HJK-FC Inter: viimeisiä viedään

Kupittaan parkkipaikalla on juhlava ja nostalginen tunnelma, kun sinimustahuivisia Interin kannattajia nousee pieneen bussiin. Kotimainen futiskausi askeltaa kohti päätöstään. Pimenevät ja koleankosteat ilmat tarkoittavat myös sitä, että tämän kauden vieraspelimatkat hipovat viimeisiään. Viime kaudella Interin kautta päätettiin Bolt Arenalla. Nyt kyseessä on kolmanneksi viimeinen peli, jossa panokset todella ovat kohdillaan: HJK tarvitsee kipeästi voittoa, jotta se pysyy mestaruustaistelussa mukana ja Inter tarvitsee pinnoja pysyäkseen pronssin kannassa kiinni.

Kivihovissa nautitaan piispanmunkit. Sitten Bolt Arenan valot leikkaavat kirkkaasti pimenevää iltaa. Kuljemme suuren maailman tyyliin järjestysmiehen kannoilla kohti vierassektiota. Kerrospukeutuminen on varsin tarpeen, sillä pykälää nollan päällä olevan mittarin lisäksi vesisade sakenee ja hapertaa kerrastojen lämpökerrointa. Vieraskatsomoon nousee nakkimukien, oluiden ja lämmittävien kahvien turruttamaa porukkaa. Kioskin edessä neuvotellaan vielä, että josko oluensa saisi viedä pahvimukissa katsomoon. Osa vieraskannattajista on tullut järjestetyn kannattajamatkan kyydissä ja osa omia reittejään.

-Tulkaa tänne lähemmäs!

Kajahtaa katsomon alimman rivin aidan edestä, johon eri aikojen reissulaiset ovat liimanneet tarrojaan. Vääriä rapsutellaan avaimilla ja muulla terävällä pois. Parinkymmenen hengen kannattajakatsomo hitsautuu yhteen ja ottaa punaisiin vieraspaitoihin sonnustautuneet omansa vastaan. Katsomovalojen sydämissä ei ole säästetty. Boltin muovi suorastaan hohkaa tummaa taivasta vasten.

Cold and Rainy night in Bolt

Pelillisesti HJK vaikuttaa olevan pykälän paremmalla jalalla liikenteessä. Näennäisestä hallinnasta huolimatta se on parhaimmillaan tilanteen vaihdoissa, joita se pääsee Interin pallonhallintajaksojen päätteeksi kääntämään. Inter säikäyttää kotijoukkuetta alussa, kun Timo Furuholmin keskitys leikkaa muovia Hugo Kedon ja HJK:n puolustuksen välistä. Benjamin Källman ei kuitenkaan aivan yllä siihen.

HJK tykyttää sydämiä sitten useamman vuoron putkeen. Henrik Moisander joutuu pariinkin kertaan todistamaan olevansa veskaosastolla sarjan eliittiä. Lopulta Moisanderkin kohtaa tekemättömän paikan, kun David Brownen matala keskitys liipaisee Inter puolustuksesta sopivan suunnanmuutoksen ja pallo päätyy Riku Riskille, joka uittaa saaliin Artto Hoskosen haaroista saaviin eikä Moisanderinkaan haavi ehdi väliin. Vesi loiskuu vielä ensimmäisen puoliajan lopussakin, mutta Jairin tuuttaus tuomitaan paitsioksi ennen kuin katsojat päästetään pakenemaan stadionin uumeniin.

Jonotella ei puoliajalla turhaan tarvitse vaan kaikki tarvittava käy suitsaitsukkelaan. Pelissä on sen panokseen nähden yllättävän vähän yleisöä, mutta liekö sitten HJK:n kuluvan viikon europettymys painanut osan päistä ja hyvissä ajoin tyynyyn.

Jostain syystä kirjoittajan puseroon nousee toisen puoliajan alussa vahva tunne siitä, että HJK on se, joka napauttaa seuraavan maalin, vaikka peli etenee melko tasaisissa merkeissä. Peli aaltoilee ja läikkyy toisen puoliajan ensi minuutit viihdyttävästi molempiin päihin, joten syketasot pysyvät korkeina. HJK tekee KuPSit ja realisoi kirjoittajan aiemman tunteen seuraavan maalin tekijästä. Kulmapotkun päätteeksi haavat heiluvat Interin maalilla ja pallo pomppaa kivasti Riskeistä Roopelle, joka nuijii nahkakuulan klubipäädyn verkkoihin. Ei voi sanoa, etteikö HJK ansaitsisi maalejaan, mutta kyllähän stadilaiset futisjumalat ovat jälleen kotikylän kundeilleen suotuisia. Klubipääty ryhtyy rallattelemaan Galaansa.

Kirivaihdetta silmään

Turkulaiset eivät olekaan aivan niin peloissaan kuin chäntin sanoitus viestii, vaan Inter saa palloa paremmin hallintaansa ja se jauhaa hyökkäyksiään tuttuun tapaan puolustuksen kautta. Ongelmaksi meinaa muodostua se, että keskitykset putoavat kerta toisensa jälkeen Kedolle. Lopulta Petteri Forsell saa nostettua yhden koko niityn yli ja esiin nousee Källman, jonka puskun Keto työntää sopivasti Furuholmin jalkoihin. Inter tulee maalin päähän ja näin ottelu ottaa lisää kierroksia.

