta JyTy eleli sillä lailla leveästi, että se oli masinoinut matsinsa Naantalin ruhtinaskunnan Karvetiin. Nelosen kärkikahina kiinnosti blogin lukijoita eniten tarjolle annetusta neljästä vaihtoehdosta, joten suunta kävi Karvettiin. Autoja on Karvetin parkkipaikalla enemmän kuin olin ajatellut ja yleisöä kiipeää kymmenittäin pienten katsomoiden laudoille. Bongaan katsomosta muutaman mustapinkin JyTyn huivin ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan törkeän hienoja.

JyTyn peleistä tuttu oranssi tölkki sihahtaa auki katsomossa. Kenties kyseessä on tuotesijoittelua. Kapteeni Petri Lehtonen hämmentää ensin sekä tuomaristoa että kaikkia muitakin pyytäessään hävityn teikkauksen jälkeen puolen vaihtoa. Humun keskellä hän meinaa napata teikkauskolikon vielä parempaan talteen, mutta tämä ei mene erotuomari Tomi Heikkilältä läpi ja samalla kolikolla teikataan jatkossakin.

Peli alkaa viimeistään teikkauksesta

Salon Wilpas ryhtyy pitämään huolta pelivälineestä, mutta se ei sinänsä huoleta JyTyä, sillä se antaa Wilppaan pyörittää palloa omassa puolustuksessaan ja pistää liinat kiinni aina silloin kuin Wilpas lähtee aktiivisemmin hyökkäämään. JyTyn tiiviinä pysyvä ja hyvin sijoittuva ryhmitelmä pakottaa Wilppaan useasti huonoihin syöttöihin ja JyTy pyrkii iskemään pallonriistojen jälkeen nopeasti vastaan. Erotuomari Heikkilän salliva linja vaatii salolaisilta enemmän sopeutumista ja energiaa, kun se taas tuntuu sopivan paremmin JyTyn pirtaan. Peli onkin ensimmäiset hetket paremmin kotijoukkueen kontrollissa.

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina I

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina II

Vartin pelin jälkeen se on juuri JyTy, joka pääsee ensimmäisenä arvotonteille. Risto Monnonen irtoaa Wilppaan puolustukselta, mutta Monnosen viimeinen silaus jää Kristian Viitasen syleiltäväksi

”Nyt loppuu ne alibisyötöt”, kajahtaa jostain Wilppaan tukijoukkojen syövereistä. Parin kymmenen minuutin pelin jälkeen alkaa Wilpas pääsemään paremmin syvyyteen ja peli lähtee aaltoilemaan vauhdikkaammin. JyTyllä riittää kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin jalkaa puolustuspuuhiin ja peli etenee tasaisesti.

Palloja paukkuu rauta-aitojen yli ja kotijoukkueen tukijoukot käyvät niitä vuorovedoin etsimässä. Tauolle mennään 0-0 -tilanteessa.

Useampi on hakenut lähihuoltoasemalta kahvimukeja. Tauko menee muuten hyvin rauhaksiin ja myös toinen puoliaika alkaa rauhaksiin. JyTyn Erkki Vanhasen parannellessa tekonurmen pinnassa koivilleen saamaa kopsua, kysytään häneltä, että tarvitseeko Vanhanen jäitä. Vieressä päivystävä Pasi Salmi ottaa velikullan roolin ja pienen tutkailun jälkeen toteaa Vanhasen voimasanan johdannaisena, että ei Vanhanen tarvitse jäitä, vaan ”rakkautta”.

Pelin kuva jatkuu toisen puoliajan alussa pitkälti samanlaisena kuin se oli ensimmäisenkin aikana. Tosin JyTyn organisaatiota alkaa pallovahdin hommat nyppimään, sillä pallon suhahtaessa jälleen kerran taka-aitojen yli esitetään jo kysymys siitä, että ”hakeeko vetäjä jo?”.

Salon Wilppaan liike pysyy ottelun vanhetessa stabiilimpana, mitä JyTyn ja se alkaakin nostattelemaan maalipeikkoa Lauri Raitalan selän taakse. Wilppaan vasemmalla laidalla Vilho Ståhtström iskee päätään JyTyn muurin niin kauan, että siihen alkaa lopulta muodostua murtumia. Myös Jongtae Yoonin diesel kestää hyvin pienen polton ja Yoon kuskaa kerta toisensa jälkeen palloa kohti JyTyn maalia.

