Manchester City-Chelsea: legendojen kentällä

Estádio do Dragão nousee koronan jättämän tomun seasta. Valioliiga on päättynyt, Bundesliiga on päättynyt, La Liga on päättynyt ja Serie A:n päättynyt. Kaiken sen loppumisen kaiuttamat ääniaallot taittuvat vielä yhdessä kohtaa: Manchester City ja Chelsea FC huipentavat eurooppalaisen huippufutiskauden. Manchester City on kulkenut sen reitin, joka sille on jo pitkään ollut piirrettynä. Ojan pientareilla se näkee menneiden vuosiensa torsoja. Ne ovat jääneet yllättäviin paikkoihin kelttiläisen auringonjumalan sokaisemana, pohjoislontoolaisen isoveljen puuduttamana ja brittiläissaksalaisen hevimetalli -bändin kuurouttamana. Hapanta ovat myös tarjonneet ruhtinaskunnan velmut.

Legendojen kentällä

Pitäköönkin paikkaa samassa sarjassa niin Chelsea tulee eri reittiä. Frank Lampard ehti Lontoon sinisissä näyttämään, miten vaikeaa on saada tähtisipöly lentämään yhteen suuntaan. Sitten eräs saksalainen professori otti vuoronsa ja näytti, miten helppoa se on. Thomas Tuchel tilkitsi lautojen välit ja näytti horisontista selvän suunnan. Tuchelin kuherruskuukaudet päättyivät kuitenkin kettumetsälle ja kauden päätteeksi sitä tervattiin siihen tahtiin, että lopulta Tuchel saa kiittää lontoolaisia kollegoitaan siitä, että Mestareiden liiga paikka jäi varmaksi. Patjan alle on ilmaantunut kivi jos toinenkin.

City voisi pelata lätkän MM-kisoja. Sillä on heittää tarvittavat neljä kentällistä ja erikoismiehitykset YV:lle, AV:lle ja tasavajaalle. Rahaa on mennyt laittoman paljon, mutta jos puhutaan puhtaasti lajista, niin City erilaisine kombinaatioineen ja sommitelmineen on taianomaista katseltavaa. Chelsea on enemmänkin kuin kallio. Piipun päälle on kevään aikana pesinyt lintu jos toinenkin, sillä Chelsean postmerkkikokoelmasta löytyy jokaista Cityn miljonääriä kohti kuva Timo Wernerin paitsiomaalista. Nuoren Wernerin kärsimykset ovat jo tällä kaudella olleet sydäntä riipiviä, mutta lienee vain ajan kysymys, kun Wernerin jousi lakkaa tärräämästä. Jalkoja on myös Wernerin kannoilla ja Chelsealta löytyy kivasti ilmailuosastoa eli peli alkaa jälleen nollasta nollasta ja päättyy sen joukkueen riemuun, joka enemmän hyväksyttyjä maaleja tekee.

Chelsean kausi on maalin tai kahden verran epätäydellinen. Cityn Mestareiden liiga putki on ollut umpitukkeessa, joten Portossa piirretään selkeä viiva sille, että toisen joukkueen kausi on onnistunut ja toisen epäonnistunut. Tuchelia kohtaan voitaisiin olla vähän armeliaampia, mutta professori voi syyttää vain itseään siitä, että nosti sinisten osalta odotukset tappiin. Cityn Mestareiden liiga paine on sitä luokkaa, että nähtäväksi jää, onko lopputulema timanttia vai hiilimurskaa. Yhden ottelun finaali pelimuotona on sikäli mahtava ja armoton, että sattumalle ja futisjumalille on varattu tavallista suurempi osa. Estádio do Dragãon nurmelle on laskettu legendojen väriä. Askel askeleelta ja liike liikkeeltä sen alta paljastuvat joko matadorin tai professorin kasvot.

Viini: vuosikertansa ainoa