Matkalla (osa II): välipäiviä

BBC:llä höyrytään COVID:sta ja somessa Leedsin 0-7 -tappiosta. Leedsin kannattajat vertailevat sitä lähihistorian vastaaviin mahalaskuihin. Yleisesti tappiota ei kannattajien joukossa pidetä niin merkittävänä kuin jotain muita aiempia kylvetyksiä, mutta vähintäänkin ne, joita Marcelo Bielsa ja Leeds ärsyttävät, ottavat faktavapaan ilon irti tappiosta. Omaa sydänalaa sekä lämmittää että kylmää se, kun pahemmaksi katastrofiksi nostetaan muutaman vuoden takainen 1-2 kotitappio leijonanosan vajaalla pelanneelle Wiganille. Kyseinen ottelu oli kirjoittajan neitsytmatka Elland Roadille ja sen haamut kaivetaan jälleen esiin (tarina: http://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html)

Tikulla silmään

Heräilemme taisteluparin kanssa myöhäisillan seikkailujen jälkeen mukavan myöhään. Sovimme edellisenä iltana vielä, että lähtisimme uudelleen Etihadille stadionkierroksen merkeissä. Olen eri yhteyksissä käynyt saman rundin Manchesterin punaisella puolella pariinkin kertaan, mutta Etihad on jäänyt vielä tästä tulokulmasta tutkimatta.

Etihad by day

Ennen kierrokselle lähtöä meitä ammutaan kuumemittarilla Manchester Cityn shopissa päähän ennen kuin saamme elokuvamuotoon puetun City -historiikin, sille varatuissa tiloissa. Opas haluaa myös omassa puheenvuorossaan korostaa Cityn pitkää historiaa, vaikka ”aina ei ole ollut näin helppoa”. Opas kierrättää meitä stadionilla ja kuvaa pelipäivän rutiineja. Hän kertoo että Etihadilla punaista väriä saa olla vain palovaroitusvaloissa ja tomaattikastikkeessa. Tomaattikastikkeestakin on kuulemma yritetty tehdä sinistä versiota, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Kierros käy sekä koti- että vierasjoukkueen pukukoppien kautta. Opas kuvaa, miten pelipäivänä psykologista etua haetaan niin vierasjoukkueen pukukopin värityksen kuin stadionin ravintolan roskisten ohi kulkevan hämärän tunnelin kautta, joka vierasjoukkueen täytyy tarpoa ennen kuin ylipäätään pääsevät koppiin. Pukukopissa näkyy myös televisioyhtiöitä palvelemaan tehty sekuntitason aikataulu, jota sekä kotijoukkueen että vierasjoukkueen täytyy melko mojovien sakkojen uhalla noudattaa. Etihadin nurmea päästään vielä nuuskuttelemaan kulkemalla simuloitujen kannattajaäänien säestämänä pelaajaputkea pitkin.

Matsipäivän aikataulu

Kotijoukkueen pukukoppi

Palatessamme takaisin stadionin uumeniin vastaan lampsii omalla kierroksellaan poikajoukko Manchester Cityn verkkareissa. Oma arvaukseni on, että kyseessä on joku 13-15 -vuotiaiden juniorijoukkueista. Arvaus saa ehkä pientä lisäjengaa, kun ryhmän kärjessä kulkevan sälli huudahtaa

”No red!”

Näin se jalkapallokulttuuri ja oman värin tunnustaminen tartutetaan jo hyvissä ajoin.

Etihad

Etihadin ympäristössä yksi asia jaksaa myös hämmästyttää. Ihan stadionin ympäristössä ei oikein hyvää lounaspaikkaa meinaa löytyä, joten taisteluparin kanssa otetaan jälleen ekstrakilsoja alle ennen kuin löydämme pienen ravintolakeskittymän Claytonista. Ajoituksen kanssa on huonoa onnea, koska osa paikoista on juuri sulkeutumassa ja osa vasta aukeamassa. Kävelemme vielä pienen pätkän Ashton New roadia pitkin Grove Inn -pubiin asti. Elättelen pieniä toiveita, että siellä saattaisi vähintäänkin Fish and Chipsiä olla tarjolla, mutta kun pölähdämme tuopeistaan nauttivien herramiesten ihmeteltäväksi ja huikkaan tarjoilijalta ruokapuolta, niin vastaus on, että keskitymme täällä juomiseen.

Koputtelemme hiukan kahden jälkeen The Grasshopper placen ovea ja meidät päästetään sisään. Istahdamme karibialaisafrikkalaisen ravintolan penkeilla ja tilaamme juomat. Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että kokki ei ole tullut vielä töihin, vaan on vasta parin tunnin päästä sovittelemassa kokinhattua päähänsä, ja nälkähän tässä nimenomaan oli. Saamme sovittua ystävällisen henkilökunnan kanssa drumstickseistä ja ranskalaisista, ja eipä siinä hetkessä juuri muuta olisi toivottukaan. Taistelupari napsii ranskalaisia ja jammailee afrikkalaisten rytmien tahtiin. Tunnelmaa sävyttää muuten vain taaksemme istahtavan ravintola-asiakkaan hetkellinen ruuanodotuskuorsaus.

Lähtiessä heitetään vielä tarjoilijan kanssa asiaan kuuluvat nyrkkivitoset ja pian Über surruttaa jälleen kohti keskustaa. Mailiin on napsahtanut tarkemmat ohjeet siitä, mitä Leeds-Arsenal -ottelun pääseminen tulee edellyttämään ja twitteriä seuraamalla vielä sillä klausuulilla, että jos peliä nyt ylipäätään edes pelataan.

 

Leedsiin

Suoraan hotellilta hotellille ilman sen kummempaa matkalaukkujen roudaamista on lopulta niin houkutteleva vaihtoehto, että otamme taisteluparin kanssa suosiolla taksin Manchesterin Jurys Inn hotellilta Leedsin Doubletree Hiltoniin. Taksikuskin kanssa ehdimme käydä matkalla perus säätä, yhteiskuntaa ja koronaa -koskevat keskustelut ennen kuin Elland Road näkyy ja ikään kuin hiljaisesta sopimuksesta (olemmehan kuitenkin matkalla Manchesteristä Leedsiin) pidetty jalkapalloa koskeva vaitonaisuus rikkoutuu. Taksikuski kertoo tuoneensa jonain aiempana viikkona muutaman Leedsin fanin samaa reittiä Leedsiin ja kertoneen, että Elland Road tullaan siirtämään moottoritien toiselle puolelle, koska siellä on tasaisempaa maata. Sitten hän pyytää katsomaan ikkunasta tiettynä hetkenä ulos ja sanoo, että jatkossa Elland Roadia kutsutaan hautausmaaksi. Sekä edellispäiväinen 0-7 -tappio että nurmesta törröttävät hautaristit alleviivaavat tarinan sanomaa

-You aren’t Leeds fans, are you?

Myönnän olevani, mutta kerron myös osaavani arvostaa hyvää mustanhuumorin värittämää tarinaa.

-The other guys never called me back! taksikuski naurahtaa.

Viini: asvaltti- ja betonipölyinen 

Matkalla (osa I): Manchester City-Leeds United

Loppujen lopuksi en ole varma lätkinkö enemmän lappuja lähtöselvityksen tiskille vai lätkikö Manchester City enemmän maaleja Illan Meslierin taakse. Koronatesteihin meni enemmän rahaa kuin matsilippuihin, mutta kun valoshow Etihad -stadionilla syöksähti käyntiin niin tuntui kuin jotain olisi jo saavutettu. Matka Etihadin mukavan pehmeille penkeille oli ollut ensimmäisestä ajatuksesta pitkä ja Omicron oli siinä välissä ehtinyt muuttaa maailma, mutta yhtä kaikki, täällä oltiin. Päivällä huhuttiin myös, että peli monen muun tapaan peruttaisiin COVID -casejen vuoksi, mikä lisäsi levottomuutta hotellihuoneen sängyllä köllötellessä ja sekä matsia että koronatestin -tuloksia odotellessa.

Taksi ei Etihadille kauaa keskustasta aja. Tilasin edestakaisen matkan samalta taksiyhtiöltä, koska yritin varmistella jotenkin jouhevan poistumisen pelin jälkeen. Erehdyin kuitenkin kysymään kuskilta Etihadin lähellä siitä, miten löytäisin paluutaksin ja vastaus oli mallia: ”Ei mitään käryä. Koita soittaa vaikka kuskille puoli tuntia ennen pelin päättymistä. Itse en koskaan hae täältä ketään pelipäivinä." Niinpä hautaan toiveet helposta paluusta ja toivon, että neljän vuoden elämänkokemuksella maailmaa matkaavan taisteluparin hermot kestävät myöhäisillan väistämättömän samoamisen.

Tunnelmia pelin alla

Etihad ja City sopivat siinä mielessä hyvin reissukohteeksi, että lippujen kanssa ei tyypillisesti tarvitse Amerikan temppuja tehdä. Tilaa on ja näkeehän sitä samalla, mitä jalkapallossa rahalla saa. Minä halusin nähdä parin vuoden tauon jälkeen Leedsin ja sain taisteluparista vielä reissukaverin viikon koluamiselle Englannissa. Myös Leedsin kannattajat olivat kauhoneet käsiinsä reilusti kotijoukkueen kannattajille tarkoitettuja lippuja, mikä tarkoitti sitä, että katsomossa oli tavallista enemmän sähköä ja vaaran tuntua.

Videolla vähän vanhaa ja uutta maailmaa

Ensimmäinen maali tulee niin nopeasti, että pystyn vielä maistamaan pahvimukista nautitun Amstelin poskieni sisäpinnoilta. Vieressäni istuva noin viisikymppinen nainen ryntää penkkiriviä viitisen metriä eteenpäin ja höyryää Leedsin kannattajiksi tunnistettavan poikajoukon niskaan. Suukopu ei lopu ja nainen ottaa tilanteesta kaiken irti. Muutaman reippaan ”Fuck off” -palautteen saattelemana nainen palaa hetkeksi paikalleen ennen kuin nousee jälleen pystyyn ja ilmoittaa saaneensa tarpeekseen siitä, että vierasjoukkueen kannattajia on joka kerta Cityn katsomossa. Nainen ei kuitenkaan lähde stadionilta, vaan käy juttelemassa vartioiden kanssa.

