Tilataksissa puhuttavat rei’itetyt korvat, spekulaatiot matkalaisten mahdollisista
sukulaissuhteista ja marketteihin tömähtäneet kahdeksan volttiset oluet. Kesä
on jo pitkällä, kun blogi pääsee piirtämään ensimmäisen vieraspelireissun
viivaa. Määränpäänä on mielikuvissa juuri maalatun laudan tuoksuinen
Tammisaari, joka hieman tylsällä tavalla ei nykyään ole kaupunki, vaan kaupunginosa
Raaseporissa.
Lautaa on Ekenäs Sparbank Arenalla, jonka vierassektio
on puolalaistyyliin rauta-aidalla rajattu ahdas karsina. Sektio kutsuu
tietynlaista tunnelmaa ja ehkä myös tietynlaisia ongelmia puoleensa, mutta
kokonaisuutena Sparbank Areenan pirta on hyvin tunnelmallinen. Siinä on jotain
samanlaista maalaisromanttisuutta kuin Paraisten Pajbackalla. Kentän liepeet
täyttyvät paikallisista jalkapallon kompiksista ja hyvässä vireessä olevat FC
Inter Turku ja EIF pistävät tanssiksi.
Puisilla rakenteilla päätyrajan tuntumassa seisoessa pelin
taktiset nyanssit eivät välttämättä niin aukea, joten on sama pistää vain
lauluksi ja tanssiksi. EIF vaikuttaa ottelun alussa pitävän pallosta enemmän huolta,
mikä tietysti huolettaa hieman Interin ehkä viisissäkymmennissä päissä
laskettavaa kannattajajoukkoja. Toisaalta kysehän on myös näkökulmasta: kuka
näistä peleistä itsessään niin välittää -vitsailee eräs juuri lomille jäänyt lauluksi,
tanssiksi ja olueksi pistänyt entinen divarijyrä.
 |
| Inter juoni itselleen 0-7 voiton Tammisaaresta |
Taisteluparin suu liikkuu chänttien tahtiin, katsomoon tupruaa sinistä savua ja tähtipölyssä pelaava Axel Kouame nostaa pallon niin ikään kauden aikana ykssarvismaisiin sfääreihin peliesityksiään venyttäneelle Iiro Järviselle, joka kopauttaa pallon tekonurmen pinnasta Otto Huuhtasen ohi: 0-1 ja ”lisää tulee, lisää tulee, hei! hei! hei!” kajahtaa puolipilviseen kalastajakylän ilmanalaan. Yleensä huudon jälkeen ei sitten enempää tulekaan, mutta sunnuntaissa tarina on aivan eri ja paljon on vielä tuloillaan.
 |
| Tammisaari vierasreissaajan silmin |
Kymmenen minuuttia rallatellaan, kun Interin kapteeni Juuso Hämäläinen kiipeää kulmapotkutilanteessa kaikkien reppariin ja sivelee otsallaan sen verran mölleriä selectiin, että pallo pomppii ja lipsuu toisen kerran EIF:n maaliin. ”Mä olen hinaaja” ja kollektiivinen viha jarruraitoja kohtaan äestää ensimmäisen puoliajan viimeistä kymppiä ennen kuin vieraskannattajat pääsevät Light Beerille ja jonottamaan vierassektion ainoaan unisex bajamajaan.
Toinen puoliaika meneekin sitten vieraiden
osalta melkoiseksi jäänmurskaushommaksi. Ensimmäisenä kalat rantavedestä hätyyttää
Luka Kuittinen, joka tuuttaa Florian Krebsin lähettämän vaparin irtopallon
maaliin: 0-3. EIF saa lennätettyä muutaman kerran kulmapotkuista ja
sivuvapareista leijaa Interin maalille ennen kuin Kouame paikantaa vasemmalta
laidalta Thomas Lahdensuon, joka sijoittaa pallon Huuhtasen saranoiden kautta
takakulmaan. 0-4.
 |
| Lisää tuli |
Aitaa kaatuu, olutuoppia paukkuu asvalttiin, Matias Tamminen puskee itsensä ja jalkansa oikealla laidalla vapaaksi: kohde Darren Smith ja lopputulema 0-5.
Kotijoukkueen painajainen ja liskojen iltapäivä ei ota päättyäkseen, vaan Smith on vuorostaan itse syöttöpuuhissa ja häränsilmässä on Krebs, jonka kuti imeytyy kotijoukkueen kalaverkkoihin: 0-6. Lisää tulee vielä lisäajalla, kun Smith on ensimmäisenä Lahdensuon keskityksen alla ja puskee pallon muiden jalokalojen viereen. Peli päättyy 0-7 ja ainakin useamman ravimiehen tietotoimiston jäsenen mukaan kyseinen kylvetys painetaan, jos ei nyt Guinnesin ennätystenkirjaan niin Veikkausliigan historioitsijoiden monokkelien alle historiansa suurimpana vierasvoittona. Taistelupari nyrkkivitostaa vielä kymmenkunta kanssa matkaajaa ennen kuin pullahdamme ulos areenalta ja Interin mestaruusjuna (vuodesta voidaan vielä keskustella) puksuttaa auringonnousun varmuudella kohti seuraavaa asemaa.
 |
| Kiitos Inter |
Viini: Laitilan tuima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti