Pilalla

EM-kisoissa pelaavat Euroopan parhaat joukkueet. Taso on niin kova, että pienetkin häiriötekijät kääntävät marginaaleja epäsuotuisiin suuntiin. Alla pudotellaan erilaisista häiriötekijöistä kärsiviä joukkueita jatkosta.

Yksilöiden ja joukkueen epätasapaino

Portugali: Cristiano Ronaldon lapsekkaat tunneskaalat ja Islanti-pelin jälkeiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Portugalin piikkikorot ovat liian korkeat Ranskan ruohomatoille

Ruotsi: Zlatan kritisoi ensimmäisen pelin jälkeen joukkuetovereilta saamaansa tarjoilua. Angel di Mariaa ja Marco Verrattin ikävöinti rouhii liian syvän kuilun Ruotsin pelisysteemin ja joukkueen supertähden välille.

Wales: Gareth Bale oli psykologisen sodan torvena ennen Englanti ottelua. Walesin ritarin olisi kannattanut keskittyä pelaamiseen. Ottelusta jäi mieleen Englannin viime hetken voitto-osuma

Sisäiset ristiriidat

Ranska: Karim Benzeman ja Mathieu Valbuenan välinen videopeli repi monikulttuurisen Ranskan kahtia. Lisäksi Ranska kaipaisi Benzeman liikettä hyökkäyspäässä.

Ukraina: Andriy Yarmolenko ja Taras Stepanenko ottivat rajusti yhteen toukokuun alussa pelatussa Shakhtar Donetskin ja Dynamo Kiovan ottelussa. Maajoukkueen nimissä voidaan toki vakuutella, että kaikki on kunnossa, mutta pinnan alla kytee varmasti

Kannattajat

Venäjä: Venäjän fanit lähtivät leikkimään väkivaltaisia roolileikkejä Ranskaan. Joukkue joutui ottamaan tilanteeseen kantaa jo ennen kuin minuuttiakaan oli pelattu. Fanit saattoivat larpata itsensä uudelle tasolle, mutta maajoukkue lähtee lauluun.

Englanti: venäläisten tanssipari. Sikäli kun ykkösmaalivahti joutuu olemaan huolissaan ottelua katsomaan tulleista perheenjäsenistään,  saattaa joku helppo pallo suhahtaa hanskojen alta.

Kroatia: mukana vahvemmalla joukkueella kuin pitkiin aikoihin, mutta osa kannattajista on valmiita tekemään, mitä tahansa sabotoidakseen oman joukkueensa tulosta. Liikaa politiikkaa ja valtataisteluita.

Turkki: Kannattajat ovat kääntyneet Arda Turania ja joukkuetta vastaan

Epärealistiset odotukset

Belgia: kultainen sukupolvi konttasi heti ensimmäisessä ottelussa. Joukkueen ykkösmaalivahti vihjasi tämän johtuvan valmentajan taktisesta osaamisesta. Ei sittenkään pötki pitkälle.

Itävalta: rakettimainen nousu Fifa-rankingissa kuoriutui suutariksi Unkarin viedessä kaksoismonarkian mestaruuden

Laukalla

Saksa: Joachim Löw. Tähän ei tarvitse lisätä mitään ja silti kaikki tietävät, mistä on kyse. Pelaajat tietävät myös.

Espanja: David de Gean näpit huhujen mukaan muuallakin kuin hanskoissa. Hiljaista nyt, mutta kannen alla kuplii

Viinikuvaus: vahva italialaisen klassikkoviinin vivahde

Kuva: Nugroho Adle, http://www.flickr.com/photos/nugrohoaw/6836933759/

Pienet marginaalit ja pienetsuuret maat

Albania on yksi EM-kisojen pirteistä keltanokista

Isäntämaa Ranska saa johtomaalin vasta varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Albania on roikkunut mukana ennakkoon selvästi parempaa joukkuetta vastaan. Tähän otteluun kiteytyy varsin kokonaisvaltaisesti EM-kisat tähän asti: tasaisia otteluita, joissa lopulta suosikki vie pienten marginaalien turvin täyden pistepotin. Pomppu sisään tai pomppu ulos ja Ranskalla saattaisi olla vasta kaksi pistettä kasassa. Myöskään Englanti, Espanja ja Saksa eivät vielä mitenkään vakuuttaneet, mutta ovat keränneet hyvään tahtiin pisteitä. Poikkeuksiakin kuvioon on: Islanti ei suostunut häviämään Portugalille ja Unkari vei ennakkosuosikki Itävaltaa.