Game on!

City ehtii tekemään toisen maalin ennen kuin vartijat ajavat poikajoukon pois katsomosta. City tekee kolmannen maalinsa, kun reilu puolituntia on pelattu ja käytännössä ratkaisee pelin. Leedsin kannattajat pitävät vieraskatsomossa hyvää meteliä, vaikka peli lipeää käsistä ja siksi Etihad ei pelitapahtumista huolimatta käy uneliaaksi, vaan päinvastoin: kun peli alkaa olla selvä, on hyvä keskittyä toisen joukkueen kannattajille vittuilluun.

”Is this a library?”, ”Your support is fucking shit” ja tummemman sävyinen ”She said no, Mendy”, kajahtavat Leedsin katsomosta

Kotijoukkue vastaa: ”You are not fit to Premier league” ja ”You are fucking shit” -chänteillä.

Cityn metkut olivat liikaa siipirikkoiselle Leedsille

Peli pysyy 3-0:ssa, kun ihmiset valuvat stadionin uumeniin tankkaus- ja tyhjennystouhuihin. Kioskijonossamme poikajoukko kertaa puoliajalla käymäänsä nahinaan vierasjoukkueen kannattajien kanssa. Tämä on omalta osaltani neljäs Etihadilla nähty matsi ja joka kerta jaksan hämmästellä sitä, miten tehokkaasti kymmenientuhansien ihmisten liikutteleminen ja palveleminen onnistuu puoliajalla. Kaikki, jotka vähänkään yrittävät, ehtivät sekä vessaan että myös nauttimaan Amstelinsa puoliajan aikana.

Terveiset naapurille kulkivat kätevästi punatakkisten herrasmiesten olkapäiden yli

City ei anna tuumaakaan toisella puoliajalla periksi, vaan menee 4-0 -johtoon heti alkajaisiksi. Tunnin kohdalla se naulaa Leedsin arkkuunsa, kun ensin Phil Fodenin maali hylätään paitsiona, mutta Kevin de Bruyne oikaisee asian minuutin sisällä ja homma menee hiukan humoristiseksikin: 5-0. Kotijoukkueen osalta tunnelma on tässä kohtaa korkeimmillaan ja mikään ei viittaa siihen etteikö tahti voisi jatkua. Siipirikkoinen Leeds on pahasti yltäkylläisyydessä kylpevän Cityn hyökyaallon armoilla.

Lisää tulee

Sitten tulee 6-0 ja sitten 7-0. 7-0 -tilanteessa kotijoukkueen kannattajat ovat selvästi saaneet shownsa, sillä katsomonosat alkavat tyhjentymään. Leedsin kannattajat jatkavat edelleen metelöintiään ja tilanteesta huolimatta laulavat rakkauttaan joukkueelleen. Taistelupari ilmoittaa kannattavansa Manchesteriä.

Lopulta peli päättyy ja lähdemme myöhäisessä illassa tarpomaan kaupungin keskustaa kohti. Kello tikittää Englannissa kymmentä ja Suomessa puolta yötä, joten jokainen pääväylän suuntaan otettu kilometri tuntuu epätoivoisen pitkältä. Vähintään puolisen tuntia se ottaa ennen kuin lopulta saamme Überin allemme ja loppumatkaa taittuu taksin takapenkillä. Hotellilla huomaan, että aiemmalta taksiyhtiöltä oli tullut WhatsAppiin linkki, jota klikkaamalla olisin saanut paikannettua tilaamamme taksin. Etihadilta paluun koodi jäi kuitenkin edelleen murtamatta, vaikka lähellä se oli.

Viini: uusi variantti

Manchester City-Chelsea: legendojen kentällä

Estádio do Dragão nousee koronan jättämän tomun seasta. Valioliiga on päättynyt, Bundesliiga on päättynyt, La Liga on päättynyt ja Serie A:n päättynyt. Kaiken sen loppumisen kaiuttamat ääniaallot taittuvat vielä yhdessä kohtaa: Manchester City ja Chelsea FC huipentavat eurooppalaisen huippufutiskauden. Manchester City on kulkenut sen reitin, joka sille on jo pitkään ollut piirrettynä. Ojan pientareilla se näkee menneiden vuosiensa torsoja. Ne ovat jääneet yllättäviin paikkoihin kelttiläisen auringonjumalan sokaisemana, pohjoislontoolaisen isoveljen puuduttamana ja brittiläissaksalaisen hevimetalli -bändin kuurouttamana. Hapanta ovat myös tarjonneet ruhtinaskunnan velmut.

Legendojen kentällä

Pitäköönkin paikkaa samassa sarjassa niin Chelsea tulee eri reittiä. Frank Lampard ehti Lontoon sinisissä näyttämään, miten vaikeaa on saada tähtisipöly lentämään yhteen suuntaan. Sitten eräs saksalainen professori otti vuoronsa ja näytti, miten helppoa se on. Thomas Tuchel tilkitsi lautojen välit ja näytti horisontista selvän suunnan. Tuchelin kuherruskuukaudet päättyivät kuitenkin kettumetsälle ja kauden päätteeksi sitä tervattiin siihen tahtiin, että lopulta Tuchel saa kiittää lontoolaisia kollegoitaan siitä, että Mestareiden liiga paikka jäi varmaksi. Patjan alle on ilmaantunut kivi jos toinenkin.

City voisi pelata lätkän MM-kisoja. Sillä on heittää tarvittavat neljä kentällistä ja erikoismiehitykset YV:lle, AV:lle ja tasavajaalle. Rahaa on mennyt laittoman paljon, mutta jos puhutaan puhtaasti lajista, niin City erilaisine kombinaatioineen ja sommitelmineen on taianomaista katseltavaa. Chelsea on enemmänkin kuin kallio. Piipun päälle on kevään aikana pesinyt lintu jos toinenkin, sillä Chelsean postmerkkikokoelmasta löytyy jokaista Cityn miljonääriä kohti kuva Timo Wernerin paitsiomaalista. Nuoren Wernerin kärsimykset ovat jo tällä kaudella olleet sydäntä riipiviä, mutta lienee vain ajan kysymys, kun Wernerin jousi lakkaa tärräämästä. Jalkoja on myös Wernerin kannoilla ja Chelsealta löytyy kivasti ilmailuosastoa eli peli alkaa jälleen nollasta nollasta ja päättyy sen joukkueen riemuun, joka enemmän hyväksyttyjä maaleja tekee.

Chelsean kausi on maalin tai kahden verran epätäydellinen. Cityn Mestareiden liiga putki on ollut umpitukkeessa, joten Portossa piirretään selkeä viiva sille, että toisen joukkueen kausi on onnistunut ja toisen epäonnistunut. Tuchelia kohtaan voitaisiin olla vähän armeliaampia, mutta professori voi syyttää vain itseään siitä, että nosti sinisten osalta odotukset tappiin. Cityn Mestareiden liiga paine on sitä luokkaa, että nähtäväksi jää, onko lopputulema timanttia vai hiilimurskaa. Yhden ottelun finaali pelimuotona on sikäli mahtava ja armoton, että sattumalle ja futisjumalille on varattu tavallista suurempi osa. Estádio do Dragãon nurmelle on laskettu legendojen väriä. Askel askeleelta ja liike liikkeeltä sen alta paljastuvat joko matadorin tai professorin kasvot.

Viini: vuosikertansa ainoa

Leeds United 2020-2021: kuka herätti shakkimestarin?

Leedsin pelaajat juoksevat rintarinnan kentälle Mohamed Salahin ja muiden Valioliigan rokkitähtien kanssa. Turkulaisen irkkupubin ruudun välittämä kuva Anfield roadilta on jotenkin epätodellinen. Leedsin aiemman korpivaelluksen jälkeen, on syntynyt jonkinlainen tunneside brittidivareihin. Valioliigaan nousemisessa on ollut myös kyse luopumisesta: ei enää wiganeita, prestoneita tai derbyjä, vaan tähtisikermiä ja Roope-setien rahoittamia megaseuroja, joille nousijajoukkueet ovat lähinnä kiusallisia etappeja kannujen voittamisen ja kullanhuuhdonnan ohessa. Leedsin ensimmäinen Valioliigaottelu jättää kaksinaisen tunnejäljen: ylpeyden siitä, että Marcelo Bielsan Leeds pelasi identiteettinsä näköistä peliä ja levottomuuden siitä, että pinnojakin olisi ollut otettavissa, mutta ne lipsahtivat lopulta kuin liukkaat ahvenet käsien välistä.

Leeds United 2020-2021

Odotin Leedsille vaikeaa kautta. Ajattelin että vahvistuksia ei ehditä ajaa kunnolla sisään ennen kuin Valioliigakausi koronan pätkimän kesätauon jälkeen pyörähti jälleen käyntiin. Leeds lyö kotonaan Fulhamin ja Sheffield Unitedin. Peleistä saadut pisteet ovat puhdasta kurssinpohjalla olevaa bitcoinia, koska siitä vielä tässä vaiheessa kautta vääräksi todistamattomasta näkökulmasta katsottuna, pinnat otettiin päävastustajilta. Uneksijat ja romantikot nousevat valkoisten terälehtien päälle soittamaan harppuaan, kun Leeds pelaa sankarillisesti tasapelin Manchester Cityä vastaan. Samaan aikaan loukkaantumiset runnovat Leedsiä, vaikka se jääkin kontekstissaan Liverpoolin loukkaantumisten katveeseen. Ohipeli Wolvesia vastaan ei haittaa, kun oma inhokkini Aston Villa kaatuu tyylipuhtaasti vieraissa.

Villa ottelusta alkaa rosoisempi kausi, jonka alkuun tulee pari 1-4 -tappiota ja joka saa antikliimaksinsa Ruusujen sodasta, jonka Manchester United ottaa nimiinsä 6-2. Jalkapallopalstat täyttyvät piikittelevistä kommenteista Leedsin pelitapaa koskien: se on naiivi, sillä pudotaan divariin ja sillä ei ikinä voida haastaa Valioliigan suuria eikä lopulta ketään muutakaan. Jopa Shefki Kuqi laulaa kotimaisten valioliigastudion aitiossa Leedsiä divariin. Otan sen tietysti henkilökohtaisesti ja maailmantuskani jalkapallosektorilla ihmettelen päivästä toiseen, että miksi Bielsaa ja Leedsiä ei ymmärretä tai tahdota ymmärtää. 

