Paluu tulevaisuuteen: 12.6 Kööpenhamina

Malmön Sipparb First Campilla liehuvat Suomen liput. Kööpenhamina oli täyteen bookattu, joten jäimme Juutinrauman sillan pohjoispuolelle. Parkenille on puolentoista tunnin junamatka. Se on lyhyt pätkä siihen nähden, kuinka kauan huuhkajien EM-kisa debyyttiä on odotettu. Savu nousee leirintäalueen grillauspaikoilta. Oluttölkkejä sihahtelee auki ja ihmiset hakeutuvat toistensa luo. Ilmassa on lempeä.

#aiettämiäsanon

Seuraava päivä menee kuin sumussa. Käymme tsekkaamassa kovia kokeneen Zlatanin patsaan, pujottelemme Malmön linnan ahtaat käytävät läpi ja syömme sen kupeessa olevalla kalatorilla, jonka kojuista saa kätevästi myös käsityöläisoluita. Rullalle väännetty pilvenpiirtäjä puhkoo maisemaa, kun palaamme Lilla -torgetilla nautitun illallisen jälkeen mökillemme.  Leirintäalueelle lehahtelee vieno merilevän tuoksu. Mökkimme edessä huuhkajat -paitaan pukeutunut vanhempi herrasmies kuljettelee hoippuvin askelin palloa pitkin mökkitietä. Hän bongaa edestään tuulen heittelemän grillihiilibussin ja lähtee hakemaan ohitusta. Suvereenin askelharhautuksen päätteeksi hän kompastuu palloon ja tömähtää nurmelle. Mies nousee istumaan ja vilkuttelee käsillään näkymättömälle yleisölle. Kaikki hyvin.

Sekä matkaväsymyksestä että seuraavan päivän spektaakkelista johtuen olo on koko päivän ollut epätodellinen. Näemmekö huomenna oikeasti huuhkajat EM-kisoissa? Istahdan hetkeksi mökin pienelle terassille. Unohdun tuijottelemaan Juutinrauman takana tuikkivat Kööpenhaminan valoja, kunnes havaitsen kädet puuskassa takanani seisovan hahmon. Tänään olikin minun vuoroni nukuttaa lapset ja tästä velvollisuudesta en pysty itseäni ulos jallittamaan. Tänään ei taida olla muutenkaan perheellisen saalistussäät.

Emporia kauppakeskuksen edessä kaikuu ”Riven johdolla me mentiin kisoihin”. Väsymys huuhtoutuu hyvän olon tunteen tieltä. Tämä tapahtuu todella. Paikalliset nostelevat peukkua suomalaisten kannattajien suuntaan. Malmöläisillä ei sinänsä ole mitään syytä kannattaa Suomea, mutta tokihan heidän maantieteellinenkin sijaintinsa edesauttaa sitä, että he ovat Tanskaa vastaan: ottelu on suomalaisille massiivinen ja koko jalkapalloa seuraava maailma tietää sen. Pelin alkuun on kolme tuntia, kun sulloudumme junaan, joka on täynnä työmatkalaisia ja huuhkajien kannattajia. 

Lapset nostavat smoothiet huulilleen. Junamatka kestää tunnin. Suljen hetkeksi silmäni. Luomien takaa virnuilee kevätpartansa takaa naurava Teemu Pukki. Hän lähtee juoksemaan sillalta Juutinrauman vetten päälle. Pukki tuikkaa pallon Toni Sunjicin puikoista ja taittaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Me oikeasti voitamme Bosnian. Pukki chippailee, juoksee ja latoo pilkuista maaleja. Lopulta pallo potkaistaan Bolt -areenalla kohti avaruutta ja se sinetöi sen, että Rive vie Suomen kisoihin.  Säpsähdän hereille. Näytämme negatiivisen koronatestin tuloksen junassa vaeltavalle viranomaiselle.

Kävelevätkö huuhkajat kesäkuussa vetten päällä?

Todellisuus iskee, kun nousemme Österportin asemalla ulos junasta. Punavalkoiset liput ja paidat värittävät katukuvaa. Me tosiaan olemme vierasjoukkue ja täällä paikalliset eivät toivo voittoamme. Pelin alkuun on vielä pari tuntia. Lähdemme tepastelemaan kahden hautausmaan välistä kulkevaa Dag Hammarskjöldsin tietä kohti Parkenia. Parkenin ulkopuolella on täysi karnevaalimeininki päällä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella.

Sitten se taianomainen ja liikuttava hetki koittaa, kun huuhkajat ryntäävät pelaajatunnelista kentälle ja asettuvat leuat pystyssä riviin tanskalaisten pelikavereidensa viereen. Paulus Arajuuren peikkomainen ja mukaansa tempaava hymy nostaa auringon Parkenin ylle. 

Pallo potkaistaan peliin. Huuhkajat näyttävät heti ensimmäisellä puoliajalla kuuluvansa tähän kilpailuun. Kasper Schmeichel on kuitenkin veskari paikallaan ja nappaa niin Teemu Pukin puolittaisen läpiajon, Joona Toivion kauniisti kiertävän vaparin ja Arajuuren kulmarymistelyn. Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka ennen peliä yrittikin uskotella itselleen sitä, että jo pelkästään osallistuminen on jo jotain, niin tilanne on nyt muuttunut. Riven flirttailevan kauniissa 4-4-2 sommitelmassa liikkuvat huuhkajat ovat parempi joukkue ja tappio tästä olisi karvasta kalkkia. Ensimmäinen puoliaika päättyy maalittomaan.

Toinen puoliaika kulkee ensimmäisen malliin ja Suomi luo tilanteita sarjana. Tanska näyttää tyytyvän tasapeliin, sillä se vetäytyy tiukkaan pussipuolustukseen. Se olisi muuten nautittavaa katsottavaa, mutta taululla pysyy jämäkästi 0-0. Laukaukset sinkoilevat yhä kauemmas Tanskan maalista.

Sitten tapahtuu se kaikkein kamalin. Schmeichel lähettää pitkän avauksen. Jonas Older Wind repii Arajuuren nurin ja kirmaa pallon perään. Tuomari jättää vaparin antamatta ja Older Wind on yks kaks yllättäen nokikkain Lukas Hradeckyn kanssa. Older Wind sijoittaa pallon kohti apposellaan auki olevaan takakulmaan. Sydän lyö kerran ohi. Hradecky saa taianomaisesti venytettyä jalkansa laukauksen eteen. Pallo pomppaa poispäin Suomen maalista, mutta Christian Eriksen on ensimmäisenä haaskalla ja puttaa sen tyhjään maaliin. Huuhkajien pelaajat ryntäävät tuomaria kohti. Rive paiskaa vesipullon kentälle. Yleisö mylvii. Sinivalkoisiin pukeutuneet kannattajat sinkoavat eläimellisiä herjoja tuomarin suuntaan. Tanskan kannattajat juhlivat häikäilemättömän vahingoniloisesti. Se mikä lajista yleensä tekee kauniin, on nyt kaikkein kamalinta. Suomi-Unkari 1998. 100%.

Typertyneet suomalaiset potkaisevat pallon peliin. Arajuuri koittaa valaa uskoa omiinsa, mutta kello tikittää väistämättä kohti 90:tä minuuttia. Tainnoksiin lyöty Tanska on kuin uudelleen henkiin herännyt ja se puolustaa siirtelemällä palloa helpoilla syötöillä pelaajalta pelaajalle. Mikki aukeaa hetkeksi Pasilaan, jossa Rautiaisen Pasi räpättää kollegoilleen. Viikate niittaa minuutteja. Tuomarin kaikki tuomiot menevät huuhkajia vastaan. Tiimilasi lyödään kertaiskulla murskaksi. Sipparbin jatkopelit on peruttu.

Samaan aikaan toisessa todellisuudessa, jossa kirjoittaja on yksi niistä, joka palautti kahdeksan matsilippua ennen kisoja, peli on myös 0-1 -Tanskalle ja 90:tä minuuttia tulee täyteen. Ottelu piirtyy omalle televisiolle ja takapihalta lehahtelee lämmintä kesäilmaa olohuoneeseen. Hetki on juuri sellainen, jossa jalkapallon seuraaminen käy urheilusta. Nautintoa tässä hetkessä ei ole.

Lihakset ovat pingottuneet ja istun oudossa puolikumarassa asennossa sohvan kulmassa, kun Andreas Christensen palauttaa huolimattomasti palloa Schmeichelille ja varotoimena Schmeichel päättää päästää sen päätyrajasta. Suomen kulmapotku kaartaa maalille ties monenko kerran. Pallon pudotessa rangaistusalueelle ihmissumppuun se saa jostain erikoisen kimmokkeen ja pomppaa tolpan kautta maaliin. Arajuuri nousee ensimmäisenä ihmismassasta ja juoksee kohti Suomen kannattajakatsomoa. Huuhkajien juhliessa niin, että höyhenpeitto pöllyää, hidastus näyttää, että pallo ottaa ratkaisevan kimmokkeen Arajuuren lantiolta. Se antaa syvemmän merkityksen sille lambadalle, jota Arajuuri kannattajakatsomolle esittää.

Syke on ehtinyt juuri ja juuri laskea, kun Tanska avaa peliä. Pukin johtamana koko huuhkajalauma iskee tanskalaisiin kiinni kuin saaliseen. Tanska pelaa alaspäin, mutta sitten Simon Kjaerin jalassa polttaa. Pukki saa tökättyä pallon Kjaerin jaloista eteenpäin ja on jälleen Schmeichelin kanssa kasvokkain. Pukki lähettää pallon täydelliselle lentoradalle ja se suhahtaa Schmeichelin avoimista haaroista maaliin. Schmeichel kaivaa pallon maaliverkoistaan ja potkaisee sen kohti Parkenin ylle avautuvaa avaruutta. Tuomari päättää pelin. Ihmeiden pelikirja saa jälleen yhden Riven kirjoittaman sivun verran lisää tarinaa. 

Viini: huuhkajien saalistama Mikkellerin Barley Wine

Biisi: https://open.spotify.com/album/0r8sKkMCHR5S2NTdAFUJ5o?si=eZbMw6GiRdG-EYCU0GRDkA

Leeds United 2020-2021: kuka herätti shakkimestarin?

Leedsin pelaajat juoksevat rintarinnan kentälle Mohamed Salahin ja muiden Valioliigan rokkitähtien kanssa. Turkulaisen irkkupubin ruudun välittämä kuva Anfield roadilta on jotenkin epätodellinen. Leedsin aiemman korpivaelluksen jälkeen, on syntynyt jonkinlainen tunneside brittidivareihin. Valioliigaan nousemisessa on ollut myös kyse luopumisesta: ei enää wiganeita, prestoneita tai derbyjä, vaan tähtisikermiä ja Roope-setien rahoittamia megaseuroja, joille nousijajoukkueet ovat lähinnä kiusallisia etappeja kannujen voittamisen ja kullanhuuhdonnan ohessa. Leedsin ensimmäinen Valioliigaottelu jättää kaksinaisen tunnejäljen: ylpeyden siitä, että Marcelo Bielsan Leeds pelasi identiteettinsä näköistä peliä ja levottomuuden siitä, että pinnojakin olisi ollut otettavissa, mutta ne lipsahtivat lopulta kuin liukkaat ahvenet käsien välistä.

Leeds United 2020-2021

Odotin Leedsille vaikeaa kautta. Ajattelin että vahvistuksia ei ehditä ajaa kunnolla sisään ennen kuin Valioliigakausi koronan pätkimän kesätauon jälkeen pyörähti jälleen käyntiin. Leeds lyö kotonaan Fulhamin ja Sheffield Unitedin. Peleistä saadut pisteet ovat puhdasta kurssinpohjalla olevaa bitcoinia, koska siitä vielä tässä vaiheessa kautta vääräksi todistamattomasta näkökulmasta katsottuna, pinnat otettiin päävastustajilta. Uneksijat ja romantikot nousevat valkoisten terälehtien päälle soittamaan harppuaan, kun Leeds pelaa sankarillisesti tasapelin Manchester Cityä vastaan. Samaan aikaan loukkaantumiset runnovat Leedsiä, vaikka se jääkin kontekstissaan Liverpoolin loukkaantumisten katveeseen. Ohipeli Wolvesia vastaan ei haittaa, kun oma inhokkini Aston Villa kaatuu tyylipuhtaasti vieraissa.

Villa ottelusta alkaa rosoisempi kausi, jonka alkuun tulee pari 1-4 -tappiota ja joka saa antikliimaksinsa Ruusujen sodasta, jonka Manchester United ottaa nimiinsä 6-2. Jalkapallopalstat täyttyvät piikittelevistä kommenteista Leedsin pelitapaa koskien: se on naiivi, sillä pudotaan divariin ja sillä ei ikinä voida haastaa Valioliigan suuria eikä lopulta ketään muutakaan. Jopa Shefki Kuqi laulaa kotimaisten valioliigastudion aitiossa Leedsiä divariin. Otan sen tietysti henkilökohtaisesti ja maailmantuskani jalkapallosektorilla ihmettelen päivästä toiseen, että miksi Bielsaa ja Leedsiä ei ymmärretä tai tahdota ymmärtää. 

Nousijajoukkue jatkaa radallaan ja muuttaa jalkapalloa lajina joka päivä ja silti dinosaurukset romantisoivat passiivisesti ja kyynisesti pelaavia lajitovereitaan. Samaisessa irkkupubissa myöhemmin kaveri pomppaa pystyyn ennen minua, kun Raphinha kumoaa Evertonia vastaan Arsenal -matsista alkaneen Leedsin maalintekoa nakertaneen kirouksen. Leeds saattaa olla punainen vaate jollekin ja jopa uhka menneeseen juuttuneille, mutta se voittaa kuluneella kaudella kenties enemmän ystäviä puolelleen kuin mikään muu brittiseura. Superliigastakaan ei tarvitsisi haihatella, jos kaikki joukkueet pelaisivat keskimäärin enemmän, kuten Leeds. Ongelma on kuitenkin siinä, että vastaavaa Bielsan magiaa ei maailmassa ole yllin kyllin jaettavana. Siksi siitä kannattaa dinosaurustenkin hullaantua niin kauan kuin sitä kestää.

Leedsin murhapallo jatkaa jauhamistaan. On hyviä ja huonoja hetkiä. Leeds tulee eräänlaiseen haukkakohtaan, kun Elland roadille saapuu Thomas Tuchelin äärimmilleen virittämä Chelsea. Seuraavat viikot tuovat pelikentän vastakkaiselle puolelle Liverpoolia, Manchester Cityä ja Manchester Unitedia. Bielsa -burnout tarkoittaa tällä kaudella sitä, että Chelsealta otetaan tasaisessa pelissä pinna. Leedsin pelatessa alivoimalla Cityä vastaan Stuart Dallas kiitää lisäajalla Cityn linjan taakse ja leikkaa Leedsille kauden herkullisimman päänahan. Liverpoolia vastaan tasapeli tuntuu jopa hieman hävityltä ja kauden toinen Ruusujen sota päättyy Bielsan hieman kyynisemmän shakkinappuloiden siirtelyn jälkeen tasan. Pinnapussiin putoaa siinä ohessa muutama raskas kolmonen, joten Superliiga -leikittelyn jälkeen katseen voi kääntää sarjataulukon paremmalle puoliskolle ja jopa Englannin kanaalin yli. 

Ennen kauden päättävää ottelua alla on rutiinivoitto Tottenhamista, Burnleyn pöllytys ja tyylivapaa voitto Southamptonista, jossa muun muassa Gaetano Berardi ja Kiko Casilla tekivät valioliiga -debyyttinsä ja toppari Pascal Struijk nähtiin prässin kärkenä. Maaliero kolmessa ottelussa on 9-1. Leeds on kymmenen ottelun kuntopuntarin kärjessä ja sillä on ollut vastassa 5 joukkuetta TOP 7 sijoilta. Naivin pelitavan päälle ei ole hirveästi enää huudeltu. Nyt kannattaakin tapittaa jo tiukasti myös ensi kauteen, sillä valkoisen ruusun terälehden päältä kiikaroituna, silloin pelataan Valioliigan mestaruudesta. Suurseura on palannut.

Viini: GoodEarth Corporationin Jeroboam: valkoisena tai karmiinin punaisena

Marcelo Bielsa ja Leeds United: mikä niissä puree?

Marcelo Bielsan Leeds United on ollut yksi Valioliigakauden puhutuimpia ilmiöitä. Intensiiviseen prässiin ja pallonhallintaan perustuva hyökkäävä jalkapallo on lämmittänyt monien jalkapalloromantikkojen sydämiä. Leeds ja Bielsa ovat voittaneet puolelleen uusia viihdyttävän jalkapallon puolesta liputtavia ystäviä, mutta samaan aikaan Leedsin brittifutikselle ja erityisesti nousijajoukkueelle epäkonventionaalinen pelitapa on tappion hetkillä nostattanut kommentteja naiivista pelitavasta. Kritiikki on väliin saanut myös vahingoniloisia piirteitä.

Nousijoukkue Leeds on pitänyt 11:sta eniten palloa eurooppalaisiin huippusarjoihin peilaten

Leedsin prässi on Euroopan TOP 5 sarjojen intensiivisintä (lähde. fbref.com)

Mikä Leedsissä sitten ihastuttaa ja vihastuttaa? Mitä Leedsistä ja Marcelo Bielsasta olisi hyvä ymmärtää?