Islanti, Unkari ja Albania ovat nyt jo näyttäneet, että 24 joukkuetta ei ole liikaa EM-kisoissa. Jalkapallo on tasokasta laajasti koko Europan alueelle. Islannin tarinassa on jo legendan ainekset. Altavastaajat voivat kirjoittaa vielä uskomattomia tarinoita näissä kisoissa. Siitäkään ei ole haittaa, että lohkokolmosia menee reilusti jatkopeleihin, koska nyt panosta riittää alkulohkojen viimesillekin kierroksille. Systeemi ei ehkä ole aivan reilu, sillä niissä lohkoissa, joissa viimeinen kierros pelataan muita myöhemmin, on enemmän taktikoinnin varaa. Mutta mitä sitten? Ei elämäkään usein ole reilua ja mikä tahansa joukkue pääsee varmasti jatkoon voittamalla kaikki alkulohkon pelinsä.

Jalkapallo maailman ykköslajina tarvitsee myös hyvää markkinointia ja hypeä ympärilleen. Mikä onkaan parempaa kohdennettua lajimarkkinointia kuin Albania EM-kisa-paikka. Olkoonkin niin että Albania saattaa hävitä kaikki pelinsä, mutta se ei silti ole ollut mikään heittopussi. Lisäksi kisahuumassa varmasti useampi lapsi, nuori, aikuinen ja vanhus pukee ensimmäistä kertaa nappulakengät jalkaansa. Jalkapallolla, lieveilmiöistä huolimatta, on varmasti positiivinen vaikutus sekä yksilöiden terveyteen että kansakuntien yhtenäisyyteen ja talouteen. Pallo peliin ja antaa katupölyn Tiranassa pöllytä

Viinikuvaus: Positiivinen yllättäjä, altavastaaja ja legendan ensimmäinen sivu

Kauhistelua ja kaunistelua

Alkuillasta käyntiin potkaistussa Itävalta-Unkari –ottelussa kuuluu mukavasti historian havinaa. Ottelua voi katsoa mittelönä vanhan kaksoismonarkian mestaruudesta. Tämän päivän vivahteen otteluun tuo vauhdilla Fifa-rankingissa kivunnut Itävalta, jota on povattu yhdeksi kisojen mustaksi hevosista. Unkari futismaana herättää suomalaisissa myös varmasti tunteita. Collegehousuisen veskarin värittämä Unkari on viime vuosina ollut Suomen maajoukkueelle riittämättömyyden peili. Ottelussa, joka sinänsä ei ole kisojen hypetetyin, on riittävästi mausteita katettavaksi ja katsottavaksi.

Sitten on ryhmä huligaaneja, jotka hyökkäävät katsomon osien yli toisen joukkueen kannattajien kimppuun. Sitä ennen on ehditty tehdä suunniteltuja ja harjoiteltuja iskuja pitkin Marseillen katuja. Tilanne on vaikuttanut välillä samalta kuin Lähi-Idässä: useat epämääräiset ryhmittymät taistelevat keskenään. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa enää, että miksi, mutta mitään järkeä siinä ei ole.

Jalkapallo on hyvässä ja pahassa maailman kuva. Kun maailmassa on väkivaltaa, korruptioita ja rasismia, on sitä myös jalkapallossa. Silti viimeaikaiset väkivaltaisuudet ovat menneet reilusti kirjoittajan ihon alle. Ehkä siksi, että hyökkäykset ovat raukkamaisia ja kohdistuvat pääsääntöisesti heikompaan osapuoleen. Omille verkkokalvoille on piirtynyt kuva isästä kantamassa nuorta paniikissa olevaa poikaa pois kahakoivien fanien keskeltä. Reilu puolitoistavuotiaan tyttären isänä on helppo kuvitella itsensä vastaavan kaltaiseen traumatisoivaan tilanteeseen kaikkea liikkuvaa hutkivien apinoiden keskelle. Väkisinkin tulee mieleen, että luolista Stade de Francelle ei olekaan niin pitkä matka kuin halutaan uskoa.