Nousijajoukkue jatkaa radallaan ja muuttaa jalkapalloa lajina joka päivä ja silti dinosaurukset romantisoivat passiivisesti ja kyynisesti pelaavia lajitovereitaan. Samaisessa irkkupubissa myöhemmin kaveri pomppaa pystyyn ennen minua, kun Raphinha kumoaa Evertonia vastaan Arsenal -matsista alkaneen Leedsin maalintekoa nakertaneen kirouksen. Leeds saattaa olla punainen vaate jollekin ja jopa uhka menneeseen juuttuneille, mutta se voittaa kuluneella kaudella kenties enemmän ystäviä puolelleen kuin mikään muu brittiseura. Superliigastakaan ei tarvitsisi haihatella, jos kaikki joukkueet pelaisivat keskimäärin enemmän, kuten Leeds. Ongelma on kuitenkin siinä, että vastaavaa Bielsan magiaa ei maailmassa ole yllin kyllin jaettavana. Siksi siitä kannattaa dinosaurustenkin hullaantua niin kauan kuin sitä kestää.

Leedsin murhapallo jatkaa jauhamistaan. On hyviä ja huonoja hetkiä. Leeds tulee eräänlaiseen haukkakohtaan, kun Elland roadille saapuu Thomas Tuchelin äärimmilleen virittämä Chelsea. Seuraavat viikot tuovat pelikentän vastakkaiselle puolelle Liverpoolia, Manchester Cityä ja Manchester Unitedia. Bielsa -burnout tarkoittaa tällä kaudella sitä, että Chelsealta otetaan tasaisessa pelissä pinna. Leedsin pelatessa alivoimalla Cityä vastaan Stuart Dallas kiitää lisäajalla Cityn linjan taakse ja leikkaa Leedsille kauden herkullisimman päänahan. Liverpoolia vastaan tasapeli tuntuu jopa hieman hävityltä ja kauden toinen Ruusujen sota päättyy Bielsan hieman kyynisemmän shakkinappuloiden siirtelyn jälkeen tasan. Pinnapussiin putoaa siinä ohessa muutama raskas kolmonen, joten Superliiga -leikittelyn jälkeen katseen voi kääntää sarjataulukon paremmalle puoliskolle ja jopa Englannin kanaalin yli. 

Ennen kauden päättävää ottelua alla on rutiinivoitto Tottenhamista, Burnleyn pöllytys ja tyylivapaa voitto Southamptonista, jossa muun muassa Gaetano Berardi ja Kiko Casilla tekivät valioliiga -debyyttinsä ja toppari Pascal Struijk nähtiin prässin kärkenä. Maaliero kolmessa ottelussa on 9-1. Leeds on kymmenen ottelun kuntopuntarin kärjessä ja sillä on ollut vastassa 5 joukkuetta TOP 7 sijoilta. Naivin pelitavan päälle ei ole hirveästi enää huudeltu. Nyt kannattaakin tapittaa jo tiukasti myös ensi kauteen, sillä valkoisen ruusun terälehden päältä kiikaroituna, silloin pelataan Valioliigan mestaruudesta. Suurseura on palannut.

Viini: GoodEarth Corporationin Jeroboam: valkoisena tai karmiinin punaisena

Manchester City-PSG: kasettinauhaa ja ikiaikaisia tarinoita

Futisillan verhoavassa hämärässä värähtelee tuhat ja yksi yötä. El Cashigo, öljyderby ja Persianlahden kolmas koettelemus tuovat pöytään sekä uutta että vanhaa rahaa. Politiikka ja urheilu ovat tänään niin syvässä syleilyssä, ettei niitä kannata lähteä toisistaan erottelemaan. Otetaan siis asia ja kasinosaari sellaisenaan, jos olemme mitään ottaaksemme.

PSG:n ja Cityn ensimmäisen ottelun ensimmäinen puoliaika oli yksi koko futiskauden parhaita: pitkää kiiltävää limusiinia ja ilmakehän puhkovaa pilvenpiirtäjää. Neymar oli pysäyttämätön, Ángel Di María oli pysäyttämätön ja Cityn syötöt leikkasivat Parc des Princesin ruohoa kuin hienoin terä silkkiä. Marquinhosin still -kuvassa oli pala minareetin tornia ja sopiva kaltevuus Pisaa, kun palloa kaivettiin ensimmäistä kertaa aarrekammiosta. Mestareiden liiga näytti pudottaneen Josep Guardiola jälleen karavaanistaan, mutta puoliajan lepopaikalla odotteli edelleen parvi taivaansinisiä.

On ollut Berliinin muuri ja on Kiinan muuri. Pariisiin sellaista toiselle nelivitoselle lähti kasaamaan Lontoon koneesta taikamatollaan laskeutunut Mauricio Pochettino. Paperi oli kuitenkin sen verran vinossa, että Gauchon aitaan jäi onnenkantamoisen mentäviä koloja. Kevin de Bruyne mursi ensimmäisenä koodin maagisesti kaartavalla pallolla, joka laskeutui valkobeisan kuoppaan. Sekä Qatar että Etihad Airways ovat tiettävästi laittaneet parhaat matemaatikkonsa tutkimaan tuon kultaisen kaaren käyttöpotentiaalia ihmiskunnalle ja bisnekselle.

Lintu lensi pariisilaisten vinkkelistä toisenkin kerran väärään suuntaan, kun Riyad Mahrez puutarhuroi pallon sinipaitojen muurin läpi juottopaikalle asti. Sen jälkeen peli meni PSG:llä välinselvittelyksi kohtalon ja jumalten kanssa. Pariisilaisten kasetinnauhoja kiemurtelee edelleen Par des Princesin nurmella. Neymar vältti niukasti juoksuhiekan ennen kuin tuomari kävelytti Idrissa Gueyen aavikolle. PSG:n pää jäi vielä paikalleen, vaikka City tanssi sapelitanssia loppuottelun ajan.

Illalla pariisilaiset saavat hinkata joka ikistä öljylamppua, että löytävät sen hengen, joka heidän toiveensa finaalipaikasta voi toteuttaa. Cityn pinta ei kuitenkaan ole haavaton, sillä Mestareiden liigan voiton Shisha on jäänyt sille vain kangastukseksi. PSG:n nopea maali nostaisi varmasti aaveita Etihad -stadionin pinnoille ja manselaisten ohimoille pakkomielteiden pullistumia. Citizensit ovat eittämättä pelanneet Euroopan parasta jalkapalloa suhteessa eniten siihen, miten vähän he lopulta ovat Mestareiden liigassa saavuttaneet. PSG:ssä on pienemmässä määrin vähän samaa, vaikka se on finaaliinkin asti päässyt lipsahtamaan. Sumusaarten sateisten pilvien taakse piirtyy tuhannen ja yhden yön kirkasta tähtinauha, johon sekä taivaan- että punasiniset kurkottavat.

Viini: taateliviini

Valioliiga: siitäkään kirjoittaja ei osaa kertoa

Angelo Ogbonna levitoi korkeimmalla ja West Ham siirtyy 1-2 johtoon Elland Roadilla. Peliä on jäljellä kymmenen minuuttia ja koko otteluun peilaten on vaikea nähdä vierasvoiton ohi. Leeds, jonka peli perustuu energiaan ja intensiteettiin, joutuu hakemaan viimeistä potkua tyhjien katsomoiden kaiuista. Putkikatseisesti tulee mieleen, että olisipa edes sellaista, Twin Peks -fibaista ulinaa, jolla stamfordbridgeläiset kannattajat yrittivät provosoida Leedsin Diego Llorentea vajaa viikko sitten. Peli taputellaan kuitenkin valmiiksi hiljaisuudessa.

Kuluvan kauden Valioliiga on aivan oma lukunsa. Pre-seasonit ovat jääneet tyngiksi, otteluruuhkassa lihassyyt ja nivelet repeilevät. Yleisöä ei ole paria ottelua lukuun ottamatta ollut. Sitten tulee 7-2 ja 1-6 -tuloksia. Valioliiga ja kansainvälinen huippufutis tuntuvat olevan kummallisella kiepillä. Sitten sumu hälvenee ja kärjessä ovat Tottenham, Liverpool ja Chelsea. Leicester on yllättävän korkealla, mutta onko siinä enää mitään yllättävää? Manchesterin suunnallakin tehdään maskit naamalla nousua sekä europelipaikoille että koronaluokituksissa sellaisille sijoille, että jouluna lehtereitä saattaa koristaa pari tuhatta kannattajaa.

Tulee mieleen, että Tottenhamin José Mourinho on poikkeusolojen erikoismies. Alkukausi ei Spursille povannut juuri mitään, mutta Big Ben -kalkattelee nyt toisin. Tottenham on kellistänyt päävastustajiaan sarjana ja Mourinho nauttii parrasvaloista. He voivat viedä pallon mukanaan kotiinsa. Minä otan kolme pistettä. Omien sanojensakaan mukaan Mourinho ei ole tullut muuttamaan kaikkea, vaan vain hienosäätämään. Modernisoitudussa bussissa on teslamaista uutuuden viehätystä ja ratkaisevan mailin kantavaa hydrauliikkaa. Tottenhamilla on nyt käsillään samanlainen momentum kuin sillä kaudella, jonka kaikki muistavat ketun lennosta. Kuka sitten voittaa Valioliigan? Sitä kirjoittaja ei osaa kertoa.

