Sivut

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Pohjois-Lontoon tasting. Uusi ja vanha maailma.

Pohjois-Lontoolaisessa viinikellarissa lasiin kaatuvat uuden maailman argentiinalainen Malbec ja vanhaa viiniherruuden ajoista muistuttava ranskalainen Merlot. Viinimestari Mauricio Pochettinon keittämässä Malbecissa elementit ovat tasapainossa. Aromit kutoutuvat yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa kaikilla osasilla on oma etukäteen nimetty paikkansa. Malbec on tuhti, mausteinen ja hieman tulinenkin. Ainoastaan lopussa piipahtava karkea pisto muistuttaa siitä, että paras vuosikerta todennäköisesti tulee toiselta puolelta Lontoota.

Merlot on viinikonkari Arsene Wengerin perinteisellä reseptillä valmistettu marjaisampi viini. Maut pistävät viinistä esiin enemmän yksittäisinä ja joskus ristiriitaisinakin kärkinä. Rypäleseoksessa vierailevina rypäleinä ovat chileläisten Sánchezien tiloilta tuleva Syrah ja saksalaisturkkilaisten Özilien tilalta tuleva vihreiden rypäleiden kuningas Riesling. Vieraiden rypäleiden markkinointiarvo on kiistämätön. Varsinaisesti viinistä ne tekevät toisinaan kiinnostavan kokonaisuuden ja toisinaan ne rikkovat sen harmonian sekavaksi keitokseksi. Viini runko on viime vuosina ohentunut kuin vanhan veri ja arvosteluissa sanotaankin, että tämän vuoden vuosikerta saattaa olla vuosikymmenen epätasaisin. Merlot -fanien klubissa onkin esitetty arvioita, joiden mukaan mestarin olisi hyvä lähteä maailmalle hakemaan uusia vaikutteita tai jopa eläköityä.

Pochettino haluaisi nostaa mestariteoksena viiniputiikin ylimmälle hyllylle, kun taas ranskalainen viininiekka olisi salaa tyytyväinen siihen, jos Merlot pysyisi edes neljännellä hyllyllä. Selvää on, että illan tastingissa Malbecin vuosikerta on vahvempi. Merlot:n mahdollisuudet piilevät yksittäisten maistelijan mielenliikkeissä, valitun pullon korkkiviassa tai siinä, että Wenger onnistuu sotkemaan asetelmia vanhojen vuosikertojen ja perinteiden avulla.

Viinikuvaus: Toiseen lasiin tuhti ja mausteinen Malbec. Toiseen ohutrunkoinen, marjaisampi ja aromimaailmaltaan rikas Merlot.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Gabriel Jesus -tulinen pienen tilan taikuri

On tammikuu. Manchester City ja Tottenham pelaavat elintärkeää ottelua valioliigan mestaruustaistelua silmällä pitäen. Peli on ollut vauhdikas ja maalirikas. Tilanteessa 2-2 Etihadin kotiyleisö hullaantuu. Kentälle tuodaan 32 miljoonaa euroa maksanut brasilialainen Gabriel Jesus. Muistan kuulleeni, että City on tehnyt korkean profiilin hankinnan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että en tiedä sen paremmin kenestä on kyse.

Heti alkuminuuteista alkaen Jesus haastaa ennakkoluulottomasti Tottenhamin puolustajia. Hän löytää tilansa kentältä, saa vietyä pallollisena peliä eteenpäin ja vaikuttaa olevan kuin kala vedessä Etihadin viheriöllä. Manchesterin kylmän kolea talvisää ja värittömät fish’n chipsit eivät ole pistäneet 19 -vuotiaan päätä tai vatsaa sekaisin. Jesus on syntyjään brasilialainen, mutta hänen kotinsa on selvästi jalkapallokentällä.

Kevin de Bruyne lähettää matalan keskityksen takatolpalle. Jesus liukuu sinne ja ohjaa pallon maaliin (1). Jalkapallon papyrukseen piirtyy tarina täydellisestä valioliiga -debyytistä, jossa kentälle tullut nuorukainen ratkaisee ottelun aivan viime minuuteilla. Tilanne on kuitenkin paitsio. Vilpitön ilo murtuu epäuskoiseksi pettymykseksi. Tässä kohtaa Jesus voittaa oman sydämeni. Hän ei tule valioliigan vapaamatkustajaksi, vaan rakentaa oman supertähteytensä pala palalta onnistumisten ja pettymysten kautta.


Jardim Perin favellasta Manchesterin vesisateeseen

Gabriel Jesus on lähtöisen köyhästä Sao Paulon favellasta Jardim Peristä. Sankaritarinassa on tyypillisiä elementtejä: äiti kasvatti pojan ja huolehti perheestä, koska isä katosi kuvioista. Rikollisuus ja huumeet ovat läpitunkeva osa Jardim Perin olemusta, mutta Jesus pysyi niistä loitolla ja kanavoi energiansa pelaamalla katufutista muiden lähitalojen lasten kanssa. Häntä on kuvattu ujoksi ja nöyräksi pojaksi, joka räiskyi vain silloin kun jalkapallopeli potkaistiin käyntiin.

Gabriel Jesus on saanut futiksen ensipuraisun Jardim Perin favellasta


Katufutiksesta hän siirtyi paikalliseen joukkueeseen União do Periin. Kyytejä oli vaikea saada peleihin ja välillä Jesus pelasi eri pari kengillä. Jesus loisti silti kentällä ja hänet laitettiin pelaamaan vanhempien poikien ja välillä jopa aikuisten kanssa. Seuraava etappi oli amatööriseura Associação Atlética Anhanguera, jossa teini iski 54 maalia 48:ssa ottelussa. Oli vain ajan kysymys, koska hän siirtyisi suurten brasilialaisten seurojen hoiviin.

Hieman ironisesti seura, johon Jesus lopulta haettiin, oli Palmeiras, jonka pahimmin kilpakumppanin Corinthiaksen kannattaja Jesus oli ollut. Jesus takoi heti maaleja Palmeirasin nuorisojoukkueessa. Hänen oli suvereeni kentällä alusta lähtien ja monet fanit alkoivat seurata Palmeirasin nuorisojoukkuetta pelkästään nähdäkseen Jesusin pelaavan. Jesus oli tähti ja kovien odotusten alla jo ennen kuin hän oli pelannut Palmeirasille yhtään aikuisten ottelua.

