Manchesteriläislontoolaista futiskimaraa

Manchester Cityn ja Chelsean välisessä rummutuksessa on ollut aina mestaruustaiston kuminaa. Niin nytkin. Tavallista enemmän suonsilmiin lumpsahtaneet Manchesterin vaaleansiniset ovat villasukat märkinäkin marssineet edessä liukastelevan Liverpoolin perässä omaa marssiaan ja hiestä kostuneen punapaidan selkämyksen voi jo haistaa. Cityn totaalijalkapallo ja dynastiaa hehkuva peli-ilottelu vaikuttaa jälleen pysäyttämättömältä. Liverpoolin kausi paljastuikin vuorovedoin vedettäväksi Finlandia-hiihdoksi ja vetokaverin systematiikka hakkaa sauvojan punaisten momentumiin niin, että kumina käy pommisuojaan asti. Etsikkoajan piirissä väri on sinertymässä.

Maurcio Sarrilla vaikutti joukkue lipsahtelevan käsistä, mutta Gonzalo Higuaínin paluu oli riittävä tiili Sarrin linnakkeen perustuksiin. Käskyttäjä vahvisti etupiiriään juuri sopivasti, jotta isommilta hasardeilta vielä vältyttiin ja sitten vielä se, että Higuain pyssyttää maaleja sieltä täältä. Silmiin pistävää on aikaa ennen Gonzaloa ollut, että Jorginholla yskii ja flunssa on ollut leviävää sorttia. Higuainin Napolista tuomat valkosipulit ovat nyt pitäneet pahimmat pöpöt ja vampyyrit loitolla, mutta City ei ole ainoa Manchesterin suunnalla kulkeva kummajainen. Punaviittainen lempeästi norjaksi kiroileva hahmo on muuttanut Stamford bridgen liepeille ja vaikuttaa arvaamattomalta. Cityä vastaan budjetoitu tappio sataisikin koko Manchesterin laariin eli pinnoille pitäisi päästä, vaikka se mahdottomalta tehtävältä vaikuttaisikin. 

Sarri tuntee Josep Guardiolan. Guardiola tuntee Cityn ja sen unikuvan, joka hänen joukkuettaan lähes sokeasti voitosta voittoon johdattaa. Taktiset napit riskisijoituksineen kutkuttelevatkin enemmän Sarrin kämmenellä. Guardiola lähinnä miettii, missä järjestyksessä lätkii ässänsä pöytään ja muukin käsi vilisee kuvakortteja. Sarri saakin miettiä omat siirtonsa kirurgisella tarkkuudella ja sekään ei välttämättä riitä. Sikäli hauskaa korttipeli ja jalkapallo joskus on.

Taktisista lähtökohdista ottelu on kuin viime viikon Leeds-Norwich, mutta laadukkaammalla paletilla. City dominoi mielellään sekä palloa että tempoa, kun taas Chelsea on valmis myös pitämään palloa pallonpitämisen takia, mutta yli 100% markkinaa ei ole jaossa. City ottaa ohjat ja Chelsean vireestä riippuu, miten ison siivun pelistä se saa lautaselleen. Kiire sille tulee vasta jos City tekee maalin, joten pizzaa voidaan kypsytellä ihan rauhakseenkin ja lämpöä jopa laskea, jos vaaleansiniset saadaan rynnimään väärälle puolelle katua. Laadultaan Chelsea haastaa kenet tahansa, mutta projekti on selvästi enemmän kesken kuin Cityllä. Toki kun kaverukset juoksutetaan saman daamin perään saattaa pelisuunnitelma pettää.

Viinikuvaus: espanjalaista vaaleansinistä dynastiaa, salaisia aineksia napolilaisesta perhereseptikirjasta ja suurta kansainvälistä brittifutisjuhlaa

Miksi et lähtisi itse?

Maailma on muuttunut pienemmäksi. Futisfanille se tarkoittaa sitä, että oman suosikkijoukkueen ottelut saattavat olla lyhyen lentomatkan ja pienen järjestelyn päässä. Jos haluaa vain nauttia kyydistä ja jättää järjestelyt toisille, voi ottaa yhteyttä toimijaan, jonka erikoisosaamista ovat jalkapallomatkat.

Manchester Cityn fanit toiveikkaana ottelun alkuhetkillä

Omat väkevimmät futismuistot ovat juuri paikan päällä koetut ottelut. Viimeksi pääsin palkintomatkalle todistamaan, miten Chelsea kiskaisi valioliigassa ratkaisevan oloisen kaulan Manchester Cityyn Etihad -stadionilla. Tunnelma ja ottelu olivat todella ikimuistoisia. Pelipäivä Manchesterissä alkoi jo hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan aamulla pubit alkoivat jo täyttyä ja kaikkialla välkkyvillä ruuduilla spekuloitiin tulevan kierroksen otteluilla. Koko iltapäivän ajan oli positiivisen virittynyt ja odottava tunnelma.

Saavumme stadionille. Etihad imee magneetin lailla vaalean sinisiin paitoihin pukeutuneita Manchester Cityn kannattajia uumeniinsa. Tunnelma kävi todella taianomaiseksi siinä vaiheessa, kun astui stadionin käytävältä katsomon puolelle. Oli kuin olisi astunut kokonaan toiseen ja tiukasti jalkapalloon kääriytyneeseen maailmaan. Liput liehuivat ja kannatuslaulut raikasivat, kun 55000 katsojaa hakeutui paikoilleen nauttimaan viikon kohokohdasta. Epätoden tuntu valtasi, kun supertähdet astelivat pelaajatunnelista kentälle: Diego Costa, Sergio Agüero, Kevin de Bruyne, Eden Hazard ja kourallinen muita aikamme gladiaattoreita.

Pallo potkaistaan peliin. Costa on juuri niin härkämäinen, Hazardilla on juuri niin pehmeä kosketus ja Kante on juuri niin oikeassa paikassa kuin televisiosta olen nähnyt. Yleisö elää yhtenä nopeana organismina, joka saa sähkönsä pelitapahtumista. Antonio Conte näyttää alusta asti siltä, että haluaisi itsekin kentälle.

Puolustaja Gary Cahillin epäonninen ohjaus räjäyttää stadionin pallo painuessa vastustamattomasti vierasjoukkueen maaliin. Cityn kannattajat ovat varmoja voitostaan. Hetken aikaa heidän koko elämänsä näyttää valoisalta.

Costan tasoitus halvaannuttaa katsomon yhtä siivua lukuun ottamatta. Siivu on täynnä lontoolaisia, joille oli itsestään selvää, että tasoitus tulisi. Willianin johtomaali on lontoolaisille asioiden luontaista jatkumoa samalla kun City fanien maailma karkaa kiertoradaltaan. Tunnelmat nousevat ja laskevat kuin pianon koskettimet. 1-3 -maali iskee kiilan lontoolaisten ja manchesteriläisten väliin: todellisuus jakautuu kahtia. Ottelu päättyy rähinään. Tarinan kaari, draama ja tunteiden skaalat ovat koskettaneet syvältä. Kiitollisena ja penkkiin liimautuneena katson, kun viimeisetkin pelaajat katoavat pelaajatunneliin. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Miksi et lähtisi itse? Halvat lennot, netistä suosikkijoukkueesi esimerkiksi FC Barcelonan liput ja maailmalle. Eipä se usein ole sen hankalampaa.

Viinikuvaus: juonenkäänteitä ja elämyksiä paikan päällä. Tuoreena suoraan tilalta.