Liverpoolin ja Leedsin ottelu puhalletaan 4-3 -tilanteessa päättyneeksi. Koko illan oli jotenkin epätodellinen tunne. Jo pelkästään siitä, kun silmäili punaisiin paitoihin painettuja nimiä ja sitten valkoisiin paitoihin painettuja nimiä. Puolillaan olevaa tuoppia tuijottaessa ymmärtää sen, että Lutoneista, Millwalleista ja Cardiffeista on tultu Yorkshiressä pitkä matkaa siihen, kun Mohamed Salahille ei saisi antaa tilaa, koska se tuppaa tarkoittamaan sitä, että omissa helähtää. Nopeina flashbackeinä vilahtavat Liverpoollille lahjoitetut kaksi helppoa rangaistuspotkua. Se on hallitsevaa mestaria vastaan ratkaisevan paljon liikaa. Tuoppi tyhjenee. Ketkä sitten tippuvat Valioliigasta? Sitäkään kirjoittaja ei osaa kertoa eikä aio asiaa mitenkään puolueettomasti käsitelläkään, joten Aston Villa on yksi, joka lähtee.

Valomerkki tulee kymmeneltä. Televisio sammuu kotona puolen yön aikaan. Niskat ovat aamulla jumissa. Sumu hälvenee ja tulokset mitataan Valioliigassa seuraavan kerran joulukuun ruuhkien jälkeen. Siihen asti jokainen päivä on pelipäivä.

Viinikuvaus: kaikuja ja vivahteita täysistä katsomoista. Turvallinen runko erikoisessa kaatimessa

Tauolla osa C

Veikkaus nostaa vakioon Valko-Venäjän ja Nicaraguan liigaa. Puiston takana olevalle hiekkakentälle eksyy yhä harvempi pallonpotkija. Yön aikana etupihalla sulaa lumiukko, jonka kaulaan vaimo ja lapset ovat nostaneet Leedsin huivin. Pojalle tilattu pelipaita ei sittenkään ehdi synttäreiksi, mutta odottelu ei tässä hetkessä mullista meistä kenenkään maailmaa.

Nahistuneena mutta hengissä

Illalla FC Inter ja KTP -ottavat skabaa neljän suorassa. Sinimustat kaatoivat viimeksi samaisessa kisassa KuPS:n. Siitä tuli hetkeksi hyvää revanssimieltä. Jalkapallo lokeroituu niin kuin maailma lokeroituu. Toiset vaikenevat, monet jakavat omastaan ja osa taistelee olemassaolostaan.

Maksukanavat asettelevat tarjolle klassikkomatseja. Kokoonpanojen lueskelu herättää nostalgisia ja rauhoittavia tunteita, vaikka matsit jäävät järjestäen katsomatta. Venyi poikkeustila sitten kesään tai syksyyn asti, maailma ja jalkapallomaailmat ovat pötkötelleet täällä paljon pidempään. Perspektiiviä on helppo venytellä, vaikka seuraussuhteiden lankakerä on vielä silmänkantamattomista kerittävänä.

Whatsapp ryhmiin paukkuu kuvia viime kevään futisreissusta. Puhutaan pääsiäisen vuosipäivästä ja varovasti haikaillaan seuraavan reissun perään. Futismanageri -peli on pelattu loppuun siinä vaiheessa, kun sinimusta Veikkausliiga -seura nostelee Mestareiden liigan pyttyä.

Hukun hetkeksi viime kauden futisvalokuvien joukkoon. Niitä on tuhansia.

Futismuistoja

Aikaansa voi käyttää moneen.

Viinikuvaus: kypsytellessä

PS: alla vielä linkkejä kuvien tarinoihin:


Leeds United-Wigan athletic: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html

Manchester City-Tottenham: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/sahkoa-etihadilla.html

Malaga CF-RSC Mallorca: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/malaga-cf-rdm-mallorca-aurinkorantojen.html

Suomi-Bosnia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/06/suomi-bosnia-riven-taikahattu.html

Malmö FF- Örebro SK: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/malmo-ff-orebro-sk-perhekatsomoja-ja.html

Bröndby IF-FC Inter:

https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/brondby-if-fc-inter-turku-niin-kuin.html?m=1 

FC Inter-Bröndby IF: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/fc-inter-brondby-if-lahella.html

AIK-Djurgården: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/09/aik-djurgarden-savua-ja-sirkushuveja.html

Suomi-Armenia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/suomi-armenia-riven-johdolla-me-mennaan.html

FC Inter-KuPS: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/fc-inter-kups-alpha-ja-omega.html

Suomi-Liechenstein: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/riven-johdolla-me-mentiin-kisoihin.html

Juventus-AC Milan: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/loppuun-asti.html

FC Inter Milano- Atalanta: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/san-siron-uneksintaa.html

Real Madrid-Manchester City: lähtemätön jälki

Pintakaasulta vaihdetaan viimeistään illalla täysiin hevosvoimiin, kun Zinedine Zidanen Real Madrid isännöi Josep Guardiolan Manchester Cityä. Jalkapallomaailma on siinä mielessä kellahtanut kenolleen, että Manchester City lähtee vedonlyöntibookkereiden kahvintahraisissa kupongeissa ennakkosuosikkina otteluun. Kuninkaallisten legendat Alfredo Di Stéfanosta alkaen raahautuvat varmasti merisairaudesta huolimatta Santiago Bernabeulle kummastelemaan, mistä on kyse ja kyse on monesta: Real Madridista, Barcelonasta, Manchester Citystä, Espanjasta, Ranskasta, legendaarisesta hyökkäävästä keskikentästä ja legendanomaisesta puolustavasta keskikenttäpelaajasta.

Real Madrid pelaa tästä kaudesta ja perinteiden kunnianvaateista. Citylle kyse on vielä enemmästä. Sen dynastian muurit ovat murenemassa ja sen puhtoisesta vaaleansinisestä muistosta puuttuu Mestareiden liigan voitto. Täydellistyvän kuvan kilvessä on tumma kohta, ja jotta sirkus olisi ennenäkemätön ja koskaan ennen kuulumaton, moukaroidaan Cityä nyt lihanuijalla kylkiluihin niin, että ilmat lähtevät pihalle. Ennuste kertoo, että jos City ei tänä vuonna Mestareiden liigan isokorvaista kohottele, ei se sitä kohottele vuosikausiin muutenkaan: yksinkertaisesti siitä syystä, että säännöt sen kertovat ja häpeäpaalua kannetaan jo Etihad stadionin suuntaan. Valkoperuukkisten pitkästyneet katseet ja yhden harmaahapsisen pohjois-Lontoolaisen virne piirtävät pitkää pannaa, joskin sodassa, rauhassa, rakkaudessa ja jalkapallossa kaikki on sallittua ja mahdollista. Tuomitaan sitten kun tuomitaan.

Molempien joukkueiden on nöyrin mielin ja leuankärki viistosti nurmea kohti osoittaen lähtevä illan otteluun. Tilanne on kiusallinen ja kutkuttava: jatkoon pitäisi otteluparista mennä ja tippua ei saisi, koska tappion tahrat eivät enää tämän kauden kuosista ole pois pestävissä. City tulee tiki-takalla ja Los Blancos korkealla prässillä ja yksilötaitoon luottaen. Guardiola tekee taidetta  äärimmilleen viritetystä Evinrudestaan. Zidane tuo peli-iloa, huippuksilöitä ja hieman hälläväliä -meininkiä muutoin korkean vaatimustason Yamahaansa. Kahtia halkeavien aaltojen pärskeessä Eurooppalainen futiskausi voi nyt virallisesti kääntää keulansa kotisataman laitureilla jännittäviä sulhoja ja morsiamia kohti

Viinikuvaus: kauden loppuun asti viipyilevä jälkimaku

Sähköä Etihadilla

Aurinko helottaa Etihad -stadionin ympäristössä. Alueella on festarimeininkiä; olutkarsinat ovat täynnä ja ruokakojuista lasketaan ruskeisiin papereihin käärittyjä annoksia. Ihmiset ovat ilmeisen hyvällä tuulella ja saan painettua myös Elland roadilta haettu pettymystä hieman syvemmälle.

Vaaleansinistä helottava Etihad

Manchester Cityn ja Tottenhamin ottelu on rakentunut parin viikon ajan. Se pitää sisällään vaaleansinisten tippumisen Mestareiden liigasta dramaattisten vaiheiden jälkeen. Pohjois-Lontoolaisilla on suunnitelma jo valmiina kävi ottelussa, miten kävi. Suunnitelma raikui jo Piccadilly tavernan vessassa: we are at champions league.

Festarimeininkiä Manchesterin vaaleansinisellä puolella

Kuuluttaja esittelee ylikorostetun toistuvasti kotijoukkueen hallitsevana mestarina. City hakee revanssia ja hyvitystä menneen keskiviikon tapahtumiin. Sen aistii myös faneista. Tämä on itselle kolmas kerta Etihadilla ja yleisössä on enemmän sähköä kuin koskaan. Tottenham halutaan palauttaa paikalleen. Asetelma on myös sikäli draaman kaareltaan herkullinen, että Tottenhamilla on mahdollisuus muutaman päivän sisään tiputtaa City sekä Mestareiden liigasta että sabotoida sen kamppailua valioliigan mestaruudesta.

Revanssia hakeva City

Josep Guardiolan kone jauhaa nopeasti ensimmäisen maalin. He is one of our own, he is one of our own, Philip Foden, he is one ow our own. Maalintekijä on selvästi kotiyleisön mieleen. Pelin ilme jatkuu maalin jälkeen odotetunlaisena: City jauhaa pallonhallinnan kautta ja Tottenham iskee vastaan. City ei pääse kunnolla maalipaikoille. Tottenham on vaarallisen oloinen. Kevin de Bruynen loukkannuttua Guardiola tuo Fernandinhon kentällä ja City siirtyy puolustuspainoisempaan miehitykseen, joskin pallonhallintaan tämä ei vaikuta. Liekeissä oleva Tottenhamin Heung-Min Son hukkaa pari paikkaa, joten 1-0 tilanteessa mennään puoliajalle.

Toinen puoliaika alkaa. Silmiinpistävää on, että Guardiolan heiluessa teknisellä alueella Mauricio Pochettino köllöttelee vaihtopenkillä. Ilmeisesti Tottenhamin pelisuunnitelma toimii ja se luottaa myöhäisempään tasoitukseen. Tottenhamin yllättävä veskarivalinta Paulo Gazzaniga on ollut City fanien hampaissa koko iltapäivän: You are fucking shit -kaikuu päätykatsomosta. Tottenhamin fanit kuittaavat tämän heti laulamalla rytmikkäästi: We are at Champion league. Fanikatsomoiden välissä on melko vähän järkkäreitä. Kyseessä lienee vähäisen riskin matsi.