Siirryttyään edustusjoukkueeseen häntä vaadittiin heti kentällä. Monissa liemessä keitetty valmentaja Oswaldo de Olivera halusi kuitenkin odottaa oikeaa hetkeä. Se tuli marraskuussa 2015 CA Bragantinoa vastaan. Debyyttiä seurasi pian ensimmäinen maali. Brasialaisen jalkapallon tähtikartalle hänet toi kliininen yksilösuoritus, jossa hän karkaa Cruzeiron puolustukselta ja ajatuu hankalaan kulmaan maalivahtia vastaan, mutta onnistuu peippaamaan hänet pois tasapainosta ja sijoittamaan pallon maalin (2). Maali oli yhdistelmä pihapeleistä opittua pallonhallintaa ja nopeasti liikkuvien jalkojen ja ajatusten saumatonta symbioosia.

Lopulta kaikki Euroopan suurseurat olivat brasilialaisen superjunnun kintereillä. Yleensä kirkkaimpien lupausten matka jatkuu Brasiliasta Madridiin tai Barcelonaan, mutta Josep Guardiolan henkilökohtainen soitto, sai Jesusin valitsemaan Manchesterin.


Taisteleva pienen tilan taikuri

Gabriel Jesus sopii hyvin Guardiolan pelifilosofiaan, sillä hän on sekä taitava pallon kanssa että kova tekemään töitä kentällä. Jesus pystyy hyökkäyspelissä ratkaisemaan otteluita, mutta myös auttamaan puolustuspeliä prässäämällä pallon menetyksen jälkeen nopeasti vastustajaa. Jesusin voimakasrakenteisuus yhdistettynä nopeuteen tekee hänestä potentiaalisen vastustajan avauspelin häiritsijän, pallon riistäjän ja vastaiskun käynnistäjän.



Gabriel Jesusilla on poikkeksellinen kyky hallita peliä pienessä tilassa


Jesusin pelistä tekee poikkeuksellisen hänen kykynsä hallita peliä pienessä tilassa. Jesus löytää vastustajan maalia kohtia pelatessa riittävän tilan ja ajan rytmittääkseen hyökkäyspeliä nopeilla siirroilla. Siirrot vievät yleensä hyökkäyspeliä eteenpäin eivätkä vain turvaa pallonhallintaa. Pienen tilan taiturimainen hallinta on varmasti peruja katufutiskentiltä. Jesus pystyy myös pienessä tilassa nopeasti muuttamaan pelin painopistettä ja rikkomaan täten vastustajan puolustuspelin koheesioita ja avaamaan tilaa maalintekotilanteille. (3 ja 4)

Manchester Unitedia vastaan Jesus teki jälleen ratkaisumaalin ottelun ratkaisuhetkillä (5). Tilanne oli jälleen paitsio. Suuressa kuvassa kuitenkin näkyy selvästi, että Jesus on siellä, missä otteluita ja mestaruuksia ratkaistaan. Hän on jo kantanut Brasilian maajoukkuetta kohti uutta kukoistusta ja kun pienet osaset kokemuksen painamana napsahtava paikalleen, Gabriel Jesus ei ole enää paitsioissa ja unohtumattomia asioita tulee silloin tapahtumaan.

Viinikuvaus: tyypillinen karikkoinen sankaritarina, tynnyrissä poikkeukselliseksi arvoviiniksi kypsyvä tuliliemi.


  1. Gabriel Jesusin hylätty maali Tottenhamia vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=pArXOeOxg_I
  2. Gabriel Jesusin maali Cruzeiroa vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=BAOgu9E1xDs
  3. Gabriel Jesusin parhaita paloja Manchester Cityssä: http://www.youtube.com/watch?v=vHbjE_CSEgA
  4. Gabriel Jesusin parhaita paloja Palmeirasissa ja Brasilian maajoukkueessa: http://www.youtube.com/watch?v=Gqemskft0ag
  5. Gabriel Jesusin hylätty maali Manchester Unitedia vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=prt93RXxKwk

torstai 27. huhtikuuta 2017

Laitakaupungin kapakoiden derby

Syyskuussa valioliigan otteluohjelmaa plaratessa, saattoi hyvinkin painaa punaisen neulansa tälle päivämäärälle. Arkkivihollisten Josep Guardiolan ja Jose Mourinhon jälleen näkeminen saman kaupungin verisesti kilpailevien silmäterien luotseina enteili haukkakohtaa mestaruustaisteluun. Arki laskeutui kuitenkin sumuisena ja sateisena Manchesteriin. Valioliigan voittoa tullaan juhlimaan Lontoon pilvettömillä taivailla neonvaloja sykkivissä yökerhoissa.

Manchesterin derby käydäänkin kuningaskunnan valaisemattomilla reunamilla öljylamppujen himmeässä kajossa. Mourinho ja Guardiola ovat tarinan lainsuojattomat mestarit. Panos on selvä: alustava pöytävaraus mestareiden liigaan.

Molemmat velhot ovat haavoilla. Punaiset eivät ole saaneet toivotusti palloa maaliin ja taivaansiniset ovat nukkuneet etsikko-otteluidensa ohi. Tietty hehku ottelusta puuttuu, vaikka se on yksi brittifutiskauden odotetuimpia. United lähtee otteluun raajarikkoisena. Loukkaantuneista pelaajista rakentaisi helposti rungon menestyvälle valioliiga -joukkueelle. Asetelma sopii Mourinholle, joka tulee niin voiton kuin tappion inspiroimana heiluttamaan B-joukkue korttia Guardiolan silmien edessä. City joutuu lähtemään otteluun suosikkina.

Cityn on ongelmat vaikuttavat olevan enemmän psykologisella puolella. Joukkue on tottunut viime vuosina paistattelemaan valioliigan kirkkaimmassa kärjessä ja kotiuttamaan pokaaleja tasaiseen tahtiin. Tällä kaudella kärki on karannut ja tähtäimessä on enää minimitulos eli suora paikka ensi kauden mestareiden liigaan. Cityllä on loppu kaudella enemmän hävittävää kuin voitettavaa, mikä laittaa henkisen kantin koetukselle. Käsissä on epämiellyttävä liukas pala saippuaa, jota ei saisi pudottaa ennen kuin saunavuoro päättyy.

