Futiskirjat, Suomifutis:suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä

Saku-Pekka Sundelinin kirjoittama ja Tammen kustantama Suomifutis: suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä oli bloggarin kenties odotetuin kirja tälle vuodelle. Teos resonoi futis- ja muussakin väessä sen verran hyvin, että ainakin ensimmäinen painos myytiin loppuun, mikä saattaisi aurata tulevaisuudesta tilaa myös kirjan kirjoittajan vihjaamalla "Suomifutis II" kirjalle.

Tutkimusmatka maailman omintakeisimpaan futiskulttuuriin

Teoksessa taustoitetaan alkuun niitä kirjallisia ja kirjalilijan henkilökohtaisia lähtökohtia, joista kirja on saanut lähtösysäyksensä. Sen jälkeen ympäröivään maailmaan otetaan hieman provosoivampi asento ja kysytään "Miksi sana potkupallo loukkaa suomalaista futisfania?". Kyllä. Minä olen yksi "niistä", jonka näkökentässä potkupallottelu saa punaiset salamat välkkymään. Iän karttuessa tunnemaailman ilmiö on ollut radikalisoitumaan päin. En ehkä suoraan samaistu Sundelinin ajatukseen siitä, että kuohut juontuisivat laji-ihmisiin liittyvästä alemmuskompleksista, vaan enemmänkin pakkomielteisestä intohimosta lajiin. Alentava puhe toisen intohimoon liittyen menee herkästi ja lähes vääjäämättä "Danger zone" -sektorille, mutta koska tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kirjoittajan sielunmaiseman vivahteiden tai pakkomielteiden analysointi, tyydyn kompromissiin: olen valmis ottamaan kirjan kehoituksen mukaisesti omistajuuden "Potkupallosta", kunhan lätkäihmiset ottavat aktiiviseen sanavarastoonsa termin "Keppitappelu".

Sundelin poimii historiasta ansiokkaasti muutaman haukkakohdan, jolloin suomalainen futis- ja laji-ihmiset ovat hukanneet momentuminsa. 1920-luvulla jalkapallo oli maaseudun suojeluskuntajärjestön ykköslaji, mutta Tahko Pihkala löi kunnarin ja pisti pesäpallon urheilulajien kärkietenijäksi. 1950 -luvulla jalkapallo kaatoi edelläkävijän asemassa poliittisia raja-aitoja, mutta edelläkävijyyden mahdollistama brändäys jäi tekemättä. Avopaikkaa tarjottiin vielä 1960-luvulla, kun muuttoliike maalta kaupunkiin kiihtyi. Leivälle ja sirkushuveille avautui tyhjiö, johon kuitenkin sirklasi jääkiekko.

Taustoitusten jälkeen Sundelin lähtee tien päälle etsimään suomalaista jalkapallokulttuuria. Sundelin suuntaa pohjoiseen, ottaa välipysähdyksen Tornioon ja jatkaa Suomen toiseksi pohjoisimman seuran Kolarin Kontion vieraaksi. Pohjoisen reissu kelluttaa jalkapallokulttuurin käsitettä ja samalla sitä, mikä yleensä mielletään jalkapallokulttuuriksi. Käsite pitää itsessään sisällä paljon enemmänkin kuin vain täytenä notkuvia kansallisen sarjan katsomoita ja kuumana palavia pyroja, joiden perään erityisesti Suomen pääsarjassa haikaillaan. Katveeseen jäävät helposti absurdeille leveysasteilla karkaavat yhteisöilleen tärkeät alasarjajoukkueet ja vaikka pitkin Suomea levittäytyvät junnufutis -turnaukset, jotka liikuttavat massiivisia määriä jalkapalloilijan taimia ja heidän vanhempiaan. Sundelin löytää suomalaisen jalkapallokulttuurin jo hyvissä ajoin kirjan ensimmäisellä puoliskolla ja sen jälkeen kyse onkin enemmän siitä, mitä kaikkia erityispiirteitä suomalaisella jalkapallokulttuurilla on ja miten ne tulevat näkyväksi?

Kirjansa aineistoksi Sundelin masinoi pelillisenä elementtinä twitteriin äänestyksen, jossa etsittiin Suomen jalkapallopääkaupunkia. Äänestyksessä Pietarsaari napsi pronssia, Valkeakoski hopeaa ja Kotka kultaa. Sundelin jalkautuu kyseisiin kaupunkeihin ottamaan selvää niihin ja niiden ja jalkapallon välisistä erityispiirteistä. Kullakin kaupungilla on oma erityinen tarina kerrottavanaan.

Reissuiltaan palattua Sundelin toteaa jalkapallon ja median suhteesta suorasukaiseen tyyliinsä, että kaikesta haihattelusta huolimatta jalkapallosta kirjoitetaan Suomessa liikaa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Esimerkiksi pesäpallo pesee katsojaluvuissa mennen tullen jalkapallon. Ruodinnan jälkeen ja ennen loppusanoja Sundelin ottaa vielä kiepin suomalaisen naisfutiksen näkökulmaan ja tarraa siihen ristiriitaan, missä Veikkausliiga halutaan ohjelmamaisesti nähdä kotimaisten nuorten kasvattajasarjana, mutta tosiasiassa sen viheriöt ja vaihtopenkitkin täyttyvät ulkomailta naaratuista hankinnoista.

Suomifutis lunastaa kunniapaikkansa  omassa kirjahyllyssäni. Se nostelee suomalaisen jalkapallokulttuurin lipustoa salkoon kohtaamiensa jalkapalloihmisten kanssa. Vuorovaikutus tarinoituu helposti lähestyttäväksi kokonaisuudeksi, jota Sundelin maustaa myös omilla futismuistoillaan, joilla on selvästi pysyvä paikka kirjailijan omassa raumalaisväritteisessä sielunmaisemassa. Sundelin haastaa rohkeasti ja hyvin argumentoiden suomalaisen jalkapalloon jämähtäneitä käsityksiä. Kulttuuriltaan rikkaaseen suomifutikseen päteekin varmastikin se viisaus, että kannattaa nauttia siitä, mitä meillä nyt on ja ottaa omistajuus siitä. Voihan olla, että joskus vuosien tai vuosikymmenien päästä, kun Veikkausliigan täyteen ahdetut katsomot notkuvat ihmisistä ja nokkela vastustajan pelaajalle tai ottelun tuomarille suunnattu kommentti hukkuun yleisöön pauhuun, mieleen tuleekin: kyllä ennen oli paremmin tai ainakin omintakeisempaa.

Ilmottaudun suoriltaan jatko-osan kiiinnostuslistalle.

Viini: kulttuuriviini

PS: Blogin kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

https://www.aviador.fi/product-page/marsiin-muuttaneen-ihmisen-koti-ik%C3%A4v%C3%A4

Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

FC TPS u23- VG-62: savua yläkentällä

Tulostaulun lämpömittari tykyttää 37 °C:sta. Kahvi tihkuu nopeasti paidan selukseen. Yläkentällä verryttelevät läntisten-Suomen kolmosen ykkönen FC TPS u23 ja kakkonen VG-62.

TPS tulee peliin väkevästi ja ottaa pallonhallinnan itselleen. Pelaajat, pallo ja jalat liikkuvat. Katsomosta todetaankin, että ottelussa on väliin parempi tempo, mitä ykkösdivarissa. Samaan syssyyn heitetään läppää siitä, että vaikka TPS:n reservit nousisivatkin, niin ne pelaavat ensi kaudella kolmosta, koska kahta TPS:ää ei voi olla kakkosessa. Kesä ja lomat ovat nostattaneet hyvää ironian pilkettä silmä kulmaan niille, joiden katse ei Turun mustavalkoiselta puolelta ole vielä täysin tyhjentynyt.

Kotijoukkueen Ali Yasin on jo viiden minuutin kohdalla hyvällä maalipaikalla, mutta yli suhahtaa. Kympin kohdalla tilanne on toinen. TPS tulee VG-62:n kulman jälkeen vauhdilla keltapaitojen maalia kohti. Yasin jää pilkun kohdalle vapaaksi ja kun pallo siihen toimitetaan, on hänelle kaikki maailman aika valita, mihin kohtaan maaliverkkoja hän tahtoo pallolla jäljen jättää. TPS 1-0 johtoon.

TPS jatkaa rummutusta ja peli näyttää hetken siltä, että se saattaisi revetä isostikin kotijoukkueen suuntaan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan VG-62 roikkuu rauhallisen sinnikkäästi mukana ja hiljalleen se saa myös pidempiä hallintajaksoja, jotka se rakentaa kiireettä puolustuksen ja targettina pelaavaan Roni Lehmuskosken kautta.

TPS menettää ensimmäisellä puoliajalla loukkaantumisten takia sekä Ali Yasinin että paljon peliä nousevana laitapakkina eteenpäin tuoneen Kabamba Kalabataman. Sen voiton veistoksen ensimmäiset murut pyörähtävät tekonurmelle, vaikka se ei ihan heti pelissä näykään. Aktiivisesti pelannut Jasper Jalonen koittaa puolittain irti ollessaan tehdä Gesim Vocat eli nostaa palloa neljästäkympistä naantalilaisten maalin, mutta treenikentän kautta täytyy vielä kulkea maaliruutuun. Ennen puoliaikaa myös Pedro Lehtosen ultrajuoksijan kunto puhututtaa.

TPS menetti ensimmäisellä puoliajalla kaksi (Kabamba Kalabataman vas. ja Ali Yasinin oik.) syömähammastaan

Puoliajalla nähdään  pyro eli reilusti kentälle savuttava grilli, jossa ryynärit paistuvat. Yläkentällä on siis totuttuun tapaan suuren maailman meininki. Kioskista otetaan vielä lisää nesteitä paidanselykseen.

Molemmat joukkueet tekevät vaihtoja puoliajalla. TPS rynnii vielä alussa päälle, mutta hyökkäyskolmanneksella sen purenta ei meinaa riittää. Tunnin pelin jälkeen Eetu Leppänen tulee kentälle ja ilmoittaa heti, että nyt aletaan naulamaan. Asia todetaan vielä ottelun kuluessa todeksi, vaikka se hetken katsomoa huvittaankin.

Hyökkäys hyökkäykselta VG-62 nousee TPS:n lingosta ja Leppänen on itse aivan liekeissä vääntäen kaksinkamppailut ja pallot omilleen. Katsomossa muistetaan jo TPS:n JIPPO ja Klubi 04 -matseja. VG- 62:n vaihdot tuovat lisää energiaa ja vaihtoehtoja peliin, kun taas kotijoukkue on pelillisesti jähmettynyt hieman paikoilleen, vaikkakin niin ikään vaihdosta sisään tullut Elmo Heinonen väläyttelee pariin otteeseen. TPS saa myös pari vaparia hyviltä tonteilta, mutta nekään eivät tuloudu.

Lopussa mennäänkin sitten jo päästä päähän ja tasaisissa merkeissä. VG-62 saa väännettyä pelin uuteen asentoon ja vitonen puuttuu varsinaisesta peliajasta, kun Onni Ojala (voi olla että silmät haritti jo tässä kohtaa, mutta mennään Onnilla) löytää sopivan neliön TPS:n keskikentän ja puolustuksen välistä. Leppänen lukee momentumin hyvin ja hiipii TPS:n pakkien taakse, jonne Ojalan hyvin ajoitettu syöttö osuu. Leppänen ohittaa Santeri Aaltosen tarkalla sijoituksella ja peli on tasan. TPS -ilmiö ei tällä kaudella meinaa ottaa laantuakseen.

Eetu Leppänen tuli ryminällä sisään ja pääsi lopulta tuulettamaan VG-62:n tasoitusmaalia

Tasoitusmaalissa on kaikki, mitä peli enää tarjoaa ja tuuletuksista päätellen tasuripinna laskeutuu naantalilaisille hyvin ja se on sen onnistuneella pelisuunnitelmallaan myös ansainnut. Samalla läntisen-Suomen kolmosen Lohko A:ssa mahdolliset irtiotot tyrehtyvät yläkentälle ja sarja jatkuu kutkuttavan tasaisissa merkeissä.

Viini: auringon ja grillivastusten savuista

VG-62 – Salon Wilpas: herrasmiesmäisesti kolautellen

Naantalin Kuparivuoreen länsi-Turusta ajettaessa Raision kohdalla blogi saa poliisisaattueen, koska tunnetusti se on se pätkä, jolla maantierosvot lymyävät. EM-kisojen rippeitä oli vielä Naantalissa jäljellä, sillä kirjoittaja bongaa ennen parkkipaikalle kääntymistä Onni Valakarin paidan. Keli on sadetta odottava ja VG-62:llä olisi paikka voitolla kammeta itsensä takaisin sarjakärkeen.

Kirjoittajasta riippuvista syistä lipun ja kahvin ostamiseen menee Mobilepaylla vartti. Monacon tapaan seuraavalla asiakkaalla homma hoituu kultakolikoilla kolmessa sekunnissa. Korona on kurittanut länsi-Suomen Monacon silmäterää eli Naantalin VG-62:sta, sillä buffetista kaikkea ei saa enää eurolla. Ajat ovat ymmärrettävästi kovat.

Puupenkeille kiipeää mukavasti yleisöä. Ottelu kiinnosta siinä määrin ihmisiä, että myös Naantalin Campingin aidan taakse kokoontuu kourallinen jalkapallon ystäviä. Tunnelma katsomossa on letkeä ja paikalla ollaan, vaikka joka ikinen sääntöjen koukero ei olisikaan hallussa, mikä on pelkästään oikein.

Letkeää ja idyllistä meininkiä Kuparivuoren kentällä

Peli lähtee tunnustellen liikkeelle. Kumpikaan joukkue ei prässää talla pohjassa, vaan molemmat luottavat hitaampaan prosessiin. Erityisesti VG-62:lla näyttää olevan selkeät askelmerkit, miten pakkaa liikutellaan ja miten pelissä edetään. Wilpas ehkä enemmänkin sopeutuu pelin virtaan. VG-62 liikuttaa hyökkäyspeliään paljon targetmaisena kärkenä pelaavan Roni Lehmuskosken pudotusten kautta. Wilpas löytää hyökkäyspelilleen tilaa laidoilta VG-62:n tukkiessa keskustan.

Roni Lehmuskoski paini ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen hyökkäyspelin keskiössä

Kellossa on kymppi, kun Wilppaan Jesse Koskinen säikäyttää kotiyleisön ja sutaisee pallon boksin sisältä hieman maalin ohi. Kellossa on kaksikymppiä, kun kotijoukkueen Veli Hartola lähdettää laadukkaan matalan keskityksen Wilppaan maalille. Elias Ervast pääsee käsineen ohjaamaan pallon pois punaiselta sektorilta, mutta Wilppaan epäonneksi se ohjautuu nurmineliöitään isännöivälle Lehmuskoskelle, joka sijoittaa pallon varmasti maaliin. VG-62 siirtyy johtoon ja liveseurannassa sarjan kärkeen.

1-0 ja bileet

Peli pysyy tempoltaan suht maltillisena, mutta lämpenee muutoin. VG-62 veskaria Riku Tanilaa kolhaistaan. Monte Carlon kasinolle saadaan hetkeksi torimeininkiä. Peli jatkuu kuitenkin hyvässä hengessä, vaikka herrasmiesmäisiä kopautuksia jaetaan puolin ja toisin. Wilppaan Al-Shekhli Ahmed käy kertaalleen läpi, mutta Tanila sulkee kasinon ovet. Puoliajalle mennään kotijoukkueen johdossa.

Wilppaalla on toiselle puoliajalla sikäli selvät sävelet, että se saapuu kentälle selvästi kotijoukkuetta aiemmin. VG-62:n puoliajan ripitys kestää pidempään. Kuparivuoren Calwert-Lewin eli Eetu Leppänen juttelee itselleen toisen puoliajan alkuun keltaisen kortin. Kotijoukkue käy muutenkin erikoisen kuumana ja penkin päästäkään ohjeistetaan don-tasoisesti keskittymään ensisijaisesti peliin. Lehmuskosken jäädessä puoliajalla vaihtoon joutuu VG-62 keittelemään hyökkäyspelinsä uudenlaisista rohdoista.

Erotuomari Samu Halmetniemellä riitti paimennettavaa

Wilpas löytää edelleen laidoilta tilaa ja oikean laidan Vilho Ståhlström on hyvällä pelipäällä. Hän jättää pysyvimmän jälkensä peliin keskittämällä tunnin pelin jälkeen pallon Jani Lehtiselle, joka tökkää pallon tyhjään maaliin ja peli on tasan. Leppäselle siunaantuu pian paikka kuitata Wilppaan osuma, mutta Ervast on nokkelampi. Riparista pallo saadaan maaliin, mutta laidalla veturimiehen lippu on paitsion merkiksi pystyssä. 