City vaihtaa vielä Segio Agueron tilalle Leroy Sanen. Periaatteessa sillä siis ei ole enää yhtään puhdasta hyökkääjää kentällä. Pep -pallo ei sellaista vaadikaan: valioliigan mestaruus on vielä näpeissä, vaikka Mestareiden liiga on vuosi vuoden jälkeen jättänyt sellaisen pehmeän kohdan vaaleansinisten miehitykseen, johon kilpakumppaneiden pilkkakirveet on mahdollista upottaa.

Tunnelma tiivistyy ottelun loppupuolella. Sekä tuomarit että omien pelaajien huonot ratkaisut saavat äkäistä palautetta pystyyn pongahtavilta City -faneilta. Pochettinokin nousee ylös penkiltään ja jakaa viime hetken ohjeita pelaajilleen. Cityn johto kestää. Fanikatsomoiden välillä vaihdetaan viimeiset terveiset, joihin kuuluu pari pystypainia ja muutama sivukoukku.

Aurinko helottaa ulkona edelleen. City -fanit saivat tarvitsemansa keppihevosen, jolla ratsastaa viikonlopun yli.

Kotiinvaellus Etihadilta

Viinikuvaus: auringon paahtamia brittitaateleita ja joukkoon johdettua sähköä.

Ennen valioliigan viimeistä vuosineljännestä

Mohamed Salahin pusku pomppii Tottenhamin puolustajien kautta maaliin. Liverpool on tuottanut lähtökohtiinsa nähden parasta arvoa kannattajilleen. Punaiset olivat parhaimmillaan yhdeksän pisteen kärkikarkumatkalla, joskin siitä kuului pientä pihinää tuolloin ja tähän päivään asti ilmoja on hieman päästelty ulos. Mestaruustäppä menisi edelleenkin riskisijoituksen puolelle, mutta menestyminen on varmaa. Unelmat kantavat Mersesysiden punaisella puolella ja kevättä on ollut kulkusissa koko kauden ajan.

Manchester City on taattu osinkokone. Sen koneisto jyskyttää voitosta voittoon ja se vaikuttaa taas pysäyttämöttömältä. Tasapainoilu Mestareiden liigan ja valioliigan välilleä saattaa hetkellisesti kuivata kurkkua, mutta Pep Guardiola saanee lastattua tuloksentekijänsä oikeille lautoille. Kurssi liitää kohti taivaansinistä pilvetöntä taivasta.

Länsi-Lontoossa on synkempää. Chelsean ja Mauricio Sarrin osakkeisiin on pumpattu kenties liian suuret odotusarvot, vaikka tämän piti olla se kausi, jolloin sille luotiin paineettoman kauden poutasäätä. Nyt kuitenkin roiskuu jo. Omistaja, pelaajat ja fanit repivät Sarria raajoista niin moneen suuntaan, että tupakka varmasti maistuisi. Huippujalkapallomaailma on lyhytjänteisempää ja kärsimättömämpää kuin koskaan eikä Chelsea ole pelikentän seesteisimmällä alustalla. Kabineteissa kuhisee.

Pohjois-Lontoossa ollaan pitämässä, mitä on luvattukin. Arsenal saattaa napsahtaa maanantai-illan päätteeksi kolmanneksi. Sen kurssinousulla spekuloidaan jopa hurjemmin kuin Tottenhamilla, joka hiljalleen hiipui kärjen tahdista ja vilkuilee nyt niin etu- kuin takapeileihin. Peli kulkee, mutta ihmeiden aika ei Tottenhamille koita. 

Markkinan seesteisyyttä häiritsee Manchester Unitedin pystysuora kurssi. Ylempään keskikastiin ripustettu seura onkin nostanut takin naulakosta ja hakee sille uutta paikkaa. Purjelaiva myytiin ja tilalle hankittiin öljytroolari. Suuryhtiön moottori hurisee melkein kuin ennen vanhaan ja moni kaiveleekiin säästöpossuistaan ylimääräisiä hiluja ja toivoo vielä ehtivänsä myös Manchesterin punaisen puolen tupladeckin kyytiin. Liput ovat kallistumaan päin.


Viinikuvaus: brittiravureita Lontoon pörssissä

Parempaa kuin shampanja

Mestareiden liigan neljännesvälierien ensimmäinen näytös päättyy ja yleisö haukkoo happea. Jo nyt futiksromantikkojen silmät ovat kostuneet. Miten jalkapallo voikin olla näin liikuttavaa?

Sinisellä ja punaisella kasvomaalilla peitellyn ranskalaisen klovnin käsissä sätkii hämmentyneenä norjalainen jalolohi. Thomas Tuchelin vieheen perässä siimoja kiristelee Manchesterin punaiselta puolelta napattu saalis, joka on väsytetty, mutta ei vielä luovuttanut. 

Valkoinen baletti näytti nuorelle ja vikkeläkinttuiselle hollantilaishaastajalle, että perinteet ja voittamisen kulttuuri sutivat joskus pelilliset naarmut piiloon. Pirteä Ajax viiletteli umpikujaan, josta on enää vaikea ehtiä ajoissa puolivälieriin vievän tilausbussin kyytiin.

Rooma saattaa kaatua yhdessä Portugalin myöhäisillassa. Totin ja Mourinhon haamut irvistelivät jo Stadio Olimpicolla. Toinen pääsee vielä väläyttämään futishistorian tummentamia hampaitaan: ainakin ja luultavasti kertaalleen vielä.

Pohjois-Lontoossa päästiin painavasti pelin päälle. Dortmund oli Tottenhamille sopivan keltainen vastustaja. Stadionin rakenteet paukkuvat vielä Dortmundissa, vaikka sellaista yleisöä ei taida enää olla olemassakaan, jonka herättämä hurmos ja henki saattaisivat vielä saksalaiset jatkopaikkaan kiinni. Sen verran monista liemistä argentiinalainen poppamies-Pochettino on keittonsa keittänyt.

Sopuisten ja ratkaisun suosiolla seuraaviin koitoksiin siirtäneiden Liverpoolin, Bayern Munchenin, Lyonin ja Barcelonan opponenttiksi nousi munakas Diego Simeone Atletico Madridista. Vanhan rouvan hameen helmoissa pöllysi, kun Simeone niittasi jalkapallokuvastoon häikäilemätöntä cojones -symboliikkaa. Rollella ja kumppaneilla on painajaisia pois pyyhittävänä ennen seuraavaa spektaakkelia, jossa on tarunnhohdetta ja jossa vääräleuat saattavat joutua puremaan poskiinsa sen suhteen, että Gianluigi Buffon saattaakin olla oikean jahdin kyydissä, kun hän epätoivoisesti kauhoo kohti ainoaa puuttuvaa pystiään.

Manchester City on edelleen terapian tai ayahuascan tarpeessa. Sen verran tärinää Mestareiden liiga aiheuttaa. Vastustajat eivät tästä enää helpotu, mutta kysymyksiä herättää onko nurmelle varissut vaaleansininen hilse kuivunutta pintamaalia vai tuleeko se syvemmältä rakenteista.

Viinikuvaus: Kypsyy. Ja jo nyt parempaa kuin shampanja.

Manchesteriläislontoolaista futiskimaraa

Manchester Cityn ja Chelsean välisessä rummutuksessa on ollut aina mestaruustaiston kuminaa. Niin nytkin. Tavallista enemmän suonsilmiin lumpsahtaneet Manchesterin vaaleansiniset ovat villasukat märkinäkin marssineet edessä liukastelevan Liverpoolin perässä omaa marssiaan ja hiestä kostuneen punapaidan selkämyksen voi jo haistaa. Cityn totaalijalkapallo ja dynastiaa hehkuva peli-ilottelu vaikuttaa jälleen pysäyttämättömältä. Liverpoolin kausi paljastuikin vuorovedoin vedettäväksi Finlandia-hiihdoksi ja vetokaverin systematiikka hakkaa sauvojan punaisten momentumiin niin, että kumina käy pommisuojaan asti. Etsikkoajan piirissä väri on sinertymässä.

Maurcio Sarrilla vaikutti joukkue lipsahtelevan käsistä, mutta Gonzalo Higuaínin paluu oli riittävä tiili Sarrin linnakkeen perustuksiin. Käskyttäjä vahvisti etupiiriään juuri sopivasti, jotta isommilta hasardeilta vielä vältyttiin ja sitten vielä se, että Higuain pyssyttää maaleja sieltä täältä. Silmiin pistävää on aikaa ennen Gonzaloa ollut, että Jorginholla yskii ja flunssa on ollut leviävää sorttia. Higuainin Napolista tuomat valkosipulit ovat nyt pitäneet pahimmat pöpöt ja vampyyrit loitolla, mutta City ei ole ainoa Manchesterin suunnalla kulkeva kummajainen. Punaviittainen lempeästi norjaksi kiroileva hahmo on muuttanut Stamford bridgen liepeille ja vaikuttaa arvaamattomalta. Cityä vastaan budjetoitu tappio sataisikin koko Manchesterin laariin eli pinnoille pitäisi päästä, vaikka se mahdottomalta tehtävältä vaikuttaisikin. 

Sarri tuntee Josep Guardiolan. Guardiola tuntee Cityn ja sen unikuvan, joka hänen joukkuettaan lähes sokeasti voitosta voittoon johdattaa. Taktiset napit riskisijoituksineen kutkuttelevatkin enemmän Sarrin kämmenellä. Guardiola lähinnä miettii, missä järjestyksessä lätkii ässänsä pöytään ja muukin käsi vilisee kuvakortteja. Sarri saakin miettiä omat siirtonsa kirurgisella tarkkuudella ja sekään ei välttämättä riitä. Sikäli hauskaa korttipeli ja jalkapallo joskus on.

