FC Inter Turku-HJK: BK9! BK9! BK9!

Hiki valuu jo kävelymatkalla bussipysäkille. Muita kaulahuivillisia ei joukkoliikenne -välineessä ole. Ukkonen on siirtymässä Rauman suuntaan, vaikkakin sataman suunnasta räiskähtää komea salama. Tänäänkin on hyvä päivä kotimaiselle huippufutikselle ja HJK on aina siinä mielessä mieleinen vastustaja, että se nostattaa jo itsessään ampeereja. Samaan pakettiin, kun lisättiin Benjamin Källmanin toistaiseksi viimeinen ottelu sinimustissa, niin oli siinä herkkukorin ainekset kasassa.

Kaikki halusivat palansa BK9:stä

Tällä kertaa oikeat kausikortitkin löytävät piipparin alle. Helteen suojaksi valutellaan kylmäkaapista vähän harmaampaa virvoketta. Kahvi on kuumaa ja vesi on kylmää.

HJK pitää pitkälti pelivälinettä ja Inter puolustaa kurinalaisesti. Interin hyökkäykset lähtevät alussa aika harvakseltaan, mutta suunnilleen omaa maali- ja päätyviivaa pitkin kulkeva avauspeli pitää sykkeet korkealla. HJK:n Pyry Soiri kipittelee siten, että hänellä saattaisi olla peliin jotain annettavaa, mutta Interin puolustus pysyy tiiviinä eikä HJK pääse kunnon paikoille. 

HJK iski pohkeilla ja erikoistilanteilla

Ensimmäisen puoliajan kiintopisteiksi jää kotijoukkueen kannattajakatsomon yhtä soittoinen rallattelu ja Miro Tenhon Benjamin Källmaniin rangaistusalueelle osuva pyyhkäisy, josta Oskari Hämäläinen jättää pilkkukortin kääntämättä:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan rankkareita, todetaan katsomosta.

Plus -merkkejä Interistä kertyy ainakin Matias Tammisen ja David Haron taituroinneille. Pelin kuva vaikuttaa enemmän Interin suunnitelman mukaiselta ja vaikka peli menee nollassa-nollassa tauolle niin on siinä ollut sykettä hyvin.

Toisen puoliajan pelin virta ei mahdottomasti poikkea ensimmäisestä. HJK on pykälää enemmän pallossa, mutta sen viimeisen kolmanneksen ratkaisut ovat sen verran nallipyssy -kamaa, että se joutuu laskemaan maalinsa joko Interin virheen tai suotuisan tuomariratkaisun varaan. Inter on toisella puoliajalla hyökkäspäässä vaarallisempi, mitä ensimäisellä puoliajalla. Matias Tammisen ja Tommi Jyryn yhteinen pokasaha liikkuu hyvin oikealla laidalla. Lautaa katkeaa, mutta tölli jää vielä pystyyn, vaikka tunnin kohdalla natisee: Jakob Tånnander heilauttaa kuitenkin oman pölkkynsä Jyryn kudin eteen. 

HJK saa parhaan paikkansa, kun Anthony Olusanya pukkaa laidalla Tammisen selän puolelta nurin ja heittää jäniksen Soirille. Matias Riikosen leg-gamesaver pitää pelin tasoissa:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan vapareita, todetaan katsomosta

Toisen puoliajan viimeisille kierroksille mahtuu vielä lyhyt sarja Petteri Forsellin potkutekniikkaa, Markus Arsalon väkevä sisääntulo ja rytmikkäät BK9 -huudot. Hämäläinen ehtii saamaan omat munukkansa ja sitten lähdetään vetämään rankkareita.

1. Bojan Radulovic täräyttää yleisön manausten alta rankkarin Marttiin 0-0

2. Petteri Forsell linkoaa pallon pyykkituvan puolelle ja Tånnanderin kuivausrumpuun 1-0

3. David Browne tällää pallon riman alle 1-1

4. Benjamin Källman pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskasta ja pallon sulkapalloverkon korkeudelta keskelle 2-1

BK9 pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskastaan

5. Anthony Olusanya hönkäisee ja pistää oppikirjamaisesti pallon alas sivuverkkoon 2-2

6. Matias Ojala puttaa pallon tolpan viereen. Rumpu pärisee: 3-2

7. Pyry Soiri ottaa pikavauhdin ja tällää pallon samoille sektoreille kuin Ojalakin 3-3

8. David Haro harppoo kolme pitkää askelmaa taaksepäin ja vasemmalle painuva kuti on puhdasta Cavaa 4-3

9. Arttu Hoskosella on ilmeisesti auringonpistos, sillä hän ei ymmärrä laukoa Riikosen syliin 4-4

    9.1 Arttu saa myös oman munukka -mukaelmansa

10. Ruxi suutelee pallon oikeaan yläkulmaan: 5-4 ja Inter jatkaa Cup taivaltaan.

Ruxi suutelee pallon maaliin

Benjamin Källmania heitellään, ravistellaan ja revitään vielä pitkin Veritas -stadionia. Kaikkea hyvää BK9:lle! 

Viini: BK9%, BK9% ja BK9%

HJK-FC Inter Turku: vanhan pääkaupungin reseptillä

Loppukiri lomaviikolle lähtee Turun rautatieasemalta. Kahden päivän sisään tulee kierrettyä futismielessä sekä kotimainen että läntisen naapurin pääkaupunki. Junan ravintolavaunussa juttelemme autotrokarin kanssa, joka on käynyt viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten futisottelussa ja silloinkin kyse oli jenkkifutiksesta. Tulevien kahden päivän aikana futiksen suomalainen kannattajakulttuuri pysyi puheissa.

Juna nytkähtää pysähdyksiin Pasilan aseman alle. Haemme O’Learystä pikaiset burgerit vatsan pohjalle ennen kuin lähdemme etsimään Triplan neljännestä kerroksesta tavaroiden säilytyskaappia, joka sitten sijaitseekin ensimmäisessä kerroksessa. Kävelymatka Boltille menee viilenneessä kevätpäivässä. Portilla olen ajanut itseni klassiseen umpikujaan lippujen kanssa eli olen tulostanut kahden erillisen lipun sijaan saman lipun kahteen kertaan. Todettakoon että lipunlukujärjestelmä toimi juuri niin kuin pitikin eli pääsin kaivamaan oikeat liput vielä sähköisinä versioina. Pelin odotusarvoa kasvattaa se, että Perparim Hetemaj oli juuri naarattu HJK:n riveihin ja Hetemajn ja Petteri Forsellin mahdollinen kohtaaminen keskikentällä kutkutteli.

Boltti päiväsaikaan

Vieraskatsomossa on vähemmän porukkaa kuin olin ounastellut. Erinäisistä syistä järjestettyjä kannattajamatkoja ei saatu tällä kertaa pykälään tai ne peruuntuivat. Stadionilla on muutenkin hyvin tilaa, vaikka virallinen katsojaluku lasketaan noin kolmeen ja puoleen tuhanteen. Peli polkaistaan käyntiin ja pienen Hakaa vastaan kärsityn shokkitappion jälkeen Interin peli tuntuu rullaavan. Inter pitää pelin alussa palloa ja HJK vetäytyy ja puolustaa tiivisti. Inter ei saa vielä alun momentumiaan tuloutettua, kun HJK:n hyökkäyspeli yskähtelee käyntiin. Kotijoukkue saa muutamiakin vetopaikkoja läheltä Interin rangaistusalueen rajaa. Varsinainen Jackpot osuu Johannes Yli-Kokolle, joka pääsee testaamaan Walter Viitalan refleksejä rangaistupilkun tuntumasta, mutta erinomaisen ottelun pelannut Viitala potkii pallon väljemmille vesille.

Ottelun ylle nousee sellaista auraa, että HJK käy vielä nakuttelemassa avausmaalin, mutta Turun piispanmunkki miehet ovat eri linjoilla. Myöskin erittäin hyvän pelin pelannut Matias Tamminen vääntää pallon Interille ja hakee Noah Nurmelta seinäsyötön suoraan juoksuunsa. Tamminen rynnii määrätietoisesti kohti HJK:n maalia ja HJK:n puolustuksen tukkiessa keskustaa aukeaa vasemmalle laidalle herkullisen vapaa kumimattoneliö. Neliölle kipittää Forsell, jolle Tamminen pelaa ja pelimiehen elkein Forsell ottaa pitkän lautauksen kudilleen, joka lopulta sujahtaa HJK:n puolustajan puikoista maalin takakulmaan: 0-1 Interille ja HJK:n koko alkukauden kestänyt kuparinen särkyy.

Kello tikittää kympin verran eteenpäin ennen kuin on Casper Terho pääsee väläyttämään omaa potkutekniikkansa rangaistusalueen oikealta laitamalta. Terho saa pallon jalkoihinsa ja hakee vasurinsa vapaaksi paria askelta myöhässä askeltavalta Interin puolustukselta. Pyyhkäisy etuyläkulmaan on tekemätön paikka Viitalallekin ja peli on tasan. HJK on ensimmäisen puoliajan lopussa joukkueista vaarallisempi, mutta Inter saa Viitalan johdattelemana pidettyä tasalukemat taululla ja taukoa lähdetään viettämään tasatilanteessa.

Toisen puoliajan alkuun saadaan Hetemajkin kehiin ja kun HJK pudottelee Hostikkaa, Soiria ja Toiviota vaihtureina kentälle, niin pistäähän se hieman hymyilyttämään. Tällä millään ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä milliklubin sijaan seuraavan maalin tekee Interin David Haro, joka kimmottaa Matias Tammisen keskityksestä jyrkästi pelialustasta pompun hakevan roikkopallopuskun, johon Conor Hazard ei yllä. Inter siirtyy 1-2 johtoon. Vain hetkeä aiemmin Viitala on ottanut melkoisen gamesaverin läpirynnännyttä Terhoa vastaan.

