Atalanta BC: mitä jalkapallolta voidaan tulevaisuudessa odottaa

Atalanta Bergamasca Calcio on tehnyt 2,83 maalia/ottelu. Se on Bayern Münchenin jälkeen Euroopan TOP 5 sarjoista (Englanti, Espanja, Italia, Saksa ja Ranska) toiseksi eniten. Bayern München kohdalla maali-ilottelun voi nähdä juontuvan omaan sarjaansa nähden erityisen vahvasta pelaajamateriaalista, josta on monipuolisesti saatu ulosmitattua hyökkäystehoja. Atalantan kohdalla kysymys on kuitenkin enemmän pelifilosofisesta ja taktisista valinnoista. Siksi Bergamon ylpeys on yksi huippufutiksen kiinnostavimpia jalkapalloilmiöitä.

Atalantan maali-ilottelua viime kierroksilta

Atalantan hyökkäyssointuisen sinfonian kapellimestari on valmentaja Gian Piero Gasperini. Gasperini on tehnyt pitkän uran Italiassa niin pelaajana kuin valmentajankin. Atalantaan Gasperini tuli kaudelle 2016-2017. Gasperini on suosinut valmentajaurallaan italialaiselle jalkapallolle epätyypillistä korkean prässin peliä. Atalantan nykyiselleen hiottu peli on kuitenkin enemmän prosessinomainen ja nykyisestä materiaalista tehot irti ottava kokonaisuus kuin että Gasperini olisi tietoisesti seurannut jotain tiettyä kiintotähteä.

Aktiivisen ja korkean miesvartiointiin perustuvaan prässäämisen lisäksi Gasperinin Atalantan peli perustuu dynaamisen pelipaikkojen vaihtumiseen pelin sisällä. Gasperini pelaa tyypillisesti 3-4-1-2 muodostelmalla. Molemmat laitatopparit tuovat aktiivisesti palloa ylöspäin ja nousevat mukaan hyökkäyksiin. Lisäksi topparit pelaavat peliä avatessaan lyhyillä syötöillä keskikentän jo paineistettuihin tiloihin, jotta aikaa ja tilaa jää enemmän omalle joukkueelle, kun peli etenee lähemmäs vastustajan maalia. Tämä on mahdollista, koska keskikentän pohjalla Atalantalla vuorottelevat taktisesti älykkäät ja taitavat Remo Freuler, Mario Pašalić ja Martin de Roon.

Atalantan keskimääräinen kokoonpano tältä kaudelta

Atalanta luo laidoille ylivoimaa nousevien topparien, laitalinkkien, keskikentän ankkuripelaajien ja laitahyökkääjien avulla. Pelin rakenteluvaiheessa laidalla saattaakin varsin pienessä tilassa olla 4-5 Atalantan pelaajaa. Samaan aikaan Atalanta saattaa jättää hyökkäyspään pelikentän keskustan tyhjäksi, mikä toisaalta avaa edelleen mahdollisuuden laidanvaihtoihin ja toisaalta pakottaa vastustajan sopeutumaan Atalantan pelityyliin.

Atalantan hyökkäys triossa on myös erityyppisiä pelaajia. Josip Iličić on hyvä 1 vs 1 tilanteissa ja ajaa aktiivisesti laidalta keskustaan. Lisäksi Iličić tuo hyvän potkutekniikan ansiosta tehoja ja uhkaa erikoistilanteisiin. Alejandro eli Papu Gómez  pelaa usein vapaassa roolissa ja tuo lisävaihtoehdon hyökkäyspelin eri vaiheisiin. Gómez on älykäs, taitava ja luova pelaaja, joka hakeutuu tyhjiin tiloihin ja luo liikkumisellaan ylivoimaa eri puolille kenttää. Duván Zapata on fyysisesti vahva target -tyyppinen hyökkääjä, joka pystyy sekä pitämään palloa ja tarjoamaan suoraviivaista etenemismahdollisuutta hyökkäyspelissä että tekemään itse maaleja erikoistilanteista ja keskityksistä.