Taktisista lähtökohdista ottelu on kuin viime viikon Leeds-Norwich, mutta laadukkaammalla paletilla. City dominoi mielellään sekä palloa että tempoa, kun taas Chelsea on valmis myös pitämään palloa pallonpitämisen takia, mutta yli 100% markkinaa ei ole jaossa. City ottaa ohjat ja Chelsean vireestä riippuu, miten ison siivun pelistä se saa lautaselleen. Kiire sille tulee vasta jos City tekee maalin, joten pizzaa voidaan kypsytellä ihan rauhakseenkin ja lämpöä jopa laskea, jos vaaleansiniset saadaan rynnimään väärälle puolelle katua. Laadultaan Chelsea haastaa kenet tahansa, mutta projekti on selvästi enemmän kesken kuin Cityllä. Toki kun kaverukset juoksutetaan saman daamin perään saattaa pelisuunnitelma pettää.

Viinikuvaus: espanjalaista vaaleansinistä dynastiaa, salaisia aineksia napolilaisesta perhereseptikirjasta ja suurta kansainvälistä brittifutisjuhlaa

Sumusaarten talviklassikko

Manchester Cityn ja Liverpoolin astuminen samalle tatamille tekee torstai -illasta erityisen. Valioliigakautta on vielä runsaalti jäljellä ja nurmikentillä piilee monta liukasta mätästä, mutta Liverpoolille on tarjolla vähintäänkin ratkaisevan oloista eräpalloa. Liverpoolin voittaessa se karkaa kymmenen pisteen karkumatkalle. Tässä kohtaa sitten onkin hyvä laittaa jäitä hattuun. Etihad stadionilta haetut voitot ovat, jos eivät aivan sukupuuttoon kuolevaa, niin ainakin hyvin uhanalaista lajia. Vedonlyöntitoimistot arvioivat Cityn selkeäksi ennakkosuosikiksi. Se voittaa ottelun melkein kerran kahdesta, ja sitten jäät voi siirtää hatusta peltiämpäriin: Liverpool välttää tappion yli kerran kahdesta. Kuorrutteet voi laskea kakun päälle ja piccolo -pullon verran skumppaa laittaa peltiämpäriin jäähtymään.

Liverpoolissa lokakuuksi pedattu vauhtiurheilun näytös lässähti 0-0 -tulokseen. Ajoliivit oli vaihdettu kirurgin takkiin ja molemmat siirtelivät teriään varovasti Anfieldin iholla. City oli leikkaussalin valossa tehdyissä viilloissa millin pidemmällä, mutta Riayd Mahrezin ratkaiseva pisto rangaistuspilkulta pelmahti taivaan tuuliin. Missatun rangaistuspotkun merkitys on vierinyt lumipallon lailla kuluneen talven rinnettä ja se saattaa tömähtää vääränvärisen pokaalin jalustaan. Liverpoolin kurssi on ollut tanakasti koilliseen, kun taas Cityn käynti on hakenut rintauintimaisilla piensukelluksilla välillä vauhtia. Uimahousujen taskuista on altaan pohjaan pudonnut muutamia pisteenmuotoisia uimarenkaita ja jokaisella niillä on nyt väliä.

Josep Guardiolan löytää iättömien klassikoiden hyllystä, kun taas Jürgen Kloppia saa hakea veijariromaanien puolelta. Molempien joukkueiden kansien välistä tippuu yksi tuhrittu sivu. Liverpool ja Klopp ovat finaaleissa tuhrineet itselleen ikuisen kakkosen piirrosta. Cityn roiskeet ovat Liverpoolin logon muotoisia, sillä juuri Liverpool on ollut heidän juomatta jäänyt graalin maljansa. Ottelu on finaalin kaltainen, mutta viimeisestä yhdeksästä Cityn ja Liverpoolin kohtaamisesta City on voittanut vain yhden.

Tyypillisesti joukkueiden kohtaamiselta voisi odottaa korkeaa prässiä ja hyökkäysorientoitunutta hallittua hurlumheitä, mutta kaksi plussaa saattaa tarkoittaa miinusta: näin kertovat lokakuisesta illasta palanneet mestarijäljittäjät. Tilanne on kuitenkin sikäli eri, että Cityn tulisi nyt voittaa. Tiukkaan laskostetulla vaaleansinipunaisella lakanalla on repeämävaara. Mohamed Salahin tai Raheem Sterlingin kaltaiset kiiturit saattavat ottaa ottelun omalle jalkapöydälleen huolimatta siitä, miten tasaisen raivoisasti koneistot taustalla mylvivät. Kuva- ja valttikortteja kääntyy molempien käsistä, ja vauhdilla kääntyykin. Futisfaneilla on lupa odottaa ja nauttia.

Viinikuvaus: sumusaarten talvinen klassikko. Vuosikertansa parasta.

Taikaa Manchesterissä

Manchesterissä pysähdytään isän- ja sinkkupäivän kunniaksi huippufutiksen äärelle. Josep Guardiolan City on kahden kauden aikana kirinyt selvästi kaupungin kärkipaikalle, kun José Mourinholla on ollut vaikeampaa. Erikoismies on alkukaudesta joutunut käyttämään erikoisliikkeittä, jotta ei ole jäänyt viikatteen alle. Punaisten alus vaikuttaa hitaasti kääntyvän, mutta sumusaarilta Portugaliin vellovalla Atlantin valtamerellä merivirrat ovat sen verran arvaamattomia ettei ManU:sta oikein osaa sanoa.

Mourinho lähti Torinosta virne naamallaan ja kiitellen paikallista poliisia hyvistä järjestelyistä. Myöhemmin oli pahoittelujen aika ja niissäkin oli hento hyppysellinen ironiaa. Mourinhon pää on pinnalla, vaikka joukkueen pelilliset esitykset eivät ole olleet henkeäsalpaavia. Pisteet ja pystit ratkaisevat. Se on painettuna portugalilaisen DNA:han. Cityä vastaan United lähtee selkeänä altavastaajana ja sehän joukkueelle sopii.

Guardiolan vaaleansiniset ovat futismanifestillaan tehneet selväsi sen, että kärkivaunujen ja muun valioliigajunan etäisyydet ovat kasvaneet. Lätkäjonnet saattavat olla ihmeissään Cityn pöllyttäessä harva se viikko vastustajan verkkoa 5-6 -kertaa. Cityn virheettömän tehokas hyökkäyspeli on jotain, josta jalkapallohistorioitsijat tulevat vielä vetämään analyysejä. 2010-luvun jälkimodernissa jalkapallossa on Pep-pallon leimaa. Toki muutakin, mutta Pep -palloa runsaalti.

Guardiola ja Mourinho ovat olleet fanien ja median rakastama taistelupari koko vuosikymmenen ajan. Filosofinen Guardiola valitsee yleensä hiljaisuuden, kun taas Mourinho hyökkää, jos saa edes etäisen vainun maalitaulusta tai jos ei saa, hän luo sen itse. Riitaan ei välttämättä tarvitakaan kahta. Pelkkä José ja alati maailmassa muuttuvat diskurssit ja merkitykset riittävät. Niiden imulle ei yksikään jalkapallovalmentaja ole immuuni.

Pallon pyörähtäessä Etihad stadionin nurmelle vaaleansiniset lähtevät raakaa matemaattisuutta, huippuunsa viritettyä yksilötaitoa ja sellaista systematiikkaa ilmentävää peli-ilmettä huokuen, että robotiikkaan uskovat insinöörimaailman maradonat ovat ihmeissään. Punaiset iskevät psykologisella kulmalla, joka rosoisuudessaan porautuu jalkapallomaailman ja vastustajan ohimoihin. Lipsahduksia voi freudilaisittain sattua ja kaikki ei välttämättä tule olemaan sitä, miltä tilastot näyttävät.

Spektaakkeli on valmis. Voittakoon se joka voittaa.

Viinikuvaus: sateisen Manchesterin harmaissa pisaroissa tanssivaa taikuutta  

Valioliigan viisari, joka ei vielä värähtänyt

Riayd Mahrezin rankkari lipaisi ylärimaa. Manchester Cityn ja Liverpoolin vauhdikas hyökkäyspeli ja vastaprässi oli vaihtunut tarkan harkituiksi siirroiksi Anfield Roadin pelilaudalla. Viisari vääntyi jo idän suuntaan, mutta jäi vaappumaan jonnekin Stockportin ja Chesterin välimaastoon. Manchesterin päärautatieaseman vaaleansiniselle puolelle palasi päätään puisteleva ja yhden pinnan reppuunsa sullonut jalkapalloheimo. Mestaruus on yhtä kaukana tai lähellä kuin se ennen Anfieldin reissua oli.

Samaan aikaan Lontoossa on saatu rauhassa punoa juonia. Maurizio Sarrin Chelsea hallitsee kenttätapahtumia ja muuan Eden Hazard nauttii jalkapalloelämänsä keväästä, vaikka saderintama on sumusaaret jo saartanut eikä sillä ole kiire minnekään. Sarri on tämän valioliigakauden ilmiö numero uno. Jalkapallon vauvauinnista haaveilevan kannattaa sukeltaa kohti Chelsean tämänhetkisen keskikentän muodostamia pohjalla lilluvia kolmioita ja ihastella, miten pallo mutkattomasti niissä liikkuu.

Sarjataulukkoa selaillessa alaspäin ensin säikähdin ja sitten alkoi naurattaa. Arsenal on neljäntenä. Vakavasti puhuen tykkimiehet ovat kuitenkin muutaman töyssyn jälkeen ottaneet sellaisen liidon, että on pakko laajentaa tutkaa pohjois-Lontoon suuntaan. Unai Emery jäi lähtölaukauksen jälkeen hetkeksi nauttimaan tapaksia, mutta on nyt iloisesti harpponut mukaan pääjoukkoon eikä hapot tunnu pohkeissa painavan. Tottenhamikin mahtuu kuvaan, mutta on saattanut jo nyt löytää paikkansa lopullisessa sarjataulukossa.

Manchester Unitedista ei nyt oikein tiedä. Newcastlea vastaan nähty fantastinen nousu saattoi olla käänteentekevä tai sitten vain selkäevästä koukkuun tarttunut saalis. Henkilökohtaisesti toivoisin että ensi kaudella nähtäisiin valioliigassa Josep Guardiola, Jürgen Klopp, Maurizio Sarri, Jose Mourinho, Unai Emery ja Marcelo Bielsa, mutta lankku notkuu jo ja hait haistelevat portugalilaisia varpaita. Maajoukkuetauko saattaa palauttaa hengettömyyden ja tehottaman pallonhallinnan Manchesterin punaiselle puolelle tai sitten tulossa on jotain muuta. Unitedin seuraavat kuusi ottelua ovat luokkaa kujajuoksu silmät sidottuna kylkiluut paljaana moukareiden villisti heiluessa laidalta laidalle. Marraskuun loppupuolella alkaisi helpottaa, mutta sinne on valovuoden verran matkaa mourinholaisittain laskettuna. Futisfaneille toki tarjotaan manchesteriläinen pitkä ja maltainen illallissyksy.