Jos ihmiset haluavat syystä tai toisesta harrastaa toistensa pahoinpitelyä, pitäisi sille sitten luoda puitteet. Ranskassa mahdollisimman kaukana jalkapallostadioneista olisi varmasti lääniä, jonne voitaisiin aidata areenoita, joilla niin haluavat voisivat mätkiä toisiaan turpaan. Se ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön. Pahoin pelkään, ettei Andrew Bachen suunnitelma ollut rähistä vastustajan faneille ja kolistella näiden kalloja rautaputkella. Ilman minkäänlaista objektiivista näkemystä, mistä Marseillen tantereella oikein oli lopulta kyse, toivon, että joko UEFA tai karma iskee takaisin: Venäjä ja Englanti saavat puolestani jäädä alkulohkoon.

Sitten on illan pääottelu Portugali-Islanti. Itse olen odottanut nimenomaan tätä kohtaamista ensimmäisen kierroksen otteluista kaikkein eniten. Cristiano Ronaldon johtamat lusitaanit kohtaavat jalkapalloihmeen nimeltä Islanti. Portugali, jonka köli on raapinut arvokisoissa viime vuosina pohjaa, on kovassa paikassa kaikkea jalkapallon painovoimaa uhmannutta Islantia vastaan. Jatkuuko Islannin ihme vai liittykö Portugali siihen ennakkosuosikkien kerhoon, joka kääntää pienet marginaalit edukseen ja lyö laidalta ennalta heikomman vastustajansa. Juuri tällaisista otteluista jalkapallon arvokisoissa on kyse ja juuri tällaisten otteluiden taika häivyttää taas hetkeksi rystysten ja rautaputkien pelkurimaisen kalinan.

Viinikuvaus: kuumaa, kylmää, jääkylmää ja tulikuumaa

Futista ja Viiniä myös Facebookissa: http://www.facebook.com/futistajaviinia/ ja Twitterissä: http://twitter.com/futistajaviinia

Tarinoita ja kramppeja San Sirolla

Eilen illalla eurooppalainen huippufutiskausi sai taas päätöksensä. Mestareiden liigassa kohtasivat Real Madrid ja Atlético Madrid. Hiljattain pelattiin myös jääkiekon MM-kisojen finaali Suomen ja Kanadan välillä. Tuo finaali oli yksi tylsimmistä näkemistäni finaaleista huippu-urheilussa. Kanada teki alussa maalin, jonka jälkeen se keskittyi sekoittamaan Suomen avauspeliä ja Suomi ei päässyt koko ottelussa oikein mihinkään. Lätkän MM-finaali jätti pienen karvaan jälkimaun suuhun. Se maistui edelleen, kun Alicia Keys hiljensi koko San Siron stadionin. Väkisinkin tuli mieleen, että mitä seuraavaksi? Atlético Madrid puolustaisi villisti, iskisi yhden maalin ja Real Madrid ei pääsisi mihinkään. Skenaario olisi melkoinen allegoria Kanada-Suomi-pelille ja antikliimaksi yhdelle maailman hienoimmista urheiluturnauksista.

Jalkapallo osoitti taas paikkansa kuningaslajina ja mestareiden liigan finaalin tarina oli toisenlainen. Atlético Madrid otti tai sille annettiin pallonhallinta ja Real Madrid iski vastaan. Peli oli alusta asti vauhdikas ja viihdyttävä. Sergio Ramos rouhi pallon maaliin. Real-ikonin osuma finaalissa, oli se sitten paitsio tai ei, oli monella tasolla merkittävä. Se ei ollut pelkästään tärkeä peliä avaava maali, vaan se herätti henkiin koko sen kulttuurin ja ikuisen isovelipikkuveli -köydenvedon, jota madridilaisseurojen välillä on. Ramos oli täydellinen pelaaja tekemään maalin Real Madridille. Samansuuntaista syvyyttä ja merkitysten kirjoa olisi edustanut Fernando Torresin maali Atléticolle.

Diego Simeone ei jäänyt puristelemaan muniaan, vaan loihti toiselle jaksolla hyökkäävämmän pelisysteemin ja se puri. Real Madrid oli purjeessa toisella jaksolla. Simeonen johdolla Atlético, joka on vuosien varrella tehnyt puolustuspelistä taidetta, osoitti hienoa muuntautumiskykyä. Otteluun tuli mielenkiintoinen vivahde: ensimmäistä puoliaikaa hallitsi entisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, Zinedine Zidanen, kliininen puolustussysteemi. Toista puoliaikaa väritti entisen tinkimättömän taistelijan, katkojan ja puolustuspelin moottorin, Diego Simeonen, tehokkaasti Realin maalia kohti vyöryvä hyökkäyspeli.