Kaikista yltiöhyökkäävistä elementeistä huolimatta Atalantan puolustuspelaaminen on tilastojen valossa ollut hyvällä tasolla. Sitä vastaan on lauottu keskimäärin Serie A:n vähiten, joskin maaleja se on päästänyt seitsemänneksi vähiten eli laukaukset ovat tulleet keskimääräistä korkeamman maaliodottaman sektoreilta. Maaleja Atalanta on tehnyt Serie A:ssa ylivoimaisesti eniten. Atalantan peliä, kun tutkii niin tulee sellainen tunne, että pelisysteemissä on vielä selittämättömiä ja sellaisia uudenlaisia elementtejä, jotka tulevat näyttämään jalkapallolle uutta suuntaa. Vähän kuin runous osana kirjallisuutta: se menee sellaisille alueille, joilla ei vielä jalkapallossa ole käyty

Viinikuvaus: kokeellista ja tulevaisuuden rajapyykkejä asettavaa

San Siron uneksintaa

Inter Milanon ja Atalantan ottelussa oli naapuruston kokoontumisen tunnelmaa. Toki sillä erotuksella, että naapureita oli reilu 50000 ja naapurikaupunkilaisiakin  6000-10000. Giuseppe Meazzan- tai perinteisemmin San Siron -stadioni oli megalomaaninen ja betonisen hirviömäinen ilmestys. Sen ulkoseunustoilla kiersivät betoniset siltamaiset rakennelmat, joita pitkin pääsi harppomaan stadionin korkeampiin kerroksiin.

San Siron stadioni on massiivinen

Stadionia kiersivät olut-, ruoka- ja fanituotekojut. Väritys oli enimmäkseen sinimustaa, mutta jännitystä elämään toivoville oli tarjolla oli myös punamustaa kangasta. Oluen sai hankittua erillisellä poletilla, jonka sai ostettua samasta kioskista kuin oluenkin, mutta vain eri kassalta. Jollain tavalla tähän kiteytyi tietty italialainen sääntöjä kunnioittamaton ja niitä älykkäästi kiertävä mentaliteetti: on yksinkertaisesti tyhmää noudattaa tyhmiä sääntöjä. Myyjää huvittaa, kun kuvaamme kädessä lojuvia poletteja.

Olutkaupoille

Torinon pehmeämpi hurmoksellisuus on vaihtunut kansanomaiseen  rosoisempaan kokonaisuuteen. Liput tarkistetaan kolme kertaa, stadionin seinille nostetut oikeisiin katsomonosiin ohjaavat kyltit jättävät tulkinnan varaa, ylös harpotaan jyrkkiä betonirappusia pitkin ja omilla paikoilla toteamme, että penkit ovat ahtaat: tällä millään ei toki ole mitään väliä, vaan ne tekevät kokemuksesta autenttisen.

Kuuluttaja vaikenee, kun vierasjoukkueen kokoonpano vilisee valotaululla. Viesti on selvä: vierasjoukkueen rupeamasta aiotaan tehdä mahdollisimman vaikea. Bergamosta on tullut vaikuttava määrä vierasjoukkueen kannattajia.

Atalantan kannattajat olivat saapuneet tuhatpäisinä paikalle

Edessä sytytetään sätkä, jonka imelä tuoksu nostaa keskustelun siitä, että ehkä käyttäminen ei ole laitonta, mutta ostamimen ja myyminen on. Hieman sivummalla vanhempi mies kaivaa taskustaan stadionille salakuljettaman pienen viinapullon ja hörppää siitä. San Siron uneksijalla on täällä 50000 ystävää.

Pazza Inter Amala herkistää yleisön ja muistojen kollektiivinen sinimusta filmi raksuttaa kallokopissa ja pumppaa sähköä iltaan. Ottelu on merkityksellinen. Sekä Inter Milan että Atalanta pelaavat Mestareiden liiga -paikasta.