Asianmukainen huomionosoitus Permarim Hetemaj:lle

Vieraiden pirskeet sen kuin vain paranevat ja pari minuuttia edellisestä Benjamin Källman saa pallon vasemmalle laidalle. Muita punanuttuja ei ole mailla eikä halmeilla, mutta siitä Källman vähän välittään. Källman ohittaa ensin Valtteri Morenin ja sen jälkeen sekä eteen että jaloille astuu Atomu Tanaka. Oskari Hämäläinen määrää pallon pilkulle ja Källman tyylittelee sen itse sisään: 1-3

Kannattajakatsomossa vitsaillaan sillä, että matsista on näemme ainakin tasuri otetavissa. Näkemättä on kuitenkin vielä Tammisen neronleimaus oikealta laidalta. Koko olemassaolevan universumin kaikkine sen tasoineen odottaessa keskitystä uittaa Tamminen pallon avan kentän laidasta etukulmaan ja ottaa muutaman miehekkään askeleen laitaa kohti ja nostaa kädet korvilleen lyödyn klubin merkiksi. Inter voittaa ja ainoaksi pilvenhaituvaksi sinimustaksi värjäytyvälle stadin taivaalle jää se, että niin harva turkulainen pääsi nauttimaan mielettömästä futisspektaakkelista, joka Boltilla käytiin.

Inter voittaa

Tikkaamme kuin Källman konsanaan Pasilan asemalle ja karttaan painetaan merkkineulat sekä Turun sataman että Tukholman kohdille

Viini: vanhan pääkaupungin reseptiä espanjalaisvivahteilla fuusioiden

HJK-FC Inter: viimeisiä viedään

Kupittaan parkkipaikalla on juhlava ja nostalginen tunnelma, kun sinimustahuivisia Interin kannattajia nousee pieneen bussiin. Kotimainen futiskausi askeltaa kohti päätöstään. Pimenevät ja koleankosteat ilmat tarkoittavat myös sitä, että tämän kauden vieraspelimatkat hipovat viimeisiään. Viime kaudella Interin kautta päätettiin Bolt Arenalla. Nyt kyseessä on kolmanneksi viimeinen peli, jossa panokset todella ovat kohdillaan: HJK tarvitsee kipeästi voittoa, jotta se pysyy mestaruustaistelussa mukana ja Inter tarvitsee pinnoja pysyäkseen pronssin kannassa kiinni.

Kivihovissa nautitaan piispanmunkit. Sitten Bolt Arenan valot leikkaavat kirkkaasti pimenevää iltaa. Kuljemme suuren maailman tyyliin järjestysmiehen kannoilla kohti vierassektiota. Kerrospukeutuminen on varsin tarpeen, sillä pykälää nollan päällä olevan mittarin lisäksi vesisade sakenee ja hapertaa kerrastojen lämpökerrointa. Vieraskatsomoon nousee nakkimukien, oluiden ja lämmittävien kahvien turruttamaa porukkaa. Kioskin edessä neuvotellaan vielä, että josko oluensa saisi viedä pahvimukissa katsomoon. Osa vieraskannattajista on tullut järjestetyn kannattajamatkan kyydissä ja osa omia reittejään.

-Tulkaa tänne lähemmäs!

Kajahtaa katsomon alimman rivin aidan edestä, johon eri aikojen reissulaiset ovat liimanneet tarrojaan. Vääriä rapsutellaan avaimilla ja muulla terävällä pois. Parinkymmenen hengen kannattajakatsomo hitsautuu yhteen ja ottaa punaisiin vieraspaitoihin sonnustautuneet omansa vastaan. Katsomovalojen sydämissä ei ole säästetty. Boltin muovi suorastaan hohkaa tummaa taivasta vasten.

Cold and Rainy night in Bolt

Pelillisesti HJK vaikuttaa olevan pykälän paremmalla jalalla liikenteessä. Näennäisestä hallinnasta huolimatta se on parhaimmillaan tilanteen vaihdoissa, joita se pääsee Interin pallonhallintajaksojen päätteeksi kääntämään. Inter säikäyttää kotijoukkuetta alussa, kun Timo Furuholmin keskitys leikkaa muovia Hugo Kedon ja HJK:n puolustuksen välistä. Benjamin Källman ei kuitenkaan aivan yllä siihen.

HJK tykyttää sydämiä sitten useamman vuoron putkeen. Henrik Moisander joutuu pariinkin kertaan todistamaan olevansa veskaosastolla sarjan eliittiä. Lopulta Moisanderkin kohtaa tekemättömän paikan, kun David Brownen matala keskitys liipaisee Inter puolustuksesta sopivan suunnanmuutoksen ja pallo päätyy Riku Riskille, joka uittaa saaliin Artto Hoskosen haaroista saaviin eikä Moisanderinkaan haavi ehdi väliin. Vesi loiskuu vielä ensimmäisen puoliajan lopussakin, mutta Jairin tuuttaus tuomitaan paitsioksi ennen kuin katsojat päästetään pakenemaan stadionin uumeniin.

Jonotella ei puoliajalla turhaan tarvitse vaan kaikki tarvittava käy suitsaitsukkelaan. Pelissä on sen panokseen nähden yllättävän vähän yleisöä, mutta liekö sitten HJK:n kuluvan viikon europettymys painanut osan päistä ja hyvissä ajoin tyynyyn.

Jostain syystä kirjoittajan puseroon nousee toisen puoliajan alussa vahva tunne siitä, että HJK on se, joka napauttaa seuraavan maalin, vaikka peli etenee melko tasaisissa merkeissä. Peli aaltoilee ja läikkyy toisen puoliajan ensi minuutit viihdyttävästi molempiin päihin, joten syketasot pysyvät korkeina. HJK tekee KuPSit ja realisoi kirjoittajan aiemman tunteen seuraavan maalin tekijästä. Kulmapotkun päätteeksi haavat heiluvat Interin maalilla ja pallo pomppaa kivasti Riskeistä Roopelle, joka nuijii nahkakuulan klubipäädyn verkkoihin. Ei voi sanoa, etteikö HJK ansaitsisi maalejaan, mutta kyllähän stadilaiset futisjumalat ovat jälleen kotikylän kundeilleen suotuisia. Klubipääty ryhtyy rallattelemaan Galaansa.

Kirivaihdetta silmään

Turkulaiset eivät olekaan aivan niin peloissaan kuin chäntin sanoitus viestii, vaan Inter saa palloa paremmin hallintaansa ja se jauhaa hyökkäyksiään tuttuun tapaan puolustuksen kautta. Ongelmaksi meinaa muodostua se, että keskitykset putoavat kerta toisensa jälkeen Kedolle. Lopulta Petteri Forsell saa nostettua yhden koko niityn yli ja esiin nousee Källman, jonka puskun Keto työntää sopivasti Furuholmin jalkoihin. Inter tulee maalin päähän ja näin ottelu ottaa lisää kierroksia.

Inter on tulla tasoihin, mutta ehkä HJK:n kannalta jotkin todennäköisyydet napsahtavat taas paikalleen, kun hyvällä energialla peliin tullut Matias Ojala ei löydä keskeltä lähtevään kutiinsa riittävää väylää. Luis Murillo ehtii vielä sitomaan kengännauhansa puolen tusinaa kertaa ennen kuin Oliver Reitala päättää pelin. HJK:n pelaajilta näyttää putoavan punnuksia helmoistaan ja Interin pelaajien harteet eivät meinaa jaksaa kannatella painuvia päitä

-Kiitos Inter! Tampereella sitten voitetaan!

Siihen ei kirjoittajallakaan ole lisättävää.

Tampereella jatektaan

Viini: pahvimukista, puolilitraa

FC Inter-HJK: vain vähän tai ei ollenkaan jossiteltavaa

FC Interin syyskuun ensimmäinen kotipeli Veritaksella otti ekstranostalgiaa alleen, kun José Riveiro odotetusti ilmoitti kuluvan kauden olevan hänen viimeisensä Turun sinimustalla puolella. Kohtalon oikusta Interillä oli vastassa juuri HJK, jonka palkkalistoilta Riveiro oli muutama vuosi takaperin Turkuun jigitelty. Ottelun juhlavuutta lisäsi entisestään se, että Veritaksen terassin aidoille oli viritelty Interin lippuja ja lehtereille asti ounailtiin kauden ennätysyleisöä ja tämä aavistus piti lopulta myös kutinsa.

Kapteenit tekemässä, mitä kapteenit tekevät

Tunnelma Veritaksella on likipitäen kauden parasta. HJK ei kuitenkaan tullut Turkuun tunnelmoimaan, vaan stadilaisten tarkoitus oli latoa palloa maalin voittoon oikeuttavan määrän verran. HJK omii alussa pallon ja Inter liikkuu sen perässä. Peliä on käyty reilu viitisen minuuttia, kun Inter menettää pallon keskikentällä ja sen jälkeen tulee kiire. Filip Valencic saa pallon toppareiden väliin ja ohittaa Henrik Moisanderin, mutta ajautuu sen verran pieneen kulmaan, että lähtee pudottamaan palloa Roope Riskille. Riskin kuti tulpataan vielä kokoonpanoon palanneen Arttu Hoskosen toimesta, mutta sekä paluupallon osoitteesta että sitä seuranneesta Lucas Lingmanin tolpan kautta maaliin kiertävästä sutaisusta Klubi ottaa kaksi peräkkäistä osumaa bingo -riviinsä ja siirtyy ottelussa johtoon.

Inter saa maalin jälkeen hiljalleen kynttilänsä palamaan ja palloa jalkoihinsa. Timo Furuholm ehtii muistuttaa Valencicia yhteisistä vuosista ennen kuin reilu parinkymmenen minuutin pelin jälkeen Petteri Forsell saa tonttinsa hyvin illassa täyttäneeltä Anthony Annanilta pallon pariin kymmeneen metriin ja läväyttää sädetikkuja pöytään. Peli on tasan. HJK avaa heti maalin jälkeen porstuan oven ja tuuletusikkunat. Sinimustat kynttilät lähtevät lepattamaan HJK:n viedessä päättäväisesti pelin takaisin Interin päätyyn.

Martti ja Matti tekemässä, mitä Martti ja Matti tekevät

Varttisatasta tikittää, kun HJK repii muutamalla hyvällä syötöllä Interin pakan levälleen ja David Browne pääsee sihtaamaan ladon seinään. Moisander saa näppejään vielä väliin, mutta pallon mentävää tonttia ja palloa liikuttavaa liike-energiaa on sen verran, että HJK:n maalia ei estä mikään. Kelloon käännetään kymppi lisää, kun HJK saa jekutettua Interin puolustuksen väärille jalansijoille. Läpi on Jair, joka kopauttaa illan epäonnisimman miehen eli Moisanderin Henkan jalkojen kautta pallon kolmannen kerran Interin maaliin. Sen ihmeempiä ei ensimmäiseen puoliaikaan enää mahdu.

Inter muuttaa hieman ryhmitelmäänsä toiselle puoliajalla ja siirtyy kahden topparin linjaan. Interin peliin tulee lisää pitoa ja tuttuja elementtejä. Muun muassa Benjamin Källmanille alkaa löytyä rynnistyskaistaa ja HJK:n ensimmäisen puoliajan täysituuletuksen jälkeen tikkuja raavitaan jälleen. Toki HJK käy myös muutaman kerran hyvillä paikoilla, mutta nyt kentän kaltevuus ja tolppien kaaret eivät ole Klubille optimoituja.

Kannattajat tekemässä, mitä kannattajat tekevät

Kentälle energisesti sisään tullut Taiki Kagayama pääsee kokeilemaan kertaalleen, Alejandro Sainz pääsee kokeilemaan kertaalleen ja lopulta aivan lopussa F&F -akseli pääsee kokeilemaan kertaalleen, mutta mahdolliset rääppijäiset siirtyvät kuun loppupuolelle Helsinkiin pidettäväksi. Tunnelmallinen kauden ennätysyleisön tahdittama futisilta jättää lopulta aika vähän jossiteltavaa ja jotenkin tämänkertainen kotitappio putoaa tavallista pehmeämmin koloonsa sekä futiksen että elämän kiertokulussa.

Viini: viisasten juoma

Viisipenninen eurokeskusteluun

HJK:n ja Malmö FF:n ottelupari kirvoitti paljon keskustelua. Teemat liikkuivat suomalaisen jalkapallon tilasta oman seuran kannattamiseen ja median rooliin ja vastuuseen tärkeäksi koettujen urheilutapahtumien televisioinnissa.

Turun Interin kannattajana ottelupari herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Joitain vuosia takaperin olisin yksiselitteisesti nostanut lipun pystyyn sen puolesta, että suomalaisten joukkueiden euromenestys on aina hyvästä. Tilanne on saanut siten uutta twistiä, että olen KuPS:n ohella mieltänyt HJK:n Interin päävastustajaksi Veikkausliigassa. Samaan aikaan horisonttiin on piirtynyt tunnepitoinen uhkakuva siitä, että HJK on tekemässä pitkäaikaista irtiottoa suomalaisessa futiksessa ja silloin muut seurat saattaisivat jäädä eräänlaiseen satelliittiseurojen asemaan, joilta HJK kävisi tarpeen mukaan vain ryöstökalastamassa parhaat pelaajat. Enhän minä oman seuran kannattajana tällaista voi toivoa?

Kuvio asettuu kuitenkin jo eri prisman alle, kun astutaan suomalaisen ammattifutaajan tai sellaiseksi haluavan Copa mundialeihin. Palkka ja oma urakehitys ovat varmasti ne kovat asiat pelaajien seuravalintojen ytimessä, jotka määrittävät sen, missä halutaan pelata.  Seura, jolla on parhaat taloudelliset resurssit pystyy niin halutessaan siirtämään pilkkua sopivasti palkkaneuvotteluissa ja siten napsimaan osan rusinoista pullan päältä.

Yksiselitteisesti ei voida kuitenkaan todeta, että rikkain seura olisi pelaajalle automaattisesti paras vaihtoehto urakehityksen kannalta. Vaakakupissa painavat se, miten pelaaja sopii joukkueen pelitapaan, miten pelaaja tulee toimeen valmennuksen kanssa ja pääseekö pelaaja ylipäätään pelaamaan vai valuuko hän esimerkiksi reservijoukkueeseen, kun toisaalla olisi mahdollista pelata pääsarjaa ja jopa niitä europelejäkin. Siksi hyvin valmennetulla joukkueella, jolla on riittävät resurssit ja hyvä pelisuunnitelma, on aina mahdollisuus kilpailla rikkaampaa seuraa vastaan niin urheilullisesti kuin joukkueen rakentamisen näkökulmasta. Ei ole itsestään selvää, että taloudellinen etumatka taittuu aina kilpailulliseksi eduksi, vaikka painavamman kirstun päältä on kevyempi ponnistaa.

Vähintäänkin tunnetasolla kirjoittajaa kalvaa myös lauselma siitä, että suomalainen pääsarjafutis ottaa jollain tavalla muuta Eurooppaa kiinni. Onko oikeasti näin ja jos on, niin mihin se perustuu? Väittäisin että ainoa tapa kyseiseen skenaarioon on juuri suomalaisten seurojen menestyminen Euroopassa ja sitä kautta isompien tulovirtojen kanavointi kotimaiseen futikseen. 

Euroopan jättiläisten maille tulee tuskin ainakaan kirjoittajan elinaikana olemaan mitään asiaa, mutta kenties kesäterässä olevat Honvedit tai juuri ensi parkaisunsa parkaisseet Puskás Akadémiat voisivat olla samanlaisia suupaloja suomalaisille seuroille kuin monet maajoukkueet huuhkajille. Kuitenkin niin kauan kuin ruotsalaiset, tanskalaiset tai unkarilaiset seurat kahmivat eksponentiaalisen osan UEFAN ja TV-yhtiöiden läikyttämistä kultakolikoista itselleen saavat ne hoitaa asiansa todella huonosti, jos ne meinaavat pudottaa eurosarjojen lohkopaikkojaan suomalaisille. Rahalla saa jalkapallo-organisaatiossa niin paljon muutakin kuin vain korkeamman Transfermarkt -arvon. 

Niinpä en nykyisellään keksi suomalaisella seurafutistasolla mitään, mikä olisi tärkeämpää kuin eurokentillä menestyminen. Niinpä olen pitkin sarvin ja toraisin hampain valmis toivottamaan niin KuPS:lle ja Hongalle huomenna kuin HJK:lle, milloin sitten euroseikkailua jatkaakaan, mielummin voittoja kuin tappioita Euroopassa, ja jos sen sivutuotteena Veritaksella jalat hieman  painavat ja ajatukset karkailevat, niin sen parempi. Kiritetään me sitten Turun sinimustalla puolella Eurooppa ensi ja sitä seuraavana vuonna, ja varastetaan omat slovenialaiset jalokalamme nyt Euroopassa tarpovien vanavesistä ja rallatellaan Veritaksella niin kuin ei muuta Eurooppaa tänä vuonna enää olisikaan.

Viini: suomalaista vientitavaraa

Päätösmatkalla: HJK-FC Inter Turku

Eurooppalaiseen malliin vierasmatka on loppuunmyyty. Tiukan aikataulun inspiroimana varaan etätyöpisteeksi neukkarin Veritakselta. Aamulla aitiossa on tuoretta kahvia ja kylmäkaapissa pojalle pillimehua. Kauden päätös päivästä on tulossa kaikin puolin ikimuistoinen.

Aamun sarastaa Veritaksella

Vettä vihmoo, kun kiirehdimme Ultraboyzin yhteiskuljetukseen. Ruudulla pyörii Turun derby. Vuosimalli noin 2004. Minibussissa on hilpeä tunnelma. Mitalista pelataan. Parhaimmillaan hopeisesta. Ennen kuin kaarramme Bolt -areenan kupeeseen TPS tekee lisäajalla maalin. Mies nousee kuvaruudun alta pystyyn

-Katotaas, miten tämä lähtikään irti tämä kuvaruutu

Järkkärit ja kannattajat väittelevät hetken banderollin paikasta. Sinimustien kannattajia on kerääntynyt vieraskatsomoon mukava määrä. Sadekin on taonnut, kun peli polkaistaan käyntiin. HJK vetäytyy ja Inter pitää palloa. HJK ei vaikuta vastaiskuissaan yhtä terävältä kuin cupin finaalissa. Interin pallollinen pelaaminen taasen on hyvää eikä se hevillä luovu pelivälineestä. Filip Valenčič liikkuu hyvännäköisillä liikeradoilla HJK:n linjojen välissä, mutta syötöt eivät aivan löydä perille. 

FC Inter oli ottelun alussa pelin päällä

Kauden ennen aikaisen päättämisen johdosta mestaruus on sinimustilta karannut, mutta melankolisempaa on kauden päättyminen. Tunnelma vieraskatsomossa on erityinen, maskit tavallista raskaammaat ja niinpä niistä hiljakseen luopuu useampi.

Kärkimiestä etsimässä

Timo Furuholm on lähimpänä maalintekoa, mutta peli menee maalittomassa tilanteessa tauolle. Ensimmäisen puoliajan perusteella on helppo uskoa vierasvoittoon. Kenties HJK:n kausi on päättynyt jo edelliseen otteluun. Stadionin rakenteissa halaillaan, tyhjennellään olutta pahvisista tuopeista ja hodareiden päälle puristellaan sinappia. Nousemme rappusia ylös, kun edessämme hihkutaan

-Se on kuulkaa poijaat niin että me johdetaan 0-1

Puoliaika kului rennon rauhallisissa merkeissä ja niinpä suurin osa missasi Aleksi Paanasen tarkan kudin, joka vei Interin johtoon. Jalkapallo on paljon enemmän kuin yksittäiset ottelut, mestaruudet tai tietyn joukkueen kannattaminen. Se on kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja syy kokoontua yhteen. Kävi ottelussa tänään, miten vaan, niin seuraava kausi tulee aina ja samat kasvot laulavat Veritaksen lauteilla.

Johtomaalia hihkunut veijari kiroaa, kun hän huomaa nousseensa väärään katsomon ja painuu takaisin rakenteisiin. HJK saa koko ajan paremman otteen ottelusta ja peli painuu sinimustien päätyyn. Tulostaulu näyttää ensin Interille toista ja sitten kolmatta sijaa. Hopeakaan ei ole täysin omissa käsissä, vaan apuja tarvitaan Turun toiselta puolelta.

Paineen kasvaessa Interillä tuntuu jäävän vaihdot piippuun. Vieressä poika laulaa kauden aikana tutuksi tulleita kannatuslauluja. Ottelun tulos tuntuu merkityksettömältä, kunnes Tim Väyrynen löytää rangaistusalueen sisältä riittävän suuren ruudun ja sijoittaa pallon takakulmaa kohti. Henrik Moisander kellahtaa vielä pallon eteen, mutta Atomu Tanaka on haaskalla ja riepottelee pallon maalin. Hopean maku oli ehtinyt käymään jo kielellä ja nyt tilalle tulee surströmmiä. Jälkimaku ei kuitenkaan viipyile pitkään, kun tulostaulu näyttää Interille jälleen sarjan toista sijaa. Turussa on tapahtunut kummia.

Kiitos Inter!

Ensi kaudella kultaa!

Peli päättyy ja Inter voittaa hopeaa. Joukkue käy kiittämässä kannattajiaan kerran paljain kauloin ja kerran mitaleiden kera. Sinimustat verhot lepattavat jälleen ensi kaudella kohti Eurooppaa. Kausi on ollut kummallinen. Kausi on ollut hyvä. Sen summeeraaminen ansaitsee vielä oman tekstinsä. Stadionilta ei ole kiire minnekään, vaikka seuraavan päivän velvoitteet tykyttävät ohimoissa. Pojalle tarjotaan tarroja ottelun päätyttyä ja kokoelma lisääntyy pinkallisella vielä kotimatkan pysähdyspaikalla.

Paluumatka taittuu Nikke Knattertonin merkeissä. Iltapalaksi syödään suklaata.

Kotimatkan klassikko!

Kun kotiovi sulkeutuu selän takana, niin kotimaisen futiskauden estradi tyhjenee. Show on ohi. Tai ei aivan kokonaan. Aamulla puhelimen ruutu kertoo soihdunpunaisista jatkoista. Ne ovat hieno pala turkulaista futiskulttuuria.

Viinikuvaus: loppua ja uutta alkua varten varattu erikoiskappale

Panoksena eurokesä: FC Inter-HJK

Astelemme pojan kanssa Veritaksen rappusia parkkipaikan suuntaan. Lähden vaistomaisesti väistämään takaa astelevaa naista. Nainen huikkaa jotain suuntaamme. En saa heti selvää. Hän toistaa sanojaan.

-Sitä minä vain, että siinä on hieno mies. Täysi kymppi.

Nainen itkee. Sanat ovat suunnattu pojalle, joka Interin pelipaidassa ja reppu selässä loikkii rappuselta seuraavalle

Veritaksella on pientä palloliittotwistiä. Vaihtopenkit on tuotu pääkatsomon eteen. Turvatarkastuspisteet on tavallista tiiviimmin miehitettyjä ja kuulemma tupakalle ei meinaa päästä. Päivä on lämmin ja lohko lohkolta kannattajat alkavat täplittämään Veritaksen katsomoita.

Cup-huumaa I

Cup-huumaa II

Aurinko paistaa lämpimästi suoraan otsaan ja tunnelma Veritaksella on hyvä. Tunnelma Veritaksella on koko vuoden ajan ollut hyvä. Liput liehuvat ja sininen savu pelmahtaa Interin kannattajakatsomosta. Soihtu syttyy. Myös klubipäädystä pölähtää sinistä. Palohälyttimet pärähtävät soimaan ja ne säestävät myös ottelun ensimmäisiä minuutteja.

Sininen Mayhem

Klubipääty

HJK lähtee alussa aktiivisesti prässäämään Interin pakkeja. Lasken kännykkäkameran syliini. Pelin imu on sen verran voimakas, että päätän vain nauttia siitä. Peliä on pelattu vain muutama minuutti, kun HJK saa kulman. Käytännössä Interin kaikki pelaajat ovat puolustamassa HJK:n erikoistilannetta, mutta Roope Riski pääsee silti luvattoman helposti hiipimään etutolpalle ja kääntämään pallon maaliin. HJK nappaa johdon.

Pelin ilme muuttuu nopeasti maalin jälkeen. ”Hyökkää HJK” -banneri on kääritty rullalle. Sinivalkoiset vetäytyvät puolustamaan syvältä ja iskemään vastaan, ja jos HJK tekee näin, niin tämä tulee Veritaksella olemaan koko loppukauden kuva. Sinimustasta pöytäpuhelimesta kannattaisikin nyt pyörittää, vaikka Jill Ellisin numeron. Leidi on aikoinaan vienyt maailmanmestaruuteen huipentuneena projektina läpi pelitavan muutoksen, jonka tavoite oli matalan blokin murtava pelitapa.

HJK:n vastaiskut vaikuttavat vaarallisilta. Vähin kosketuksin etenevät syöttökombinaatiot ovat tehokkaita ja vaikuttavat suunnitelluilta. Sinivalkoiset vaihtelevat myös jaksoittain prässinsä tasoa. Joko tiettyjen signaalien tai sovittujen pelijaksojen triggeröimänä se nostaa jälleen prässiään ja horjuttaa täten Interin pelin rytmiä. Interin hyökkäyspelaaminen ei tunnu etenevät tarpeeksi nopeasti ja vastaiskuaihiot hyytyvät helposti taaksepäin pelaamiseen, jolloin HJK:lla on aikaa valuttaa muotonsa pallon alle. Interillä on pelaajia HJK:n linjojen välissä, mutta liike ja selkeät murtautumismallit eivät tule selkäytimistä.

Ylläkirjoitettuun peilaten HJK menee ansaitussa johdossa tauolle.

Toista puoliaikaa kellotetaan vajaa kymppi, kun HJK iskee vastaan. Riku Riski riplaa itsensä oikealta laidalta eteenpäin. Riskiltä ei saada palloa eikä häntä saada myöskään kopattua nurin. Niinpä Riski leikkaa keskelle ja siirtää pallovastuun Rasmus Schüllerille. Atomu Tanaka on hiipinyt vapaaksi Schüllerin selän taakse. Hyökkäys hiukan hidastuu ja hetken näyttää, että vaaramomentti kuivuu kasaan. Tanaka ajaa kuitenkin määrätietoisesti kohti Interin maalia ja laukoo terävästi. Henrik Moisanderin torjunnasta pallo pomppaa juuri sille sektorille, jossa Roope Riski on ja palloa kaivetaan Interin maalista.

Stadilaisten skumpat nostetaan kylmään ja Interillä näyttää tuska puskevan puseroon.

José Riveiro ottaa triplavaihdon. Kentälle tulleista Elias Mastokangas on totutun hyvä. Kentälle jääneistä Filip Valenčič väläyttää pariin kertaan. Inter painaa hyvällä sydämellä pelin loppuun asti ja sillä on kavennusmaaliin aihioita, mutta sekä ajoitukset ovat sen tarvittavan kymmenyksen pielessä että aivan viimeisistä ratkaisuista puuttuu riittävä juonikkuus. Niinpä kultainen konfettisade ammutaan pelin päätteeksi stadilaisten niskaan.

HJK: Suomen Cupin mestarit mallia 2020

Viinikuvaus: sekä jäähtyvää että lämpiävää

Tänään en käynyt matsissa

Laiva irtoaa Turun satamasta. Keli on hyvä. Kesäinen.

Buffetista ehtii matsin alkuun. Kännykän mobiilidata ja laivan wifi -verkko pistävät parastaan, kun Leeds pelaa Valioliigaan noususta. Peli on kylmäävä. Sarjajumbo Barnsley painaa päälle. Palloja viuhuu yli ja ohi Illan Meslierin vartioimasta maalista. Muutama jää hanskoihin.

Marcelo Bielsa heittää kolmannen topparin sisään. Bielsalta ei tällaista siirtoa ole aiemmin tällä kaudella nähty. Panokset ovat kovat ja Leedsin pinnat roikkuvat Barnsleyn oman maalin varassa.

Trubaduuri soittaa lähes tyhjälle pubille. Hän kertoo nyt tilaisuuden tullen kokeilevansa uusi kappaleita. Listalle nousee housea, trancea ja Backstreet boyssia akustiselle kitaralle sopivina sovituksina. Patrick Bamford hukkaa maalipaikan. Bielsa saa Pablo Hernandezin hämilleen vaihtamalla hänet sisään ja ulos saman puoliajan aikana, mutta niin kuin Elland roadin seinään on painettu: Side before self, every time. Hernandezin tilalle tullut Jamie Shackleton kalastaa hyökkäyspään vaparin. Pian sen jälkeen peli päättyy. Leeds on pinnan päässä Valioliigaan noususta. Palaan liikuttuneena perheen luo katsomaan laivan iltashow:ta.

Tänäänkin oli matsipäivä. Kausaripaikkojen liput on painettu eteenpäin. Inter pelaa HJK:ta vastaa. Josè Riveiro puhuu ennakossa identiteetin mukaisesta futiksesta. Siitä myös Leedsin kahdessa viimeisessä kaudessa on ollut kyse, vaikka Bielsa nostikin Barnsleytä vastaan puoleksi tunniksi toisen naamion Leedsin kasvoille. Usein ne seurat, jotka eivät raharovioista huolimatta menesty, kärsivät identiteetin puutteesta. Esimerkiksi tämän kauden West Ham ja Aston Villa ovat otantoja tästä. Viime kauden HJK menee samalle hyllylle.

Pukkaan Ruudun lähetyksen päälle kauppakeskuksen kauppakäytävän penkillä. Inter pelaa identiteettinsä mukaisesti ja hallitsee peliä. Lapset kiipeilevät kolikoilla käyvän auton katolla. Tilaan taksin.

Saan lähetyksen päälle taas hotellihuoneessa. HJK näyttää hallitsevan toisen puoliajan alkua. Juomatauon aikana siirrymme hotellin aulabaariin ja taas takaisin hotellihuoneeseen. 

Inter on päässyt taas pelin päälle. Liliu löytää Connor Ruanen vasemmalta laidalta. Ruanen painava laukaus suhahtaa kohti takakulmaa. Se on niin laadukas, että Antonio Reguerl ei pysty hallitsemaan sitä. Ripari pomppaa keskelle ja Timo Furuholm tökkää pallon maalin.

Identiteetin lisäksi jalkapallossa on olemassa myös kaavoja. Yksi sellainen on se, että Inter voittaa kotonaan HJK:n. Niin myös tänään.

Samaan aikaan Huddersfield kiusaa WBA:ta. Leedsin nousu on tällä hetkellä noin kahdenkymmenen minuutin päästä.