Leeds on lähtenyt käytännössä vastustajasta riippumatta jokaiseen peliin samalla pelifilosofialla: pelit voitetaan hyökkäämällä. Brittifutiksen narratiivissa on romantisoitu pieniä ja piskuisia seuroja, jotka altavastaajana kyynisesti puolustamalla maksimoivat tuloksen. Putoamisvaarassa olevien joukkueiden pelastajaksi säännöllisesti kutsuttava Sam Allardyce on yksi tämän narratiivin sankarihahmoja. Sitten viheriön reunalle tulee pahvinen kahvimuki kädessään Bielsa, joka pelifilosofisesti ei oikein millään tavalla sovi brittifutiksen perinteisiin kaavoihin. Bielsan Leeds haastaa sen oletuksen, että hyökkääminen olisi jotenkin maailmantähtiä vilisevien suurseurojen etuoikeus. Samalla tavalla José Mourinhon Tottenham haastaa sen oletuksen, että maailmantähtiä vilisevän joukkueen tulisi lähtökohtaisesti hyökätä: ja silloin kun joukkueet häviävät, on helppo osoitella managereiden pelifilosofiaa, vaikka pelitavan sijaan tulosta olisi heilauttanut enemmän yksittäiset virheet tai peliin lähtemättömästi kuuluvat sattumanvaraiset tapahtumat.

Mourinho ja Bielsa ovat muutenkin kuluvan kauden Valioliigassa herkullinen vastinpari. He asettuvat monen nelikentän vastakkaisiin kulmiin. Mourinho piiskaa väkevästi ”voittoon hinnalla, millä hyvänsä” -mentaliteetilla, kun Bielsa taas rakentaa oikeudenmukaisuutta korostavista arvoista. Bielsa uskoo, että pelaajat pelaavat paremmin, kun he uskovat tekevänsä oikein. Bielsa tyypillisesti otteluiden jälkeen summaa sen heijastelivatko ottelutapahtumat tulosta eli oliko tulos oikeudenmukainen. 

Yksi asia on varmaa: sekä Mourinho ja Bielsa haluavat yhtä palavasti voittaa jokaisen ottelunsa. Lähestymistapa ja todennäköisyyksien optimointi lähtee vain eri suunnista. Voiton tahdon suhteen Mourinho ja Bielsa niitataan nelikentän samaan kulmaan.

Pelifilosofian eri kulmissa

Bielsan Leedsistä puhutaan viihdyttävänä joukkueena ja tämä on täysin totta. Keskustelu ajautuu kuitenkin sivuraiteille siinä kohtaa, kun lähdetään leimaamaan viihdyttävää peliä itsetarkoitukselliseksi ja siten otteluiden voittaminen jäisi pelitavalle alisteiseksi. Hyökkäävä ja viihdyttävä pelitapa on tietysti hyvää bisnestä, koska jalkapallo sinänsä kilpailee ihmisten vapaa-ajasta ja rahasta monen muun asian kanssa. Ihmiset haluavat keskimäärin mieluummin viihtyä kuin tylsistyä vapaa-ajallaan.  Hyökkäävän ja viihdyttävän pelitavan avulla on helpompi kerätä lisää kannattajapohjaa, ja sitä kautta suurempia rahavirtoja seuraan. Juuri tämä on se etu, jonka Bielsa pystyy pidemmällä tähtäimellä Leedsiin tuomaan. Kuitenkin pelaajia ja valmentajia mitataan lajin sisällä nimenomaan tulosten kautta. Jos Leeds ajautuu surkeaan tuloskuntoon, Bielsa saa kenkää. Piste. Bielsaa hieman opiskelleet tietävät myös hänen vihaavan häviämistä aina sellaiseen pisteeseen saakka, että reaktiot tappion jälkeen ovat eriskummallisia vai milloin olet viimeksi jonkun vastoinkäymisen jälkeen maannut alastomana hierontapöydällä?

Marcelo Bielsa oli ehdolla vuoden 2020 parhaaksi valmentajaksi. Ehdokkuus nosti hänet jälleen sellaisten valmentajien rinnalle, kuten Jürgen Klopp ja Hans-Dieter Flick. Asetelma rikkoo jälleen yhtä konventiota: miten Englannin toisen sarjaportaan voittanut valmentaja voidaan nostaa samalla podiumille kuin Euroopan suurimpien ja rahakkaimpien sarjojen voittajat? Pokaalit itse kilpailuista jaettiin kuitenkin jo ennen vuoden valmentajan valintaa. FIFA etsi vuoden parasta valmentajaa ja voitettujen mestaruuksien lisäksi yksi ilmeinen kriteeri tälle lienee se, että kuka valmentaja pystyi maksimoimaan parhaiten olemassa olevasta potentiaalista parhaan tuloksen. Bielsa oli suhteellisen lyhyessä ajassa tehnyt Englannin mestaruussarjan alemman keskitason joukkueesta sarjansa ylivoimaisen mestarin. Resursseihin nähden se oli poikkeuksellinen saavutus ja sen myös FIFA huomioi.

Leeds United palasi Bielsan johdossa Valioliigaan kuudentoista vuoden korpivaelluksen jälkeen

Etenkin kuluvan kauden alussa Leedsin hävitessä analyysi oli helposti, että Hodgson tai Rodgers tai joku muu voitti Bielsan nimenomaan taktisesti. Ulkoapäin annettua neron leimaa haluttiin himmentää ja epäkonventinaalisesti toimivat Bielsa ja Leeds haluttiin laittaa ruotuun. Bielsa itsepäisenä ja kummallisena hahmona varmasti ärsytti ja ärsyttää edelleen joitain ihmisiä. Bielsa tai tämän päivän Leeds eivät yksinkertaisesti vaan sovi moniinkaan perinteisiin muotteihin. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että ihmiset joutuvat tilanteeseen, joissa tulee kyseenalaistaa joka omat tai jonkun toisen näkemykset siitä, miten jalkapalloa tulee tai voi huipputasolla pelata. Helpompi tie on kääntää katseet ulospäin ja vastustaa sellaista, joka itselle näyttäytyy vieraalta.

Kaiken humun ja hulinan keskellä vaikuttaa välillä unohtuvan se, että Leeds on nousijajoukkue ja sen palkkakulut ovat Valioliigan toiseksi pienimmät. Leeds joutui mestaruuskautensa jälkeen pikapikaa laittamaan palikkansa sellaisille paikoille, että ne kestävät maailman kovimman liigan jyskytykset. Valioliigaan noususta on hyvä ymmärtää vielä se, että mestaruussarjassa on tiukat raamit sille kuinka paljon joukkue voi esimerkiksi pelaajahankintoihin käyttää rahaa. Jos standardeja ei täytetä, niin sakko- ja pisterangaistuksia ropisee. Näin ollen joukkueen noustessa Valioliigaan tilanne on jo valmiiksi erittäin haastava. Fulhamin ja West Bromwichin tilanne kertoo tätä tarinaa. Fulhamin ja WBA:n lisäksi meillä on käsillä Leeds, joka jatkuvista avainpelaajien loukkaantumisista huolimatta on puolessa välissä kautta yhdentenätoista. Arsenalia kaksi ja Tottenhamia neljä pistetä perässä.

Leedsin palkkakulut ovat Valioliigan toiseksi pienimmät (lähde. www.spotrac.com/epl/payroll/)

Jos vedetään mutkat suoriksi, niin tippuakseen sarjasta, Leedsin tulisi loppu kauden aikana voittaa viisi peliä vähemmän kuin Fulham. Fulham on voittanut koko kauden aikana tähän asti kaksi peliä. Leeds ja nimenomaan Marcelo Bielsan Leeds on tällä kaudella tehnyt poikkeuksellista tulosta olosuhteisiin ja resursseihin nähden. Kaiken kukkuraksi tulos on tullut upealla jalkapallolla, joka on ihastuttanut monia ja ärsyttänyt joitain. Mitkä siis oikeasti ovat niitä kysymyksiä, joita Leedsistä, Marcelo Bielsasta ja lajin evoluutiosta jalkapalloa enemmän tai vähemmän opiskelevien kannattaisi kysyä? Se on varmaa, että jalkapallo muuttuu ja Marcelo Bielsan Leeds surffaa muutoksen aallonharjalla.