Kokoonpanojen tilanne on suotuisampi taivaansinisille kuin punaisille. Toisaalta Mourinho vaikuttaa välillä hieman masokistisesti nauttivan mahdollisimman hankalaista asetelmista. Niiden selättäminen pönkittää nerouden auraa portugalilaislegendan yllä. Illan otteluun hän voi ”olosuhteiden pakottamana” rakentaa, miten kyynisen puolustusbussin tahansa. Cityn ja Guardiolan tulisi saada kotiutettua illan ottelun materiaalietu. Sinänsä Cityn pallonhallinnan ja Guardiola -pallon hakema voitto vaikuttaa vähän liian ilmeiseltä tullakseen todeksi. Tilanne on vähän sama kuin El Clásicossa, jossa tuulet vaikuttivat puhaltavan suotuisammin kuninkaallisten purjeisiin.


Viinikuvaus: pöytäviiniä kuningaskunnan laitakaupunkien kapakassa

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Loppuravi

Valioliigan viimeisen ratakierroksen kello kilkattaa. Loppusuoralla ensimmäisenä kopisevat venäläisen oligarkin Roman Abramovichin mielitietyn Chelsea FC:n kaviot. Antonia Conten ohjaama ravuri pussitettiin alkumatkasta pari kertaa, mutta marraskuiset 5-0 murskajaiset Evertonista nostivat Chelsean tuloslistan kärkeen ja siellä se on sen jälkeen pysynyt.

Conte sai sikäli suotuisan lähdön, ettei Chelsealla ollut europelien painoja pohkeissa. Ensimmäinen kausi ei suoraan ole vuorattu kaikkein tummimmilla pilvillä. Myrskyn silmää kiertelevät Jürgen Klopp, Arsene Wenger ja Mauricio Pochettino. Josep Guardiola ja Jose Mourinho kastuvat, koska Conte on ollut valioliigan keltanokkana suvereeni. Manchesterissä tullaan kuuluttamaan pakkomestaruutta ensi kaudella. Sekä Cityn että Unitedin vene keinuu, mutta ei kaadu vielä tämän kauden aikana.

Pochettinon Tottenham on vaununmitalla Chelsea jäljessä. Se ravaa vielä mestaruudesta, mutta Chelsealle hävityn FA Cupin välierän jälkeen sen rata pehmeni. Tottenhamilla on se etu, että siltä valioliigan pyttyä odottavat vain omat kannattajat. Toisaalta Tottenham on nyt kaksi kautta elänyt etsikkoaikaansa. Ensimmäisellä kaudella karkuun luikkivat ketut ja nyt katsellaan italialaisen jalkapalloa hengittävän herrasmiehen selkään. Kuluva kausi saattaakin olla Tottenhamin paras mestaruussauma hetkeen, sillä ensi kaudella, kun Manchesterin keltanokat ovat käyneet ensimmäisen kauden laiskan läksyt läpi, valioliigan voittaminen on entistä vaikeampaa. Sitäkään ei tosin ole kiveen hakattu, että nähdäänkö veli Mauricio vielä ensi kaudella pohjois-Lontoossa vai avaako Barcelonasta lähtevä tuolileikki houkuttelevimpia istuimia.

Ockhamin partaveitsi on raivannut tällä kaudella surutta manchesteriläisten jalkapallounelmien viidakkoa. Guardiola ei tule voittamaan valioliigan tulikasteessan mitään. Ilkeämielisimmät kertovat sen johtuvan siitä, että ensimmäistä kertaa valmennusurallaan Pep ei pääse peluuttamaan sarjan ylivertaisinta pelaajistoa. Mourinho tasapainoilee jo kahden pokaalin päällä. Kolmas saattaa olla vielä tulossa, mutta mikään näistä pokaaleista ei pääse paraatipaikalle. Setä-Jose ei häviä, mutta voittaminenkin on väliin ollut hankalaa. Terävimmän kärjen ja Manchester Unitedin erottavat vastustajan boksiin pomppimaan jääneet pallot, joita ManU ei ole saanut lakaistua maaliin asti. Molempien manchesteriläisten on ensi kaudella vakuutettava.

Liverpoolin kausi on piirtynyt sini -käyränä. Käyrä on ollut epäloogisuudessaan looginen. Samaan aikaan, kun se on kirnunnut kermaa otteluissa, joissa se on kohdannut vahvimmat joukkueet, sen maito on ollut hapanta muun muassa Burnleyä, Hull Cityä, Swanseaa, Bournemouthia ja viimeksi Crystal Palacea vastaan. Kloppolla on teknisesti ottaen rata vielä auki mestareiden liigaan. Loppuohjelma näyttää kuitenkin lähtökohtaisesti helpolta. Se on Pooliin peilaten hankala asia.

Arsene Wengerin tykkimiehien osalta kaikki vitsit on jo käytetty. Aurinko ei nouse täksi kaudeksi kuitenkaan idästä eli Arsenal ei tule sijoittumaan edes neljänneksi. Lontoolaiset punaisen puolen futisromantikot uskovat naivisti yhteen pokaalin. Auringon eteen valuu kuitenkin Contea muistuttava myrskypilvi.

Evertonistakin olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin, mutta sen kohdalta valioliiga jaetaan valtameriin ja ankkalampiin. Hyvä kausi päättynee siihen, että parhaat pelaajat lähtevät. Pelkkä Lukaku ei pystynyt pitämään Evertonia kärkiravureiden peesissä.


Viinikuvaus: Tynnyrit ja valmistustekniikka Lontoosta. Raaka-aineet Italiasta ja Argentiinasta. Manchesteristä ja Liverpoolista pala hiivaa.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

El Clásico -Jonnen ja Jirkan lanit

Suurista suurin on El Clásico. Ottelu, joka tulee kokea sellaisenaan ja itsessään. Sarjoista irrallisena spektaakkelina, joka jakaa maailman valkoisiin ja sinipunaisiin; kuninkaallisten notkuviin pöytiin, joita ympäröivät menestysaddiktit seurueet ja toisaalla asteleviin Katalonian kapinallisten ylväisiin kulkueisiin. Molemmat tietävät olevansa maantieteellisiä rajojaan suurempia. Suuret ja kuninkaallista ylpeyttä tihkuvat valkoiset ja suuruudessaan sympaattiset sinipunaiset.