Viinikuvaus: juhlajuomaa

HJK-FC Inter: ryöstö

Hyisellä ja helsinkiläisittäin muodollista tunnelmaa hohkaavalla Telia 5G Areenalla kaitsettiin HJK:n ja FC Interin pallopeliä. HJK oli jo pullautettu mestaruus pelistä pois ja musta pekka -korttia tarjottin myös turkulaisille, kun mestaruus oli Kuopiossa katkolla.

FC Inter oli Helsingissä pakkovoiton edessä

Lievää yleisökatoa Telia 5G areenalla

Inter nappasi ottelussa isännyyden ja pallonhallinnan heti alkuun. HJK näytti väljähtäneen puoleiselta sekä katsomon että kentän puolella. Aleksi Paanasen paluu Interin keskikentälle toi hyvää juonikuutta pelin rytmitykseen. Paananen muodostikin erityisesti Filip Valencicin kanssa hyvän pelinrakentamisen väylän ottelun keskiöön.

Inter sai ottelun ensimmäisellä puoliajalla vaarallisia erikoistilanteita

 

Missä se on se Klubipääty, kun en mä kuule teitä -kaikuu turkulaisten kannattajakulmauksesta. Inter saa pari vaarallisenoloista vaparia rangaistusalueen rajalta ja Timo Furuholm kilauttaa pallon kertaalleen tolppaan, mutta pitkälti Petteri Forsellin kinttujen ja aivoitusten varassa ollut HJK välttyy takaiskuilta. Peli vaikuttaa sinimustien näkökulmasta hyvinkin voitettavalta, vaikka puoliajalle lähdetäänkin 0-0 -tilanteessa. Oman särönsä futisillan sinimustaan lasiin tuo Kuopiosta kantautuva 1-0 -surunvalittelu.

Petteri Forsell oli HJK:n näkyvimpiä hahmoja

Elias Mastokangas antaa nopean vaparin Aleksi Paanaselle. Paanasen ja Valencicin väylä huuhto kultaa. Vauhtiin pallon saava Valencic puikottaa Daniel O'Shaugnessyn, rynnii boksiin ja pamauttaa pienenevästäkin kulmasta pallon maaliin. Valencic lunastaa sen, mitä jätti Honka -matsin jäljiltä odottamaan. Inter siirtyy 0-1 vierasjohtoon.

Pelin henki muuttuu sikäli, että HJK -pääsee Interin maalin jälkeen aisoihin kiinni. HJK rikkoo Interin vastaiskujen aihioita pyörittämällä piirileikkiä, jossa potkitaan vuorotellen Valencicia jaloille. Henrik Moisander joutuu myös pelaamaan kauden parasta peliään, jotta HJK ei pääse tasoihin.

Savosta morsetellaan SOS:ää ja Hongan tasoitusta. Veikkausliigan mestaruustaistelu elvytellään henkiin ja henkeä näyttää myös Inter, joka saa kuin saakin pidettyä johtoasemansa HJK:n jahdatessa osumaansa.

Inter sai painia voitosta loppuun asti.

Ikuisuudelta tuntuvan lisäajan päätteeksi Jose Riveiron ryöstökeikka todetaan onnistuneeksi ja veikkausliigalle järjestyy sen ansaitsema huipennus.

Ryöstö. Veikkausliiga huipentuu 19.10 Veritaksella

Viinikuvaus: vieraan kaupungin mausteita kotikaupungin haaleaksi lantrattuun keitokseen.

Timo Stavitski: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Timo Stavitski pyörittää peliä Portugalin päässä ja hankkii ties kuinka monennen kulmapotkun. Portugali on mennyt ottelussa jo menojaan, mutta Stavitskin otteet ovat olleet kaikin puolin vakuuttavia.

Stavitskin äiti on syntynyt Virossa ja isä Kazakstanissa. Hän on siltä osin jalkapallosuvusta, että hänen isoisänsä on pelannut jalkapalloa Kazakstanissa. Pääkaupunkiseudun lupaukseksi Stavitskilla on ollut tutunoloinen reitti Ranskan pääsarjan Caenin riveihin. Stavitski aloitti Kirkkonummen KyIF:ssä. Sieltä hän siirtyi HJK:n organisaatioon ja junnusarjoista Stavitski nousi Klubi 04:n riveihin. Veikkausliiga debyyttinsä Stavitski sai RoPSin riveissä ja hän onnistui heti maalinteossa Turun Interiä vastaan. Inter oli Stavitskille muutenkin mieluisa vastus debyyttikaudella, sillä kotiottelussa Interiä vastaan Stavitski oli pysäyttämätön ampuen kaksi maalia ja syöttäen yhden.

Näytti jo että Stavitski lähtisi Barcelonaan leiriin, mutta viime hetkillä hänet saatiin houkuteltua Caeniin. Barcelonassa sopimusta tarjottiin B-joukkueeseen, mutta Caenilla oli hänelle enemmän vastuuta tarjolla. Hänessä nähtiin pelaaja, joka pystyisi tuomaan pallon keskialueelta hyökkäyskolmannekselle ja juuri tällaista pelaajaa Caen etsi riveihinsä. Caenissa Stavitski otti ensimmäisellä kaudellaan vyölleen yhdeksän ottelua Ranskan liigassa ja kaksi Ranskan Cupissa. Maaliverkkoakin hän ehti heiluttamaan kerran.

Nopeus kuvaa sekä Timo Stavitskin urakehitystä että hänen parasta ominaisuuttaan pelaajana. RoPSissa hänen liekkinsä roihahti palamaan, kun Juha Malinen kitki Stavitskin pelistä ylimääräiset rönsyt ja suoraviivaisti hänen rooliaan joukkueessa. Juuri poikkeuksellinen nopeus saattoi hänet suurten seurojen suurennuslasin alle. Hän on parhaimmillaan pitelemätön. Stavitskin räjähtävä nopeus on itsessään jatkuva uhka vastustajan puolustukselle. Tulevat vuodet tulevat näyttämään mihin asti Stavitski vielä viilettää.

Viinikuvaus: nopea, kupliva ja ranskalaiseen vivahtava

Vertaistaan vailla

Blogi alkaa tunnustuksella. En olisi suoralta kädeltä osannut mainita kuin ehkä yhden Suomen U19 -joukkueen pelaajista. MM-kisojen humun ollessa vasta laskeutumassa polkaistiin käyntiin nuorten alle 19-vuotiaiden EM-kisat. Suomi on kisaisäntänä mukana. Suomi siis on kisaisäntänä mukana.

Avausottelu Italiaa vastaa lähti hankalannäköisesti käyntiin. Pelin alkua seuratessa tuli sellainen tuntuma, että Suomi tarvitsee jonkun hyvä suorituksen, jotta Suomen peli kunnolla käynnistyisi ja Italia heräisi hurmoksestaan. Sitten se nähtiin: Eetu Vertainen otti pallon pienessä tilassa haltuun ja pääsi kääntymään.Tämän jälkeen hän pujotti pallon Juventuksen kirjoilla olevan Gianmaria Zanandrean längistä ja rynni voimalla ohi. Tilanteen rauetessa Vertainen herätteli yleisöä ja samalla hän ilmoitti Suomen mukaan otteluun.

Vertainen imeytyi mukaan jalkapallon pariin neljä vuotiaana jalkapalloilevien sisarustensa vanavedessä. Vertainen on kirkkonummelaisen KyIF:n kasvatti. HJK:hon hän siirtyi 11-vuotiaana. Juniorijoukkueista hän nousi HJK:n reservijoukkueen Klubi 04:än pelaavaan kokoonpanoon. Debyyttinsä HJK:n edustusjoukkueessa hän sai 2017 Suomen cupin -ottelussa Honkaa vastaan. Vertainen kiitti luottamuksesta syöttämällä Alfredo Morelosin maalin. HJK voitti ottelun 3-2.

Vertaisen fyysisyys ja röyhkeys 1 vs. 1 tilanteissa pisti hyvällä tavalla silmään Italia -ottelussa myöhemminkin. Vertaisen rymistelyssä oli jotain diego costamaista. Fyysisyyden lisäksi röyhkeys ja ennakkoluulottomuus ovat leimanneet Vertaista futaajana aiemminkin. Yksi ilmentymä tästä on hänen ensimmäinen maalinsa veikkausliigassa: Vertainen painoi pallon häkkiin suoraan kulmapotkusta. Vertaisen vahvuuksiin kuuluu myös painava oikean jalan laukaus, josta esimerkiksi Gnistan pääsi nauttimaan HJK:n tammikuun Suomen Cupin ottelussa.

Torstaina pelataan taas ja Eetu Vertainen on yksi monista syistä, miksi kannattaa lähteä joko Seinäjoelle hellettä pitämään tai virittäytyä kuvaruudun ääreen seuraamaan suomalaista jalkapallotekoa.  

Viinikuvaus: vahva rakenne ja ennakkoluulottomasti höystetty tuoreilla rypäleillä

Eurokesästä senttikesään?

Suomalainen seurafutis löi pallonsa vesiesteeseen. MIFK hävisi odotetusti Legia Varsovalle. 0-3 tulos kotikentälle ei ole par -tason suoritus, vaan se meni reilusti tuplabogin puolelle. MIFK ei saanut mitattua kotiedustaan käytännössä mitään ulos, vaan puolalaisvieraat ratkaisivat koko otteluparin ensimmäisen 45:n minuutin aikana. Seurojen budjeteissa, pelaajamateriaaleissa ja perinteissä toki on eroja, mutta kylmä fakta on, että Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintaotteluita pelattiin ke-to -akselilla 50 kappaletta ja 0-3 on huonoin kotitulos, mitä missään otteluparissa nähtiin. Hallitsevan Suomen mestarin lisäksi vain Hibernians ja Nomme JK Kalju ottivat kotonaan kuokkaan samoin lukemin. Muuten sitten olikin lähtökohdista riippumatta tasaisempaa.