Noin 70:n minuutin kohdalla joutuu JyTyn Juho Nieminen jo pyörittämään vannettaan maaliviivalla, kun Wilpas saa kulmasta hyvin ryminän aikaiseksi. Pian tämän jälkeen pallo saadaan sekä taidolla että tuurilla tökättyä JyTyn puolustuslinjan selustaa, jonne Mohammed Al-Ahadi ryntää hanakasti, mutta Raitala ottaa vielä mallikkaan torjunnan.

JyTy pakotetaan paiskomaan koko ajan enemmän pitkää palloa ja sen hyökkäyspelin variaatot yksipuolistuvat Tuure Oldendorffin tavoitteluksi Wilppaan puolustuksen selustasta. Kertaalleen Oldendorff pääseekin irti, mutta Kristian Viitanen saa torjuttua Oldendorffin kärkkärin. JyTy alkaa ottamaan ennakoidusti hiukan lukua.

Lopulta sitten ilmassa olevat taivaanmerkit realisoituvat. Yoon temppuilee itsensä vasemmalta laidalta  vapaaksi. Yoon kääntää pallon Ståhlströmille sellaiselle kalapaikalle, että saalista nousee aina, kun vain siimat kestää ja nehän kestävät. Ståhlström sijoittaa pallon tarkasti alakulmaan: 0-1.

Jongtae Yoonilla riitti dieseliä koko ysikympiksi

JyTy muuttaa hieman pelitapaansa ja löytää myös lisäpetrolia takakontistaan. Peli painuu Wilppaan päätyyn ja Viitasen maalille. Pallo hieman polttelee Wilppaan puolustuksessa, mutta se kestää JyTyn loppukirin. Peli päättyy. Wilpas voittaa ja samalle se repäisee sarjakärjen kaulaansa jo hieman ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen.

Viini: oranssista tölkistä, hapanta

PaiHa-Peimari United: Soikalla soi lattarirummut

Bella Ciao soi kertaalleen soundcheckin aikana, mutta ei koko iltapäivänä enää sen jälkeen. Muksuilta udellaan sitä, että mistä ovat Huggy Wuggynsa ostaneet. Paimio kohtelee meitä hyvin ja lipunmyynnissä on sekä kirjottajalle että koko muullekin saman katon alla asuvalla rytmiryhmälle kausikortit. Se siirtää lounasdilemmaa pykälällä eteenpäin, koska matsimakkarat menevät nyt paikallisen Hakan piikkiin. Porukkaa tallustelee Paimion Urheilupuistoon ja Soikan tekonurmea ympäröivälle tapahtuma-alueelle reippaanlaisesti. Otamme paikat parkkipaikan puoleiselta puukatsomolta, joka hiljalleen osoittautuu enemmän Peimari United henkisten katsomoksi.

Paimiossa pelattu derby liikutti hyvin porukkaa

Peimari United on onnistunut elo-syyskuussa sekä pelillisesti että myöskin siirtoikkunassa.  Joukkueella oli vaikean alkukauden jälkeen allaan kolme perättäistä voittoa ja uutta ukkoa on tullut sisään. Pelaajaesittelyiden aikana osa katsojista osoittaa suosiotaan molemmille joukkueille eli kilvoittelun lisäksi, jonkinlaista yhteenkuuluvuutta on ilmassa. Peli lähtee sähäkästi liikkeelle ja siitä energiasta, jolla pelaajat iskevät sekä palloon että vastustajaan kiinni, voi päätellä, että kyseessä on erityinen ottelu.

Peimari United ei kohtele PaiHaa samoin kuin PaiHa meitä, sillä jo viiden minuutin kohdalla Jonatan Nunes Maciel Oliveira pingottaa kroppansa sellaiseksi jouseksi, että sen lennättämään puskuun ei PaiHan Valon Gerxhalija pääse käsiksi: 0-1 ja ensimmäiset rytmikkäät Sisu! Asenne! Joukkue! Peimari! huudot tärähtävät eetteriin. Oliveira meinaa rokottaa uudemman kerran heti minuutin kuluttua ensimmäisestä maalistaan, mutta Gerxhalija saa ohjattua Oliveiran yllättävän kudin maalikehikoiden ulkopuolelle.