Heti toisen puoliajan alussa jalkapallonmaailman vihaama Pepe ajoittaa taklauksensa huonosti ja Torres kalastaa rankkarin. Vahingonilon mittarit värähtivät varmasti tappiin. Kuka olisikaan ollut sopivampi pelaaja aiheuttamaan rangaistuspotkun kuin Pepe? Pepen liskomaisessa olemuksessa ja keinoja kaihtamattomassa pelityylissä on jotain, joka pistelee koko futismaailmaa. Jätkä on täysi mulkku pelikentällä. Samalla hän on voittanut seurajoukkue-tasolla melkein kaiken, minkä voi voittaa.

Kenties Realin Keylor Navas pääsee juuri riittävästi Antoine Griezmannin ihon alle: Griezmann laukoo rankkarin noin kaksi senttiä liian korkealle. Pallo tärähtää takaisin pelikentälle. Ei maalia.

Peli näyttää kulkevan kohti väistämätöntä 1-0-tulosta, mutta seuraava käänne on jo muhimassa. Muutama nopea siirto Realin puolustuspäässä ja vaihdosta tullut Yannick Carrasco karkaa maalin edessä myös vaihdosta tulleelta Lucas Vazguezilta. Peli on 1-1. Altavastaaja ja neutraalin yleisön sydämet valloittanut pikkuveli, Atlético Madrid, tulee kuin tuleekin takaisin peliin. Finaali on jo tässä vaiheessa klassikko. Finaalin arvoinen spektaakkeli, joka jää elämään vielä pitkäksi aikaa. Tämän turnauksen päätteeksi ei minkään maan tai seuran kolmosjoukkue nostele pokaalia. Voitto ratkaistaan äärimmilleen treenattujen maailman lahjakkaimpien huippu-urheilijoiden välillä pienillä marginaaleilla.

Varsinaisen peliajan lopun häämöttäessä huomio kiinnittyy siihen, miten yksi toisensa jälkeen Realin pelaajat lakoavat nurmen pintaan kramppien lamaannuttamana. Rajuimmat krampit iskee ottelun todelliselle hahmolle Gareth Balelle. Koko ajan sattuu ja krampit näyttävä ruoskivan pohkeita jokaisen askeleen jälkeen. Vaihdot on tehty. Realia on haavoitettu. Haistaako Simeone veren?

Jatkoaika oli yllättävän tasainen. Periaatteessa Real pelasi kahden pelaaja vajaalla, koska myös Luka Modrić oli kramppien vallassa tiputtanut pelisukkansa. Huonosti ajoittuva kramppi tai väsymyksen aallon tuoma herpaantuminen saattaisi parissa sekunnissa ratkaista ottelun ja imaista tyhjäksi koko kauden työn. San Siro ei ollut enää vain jalkapalloareena. Se oli paljon enemmän: unelmien, toiveiden, historian, pakkomielteisen harjoittelun ja tuhansien tarinoiden näyttämö.

Jatkoaikakaan ei tuonut näyttämölle vielä voittajaa. Ammuttaisiin rangaistuslaukaukset. Real Madridin laukojista kaksi ensimmäistä Vazguez ja Marcelo näyttävät keskiympyrästä kävellessään siltä, että he murtuvat hetkenä minä hyvänsä kyyneliin. Ristiriita näyn ja kylmän viileiden rankkareiden välillä on valtava. Toisella puoliajalla antisankarin viittaa kannatellut Griezmann onnistuu. Gabi onnistuu. Hieman yllättäen aivan puhki ollut Bale tulee laukomaan Realin kolmannen rankkarin. Nyt ollaan haukkakohdassa. Miten ihmeessä fysiikkansa rajat jo ylittänyt Bale voi vielä laukoa rankkarin? Navas rukoilee maalin edessä Balelle edes pientä energian ripettä. Bale uittaa pallon oikeaan alakulmaan ja hölkkäilee irvistellen takaisin keskiympyrään. Niguez onnistuu. Ramos onnistuu.

Juanfran näyttää ottavan hieman hätäisen vauhdin. Navas on hyvin pilkussa mukana. Pallo pamahtaa tolppaan. Viiden sentin matka halkaisee tarinan juonen. Toinen puoli jää spekuloimaan ja toinen silottaa tien ottelun ratkaisulle.

Realin viimeistä pilkkua astelee ampumaan, ehkä puolikuntoinen ehkä muuten vaan varjojen mailla vaellellut, Cristiano Ronaldo. Olisihan tämä pitänyt arvata. Yksi aikamme parhaista urheilijoista ja kenties kaikkein paras jalkapalloilija: diiva, egoisti ja Real Madridin ykköstähti tulee ratkaisemaan ottelun. Lopputulema on niin ilmeinen, että hetkeksi rankkarin onnistumisen päälle hiipii epäilyksen varjo. Se kuitenkin häviää hetkessä, kun pallo painuu voimalla maaliin. Ei mitään uutta auringon alla. Isoveli on isoveli. Pikkuveli pikkuveli. Ronaldo Ronaldo ja Pepe Pepe. Mestareiden liiga on jälleen lunastanut paikkansa yhtenä maailman hienoimmista turnauksista.

Viinikuvaus: klassikko, arvokas ja vivahteikas

Euroopan pienet suuret osa IV: SD Eibar

Eibar on noin 30 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Espanjassa

Perjantaina pelataan La Liigassa erittäin tärkeä peli SD Eibarin ja Las Palmasin välillä. Eibar nousi La Liigaan viime kaudeksi. Se on todellinen pikkuseura. Eibar on seurana niin pieni, että noustessaan, se samalla melkein tippui. Eibarin oli Espanjan FA:n kriteerein nopeasti kerättävä tietty määrä omaisuutta suhteessa sarjan joukkueiden yleiseen kulutasoon, jotta se ansaitsisi sarjapaikkansa. Tämä tarkoitti 1,7 miljoonan euron keräämistä kolmessa kuukaudessa ja mikäli tässä olisi epäonnistuttu, seura olisi nousun sijaan tiputettu kolmannelle sarjaportaalle. Muun muassa seuran entisten pelaajien Xabi Alonson ja David Silvan avulla Eibarissa saatiin kerättyä riittävät varat. Eibarilaisten pitkäaikainen unelma tuoda Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon kaltaisia tähtiä pikkuruiselle Ipurua Municipal- stadionille toteutui.

Baskiseura Eibar aloitti kauden 2014-2015 pirteästi ja keikkui La Liigan kymmenen parhaan joukossa sarjan puoleen väliin asti. Eibar ajautui kuitenkin todella surkeaan formiin ja viimeisestä yhdeksästätoista pelistä Eibar hävisi viisitoista, pelasi kaksi tasan ja voitti vain kaksi. Eibar jäi sarjan kahdeksanneksitoista, mikä olisi normaalisti tiennyt putoamista sarjaporrasta alemmas. Kabineteissa kuitenkin kuhisi jälleen. Suotuisa tuuli puhalsi baskimaan kääpiön purjeisiin. Sarjassa kolmanneksitoista tullut Elche pudotettiin veroepäselvyyksien vuoksi La Liigasta ja Eibar peri Elchen sarjapaikan.

Eibar on todella pieni seura. Noustessaan La Liigaan sen budjetti oli Espanjan kakkosliigan pienin. Eibarin kotistadionille mahtuu vain kuutisen tuhatta katsojaa. Stadionin kapasiteetti ei täytä La Liigan vaatimuksia. Stadionia ei toisaalta ole järkeä laajentaa, koska kannattajia ei ole tarpeeksi, Eibarilla ei ole varaa maksaa kaikille pelaajilleen La Liigan minimipalkkaa, joten sen on pyöritettävä lainapelaajarulettia.  Eibarin kaupunki on reilun Raision kokoinen. Siellä asuu 28 000 asukasta. Tulee tuntu, että Eibar on La Ligassa vain käymässä. Tosin vielä ei tiedetä, miten pitkällä visiitillä.

Väkisinkin herää kysymys siitä, mikä lopulta on Eibarin rooli La Liigassa tai espanjalaisessa jalkapallossa yleensä. Toisaalta Eibarin talous on hoidettu mallikkaasti ja se on hyvä ponnahduslauta tähtiin hamuaville jalkapalloilijoille. Toisaalta koko seuran vuoden budjetilla ei pystyttäisi kattamaan Messin tai Ronaldon palkkaa. Eibarin olemassaolo kärjistää kliseetä La Liigan epätasaisuudesta. Joukkueet vaikuttavat välillä olevan resursseiltaan kuin eri planeetoilta.