Toinen tuplabogi nähtiin, kun HJK suli helteisessä Tetovossa ja hävisi makedonialaiselle Shkëndijalle 3-1. Ottelu ei lähtökohtaisesti ollut helppo. Ongelmallisinta mielestäni kuitenkin on, että HJK johti peliä 0-1 eli sillä oli hetkellisesti kaikki valtit käsissään, mutta oikeanlaista voittavaa pelisuunnitelmaa ei silti löytynyt. Olkoonkin että HJK oli melkein koko ottelun vastustajaansa heikompi, mutta vastassa ei HJK:lla ollut Real Madrid tai Barcelona tai mikään niihin vertautuva suurseura. Tähtiin ei siis mitenkään ollut kirjattuna, että vastustajan pelillinen tai psykologinen yliote olisi niin vahva, että se vääjäämättä tulisi ohi ja tyylittelisi vielä kahden maalin voiton. Päinvastoin. Onnekkaaseen avausmaalin kätkeytyi ottelun mahdollinen haukkakohta eli peli olisi hyvinkin voinut kääntyä Suomen suurimmalle ja kauneimmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. HJK on Suomessa itseään suurempi seura ja sillä on tärkeä rooli Euroopassa suomalaisen jalkapallon lipunkantajana, joten viikon päästä on kasvojen pesun paikka. Ainoastaan jatkopaikka kelpaa.

VPS löi par -tuloksen. Brøndby oli kotiottelussaan odotetusti vahvempi. Kahden maalin tappio ei sinällään ole katastrofi, joskaan siinä ei ole mitään tarunhohtoista hehkuakaan. VPS:lle jää vielä ensi viikoksi pelattavaa, vaikka kuten aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, se on työnsä jo Euroopassa tehnyt. Nyt on KiKy -tunnit meneillään.

Yleisellä tasolla ajateltuna Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintakierrosten ajankohtien pitäisi suosia suomalaisia joukkueita. Veikkausliiga on yksi harvoista jalkapallosarjoista, jossa on täysi tohina keskikesällä päällä. Suurin osa sarjoista odottaa vielä alkamistaan ja tästä on yksinomaan vedettävä se johtopäätös, että muiden sarjojen joukkueet ovat haavoittuvampia sille, että pelaajat eivät ole vielä täydessä tikissä eikä koko joukkueen pelinkään luulisi olevan vielä parhaimmillaan. Vuodet ovat kuitenkin jättäneet vähemmän muistijälkiä siitä, miten isompia kesäterässä olevia seuroja on kellistetty kuin niitä, joissa kääpiömaiden puoliammattilaisseurat pyörähtävät Suomessa, polttavat porukalla tupakat sekä ennen että jälkeen ottelun ja korjaavat palkintorahat ja jatkopaikat mennessään.

Samaan aikaan ruotsalainen Östersunds FK lyö eaglen ja voittaa Galatasarayn 2-0 ensimmäisessä europelissään ikinä. Vähemmästäkin alkaa vadelmavenepakolaisuus kiinnostamaan.

Viinikuvas: laimennettua puolalaista, makedonialaista ja tanskalaista

Eurokesä

Suomalaisen futiksen kurssi on sojottanut kohti kaakkoa jo turhauttavan pitkään. Sellaista ojittajaa ei ole löytynyt, joka kuivaisi sen suon, missä maajoukkue rämpii. Rakenteet ovat lahoja ja maajoukkue heiluu suomalaisen futiksen pellolla kuin variksenpelätin. Huuhkajat voivat tälle hetkellä hävitä melkein kenelle tahansa, mutta minkä tahansa joukkueen voittaminen on kärsimysten tie. Lapsenomainen toive siitä, että Suomi pääsisi edes kerran oman elämäni aikana arvokisoihin, on vaihtunut epämääräiseen kangastukseen Nations Leaguesta ja siinä piilevästä porsaan reiästä, joka mahdollistaisi jollekin heikommalle joukkueelle villin kortin kisoihin. Matka on yhtä pitkä kuin ennenkin, vaikka reittiin on saattanut tulla muutoksia.

HJK:lla menee melko hyvin. Suomen suurin on nyt Suomen suurin ja se näyttää rymistelevän kohti mestaruutta. Mestaruus avaa jälleen mestareiden liigan portit, jotka ovat juuri HJK:lle hieman raollaan. Kylmä fakta on se, että muilta ne ovat toistaiseksi kiinni. HJK näytti myös luonnetta pudottaessaan Connah Quay Nomadsin pienen kompastumisen jälkeen. Toki skeptikko kysyy, että miksi Suomen suurimman ja kauneimman piti jo tässä vaiheessa näyttää luonnetta? Seuraavan kierroksen vastustaja makedonialainen Shkëndija leimautuu väkisinkin kategoriaan, josta HJK:n tulisi päästä eteenpäin. Muuten eurokesä jää lyhyeksi ja märäksi.

VPS toi hetkellisen sateen menestystä ja parempia futisaikoja janoaville suomifutis -faneille. Vaasalaiset pudottivat itseään isomman slovenialaisen NK Olimpija Ljubljanan tiukan taistelun jälkeen. Se oli hieno suoritus ja tavallaan VPS on hommansa Euroopassa tehnyt, vaikka keskivertoa mielipuolisempi kaveri saattaa vielä uskoa, että hyvässä vireessä olevat vaasalaiset vetävät piikkimaton tanskalaisen Brøndby IF:n eteen. Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja unelmille eli VPS:n eurokesä jatkuu niin kauan kuin se jatkuu.

SJK vei huonon vireensä Seinäjoelta Eurooppaan. Se on sääli. Sarjataulukkoa katsoessa voi todeta SJK:n hävinneen kauden tärkeimmän ottelunsa 6.7 OmaSp -Stadionilla. Ottelusta voisi vääntää pitkääkin pilkkavirttä, mutta tosiasiassa SJK:n hävitessä pienemmälleen, hävisi koko suomalainen jalkapallo. Ottelu oli yksi surullinen klapi lisää siihen märkään puukasaan, jota on suomalaisessa jalkapallossa kasattu jo pitkän aikaa. Vieressä tönöttävä kuiva kasa on huomattavasti pienempi.

Sitten on vielä IFK Marienhamn. Saarelle matkustaa keskiviikkona kymmenen kertaa arvokkaampi KP Legia Varsovaa otteluun, jollaista ei saarelaisten jalkapallohistoria taida tuntea. Ottelu on hiukan kuin kummitusjunan kyytiin lähtisi. Ihan ei tiedä, mitä uskaltaisi toivoa tai pelätä. Vaikean alkukauden jälkeen maarianhaminalaiset ovat saaneet koneita käyntiin. Puolassa jalkapallon pääsarja ei ole vielä alkanutkaan. Siinäpä ne kortit ovat, joilla saarelaiset pelaavat. Muu pakka laulaa nuotiolaulua.

Viinikuvaus: taiteilee hennossa historiassaan ja saa makunsa vaasalaisista aromeista

Veikkausliiga 2015 - suomalaisen jalkapallon vai HJK:n tragedia?

Veikkausliigan viimeinen kierros lähti mestaruustaistelun osalta käyntiin mielenkiintoisesta tilanteesta. Niin SJK:lla, RoPsilla kuin HJK:llakin oli mahdollisuus mestaruuteen. SJK:lle riittäisi mestaruuteen voitto, RoPSille riittäisi mestaruuteen voitto, jos SJK ei voittaisi, HJK tarvitsisi voiton ja konttaamista sekä SJK:lta että RoPSilta. SJK siirtyy ottelussaan johtoon. RoPS naputtelee 2-0 johdon tauluun hyvissä ajoin ensimmäisellä puoliajalla. Se on vahva viesti siitä, että HJK:n kuuden kauden mittainen mestaruusputki olisi tulossa päätökseen. HJK missaa rankkarin.

Ilmat ovat kylmenneet sen jälkeen, kun Astana areenalla iskettiin hyinen jääpiikki HJK:n ja suomalaisen jalkapallon nahkaan. Sen jälkeen itänaapurista tuli HJK:lle vastaan liikaa rahaa, resursseja ja materiaalia.  Katse kääntyi Euroopasta kotimaahan. Syttyisikö HJK pettymysten jälkeen vielä dominoimaan veikkausliigaa? Ei syttynyt. Siinä hetkessä, kun Euroopan ovet HJK:lta sulkeutuivat, haistoivat kilpakumppanit pohjanmaalta ja pohjoisesta veren. Täsmähankinnat saattavat tuoda hetkellistä nostetta, mutta pitkäjänteinen menestys vaatii pitkäjänteistä työtä ja kehittymistä. Mestaruuksia ei voiteta, jos motivaatiossa annettaan tasoitusta: HJK:lle tarjotaan nyt oppia traagisella tavalla.

Itse toivoin HJK:n kampeavan vielä loppukauden aikana mestaruuteen, koska pyöritteli sitä miten päin tahansa, SJK:ta tai RoPSia on vaikea vielä nähdä suomalaisen jalkapallon tulenkantajina Euroopassa ja mestareiden liigassa. Lähdetään vaikka alkuun siitä, että kummallakaan joukkueella ei taida olla mahdollisuutta pelata euro-otteluidensa kotiotteluita varsinaisella kotistadionillaan. Hienoja otteluita ja elämyksiä on tietysti tarjolla SJK:n ja RoPSin faneille. Tuhkimotarinoille on aina omat sivunsa, mutta mikä mahtaa olla niiden hinta suomalaiselle jalkapallolle tällä kaudella. Se jää nähtäväksi.

Toiset puoliajat pyörähtävät käyntiin. Kello käy SJK:lle, sitten RoPSille ja vasta sitten HJK:lle.

Viinikuvaus: tuhkimotarinoita, ailahtelevaa motivaatiota, huolta ja järkkyviä valta-asemia

FC Krasnodar -ruplia ja juurettomuutta

Krasnodar on hyvin kehittynyt taloudellinen alue Kaukasiassa

Astanaa vastaan suomalaiseen futishistoriaan viilletyt haavat ovat hiljalleen poltettu kiinni. Pelit jatkuvat. HJK:lle arvottiin vastaan venäläinen FC Krasnodar. Joukkueen lempinimi on härät (Byki, The Bulls). Krasnodar on noin 750 000 asukkaan kaupunki Venäjän Kaukasian pohjoisosassa. Krasnodar on suuri kehittyvä kaupallinen keskus, joka on kestänyt hyvin muuta Venäjää runnelleet talouskriisit. Krasnodar on koti kahdelle venäläiselle pääsarjassa pelaavalle jalkapalloseuralle eli 2008 perustetulle FC Krasnodarille ja perinteisemmälle Kuban Krasnodarille, joka on perustettu jo 1928.

