FC Inter Turku-VPS: läikkyvät värit

Saan villahousuvaroituksen. Veritaksella on kuulemma edellisenä iltana ollut kylmä. Tietty toiveikkuus värittää iltaa ja suunnitelmat on piirretty kolmen kotipelin varalle. Kahvi on kuumaa ja vihreät muovipenkit tällä kertaa kuivat. Kannattajakatsomossa viritellään lopulta kauden viimeiseksi jäävää Tifoa.

...ja siten se sitten päättyy....

FC Inter Turun ja VPS:n ottelun alkuminuutit ovat melkoista pöytätennistä. Kunpa joku sinimustista vain ottaisi pallon haltuunsa ja pistäisi sen omilleen, toivon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen lampunhenki alkaa myös purkamaan To-Do -listaansa ja Inter ottaa pelin näppeihinsä. VPS:lle 0-0 vaikuttaa kelpaavan ja sen puolustajat paiskovat nollariskillä palloa kohti uutta päätykatsomoa.

Interillä on eväät pistää jotain viime aikoina kiinni ja päälle räpsyneelle valotaululle, mutta erikois- ja murtautumistilanteista puuttuu se jokin. VPS:n boksin tuntumassa ei juuri haasteta vastustajaa, vaan haetaan turvallisempia ratkaisuja. Pelirohkeus ei ole radallaan. Petteri Forsell masinoi Matias Tammiselle Interin parhaan paikan, mutta yritelmä jää Oskari Forsmanin syliin.

Interillä oli ensimmäisellä puoliajalla omat hetkensä

Kohtalokkaalla tavalla VPS rokottaa ensimmäisestä paikastaan ennen ensimmäisen puoliajan loppua. VPS keinuttaa helponnäköisesti Interin hinauslauttaa, ja kun Tyler Reid suppailee Juuso Hämäläisen keulan puolelta boksiin, jää Samu Alanko takatolpan avantopaikalle yksikseen. Kirkasselkäinen sieltä nousee: 0-1.

Pelin kuva ei ehkä itsessään herätä suurta huolenaihetta, mutta monella Veritaksen sisuksiin painuvalla pyörii pää. Mitään ennätysyleisöä ei Turussa keskiviikkoillassa nähdä, mutta paikalle saapuneet tuntevat skenensä ja tietävät, että vaikeaa tulee.

Rumpu paukkuu, chäntit kaikuvat ja kotiyleisö asettuu sinimustien taakse. Tavallaan koko kaudelta kerätty karma iskee heti toisen puoliajan alussa takaisin, kun muuten erinomaista peliä pelannut Luka Kuittinen neppaa kummallisennäköisessä tilanteessa pallon omaan maaliin. Taistelupari ja reissuprinsessa nauravat hetki tapahtuman jälkeen sitä, että kirjoittajalle lupaa kysymättä asetettuun kiroilukalenteriin tulee nyt kolme merkintää yhdellä kerralla.

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on hyvä ymmärtää, että VPS:llä onnistuu kaikki. Se ei takuuvarmasti luo viiden maalin edestä odottamaa, mutta ensin ripari putoaa maalinedushässäkän jälkeen kätevästi Kalle Multasen jalkoihin: 0-3. Sen jälkeen Robin Hudd saa oikealta laidalta hyvän syötön boksin reunalle. Huddin kutii lähtee hieman kuin hidastetussa filmissä ja se tekee juuri sen, että Walter Viitala ei ehdi kääntämään painopistettään riittävän nopeasti, jotta hän saisi työnnettyä syötön suuntaan palaavan kudin väljemmille vesille: 0-4.

Inter saa oman lämmikkeensä, kun hyökkäykseen vaihdettu puolustaja Miguel Nazarit spurttaa VPS:n turvaverkon läpi. Jussi Niska kuopii maata, pakkeja ja palloja siihen malliin, että tilanne muuttuu 1-4:ään. Eipä se kauaa kestä, kun VPS siirtää majakan taas neljän merimailin päähän. Tällä kertaa Multanen surffaa kohti Interin maalia ja siirtää vastuun Miika Niemelle, joka pyyhkäisee pallon kuin syystuuli ruskan vielä auki oleviin ränneihin: 1-5 ja vaasalaisilta onnistuu kerta kaikkiaan kaikki.

Inter saa vielä loppuun rankkarin, kun kulmatilanteessa Nazarit pyyhkäistään nurmeen. Jotain sellaista symboliikkaa sisältyy siihen, kun Ruxi ja Nazarit vetävät aika tiukastikin köyttä siitä kuka pilkkua lähtee ampumaan, että toivottavasti sitä ei nähdä ensi kaudella kertaakaan. Forsman hakeee rankkarin hienosti alakulmasta.