1-1 ja bileet

Katsomosta sytytään peliin. Ensin annetaan random -aplodit satunnaisessa kohdassa peliä. Pari minuuttia tästä katsomorakenteista rummutetaan We will rock youn -rytmejä ja kohta saadaan kannustushuutojakin mukaan. Perjantai-illassa tämä ei kuitenkaan siivitä kotijoukkuetta voittoon. Poistun myös itse paikalta ennakoivasti, koska kuntoliiga ei nuku (lähinnä siksi, että pelit ovat niin myöhään) eli velvollisuudet kutsuvat. Tasaisen pelin päätteeksi molemmille joukkueille jää suunnilleen saman verran hampaankoloon. Pistejako on siltikin reilu tulos.

Viini: mallasseppien samppanjamaustettua (vuosimalli 2022?)

Hellettä Boltilla: Klubi 04-Gnistan

Turusta Pasilaan suuntaavassa junassa painetaan maskit kasvoilla. Nykyään kotikunnilta ulkomaailmaan suuntaavissa lähdöissä tulee tilannetta kartoitettua futiksen näkökulmasta vähän sillä silmällä. Niin nytkin ja klo.16 Boltilla alkava Klubi 04 – IF Gnistan mahdutetaan ohjelmaan. Pasilan tullessa kohdalle viereisellä penkkirivillä on haukattu omenaa. On jotenkin suomalaista ajatella, että on jotenkin suomalaista, että kukaan ei kysy pötköttelijän päätepysäkin päälle.

Kaveri tarjoaa Klubi 04:sta ideavarmaksi vakioon. Totean maailman asennon olevan tällä hetkellä sellainen, että toivon klubeille voittoja vain jos puhutaan isoista summista. Boltilta kaikuu satunnainen vierasjoukkueen kannattajien Gnistan, Gnistan, Gnistan -rallatus. Kiipeän riittävän korkealle, jotta saan nahkani piiloon porottavalta auringolta.

Peli rullaa tasaisena päästä päähän. Molemmat joukkueet saavat tuotua hallitusti peliä eteenpäin. Tempoon on ehkä laskettu hiukan hellevaraa, mutta tekninen puoli vaikuttaa olevan kunnossa. Pelin edetessä Klubi ottaa enemmän palloa, mutta Gnistanilta löytyy nopeita jalkoja kentän eri puolilta. Erityisesti Rony Huhtala vaikuttaa pysäyttämättömältä ja luo jatkuvaa uhkaa. 

Sekä Klubi 04 että IF Gnistan lähtivät aktiivisesti hyökkämään

Pelikellossa on vajaa kymppi, kun Gnistanin väkkärämäinen Maximus Tolonen pyyhkäistään rangaistusalueella nurin. Douglas Cae tekee tarvittavat sirkustemput ja lähettää pallon vasempaan alakulmaan. Klubin veskari Elmo Henriksson kömpii ylös oikeasta kulmasta. Vierasjoukkueen rumpu rymisee Boltilla ja Gnistanin katsomosta huudetaan muutama eksynyt kaveri oikeille penkeille

Gnistan on edelleen vaarallisempi. Sen pelissä on myös vahvoja elementtejä, kuten puolustusta mallikkaasti johtavan Fabian de Abreun pelin avaus. Samaten Luquinhas tekee käsittämättömän määrän ohituksia ja välillä meinaa mennä ihan pujottelukeppi -hommiksi. Klubi on enemmänkin selkeästi organisoitu kokonaisuus, mutta sillä ei vaan meinaa jalka riittää Gnistanin taitureiden kanssa. Klubi koittaa väliin prässätä aktiivisesti ylhäältä, mutta Gnistan ohittaa prässilinjan hallitusti kerta toisensa jälkeen.

Gnistan piti hyvin hermonsa Klubin prässin alla

Puolen tunnin kohdalla nähdään komea maali. Pitkän hallintajakson päätteeksi Douglas Cae rynniin Tolosen nappikeskitykseen ja pallo leimataan yläkulmaan. Maalin jälkeen kelin lisäksi myös pelaajat lämpenevät hetkeksi ja keltaisia viuhuu.

 Peli vanhenee edellisestä vajaan kympin, kun vuorostaan keltapaitojen Topi Järvinen tuo palloa vauhdilla laidaltaan. Henriksson saa näppinsä vielä Järvisen kudin eteen, mutta pallo putoaa pilkun kohdalle, josta Tolonen veivaa sen sisään. Peli vaikuttaa taputellulta. Gnistanin Rony Huhtala kuitenkin hötkyilee itsensä toisella keltaisella ulos, mikä muuttaa osaltaan pelin loppuodottamaa. Huhtalalla olisi varmasti ollut käyttöä muuallakin kuin katsomon puolella, mutta tänään menee näin. Sen kummempia ei ennen puoliaikaa käy.

Heti toisen puoliajan alusta käy selväksi, että tekonurmelle pystytetään toiselle puoliajalle Oulunkylän keltainen muuri. Klubi lähtee sitä sitten parin vaihdon siivittämänä murtamaan. Gnistan saa hyydytettyä Klubin puskemisen ja pelikellon tikittäessä käy selväksi, että helppoja ei kotijoukkueelle ole tänään tarjolla.

Gnistanilta kypsä esitys

Kioskihenkilökunta väläyttää hyvää pelisilmää myymällä virvokkeita suoraan katsomoon. Kassaan kilahtaa muutamia ekstraeuroja. Klubi ei löydä pajatsosta voittavia väyliä ja Samu Volotisen poimiessa tarvittavat marjat tulee kotijoukkueelle hukkareissu. Ympäri kenttää hääräävä Luquinhas jatkaa ohituksiaan, Klubi repii itselleen muutaman keltaisen kortin ja helle alkaa ilmetä kramppeina. Maalitaululle ei enää merkintöjä vedetä, joten Gnistan ryövää pinnan kypsän esityksen päätteeksi.

Viini: kivasti keltaista persoonaa ja taituruutta

FC Inter-SJK: trauma peruttu

FC Interin ja SJK:n matsi saatteli kesäisen Turun viikonlopun viettoon ja terassilaitumille. Turku oli koronan puolestakin tipahtanut perustasolle, mikä teki Veritaksen tunnelmasta vuodenaikaan sopivan rentoa. Pientä puhuria iltaan toi se, että SJK on ollut viime vuosien saatossa Interille yllättävän sapekasta pureskeltavaa.

Kapteenien Timo Furuholmin ja Nikko Boxallin sanailu saatiin heti ottelun alussa käyntiin

Samaan aikaan, kun pallo potkaistaan peliin, tärähtää rumpu ja laulut ottavat kimmoketta Veritaksen rakenteista. Inter aloittaa vahvasti ja pallo kulkee linja-linjalta kohti SJK:n maalia. Jo parin minuutin pelin jälkeen Aleksi Paananen käy vääntämässä oikeaa jalkaansa pilkun kohdalla, mutta peliväline pyörähtää nilkan yli. Rumputuli jatkuu puolentoista minuutin kuluttua, kun Interin mylläkän päätteeksi Martti Haukioja virittelee mammuttiaan tuuman verran rangaistusalueen ulkopuolella. Vastoin parempaa tietoaan Nikko Boxall laittaa jalkansa eteen. Haukioja päättää olla särkemättä Boxallin sääriluuta ja ottaa hiukan liike-energiaa pallon saatosta pois. Pallo pyörähtää yläriman kautta yli maalin.

Inter jatkaa paahtamistaan puoleen tuntiin asti, jolloin Aleksi Paananen loukkaantuu. Hetken päästä Juuso Hämäläinenkin joutuu valitsemaan sopivan tiikeribalsamin pystyäkseen jatkamaan peliä. Loukkaantumiset rikkovat pelin rytmiä ja niinpä SJK saa lyhyen painostusjakson Interin passivoituessa. Inter tarttuu vielä ensimmäisen puoliajan lisäajalla maaliodottamiin kiinni, mutta aivan tulostaululle asti hyvä energia resonoidu, vaikka kertaalleen pallo pyöräytetään haaviinkin. Tuomarit tuumaavat tilanteen paitsioksi.

Puoliaika sujuu edelleen leppoisissa merkeissä, vaikka puuttuva maali nostaakin stressitasoja pykälällä.

Inter tulee isännän elkein myös toiselle puoliajalle. Hetki ehditään jo pelatakin, kun Noah Nurmelle tarjotaan Östin -ohituspaikkaa, mutta ihan vieläkään ei osu. Lopulta saadaan todistaa taas sitä yleismaailmallista lainalaisuutta, joka kertoo, että jos et itse tee, niin kaveri auttaa kyllä. Matias Ojala taittaa vaparista kauniisti kiertävän pallon. Ihmismassasta innokkaimmaksi ilmoittautuu SJK:n Emmanuel Ledesma, joka kunnioittaa laatupalloa liippaamalla sen kauniisti oman maalin takayläseen. Ansaitusti mutta yllättävällä tavalla Inter siirtyy johtoon.