Viimeisen luun heittävät urheilulliset seikat. Eibar on tällä hetkellä La Liigassa seitsemäntenä. Se on paukuttanut sarjan kolmanneksi eniten maaleja. Enemmän kuin esimerkiksi Atletico Madrid. Omissakin on kolissut, mutta se tarkoittaa lähinnä sitä, että baskimaan kääpiötä katsomaan tulleet koti- ja vierasfanit, harvoin jäävät aivan kylmiksi. Kevät voi periaatteessa tuoda mukanaan vielä, melkein mitä vaan, mutta mielenkiintoista olisi nähdä, mitä tapahtuisi, jos Eibar La Liiga-visiitin lisäksi lähtisi myös Euroopan kiertueelle. Ensin on huomenna kaadettava kuitenkin kotipelissä Las Palmas.

Viinikuvas: ensiksi olin, että alahyllyltä selvästi, mutta sitten, että onpa positiivinen

Euroopan pienet suuret osa III: SV Darmstadt 98

SV Darmstadt on noussut vauhdilla bundesliigaan

SV Darmstadt 98:n tarinan yllä leijailee yksi kysymys. Miten ihmeessä neljänteen divisioonan putoamassa ollut rahaton Darmstadt nousi kahdessa vuodessa bundesliigaan? Vielä vuonna 2008 meinattiin Darmstadt haudata velkojensa takia saksalaisesta jalkapallosta. Bayern München tuli hätiin. Se osallistui hyväntekeväisyysotteluun, jonka tuottojen avulla saatiin Damrstadtin nenä taas pinnalle. Aika harva osasi tässä vaiheessa odottaa, että joukkueet tulisivat vielä lähivuosina pelaamaan samassa sarjassa samoista pisteistä.

Siinä missä Angers SCO on ranskalaisen jalkapallon kapinallinen ja U.S. Sassuolo Calcio italialaisen jalkapalloluokan mallioppilas, Darmstadt on saksalaisten jalkapallojumalien lellilapsi. Sen lähivuosien tarinaa värittävät onnekkaat sattumukset ja kädenojennukset. Maaliskuussa 2013 Darmstadtin pelaajat vajosivat pettyneinä nurmen pintaan. He olivat pelanneet tasapelin valmentajansa Dirk Schüsterin edellistä seuraa Stuttgart Kickersiä vastaan. Sarjapaikan säilymiseen olisi tarvittu voitto. Nelosdivari oli kutsumassa, mutta samoihin aikoihin saksalaisessa divarifutiksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten seurat hoitivat talouttaan. Darmstadtissa käytettiin vain se raha, mitä tienattiin, muiden seurojen ottaessa holtittomia lainoja pikavoittoja tavoitellessaan. Saksan FA ilmoitti, ettei se taloudellisen holtittomuuden johdosta myönnä sarjapaikkaa Kickers Offenbachille. Darmstadt nostettiin muutama viikko putoamisensa jälkeen takaisin kolmosdivarissa kabinettipäätöksellä.

Kaudella 2013-2014 Darmstadt jatkoi samaa järkevää taloudellista linjaansa. Se hankki ilmaisella siirrolla Dominik Strog-Engelin. Hyökkääjä oli tarponut alasarjoissa ja hukkunut muiden aurinkopaikasta kilpailevien joukkoon. Stroh-Engeliin iski jumalainen maalivainu. Hän teki Darmstadtissa ensimmäisellä kaudella ennätykselliset 27 maalia. Miksi ja Miten? Sitä hän itsekin hämmästeli ja totesi, että kaikki vain yhtäkkiä onnistui.

Stroh-Engelin maalit siivittivät Darmstadtin nousukarsintaan asti. Ratkaiseva ottelupari pelattiin Darmstadtin ja Arminia Bielefeldin välillä. Darmstadt hävisi kotiotteluna 1-3 ja vaikutti siltä, että nousu jäisi haaveeksi. Darmstadt venytti kuitenkin toisen osaottelun Bielefeldissä jatkoajalle. Kylmää kyytiä tuli, kun 110 minuuttia oli pelattu. Bielefeld kavensi tilanteeksi 2-3. 120+2 minuuttia oli pelattu, kun Bielefeldin rangaistusalueen tuntumassa pienen flipperin päätteeksi pallo leijaili kohti Darmstadtin Elton Da Costaa. Tämä täräytti pallon vastustamattomasti maalin takakulmaan. Peli oli 2-4 ja Darmstadt oli jälleen nousemassa kakkosbundesliigaan. Bielefeld pääsee vielä kerran hyökkäämään. Se saa vaparin keskialueelta. Kaikki pelaajat nostetaan maalivahti Stefan Ortegaa myöden ylös. Vapari leijailee kohti takatolppaa. Ortega nousee korkeimmalle ja kääntää kohti keskustaa Arne Feickille. Feick puskee pallon tolpan sisäreunaan. Pallo putoaa maalin eteen. Bielefeldin Sebastien Hille on ensimmäisenä pallolla. Kuti lähtee. Aaron Berzel venyttää jalan eteen ja pallo kimpoaa pois rangaistusalueelta. Pomppu sisään, pomppu ulos. Darmstadt nousee kakkosbundesliigaan.