Viisarit töröttävät päällekkäin kahdessatoista. Kenties Big Benissä. Mestaruuteen on matkaa.

Viinikuvaus: tasaisesti eri puolilta täytetty tynnyri, joka ei vielä paljasta keitoksestaan kuin pintavärin

Chelsea ja Maurizio Sarri: savua ennen ja jälkeen

Maurizio Sarri ja Jürgen Klopp halaavat. Daniel Sturridgen haamulaukaus toi Liverpoolin ottelun viime hetkellä tasoihin. Sarri ja Chelsea ottavat kuluneelta viikolta mukaansa voiton ja tasapelin Liverpoolista. Toinen voittokin kävi lähellä, mutta Cityn kanssa suurimman mestaruussuosikin viittaa kantavaa Liverpoolia vastaan tulos on vähintäänkin hyvä. Helposti myös erinomainen.

Ottelun aikana ja koko brittiläisen jalkapallon ympärillä leijuu keskustelu siitä, että Sarri on saanut iskostettua ajatuksensa nopeasti Chelsean joukkueeseen. Chelsea on myös siinä mielessä hyvässä asemassa, että se saa pelata suhteellisen paineettomasti verrattuna pahimpiin kilpaveljiinsä. Sekä Josep Guardiolan Manchester City että Jürgen Kloppin Liverpool ovat projektinsa huippuvaiheessa, jolloin niiltä automaattisesti odotetaan valioliigan mestaruutta. Sarrin Chelsea on ”new kid on the block” ja periaatteessa ottaa vasta ensimmäisiä painavia askeleitaan. Mestaruus olisi jotain fantastista ja odottamatonta. Jotain samanlaista kuin Islannin jatkopaikka EM-kisoissa.

Sarrin siirtyminen Chelseaan oli ehkä koko valioliigakauden kiinnostavin siirto. Miten napolilainen ketjupolttaja-pankkiirri saisi rattaat pyörimään ehkä kansallisella tasolla maailman haastavimmassa jalkapallosarjassa. Odotusarvoa nosti se, että Sarrin Napoli on viime vuosina ollut ainoa seura, joka edes auttavasti onnistui haastamaan Juventuksen hegemoniaa Serie A:ssa. Mestaruus oli pariin kertaan lähellä, mutta se lipsahti Juventukselle eli Sarri ei aivan saanut projektejaan päätökseen Italiassa. Siksikin vauhdikas startti valioliigassa ei vielä indikoi täysin sitä, mihin Chelsea tulee tällä kaudella päätymään.

Sarri toi Napolista Lontooseen 4-3-3 -pelisysteemin. Sarrin Chelsealla on paljon samantyylisiä elementtejä pelissään kuin Liverpoolilla ja Manchester Cityllä. Chelsea lähtee ottamaan ottelussa pallonhallinnan itselleen ja menettäessään pallon se yrittää voittaaa sen nopeasti takaisin niin sanotulla vastaprässillä. 

Chelsea rakentaa peliä kärsivällisemmin oman puolustuksen kautta kuin Manchester City ja Liverpool. Chelsealla on toki kykyä räjähtävän nopeisiin vastahyökkäyksiin, mutta kärkiseuroista, sen puolustusstrategiassa on selvästi alleviivattu pallonhallinnan merkitystä. Tämä kauden Chelsea on pitänyt palloa valioliigassa toiseksi eniten. Ero eniten palloa pitäneeseen Manchester Cityyn on se, että Chelsea on pitänyt palloa suhteessa enemmän omalla puolustusalueellaan ja keskialueella, kun taas Cityllä pallonhallinta tapahtuu korostuneesti vastustajan kenttäpuoliskolla ja pallonhallinnan luonne on vahvasti hyökkäysorientoitunutta.

Sarri uskoo viihdyttävään, hyökkäävään ja dynaamisen jalkapalloon. Sarrin Chelsean hyökätessä pelaajat muodostavat kolmioita ja timantinmuotoisia muodostelmia, joilla haetaan alueellista miesylivoimaa ja avataan syöttösuuntia. Pelaajat vaihtavat paikkoja muodostelmien sisällä. Puolustuslinja nousee korkealle, jolloin pallon menetyksen jälkeen pelaajat ovat tiivisti pallon lähellä ja pallo on mahdollista voittaa nopeasti takaisin. Chelsea hakee suoraviivaisia vastustajan linjoja halkovia syöttöjä, mutta mikäli syöttöväyliä ei aukea, Chelsea keskittyy pitämään palloa.

Taktisen silmän lisäksi Sarri on myös intohimoinen pelaajien kehittäjä. Hänellä on joukkueen sisällä erillisiä pelaajia koskevia projektejaan. N’Golo Kanten rooli on yksi esimerkki tästä. Sarri on rakentamassa kenties maailman parhaasta syöttöjen katkojasta enemmän ”box-to-box”-mallista keskikenttäpelaajaa. Keskikentän ankkurina Chelseassa tällä kaudella on Napolista Sarrin mukana hankittu Jorginho, joka toimii kapellimestarina pelin rakennusvaiheessa. Kante pelaa siis ylempänä keskikentän muodostelmassa kuin tavallisesti. Kanten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen on Sarrin aikana mahdollista kehittyä monipuolisemmaksi ja enemmän hyökkäyspeliin osallistuvaksi keskikenttäpelaajaksi. Kante pystyy Sarrin pelisysteemissään katkomaan peliä ja voittamaan palloja lähempänä vastustajan maalia, joka luo uuden uhan vastustajalle ja tekee Chelseasta entistä vaarallisemman.

Maurizio Sarri tulee tekemään sekä Chelseasta että myös koko valioliigasta kiinnostavamman ja paremman. Jo nyt sekä Guardiola että Klopp ovat yhteen laulaneet, että Sarrin tulon myötä heidän molempien tarvitsee tehdä työnsä paremmin. Kommentit heijastelevat sitä arvostusta, jota Sarrin nauttii. Sarrin myötä valioliiga on siis parempi paikka pelata, valmentaa ja elää jalkapalloa.

Viinikuvaus: pohjois-Italialaista savuisuutta ja yllättävillä raaka-aineilla maustettua viiniä.

Valioliigan ensihenkoset

Viikonloppuna mellastettiin kokonaisen valioliigakierroksen verran televisio-oikeuksien luvatussa aarrekammiossa. Mitään kovin käänteentekevää ei valioliigan auringon alla nähty. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö käsillä olisi jälleen kokonaisen kirjasarjan verran draamaa ja ikimuistoisia hetkiä, jotka tulevat saamaan 18/19 -leiman.

Manchester City sahasi tykkimiesten piipun poikki useammasta kohtaa. Pelkästään taivaansinisten vaihtopenkki laittaa futisromantikon tangat ja stringin pyörimään. Josep Guardiola talutti Unai Emeryn British libraryn klassisen filosofian osasastolle ja osoitti espanjalaiskollegalla olevan hyllykaupalla kirittävää. Cityn nopeissa linjoja puhkovissa syötöissä, laitalinkkien haastoissa ja korkeassa prässissä väreilee kangastus dynastiasta.

Manchester United nousee tulevaan kauteen taas myrskyn silmästä. Joukkueen ympärillä vellovat ja median hypettämät kriisisoinnut ovat tuttua José Mourinhon fadoa. Arvailujen varaan jää, mikä on totta ja mikä portugalilaista tarinankerrontaa. Ensimmäisestä ottelusta napsahti kysymyksiä herättävä voitto, josta kuitenkin tuloutuvat samat kolme pistettä kuin mistä tahansa muustakin voitosta. Muutaman ottelun kuluttua, kun unelmien teatterin yltä kaikkoaa juorujen ja juonittelun verho, nähdään kirittääkö punaiset Manchesteriä kohti toista peräkkäistä kaksoisvoittoa.

Liverpool starttasi vauhdikkaasti, jolloin innokkaimmat fanit aloittivat mestaruusjuhlansa. Ensimmäisessä ottelussa silmiin pistävää oli kuitenkin West Hamin heikkous. Pool oli vauhdikas ja viihdyttävä itsensä. Mestareiden liigaan oikeuttava sijoitus on varmasti aivan liipaisimmella, mutta mestaruudesta spekuloidessa mukana täytyy olla hurttia ”it’s coming home” -brittihuumoria. Sille on sijansa ja Jürgen Kloppin arvokivikimpale tulee olemaan yksi kauden viihdyttävimmistä seurattavista.

Chelseassa puhaltaa uudet tupakankäryiset tuulet. Maurizio Sarri tuo valioliigaan jotain, mitä siellä ei aiemmin ole ollut, joten Chelsealla on hyvin hyvin hentoinen yllätysmestarin aura. Sarrin Chelsea saa kulkea paineettomammassa tilassa kuin kanssaveljet. 0-3 Huddersfieldiä vastaan on vakuuttava suoritus. The Bluesin pöytä saattaa olla vaivihkaa tulevaa kautta varten katetumpi kuin on ajateltu. Sarri on siirtynyt körssin polttelusta natsojen pureskeluun ja joukkueen tähtipelaajien on synnyttävä uudelleen napolilaisessa pelikirjassa.

Pohjois-Lontoossa on välivuosi. Unai Emery saa rakentaa rauhassa uutta aikakautta Arsenalissa. Tie saattaa olla valmentajaansa pidempi, mutta projekti vaikutti heti olevan uhkasakon alla, jos Sarriin vastaavaan verrataan. Toki jaot olivat epäreilut. Tottenhamin ja Mauricio Pochettinon rakkausmatka jatkuu, vaikka Pochettino saataakin vilkuilla jo vieraisiin. Tottenham on hyvä. Jopa erinomainen, mutta viimeisen kierroksen kellon kalkattaessa kärki lienee jo karannut.

