Taikaa Manchesterissä

Manchesterissä pysähdytään isän- ja sinkkupäivän kunniaksi huippufutiksen äärelle. Josep Guardiolan City on kahden kauden aikana kirinyt selvästi kaupungin kärkipaikalle, kun José Mourinholla on ollut vaikeampaa. Erikoismies on alkukaudesta joutunut käyttämään erikoisliikkeittä, jotta ei ole jäänyt viikatteen alle. Punaisten alus vaikuttaa hitaasti kääntyvän, mutta sumusaarilta Portugaliin vellovalla Atlantin valtamerellä merivirrat ovat sen verran arvaamattomia ettei ManU:sta oikein osaa sanoa.

Mourinho lähti Torinosta virne naamallaan ja kiitellen paikallista poliisia hyvistä järjestelyistä. Myöhemmin oli pahoittelujen aika ja niissäkin oli hento hyppysellinen ironiaa. Mourinhon pää on pinnalla, vaikka joukkueen pelilliset esitykset eivät ole olleet henkeäsalpaavia. Pisteet ja pystit ratkaisevat. Se on painettuna portugalilaisen DNA:han. Cityä vastaan United lähtee selkeänä altavastaajana ja sehän joukkueelle sopii.

Guardiolan vaaleansiniset ovat futismanifestillaan tehneet selväsi sen, että kärkivaunujen ja muun valioliigajunan etäisyydet ovat kasvaneet. Lätkäjonnet saattavat olla ihmeissään Cityn pöllyttäessä harva se viikko vastustajan verkkoa 5-6 -kertaa. Cityn virheettömän tehokas hyökkäyspeli on jotain, josta jalkapallohistorioitsijat tulevat vielä vetämään analyysejä. 2010-luvun jälkimodernissa jalkapallossa on Pep-pallon leimaa. Toki muutakin, mutta Pep -palloa runsaalti.

Guardiola ja Mourinho ovat olleet fanien ja median rakastama taistelupari koko vuosikymmenen ajan. Filosofinen Guardiola valitsee yleensä hiljaisuuden, kun taas Mourinho hyökkää, jos saa edes etäisen vainun maalitaulusta tai jos ei saa, hän luo sen itse. Riitaan ei välttämättä tarvitakaan kahta. Pelkkä José ja alati maailmassa muuttuvat diskurssit ja merkitykset riittävät. Niiden imulle ei yksikään jalkapallovalmentaja ole immuuni.

Pallon pyörähtäessä Etihad stadionin nurmelle vaaleansiniset lähtevät raakaa matemaattisuutta, huippuunsa viritettyä yksilötaitoa ja sellaista systematiikkaa ilmentävää peli-ilmettä huokuen, että robotiikkaan uskovat insinöörimaailman maradonat ovat ihmeissään. Punaiset iskevät psykologisella kulmalla, joka rosoisuudessaan porautuu jalkapallomaailman ja vastustajan ohimoihin. Lipsahduksia voi freudilaisittain sattua ja kaikki ei välttämättä tule olemaan sitä, miltä tilastot näyttävät.

Spektaakkeli on valmis. Voittakoon se joka voittaa.

Viinikuvaus: sateisen Manchesterin harmaissa pisaroissa tanssivaa taikuutta  

Laitakaupungin kapakoiden derby

Syyskuussa valioliigan otteluohjelmaa plaratessa, saattoi hyvinkin painaa punaisen neulansa tälle päivämäärälle. Arkkivihollisten Josep Guardiolan ja Jose Mourinhon jälleen näkeminen saman kaupungin verisesti kilpailevien silmäterien luotseina enteili haukkakohtaa mestaruustaisteluun. Arki laskeutui kuitenkin sumuisena ja sateisena Manchesteriin. Valioliigan voittoa tullaan juhlimaan Lontoon pilvettömillä taivailla neonvaloja sykkivissä yökerhoissa.

Manchesterin derby käydäänkin kuningaskunnan valaisemattomilla reunamilla öljylamppujen himmeässä kajossa. Mourinho ja Guardiola ovat tarinan lainsuojattomat mestarit. Panos on selvä: alustava pöytävaraus mestareiden liigaan.

Molemmat velhot ovat haavoilla. Punaiset eivät ole saaneet toivotusti palloa maaliin ja taivaansiniset ovat nukkuneet etsikko-otteluidensa ohi. Tietty hehku ottelusta puuttuu, vaikka se on yksi brittifutiskauden odotetuimpia. United lähtee otteluun raajarikkoisena. Loukkaantuneista pelaajista rakentaisi helposti rungon menestyvälle valioliiga -joukkueelle. Asetelma sopii Mourinholle, joka tulee niin voiton kuin tappion inspiroimana heiluttamaan B-joukkue korttia Guardiolan silmien edessä. City joutuu lähtemään otteluun suosikkina.

Cityn on ongelmat vaikuttavat olevan enemmän psykologisella puolella. Joukkue on tottunut viime vuosina paistattelemaan valioliigan kirkkaimmassa kärjessä ja kotiuttamaan pokaaleja tasaiseen tahtiin. Tällä kaudella kärki on karannut ja tähtäimessä on enää minimitulos eli suora paikka ensi kauden mestareiden liigaan. Cityllä on loppu kaudella enemmän hävittävää kuin voitettavaa, mikä laittaa henkisen kantin koetukselle. Käsissä on epämiellyttävä liukas pala saippuaa, jota ei saisi pudottaa ennen kuin saunavuoro päättyy.

Kokoonpanojen tilanne on suotuisampi taivaansinisille kuin punaisille. Toisaalta Mourinho vaikuttaa välillä hieman masokistisesti nauttivan mahdollisimman hankalaista asetelmista. Niiden selättäminen pönkittää nerouden auraa portugalilaislegendan yllä. Illan otteluun hän voi ”olosuhteiden pakottamana” rakentaa, miten kyynisen puolustusbussin tahansa. Cityn ja Guardiolan tulisi saada kotiutettua illan ottelun materiaalietu. Sinänsä Cityn pallonhallinnan ja Guardiola -pallon hakema voitto vaikuttaa vähän liian ilmeiseltä tullakseen todeksi. Tilanne on vähän sama kuin El Clásicossa, jossa tuulet vaikuttivat puhaltavan suotuisammin kuninkaallisten purjeisiin.

Viinikuvaus: pöytäviiniä kuningaskunnan laitakaupunkien kapakassa