Ottelutapahtumat olivat pitkälti Peimar Unitedin juhlaa

Peimari United on joukkueista liikkuvampi ja se saa sahattua syöttöpelillään PaiHan riittävän usein pökerryksiin. PaiHalla on vaikeuksia päästä Peimari Unitedin prässin alta virittelemään hyökkäyksiään ja niinpä peli pyörii pitkälti Peimari Unitedin tahtipuikon mukaan. Oliveiran lisäksi Cleiton de Araujo Claudevan vaikuttaa aika ylikylän kaverilta jopa futiksen kuninkuusluokkaan eli läntisen-Suomen kolmosdivarin A-lohkoon. Peimari United on seurana edelleen kirjoittajalle aika mysteerientäyteinen, eikä Paimiossa pelattava derby sen arvoituksia valota sen enempää.

23 minuuttia on pelattu, kun Peimari Unitedin hallinta tuloutuu seuraavan kerran. Pankittajana toimii Alim Moundi, joka riipaisee pallon kulman jälkitilanteesta alakulmaan: 0-2. Taaksemme on kertynyt melko valveutunutta paikallista futisnuorisotarta, joka tekee teräviä havaintoja ottelusta. Selkeän tasoeron toteamisen lisäksi kysymyksiä herätttää PaiHan ensimmäinen prässilinja, jossa bloginkin shortilistille ottelua alustavissa pöhinöissä nostettu Veeti Laine ohitetaan toistuvasti ja helponlaisesti. PaiHan hiukan kepeiksi eväiksi hyökkäyspeliin jää Da Silva Rodrigues Carlosin Lainetta stimuloivat pystysyötöt, mutta Peimari Unitedin puolustus on koko ajan riittävästi Laineen iholla ja pyrkii välillä myös ihon alle.

Da Silva Rodrigues Carlos hakee Veeti Lainetta tutkalle

Valotaulu napsuu kohti neljättäkymmenettä minuuttia, kun Peimarin Cascalhais Diniz Pedro yrittää vuorostaan ohittaa Gerxhalijaa. Gerxhalija saa vielä koipensa Pedron kudin eteen, mutta hetki tästä, niin Pedro virittelee kutiaan uudemman kerran boksin rajoilta ja kuti pöllähtää vastustamattomalla voimalla alakulmaan: 0-3. Peimari Unitedin toppari Flamur Ibrahimi ehtii kuuluttaa  ilmoille vielä pariin kertaan nimimerkki käskynsä ”Attention!” ennen kuin peli puhalletaan tauolle.

Matsimakkarat saavat perheraadiltamme pelkkää kiitettävää palautetta ja kioskilla käy muutenkin kova kuhina. Muutamiakin tuttuja näkyy Soikan tekonurmen laitamilla, vaikka Paimiossa päin on tullut liikuttua vähänlaisesti. Hevosmiesten uutistoimisto väittää myös, että yksi jäsenistä on keskeyttänyt Italian lomansa päästäkseen derbyyn. Kirjoittaja tai blogi ei ota kantaa asian oikeellisuuteen, mutta jatkaa tornarin levittämistä.

Pedro tikkaa läpi heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta nyt on taas Gerxhalijan vuoro onnistu KSP:ssä. Peimari United puskee edelleen puhvelilauman lailla päälle ja minkäänlaisen jäähdyttelyn sijaan se lisää hevosvoimia. Kotijoukkueen kannattajat nostavat desibelit uudelle tasolle, kun Laine kolataan keskialueella. Pedrolle siunaantuu ainakin kaksi hyvää maalipaikkaan ennen kuin hän reilun tunnin pelin jälkeen saa yllätettyä Elmeri Laineen syötöstä Gerxhalijan takavasarallaan: 0-4. Tilannetta ennen PaiHan Gomes Mota Vinilson on toisen keltaisen siivittämänä ohjattu pukukopin puolelle.