Viinikuvaus: taikajuomaa

PS.kirjoittaja on aiemmin tutkinut Leedsiä seuraavissa teksteissä

Futiskirjat: Damned United - Tappion ja Viha päivät: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/futiskirjat-damned-united-tappion-ja.html

Ruusujen sota (Leedsin ja Manchester Unitedin rivalry): http://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/ruusujen-ja-kaupungintalojen-sota-leeds.html

Rolling Stones vs. The Beatles (Leedsin ja Chelsean rivalry): https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/rolling-stones-vs-beatles-leeds-united.html

Futiskirjat: Bielsan hulluuden jäljillä: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/05/futiskirjat-bielsan-hulluuden-jaljilla.html

Hajatelmia Marcelo Bielasta ja Leedsistä: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/01/hajatelmia-marclo-bielsasta-ja-leedsista.html

Elland Roadilla tilit tasan (reissuraportti Leeds-Blackburn -ottelusta): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/elland-roadilla-tilit-tasan.html

Kapsaisiinia Elland Roadilla (reissuraportti Leeds-Wigan -ottelusta): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html

Kehäketun ja kummisedän päiväolut (ennakko Leeds-Middlesbrough -matsiin): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/kehaketun-ja-kummisedan-paivaolut.html

Kanarialinnun viserrys: Leeds-Norwich 1-3: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/kanarialinnun-viserrys-leeds-norwich-1-3.html

Talviklassikko divarista: Bielsa- vai Pukkiparty?: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/talviklassikko-divarista-bielsa-vai.html

Marcelo Bielsa ja Leeds United: kun yksi hullu kaataa koko pöydän: http://futistajaviinia.blogspot.com/2019/01/marcelo-bielsa-ja-leeds-united-kun-yksi.html

Leeds United: katastrofiseurasta karnevaalin pääesiintyjäksi: https://futistajaviinia.blogspot.com/2018/08/leeds-united-katastrofiseurasta.html

Suomi-Kreikka: peikkojen ja menninkäisten mailla

Ratinan stadioni hautui viilenevässä loppukesän illassa, kun kiitoliidossa olevat huuhkajat painoivat polttavan katseensa Kreikan papyroskääröihin.  Teemu Pukin, Pyry Soirin ja Jasse Tuomisen kipittäminen avauskokoonpanoon enteili tavallista hyökkäävämpää peliä.

Tunnelmia Ratinan kisatorilta

Suomi varioi prässiään tilanteen mukaan. Se rikkoi väliin Kreikan pelinavaamista prässäämällä korkealta. Väliin Suomi vetäyty tuttuun tapaan tiiviiseen puolustusasetelmaan. Suomi lähti kontrolloimaan peliä myös pallonhallinnan ja pelirohkeuden kautta. Palloa käytettiin toistuvasti vartioiduilla pelaajilla Kreikan linjojen välissä ja sitä kautta Suomi haki murtautumispaikkoja. Vaarallisimmillaan Suomi kuitenkin oli kun se pääsi nopeilla pelin käännöillä pelamaan Kreikan puolustuslinjan selustaan.

Valmiina lennättämään huuhkajia

Kreikallakin oli pelisuunnitelma, mutta sen noudattamisessa vaikutti olevan haasteita, sillä kädet ja äänihuulet heiluivat tilanteiden jälkeen. Kreikka loi uhkaa lähinnä silloin, kun huuhkajilta lipesi harhasyöttöjä ja lipsahduksia vaikutti tapahtuvan tavallisen paljon, mutta Kreikka hassasi toistuvasti pelin sisäiset momentuminsa teknisesti heikkoihin ratkaisuihin. Kreikan korteista oli luettavissa myös se, että ihon alle oltiin valmiita menemään myös napit edellä. Glen Kamara otti ottelun alkupuolella suurimman Olympus -vuoren kintuilleen.

Ensimmäisen puoliajan peli oli tarkkaa ja maalit jäi tekemättä. Parasta antia oli kotikannattajuen tuki huuhkajille, joka kiersi pohjoiskaarteesta koko stadionin ympäri.

Tunnelma kiersi pohjoiskaarteesta koko stadionin ympäri

Puoliajalta virvokkeita metsästävät jalkapallofanit sulloutuivat jonoihin, jotka kasvoivat yleisömäärään nähden toivottoman pitkiksi. Muualta Euroopasta olisi hyvä hakea esimerkkiä siitä, miten moninkertainenkin yleisömäärä saadaan ennen toisen puoliajan alkua juoksutettua kahvi-, olut- ja vessajonojen läpi. Ottelukokemuksen lisäksi tällä optimoidaan myös kassavirtaa.

Painia Kreikan rangaistusalueella

Ylläolevalla ei lopulta ole mitään merkitystä. Ei siinä maailmassa, jossa Dimitris Gourbelis lanaa Glen Kamaran rangaistusalueella ja pallo viedään pilkulle. Teemu Pukki heiluttaa punaista kangasta maalin vasemmalle puolelle ja puttaa pallon maalin oikeaan nurkkaan. Vasilios Barkasin sarvet sojottavat edelleen väärään suuntaan, kun Ratinan stadioni repeilee liitoksistaan.

Teemu Pukki puttaa pallon maaliin

Suomalaisen futiksen toiveuni sen kuin vain jatkuu ja jatkuu. Peli painuu Suomen päähän, mutta eihän kukaan enää edes näe painajasia siitä, että vastustajat tinttaisivat kuningaspallossa huuhkajien rinnalle saati rinnalta ohi. Suomen pakka pysyy kasassa ja keskitysten sarjatuli otetaan vastaan huuhkajaislegioonan lailla. 

Etelä-Eurooppalaiseen tyyliin lopussa kentälle pyöräytetään samanaikaisesti jopa kolmekin palloa ja sekunti sekuntilta kreikkalaisen taruston hahmot haalistuvat peikkojen ja menninkäisten mailla. Suomi voittaa ja lämpö täyttää futisfanin sydämen.

Edellisen illan kaikuja Ratinassa

Viinikuvaus: Tampereelta samaa, mitä ennenkin, mutta maistuvampana kuin koskaan.

HIFK-KPV: siitäs saitte

Stadionin ulkopuolella poika ja isä suuntaavat kohti kivisen maiseman ympäröimää Telia 5g areenaa. Poika ehdottaa HIFK:lle vielä europelipaikkaa, mutta isä tyrmää tämän hajamielisesti. Kiinalaista käärmekeittoa on tipoteltu stadin punaisten aamuvelliin, koska trendi on ollut omistajan vaihdon jälkeen kovettumaan päin. KPV:n liiga -dolorosan karttamerkit on pitkälti haettu Jani Uotisen loitsukirjasta.

HIFK isännöi KPV:tä Telia 5G areenalla

KPV aloittaa aktiivisemmin ja ottaa pelin hallinnan. HIFK:n osaksi jää pikkukoiruudet ja pitkien pallojen lähettäminen KPV:n linjan taakse, jossa  vaaran merkkejä pudottelee teräväliikkeinen Erikson Carlos Batista Dos Santos eli tuttavallisemmin Tiquinho. 

KPV tuli hyvällä hengellä otteluun

KPV pääsi hätyyttelemään HIFK:n maalia jo alkuminuuteilla

Juuri kun HIFK on saamassa mandoliininsa kielet riittävän pitkiksi painaa KPV:n turbopupu Ishmael Martey vieraat johtoon. Samalla yleisömerestä paljastuu hyvä määrä vihreitä karikkoja. 0-1 maali riisuu esiin niikseen väkevää kokkolalaista jalkapallokulttuuria, että ehkä se saakin olla jokin toinen seura, jonka tehtäväksi jää toimistopöydän siivoaminen Turun derbyn tieltä.

HIFK on myös kannattajakulttuurinsa puolesta europelipaikkojen puolella. Eurooppalaisten vaikutteiden massasta stadilaisen hurlumhein muovailleiden stadin kingien heruttelun lisäksi takanani ottelua kotijioukkueen pulssilla elää eläkeläispariskunta. Rouva sivaltelee ensimmäisellä puoliajalla sydänkäpysiään surutta yhteispelin puutteesta ja aikoo mennä jo itse kentälle tuomaan ryhtiä kotijoukkueen otteisiin.

Ihastelen itse 5G areenan totuttua laajempaa olutvalikoimaa, kun vierasjoukkueen solvaukset twistaavat hurraahuutojen puolelle. Milos Josimov lentelee ilmojen halki ja puskee 0-2 -maalin. Tuuliviiri viittoo tässä vaiheessa luotisuoraan pohjoiseen.

Kyyn lisäksi puoliajan keitoksissa on täytynyt olla kobraa ja boaa. KPV jää alusta alkaen HIFK:n käärmekepin päähän. Hurmoksen noustessa kohti puolipilvistä taivasta on KPV:lle kaikki yhtäkkiä vaikeaa. Roadrunner Tiquinho karkaa kolme kertaa yhdeksään minuuttiin. Kahdesti hän viimeistelee itse ja kertaalleen pallo palautuu kollega Luis Henriquelle takatolpasta. Peli on yhtäkkiä jotain aivan muuta kuin se oli hetki sitten: 3-2 punaisille.

HIFK käänsi ottelun yhdeksässä minuutissa

KPV saa pelin loppuun pienen painostusjakson aikaan, mutta HIFK:n sähköttämä futisilta päättyy kotijoukkueen voittoon. Kokkolalaisten valuessa pitkänmatkan kulkuneuvoihinsa punaiset jäävät tanssimaan ja rallattelemaan väkevän jäljen jättäneen matsin hiilloksille.

KPV käytti kaikki keinot hakiessaan tasoitusta...

...mutta ottelu päättyi HIFK:n juhliin

Viinikuvaus: kannattajilta kannattajille

Sumusaarilta. Rakkaudella.

...ja sitten finaali tulee. Se maalaa viimeiset ja päällimmäiset värit eurooppalaisen huippufutiksen värityskirjaan. Kanteen on painettu jo Englannin -lipun punavalkoiset kuviot. Valioliigasta on tällä kaudella tullut kiistattomasti eurooppalaisen huippufutiksen kärkivaunut. Sen veturit ovat puskeneet viimeisille pysäkeille muiden hyytyessä ratojen varsille teknistaktisine rajoitteineen.

Jürgen Klopp ja Liverpool ovat täällä taas. Ne tiesivät reitin jo ennestään. Lentokenttien sudet eivät punaisia enää ahdistele. Hotellihuoneet ovat valmiit ja he ovat täällä kuin kotonaan. Mauricio Pochettinon Tottenham on täällä ensi kertaa. Hiki hatussa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kaikkeen pyydetään pieni turistilisä. Toinen koittaa rahastaa ja joku muu muuten vain jekuttaa.

Sanotaan että jahti on parempaa kuin saalis. Ihmeiden aika lienee siinä mielessä ohi, että ihmeen käsitteellisiä rajoja venytettiin sekä Anfieldillä että Amsterdamissa niin uudelleenmäärittävästi ettei tällä kaudella enää yllättäisi mikään. Ihmeiden leimasin taottiin kuivaksi, kun Liverpool liiskasi Barcelonan dinosauruksen Anfieldin nurmeen kuin hyttysen ja Tottenham pumppasi sellaista ilokaasua Amsterdamin iltaan ettei maailman höpöhöpö -pääkaupungissa ole kuunaan nähty. Siinä sitä jahtia on ja yhtäkkiä ihmemaan pilviverhojen takaa paljastuu kaksi toisensa läpikotaisin tuntevaa brittilädiä. Mestareiden liigaa ei vie mestari. Sen vie musta hevonen. Vähän ensikertalaisen kaltainen, mutta kuitenkin sikseen tiensä vankkureilleen raivannut ettei finaalipaikkaa voi millään tahdolla poiskaan ottaa.

Positiivinen, kollektiivinen ja vauhtiin vannova futis on tämän kauden jo voittanut. Yksittäisillä supertähdillä ei Madridiin tänä vuonna porhallettu. Kuva Mestareiden liigan finaalista on myös kuva maailmasta ja sen piirroistaa kannattaa kannataa ottaa mallia siihen, mihin sitten ryhtyykään: yksittäiset kyttilät lepattavat itsensä maailman puhureissa hengiltä, mutta tiiviissä kokonaisuudessa ja sovitussa ryhmityksessä palavat liekit ruokkivat toisiaan ja pitävät valoa yllä viimaisimmissakin tuulitunneleissa.

Mestareiden liigan finaaliin pääsy on todennäköisyyksien valossa mahdotonta, mutta vuodesta toiseen sinne vaikeroi kaksi kolhittua ja kauden aikana kaiken nähnyttä gladiaattoria. Aarteen äärellä ei ole tunkua, mutta yön viimeisillä ja aamun ensimmäisillä tunneilla toinen brittiritareista laskee kätensä arkun kannelle.

Viinikuvaus: Ale-hanasta parasta, mitä maailma tänä vuonna panee

Superclásico -maalliset rajoitteet kielletty

River Platen ja Boca Juniorsin Superclásico, jossa tällä kertaa ratkaistaan myös Etelä-Amerikan mestareiden liigan eli Copa Libertadoresin mestaruus, on värjännyt jalkapallomaailman taivaan siniseksi, keltaiseksi, punaiseksi ja valkoiseksi. Ottelu itsessään on kasvanut niin suureksi, että pyörtyilevien bussikuskien, kivillä rikki pommitettujen bussin ikkunoiden ja kyynelkaasun katkuinen ottelu jouduttiin ensin perumaan ja sitten se siirrettiin Buenos Airesista Madridiin. Joukkueiden kohtaamisessa on sellaista vuosisatojen kiihkoa ja jännitettä, jota ei läpeensä kaupallisessa Eurooppalaisessa huippufutiksessa ei enää ole, mikä ei ehkä yksinomaan ole huono asia.

Sekä Boca Juniors että River Plate ovat lähtöisin samalta La Bocan työläis- ja satamakaupunginosasta. Sittemmin River Plate siirtyi  Núñezin alueelle. Kaikuna tästä seurasi, että Boca Juniorsin päälle lyötiin työväenluokan leima ja River Plate sai lempinimen Los Millonarios eli miljonäärit, mikä kuvastaa sen osin keinotekoistakin asemaa ylemmän keskiluokan seurana. Tosiasiassa molemmat seurat ovat sen verran suuria, että niillä on kannattajakuntaa kaikissa sosioekonomisissa ihmisryhmissä. River Plate kuitenkin käytti paljon rahaa pelaajahankintoihin jo 1900 -luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, mikä osaltaan vahvisti luokkaperusteista vastakkainasettelua seurojen välillä. Identiteeltään Boca Juniors edustaa periksiantamatonta loppuun asti taistelua ja henkeä, kun taas River Plate tyyliä ja luovuutta. 

River Plate ja Boca Juniors ovat Argentiinaan menestyneimmät jalkapalloseurat. Ne ovat keränneet pystejä melko tasaiseen tahtiin, joten kumpikaan ei ole päässyt yksiselitteisesti nappamaan kisaa tai vihollisuutta laimentavaa aurinkopaikkaa. Jokainen pysti ja mestaruus painaa seurojen kilvoittelussa erityisen paljon. Joskin joukkueiden fanit mieltävät järjestäen tärkeämmäksi päävastustajan kuin minkä tahansa mestaruuden voittamisen. 

Joukkueiden väliset ottelut ovat olleet kiihkeitä ja punakorttien sävyttämiä jo käpykarjapaimenten aikakaudella. Sanotaan että luokkavihan huuhtoutuessa laajojen kannattajakuntien salaojiin, jäljelle on jäänyt pelkkä alkuperäisestä merkityksestään irronnut viha. River Platen kannattajat nimittelevät Boca Juniorsin ihmisiä pikku sioiksi, kun taas Boca Juniorsin kannattajat nimittelevät River Platen ihmisiä kanoiksi. Toinen nimitys höyryttää luokkaeroa, kun taas toisella viitataan pelkuruuteen ja 1966 River Platen Penarolille kärsimään tappioon Copa Libertadoresin finaalissa. Sinikeltaiset eivät anna punavalkoisten unohtaa kyseistä ottelua.

Superclásicolla on tragediansa. Vuonna 1968 74 jalkapallofania tallautui epäselvissä olosuhteissa kuoliaaksi El Monumentalilla pelatussa derbyssä. 1994 Riverin kannttajat joutuivat Superclásicon jälkeen Boca Juniorsin järjestämään väijytykseen ja kaksi ihmistä ammuttiin kuoliaaksi. River oli voittanut ottelun 2-0, mutta pian tapauksen jälkeen nähtiin brutaali graffiti, jossa ottelun linjattiin päättyneen 2-2. Miedommassa muodossa vierasjoukkueen kannattajat saavat otteluissa niskaansa (silloin kun heidät on otteluihin päästetty), mitä tahansa mukana kannettavaa, kuten kolikoita tai virtsaa. 

Normaali sunnuntaipäivä Buenos Airesissa on jotain aivan muuta kuin poltettuja taloja ja mellakkapoliisien miehittämiä katuja. On aivan tavanomaista, että samassa ravintolassa istuu sekä River Platen että Boca Juniorsin kannattajia suosikkijoukkueidensa pelipaidoissa ilman mitään tuon taivaallisempaa jännitystä. Superclásicoon kanavoituukin rajusti hallintoon ja vallitseviin oloihin kohdistuvaa turhautumista. Superclásicon skene on politisoitunut ja onhan siinä ironian tuntua, että otteluun, johon päästetään vain toisen joukkueen kannattajia, joudutaan varautumaan kuin pieneen sisällissotaan.  Ketkä siis oikeastaan ovat vastakkain? Toki Argentiinan presidentti Mauricio Macri on toiminut Boca Juniorsin presidenttinä, mutta hän ei ollut erityisen pidetty tai menestynyt.