FC Krasnodarin nopea nousu keskeiseksi venäläiseksi jalkapalloseuraksi pohjaa bisnessmogulin ja miljardöörin Sergey Galitsikyn varallisuudelle.  Galitsky omistaa seuran lisäksi muun muassa Venäjän suurimman vähittäiskauppaketjun Magnitin. Galitskin ruplat ovat kahteen otteeseen auttaneet Krasnodaria nousemaan sarjaporrasta ylemmän, siitä huolimatta, että joukkueen sijoitukset eivät olisi nousuun oikeuttaneet. Kaudella 2008-2009 SKA Rostov-on-don ja Sportakademklub Moskow kieltäytyivät sarjapaikaistaan Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja tällöin FC Krasnodar nousi kakkosdivisioonan kolmannelta sijalta, joka ei normaalisti oikeuttaisi nousuun. Kaudella 2010-2011 FC Krasnodar ponkaisi ykkösdivisioonan viidenneltä sijalta pääsarjaan, koska FC Saturn ja FC Moskova luopuivat sarjapaikoistaan taloudellisten ongelmien johdosta.

Ensimmäiset kaudet Venäjän pääsarjassa FC Krasnodar polki keskikastissa. 2013-2014 joukkue sijoittui sarjassa viidenneksi ja pääsi täten karsimaan Eurooppa-liigaan. Eurooppa-liigassa tie vei aina lohkovaiheeseen asti, mutta paukut suhteellisen kovassa lohkossa Evertonin, Wolfsburgin ja Lillen seurana riitti vain kolmanteen sijaan. Samalla kaudella se haki parhaan sijoituksensa myös Venäjän pääsarjassa päätyen kolmanneksi: FC Krasnodar jäi voitettujen otteluiden määrän erottamana TsSKA Moskovan taakse ja näin ollen ei päässyt mukaan mestareiden liigan karsintaan. Joukkueet päätyivät samaan pistemäärään. Eroa sarjan voittaneeseen Pietarin Zenittiin oli lopulta seitsemän pistettä.

FC Krasnodaria valmentaa Oleg Kononov. Kononov on kerryttänyt kokemusta valmennustehtävistä Moldovassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Kuluva kausi on Kononoville kolmas Krasnodarin vastuuvalmentajana. FC Krasnodar on Kononovin alaisuudessa päässyt hyvään nousevaan trendiin. Viiden pelatun kierroksen jälkeen FC Krasnodar on sarjassaan kuudentena. HJK:n kannalta hälyttävänä signaalina voidaan pitää sitä, että viimeisessä ottelussaan FC Krasnodar kepitti Venäjän hallitsevan mestarin Zenitin 0-2 vieraissa. Transfermarkt-sivusto arvioi FC Krasnodarin noin kymmenen kertaa arvokkaammaksi joukkueeksi, mitä HJK:n. Kononov on kommentoinut, ettei FC Krasnodar olisi ennakkosuosikki ottelussa HJK:ta vastaan. Tätä hän perusteli HJK:n kokemuksella eurooppalaisista cup kilpailuista. Tämä on tietysti vain sanahelinää. FC Krasnodarin tippuminen HJK:lle olisi todellinen shokkiyllätys.

Kononov tulee todennäköisesti juoksuttamaan joukkueen HJK:ta vastaan hyökkäävällä 4-3-3 muodostelmalla. Hyökkäyspäässä FC Krasnodarilla on erilaisia kolmen pelaajan kombinaatioita, joilla se voi lähteä pelaamaan. Piikissä aloittanee brasilialainen Ari. Laitahyökkääjiksi on useampia vaihtoehtoja. Siinä missä FC Krasnodarin keskikenttäkin on jonkin verran kauden elänyt, niin keskuspuolustuksessa luotetaan pohjoismaiseen voimaan. Toppareina kaikki tämän kauden ottelut ovat avanneet ruotsalainen Andreas Granqvist ja islantilainen Ragnar Sigurdsson.  

Joukkueen omistaja Galitsky vaatii pisteiden lisäksi joukkueeltaan viihdyttävää jalkapalloa. Tässä lienee HJK:n iskun paikka. Omassa puolustuspelissä HJK:n on pelattava kauden parasta peliään tai muuten kyyti voi olla erittäin kylmää. Tässä onnistuessaan tilaa kontrolloiduille ja tyhjiä tiloja keskikentällä hyödyntäville vastahyökkäyksille varmasti löytyy. Tilaisuuden tullessa HJK:n täytyy pystyä kääntämään peliä nopeasti Krasnodarin keskikentän ohi ja pyrkiä saamaan suoraviivaisia hyökkäyksiä kohti Krasnodarin puolustuslinjaa. 0-0 tilanteessa kello käy HJK:lle. Tämä on varmasti joukkueen sisällä sisäistetty ja tasatilanteessa kiirettä ei ole. Samaten muutama kovempi taklaus tai korostetun fyysisesti pelattu kaksinkamppailu toivottaisi FC Krasnodarin pelaajat Zenit voiton hurmoksesta takaisin nurmen pinnalle. Sikäli kun HJK selviää ensimmäisestä osaottelusta kuivin jaloin paineet Krasnodarissa kasvavat. Sikäli kun.

Viinikuvaus: häivähdys mustaa merta, vodkaa, kapitalismia ja sinivalkoista toivoa

Kuka kontrolloi aikaa: tyhjiä palloja, rikkinäisiä lamppuja ja laservaloja Kazakstanissa

HJK:n mestareiden liigan ottelu osuu työiltaan. Kollega hihkaisee, että se on 0-1 klubille ja tuulettaa puristamalla käden nyrkkiin. Nyt ollaan Raisiossa. Futisihmisiä on töissä useampia. Vanhanaikaisesti kaivan puhelimestani TekstiTv-sovelluksen ja päivittelen sitä muutaman minuutin välein. Itse nappaan seuraavan maalin ja käyn huikkaamassa, että se olisi 0-2 jo. Hyvältä näyttää. Seuraava vilkaisu ja puhelimen näytölle napsahtaa 1-2. Maalin ajankohta pistelee. Miksi juuri ennen puoliaikaa? Kaukana Kazakstanissa puhalletaan toinen puoliaika käyntiin. 2-2-rankkarista. Kuvittelen heppoisasti puhalletun rankkarin ja kotiyleisön, joka on päässyt tuomarin ihon alle. Kohtaan kollegan vielä pihalla, kun hän on lähdössä kotiin. Kumpikaan ei ole tarkistanut tilannetta hetkeen. 3-2. Mitä helvettiä? No on tässä vielä aikaa...

Loppu matsista on hieman hatarampi kuva. 3-3 tilanteen päivittyminen taisi mennä ohitse, mutta 4-3 tilanne jäi muistiin. Ruudulta irvisti 90+3 minuuttia. Peli ei ollut vielä päättynyt. Bongaan vielä listasta Astanan punaisen kortin. Seuraavan päivityksen jälkeen peli on ohi. Astana jatkoon yhteismaalin 4-3. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempää.

Varsinainen pahoinvointi alkaa kun kaivan internetistä maalikoosteen esiin: toinen toisiaan kummallisempia osumia. Maalivahti kauhoo helpon näköisen pallon maaliin. Jalkapalloon on viimeaikoina ammuttu sarjatulena sopupelien ja korruption luoteja. Pelejä tulee katsottua nykyään vähän enemmän sillä silmällä. Tässä maalissa se iskee silmää ja levittää kätensä. Tosin kun ihmiset pelaavat virheitä tulee. Kenties Örlund yrittääkin pelata varman päälle ja napauttaa pallon yläriman yli. Epäonnistuu. Tilannetta kun katsoo useamman kerran, niin tämä vaihtoehto kirkastuu todennäköisemmäksi. Seuraavaksi pallo pamahtaa veskarin alta maaliin. Rankkarit ovat tietysti rankkareita. Tämän kertainen ei ollut häävi, mutta riittävä. Käsittämätön kukkupallo sivurajalta, joka putoaa tolpan kautta maalin takakulmaan. Voittomaali on paitsio. Jostain syystä kukaan ei edes protestoi. Jalkapallo-ottelun draaman kaari on poikkeuksellinen. Ilta on suomalaiselle jalkapallolle painajaismainen.

Voittoon hinnalla millä hyvänsä

Suomalaisen urheilua määrittää paljolti reiluus, nöyryys ja kova työnteko. Nämä ovat kaikki hienoja ominaisuuksia, mutta lajista riippumatta Suomen edesottamuksista jää usein sellainen olo, että ei saada aivan sitä, mitä olisi ansaittu. Menestyvillä palloilumailla on tiukassa paikassa aina kaikki keinot käytössä. Tarkoitus eli voittaminen pyhittää keinot. Jalkapallon saralta viimeisimpänä voidaan peilata Chilen Copa American voittoon. Skandaalinkäryinen joukkue lunasti keinoja kaihtamatta mestaruuden kotiyleisön edessä. FC Astanan osalta ottelun voittaminen alkoi harjoituskentänvalaistuksen ja tyhjien pallojen muodossa jo ennen varsinaista ottelua.

Alla statistiikkaa siitä, miten Astana-HJK-ottelussa peli rytmittyy edun vaihtuessa kotijoukkueen ja vierasjoukkueen välillä. HJK:n 0-2 johtotilanne antoi selkeä edun jatkopaikkaa ajatellen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että peliä ei saatu poikki kertaakaan ennen 1-2 kavennusmaalia siten, että HJK olisi päässyt rytmittämään peliä. Astana sai tuona aikana yhden maalipotkun, mistä pallo saatiin muutamassa sekunnissa takaisin peliin.