Peimari United puski koko ottelun ajan väkevästi päälle

 Alim Moundi palkitsee vielä kertaalleen koko ottelun isoa kättä antaneen pitkän linjan peimarilaisen

Lopulta Peimari Unitedkin päästää höyrypannun hieman jäähtymään ja pistää vaihtoruletin pyörimään. PaiHan Ermal Brahimin sijoitus suhahtaa yläkulmasta yli. Edessämme istuva ja koko matsin ajan isoa kättä vierasjoukkueelle antanut pitkän linjan peimarilainen saa vielä yhdet ilonaiheet, kun Peimari United rakentaa vaparista lyhyellä variaatiolla maalipaikan Moundille, joka pölläyttää verkkoja vielä kertaalleen. Peimari United polttomerkkaa derbyn nimiinsä ja osa lähtee suoraan Soikalta Hakkispaanalle naisten peliin. Kirjoittajalta jatkomatsi jää muiden velvoitteiden vuoksi välistä.

Viini: uutta vuosikertaa suoraan satamasta tarjolle tuotuna

MaPS-TPSu23: tummat silmät, ruskea tukka

Masku -humppa on soinut taukoamatta kirjoittajan soittolistoilla, joten parin viikon takaiset synnit on sovitettu. Kelit viilenevät flunssakautta enteilevästi ja ensimmäiset sadepisarat paukahtavat tuulilasiin jo kasitiellä. Pelin alkaessa vettä tulee jo reilummin ja katsomossa taivastellaan sitä, miten nopeasti ilmat ovat jäähtyneet terassikeleistä toppatakkia vaativiksi.

MaPS ja TPSu23 tasasivat pisteet Taponkedolla

Kipeästi lisäpinnojen tarpeessa oleva MaPS kääntää pelikirjastaan aivan uuden sivun. Se vetäytyy aktiivisesti omalle kenttäpuoliskolleen ja antaa TPS:n pitää palloa. TPS ei sinänsä lähde aktiivisesti ratkaisemaan MaPSin puolustuspelin ristisanaa, vaan se pyörittelee palloa välillä pitkäänkin puolustajalta toiselle.

”Se loppus jo”

Pilvipeite haihtuu ja aurinko levittäytyy Taponkedolle. Katsomossa kerrataan kaikki olennaiset futista koskeneet tapahtumat. Peimari Unitedin edellisen pelin kokoonpano MaPSia vastaan puhututtaa edelleen. Kokoonpano on sanonut suitsait kaikille kasvattajakiintiöille ja niin voi tehdä, koska sellaisia kiintiöitä ei läntisen-Suomen kolmosdivarissa ole. Lennokkain heitto on se, että kokoonpanossa on ollut jo karkoituksen saaneita ulkkarivahvistuksia.

TPS jatkaa MaPS:n puolustuslinjoihin puskemista ja samalla myös MaPS hukkaa omat etsikkonsa, sillä ne muutamat erikoistilanteet, joita se saa, juuttuvat piippuun. Välähdykseksi MaPS:n maalintekopelotteesta jää parinkymmenen minuutin kohdalla Joni-Petteri Malkan väkevä nousu, jonka päätteeksi hän löytää rangaistusalueen rajoilta Hushyar Aftabin. Aftabin kuti napsahtaa kuitenkin Lauri Järvisen näppeihin.

TPSu23 rakensi peliä rauhaksiin puolustuksen kautta

Kärsivällisen puolustuspelinsä lisäksi MaPS yrittää hiukan lämmittää vieraita ja neljänkymmenen minuutin kohdalla saadaan pientä torikokousta aikaiseksi. Pari keltaista korttia nousee ennen kuin lakaisukoneet pääsevät ryhmän hajaannuttua paikalle.

Pikkuisen kopisi...

...ja korttiakin nousi

Tauolle ja santsikahville lähdetään tasatilanteessa. Lämminverisimmät nojailevat olutkarsinan aitaan laskevia celsiusasteita uhmaten. Mitään nuorison rokkiräminää ei tällä kertaa ajeta taukomusiikiksi, vaan tunnelmaa nostatellaan ”Tummilla silmillä ja ruskealla tukalla”.

MaPS tulee toiselle puoliajalle aktiivisemmalla pelitavalla. Tosin sen seurauksena TPS löytää vihreiden puolustuslinjan takaa marjapaikkoja, mutta viimeistään märästä nurmesta hyvin vauhtia ottavat MaPS:n puolustajien liut tukkivat marjapoimurin. Tanssiinkutsuja lähetellään useammin ja kyllä TPS:ltä löytyy myös omat parkettien partaveitset. Aatu Hagelberg vaatii tuomarilta oikeudenmukaisuutta ja TPS:n Niklas Harittu puolestaan Hagelbergilta sanattomuutta.