Inter on tulla tasoihin, mutta ehkä HJK:n kannalta jotkin todennäköisyydet napsahtavat taas paikalleen, kun hyvällä energialla peliin tullut Matias Ojala ei löydä keskeltä lähtevään kutiinsa riittävää väylää. Luis Murillo ehtii vielä sitomaan kengännauhansa puolen tusinaa kertaa ennen kuin Oliver Reitala päättää pelin. HJK:n pelaajilta näyttää putoavan punnuksia helmoistaan ja Interin pelaajien harteet eivät meinaa jaksaa kannatella painuvia päitä

-Kiitos Inter! Tampereella sitten voitetaan!

Siihen ei kirjoittajallakaan ole lisättävää.

Tampereella jatektaan

Viini: pahvimukista, puolilitraa

Panoksena eurokesä: FC Inter-HJK

Astelemme pojan kanssa Veritaksen rappusia parkkipaikan suuntaan. Lähden vaistomaisesti väistämään takaa astelevaa naista. Nainen huikkaa jotain suuntaamme. En saa heti selvää. Hän toistaa sanojaan.

-Sitä minä vain, että siinä on hieno mies. Täysi kymppi.

Nainen itkee. Sanat ovat suunnattu pojalle, joka Interin pelipaidassa ja reppu selässä loikkii rappuselta seuraavalle

Veritaksella on pientä palloliittotwistiä. Vaihtopenkit on tuotu pääkatsomon eteen. Turvatarkastuspisteet on tavallista tiiviimmin miehitettyjä ja kuulemma tupakalle ei meinaa päästä. Päivä on lämmin ja lohko lohkolta kannattajat alkavat täplittämään Veritaksen katsomoita.

Cup-huumaa I

Cup-huumaa II

Aurinko paistaa lämpimästi suoraan otsaan ja tunnelma Veritaksella on hyvä. Tunnelma Veritaksella on koko vuoden ajan ollut hyvä. Liput liehuvat ja sininen savu pelmahtaa Interin kannattajakatsomosta. Soihtu syttyy. Myös klubipäädystä pölähtää sinistä. Palohälyttimet pärähtävät soimaan ja ne säestävät myös ottelun ensimmäisiä minuutteja.

Sininen Mayhem

Klubipääty

HJK lähtee alussa aktiivisesti prässäämään Interin pakkeja. Lasken kännykkäkameran syliini. Pelin imu on sen verran voimakas, että päätän vain nauttia siitä. Peliä on pelattu vain muutama minuutti, kun HJK saa kulman. Käytännössä Interin kaikki pelaajat ovat puolustamassa HJK:n erikoistilannetta, mutta Roope Riski pääsee silti luvattoman helposti hiipimään etutolpalle ja kääntämään pallon maaliin. HJK nappaa johdon.

Pelin ilme muuttuu nopeasti maalin jälkeen. ”Hyökkää HJK” -banneri on kääritty rullalle. Sinivalkoiset vetäytyvät puolustamaan syvältä ja iskemään vastaan, ja jos HJK tekee näin, niin tämä tulee Veritaksella olemaan koko loppukauden kuva. Sinimustasta pöytäpuhelimesta kannattaisikin nyt pyörittää, vaikka Jill Ellisin numeron. Leidi on aikoinaan vienyt maailmanmestaruuteen huipentuneena projektina läpi pelitavan muutoksen, jonka tavoite oli matalan blokin murtava pelitapa.

HJK:n vastaiskut vaikuttavat vaarallisilta. Vähin kosketuksin etenevät syöttökombinaatiot ovat tehokkaita ja vaikuttavat suunnitelluilta. Sinivalkoiset vaihtelevat myös jaksoittain prässinsä tasoa. Joko tiettyjen signaalien tai sovittujen pelijaksojen triggeröimänä se nostaa jälleen prässiään ja horjuttaa täten Interin pelin rytmiä. Interin hyökkäyspelaaminen ei tunnu etenevät tarpeeksi nopeasti ja vastaiskuaihiot hyytyvät helposti taaksepäin pelaamiseen, jolloin HJK:lla on aikaa valuttaa muotonsa pallon alle. Interillä on pelaajia HJK:n linjojen välissä, mutta liike ja selkeät murtautumismallit eivät tule selkäytimistä.

Ylläkirjoitettuun peilaten HJK menee ansaitussa johdossa tauolle.

Toista puoliaikaa kellotetaan vajaa kymppi, kun HJK iskee vastaan. Riku Riski riplaa itsensä oikealta laidalta eteenpäin. Riskiltä ei saada palloa eikä häntä saada myöskään kopattua nurin. Niinpä Riski leikkaa keskelle ja siirtää pallovastuun Rasmus Schüllerille. Atomu Tanaka on hiipinyt vapaaksi Schüllerin selän taakse. Hyökkäys hiukan hidastuu ja hetken näyttää, että vaaramomentti kuivuu kasaan. Tanaka ajaa kuitenkin määrätietoisesti kohti Interin maalia ja laukoo terävästi. Henrik Moisanderin torjunnasta pallo pomppaa juuri sille sektorille, jossa Roope Riski on ja palloa kaivetaan Interin maalista.

Stadilaisten skumpat nostetaan kylmään ja Interillä näyttää tuska puskevan puseroon.

José Riveiro ottaa triplavaihdon. Kentälle tulleista Elias Mastokangas on totutun hyvä. Kentälle jääneistä Filip Valenčič väläyttää pariin kertaan. Inter painaa hyvällä sydämellä pelin loppuun asti ja sillä on kavennusmaaliin aihioita, mutta sekä ajoitukset ovat sen tarvittavan kymmenyksen pielessä että aivan viimeisistä ratkaisuista puuttuu riittävä juonikkuus. Niinpä kultainen konfettisade ammutaan pelin päätteeksi stadilaisten niskaan.

HJK: Suomen Cupin mestarit mallia 2020

Viinikuvaus: sekä jäähtyvää että lämpiävää