Vastoin kaikkia odotuksia ja kakkosbundesliigan pienimmällä budjetilla Darmstadt ylsi heti ensimmäisellä kaudella sarjan toiseksi. Se tiesi suoraa nousua bundesliigaan suurten joukkoon.

Damstadt tuomittiin ennen kauden alkua varmaksi putoajaksi. Sillä on bundesliigan pienin pelaajabudjetti eikä se tehnyt isoja hankintoja ennen kauden alkua. Sen kausi lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Darmstadt keikkui lokakuun loppuun asti sarjan kärkikymmenikössä. Vuoden vaihde on purrut kuitenkin Darmstadtia. Tällä hetkellä joukkue on bundesliigan 13:sta. Putoamisviivaan on eroa vain neljä pistettä. Kurssi ei tule kääntymään seuraavassa ottelussa, sillä seuran kerran pelastanut Bayern München tulee olemaan säälimätön isäntä.

Valmentaja Dick Schüster totesi ennen kauden alkua, että joukkue ei kuulu bundesliigaan. Vauhti on ollut tähän asti päihdyttävää. Darmstadt kuuluu bundesliigaan, koska siellä se pelaa. Se on samalla riitävän pieni tippumaan, mutta kysymys kuuluukin, onko se jälleen tarpeeksi onnekas säilymään?

Viinikuvaus: onnekkaita sattumuksia ja väliintuloja, keväistä happamuutta, petollisen makeaa

Kohokohdat ottelusta Arminia Bielefeld-Darmstadt: http://www.youtube.com/watch?v=liBvo7zBgs0

Euroopan pienet suuret osa II: U.S. Sassuolo Calcio

Sassuolo pelaa nykyään kotiottelunsa MAPEI Stadiumilla

Jos Angers SCO:ta voi luonnehtia pelitavaltaan kyyniseksi, pieneksi häirikköseuraksi, joka vie pisteitä isommiltaan keinoja kaihtamatta ja lypsää pelaajistaan parhaan mahdollisen tuloksen antamalla heille viimeisen mahdollisuuden menestyä huippujalkapallossa, on U.S. Sassuolo Calcio jotain muuta. Siinä missä Angersilla on omat leikkauskohtansa valioliigan West Bromwichin kanssa, voisi Sassuoloa verrata Evertoniin. Se pelaa naivin optimistista hyökkäävää jalkapalloa. Sen riveissä on ulkomaalaisia pelaajia tällä hetkellä vain kolme eli sitä voisi kutsua italialaisen jalkapalloluokan mallioppilaaksi. Oman menestyksen lisäksi Sassuolo toteuttaa kansallista missiota kasvualustana italialaisille pelaajille.

Pohjois-Italiassa Modenan provinsissa on Sassuolon teollisuuskaupunki. Kaupungissa on 40 000 asukasta ja sen alueella on 300 keramiikkatehdasta. Toisen maailmansodan jälkeen Serie A:ssa ei ole pelannut yhtään joukkuetta yhtä pienestä kaupungista. Sassuololla on kuitenkin rosonsa. Se ei pelaa enää kotiotteluitaan kotikaupungissaan. Noustessaan Serie B:hen se pelasi Modenan Stadio Alberto Braglian stadionilla. Sittemmin Sassuolon omistaja Giorgia Squinzi osti Reggio Emiliasta Stadio Citta del Tricoloren. Sassuolo on Juventuksen ohella ainoa seura Serie A:ssa, joka omistaa oman stadioninsa. Stadionvaellus on jättänyt jälkensä seuraan, sillä Sassuolon kotiotteluiden yleisökeskiarvo on Serie A:n pienimpiä. Osa seuran uskollisimmista kannattajista myös raivostui, kun kotistadionin nimettiin uudelleen seuran omistajan johtaman yhtiön MAPEIN mukaan MAPEI Stadiumiksi.

Sassuololla on stadionpakolaisuuden lisäksi ollut haasteita pysyvän kannattajajoukon ja seurakulttuurin luomisessa. Sen menestys on ollut vaatimatonta, joten alueen kannattajat ovat herkästi kääntyneet Bolognan, Modenan tai Reggianan riveihin. Tietynlainen juurettomuus kuvastaa Sassuolon kannattapohjaa, mutta jokainen Serie A:ssa vietetty lisävuosi vankistaa seuran suosiota.

Sassuolon mustavihreät paidat ovat perintöä englantilaiselta Lancaster Roversilta. Englantilaisjoukkue oli kiertueella Italiassa 1921 ja ei pystynyt pelaamaan sovittua ystävyysottelua. Anteeksipyyntönä he lahjoittivat pelipaitansa italialaisilla. Paidoista mustavihreine-raitoineen tuli tärkeä osa Sassuolon identiteettiä.

Sassuolon valmentaja Eusebio Di Francesco on entinen Serie A jyrä, jolla on myös tusinan verran maaotteluita vyöllään. Italiassa ei perinteisesti olla kaikkien kärsivällisimpiä menestyksen suhteen. Sen myös Di Ftancesco on saanut huomata. Di Francesco aloitti valmentajana Italian kolmannella sarjatasolla Virtus Lancianossa vuonna 2008. Kenkää tuli alkuvuodesta 2009. 2010 Di Francesco siirtyi Serie B:n Pescaran perämiseen luotsaten joukkueen 13:sta. Tuona kautena hän myös loi mainetta viihdyttävän jalkapallon peluuttajana. Syksyllä 2011 Di Francesco siirtyi valmentamaan Serie A:han Lecceä. Joulukuussa tuli taas kenkää huonojen tulosten vuoksi.

Kesällä 2012 oli edessä siirto Sassuoloon. Ensimmäisenä kautena hän voitti Serie B:n ja nosti joukkueensa Seria A:han. 2014 huonon tulosputken päätteeksi tuli taas kenkää. Sen jälkeen Sassuolo vajosi yhä syvemmälle Serie A:n putoamiskurimukseen, joten vain kuuden viikon tauon jälkeen, Di Francesco palkattiin uudelleen Sassuolon perämiseen. Hyvän loppukauden ansiosta Sassuolo lopulta säilyi Serie A:ssa.

Kuluvan kauden Sassuolo aloitti sensaatiomaisesti 2-1 kotivoitolla Napolista. Ensimmäiset kuusi ottelua se pelasi tappioitta ja oli parhaimmallaan sarjan kolmantena. Sittemmin sen vauhti hieman tasoittui. Kotonaan se pysyi voittamattomana vuoden vaihteeseen asti, mutta samalla se ei pystynyt riittävän usein kääntämään tasaisia otteluita voitoiksi. Tästä syystä Sassuolo liusui sarjan kuudenneksi.

Kevätkausi 2016 alkoi nihkeällä kotitasapelillä Frosionea vastaan. Sen jälkeen kaatui jälleen yksi suurista; Inter Milan vieraissa 0-1. Sen sijaan, että voitto San Sirolla olisi siivittänyt joukkueen jälleen uuteen lentoon, ajautuikin se voitottomaan putkeen. Putki on tällä hetkellä venynyt seitsemän ottelun mittaiseksi. Myös kotitaika on rikkoutunut tämän putken aikana. Sikäli kun Sassuolo tahtoo pelata tällä kaudella tosissaan Eurooppaan pääsystä, sen pitää voittaa pian. Muutoin se liukuu hyvin alkaneen kauden päätteeksi alempaan keskikastiin. Putoamisen se välttää lähes varmasti, mutta seuran tavoitteet ovat korkeammalla. Alemman keskikastin sijoitus saattaisi myös merkitä toistamiseen Di Francescon lähtöä.

Serie B:hen putoaminen muutaman kauden sisällä olisi varmasti katastrofi vakiintumattoman kannattajajoukon joukkueelle. Sassuolon veri tullaan lähitulevaisuudessa punnitsemaan vielä monta kertaa. Joukkue on kuitenkin suhteellisen hyvällä taloudellisella pohjalla. Sen pohjalle on hyvä rakentaa. Olennainen kysymys lienee kuitenkin, riittääkö seurajohdon kärsivällisyys, mikäli pikavoittoja ei ihan heti tule.

Viinikuvaus: vahvasti italialaista, arvoviininä vielä nuori ja koettelematon