MaPS:n puolustuksella piti kiirettä toisen puoliajan alussa

MaPS saa muutamia hyvännäköisiä hässäköitä TPS:n maalille. Paras paikka siunaantuu Niclas Forssille, joka pääsee palauttamaan Järviseltä irtoavaa paluupalloa pellon puoleiseen maaliin, mutta Järvinen ehtii käpälöidensä kanssa pallon eteen. Pelin kulkiessa loppua kohden  aika monella pelaajalla menee polttoaineensyöttö selvästi varatankin puolelle. TPS luo uhkaa kulmpapotkuista, jotka kotijoukkue kuitenkin hoitaa sekä taidolla että tuurilla. Taitaa siinä kertaalleen saada oma pakkikin omilta pataan, mutta mitäpä sitä ei logon vuoksi tekisi.

Niclas Forss oli kotijoukkueen pelaajista lähimpänä maalintekoa

Katsomossa kehaistaan sähköpyörää, vaikka sitä on ennen luultu ”naisten hommiksi”. Myöhästyneitä ja ”myöhästyneitä” taklauksia kopsahtelee koiville molemmin puolin ja juttukavereiden perään ei tarvitse kentällä kauaa huhuilla, joten Aleksi Kerosen korttikäsi pysyy lämpimänä. Lopulta, kun peli päättyy, niin kummankaan joukkueen pelaajat eivät varsinaisesti lähde tekemään pistejaosta ongelmaa.

Yleisö haihtuu kylmenevän illan tieltä. Kenties saunanlämmityshommiin, jos on puukiuas tai vanha sähkösoppari vielä päällänsä. Sami Rähmöstä ei näy edelleenkään missään. Onko Paula Koivuniemellä osuutta asiaan?

Viini: 0,0%

HIFK-FC Inter Turku: stadikan kupeesta stadikalle

Toisen kahvin vaihdamme pillimehuun ja molemmat valitsevat Veritas -stadionin ravintolasta lounaaksi pyttipannua. Taistelupari huomaa lätkä-tepsin mainoksen Veritaksen valotaululla ja miettii, että mitä tötseliä vetämällä se sammuisi. Aikapainetta on, joten vuokraamme aition päiväksi sekä etätöitä että piirrettyjen katsomista varten, jotta ehdimme taisteluparin kanssa Helsinkiin lähtevään yhteiskuljetukseen. Konsepti alkaa olla aika lailla jo kertaluontoinen vuosittainen perinne. Ultraboyzin minibussi on mallia ”Sold out” ja tiettävästi Armadan porukkaa on tulossa kymmenittäin, joten vieraskannatus joko on tai lähentelee kauden parasta.

Urheilukadulla vettä ripsii hiukan tuulilasiin, mutta sade vaimenee, kun laskeudumme Boltin eteläpäädyn ohi vieraskatsomolohkojen sisäänkäynnille. Mitään varsinaista yleisöryntäystä ei Boltilla ole, vaikkakin Stadin Kingit ovat jälleen sinnikkäästi täyttäneet oman päätynsä. Olympiastadion iskee silmää Boltin areenan rakenteiden väleistä. Erotuomari Petri Viljanen pistää pelin käyntiin, rumpu paukkuu ja pallo lähtee vetämään piirroksia Boltin tekonurmeen.

Suomen cupin välierä oli Interin juhlaa

Vauhtia Veritakselta

Peli lähtee melko varovaisissa ja tasaisissa merkeissä liikenteeseen. Molemmilla on omat hyökkäyksensä. Inter pääsee ehkä pykälää enemmän syvyyteen, mutta HIFK saa hyydytettyä ja hidastettua sen pelin rakentamista siten, että varsinaista karvat pystyyn nostattavaa vaarantuntua on vain hetkittäin. Interin tilanteet rakentuvat pitkälti Matias Tammisen laidalta ja laidalle yhtä Joel Rodriguezin väläytystä lukuun ottamatta. HIFK kiskoo ja pääsee kiskomaan kauempaa. Matias Riikosen muutaman koulukirjatorjunnan ja parin ohi putoavan kudin jälkeen HIFK:n Emmanuel Ani Ifeanyi lennättää rangaistusalueen kulmalta sellaisen mammuttipotkun, ettei sitä Riikosen käy estäminen: 1-0 ja vieraskatsomon päällä taivaassa on enemmän mustaa kuin sinistä.