Superclásico jatku tänään Santiago Bernabeulla. Voitaneen sanoa että areenalla, joka on tarjonnut puitteen toiselle megalomaaniselle ottelulle: El Clásicolle. Raivoisassa intensiteetissään se taitaa jäädä pikkuserkun osaan debyjen sukujuhlissa. River Platen ja Boca Juniorsin ottelu on pohjavireeltään sellainen, jossa tappiota pelätään enemmän kuin voittoa janotaan. Tappio on liikaa. Sen demonien häätäminen vaatisi vuosikymmenien surutyön

Viinikuvas: ylimaallista intensiteettiä. Surua, riemua, verta ja virtsaa

Yin ja Yang. Ronaldo ja Messi

MM-kisat taittuvat hiljalleen lohkojen ratkaisupeleistä pudotuspeleihin. Yksi kiinnostava sivujuonne rakentuu eri tahdissa Venäjän ympärimatkaa tekevien lohko B:n Portugalin ja lohko D:n Argentiinan välillä. Joukkueet eivät todennäköisesti tule tässä turnauksessa kohtaamaan ollenkaan, mutta joukkueiden dynamiikan ja luonteen vuoksi ne kulkevat matkansa käsi kädessä.

Portugali ja Argentiina henkilöityvät kahteen supertähteen. Tahdottiin tai ei niin sukupolviemme futisfaneja siunataan ja kiusataan Yinillä ja Yangilla: Cristiano Ronaldolla ja Lionel Messillä. Hyvä ja paha ovat katsojan silmissä, mutta asetelma on huippufutiksen kiveen hakattu. Cristiano Ronaldo aloitti kisat hattutempulla. Messillä oli hankalampaa ja hän missasi avausottelussa juuri ne paikat (rankkari, vapari hyvästä paikasta ja suora veto kuljetuksesta rangaistusalueen reunalta), joista hänen valkoista balettia tanssiva kilpaveli teki maalit. Argentiinan tasapeli Islantia vastaan oli ensin häiritsevä, mutta Messin johdattaman Argentiinan hävitessä seuraavaksi tylysti Kroatialle, Islanti -ottelun tasapeli sai katastrofaalisia ulottuvuuksia.

Ronaldo ratkaisi ottelun Marokkoa vastaan ja portugalilaisen tyynyn sisältä pöllähtivät maailmalle ne höyhenet, jotka juorusivat, että Ronaldo pystyy kantamaan koko kansaansa reppuselässä, kun taas Argentiinassa huudeltiin kuuden kadoksissa olevan kääpiön perään: kuka kantaisi Messiä? Edes ensimmäisiin jatkopeleihin asti?

Kirjoittaessani tätä blogi Ronaldo missaa rankkarin. Se ei tunnu kohtalokkaalta, koska Ricardo Queresma on ehtinyt nostaa jo kanin hatustaan ja sivaltaa pallon ulkosyrjällä Iranin takakulmaan. Maali tuli vielä sellaisena hetkenä, kun olin valmis julistamaan kyynisesti puolustavan, mutta alati vaarallisen Iranin kisojen inhottavimmaksi vastustajaksi. Sen basaarikujien juonikkuus kutoi maton vielä yöksi Portugalin hotellin eteen. Tuhannes ja yhdes yö saattoi olla portugalilaisille ja tarinan mukaan juuri Ronaldolle uneton. Silti väliin yli ihmisen rajoista kasvava Ronaldo on kipparoimassa katamariininsa jatkopeleihin.

Messin joukoilla on mania päällä. Jorge Sampaolille oli Buenos Airesissa kuiskivien ilmiantajien mukaan rakennettu mestauslava pikana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mikäli päitä putoaa, niin mennään pitkän tai ainakin alkulohkon pituisen seremonian mukaan. Argentiinan pelaajarosteria, kun katsoo, niin ymmärtää, että päällä oleva lukko on tukehduttavaa laatua. Paine osana petetyltä tuntuvaa jalkapalloperinnettä ja hiljalleen kuivuva mustekynän terä, joka osoittaa Messin legendassa tyhjää maajoukkueurasta kertovaa sivua, tuovat näyn syvälle lukkoon sulaneesta hitsipillistä.

Taivaansinisten gauchojen tarina huutaa suuren kertomusten, käänteiden ja jalkapallojumalien väliintulon perään. Huominen ottelu Nigeriaa vastaan on Argentiinan lyhyen historian ja kenties Messin maajoukkueuran tärkein. Ronaldon leukaa kannattelee jo Euroopan mestaruus. Hän meinaa lentää vielä ulos Irania vastaan, mutta vain meinaa. Kosketus vastustajan leukaan on juuri riittävän kevyt, että sääntökirjakin menee osittain uusiksi. Tähän asti yöperhoset ovat lennelleet portugalilaisen poskien ympärillä, kun argentiinassa on jouduttu hätyyttelemään lepakoita.

Viinikuvaus: laadukkaita rypäleitä ja legendoja uuden maailman eri mantereilta.

Viimeinen rivi ratkaisee

Saksan ja Ruotsin välinen ottelu oli yksi kisojen tähän asti dramaattisimmista ja se saattoi olla myös kokonaiskuvassa yksi käänteentekevimmistä. Saksa oli minuutin päässä tilanteesta, jossa sen jatkopaikka olisi livennyt omista käsistä. F -lohkon päätöskierroksella pelattava Meksikon ja Ruotsin välisen ottelun ylle nousi jo sopuisan tasapelin pilviä. Saksa osoitti kuitenkin hyytävällä tavalla oman suuruutensa, kun se iski voittomaalin aivan ottelun lopussa ja teki F-lohkolle uudet jaot.

Tänä aamuna Meksikossa ja Ruotsissa voidaan pahoin. Saksassa katsotaan toiveikkaammin tulevaan viikkoon. Päätöskierroksella Saksan murjottavaksi joutuu Etelä-Korea, jolla ei ole saumaa jatkopeleihin. On melko helppoa ennustaa, että Saksa saa hoidettua maalineronsa sellaisiin kantimiin, että se liitelee jatkopeleihin. Meksikossa ollaan sikäli jopa kohtuuttomassa tilanteessa, että sen lennokkaat otteet ja erityisesti shokkivoitto Saksasta ei välttämättä riitäkään jatkopaikkaan, mikäli Meksiko häviää Ruotsille.

Ruotsin joukkueen osalta tilanne on sikäli vaikein, että se joutuu nyt käsittelemään nopeasti yhden kisahistoriansa kivuliaimmista tappioista. Jan Anderssonin kipparoima joukkue oli pienessä merihädässä etenkin ottelun toisella puoliajalla, mutta maata alkoi olla jo näkyvissä. Toni Kroos upotti sinikeltaiset vasta rantaveteen.

Ennen kisoja Zlatan Ibrahimovićin hahmo leijaili Ruotsin maajoukkueen valmistautumisen yllä. Minuutista oli nyt kiinni se, että jatkopaikan tuoma puhuri olisi puhaltanut Zlatanin pois viheriöltä, mutta Kroosiin laukaus tuuppasi Ruotsin  kummitustaloon, jonka seinille säihkyy tutut kasvot. Viimeinen ottelu Meksikoa vastaan määrittää sen, että muistetaanko Ruotsin kisat Zlatanin poissaolosta vai tiivistä joukkuepelistä, joka toi Ruotsille jatkopaikan. Tämä siitäkin huolimatta, että Zlatanin mahdollisen läsnäolon mahdollisesta vaikutuksesta ei ole mitään selkeää näkymää.

Rehellisyyden nimissä on todettava se, että Saksa ansaitsi voittonsa. Ottelun kirjoittama sanoma kertookin siitä, että Saksa on tullut takaisin ja se on taas yksi suurisuosikeista. Marco Reusin ja Kroosin junailema viime hetken maali oli itsessään aivan poikkeuksellinen taideteos, joka hekumoi saksalaisen jalkapallon suuruudella. Saksa tarvitsi viimeisen rivin ja minuutin muuttaakseen koko kertomuksensa ja kenties myös koko kisojen tarinan.

Viinikuvaus: väistämättömästi päällekäyvä pitkien perinteiden ja suurten viinureiden viini

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen

Liukastelua, sankaritarinoita ja onnekkaita pomppuja Kiovassa

Real Madrid saati Liverpool eivät olleet omien sarjojensa parhaat joukkueet. Voitaneen jopa sanoa, että eivät lähelläkään parhaat. Mestareiden liigan finaalissa kohtaavat nimenomaan kaksi turnausmuotoisen kilpailun parasta joukkuetta. Real Madrid ja Liverpool ovat olleet mestareiden liigassa vastaanottavinakin joukkueina riittävän tehokkaita ja riittävän taitavia voittamaan. Täydellisyyteen hiottujen pelillisten nyanssien sijaan kuninkaalliset ja punaiset tuovat Kiovaan mukanaan ilmeiset pelilliset rajoitteensa, joita ne ovat huippuyksilöidensä ja jääräpäisesti ontuvan pelitapansa avulla suurpiirteisesti puuteroineet piiloon.