Barcelona ja Real Madrid ovat valmentajille seuroja, joihin tullaan vaan käymään. Näyttämö roihuaa utopististen toiveiden ja odotusten laavassa jo valmiiksi. Siellä tanssahdellaan kintut käristen hetki ja paetaan vuorille meditoimaan. La Liigan ja Mestarien liigan voi voittaa vain yksi joukkue kerrallaan, mutta sekä kuninkaallisilta että sinipunaisilta niiden voittoa vaaditaan joka kerta. Eikä pelkkä voittaminen riitä. Voiton täytyy tulla tavalla, joka täyttää vuosisatojen saatossa kirjatut tuhannet eri kriteerit.

Lanit alkavat.

Luis Enriquen kahden vuoden takainen tripla ja viime kauden La Liigan mestaruus ovat fanien mielestä jo ajoilta, jolloin oli vielä dinosauruksia. Vanhan rouvan tarjoamaa löylytys sykkii kipeästi ohimolla. Vaikka Enrique voittaisi Barcelonan kanssa kaiken, mitä vielä on voitettavissa, mitataan hänen viimeistä kauttaan skaalalla, joka alkaa pettymyksestä ja päättyy anteeksiantamattomaan pettymykseen.

Zinedine Zidane on vielä tukevasti nuoralla. Nuoralta näkyvät sekä Mestarien liigan että La Liigan kannut. Mikäli molemmat saadaan museoitua Madridiin, ottaa Zidane viimeisen askelen kiinteälle maalle. Kannattajat ovat tyytyväisiä eivätkä välttämättä vihellä ensi kauden ensimmäisessä pelissä. Eivät välttämättä, mutta saattavat kuitenkin viheltää. Mikäli toinen pokaali lipsahtaa käsistä, sysätään Zidane takaisin nuoralle ja neuvotaan kokeilemaan ensi kaudella uudestaan. Jos molemmat paistit putoavat krokotiileille, perään paiskataan koko äijä.

Nyt he sitten iskevät yhteen. Ollaan tilanteessa, jossa Barcelonan pitäisi voittaa, vaikka sekään ei välttämättä riitä mihinkään. Laajalla linssillä, kun katsoo, niin näkee vielä koivunlehtiä Barcelonan pelipaidoilla. Sen verran perusteellista kylvetystä ovat vahvat kotijoukkueet viime otteluissa tarjonneet. Keskikenttä on ollut peilipintainen järvi, jonka läpi on pystynyt melkein millä tahansa kumiveneellä melomaan. Puhumattakaan siitä, että panosten käydessä kovemmiksi, vastustajilla on suoraan tehtaalta tulleet tupla- tai triplaevinrudet alustensa peräsimissä. Ihmettä ei ole tänään tarjolla. Ainoastaan kolme pistettä ja spekulatiivinen käännekohta La Liigan loppusuoralle.

Lanit päättyvät. Peli alkaa. Jonne luottaa Messin hattuun. Jirka uskoo, että illan ottelusta rakentuu koko kautta symboloiva monumentti. Real Madrid on ollut tällä kaudella parempi. Real on parantanut peliään samaan tahtiin, kun pajunkissoja on putkahdellut ojan pientareille. Se on nostanut tasoaan vastustajien tason noustessa ja se on lukemattomia kertoja noussut takamatkalta parrasvaloihin. Cristiano Ronaldo on tehnyt vähemmän maaleja, mutta tärkeämmissä paikoissa. Ennakkoasetelmat ovat kuninkaallisille jopa arveluttavan suotuisat. 

Jalkapallojumalat nauttivat draamasta ja yllättävistä käänteistä. Jalkapallossa mestari käy usein jo hyvissä ajoin liikuttelemassa kiveen iskettyä miekkaa. Paluureitti kiven luo on kuitenkin ansoilla, yllättävillä käänteillä ja kipeillä koettelemuksilla koristeltu.


Viinikuvas: keväinen espanjalainen arvoviini kellarin paraatipaikalta  

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Veritaksella. Takuuvarmaa viihdettä.


Veikkausliigan alkumetreillä FC Inter Turku on tyypillisen toiveikkaassa tilanteessa. Talven aikana tehdyt hankinnat yhdistettynä tuuletettuun valmennusportaaseen lupaavat hyvää kautta. Pelaajamateriaalin puolesta joukkue saattaisi hätyytellä kärkisijoja, mutta sitä on vielä vaikea arvioida, miten peli lopulta lähtee rullaamaan. Avausottelun 6-2 -ilottelu antoi positiivisen signaalin. Interin kärjessä häärännyt trio Njazi Kuqi, Timo Furuholm ja Guy Gnabouyou vaikutti pysäyttämättömältä. Ilmoille nousi ajatus, että olisiko tässä koko veikkausliigan tulivoimaisin hyökkäystrio? Lisäksi Benjamin Källmann täydensi vaihdosta tullessaan hyökkäystä miehekkäästi.

Arki iski heti seuraavassa pelissä KuPSia vastaan. Tasaisessa pelissä kuopiolaiset olivat kliinisempiä viimeistelyssä ja korjasivat koko pistepotin. Kahden ottelun jälkeen Inter haki edelleen asemiaan. Pelkät kotivoitot eivät tuo paikkaa auringossa, vaan myös vieraissa olisi onnistuttava.

Kotimaisen pääsarjafutiksen turkulaiset mitalitoivot

MIFKiä vastaan Interin loukkaantumisten puhkoma puolustuslinja oli kysymysmerkki. Enteenomaisesti Aleksei Kangaskolkka karkaa Interin puolustukselta ja vie maarianhaminalaiset johtoon heti ottelun alkuminuuteilla. Jatko ei luvannut sen parempaa, sillä MIFK pääsi helpohkosti kääntämään pelin Interin keskikentän ohi. Seurauksena tästä oli, että jo valmiiksi haastavaan paikkaan heitetty mallia ’kootut teokset’ oleva puolustuslinja joutui ottamaan vastaan vieraiden täydessä vauhdissa tulevia hyökkäyksiä. Lisäksi puolustuslinja oli välillä melko korkealla, jolloin se kutsui pelaamaan vaarallisia palloja selustaansa. Turkulaisten onneksi MIFK ei onnistunut tätä ilmeistä Akilleen kantapäätä lopulta kunnolla hyödyntämään.

Ottelun kulku kääntyi, kun Julien Faubertin pitkä syöttö tavoitti Njazi Kuqin, joka otti pallon taiturimaisesti alas ja survoi oman laukauksensa paluupallosta pallon maaliin. Ennen maalia alhaalta tiiviillä puolustuksen ja keskikentän nelikolla hyökkäyksiä vastaanottaneet maarianhaminalaiset vaikuttivat vaarallisemmalta joukkueelta. Interin peli asettui maalin jälkeen paremmin uomiinsa. Faubert löysi tilaa MIFK:n kärkien takaa, josta hän rakensi peliä pitkillä ja tarkoilla syötöillä MIFK:n laitapakkien taakse. Syötöt olivat laadukkaita ja sen seurauksena MIFK valui alemmas eikä se päässyt enää nopeasti kääntämään peliä kohti Interin puolustuslinjaa.

Toisella puoliajalla Inter varioi hyökkäyspeliään myös pitkien pallonhallintajaksojen ja lyhyiden syöttöjen avulla. MIFK jatkoi vetäytymistään ja vaikutti, että heille riittäisi piste tästä ottelusta. Kuqille siunaantui vielä toisella jaksolla avopaikka, mutta tällä kertaa hän ei saanut kunnon osumaa palloon. Pisteet tasattiin. Inter oli alkuvaikeuksien jälkeen lähempänä ottelun voittoa.

FC Interin Kevin Mombilo ja MIFK:n Brian Span mitalijuoksussa

Interillä on nyt kasassa voitto, tasapeli ja tappio. Kaksi kotiottelua nähneenä seuraavat havainnot:

+ Hyökkäyskalustolla on voimaa ja taitoa ratkoa pelejä. Inter pystyy hyökkääjiensä yksilötaidolla naaraamaan pisteitä niistäkin otteluista, joissa se on pelillisesti altavastaaja
+ Interin laitapakkien taitotaso riittää siihen, että ne pystyvät tukemaan hyökkäyksiä.
+ Julien Faubertin rooli keskikentän pohjan pelinrakentajana toimi MIFKiä vastaan erittäin hyvin. Faubert pystyy siirtämään pelin painopisteen pitkillä tarkoilla syötöillä nopeasti vastustajan puolustuslinjan selustaan
+ Inter pystyy rakentamaan peliä myös nopeilla lyhyillä syötöillä

-  Keskikentän puolustuspelaaminen ailahtelee. Tarvetta olisi Interin omalle Casemirolle tai N’Golo Kantelle, joka ensisijaisesti rikkoisi ja hidastaisi vastustajan pelinrakentelua.
- Keskikentän tasapainottomuuden takia Interin puolustajat joutuvat kovalla vauhdilla tulevien hyökkäysten paineistamiksi.
- Interin puolustuslinja on pelannut verrattain korkealla ja vastustajien on ollut helppo pelata palloja Interin selustaan. Henrik Moisander ei ole pystynyt selustaan jäävää tilaa täyttämään. Puolustuslinja voi pelata korkealla silloin, kun koko joukkue prässää vastustajan kenttäpuoliskolla. Tässä onnistuminen vaatii sen, että kaikilla hyökkäyspään pelaajilla on motivaatioita tehdä töitä myös puolustussuuntaan.
- Interin pelaajat käyvät paljon pieniä palavereita keskenään pelin aikana. Kaikki eivät siis ole pelisuunnitelmassa vaikuttaneet olevan vielä samalla sivulla

Sitä mihin suuntaan kausi tästä lähtee, on vaikea vielä ennakoida. Inter ei ole saanut loukkaantumisten takia ideaalikokoonpanoaan kentälle. Mikäli vahvuudet tulevat koko kauden ajan olemaan hyökkäyspelissä, ja haasteet puolustuspelissä, takaa se, että Turussa tullaan näkemään viihdyttävää pääsarjajalkapalloa kaudella 2017. Kärkikahinoihin päästäkseen Interin on joukkueena hitsauduttava vielä paremmin yhteen ja löydettävä tasapaino puolustus- ja hyökkäyspelin välillä. Joukkuepelin on noustava yksilöiden taidon tasalle tai mielellään jopa vähän sen yli.


Viinikuvaus: viihdyttävää turkulaista jalkapallosirkusta

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ykköskorin mestareita kakkoskorin Cupissa

Eurooppa-liiga on kuin meren alta pilkistävä jäävuori. Pinnalta pilkistävät eurooppalaisen jalkapallon seksikkäimmät ja rahavirtojen keskiössä lekottelevat seurat. He eivät haluaisi pelata Eurooppaa-liigaa, koska se on kuin harrastustoiminta, joka haittaa työntekoa. Se myös kiusallisesti muistuttaa siitä, miten edellisen kauden jälkeen moni kysyi ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä?”.

Eurooppa-liiga kauden alussa Manchester Unitedin Jose Mourinho totesi medialle, että he eivät haluaisi olla kyseisessä turnauksessa mukana, koska se vaikeuttaa ponnisteluja valioliigassa. Etenkin ilman talvitaukoa porskuttavat valioliigalaiset ovat usein päästäneet Eurooppa-liigassa pienemmät seurat puolisuosiolla jonossa edelleen. Näin siitäkin huolimatta, että ammattiylpeyden päälle varmasti ottaa, kun kaiken maailman genkit ja gentit marssivat suoraan VIP-pöytiin, kun itse värjöttelee sormet palellen kylmässä itä-Eurooppalaisessa syysillassa ja toivoo, että pääsisi kotiin. 

Esimerkkinä puolivillaisesta tulokulmasta käy tämän kauden lohko K, jossa Southamptonin ja Inter Milanin taso ei riittänyt jatkopaikkaan israelilaista mahtiseuraa Hapoel Be'er Shevaa ja perinteistä, mutta auttamatta kansainvälisen huippufutiksen luokalta jäänyttä Sparta Prahaa vastaan.

Meren alla kuitenkin kuplii. Eurooppa-liiga tarjoaa hyvän aarrejahdin pienemmille seuroille. HJK:n pelatessa turnauksen lohkovaihetta 2014-2015 kuittasi se palkinto- ja televisiointioikeusrahoina hyvää reilut kaksi miljoonaa euroa. HJK:lle se oli merkittävä lisä toiminnan kehittämiseen, vaikka samalla summalla saisi Mourinhon helsinkiläisten puikkoihin vain puoleksitoista kuukaudeksi, jos kaikki muut tekisivät töitä talkoohengessä. Pienten liigojen seuroille Eurooppa-liiga onkin sellainen rahasampo, jota kannattaa takoa, vaikka kotimaisen liigan kustannuksella. Eurooppa-liiga on myös niitä harvoja kattauksia, joissa pienemmät seurat pääsevät samoihin pöytiin korkeamman profiilin kansainvälisten vieraiden kanssa. Se tekee hyvää pelaajille, brändille ja esimerkiksi suomalaiselle jalkapallolle.


Keväällä lämpenevä turnaus

Kevätauringon pilkistäessä Eurooppa-liiga alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa myös setä Josea. Valioliigamestaruus meni jo ja taivaspaikka ensi kauden mestareiden liigaan ei ole varma. Asioiden edetessä omalla painollaan on Manchester Unitedilla nyt kaksi eri reittiä sieniliigaan. Olkoonkin, että nykytikissään pelaava ManU kuitannee molemmat tarjolla olevat mestareiden liigan liput, mutta eräänlaista ”hei, mehän taidetaan voittaa tämä” -heräämistä on ilmanalassa. 

Eurooppa-liigan voittajia selatessa listalta löytyy Sevillaa, Chelsea, Atletico Madridia ja Mourinhon luotsaamaa FC Portoa. Muutamaa itäisestä Euroopasta tullutta suonenvetoa lukuun ottamatta Euroopan kakkospystiä ovat nostelleet ykköskorin joukkueet. Eurooppa-liiga tarjoaa etumatkaa motivoituneille pienemmille seuroilla, mutta vain alkupelien ajaksi. Tasalähdöt alkavat viimeistään puolivälierissä ja silloin päättyvät tuhkimotarinat.

Jatkossa ovat kotimaisessa sarjassaan alemmassa keskikastissa rämpivä Schalke 04. Kaivoskaupungin joukkue lähtee kahden maalin taka-ajo asemasta entistä eurooppalaista suurseuraa ja nykyistä futistalenttihautomoa AFC Ajaxia vastaan. Schalkella etuna on se, että Ajax pelaa sunnuntaina elintärkeän ottelun PSV Eindhovenia vastaan. Mikäli vaikeasta vierasottelusta ei irtoa kolmea pistettä saattaa toinen hollantilainen pikaravuri Feyenoord karata amsterdamilaisilta ja viedä Hollannin mestaruuden mennessään. Mikäli Amsterdamissa nähdään pienikin kallistuma kotimaisen mestaruuden suuntaan, pääsee Schalke mukaan peliin.

Kaiken maailman genkeistä ja genteistä jatkossa on vielä Jere Urosen Genk. Genk jäi Jupiler-liigan runkosarjassa kahdeksanneksi, joten se on mestaruustaistelusta ulkona. Belgian vähintäänkin innovatiivinen sarjasysteemi mahdollistaa kuitenkin vielä yhden ”vapaudu kotimaan kentiltä” -kortin. Mutkat suoriksi vetäen riittää, kun Genk voittaa loput ottelut, niin Uronen pelaa, ellei vaihda seuraa, Eurooppa-liigaa ensi kaudellakin. 

Genkin vastustajana on taivaansinisissä viipottava espanjalainen Celta Vigo. Galician pikkukelteillä on sarjassa aika lailla samat asetelmat, mitä Genkilläkin. Ylöspäin ei oikein enää ole asiaa, mutta huonommat seurat pitävät huolta siitä, että sarjapaikka säilyy helposti. Luvassa onkin kahden kotimaisessa sarjassa riman jo pudottaneen joukkueen ylimääräinen hyppy. 

Lyonin ja Besiktasin ensimmäisessä ottelussa alustettiin dramaattisimmat otsikot. Ranskassa unohdettiin klassinen viisaus: tilaisuus tekee varkaan. Besiktasin fanit sijoiteltiin kätevästi kotijoukkueen kannattajien yläpuolelle. Ensin alkoi rähinä ja sitten tavaraa alkoi sataa alakatsomoon. Suuri joukko katsojia pelastautui viheriölle. Lyonin seuraava pääsarjaottelu jouduttiin keskeyttämään, koska SC Bastian fanit hyökkäsivät Lyonin pelaajien kimppuun. Nopea googlaus osoittaa, että Lyonin joukkueeseen linkittyy myös äärioikeistolainen ryhmittymä, joka tykkää kenties enemmän tapella kuin seurata jalkapalloa. Riidoissa siis lienee ollut klassiset kaksi osapuolta. Illan ottelusta tulee todella kuuma, kiihkeä ja poliittinen. Gallialaisille tulee varmasti tukalat oltavat sulttaanikunnan syleilyssä. Toivottavasti lieveilmiöt jäävät minimiin, sillä pelillisesti tästä parista nousee potentiaalisesti kovin haastaja punaisille paholaisille.

Manchester United menee jatkoon Anderlechtia vastaan. Nyt pelataan turnausvoitosta, ja Mourinho on aivan liian pokaaliaddikti päästääkseen kuin varkain auenneen mahdollisuuden käsistään. Pelissä on sekä takaovi mestareiden liigaan että uusi rivi CV:hen. Lisäksi jo nyt rakennetaan psykologisia asetelmia ensi kauteen. Se että Mourinho pääsee muistuttelemaan kilpaveljiään siitä, kuka pokaaleita lopulta kaudella 2016-17 voitti, on kuin makeannälkäisen eteen tuotu tuoreensulava suklaakakun palanen, jossa on jo lusikka valmiiksi pystyssä.


Viinikuvaus: hailakka ja teollinen alkumaku, josta pullon huvetessa löytyy kuitenkin perinteisten arvoviinien reseptiikkaa.  

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Jonne vanhan rouvan helmoissa

Se tapahtuu taas. Katalonian sinipunaiset näyttävät unohtavan puolustuspelaamiseen perusperiaatteet. Keskikenttä on moottoritie. Puolustuslinjan ja keskikentän väliin jää Po -joen levyinen väylä. Sinne kaikessa hiljaisuudessa meloo Palermon rannoille rantautunut ja sittemmin pohjoiseen purjehtinut Paulo Dybala. Hänellä on pitkän argentiinalaisitalialaisen illallisen verran aikaa. Dybala leikkaa palan härän pihvistä, nuuhkaisee juuri laskettua talon marjaisaa punaviiniä, palauttaa sen, pyytää tilalle argentiinalaista malbecia ja laskee sitä kielelleen. Sen jälkeen hän ottaa vastaan Juan Cuadradon syötön, pyyhkäisee suupieliään, kääntyy ja laukoo pallon takakulmaan. Hetkeä myöhemmin Dybala asettelee haarukan ja veitsen kello viiteen, pyytää tarjoilijalta jälkiruokalistan ja kääntää Mario Mandžukićilta saamansa syötön etukulmaan: 2-0.

Barcelonalle on käynyt karulla tavalla ilmi, että nyt ei pelata sunnuntai -iltapäivähöntsää Leganesia vastaan. Juventus stadionin kotijoukkueen tukijoukot toteavat, että ottelu ei liiemmälti poikkea alkuillan kepeistä ja voitokkaista otteluista Serie A:ssa.

Katalonian kukkopojat ovat eksyneet vanhan rouvan helmoihin. Massimiliano Allegri toimii kapellimestarina samalla, kun Luis Enrique katkoo viulun kauloja. Puoliaika puhalletaan valmiiksi. Näytönsäästäjä napsahtaa jonnen luona pois päältä. Vartissa ehtii ottamaan matsin Counter Strikea. Jonne on varma, että Lionel Messi tekee toisella puoliajalla hattutempun. Hänellä on myös kaikki syy uskoa siihen, sillä hän on hiljattain saanut kokea, miten Barcelona toimittaa historiallisen nousun pariisilaisia vastaan koko globaalin jalkapallokansan lähettimiin.

Messi ei tee hattutemppua. Torinossa ilta ja peli jäähtyvät. Giorgio Chiellini voittaa karhunpainissa Javier Mascheranon ja kolistelee pallon tolpan sisäreunan kautta maaliin. Vanha rouva siirtyy kolmen maalin johtoon. Ottelu on ratkennut, mutta kukaan ei uskalla sanoa samaa otteluparista. Jotenkin tarinan kaareen sopii se, ettei Barcelona saa vierasmaalia. Kataloniassa huudetaan nyt ihmettä ihmeen perään.

Näytön sinertävä valo nousee taas seinille. Jonnella on taktiikka tulevaan peliin valmiina eikä siihen tarvita Neymaria: Messi tekee hattutempun ja Luis Suárez pari. Jonne saattaa olla oikeassa, kunhan koodinpätkään kirjataan aikainen maali, kourallinen onnea ja edes pieni murtuma maailman parhaan puolustuksen tukirangassa. Lisäksi Juventuksen argentiinalaisparin Paolo Dybalan ja Gonzalo Higuaínin tango tulee ohjata muualle kuin Barcelonan boksiin. Tehtävälista lienee kuitenkin liian pitkä ja koukeroinen yhteen futismatsiin muistettavaksi.


Ottelu, joka piti ja sitten ei olisi pitänyt pelata

Saksassa kertaalleen peruttu peli pelataan päivä pommi -iskusta teemalla. Psykologisesti peli on mahdoton. Pelaajat liikkuvat vaistojen ja tuhansien toistojen muodostamien hermoketjujen varassa. Hetkellisesti ketjut katkeavat ja maailmaa aukeaa paljon jalkapalloa suurempana kokonaisuutena. Silloin Monaco iskee. Ruhtinaskunnan ratsue pelaa koko pelin alamäkeen ja myötätuuleen. Signal Iduna Park tarjoaa pitkän katsauksen siitä, mikä jalkapallossa ja maailmassa on hyvää, ja mikä kylmäveristen ihmisten ja bisneksen armoilla. Borussia Dortmund selviää toisestakin iskusta pelkillä pintahaavoilla ja kipsatulla kädellä. Teknisesti tulos on vaikea, mutta kontekstissaan poikkeuksellinen. Ottelu tasapainoilee solidaarisuuden ja voitontavoittelun keinulaudalla.

Tänään pelataan viikko pommi -iskusta teemalla. Neutraalisti ottelua seuraavana sitä asettuu helposti aina pienemmän tai enemmän haavoitetun puolelle. Tulee mietittyä, että miten tämä ottelupari olisi parasta ollut ratkaista? Pelaamalla tietysti, mutta milloin ja miten?

Viinikuvaus: vahvat argentiinalaissävyt, etiketissä ihme ja lasissa halkeamia

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Madridin hegemonia

Bayern München aloitti kaksiosaiset turnajaiset vahvasti. Vetäytyvä Real Madrid ei saanut tilkittyä tilaa keskikentällään baijerilaisilta. Chilen ylänköjen maestro Arturo Vidal nousee perinteisesti korkeaa Madridin erikoistilannemuuria korkeammalle ja pakottaa pallon Keylor Navasin läpi maaliin. Florentino Pérezin työhuoneessa vilkkuu punainen valo. Tuo olisi pitänyt torjua ja kenties se olisikin torjuttu, mikäli Navasia ei väkisin yritettäisi politikoida ulos välillä maanisena pyörivästä kuninkaallisten karusellista.

Seuraa jalkapallojumalien kepponen: arpinaamainen gallian ritari siirtelee koko Realin ryhmitystä sivusuunnassa ja laukoo terävästi. Dani Carvajal kääntää sydämensä pallon eteen. Radioaallot tuovat päätuomarin korvanappiin viestin siitä, että pallo osuisi käteen. Ei osu. Sillä ei kuitenkaan ole väliä ja pallo viedään pilkulle. Müncheniläiset hakevat irtiottoa. Madridilaisten suksissa on ollut vääränlainen voitelu. Ribery kaulailee Carvajalia. Marcelo kuiskii jotain Vidalille ennen varsinaista suoritusta. Nauru karehtii molempien naamalla. Pallo lentää taivaan tuuliin. Oikeus toteutuu. Pérezin huoneessa valo vaihtuu vihreään, mutta huone on jo tyhjä. Pérez katselee parvekkeeltaan Manchesterin ja Lontoon suuntaan. Valojen ja poliittisten haaveiden välkkeessä unohtuu se, että yksi syy epäonnistuneeseen rangaistuspotkuun lienee ollut Navasin maine rangaistuspotkujen torjujana. Siihen limittyvä psykologinen kierre on jatkumona vaikuttanut Vidalin jalkaterän osumisen liiaksi pallon alareunaan. Karkki vai kepponen?