Siinä mitä tapahtuu seuraavaksi on kaksi tutkintalinjaa. Interin Rodriguez loukkaantuu, mikä johtaa siihen, että Tamminen siirtyy piikkiin ja jo KuPSia vastaan väläytellyt David Accam kipittää laidalle. Ensimmäinen tutkintalinja perustuu hypoteesiin siitä, että tämä on kaikki osa Interin valmennuksen täyttä kaksipistenollaa olevaa suunnitelmaa. Toisen tutkintalinjan hypoteesin on se, että futisjumalat haluavat Interille edelleen hyvää. Tamminen tuo ensimmäiset muuttuneista olosuhteista kertovat todisteet pöytään irtoamalla ties kuinka monennen kerran HIFK:n puolustukselta. Katsomoon näyttää, että Tammisen ensimmäinen ajatus on hakea syöttöväylää keskelle, mutta koska pato pysyy kiinni, niin Tamminen laukoo itse.  Ramilson Almeida torjuu Tammisen kudin, mutta ensimmäisenä paikalla on Aleksi Paananen. Jotain turtlesia on siinä tavassa, miten Paananen tökkää pallon jalkapohjallaan maaliin: 1-1 ja niissä lukemissa mennään myös tauolle.

Vaikka yleisöennätyksiä ei tehtailtu...

...niin kannattajakatsomoissa piisasi pauhua

Roman Eremenko pistää tyylikkäällä ulkoteräsyötöllä Jusif Alin läpi heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta Interillä on niin sanotusti korttipakka oikeassa rintataskussa ja Riikonen pysäyttää luodin. Sitten alkaa David Accam -show. Accam pelaa ensin Tammisen puolittaiseen läpiajoon, mutta Almeido syöksyy Tammisen kudin eteen. Seuraavaksi Accam saa pallon boksiin Petteri Forsellilta. Accam hallinnoi oman tekonurmineliönsä täydellisesti ja parin kosketuksen jälkeen tinttaa pallon alakulmaan: 1-2

Rodrigo Arcieron tanssiin kutsu...

...ja vastaus

Rodrigo Arciero ehtii hiukan lämpätä Roman Eremenkoa eikä Eremenkon toinen keltainen ole kaukana ennen kuin Tamminen nostaa Accamille pallon HIFK:n linjan taakse. Accam osoittaa uudemman kerran sekä upeaa tilan- ja pallonhallintaa että napakkaa laukaisutekniikkaa: 1-3 ja peli vaikuttaa taputellulta. Accamin kaksi maalia ja erityisesti se tapa, millä ne tulevat, huutavat nopeaa jatkosopimusta ensi kaudelle ettei joku muu ehdi väliin. Paperiasioita pyöritellessä ja tuumatessa HIFK:ssä pelaava tuttu puukenkä Daan Klinkenberg tuo punapaidat vielä maalin päähän. Jännitys säilyy viime hetkiin asti, mutta Inter pelaa kypsästi ja Ani Ifeanyi ehtii katsomaan punakorttia ennen kuin Viljanen päättää pelin. Inter ottaa ison voiton ja merkittävän joskaan ei vielä mitään määrittävän askeleen kohti ensi vuoden eurokenttiä.

Kiitos Inter!

Viini: cashew -pähkinöillä, kaakaolla ja kahvilla maustettu ghanalainen

KaaPo-VJS: saako kolmosessa vielä olutta?

Hymy ja juttu ovat paikallisen jalkapallon asennosta huolimatta Kaarinassa sekä lipunmyynnissä että buffetissa herkässä. Lippuja myydään alennettuun hintaan ja sijoitan yli jäävät eurot kahvi-mustikkapiirakka -komboon. R.V Group Areenan lauteilla on tilaa.

Sarjapaikan suhteen KaaPo on ajautunut melko mahdottomaan tilanteeseen. Sarjassa toiseksi viimeisenä majailevalla VJS:llä on vielä kädessään jollain tavalla pelattavat kortit. Peli vanhenee parin kaksinkamppailun verran, mutta ei minuuttiakaan, kun Karim Jmaali pistää napakasti puolustuslinjan puhkovan syötön Oskari Ojalalle, joka kiittää kutsusta ja pussittaa: 0-1. VJS:n tuuletuksen intensiteetti kertoo siitä, että peli on sille iso.

