Futiskirjat: Damned United - Tappion ja Vihan päivät

David Peacen Damned United on fiktiivinen kuvaus Brian Cloughin 44 vuorokautta kestäneestä via dolorosasta Leeds Unitedin valmentajana. Kirjan on suomentanut Juha Ahokas ja kustantanut Kovasana kustannus Turku.

Damned United - Tappion ja Vihan päivät

Romaani rakentuu lyhyistä kappaleista, joissa kertoja Brian Clough vuoroin kuvaa nykyhetkeään Leedsin valmentajana ja vuoroin palaa aiempaan pestiinsä Derby Countyssa. Brandya ja viskiä kuluu saaveittain, kun Clough johtaa joukkueitaan otteluista ja treeneistä toisiin sellaisilla menetelmillä, joita tuskin nykyajan johtamisoppaista löytyy. Lisäksi kipinät lentelevät, kun Clough ojentaa pelaajiaan hävityn ottelun jälkeen tai käy tiukkaa sananvaihtoa seurojen sikariportaiden kanssa.

Romaanin alkuaskelmissa Clough on aloittanut vihaamansa Leedsin Unitedin valmentajana riitauduttuaan Derby Countyn johtajien kanssa sen verran perusteellisesti, että edellisen kauden mestaruudesta huolimatta hän sai lähteä. Clough ottaa missiokseen muuttaa Don Revieltä perimänsä Leedsin kulttuurin vallitsevasta keinoa kaihtamattomasta voiton tavoittelusta, josta aikanaan Leeds sai lisänimen ”Dirty Leeds”, Cloughin mielestä kunniakkaampaan suuntaan. Projetki ottaa heti alussa huonosti ilmaa allensa, kun Cloughin Leedsin ensimmäisessä kilpailullisessa ottelussa FA Charity Shieldin finaalissa Liverpoolia vastaan Leedsin Billy Bremner ja Liverpoolin Kevin Keegan tappelevat itselleen usean ottelun pelikiellot.

Derby aikojen kaiho ja Cloughin katkeruus sekä Leedsiä että Don Revietä kohtaan tekevät romaanissa Cloughin Leeds -projektista tekemättömän paikan. Romaani on kuvaus itsepäisen miehen ammatillisesta haaksirikosta erilaisten toiveiden ristitulessa. Kuppiin ei syljetä ja väkijuoma auttaa Cloughia selviytymään aina seuraavaan päivään, vaikka joukkueen treeneihin ei välillä huvita päiväkausiin mennä: eikä aina huvita nähdä joukkuettaankaan ennen ottelua.

Romaanin väliin maaniseksikin yltyvä toisteinen kerronta sopii hyvin kuvaamaan Cloughin ristiriitaista sisäisen maailman sykettä. Brittilädien puhekieli ei aina löydä suomen kielestä sopivaa vastinetta, mutta kerronta imee silti mukaansa. Cloughin tarinan lisäksi romaani avaa näkymän siihen, minkälaista valmentaminen, pelaajakauppojen tekeminen ja median kanssa pelaaminen on 1960-1970 -luvuilla brittifutiksen narratiivissa ollut. Cloughin tarina liimautuu myös miehen rooliin eräänlaisena oman aikansa Cowboyna, jonka taisteluiden tuloksista koko perheen elanto ja tulevaisuus on kiinni. Sukupuoleen liittyvässä roolissa on varmasti yhteiskunnallisia kaikuja Margaret Thatcherin valtakautta edeltävältä aikakaudelta.

Romaanissa Cloughin ongelmat kasaantuvat ylittömättömäksi vuoreksi ja lopulta Elland roadilla työsuhdebaarikaappi pistetään säppiin. Peli on romaanin ja Cloughin osalta Leedsissä pelattu. 

Reaalimaailmassa Brian Clough siirtyi vielä Nottingham Forestiin, jossa voitti pakkomielteisesti jahtaamaansa Euroopan Cupin kahdesti. Romaani vangitsee ansiokkaasti fiktion keinoin lyhyen pätkän Cloughista ja häntä ympäröivästä maailmasta, ja osoittaa myös sen, että jalkapallo soveltuu uskottavasti myös kaunokirjallisen tarkastelun kohteeksi.

Viinikuvaus: tiukkaa tavaraa ja aamuista brandyn lehahdusta

Derby-Leeds: sirkus

Marcelo Bielsan Leeds Unitedin ja Frank Lampardin Derby countyn kohtaamisessa ei ole mitään normaalia. Elland roadin kevät on pakottanut kapsaisiinia Leeds -fanien kurkkuun. Jo valloitettu valioliigan kukkula olikin vain kangastus ja nyt reitti maaliin vaatii kaikki sakkokierrokset.

Derbyn kevätaurinko on helotellut lempeämmin. Se sukelteli playoffseihin viimeisessä ottelussa ja kevättä on myös joukkueen vireessä. Derbyshiren aurinkoa varjostaa kuitenkin Bielsan kokoinen pilvirykelmä, joka tuo muistoja kauden karvaista tappioista ja agentti -elokuvista. Pilvi irvistää niin viattomasti, että sen on kätkettävä sisäänsä jotain muuta kuin englantilaista urheiluhenkeä ja avoimesti tilitettyjä kokoonpanoja.

Avoimuuden ilmapiiriä on myös kannattajien ja pelaajien välillä: ne ovat avoimesti ja kaulakkain kertoneet vihaavansa toisiaan. Joukkueiden tarinat ovat takoneet päänsä kuhmuille kauden aikana. Kenties isoimmat patit tulivat juuri  joukkueiden edellisestä ottelusta, jossa Bielsan jengi rynnäköi Derbyn harjoituskeskukseen ottamaan vastustajastaan selvää. Siinä missä siinä ei olisi pitänyt olla mitään uutta tai ihmeellistä olikin yhtäkkiä kaikki uusi ja ihmeellinen. Bielsa otti vielä Lampardin ottelussa taskuunsa ja monia varmasti mietityttää, että joko Frankie on päässyt sieltä pois.

Keitto on siis kiehunut hellalle jo valmiiksi. Tähän otteluun ja ottelupariin on tultu niin monen esiintyjän kanssa ja niin monen juonen käänteen kautta, että överit on vedetty jo ennen ottelua. Jostain sirkusteltan katon repeämästä välkkyy valioliigan taivas. Sen edessä on elefantteja, trapetsikeinuja, silmänkääntäjiä, tulennielijöitä ja akrobaatteja. Fanin katse pureutuu kuitenkin kaikkien esteiden läpi ja tavoittaa valon

Viinikuvaus: sekametelisotku, kapsaisiinia ja kyyneleitä.