Kyynelneste kortilla Mikko Vehviläisen kirjassa keltamustat kyyneleet

Mikko Vehviläisen kirjoittama Keltamustat kyyneleet on futiskulttuuriteko. Seurakiitollisuudesta ammentanut kirja maalailee jo muutamia kertoja saattohoitoon määrätyn Kuopion palloseuran toisteista fightbackia. KuPS on haastavimpina vuosina 1990-luvun loppupuolella, joita Vehviläisen kirja raatorehellisesti kuvaa, ollut juuri ja juuri riittävän sitkeä, jotta velkojat eivät ole pistäneet sitä hengiltä.

Mikko Vehviläisen Keltamustat kyyneleet kuvaa KuPSin tuskan vuosia

Kirja kuljettaa lukijan korkeiden laskupinojen, askeettisten vieraspelireissujen ja kuopiolaisen samuraihengen käytävillä. Holveista tuijottelee luurankoja. Keltamusta -henki on kerta toisensa jälkeen puhaltanut möröt takaisin kammioihinsa, vaikka syke on ollut kuin kummitusjunan kyydissä. Matka on ollut louhikkoinen nykyhetkeen nähden, jossa jo uskalletaan unelmoida europelipaikoista ja mestaruuksista. Suomalaisen suurseuran identiteetti on pysynyt vaunussa divarikosketuksista huolimatta.

Bonusten, liksojen tai tuntimäärien perään ei riuduttavina vuosina ole juuri huudeltu, vaan tiheällä ja loputtomalla takiaispellolla on heiluttu hiki hatussa, helteistä ja haavoista välittämättä kuin jonkin korkeamman voiman humalluttamana. Sitäkö se banzai pohjimmiltaan on? Niin kirja ainakin vihjaa.

Kupsilaisia nimimiehiä ja -naisia vilisevä teos päästää päähenkilöt itse kuvaamaan sen, mitä todella tapahtui. Oman osionsa kirjassa saavat kuopiolaisikonit Markku Hyvärinen, Tomi Airaksinen, Eija Vähälä ja Ilja Venäläinen. Savolaiseen taisteluhuutoon tuovat omat sävynsä Atik Ismail, Josa Jäntti, Hannu Turunen ja moni muu savolainen tai savolaistunut velikulta.

Kiertoilmaisujen mestarit ovat joutuneet mestaroimaan kiertoteitä nälkävuosina muutenkin, jotta ovat saaneet pidettyä rakkauslapsensa muonassa. Kikkavalikoimasta on kaivettu kaikkea relieffeistä ja konserteista luoviin pelaajakauppoihin ja pinnarahojen perimiseen. Selviytymistarinan lisäksi Keltamustissa kyyneleissä on myös tumman huumorin sävyttämää veijaritarinaa.

Keltamustat kyyneleet joukkorahoitteisena toteutuksena heijastelee sitä savolaista viekkautta, joka on aikanaan kaivanut KuPSin nenän esiin epäonnistuneen squash -halliprojektin, kopareiden kanssa kilvoittelun ja tyrehtyvien rahahanojen alta. Jalkapallokulttuuritekona ja jalkapallokulttuurina kirja ansaitsee paikkansa futisfanien lukulistalta.

Viinikuvaus: klassikko kaikista aineksista, mitä käsiin on saatu

Arvostelukappale on saatu kirjailijalta itseltään

Keitäs meitä täällä olikaan?

Palloluotsien kivinen tie kertoo kiinnostavalla tavalla, mitä on olla suomalainen jalkapallovalmentaja kansainvälisillä kentillä

Aviadorin kustantama ja Mikko Vehviläisen kirjoittama teos Palloluotsien kivinen tie on hyvällä asialla. Se tuuppii suomalaisen jalkapallofanin totetumatonta unelmaa arvokisapaikasta ja luo empaattisen yhteyden niihin, joiden rakkaus lajiin kohtaa keittiö- ja kahvipöytäkeskusteluissa naurua ja joiden korvat ovat jo aikaa sitten turtuneet potkupalloa- rallatteluun.