Mestarit ja voittajat muistetaan. Tämän kauden tarinoiden prologien ensimmäiset sivut ovat valmiit.

Viinikuvaus: välimerellisten vivahteiden hallitsema Espanjaan ja Portugaliin vivahtava laadukkasti kypsyvä yllätyksetön, mutta viihdyttävä viini

Mestareiden liiga välähdyksinä

Pian loppuun kuluva eurofutiskausi on mestareiden liigan osalta hämmentävä. Tätä tekstiä kirjoittaessani Manchester City siirtyy 4-1 -johtoon West Hamia vastaan. Itseni lisäksi varmasti muutama muukin saattoi pitää joukkuetta Euroopan parhaana, kunnes Liverpool ravasi sen nurin mestareiden liigassa. Espanjassa mestaruuteen lasketteleva Barcelona sai shokkihoitoa A.S Romalta, jonka futiksen suuruuden vuodet ovat melkein entisen imperiumin ajoilta. Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus sai jollain tavalla kunniakkaan lähdön, kun lähes ikimuistoisten vaiheiden jälkeen se joutui niiaamaan Real Madridia vastaan.

Liverpool on siis menossa mestareiden liigan finaaliin. Se on melkein yhtä outoa kuin, jos se ei mene, ja Roma menee. Toinen finalisti on joko Real Madrid tai Bayern München. Real Madrid on pelannut tällä kaudella kahdella joukkueella. Ensimmäinen on valkoista lippua puolitangossa roikottava La liigan joukkue ja toinen on mestareiden liigassa pelaava huippukuntoinen ja konemaisesti voitosta voittoon porskuttava valkoinen spektaakkeli. Pelaajat ovat samat. Bayern München taas joutui kutsumaan hyvissä ajoin Jupp Heynckesin eläkepäiviltään tuomaan rotia Bayernin peliin. Rotia tulee bundesliigan mestaruuden verran, mutta että varasuunnitelmalla paineltasiin mestareiden liigan voittoon asti. Se olisi vielä oudompaa kuin Manchester Unitedin tippuminen Sevillalle.

Onko nyt unohtunut joku joukkue? Omassa sarjassaan suvereenisti pisteitä napsiva ja kevääksi vielä kuntohuippunsa ajoittanut suurseura? Ei. Kaikki tuli käsiteltyä paitsi PSG. Annetaan rauha tämän kauden osalta sille.

Kun ajetaan pikakelauksella kautta taaksepäin, silmissä välähtää Cristiano Ronaldon saksipotku, Gianluigi Buffonin silmien edessä helkkyvä punainen kortti, Cristiano Ronaldon rankkari, Kóstas Manolásin ohjaus etutolpalta ja Mohamed Salah. Viimeinen kappale on vielä kirjoittamatta. Nyt jo tiedetään että kuluva kausi tullaan muistamaan yksittäisistä hetkistä ja dramaattisista käänteistä yksittäisen projektin suvereniteetin sijaan.

Viinikuvaus: arvaamaton, mieleenpainuva ja jokaisella suullisella hieman erilainen

Paluu Etihadille

Tammikuisen yön pikkutunteina nytkähti bussi taas kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Erinäisten sattumien summana määränpäänä oli jälleen viikonloppu Manchesterissä, joka huipentuisi Manchester City-Newcastle -otteluun. Futisreissuun lähteminen on varsin helppoa eikä aina ihan järjettömän kallistakaan. Pakettina liput, neljän tähden hotelli ja edestakaiset lennot maksoivat piirun alle 600€. Edullisemminkin varmasti vielä pääsee, kun räätälöi pakettinsa itse ja on hyvissä ajoin liikenteessä.

Manchesterissä oli kylmää, kosteaa ja tuulista. Ei siis mitään uutta saarivaltion auringon alla. Kaupunki itsessään on varsin kompakti ja etäisyydet keskustan alueella sopivia, jotta paikasta (pubista) toiseen pääsee hyvin tallustelemaan kävellen. Kaupungissa ei stadionkierrosten ja futismuseon lisäksi hirveästi varsinaisia turistikohteita ole, mutta kaupungista löytyy hyviä ravintoloita ja myös virkeää olutkulttuuria, kun hieman tekee taustatyötä. Hintataso on varmasti myös huokeampi, mitä esimerkiksi Lontoossa eli sikäli Manchester on hyvä valinta reissukohteeksi.

Manchester City-Newcastle -ottelun alkuseremoniat käynnissä

Pelipäivänä taksi alle ja pelipaikalle. Matkalla taksikuski antoi oman analyysinsä Manchester Cityn edellisestä tappiollisesta pelistä Liverpoolia vastaan. Taksikuskin mielestä City prässäsi liian korkealta, jolloin Liverpool pääsi hyödyntämään hyökkäyspelinsä vahvuuksia. Kävi mielestäni järkeen. Sinänsä pieni huoli oli siitä, että Cityn hyvä vire olisi taittumassa, koska ajatuksena oli nähdä ehkä tämän kauden eurooppalaisen futiksen paras joukkue hyvässä tikissä. Ottelussa oli myös aineksia siihen, että City pyörittäessä ja Newcastlen vetäytyessä peli jatkuisi pitkään 0-0 tilanteessa ja jossain vaiheessa matsin loppupuolella City sitten ratkaisisi pelin. Toiveissa oli siis nopea avausmaali.

Varatut liput löytyvät helposti Stadionin kupeeseen rakennetusta lippupisteestä ja käytännössä jonottamatta. Paikkamme sijaitsivat siten, että niistä oli myös suora näkymä vierasjoukkueen fanikatsomoon. Newcastlen fanit olivatkin aloittaneet selvästi otteluun valmistautumisen hyvissä ajoin. Harmillisesti noin kymmenkunta katsojaa näki ottelusta vain joitain alkupuolen minuutteja, koska kyyditys kävi järjestysmiesten kantamana nippusiteissä stadionin uumenissa sijaitseviin säilytystiloihin. Newcastlen fanit toivat oluthuuruisen tuulahduksen siitä, mitä perinteinen brittifutiskulttuuri on ja on ollut. Ristiriita Cityn kaupallisempaan ja rahan kyllästämään identiteettiin oli mielenkiintoinen.  

City otti hyvin pian ottelun komentoonsa ja Newcastle tyytyi tai olla pakotettu pakittelemaan. Pallonhallinta huiteli 80% tasolla. Pallonhallinta ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näennäiseltä missään vaiheessa, vaan se kulki suunnitelmallisesti kohti vastustajan maalia tiettyjen syöttökuvioiden toistuessa. Pallon menetettyä City pyrki joko nopeasti prässäämään pallon takaisin tai rikkomaan vastustajaa ja pysäyttämään tätä kautta sen nopeat hyökkäykset. Cityn hyökkäykset kulkivat etenkin ensimmäisellä puoliajalla paljon vasemmalta laidalta, josta kokoonpanoon nostettu Oleksandr Zinchenko nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä. Pallo käy ensimmäisen kerran maalissa 18:sta minuutin kohdalla, mutta takatolpalle hiipinyt Raheem Sterling on paitsiossa.

Odotettu avausmaali nähdään, kun ottelua on pelattu 34 minuuttia. Kevin De Bruyne lähettää kovan tarkan keskityksen vasemmalta laidalta ja toppareiden väliin hiipinyt Sergio Agüero ohjaa päällään pallon läheltä maaliin. Tunnelma stadionilla vapautuu. Maali on vaikuttanut väistämättömältä, mutta pientä tuskatumistakin oli jo ilmassa.

Toisella puoliajalla pelin kulku ei juuri muutu. Newcastle jatkaa vetäytymistä ja kurinalaista puolustamista toivoen ettei City iske toista maalia. Toive ei kuitenkaan pidä kauaa: Sterling murtautuu vasemmalta laidalta läpi, Javier Manquillo rikkoo ja pallo viedään pilkulle. Agüero niittaa pilkulta illan toisen maalinsa. Yleisö reagoi hyvin maltillisesti. Cityn kannattajat ovat selvästi tottuneet voittamiseen ja ratkaiseviin maaleihin. 2-0 menee business as usual-kategoriaan eikä siitä tarvitse sen enempää innostua. Peli vaikuttaa ratkenneelta ja nyt vain odotettaisiin hakeeko City aktiivisesti lisää maaleja vai lähteekö se jäädyttämään peliä pallonhallinnan kautta.

Kymmenen minuutin kuluttua ottelussa nähdään ottelun kannalta positiivinen käänne. Ciaran Clarke puhkaisee Cityn korkealla pelaavan puolustuslinjan, Jacob Murphy karkaa läpiajoon ja chippaa tyylikkäästi vastaan ryntäävään Edersonin yli. Newcastlen fanikatsomo räjähtää. Tulee fiilis, että kävi ottelussa lopulta miten tahansa, he ovat jo voittaneet. Maalia ei kukaan voi Newcastlelta viedä pois. Newcastlen fanikatsomosta kulkee valtoimenaan viestejä käsimerkkien muodossa Cityn kannattajille pitkään maalin jälkeen. Sillä ei ole väliä, että joukkue on edelleen tappiolla.

Peli herää henkiin. City luo tukun maalipaikkoja, mutta ei onnistu viimeistelyssä. Ajatus siitä, että nähdäänkö lopussa vielä spektaakkelimainen tasoitus esimerkiksi erikoistilanteesta, kutkuttelee mieltä.

Peli on ollut hyvä. Cityn hyökkäyspeli on ollut juuri niin suvereenia kuin odotettua. Se on kenties maailman parasta tällä hetkellä. Newcastle on roikkunut sinnikkäästi mukana ja saanut hyödynnettyä sille avautuneen tilaisuuden. Newcastlen fanit ovat tehneet ottelun tunnelmasta erityisen. Ottelun kruunu nähdään, kun Agüero löytää jälleen riittävän tilan keskeltä. Leroyn Sanen syöttö löytää Agüeron, joka kylmähermoisesti viimeistelee vaikeasta peliasennosta: haattutemppu ja peli on selvä, kun 83 minuuttia on pelattu.

Viinikuvaus: kylmää, kosteaa, tuulista ja jännittävää brittilientä