VJS sai otteluun salama-alun

Lauteilla on tilaa

Maalin jälkeen peli painuu toviksi KaaPon päähän ennen kuin asetelmat tasaantuvat. Molemmat joukkueet lähtevät nopeasti hyökkäyksiin ja aika lailla coast-to-coast meiningillä kiidetään. Sekä jalkoja ja vauhtia että tekniikkaa löytyy molemmista joukkueista. Pientä eroa tekee se, että VJS:n hyökkäystrio pystyy painamaan KaaPon puolustuksen paremmin köysiin kuin KaaPon hyökkääjät VJS:n pakit. En tiedä mitä oliiviöljyä on hierottu ottelupalloon, mutta molemmilla veskareilla on sen hallinnan kanssa vaikeaa. Irtopalloja karkailee molemmissa päissä, mutta ei kuitenkaan kohtalokkain seurauksin.

Takana napsahtelee tölkkejä auki. Suomen naisten lätkämaajoukkueen pelin kommentaattorit saavat huutista epärehellisistä pyrkimyksistä aiheettomaan positiivisuuteen. Ojala on iskeä uudemman kerran, kun KaaPon puolustus tarjoilee paikan, mutta Joni Valonen saa työnnettyä pallon ohi maalista. Seuraavaksi KaaPo on onnistua tasoituksessa kulmasta, mutta VJS:n puolustus saa siivottua pallon maaliviivalta tuonnemmaksi.

Takaiskumaalin tuntua ilmassa

Pilvilautta lipuu symbolisesti auringon eteen.  VJS:n Vili Lankinen orkestroi hyökkäyspeliä keskellä. Hän löytää laidalta paitsioasemasta palaavan Ojalan, joka luovuttaa maalintekovastuun Joni Meriselle. Merinen veivaa boksissa niin kauan että kanaali aukeaa ja pistää sitten rahtilaivan sillan alta: 0-2 vieraille ja peliä on pelattu 34 minuuttia.

KaaPolle avautuu pian edellisestä mainio sauma pistää itsensä takaisin pelikartalle, kun muutenkin hyvin pallon kanssa toimeen tullut Wiljam Wikström nakkaa nappikeskityksen Juho Salmiselle. Salminen ei kuitenkaan saa palloa herkkupaikasta maaliin vaan Toni Korkiakoski ehtii loikkaamaan puskun eteen.

Taukorokkia mennään kuuntelemaan 0-2 -tilanteessa.

VJS iskee kobran lailla myös toisen puoliajan alussa, kun Lankinen tikkaa keskeltä läpi ja napauttaa ulkosyrjällä alakulmaan: 0-3. Pelin tunnepuolen ilmapallo tyhjenee. Tilanne vaikuttaa sikäli selvältä. VJS:n vasemmalla laidalla Karim Jmaali-Ala Alaeddine -akseli tuo palloa hyvin ylöspäin. KaaPon Eldin Demiri pitää huolen siitä, että Vantaalle lähtee pinnojen lisäksi myös muutama mustelma.

Reilu tunnin pelin jälkeen sade laskeutuu Kaarinaan. Salminen on hyödyntää liukkaamman kelin pujotellessaan VJS:n puolustuksen läpi ja kutikin pyörähtää Korkiakosken hanskoista, mutta ei tarpeeksi pitkälle.

209 katsojaa ehtii vielä todistaa, miten erotuomari Miika Pesonen johtaa pelin hyvin maaliinsa. Esimerkkinä VJS:n Mourad Amehrin liukkaasta kentän pinnasta vauhtia ottava häijyn näköinen viikate, joka ei kuitenkaan löydä heinikkoon. Pesonen puhuttelee Amehrin pelin tiimellyksessä ja parin minuutin päästä Amehri käy vielä kättelemässä Pesosen.

Pohdittavaa piisaa

Loppuun saadaan vielä aurinkoa ja osuva tuumaus siitä, että saako kolmosessa vielä olutta? VJS voittaa 0-3 ja paikalla ollut nelihenkinen VJS-kvartetti punahupparisen leidioletetun johdolla antaa vielä jokaiselle katsomon halki kulkevalle VJS:n pelaajalle henkilökohtaiset aplodit

Viini: saako sitä kolmosessa?