Kirja juoksuttaa pelikentälle suomalaisten futisvalmentajien kirjon. Meillä on Litmanen, Hyypiä ja Pukki, mutta ketä meillä olikaan kentän laidalla? Kirja kahlaa helposti lähestyttävänä sarjana läpi suomalaisten jalkapallovalmentajien Hall of Famea. Kahdentoista pintaraapaisun alta paljastuu kirjahyllyllisen verran painamatonta näkymää ja oppia siihen, mitä on olla ja olla ollut suomalainen jalkapallovalmentaja kansainvälisillä jalkapallokentillä.

Kirjan tarkoitus on ehkä ollut läpivalaisu hiljaiseen tietoon, jota suomalaisilla huippuvalmentajilla on ja olisi jaettavaksi, mutta samalla se kuvaa päähenkilöidensä kautta kiinnostavalla tavalla ammattivalmentajien arkea. Sen miten erilaisissa olosuhteissa kootaan toiveikkaana erilaisista palasista jalkapallojoukkueen näköistä palapeliä, joka on etukäteen jo tuomittu pöydältä uusien pelien tieltä pois pyyhittäväksi. Menestys tapahtuu tai on tapahtumatta pelien välissä. Marcelo Bielsakin on kertonut katsovansa aina pitkään joukkueen omistajaa haastattelutilanteessa silmiin, koska sama henkilö, joka sinut palkkaa, tulee yleensä myös antamaan sinulle potkut: joskus piankin. Palloluotsien kivinen tie on tarina uusista aluista, potkuista ja siitä, mitä siinä välissä ehtii tapahtua.

Suomen lippuja on pystytelty ammattivalmentajien toimista pitkin maailman viheriöitä harvakseltaan. Siksi niiden hieman piilossa olevat tarinat ovat erityisen uniikkeja. Lähes kaikilla mantereilla on oma suomalaistwistinsä, vaikka sitä ei Mestareiden liigaa tai arvokisoja tuijotellessa aina muistakaan. Siksi Vehviläisen teos sytyttelee oikeita sydänlankoja ja vastailee kysymyksiin, että mistäs ne Juha Malinen, Simo Valakari, Markku Kanerva tai Pauliina Miettinen oikein tulivatkaan, mihin he kenties ovat menossa ja minkä verran suomifutiskulttuuria saikaan pakata mukaan matkatavaroihin?

Valmentajaksi halajaville Palloluotsin kivinen tie toistelee tiettyjä työelämän mantroja jalkapallon kontekstissa päävalmentajien kertomana: tee paljon töitä, seuraa omaa pelillistä johtotähteäsi, verkostoidu, menesty, verkostoidu, ota iskuja, nouse ylös, toista ja menesty. Suotuisat tuulet kannatta napata surutta purjeisiinsa, sillä puuskat ovat väliaikaisia. Kotoa harvemmin sinua tullaan hakemaan, mutta joku saattaa tuntea jonkun, joka tarvitsee sopivasti jotain, mitä sinulla on. Aina ei välttämättä ole pakko unelmoida itseään henkihieveriin, mutta työt kannattaa tehdä hyvin ja mahdollisuuksiin tarttua, jos siis haluaa hypätä ruutua maantieteellisten rajojen yli.

Suomalainen jalkapallovalmentaja joutuu raivaamaan tiensä kansainvälisessä viidakossa kaislakepin kanssa, koska Suomea ei mielletä jalkapallomaaksi ja kotimaisia kokelaita ovat maailman lastauslaiturit pullollaan. Kirjan valmentajat auraavat pioneereina reittiä sille, että jonain päivänä meillä olisi jotain Jari Litmasen kaltaista myös kentän teknisellä alueella. Sitä odotellessa Palloluotsien kivinen tie tarjoilee raittiin version beat -henkisestä useamman mantereen kattavasta futismatkasta, jonka karttaviivat piirtyvät fläppitaululle aamutreenien ja pelipäivien välissä yksi kerrallaan.

Viinikuvaus: pohjoisen rämeköissä ilman etikettiä hohkaava taikaliemi

Lukukappale on saatu Aviador kustannukselta