Real Madrid on yhtä kuin voittaminen. Vuodesta toiseen se voittaa. Mitä hankalampi paikka, sen varmemmin kuninkaalliset venyvät ja jättävät voiton merkkinsä eurooppalaiseen huippufutikseen. Zinedine Zidane on jopa epäilyttävän aulliisti antanut mediaan kommentteja, jossa kertoo olevansa valmentajana vähän sinnepäin. Samaan aikaan pukukopin Marseillen -ruletti pyörii harmonisempana kuin koskaan. Mestari on mestari, vaikka taktisten kuvioiden piirtämiseen tarkoitettu tussi olisikin jo päässyt kuivumaan. Pelataan sitten vaikka samoilla, mitä viimeksi tai sitä edellisellä kerralla.

Liverpooliin liittyy liukastelevaa dramatiikkaa ja otteluiden lopuissa rinnalle nousevia heittopusseja. Pelien ja erityisesti vastustajien kovetessa se on kuitenkin ollut parhaimmillaan. Nyt vastassa on maailman paras turnausjoukkue, joten oletusarvoisesti nähtäneen kauden parasta Liverpoolia. Ottelun lopputuloksen kannalta alleviivaavaa onkin se, että nähdäänkö myös kauden kaikkein keskipakoisvoimaisinta  ailahtelua. Liverpool on ollut yhtä kuin voittaminen. Silloin muinoin ja sen muinaisuuden alttarilta Jürgen Klopp ammentaa magiaa, jonka avulla kuluvalla futiskaudella nähtäisiin vielä yksi ihme. Kenties pyramidin muotoinen.

Real Madridin voitto vaikuttaa ilmeiseltä. Juuri riittävän ilmeiseltä, että se nostaa jalkapallojumalien metkuja pidempään seuranneiden madridistojen karvat pystyyn. Kiova tuottaa mittelölle jo valmiiksi dramaattiset puitteet, joten melkein mitä vain voi olla odotettavissa: draamaa, sankareita, onnekkaita pomppuja ja epäonnekkaita lipsahduksia. Kaikkea mitä maailman ykköslajin ykkösturnauksen finaaliin kuuluu.

Viinikuvaus: sankaritarinoilla leimattua voiton lientä

Thorin krapula

Islannin tarunhohtoinen tarina päättyi eilen

Islannin ihmejuna jäi eilen tylysti Pariisin asemalle. Ennakkoon vahvempi Ranska ratkaisi pelin nopeasti. Peliä ruodittaessa on tietysti ymmärrettävä, että vastakkain olivat kaksi perinteiltään ja pelaajamääriltään aivan erilaista jalkapallomaata. Ranska on yksi maailman parhaista jalkapallomaista, millä tahansa mittareilla mitattuna ja Islanti enemmänkin uusi tulokas, jonka pelissä ja jalkapallokulttuurissa osaset ovat loksahtaneet nopeasti ja poikkeuksellisen lujaa kohdalleen. Katsoin itse Islannin molemmat karsintamatsit Hollantia vastaan, ja huolimatta siitä, että Hollanti on Ranskaa heikompi joukkue, jäi Ranska-Islanti – ottelusta sellainen kuva ettei Islanti ollut aivan parhaimmillaan. Mitä siis tapahtui?

Islannin valmentaja Lars Lagerback ehti ottelun jälkeen jo kommentoida, ettei ollut tyytyväinen Islannin mentaaliseen puoleen. Hän sanoi joukkueensa tehneen helppoja virheitä. Lagerback uskoi itse selvästi voittoon ja välieräpaikkaan. Olisiko kuitenkin niin, että voitto Englannista tuli liian varhaiseen vaiheeseen? Englanti-voittoa juhlittiin kuin mestaruutta, vaikka turnausta oli vielä jäljellä. Olisiko niin, että jonkinlainen hyvänolon tunne oli hiipinyt joidenkin pelaajien ihon alle ja he eivät olleet pelissä niin läsnä kuin sen taso olisi vaatinut? Ranska rankaisi surutta.

Peli sinänsä noudatti ihan odotettua kaavaa. Ranska hallitsi peliä. Islanti vetäytyi ja pyrki suoraviivaisiin vastahyökkäyksiin. Taktisena twistinä oli se, että Ranska pudotti välillä prässinsä puoleen kenttään ja antoi Islannin tulla rauhassa ylemmäs avaamaan peliä. Tällä Ranska sai estettyä Islannin nopeat hyökkäykset ja pidettyä välimatkat omalla kenttäpuoliskolla tiiviinä, jolloin teknisesti hieman taitamattomamman Islannin olisi vaikeampaa rakentaa peliä. Ideana tämä oli varmasti pätevä, mutta Islanti pääsi silti puolittaisiin maalipaikkoihin fyysisyytensä ja kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Pelin kulkua yleisesti katsoessa kyseessä oli siis edelleen kumman tahansa peli.

11 minuuttia pelattu, Ranska pitää pallo omalla kenttäpuoliskolla ja Islannilla on hyvin koko joukkue pallon alla. Blaise Matuidi pelaa pari helppoa syöttökombinaatiota lähellä olevien pelaajien kanssa, pääsee puolen kentän hujakoille, antaa pitkän vapauttavan syötön Olivier Giroudille, joka painaa pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Maali tulee kuin tyhjästä.

Tilanne ei lähtökohtaisesti ollut kovinkaan vaarallinen. Selkein virhe on se, että Kari Arnason päästää Giroudin hiipimään selkänsä taakse. Hän on myös muuta puolustuslinjaa hieman ylempänä eli paitsioansa pettää. Giroud on syötön lähtiessä muutaman ratkaisevan askeleen edellä ja karkaa läpiajoon. Pieleen menee myös se, että Islannin oikea puolustaja Birkir Saevarsson yrittää katkaista syöttöä, pallo leijailee hänen ylitseen ja samalla Saevarsson jää pelitilanteen ulkopuolelle. Giroud ei ole laukaisutilanteessa parhaassa mahdollisessa kulmassa. Islannin maalivahti tulee varovasti vastaan. Laukaus on hyvä ja painava, mutta painuu sisään oikeastaan ainoasta mahdollisesta paikasta eli Hannes Haldorssonin jalkojen välistä. Väkisinkin tulee mieleen, että olisiko Haldorsson voinut pelata tilanteen toisin eli tulla aktiivisemmin peittämään laukausta. Tilanteessa Islannin maalilla ei ole muita Ranskan pelaajia eli syöttö keskelle ei ollut vaihtoehto.

Nopea avausmaali ei ole mikään katastrofi, vaikka se asettaakin Islannin hankalaan tilanteeseen. Peli- ilme ei sinänsä muutu avausmaalin jälkeen miksikään. Seuraava tapahtuma onkin Ranskan toinen maali. Antoine Griezmann antaa sisäänpäin kiertävän kulmapotkun maalille, Paul Pogba pelaa vahvasti ja junttaa pallon maaliin. Jon Bödvarrson ei pelaa tilannetta tarpeeksi kovaa. Kyseessä on kuitenkin 190cm pitkä ja 85kg painava pelaaja, jolla pitäisi pääpalloja puolustettaessa olla ylempi käsi vastustajaan nähden. Ongelma ei ole niinkään siinä, että hän ei voita palloa, vaan siinä ettei hän kykene edes horjuttamaan Pogbaa ja Pogban pusku lähtee voimalla alaspäin.

Ranska on ollut viimeistelyssään kliininen ja Islanti on haavoitettu. Se on periaatteessa pelissä vielä mukana. Tässä vaiheessa maalintekotilanteet ovat suunnilleen tasan, mutta Islannin virheet ovat olleet painavia ja ne ovat maksaneet maaleja.

Mentäessä ensimmäisen puoliajan loppua kohden pelin kuva on sellainen, että Islannin olisi parasta vain päästä 0-2 – tilanteessa puoliajalle. Skenaario näyttääkin toteutuvan, kunnes Gylfi Sigurdsson menettää luvattoman helposti pallon keskikentällä. Ranska saa puolittaisen vastaiskun. Bacary Sagna pääsee keskittämään. Kaksi Islannin pelaajaa hyppää samaan palloon, joka leijailee Griezmannille. Hän siirtää pallon taakseen Dimitri Payet:lle, joka ottaa kosketuksen sivuun sille puolelle, missä kaksi Islannin pelaajaa on tavoitellut pääpalloa ja laukoo pallon maaliin. Islannilla on tilanteessa kahdeksan kenttä pelaajaa pallon alla. Lisäksi tilanne ei kehity erityisen nopeasti, mutta silti kukaan ei ehdi blokkaamaan laukausta, vaan puolustuslinjaa makaa paikallaan sen sijaan, että se aktiivisesti liikkuisi palloa kohden. Jälleen kahden (pallon menetys + kahden puolustajan pelaaminen samaan keskitykseen) täysin vältettävissä olevan virheen seurauksena pallo on maalissa.