Toisella puoliajalla Cristiano Ronaldo pysäyttää vauhtinsa vastustajan rangaistusalueella. Sekunnin kymmenysten ajan müncheniläisten puolustusseinämä jatkaa juoksuaan kohti omaa maaliaan. Nämä sekunnin kymmenykset saavat maalinteon näyttämään maailman yksinkertaisimmalta asialta. Oikealta laidalta liitää Carvajalin lähettämä polvenkorkuinen leijapallo Ronaldolle, joka ohjaa pallon maaliin. Peli on tasan. Kaikki muuttuu.

Huippujalkapallossa pienet marginaalit ratkaisevat isot asiat. Javi Martinez on jäämässä pelin taakse kaksi kertaa. Sekunnin kymmenykset pyörivät jälleen olutmaan ylpeyttä vastaan. Punainen kortti päättää lohduttomana tuomarin käden kaarta seuraavan Martinezin ottelun. Oktoberfestit ovat ohi. Laskuhumala ja orastava krapula laskeutuvat Allianz -areenalle.

Real Madridin toinen maali tulee itsestään selvänä. Marco Asensio nostaa pallon kohti Ronaldoa, joka tökkää sen jalkapohjallaan verkon uumeniin. Bayern ei pysty vajaamiehisenä rimpuilemaan kuninkaallisia vastaan. Lisää maaleja ei kuitenkaan tule. Turnajaiset tulevat saamaan arvoisensa kakkospäivän.

Samaan aikaan raivopäisen Diego Simeonen gladiaattorit tuhlailevat kotikentällään turkkinsa uudelleen kasvattaneita lentäviä kettuja vastaan. Spektaakkeli siirtyy sumuisten saarien kuoppaiselle nurmikolle, johon ovat jo valmiiksi painuneet Jamie Vardyn askelmerkit.

Miten tänään pelataan ja kuka pelaa?

Mestareiden liigassa on taustakaikuna usein se, että takaa tullaan. Carlos Ancelotti tuntee Madridin ja hän tuntee sen pelaajat. Fläppitaululle on sivelty kuvioita, joilla synkennetään Madridin ilta. Zinedine Zidane tuntee Ancelottin ja omat pelaajansa. Hän on synnynnäinen voittaja. Kuninkaallisten eturivin ritareita on jouduttu kiikuttamaan huoltoteltoille. Pieni tasoero tai epätasapaino saattaa kääntää juonen kulun täysin. Uskon että saksalaisitalialainen koneisto jauhaa lähelle jatkopaikkaa, mutta päätepysäkki jää siintämään häränkuseman päähän.

Adolfo Suárezin Barajasin kansainvälisellä lentokentällä otettiin läpsystä vaihto ja Madridin punavalkoiset lähtevät ennakkosuosikkina kettujahtiin. Ketut ovat kaivautuneet niin syvälle altavastaajan koloihin, että heitä on vaikea paikantaa. Se sopii Leicesterille. Uskon ihan yhtä vähän kettujen jatkopaikkaan kuin heidän valioliigamestaruuteen viime kauden alussa. Madrid tulee juhlimaan kahta välieräpaikkaa futisillan päätteeksi, mutta vasta dramaattisten käänteiden jälkeen.

Viinikuvaus: espanjalaista pitkään kypsytettyä laatuviiniä maanisella voittamisen kulttuurilla

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Siksi futisilta on tänään erityinen

Eilen illalla saksalaisen jalkapallon yhtä ikonia Borussia Dortmundia vastaan iskettiin raukkamaisesti pommeilla. Ajan henki on sellainen, että varmasti monelle tuli ensimmäisenä mieleen, että kyseessä olisivat islamistiterroristit. Joku saattoi jopa toivoa sitä saadakseen pönkitystä omille ennakkoluuloilleen ja politikoinnille. Syyllistä ei vielä tiedetä, joten syyllisellä on turha sen enempää spekuloida.

Huippujalkapallo -ottelut ovat erittäin kansainvälisiä tapahtumia. Ne keräävät huikeita yleisömääriä ympäri maailmaa. Dortmundilla ja Monacolla on pelaajia lähemmäs kahdestakymmenestä eri maasta. Ainoat maanosat, jotka eivät joukkueiden pelaajistossa ole edustettuina ovat Oseania ja Antarktis. Tehty pommi-isku on vähintäänkin välillisesti nurkkakuntaisuuden isku kansainvälisyyttä vastaan. Tällaisten iskujen seurauksena on helppo kaivautua poteroonsa pelkäämään. Kansainvälisessä terrorismissa tavoitteena on lietsoa vihaa rauhanomaisesti elävien ihmisryhmien välille. Riippumatta siitä, mitä teon taustalta lopulta löytyy, kannattaa aina asettua hyvän puolelle pahan tavoitteita vastaan.

Jalkapallo globaalina ilmiönä osoitti suuruutensa. Monacon fanien katsomosta kaikuvat ”Dortmund, Dortmund” -huudot, kun tieto peliä edeltävistä tapahtumista kiiri stadionille. Vastavuoroisena solidaarisuuden osoituksena dortmundilaiset tarjosivat yösijaa kaupunkiin jääville monacolaisille. Niin kauan kuin paha saa peilikuvakseen hyvää, paha ei koskaan voita. Kirjoitin aiemmassa blogissa siitä, miten jalkapallo on maailman kuva. Eiliset tapahtumat asettuvat samaan kollaasiin. Paras tapa vastata eiliseen on kutsua tänään ystäviä kylään ja nauttia tänään yhdessä kansainvälisestä huippujalkapallosta.


Viinikuvaus: pysäyttämättömän kansainvälinen, vivahteikas ja hieno kokonaisuus.