40.52 HJK:n maali 0-2 maali. Pallo pois pelistä 52s.
43.23 Astana 1-2 maali. Tämän ja edellisen maalin välillä peli ei ole poikki kertaakaan. Pallo pois pelistä 32s.
44.44 HJK:n vapari. Pallo pois pelistä 55s.
45.25. Astanan rankkari ja maali pallo pois pelistä 1min 25s
47.12 HJK:n sivurajaheitto. Pallo pois pelistä 13s
48.33 HJK:n maalipotku. Pallo pois pelistä 33s
51.11 HJK:n vapari. Pallo pois pelistä 7s.
52.04 HJK:n rajaheitto. Pallo pois pelistä 20s.
52.33 HJK:n kulmapotku. Pallo pois pelistä 40s
55.34 Astanan johtomaali. Pallo pois pelistä minuutin ja 5s.
57.12 Astanan rajaheitto. Pallo pois pelistä 13s.
57.46 Astanan rajaheitto. Pallo pois pelistä 17s
58.53 Astana vaihtaa. Pallo pois pelistä minuutin.
61.51 Astana saa kulmapotkun ja peli on poikki 30s
64.00 Astanan maalipotku pallo pois pelistä 25s
64.40 Astanan pelaaja törmää HJK:n pelaajaan ja jää makaamaan kentälle. Tuomari puhaltaa pelin poikki kesken HJK:n hyökkäyksen. Pallo pois pelistä minuutin
67.26 Astanan pelaaja rikkoo HJK:n pelaajaa HJK:n kulmalipun lähellä. Astana saa tästä etua, koska HJK joutuu avaamaan peliä vaikeasta paikasta. Pallo pois pelistä 20s
68.30 Astanan kulma. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä 35s.
69.35 Punainen kortti. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä noin 1min 40s
71.50 Astanan vapari. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä 45s
73.43 Astanan vapari. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä noin 1min 30s
76.15 HJK:n kulma. Maalin edessä ylimääräistä kahinaa. Tuomari joutuu puuttumaan tilanteeseen. Pallo pois pelistä 45s
82.51 Peli puhalletaan poikki HJK:n sivurajaheittotilanteessa. Yksi Astanan pelaaja pötköttelee HJK:n kenttä puoliskolla. Pallo pois pelistä minuutin
84 HJK:n rankkari. Ajanpeluu ei tässä enää auta. Astanan pelaaja käy kuitenkin häärämässä pallon ja tuomarin luona. Yrittää vaikuttaa tulevaan rangaistuslaukaukseen.
85.05 Pallo maaliin. HJK saa edun. Pallo pois pelistä 40s
86.55 HJK:n heitto. Pallo pois pelistä 15s
87.37 HJK:n vapari ja Astana vaihtaa. Pallo pois pelistä 23s
89.10 HJK:n maalipotku ja vaihto. Pallo pois pelistä 55s
92 Astanan maali. Pallo pois pelistä 1min 20s
93.30 Astanan vapari pallo pois pelistä 35s
94.15 Astanan rajaheitto pallo pois pelistä 25s

Huomioitavaa vielä on, että pelin ollessa 3-3 Astanan pelaajat käyvät todella kuumina. He jäävät rähisemään HJK:n pelaajille useamman taklauksen jälkeen. Tässä olisi varmasti ollut mahdollisuus saada torikokousta aikaiseksi ilman sen suurempaa vahinkoa (esimerkiksi punaista korttia) ja saada pelin rytmiä rikottua. Edun ollessa Astanan puolella pallo on keskimäärin enemmän pois pelistä kuin silloin, kun etu on HJK:n puolella. HJK:n tasoittaessa pelin 3-3:een pallo on pois pelistä vain 40s. Edun siirtyessä maaleissa Astanalle pallo on pois pelistä aina yli minuutin. Väkisinkin tulee mieleen, että pitäisikö suomalaisessa jalkapallokulttuurissa opetella enemmän voittamista?

Viinikuvaus: sekasortoinen, epätodellinen ja häivähdys laseria

Veikkausliiga: miksi se ei kiinnosta ketään?

Maaliskuussa pelattiin monivivahteisuudessaan ja draamassaan paras jalkapallo-ottelu pitkään aikaan Chelsean ja PSG:n välillä. Ottelusta löytyi erilaisia asetelmia, jänniteitä ja mahdollisia juonenkäänteitä jo ennen kuin peliä oli pelattu minuuttiakaan. Vastakkain olivat kahden eurooppalaisen suurvaltion pääkaupunkien ykkösseurat, venäläinen oligarkki kohtasi qatarilaisen sijoitusyhtiön, portugalilainen valmentajavelho Jose Mourinho kohtasi ranskalaisen futislegendan ja potku-uhan alla olevan valmentajan Laurent Blancin, Jose Mourinho kohtasi myös Zlatan Ibrahimovicin, jonka kanssa hänellä on tunnetusti lämpimät välit. Lisäksi Chelseasta PSG:hen isolla rahalla siirtynyt David Luiz palasi entiselle kotistadionilleen vierasjoukkueen riveissä. Kaikkine kyseenalaisine tuomaripäätöksineen ja dramaattisine käänteineen ottelu painui varmasti ihmisten sydämiin. Huuman laskeuduttua tuli pohdittua, että miten suomalaiseen jalkapalloon saataisiin samanlaista tarinan kaarta ja kerrontaa.

Tietysti tulee ymmärtää realiteetit, että Suomessa jalkapallo ei ole kiistaton ykköslaji ja resurssit ovat varsin vaatimattomia ulkomaisiin huippusarjoihin verrattuna. Lisäksi pelin taso yksittäisissä otteluissa voi olla hyvin vaihtelevaa. Suomessa on kuitenkin 113 000 rekisteröityä jalkapalloilijaa, 500 000 jalkapallon harrastajaa, jääkiekkoa ei pelata kesällä ja ylimmällä sarjatasolla on 12-joukkuetta 11:sta kaupungista. Eri taustoista tulevia pelaajia on veikkausliigassa varovaisesti arvioiden ainakin 300. Eikö näissä ihmisissä, kaupungeissa ja seuroissa muka ole niin kiinnostavia tarinoita kerrottavaksi, että suomalaiset urheilufanit lähtisivät niiden perässä viettämään leppoisaa kevätiltaa futisstadionille? Aivan varmasti on, mutta niitä ei uskalleta tai osata markkinoida riittävällä itsetunnolla.

Markkinoinnin perusralli menee jokseenkin niin, että ymmärretään potentiaalisen yleisön tarpeet ja kohdataan ne kiinnostavalla tavalla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeaan hintaan. Kiinnostavilla persoonilla, tarinoilla ja asetelmilla ilotulittelu on markkinoinnissa sallittua.  Selailin kaikkien veikkausliigajoukkueiden kotisivut läpi ja seurojen yhteyshenkilöissä on markkinointijohtajaa/päällikköä eli ymmärrystä markkinointiin varmasti on.  Silti kaipailisin suomifutikseen lisää persoonaa, särmää ja jopa jonkinlaista terävämpää vastakkainasettelua. Lajista tulisi kiinnostavampi myös niiden näkökulmasta, joille on ihan sama, mihin suuntaan puolustava joukkue haluaa ohjata hyökkäävän joukkueen peliä tai luovuttaako toinen joukkue suosiolla pallonhallinnan ja keskittyy nopeisiin vastaiskuihin.

Meillä kotona pyörii ilmeisen usein joku futismatsi televisiossa. Vaimo ei niitä ole yleensä kiinnostunut seuraamaan, mutta lähtee itseasiassa silti mielellään stadionille katsomaan peliä. Pelit ovat kiinnostavia tapahtumina ja elämyksinä. Pelin jälkeen mennään yleensä yhdessä syömään. Se on meidän yhteistä futiskulttuuria. Elokuussa 2012 olimme vaimoni kanssa täydellä Nou Campilla katsomassa Barcelonan ja Real Madridin välistä Super cupin -finaalia. Cristiano Ronaldon tehdessä maalin Real Madridille edestämme nousi pystyyn hihkumaan kaksi nuorta tyttöä Barcelonan paidoissa. Jälkikäteen mietin, että ottelu ei varmasti heitä sen syvällisemmin kiinnostanut tai parhaassa tapauksessa he eivät oikein tienneet kuka missäkin pelaa, mutta yhtäkaikki, he olivat mukana luomassa hienoa jalkapalloiltaa. Ehkä suomalaistenkin syvissä joukoissa olisi ihmisiä, jotka peleissä viihtyisivät, jos vain kerran paikalle löytäisivät. Parasta tietysti vielä olisi, jos veikkausliiga puhuttaisi kiinnostavien persoonien, terveen kitkan ja hyvien tarinoiden kautta, ja miksi ei puhuttaisi, jos alastomat ihmiset kreikkalaisella saarellakin deittailemassa puhuttavat. 

Ainakin seuraavilla tarinoilla voidaan kuitenkin nyt mehustella tulevaa veikkausliiga kautta:

1. HJK-HIFK

-Stadin derby. Liigacupissa HJK hieman ylimielisesti juoksutti kentälle kakkosjoukkueensa. HIFK haluaa varmasti näpäyttää kauden aikana.

2. Ilves ja Keith Armstrong

-Yksi Suomen näkyvimmistä futispersoonista palaa valmentamaan nousijajoukkue Ilvestä. Tampere tekee samalla paluun veikkausliigaan. Onko Keken puheet amatöörijoukkueesta vain kokeneen valmentajan hämäystä?

3. Inter ja Turun futiksen taantuma

-Parin huonommin menneen kauden jälkeen Fc Inter on saamassa jalkeille iskukykyisen joukkueen. Saako suomifutiksen arsenewenger Job Dragtsma pelaajistaan mitään irti tälläkään kaudella?

4. Pohjanmaan derby SJK-VPS

-SJK otti ryminällä haltuun pohjanmaan herruuden viime kaudella. Jatkuuko tylytys vai lyövätkö vaasalaiset edes nimellisesti kapuloita rattaisiin?

5. KTP ahtaaja-asenne

-Tuleeko Kotkasta oikeasti muutakin kuin kovia puheita?

Seurojen lisäksi myös veikkausliiga on brändi. Sen tulisi tukea kaikkien sarjan seurojen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta. Se että kauan odotetulla avauskierroksella ei päästä pelaamaan kaikkia pelejä antaa startista ontuvan kuvan. Kerrotaan me futisfanit silti kiinnostavia tarinoita joukkueista, pelaajista, valmentajista ja veikkausliigan ympärille muodostuvista ilmiöistä myös niille ystävillemme, joita jalkapallo ei sinänsä kiinnosta, sillä hyvä tarinat kiinnostavat aina.

Viinikuvaus: Piilotettuja vivahteita, epätasaisuutta ja mutaisuutta. Aluksi hieman koleaa, mutta kesää kohti mennessä enemmän paahdetta. Kannattaa kokeilla. 11-pulloa alahyllyltä ja yksi ylempää muiden skandinaavisten vaihtoehtojen alapuolelta.