Kyyti on tässä vaiheessa kylmää. Islanti kaipaa puoliaikaa enemmän kuin mitään muuta. Pari minuuttia edellisestä selkä vastustajan maaliin päin oleva Giroud jatkaa pallon taakse. Näennäisen vaarattomassa tilanteessa Islannin puolustuslinja pettää. Arnason ei ole aivan keskittynyt tilanteessa ja kompuroi, Griezmann pääsee hänen selkänsä taakse ja viimeistelee tyylikkäästi 0-4 – osuman. Islannin tarina alkaa olla viimeisiä virkkeitä vaille valmis. Keskittyminen on pettänyt ja Ranska on rokottanut virheistä. Ranska ei ole laittanut Islantia mitenkään erityisen ahtaalle tai paineistettuun tilaan. Vaikuttaa että ottelu on ratkennut psykologisella tasolla. Islanti ei ollut täysin valmis tähän otteluun.

Islanti saa toisen puoliajan alkuun vielä maalin. Aivan hetkellinen toivon kipinä herää siitä, että suurin ihme on vielä näkemättä. Giroud sammuttaa kuitenkin Reykjavikin valot puskemalla pelin 1-5 – lukemiin. Tilanteessa Haldorsson pelaa itsensä ulos tavoittelemalla keskityspalloa, jota ei lopulta ole lähelläkään saada. Viimeinenkin Ranskan maali on seurausta henkilökohtaisesta ja vältettävissä olevasta virheestä.

Islannin tarina on poikkeuksellinen ja inspiroiva. Se pelasti kuitenkin turnauksen huonoimman puoliajan väärä joukkuetta vastaan väärään paikkaan. Siitä Islannista, joka dominoi otteluita Hollantia vastaan karsinnoissa ei oikein ollut pilketäkään Ranska –ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Sikäli sääli, mutta Islanti ilmiönä on kuitenkin yksi asia, joka näistä kisoista tulee jäämään eloon ja josta riittää kerrottavaa vielä tulevien vuosien ajan. Kreikat jäi kuitenkin tekemättä.

Viinikuvaus: tyylikästä valaanpyyntiä, mutta lopussa puoliajan verran hapanta turskaa.

Pienet marginaalit ja pienetsuuret maat

Albania on yksi EM-kisojen pirteistä keltanokista

Isäntämaa Ranska saa johtomaalin vasta varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Albania on roikkunut mukana ennakkoon selvästi parempaa joukkuetta vastaan. Tähän otteluun kiteytyy varsin kokonaisvaltaisesti EM-kisat tähän asti: tasaisia otteluita, joissa lopulta suosikki vie pienten marginaalien turvin täyden pistepotin. Pomppu sisään tai pomppu ulos ja Ranskalla saattaisi olla vasta kaksi pistettä kasassa. Myöskään Englanti, Espanja ja Saksa eivät vielä mitenkään vakuuttaneet, mutta ovat keränneet hyvään tahtiin pisteitä. Poikkeuksiakin kuvioon on: Islanti ei suostunut häviämään Portugalille ja Unkari vei ennakkosuosikki Itävaltaa.

Islanti, Unkari ja Albania ovat nyt jo näyttäneet, että 24 joukkuetta ei ole liikaa EM-kisoissa. Jalkapallo on tasokasta laajasti koko Europan alueelle. Islannin tarinassa on jo legendan ainekset. Altavastaajat voivat kirjoittaa vielä uskomattomia tarinoita näissä kisoissa. Siitäkään ei ole haittaa, että lohkokolmosia menee reilusti jatkopeleihin, koska nyt panosta riittää alkulohkojen viimesillekin kierroksille. Systeemi ei ehkä ole aivan reilu, sillä niissä lohkoissa, joissa viimeinen kierros pelataan muita myöhemmin, on enemmän taktikoinnin varaa. Mutta mitä sitten? Ei elämäkään usein ole reilua ja mikä tahansa joukkue pääsee varmasti jatkoon voittamalla kaikki alkulohkon pelinsä.

Jalkapallo maailman ykköslajina tarvitsee myös hyvää markkinointia ja hypeä ympärilleen. Mikä onkaan parempaa kohdennettua lajimarkkinointia kuin Albania EM-kisa-paikka. Olkoonkin niin että Albania saattaa hävitä kaikki pelinsä, mutta se ei silti ole ollut mikään heittopussi. Lisäksi kisahuumassa varmasti useampi lapsi, nuori, aikuinen ja vanhus pukee ensimmäistä kertaa nappulakengät jalkaansa. Jalkapallolla, lieveilmiöistä huolimatta, on varmasti positiivinen vaikutus sekä yksilöiden terveyteen että kansakuntien yhtenäisyyteen ja talouteen. Pallo peliin ja antaa katupölyn Tiranassa pöllytä

Viinikuvaus: Positiivinen yllättäjä, altavastaaja ja legendan ensimmäinen sivu

Islanti-Kazakstan: riittävä tulos

Islannin shokkivoitto Hollannista avasi Islannille ensimmäisen turnauspallon EM-kisoihin. Ensimmäinen turnauspallo olisi kotiottelu ennalta heikompaa Kazakstania vastaan. Ottelun psykologinen puoli saattoi olla haastavampi, mitä Hollantia vastaan. Aiemmin altavastaajan viitan alla sotakirveitään menestyksekkäästi kalistellut Islanti oli selkeä suosikki: kaikki odottivat Islannin voittavan. Samalla kuitenkin yksi piste riittäisi varmistamaan lopputurnauspaikan.

Islanti lähtee hyvin samanlaisella peli-ilmeellä Kazakstania vastaan kuin muutamaa päivää aiemmin Hollanti-ottelussa. Se vaihtelee prässiään pelin mukaan. Välillä  Islanti häiritsee Kazakstanin avauspeliä ylhäältä asti aktiivisella kolmella kärkiprässääjällä ja välillä se vetää pakkansa tiiviiksi omalle kenttäpuoliskolle kahden kärkiprässääjän passiivisesti ohjatessa Kazakstanin avauspeliä. Hyökätessään Islanti paineistaa Kazakstanin puolustusta pitkillä avauksilla. Paineistuksesta seuraa erikoistilanteita. Etenkin pitkiä rajaheittoja Islanti on selvästi harjoitellut ja niihin Islanti panostaa. Lisäksi pitkillä avauksilla se pääsee suoraan ohittamaan vastustajan keskikentän ja sen omat keskikenttä miehet nousevat aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä vastustajan keskikentän ja puolustuksen väliin. Perusryhmityksenä Islannilla on 4-4-2.

Varoituksenomaisesti ensimmäinen maalipaikka tulee noin vartin kohdalla Kazakstanille. Kazakstanin vastahyökkäykset lähtevät toistuvasti nopeasti ja suoraviivaisesti Islannin puolustusta kohti. Jo ottelun alkuvaiheessa käy selväksi, että Islanti saisi tehdä täyden päivätyön, mikäli mielisi pistää EM-karsinnat pakettiin Kazakstania vastaan. Hieman tahmean alun jälkeen Islanti alkaa saamaan parempaa otetta ottelusta ja pystyy luomaan pari puolittaista maalipaikkaa. Islannin rynniessä ensimmäisen puoliajan loppu pelataan käytännössä yhtä maalia. Puoliajalle lähdettiin kuitenkin maalittomassa tasatilanteessa.

Heti toisen puoliajan alussa Islannin Kolbeinn Sigthorsson prässää aggressiivisesti ja ottaa kovan avauksen kroppaansa: jälleen yksi islantilaisen taistelutahdon kuva. Kazakstan on kuitenkin hyvin mukana toisen puoliajan alussa ja sen nopeat hyökkäykset luovat uhkaa Islannille. Lisäksi Kazakstan pystyy vastaamaan hyvin islantilaisten fyysisyyteen. Kazakstan puolustaa syvältä omalta kenttäpuoliskoltaan. Vaikka Islanti näennäisesti hallitseekin peliä, se ei meinaa päästä kunnon maalintekopaikoille. Kazakstan puolustaa tehokkaasti myös Islannin lukuisat erikoistilanteet. Ottelun loppua kohden mentäessä Kazakstan pysyy edelleen hyvin pelissä mukana. Kazakstan saa jopa pientä yliotetta Islannista. Jalkapallo on tulosurheilua ja islantilaisten takakaraivoissa varmasti kolistelee se, että tasapeli riittää tästä ottelusta.

Loppua kohden ottelu meinaa mennä pallotteluksi, mutta se saa vielä yhden twistin. Islannin kapteeni Aron Gunnarson ajetaan ulos toisella keltaisella pari minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Kazakstan ei kuitenkaan lähde lyömään lisävaihdetta sisään vaan pitää loppuajan palloa. Laugardalsvollurin stadion räjähtää. Islanti EM-kisoihin.

Viinikuvaus: riittävä viimeistely hienolle pohjatyölle