Matias Ojala ja Martti Haukioja juonimassa avausmaalia

Jani Honkavaara reagoi maaliin ottamalla triplavaihdon. Inter päästää jalkaansa hieman sinimustan Morris Mininsä kaasulta. SJK luo riittävästi aihioita tasoitukseen, mutta kesäillan henki ei ole tuumaakaan vieraskorea. Niko Markkula saa asiaankuuluvien kuittailuiden säestämänä muutaman pahan pallon Interin boksiin, mutta ne siivotaan. Peli pakataan vesisuksiboksiin lisäajalla, kun SJK:n flipperin päätteeksi kuula päätyy Furkka -sektorille. Furuholm liitää 70 metrin verran ensin pallon perässä ja sitten pallon kanssa kohti SJK:n maalia. Lopulta Öst ohjataan toiseen kulmaan ja pallo toiseen. Boxall ja Furuholm vaihtavat vielä viimeiset kuulumiset ennen kuin Furuholm seuraa nuoremman kannattajajoukon syleilyssä pelin päätökseen. Veritas valuttaa onnelliset katsojansa kesäviikonlopun viettoon. Seinäjoen traumaa ei tarvitse enää Turussa myöskään pureskella, sillä Inter on voittoputkessa nottajokisia vastaan. 

Timo Furuholm sai viimeisen sanan

Viini: vaatii hetken happea ennen kuin aukeaa

FC Inter-KuPS: kalakukkoa perunapellolla

Interin huivi nousi tällä kertaa kauden avauksen kunniaksi sisätiloissa järjestetyn kisastudion pöydälle. Korona ei päästänyt meitä vielä katsomoihin, mutta sen ei toki tarvinnut tarkoittaa sitä, etteikö kauden avausta voisi juhlistaa muutoin. Niinpä nojauduimme isommalla porukalla nojatuolien ja sohvien seinuksiin, kun FC Inter Turku avasi Veikkausliigakauden KuPSia vastaan. Cupin välierätappion aiheuttama levottomuus ei ollut vielä aivan laskeutunut, vaikka väliin oli mahtunut yksi voitettu harjoitusmatsikin. 

Kausi 2021-2022 käyntiin sisäilmastudiosta

Pelin alla klikkilinkkien takaa avautuvat statistiikat näyttivät, että Interin suhteellinen pelaajabudjetti oli laskenut kanssakilpailijoihin nähden. Lisäksi KuPS:n kerroin vedonlyöntimarkkinassa rullasi reilusti alaspäin vielä aivan ottelun alla. Interin toppariosasto oli huhujen mukaan menossa kokonaan uusiksi. Todellisuudessa toppariosaston lisäksi pelisysteemi sorvattiin sinimustien osalta poikkeukselliseen muotoon. Pelissä riitti sinimustien kannattajille perhosia.

Sitten peli poljetaan käyntiin ja Inter ottaa sen noin vain hallintaansa. Veritaksen nurmi, jota omassa kisastudiossamme muun muassa raviradan kaltaiseksi kuvattiin, ei ehkä taaskaan tehnyt kunniaa kotimaiselle futikselle, mutta kenttä oli molemmille joukkueille sama. Kuopiolaiset vetäytyivät joko pelisuunnitelmansa tai pakon sanelemana. KuPS myös rikkoo suhteellisen paljon, mutta sillä lailla savolaisittain vekkulimaisesti, että korteilta vältytään. 

Kellossa on kymppi, kun Jesper Engström on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta hän ei saa aseteltua jalkaa sopivaan asentoon, kun Timo Furuholm siirtää pallon Engströmille avopaikkaan. Sinimustien seuraavat läheltä piti tilanteet tulevat Taiki Kagayaman lapikkaasta ja siitä, kun Benjamin Källman raavitaan nurin rangaistusalueella. KuPS:n yritelmät ovat enemmän sääpallo-osastoa. Pallon alle ei vain löydy sopivaa sateentekijää.

KuPS saa pallon maalin, kun Arttu Heinonen lakaisee palloa alakulmaan. Henrik Moisander ei palloon ehdi, mutta sitä kohti hyökkää vielä paitsiossa piileskellyt Urho Nissilä, joka kipittäessään Moisanderin torjuntalinjalla päästää myös pallon jalkojen välistä maaliin. Homma puhalletaan paitsioksi ja pian tämän jälkeen pelin ensimmäinen puoliaika myös päättyneeksi.

Kahvimuki polttelee vielä sormia, kun Ruudun intensiivisemmäksi käyvä selostus viestii, että pallo on saatu jälleen maaliin. Tarkempi kuulostelu osoittaa vielä sen, että kyseessä on keltamustien maali. Niinpä ruudun ääreen kiirehtii useampi maalin missannut kahvittelija. Sikäli ilmiö ei ihan tavaton ole livenä nähdyistä matseistakaan. Aina ei ehdi maaliksi takaisin katsomoon, mutta jos niitä näin saadaan aikaiseksi, niin täytyy lisätä temppu tämän kauden temppukirjaan. 

Hidastuksilta todellisuuteen piirtyvä maali on sitten sitäkin sykähdyttävämpi. Otso Virtanen syöksyy katkaisemaan pystysyöttöä ja nekkaa palloa eteenpäin. Saaliilla on ensimmäisenä Interin Juho Hyvärinen, joka lähettää kauniin sateenkaaren kaaren piirtävän pallon KuPS -maalin takakulmaan. Eurosport kamaa. Mietityttämään jää ainoastaan se, että jos Virtanen olisi saanut enemmän jerkkua purkuun, niin olisiko Hyvärinen lähtenyt pussittamaan saksipotkua vasemmalla vai oikealla jalalla? Englantia vastaan vastaavassa tilanteessa Zlatan Ibrahimović valitsi oikeanpuoleisen työkalunsa.

Maalin jälkeen KuPS saa momentuminsa ja se painaa pelin väkevästi Interin päähän. Muutamia maalia povaavia aihioitakin on ilmassa, mutta aivan härskeille maalipaikoille KuPS ei pääse ja oikeastaan se kiteyttää KuPS:n pelillisen haasteen. Se ei ole riittävän vaarallinen hyökkäyskolmanneksella, ja Interin Noah Nurmi-Martti Haukioja klaaraavat Moisanderin tukemana puolustuksen keskustan niin kuin tällä kombinaatioilla olisi pelattu aina ennenkin. José Riveiro vie pelin taktisen puolen.

Interin lähes virheetön puolustuspelaaminen ja Veritaksen perunapelto väsyttävät vierailijat, ja noin seitsemänkymmenen minuutin kohdilta Interillä on paremmat paikat. Pöytäkirjaan ei Valakarin ja Furuholmin sanailun, lipunmyyntikojun päältä lähtevien armadalaisten rytmikkäiden kannatushuutojen ja Moisanderin ja Haaralan kolisteluiden lisäksi maalien muodossa tule mitään lisää. Sinimustien voitto hälventää suurimmat tummat pilvet Veritaksen yltä (jos niitä nyt lopun viimein siellä olikaan). Kuopiolaisille jää enemmän mietittävää ja sellaisella hitsipillille töitä, joka tuosta materiaalista vielä polttaa voittavan joukkueen.

Peli oli tasaista vääntöä, mutta Interillä oli selvästi paremmat maalipaikat

Kauden avaus Turussa on lupauksia herättävä ja toivottavasti blogissakin päästään pian tekemään havaintoja vihreiden muovipenkkien päältä. Imu katsomoihin on kova.

Viini: perunapeltoviini 

Päätösmatkalla: HJK-FC Inter Turku

Eurooppalaiseen malliin vierasmatka on loppuunmyyty. Tiukan aikataulun inspiroimana varaan etätyöpisteeksi neukkarin Veritakselta. Aamulla aitiossa on tuoretta kahvia ja kylmäkaapissa pojalle pillimehua. Kauden päätös päivästä on tulossa kaikin puolin ikimuistoinen.

Aamun sarastaa Veritaksella

Vettä vihmoo, kun kiirehdimme Ultraboyzin yhteiskuljetukseen. Ruudulla pyörii Turun derby. Vuosimalli noin 2004. Minibussissa on hilpeä tunnelma. Mitalista pelataan. Parhaimmillaan hopeisesta. Ennen kuin kaarramme Bolt -areenan kupeeseen TPS tekee lisäajalla maalin. Mies nousee kuvaruudun alta pystyyn

-Katotaas, miten tämä lähtikään irti tämä kuvaruutu

Järkkärit ja kannattajat väittelevät hetken banderollin paikasta. Sinimustien kannattajia on kerääntynyt vieraskatsomoon mukava määrä. Sadekin on taonnut, kun peli polkaistaan käyntiin. HJK vetäytyy ja Inter pitää palloa. HJK ei vaikuta vastaiskuissaan yhtä terävältä kuin cupin finaalissa. Interin pallollinen pelaaminen taasen on hyvää eikä se hevillä luovu pelivälineestä. Filip Valenčič liikkuu hyvännäköisillä liikeradoilla HJK:n linjojen välissä, mutta syötöt eivät aivan löydä perille. 

FC Inter oli ottelun alussa pelin päällä

Kauden ennen aikaisen päättämisen johdosta mestaruus on sinimustilta karannut, mutta melankolisempaa on kauden päättyminen. Tunnelma vieraskatsomossa on erityinen, maskit tavallista raskaammaat ja niinpä niistä hiljakseen luopuu useampi.

Kärkimiestä etsimässä

Timo Furuholm on lähimpänä maalintekoa, mutta peli menee maalittomassa tilanteessa tauolle. Ensimmäisen puoliajan perusteella on helppo uskoa vierasvoittoon. Kenties HJK:n kausi on päättynyt jo edelliseen otteluun. Stadionin rakenteissa halaillaan, tyhjennellään olutta pahvisista tuopeista ja hodareiden päälle puristellaan sinappia. Nousemme rappusia ylös, kun edessämme hihkutaan

-Se on kuulkaa poijaat niin että me johdetaan 0-1

Puoliaika kului rennon rauhallisissa merkeissä ja niinpä suurin osa missasi Aleksi Paanasen tarkan kudin, joka vei Interin johtoon. Jalkapallo on paljon enemmän kuin yksittäiset ottelut, mestaruudet tai tietyn joukkueen kannattaminen. Se on kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja syy kokoontua yhteen. Kävi ottelussa tänään, miten vaan, niin seuraava kausi tulee aina ja samat kasvot laulavat Veritaksen lauteilla.

Johtomaalia hihkunut veijari kiroaa, kun hän huomaa nousseensa väärään katsomon ja painuu takaisin rakenteisiin. HJK saa koko ajan paremman otteen ottelusta ja peli painuu sinimustien päätyyn. Tulostaulu näyttää ensin Interille toista ja sitten kolmatta sijaa. Hopeakaan ei ole täysin omissa käsissä, vaan apuja tarvitaan Turun toiselta puolelta.

Paineen kasvaessa Interillä tuntuu jäävän vaihdot piippuun. Vieressä poika laulaa kauden aikana tutuksi tulleita kannatuslauluja. Ottelun tulos tuntuu merkityksettömältä, kunnes Tim Väyrynen löytää rangaistusalueen sisältä riittävän suuren ruudun ja sijoittaa pallon takakulmaa kohti. Henrik Moisander kellahtaa vielä pallon eteen, mutta Atomu Tanaka on haaskalla ja riepottelee pallon maalin. Hopean maku oli ehtinyt käymään jo kielellä ja nyt tilalle tulee surströmmiä. Jälkimaku ei kuitenkaan viipyile pitkään, kun tulostaulu näyttää Interille jälleen sarjan toista sijaa. Turussa on tapahtunut kummia.

Kiitos Inter!

Ensi kaudella kultaa!

Peli päättyy ja Inter voittaa hopeaa. Joukkue käy kiittämässä kannattajiaan kerran paljain kauloin ja kerran mitaleiden kera. Sinimustat verhot lepattavat jälleen ensi kaudella kohti Eurooppaa. Kausi on ollut kummallinen. Kausi on ollut hyvä. Sen summeeraaminen ansaitsee vielä oman tekstinsä. Stadionilta ei ole kiire minnekään, vaikka seuraavan päivän velvoitteet tykyttävät ohimoissa. Pojalle tarjotaan tarroja ottelun päätyttyä ja kokoelma lisääntyy pinkallisella vielä kotimatkan pysähdyspaikalla.

Paluumatka taittuu Nikke Knattertonin merkeissä. Iltapalaksi syödään suklaata.

Kotimatkan klassikko!

Kun kotiovi sulkeutuu selän takana, niin kotimaisen futiskauden estradi tyhjenee. Show on ohi. Tai ei aivan kokonaan. Aamulla puhelimen ruutu kertoo soihdunpunaisista jatkoista. Ne ovat hieno pala turkulaista futiskulttuuria.

Viinikuvaus: loppua ja uutta alkua varten varattu erikoiskappale

FC Inter-KuPS: torihengellä

Purppurainen taivas kehystää Veritas -stadionia. Maskihommia on ehditty jo treenaamaan maaotteluissa eli tilanne on sikäli hallussa. Olympiastadionilta on hyvä palata kotiin.

Legendat ensin

FC Inter on hyvällä jalalla liikenteessä. Otteluiden alut ovat olleet sinimustille viime aikoina sydäntä tykyttäviä, mutta vaatekaapit on nyt vaihdettu. Inter prässää tiukasti KuPS:n puolustusta, joka paiskoo pitkää pallo Arttu Hoskosen, Rick Kettingin ja Juuso Hämäläisen poimittavaksi. Interin liike KuPS:n linjan edessä on myös terävää ja vaikka heti alkuun ei mitään mahdottoman vaarallista aukeakaan, niin peli on lupauksia herättävää.

FC Inter oli heti pelin alusta asti muutaman askeleen edellä

Kannattajakatsomon laulu tunkeutuu alkuyskähdysten jälkeen maskien läpi.

Interin rynnistyksen jälkeen KuPS pääsee hetkeksi pelin päälle. Interin puolustus pelaa kuitenkin yhtä kauden parhaista peleistään, joten mitään mahdottoman vaarallista ei aukea sinimustienkaan päädyssä.

José Riveiron pelikirjassa on muutamia tuoreentaktisia elementtejä. Aleksi Paanasen piilokärkimäinen rooli ja Kevin Kouassivi-Benissanin ja Filip Valenčič paikanvaihdot vinkkaavat silmää. Sinimustan sydämen lisäksi pelisuunnitelmassa on myös juonikkuutta.

Reilu kahden kymmenen pelatun minuutin jälkeen Valenčičin, Paanasen Kouassivi-Benissanin -akselilla tapahtuu. Valenčič katkoo KuPS:n hyökkäyksen ja siirtää pallon nopeasti Paanaselle. Paananen jatkaa pallon yhdellä kosketuksella Kouassivi-Benissanille, joka puuskuttaa määrätietoisesti kohti KuPS:n maalia. Ensimmäinen kuti kolahtaa vielä keltapaitojen pakin jalkoihin, mutta seuraava painuu sellaisella tahdon voimalla maalin alakulmaan, että verkkokangas vain venyy. Habaa kannattajakatsomolle tarjoava Kouassivi-Benissanin joudutaan lähes kantamaan pois kannattajakatsomon edestä. Siihen ilmentyy se poikkeuksellinen henki, jolla kotijoukkue on lähtenyt sarjakärkeä kellistämään.

Kevin Kouassivi-Benissan toimittaa, mitä juliste pyytää

Muistiinpanot ensimmäiseltä puoliajalta loppuvat tähän eli ei muuta kuin vissyt ja salmiakkikaramellit mukaan toiselle puoliajalle.

Sinimustien pelissä oli hengen lisäksi hyvää juonikkuutta

Muistiinpanot jatkuvat taas siitä, kun Kouassivi-Benissan tikkaa laidaltaan läpi ja keskittää takatolpalle. Paikalle harppoo Connor Ruane, joka puskee yhden tikin verran eteenpäin ja taittaa pallon takayläkulmaan. Myös näyttävät oppikirjamaalit palaavat kertaheittämällä Veritakselle.

Kevin Kouassivi-Benissan ja Filip Valenčič löysivät hyvin toisensa

Maalin jälkeen KuPS nostaa riskitasojaan ja rynnii päälle. Tämä avaa Interille muutamia läheltä piti -tilanteita, mutta jotain jätetään tuleviinkin koitoksiin. Sen sijaan Lucas Rangel ei halua jättää asioita selvittämättä Juuso Hämäläisen kanssa. Tuomaristo missaa sivujuonen ja pikkukoiruuksien lisäksi Rangel pyytää Hämäläistä piirileikkiin vielä pelin päätyttyäkin, mutta Interin puolustustornit hoitavat vielä ylityötkin hyvällä sykkeellä.

Terveisiä torilta

Inter voittaa. Matka ensin kohti Tamperetta ja sitten Eurooppaa jatkuu.

Viinikuvaus: kuohuu niin ettei korkki pidä

Paluu Wembleylle: EuPa-FC Inter 2

Tuuhea ruska kehysti tietä numero 204 Euraan. Syyslauantaille oli luvattu lämmintä iltapäivää. Lämpöä oli lupa odottaa myös EuPa:n ja FC Interin 2:sen kohtaamiseen, sillä molemmat tarvitsivat voiton. EuPan ote sarjapaikasta oli lipsumassa ja Inter tarvitsi voiton pysyäkseen nousukahinoissa mukana. Tasapelillä ei kumpikaan tekisi mitään.

Nautimme koko perheen voimin matsilounaan Euran Trattoria La mia bellassa. Puulämmitteisessä pizzauunissa paistetut pizzat olivat kovassa huudossa, sillä kaikki ravintolaan pyrkineet eivät sisätiloihin mahtuneet. Perjantai vaikutti painavan asiakaskunnassa ja lauantaita oltiin kääntämässä niin sanotusti voiton puolelle.

Euran kulinarismia

Puitteet Euran urheilukeskuksessa ovat kunnossa ja siellä on hyvä harrastaa, mikäli niin mielii.  Wembleyn lipunmyyntikoju oli nostettu tiesulkumaisesti stadionin kaupunginpuoleiseen päätyyn. Yleisöä alkaa hiljalleen virtaamaan stadionin suuntaan. Paria kaulaa koristaa myös Interin huivit. Pelin tärkeys tuo paikalle pienen kourallisen turkulaisia ja arvuuttelemmekin lipun ostojen ohessa sitä, mihin vieraskatsomo pystytetään.

Wembleyllä puitteet kunnossa

Inter nappaa odotetusti pallonhallinnan itselleen. Pelin merkitys alkaa hiljalleen kuulua kentältä, sillä kierrosmittari nousee varsin pikaisesti punaiselle niin pelaajien kuin tuomareidenkin osalta.  Myös yleisö ilmoittaa läsnäolostaan, kun EuPa saa ensimmäiset hyökkäykset Interin päähän, joskin vaikuttaa siltä, että kylän pahasuisimmat ultrat ovat jättäneet ottelun välistä. 

Ottelutapahtuma lähtee hieman viipyillen käyntiin. Anniskelukatsomosta alkaa K-18 sektioon valua janoisia vartin pelin jälkeen. Kuuluttajalupaus avaa ääntään, kun parinkymmentä minuuttia on pelattua ja ensimmäinen keltakortti nousee.

Vain voitolla oli välilä

Tapahtumia tulee heti perään. Interin Omar Farhan löytää rangaistusalueen sisältä sopivan ruudun ja toimittaa saamansa syötön kliinisesti yläkulmaan. EuPa jatkaa syvältä puolustamista ja sen hyökkäyspeli roikkuu pitkälti Ahmed Al-Sheklin yksilötaidon varassa. Interin peli pyörii parhaiten Leroy Malouka-Jasper Yrjas -akselilla. 

Ahmed Al-Shekli oli kotijoukkueen parhaita

EuPan puolustukselle tulee hassi, kun pykälän vajaa neljäkymmentä minuuttia on pelattu. Jarno Palomäki ottaa lahjan vastaan ja kääntää sen keskelle Farhanille, joka viimeistelee Vili Verneri-Virtasen kämmenpintaa nuollen Interin toisen maalin. Liimapintaa olisi tarvittu enemmän myös 45:n minuutin kohdalla, kun Inter iskee terävästi vastaan. Anton Lindqvist lähettää pallon Yrjakselle, joka painaa pallon Virtasen raajojen läpi maaliin. Virtanen on molemmissa maaleissa hyvin mukana, mutta laadukkaat viimeistelyt hyviltä tonteilta eivät läikytä mustetta sen kummempiin euralaisiin sankaritarinoihin.

Inter käyttää ensimmäisellä puoliajalla paikkansa tehokkaasti, ja vaikka se on sekä teknisesti että taktisesti kypsempi joukkue, niin 0-3 ei ihan prikulleen kuvaa melko tasaisesti aaltoillutta ensimmäistä puoliaikaa. Interin Onni Sillanpää pelaa myös totutun hyvää peliä eikä anna yhtään siimaa kotijoukkueen maalikalasteluille. Ottelun tempo on varsin rauhallinen.

Inter juhlimassa 0-3 -maalia

EuPa tulee hyvällä hengellä toiselle puoliajalle. Aktiivisesti Interin puolustusta haastanut Santeri Tähkä saa maalinedushässäkän päätteeksi avattua kotijoukkueen maalitilin. Farhanin hattutemppu on heti perään pienen rintamasuunnan käännön päässä. Pian tämän jälkeen Santeri Matomäki puskee Interin rangaistusalueelle. Hänet rouhitaan nurin. Yleisö pyytää Matomäeltä törsää ja kärkkäriä, mutta Matomäki valitsee toisin ja sijoittaa pallon kohti oikeaa yläkulmaa. Kuti pamahtaa kuitenkin tolpan sisäreunasta takaisin pelikentälle ja Interin puolustus siivoa lopulta alueensa.

Santeri Tähkä oli koko pelin ajan aktiivinen

Videolla Santeri Matomäen rankkari

Muutamaa minuuttia myöhemmin ja pelikellon jo siirryttyä toiselle tunnille kaappaa valonnopea Hushyar Aftab korkean pallon hallintaansa. Valkopaitojen puolustus ei ehdi millään perään ja Aftab toimittaa pallon maalin asti. Peli on 1-4 ja tässä vaiheessa koko lailla selvä. 

Onni Sillanpää jatkoi varmoja otteita maalillaan

Pelin virta jatkuu melko tasaisena. EuPan hyökkääminen menee hiukan puskemiseksi ja Interin puolustukseen vaihdosta sisään tullut Leutrim Gerxhalija vie lopulta peli-ilon myös Al-Shekliltä. Inter varmistelee pallonhallinnallaan tilannetta, joten maalimäärät alkavat olla kiveen hakatut. Lopussa syntyy vielä pientä kärhämää. Yleisö vaatii tästä ”muuten vaan” rankkaria kotijoukkueelle, jotta se voidaan ampua uudestaan tolppaan. Se on ehkä ottelun euralaisin hetki.

Leutrim Gerxhalija tuli ryminällä sisään

Inter voittaa. Samaan aikaan FC Åland ja Peimari United tasaavat pisteet, mikä tietää sitä, että Inter siirtyy maalieronsa turvin sarjakärkeen ennen kuin 3.10:ttä läntisen-Suomen huippukiinnostavan kolmosdivarin viimeinen kierros käydään. EuPalle tappio tietää lähes varmasti määrittelemättömäksi ajaksi visiittiä nelosdivariin.

Viinikuvaus: kunnanjohtajan kaapista jo kertaalleen avattu, mutta edelleen arominsa pitävä

FC Inter 2-Peimari United: kärkinahinaa

Kertaalleen siirretty läntisen-Suomen kolmosdivarin matsi FC Inter 2-Peimari United sai estradinsa syksyisellä Kupittaa 5:lla. Sarjataulukossa molemmat hakivat ohituslinjaa kärjessä surffailevan FC Ålandin takana. Kotijoukkue tarvitsi kipeämmin voittoa ja vieraat saisivat tasapelilläkin pidettyä podiumin korkeimman paikan omissa kintuissaan.

Yleisöä löytyi laidallinen kentän jokaiselle reunalle ja myös natisevat pääkatsomot olivat melkoisen täynnä. Taustalla loistava tivoli maailmanpyörineen ja reippaalla kannustushengellä mukaan tulleet peimarilaiset toivat oman tunnelmansa otteluun. 

Peimari aloittaa pelin väkevämmin Interin sovitellessa vielä kuvioitaan. Pedro Moreira kolauttaa pallon tolppaan jo muutaman minuutin pelin jälkeen. Myös maalivahti Gerson Liman melkein koko kentän mittaiset avaukset tulevat tutuksi jo alussa.

Peimari United aloitti väkevästi. Kuvassa Jakson Mendes hätyyttelemässä maalia

Pelin edetessä Inter löytää hiljalleen paremmin syöttölinjoja ja tilaa kentältä. Myös ulospäin näyttäytyvä joukkueiden välinen fyysinen epäsuhta paljastuu vähintäänkin osittain silmälumeeksi. Inter pelaa pykälää enemmän sääntöjen rajamailla ja tasaa siten puntit. Inter käyttää pelisuunnitelmassaan myös tavallisen paljon pitkiä palloja ja erityisesti Markus Arsalon kaaripallot lähtevät hyvällä idealla molempiin laitoihin.

Huomista myrskyä enteilevä sade pisaroi Kupittaalla. Ottelu ei vielä ehdi kellahtaa kotijoukkueelle, kun reilu vartin pelin jälkeen Jakson Mendes kippaa kulmaflipperistä pallon maaliin. Maalin jälkeen Peimari pidättelee prässiään entisestään ja puolustaa väliin myös varsin syvältä kahdella neljän valkopaidan rivistöllä. Liman pitkistä avauksista joukkue ei kuitenkaan tingi missään vaiheessa.

Hieman odotusten vastaisesti Inter nousee tasoihin erikoistilanteesta. Eilen Helsingissäkin mukana ollut Jan Heinonen on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun kulmapotkun jälkitilanteesta palloa taitetaan takaisin keskelle. 1-1 -tilanteessa mennään tauolle.

Jan Heinonen hakemassa sopivaa korkeutta tasoitusmaalille

Kuuluttaja kauppaa kahvia ja Sirpan omenapiirakoita. Pilvipeite rakoilee ja päästää punaisena hohtavaa laskevan auringon valoa Kupittaalle.

Sisu! Asenne! Joukkue! Peimari!, raikaa pienimuotoisen katsomonvaltauksen toteuttaneiden peimarilaisten sydämistä.

Toiselle puoliajalle pelin ilme yksinkertaistuu. Liman lisäksi Peimari lähettelee useamman pelimiehen voimin pitkiä palloja kohti Interin puolustuksen keskustaa. Vitsi on kuitenkin siinä, että Kasperi Nevän johtama puolustus pärjää pitkissä palloissa erittäin hyvin. Vierasjoukkueesta Efraim Mavengolla tuntuu olevan pelin lopussa eniten tarjottavaa.

Inter oli toisella puoliajalla pelaavampi joukkue

Inter on pelaavampi joukkue, joskin toisen puoliajan edetessä käy selväksi, että Peimari tulee olemaan tyytyväinen myös pisteeseen. Pitkien pallojen sinkoamisen lisäksi Lima pötköttelee myös kentällä säännönmukaisesti. Inter saa kertaalleen käytettyä palloa maalissakin, mutta osuma hylätään.

Torikokousta lopussa

Kierrokset nousevat hiljalleen ja viimeiselle kympille kehkeytyy torikokoustakin. Puolittaisia maalipaikkoja on molemmilla, mutta tuomarin päättäessä pelin, tilanne on edelleen 1-1. Vierasjoukkueen leirissä tätä juhlitaan kuin voittoa. Pelin päätyttyä kierrokset eivät täysin laske, vaan erinäisiä asioita ruoditaan vielä hetken aikaa ennen kuin pelaajat pakkautuvat sateen alta omiin pukukoppeihinsa.

Viinikuvaus: päälle narrattu etiketti

Kakkosdivaripaikasta tosissaan: MaPS-FC Inter 2

Pelin tärkeys on aistittavissa Taponkedon viilenevässä illassa. Kentältä kantautuvat äänen sävyt ovat painavia. Nyt pelataan tosissaan.

FC Inter 2 on joukkueista teknisempi ja hallitsee palloa. Punaisissa nutuissa pelaavat turkulaiset puskevat suoraviivasemmin eteenpäin, mitä aiemmin muistan nähneeni. 

MaPS puolustaa tiiviisti. Pitkät pallot ovat herkässä ja pelisuunnitelmassa on myös turkulaisen nuorison peli-ilon niistäminen kovuudella ja psyykkaamisella. Kovien joskin järjestäen puhtaiden taklausten päälle saadaan kuulla futissanaston ikivihreät

-Kiviä taskuun!

-Hame päälle!

-Ylös siitä!

ja kertaalleen kaikki jopa yhdessä ainoassa tilanteessa.  Voi olla, että kotijoukkueen haaveissa siinsi vielä nousukahinoihin päätyminen. Etenkin kun sen taskussa oli vielä matsit sekä Peimari Unitedia että FC Ålandia vastaan.

Kotijoukkue tuli rymistellen otteluun

Peli pysyy siistinä ja tuomarilla on hyvä ote matsiin. Tiukan paikan tullen hän puhuttelee pelaajia suoraan nimellä. Kovaa pelatessa välillä sattuu ja tapahtuu, mutta varsinaiset sikailut jäävät tutkan ulkopuolelle.

Inter pääsee lähemmäs MaPS:n maalia. Interin tuulennopea Hushyar Aftab tuo vaarantuntua peliin. Interillä on pari läheltä piti tilannetta, vaikkakin se ajautuu useamman kerran pommittamaan korkeita keskityksiä maalille. Korkeissa palloissa maskulaiset ovat juuri riittävän hyviä, jotta heidän maalinsa varjeltuu.

Hushyar Aftab oli Interin parhaimmistoa

Peli viedään puoliajalle maalittomana.

Toiselle puoliajalle peli lämpenee entisestään. 

Interin Joona Järvistö käy kertaalleen läpi, mutta ruuti on hieman vettynyttä. 75 minuutin kohdalla Luka Leskisen napakka kuti painuu maaliin. Osuma saattaa olla Interille iso, kun kauden päätteeksi maaleja aletaan puntaroimaan.

Kenties hieman ylikierroksilla ajanut kotijoukkue lamaantuu maalista ja ajautuu toviksi täysin pelin alle. Inter saa rauhassa siirrellä palloa pelaajalta toiselle ja haistella tiloja toiselle maalille. Vaikuttaa siltä, että pelitilannemaali on kotijoukkueelle liian monen lukon takana.

MaPS laittoi loppuun vielä kirivaihdetta silmään

Viimeiselle kympille MaPS saa kerättyä itsensä. Inter hieman naivisti antaa muutamia sivuvapareita kotijoukkueelle. Ottelun loppu meneekin viihdyttävään ja sykettä nostattavaan kategoriaan. Turkulaisten puolustus pelaa kuitenkin vahvaa ottelua eikä Onni Sillanpäälläkään ole lahjalistaa maskulaisille. Kari-Pekka Koivunen käy lähimpänä tasoitusmaalia.

Inter voittaa ja nousukarsintapaikka voidaan leimata kolmen kaupaksi. Parkkipaikalta pois kaartava Peimari Unitedin logoja kantava ajoneuvo kertoo myös oman tarinansa seuraavaan kolmeen viikkoon huipentuvasta läntisen Suomen huippukiinnostavasta kolmosdivarista.

Viinikuvaus: väkijuomaa

Yläkentällä: TPS U23 - PaiHa

Pirtsakalla neljätoista -asteisella yläkentällä oli isoja pisteitä jaossa. Kipeämmin niitä tarvitsi TPS, joka majaili putoamisrappusten varjoisammalla puolella.  Sarjan keskivaiheilla tuulettelevalla PaiHalla oli paikka repäistä ratkaisevan tuntuista kiriä putoajakandidaatteihin.

Peli lähtee hyvällä sykkeellä ja tempolla liikkeelle. Hyvähenkinen kolina käy ja molemmilla joukkueilla on ”joko pallo tai mies jää” mentaliteettia mukana.

Joko pallo tai mies jää

”Hei se teki pomppukuperkeikan”, tytär huudahtaa, kun yksi oranssipaita kopautetaan nurin. Seuraavaksi nurin on Juri Kinnunen ja pallo viedään pilkulle. Eetu Kolun panenka laskeutuu vierasjoukkueen maaliin ja niinpä TPS siirtyy 1-0 johtoon, kun peliä on edetty reilu viitisen minuuttia.

Videolla Eetu Kolun Panenka

Alkupainien jälkeen TPS saa fyysisyydellään napattua ottelun itselleen ja se alkaa viedä leijonanosan kaksinkamppailuista. Näyttää jopa siltä, että osalta vierasjoukkueen pelaajista pääse peli-ilo puristumaan yläkentän tekonurmelle. TPS:n hyökkäyspelaajista Onnipekka Pajula ja Ali Yasin alkavat löytää tilaa. Pallo polttelee pariin otteeseen TPS -puolustuksessa ja siitä saadaan viitteitä, miten PaiHalla saattaisi olla paikka päästä peliin takaisin mukaan.

TPS oli yläkentällä terävämpi

Sadepuuska ropisee yläkentälle ja nostaa prideviikon kunniaksi sen ylle sateenkaaria kaksin kappalein. Toinen lapsista toivoo taikavoimia ja toinen jalkapalloa. Kirjoittajallekin jää toive, mutta ”jos saisin ihan pienen hetken katsoa rauhassa peliä” hylätään ja vaatimukseksi annetaan, että toivo jotain lelua. Jään miettimään.

Reilun puolen tunnin pelin jälkeen Yasin näyttää muutaman kikkakakkosen. Tilanne kuihtuu kasaan. Tästä inspiroituneena Pajula kokeilee muutaman minuutin päästä samaa ja ottaa vastaantulevat pelaajat pujottelukeppeinä. Lopulta Pajula saadaan rouhaistua nurmen pintaan ja vaparihommiksi menee. Juri Kinnunen nostaa vaparin oikeaan yläkulmaan. TPS siirtyy 2-0 johtoon.

Ali Yasinin kikkakakkonen

Videolla Juri Kinnusen vapari

Puoliajalla soitetaan spacemania ja kotimaista räppiä. Tytär poimii riimeistä yhden sanan. Yritän selitellä sitä ”verseksi” sen toisen pakaroihin viittavan sijaan, mutta en tiedä meneekö tämäkään läpi. Yleisöä on kerääntynyt mukavasti (kuuluttajan mukaan 163 kappaletta) ja buffetti takoo kauden myyntiennätyksiä.

Vierasjoukkueen kannattajat lähtevät toisella puoliajalla kääntämän peliä. TPS jatkaa kuitenkin myllyttämistä ja sen otteista (ja myös pelaajavalinnoista) näkyy, että se tarvitsee pinnoja kipeämmin. Ihan tuntia ei ehditä pelaamaan, kun paljon myös kulmalipulla viihtyneen Niklas Pyyhtiän vapari lipsahtaa maaliin. Vajaa kymmenen minuutin päästä lipsahtaa vielä neljännen kerran ja tällä kertaa paimiolaisten oman pelaajan kautta.

PaiHa väänsi kunniakkaasti loppuun asti

TPS:n pelaajista etenkin Pajula on pelipäällä. Joskin krampit vievät hänet vaihtoon. PaiHan eduksi on sanottava, että he pelaavat kunniakkaasti loppuun eivätkä sorru hölkkäilyyn tai tilien tasaamiseen säärisuojien läpi. Vierasjoukkueesta Mark Goldson jaksaa kipittää ja prässätä TPS:n pakkeja koko ottelun ajan. Yläkenttä jää kuitenkin mustavalkoisille. Stadissakin kuulemma pelataan viihdyttävää matsia, mutta oma reitti kulkee kuntoliigan otteluun.

Viinikuvaus: sateenkaarta ja mustavalkoista

 

Stade de Louis II:lla: VG-62- SC Wolves

Monacon eli Naantalin ruhtinaskuntaan pääsee ilman erillistä rajatarkistusta. Uutta asvalttia on hetken painettu Turun ja Naantalin väliin. Hummamiesten uutistoimistosta tiedetään kertoa, että projekti on viivästynyt, koska asvalttiseokseen sopivia kultahippuja on huonosti saatavilla.

Stade Louis II:n eli Naantalin Kuparivuoren kenttä avautuu idylliseen maisemaan. Nurmi vaikuttaa olevan priimaa ja kuten vieressä istuvan selvästi pitkän linjan VG:läisen puheenparresta poimin: luonnon nurmi on ainoa oikea pelialusta. Buffetissa kaikki maksaa euron ja kausikorttilaisille ei sitäkään. Otteluun oli toivottavasti vapaa pääsy ja, jos ei ollut, niin laskun saa laittaa perästä.

Idyllinen Kuparivuori ja pikkupojankokoinen pala futiskulttuuria Paraisilta

Euran Wembleyn reissun jälkeen oli sellainen tunne, että ruhtinaskunnan puoli tarinasta jäi hiukan aurinkolasikatsomon katveeseen. Samaan aikaan kiinnosti todeta se, miksi vastustaja Paraisten SC Wolves kyntää ilman pinnan pinnaa läntisen-Suomen kolmosessa. Niinpä könyämme koko perheen voimin puisen pääkatsomon orrelle ratkomaan päivän futismysteereitä.

Matsi alkaa tunnustellen. VG-62:n kapteeni Eetu Leppänen peräänkuuluttaa samanlaista starttia, mitä Eurassakin. Naantalin mustakeltaiset näyttävät avaavan 4-2-3-1 -tyyppisellä muodostelmalla. Wolvesista henkii se, että he lähtevät edelleen voittamaan, vaikka tämän kauden matka on käynyt toistuvien piikkimattojen yli. Molemmat joukkueet jättävät prässihikotukset Bielsalle koulukuntineen ja pyrkivät tiiviillä muodolla pakottamaan vastustajan pallon menetyksiin. VG-62 on pykälän verran pelaavampi joukkue, kun taas Wolves lähettää herkemmin pitkiä divaripalloja naantalilaisten puolustuksen selustaan.

VG-62:n hyökkääjä liikkuvat fiksusti ja sen keskikenttä on myös koko ajan hajulla, mitä hyökkääjät tekevät. Siksikin VG:62:n maali alkaa nykimään jo pian muodollisten tunnusteluiden päättyessä.  Tappioputken taakka lähtee pian paistamaan vierasjoukkueessa. Turhautumisen tunnetta jaetaan erityisesti tuomarin kanssa. Tässä kohtaa fiksummat olisivat jo lyöneet vetoa vierasjoukkueen punakortin puolesta.

VG-62 taisi hyökkäyspään pelaamisen

Wolves saa vyörytettyä tilanteitaan kulmiksi asti, mutta VG-62:n puolustus painii jälleen kulmat ja keskitykset toisaalle.  Kello kilkkaa pariakymmentä minuuttia, kun hieman Suomi-Wales -tyyliin Wolvesin puolustus kadottaa muotonsa. Veli Hartola saa pallon puolustuksen taskuun ja ajaa kohti maalia. Näyttää jo, että Hartola taittaa itsensä hieman pieneen kulmaan, mutta takakulmaan ryömii laadukas kuti ja VG-62 siirtyy 1-0 johtoon. Pitkän linjan VG:läinen kuittaa kaverilleen, että tämä olisi varmaan painanut kärkkärillä tuossa tilanteessa. Kaveri myöntää tämän, mutta toteaa myös, että maalin se olisi mennyt. Maalivahti olisi vain ollut ihmeissään, miten pallo olisi niin nopeasti suhahtanut ohitse.

Ottelu alkaa hakemaan lopullisia uomiaan, kun Wolvesin puolustushassin jälkeen Niklas Aalto napauttaa VG-62:n hyökkääjän nurin. Tuomari nostaa keltaisen, joka on Aallolle laatuaan toinen. Kuparivuori kasvaa Susille Mont Agelin mittoihin kiivettäväksi. Pelin ilme ei ensimmäisen puoliajan osalta ulosajon jälkeen hirveästi muutu. Mahdolliset kerrannaisvaikutukset siirtyvät tuonnemmaksi. Aurinko käväisee kesäisen lämpimänä Kuparivuorella.

Punakorttia kaivetaan


Videolla SC Wolvesin maalivahti Saku Suominen nappaa ylläolevaa tilannetta seuranneen vaparin

Toisen puoliajan alussa VG-62 paketoi pelin. Veli Hartola löydetään tällä kertaa rangaistusalueen rajoilta, josta hän heittää kauniisti sisäänpäin kiertävän pallon oikeaan yläkulmaan. Pari minuuttia tästä Leppänen on läpi ja tyylittelee pallon takakulman alasektoriin. Susien päät painuvat ja turkki vettyy.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueen juhlaa

Vaihdosta sisään tullut Roni Lehmuskoski napauttaa naantalilaisille vielä yhden. Viimeistään tämän jälkeen ottelu menee aika lailla pelailuksi. Puolustussuuntaan juoksijoita kysyttäessä ei kummaankaan rivistöstä montaa kättä nouse pystyyn. Kulmapotkujen sijaan vieraat keräävät keltakortteja. Kenties juuri kulmapotkut ovat se erikoiskortti, mikä Wolvesin kannattaa tällä kaudella vielä koittaa kääntää.

SC Wolves ei ujostellut pitkienkään pallojen kanssa, mutta VG-62:n puolustus hoiti ne mallikkaasti.

Vierasjoukkue ja tuomaristo eivät löytäneet yhteistä säveltä.

Molemmat joukkueet saavat vielä omat maalipaikkansa, mutta terävyys on ottelusta jo haihtunut. VG-62 voittaa ja on orastavassa voittoputkessa kiinni kauden harppoessa kohti ratkaisuotteluita. Pitkänlinjalaiset olivat jo hetkeä aiemmin lähteneet omaan matsiin ja sen jälkeen valmistautumaan Suomi-Ruotsi -maaotteluun. Tältä aamupäivältä peli on jo hetken aikaa ollut selvä.

Viinikuvaus: tännekin sopisi jotain Mallasseppien takomaa