FUTISKIRJAT: Bielsan hulluuden jäljillä

Tim Richin kirjoittama The Quality of Madness piirtää toiminnallisen kuvan Marcelo Bielsasta. Kirja on piirun verran enemmän toimintaa ja tekoja kuin syvää luotausta jalkapallomaailman kenties kiinnostavimpiin aivoihin. The Quality of Madness tekee systemaattisen katsauksen El locon futismanagerin uraan, joka pitää sisällään oikkuja, kehittymistä ja suunnanmuutoksia. 

Marcelo Bielsan perintö tulee olemaan hänen perustuksiltaan ponnistetut menestystarinat

Bielsan tapa tehdä asioita omalla tavallaan nauraa nykyjalkapallon narratiiville. Luksuksen ja rock -tähteyden sijaan Bielsa viettää yönsä ja aikansa mieluummin futisseurojen harjoitustiloissa katsomassa futisvideoita. Videoihin suhtaudutaankin pieteetillä, sillä niitä katsotaan, pilkotaan ja analysoidaan viiden minuutin jaksoissa, joista joka ikinen tiedonmuru nostellaan pinseteillä mikroskoopin alle. Bielsan loputtomasta videoarkistosta löytyy kirjan mukaan myös pätkä eräästä Jari Litmasesta ajalta ennen tämän suuruuden vuosia.

Suurimmat Bielsan tähänastista elämää koskevat oivallukset tulevat kirjan alkutaipaleilla. Bielsa aloitti ammattivalmentamisen Pohjois-Argentiinalaisessa Newell’s Old Boysissa. Pelimerkit olivat selvät: pelaajahankintoja ei tehdä, vaan peli rakennetaan omien junioreiden varaan.  Vastaavanlainen aura leijailee koko Bielsan uran yllä. Hänen mieleisensä projekti vaikuttaa olevan sellainen, jossa tuuliajolle ajautunut seura palautetaan omalle paikalleen. 

Bielsan tarinat päättyvät usein romanttisiin tappioihin, joissa koko kauden kestäneen intensiteetin ja ylisuorittamisen pökerryttämät pelaajat eivät löydä aivan viimeisen maalilinjan yli. Bielsan tarinassa se ei kuitenkaan ole kaikkein merkityksellisintä, vaan häntä itseään löyhästi lainatakseni ”on olemassa täysin hyödyttömiä voittoja ja merkityksellisiä tappioita”. Voittaminen ei siis itsessään riitä, jos siitä ei opi mitään.

Bielsan projekteilla itsessään on alku, matka ja loppu. Pokaali tai tietty saavutus ei kuitenkaan määritä yksinään loppua, vaan projekti tulee valmiiksi, kun se saavuttaa tietyn saturaatiopisteen. Bielsan perustuksille on rakennettu enemmän menestystarinoita kuin hän on itse absoluuttisesti saavuttanut. Sen perinnön Bielsa tulee jalkapallomaailmalle jättämään.

Pelaajat kehittyvät ja kasvavat Bielsan alaisuudessa. Siksi hänen laulujaan laulava kuoro kasvaa siellä, mihin ikinä hän jättääkään jälkensä. Kirjassa toistetaan useamman vierailijan suulla, että Bielsa ei ole hullu. Ei ollenkaan. Se, mitä hän on tehnyt pelisysteeminsä, harjoitusten intensiteetin ja vastustajien analysoinnin saralla jo useammalla vuosikymmenellä, on nykyaikaisen futiksen uusi normi. Joskus se saattoi vaikuttaa hulluudelta. Bielsan arvopohjainen pelifilosofia tulee kenties olemaan seuraava normi. Hinnalla millä hyvänsä voittaminen ei kuulu Bielsan pirtaan, vaan hän uskoo oikein tekemiseen ja toimimiseen.

Toisaalta mitä se on, ellei hulluuden pilkettä silmissä, kun tappion jälkeen kotipihalle tunkeutuneet ultrat kohdataan käsikranaatti kädessä, valmentajapesti Laziossa päätetään omaehtoisesti kahden päivän jälkeen seuran pettäessä lupauksensa tai, kun epäselvien kenttätapahtumien jälkeen annetaan Aston Villan tehdä Elland Roadilla tasoitusmaali, vaikka oma joukkue olisi vielä huterasti sarjanousussa kiinni.

Kirjan kansien välissä kulkee omaperäisen ukkimainen, sosiaalisesti etäinen, mutta fanaattisesti ja tieteellisellä tarkkuudella jalkapalloon suhtautuva, loputtomia videopätkiään jo aikojen alusta aina mukanaan kantanut valmentajalegenda. Bielsan tarina ansaitsisi vielä podium -tason huipennuksia niin hänen futisuralleen kuin kirjalliseen muotoon tallenetuille ajatuksilleen sekä jalkapallosta että elämästä yleensä.  

Viinikuvaus: ”a man with new ideas is mad until he succeeds”