Atalanta vaikuttaa vaarallisemmalta. Inter puolustaa ja rakentaa peliä syvältä. Sen hyökkäyksiin lähdöt vaikuttavat hieman hitailta ja vaivalloisilta. Kotiyleisö ei anna armoa, vaan harhasyötöistä ja huonoista suorituksista lähtee väkevä kollektiivinen palaute. Interin kausi on ollut kohtuullinen, jopa hyvä, mutta aistittavissa on, että interistit janoavat parempaa. On varmasti ollut kivuliasta, että Jose Mourinhon menestyksekkäiden kausien jälkeen Inter on koukannut vauhtia ylemmästä keskikastista ja samaan aikaan Juventus, joka on yksi Interin pahimmista kilpakumppaneista, on dominoinut Serie A:ta.

Pazza Inter - hullut interistit

Saan viestin, että onko Wanda Naraa näkynyt. Ei ole. Saippuoopperasta tuttu Mauro Icardi on kuitenkin palanut kokoonpanoon. On vaikea yhdistää kentällä systemaattisesti liikkuvia pelaajia siihen skandaalinkäryiseen ja rasismin kohauttamaan narratiiviin, joka italialaisen jalkapallon ympärillä velloo. Jalkapallo on kuitenkin maailman kuva niin hyvässä kuin pahassa.

Katsomoissa kiertäneet olutmyyjät parkkeeraavat puoliajalla katsomon sisääntulolle. Pian selviää että kauppaa tehdään pärstäkertoimen mukaan viiden tai kuuden euron hintaan. Annamme itse kymmenen euron setelin kahdesta oluesta. Pienen väittelyn jälkeen kauppa menee läpi. Samaan aikaan vierestä sujahtaa myyjälle vitonen ja hänelle annetaan tuoppi muitta mutkitta. Törmäämme suomalaiseen mieheen puoliajalla. Hän on tullut Italiaan golfaamaan ja on silmittömän rakastunut maahan. 

Toinen puoliaika käynnistyy. Ottelun loppua kohden sätkät ja tupakat sauhuavat tiheämpään tahtiin. Jännitys ja hermostuneisuus kasvavat. Maaleja ei tänään nähdä. Sarjataulukkoa selatessa käy mielessä, että tasapeli sopi varsin hyvin Luciano Spalletin suunnitelmiin. AC Milan on hävinnyt eilen ja ero punamustiin kasvaa pisteellä. Lisäksi kierrosten huvetessa Atalanta jää edelleen viiden pisteen päähän. Interin seuraava ottelu on Frosinonea vastaan ja sen päällä on vahva kolmen pisteen aura.

Näkymä San Sirolta Milanoon

Kahteen päivään on mahtunut melkein kaikki Italian jalkapallon suuret. Ainoastaan Roomaa jää vielä kääntämättömäksi kaupungiksi. Leikkisästi leimaamme itsemme italialaisen jalkapallon asiantuntijoiksi, vaikka kyseessä oli vain pintapuolinen raapaisu siihen, mikä vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen saa italialaiset kääriytymään oman seuransa väreihin ja niin huonoina kuin menestyksen vuosina saapumaan laumoittain seuraamaan suosikkiseuransa otteluita ja myötäelämään koko inhimillisellä tunneskaalalla seuransa mukana.

Torino oli eri kuin Milano. Puut kasvavat samalla viheriöllä samaa aurinkoa kohti, mutta eri muotoisina. Niiden oksille jalkapallo fanit keveästi kiipeävät tai tarttuvat koko elämän kestävällä intohimolla rakastamansa seuran runkoon. Eikä sitä rakkautta käy kiistäminen.

Viinikuvaus: talon sinimusta viini kansanomaisella hinnoittelulla. Naapurilta naapurille.