Niinpä peli päättyy 1-5. Jotain lohdullista on siinä ettei viimeinen peli jätä mitään seliteltävää. Koko kauden kestäneen puhurin hapertamat pitkospuut napsahtavat alta ja kaikkien jalat kastuvat. Lopussa on myös uuden alku. Jarkko Wissin tulevan aikakauden valo pilkistää jo karmien alta.

Pitkospuut poikki. Ensi kaudella taas kokka kohti Eurooppaa!

Laulu raikuu vielä kauan sen jälkeen, kun pelaajat ovat jo stadionilta poistuneet.

Viini:

joskus se läikkyy ja joskus sitä läikkyy vaan,

mut väriä sydämen, se aina vahvistaa

Inter Cup: futista ja limpparia

Turussa Kupittaalla pelattiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna perinteinen Inter Turku Cup. Turnausvoitosta miteltiin 2010-2012 ikäluokkien kilpa- ja haastesarjoissa. Inter Cupin järjestelyistä vastasi Interin kyseisten ikäluokkien joukkueet. Turnaukseen osallistui joukkueita ympäri Suomea ja kirjoittajan maantieteen tuntemuksella Kokkolan KPV:n seurat tulivat pisimmän matkan takaa.

Ensimmäisen päivän tapahtumia seuraan lähinnä somen kautta. Pieniä vilunväristyksiä tulee kuitenkin lauantain sateista itsellekin. Tosin vaikka sade toi lisätwistiä monestakin näkökulmasta turnauksen käytännön asioihin niin syvensi se varmasti myös monien turnaukseen osallistujien muistijälkeä ja aikahan kultaa lopulta muistot, ja nimenomaan muistothan ovat lopulta kilpailullisten elementtien lisäksi tällaisten tapahtumien parasta antia. Harvempi pääse nostelemaan lopulta mestaruuspokaalia, mutta kaikilla on mahdollisuus saada monenlaisia kokemuksia reissureppuunsa.

Sunnuntaina ei sada ja parkkeeraan ensimmäiseksi Kupittaa 5:n rauta-aidan taakse.

 

Ikäluokka 2012: TuNL Varissuo – FC Reipas 0-2 (Kilpasarja sijat 1-3)

Saan ensimmäisestä otteluista sellaista lisämaustetta kokonaisuuteen, mitä ehkä osasin odottaakin. Turun Nappulaliigan Varissuon joukkueella on hyvin intohimoisesti peliin suhtautuva valmentaja ja palaute pelaajille on varsin suoraan eikä Lahden Reippaankaan penkin päässä pääse tekonurmi jäätymään.

FC  Reippaan joukkue on tässä ottelussa selvästi pelin päällä ja peli pelataankin pitkälti TuNL:n kenttäpuoliskolla. FC Reippaan #25 puskee kulmapotkusta hienosti Reippaan johtoon ja takana lahtelaisten istuttama siirtokatsomo remahtaa hurraamaan. Varmasti hieno hetki maalintekijälle.

FC Reipas pysyy maalinkin jälkeen pelin selvästi hallitsevana osapuolena, mikä näkyy turhautumisena sekä TuNL:n pelaajien että valmennuksen puolella. Muutamia kopsuja nähdään. FC Reipas saa rankkarin, jonka TuNL:n maalivahti nappaa hienosti kiinni. #25:n esityöstä kuitenkin #63 täräytttää pallon jonkin verran tämän jälkeen etukulmaan ja peli on 2-0. TuNL:n valmennus palkitsee yhden pelaajistaan tämän vaihtokomennuksella, mikä kirjoittajassa triggeröi yhden vastaavanlaisen futisturnauksen muiston, jossa puolustin Ari Nymania vastaan.

Aina ei välttämättä itse onnistu, mutta tärkeintä on, että joukkue voittaa

Peli päättyy. Yllättäen voittaneen joukkueen taustoilla on enemmän asiaa erotuomarille. Pelin loppuhetket olivat melko lämpimiä. TuNL:n pelaajat tulevat pelin jälkeen laidan viereen odottamaan seuraavaa matsiaan. He eivät vaikuta olevan ottelusta tai saamastaan palautteesta moksiskaan, vaan pikemminkin vitsailevat asialla. Juttelen kotona vielä alan ammattilaisen kanssa ottelun pedagogisesta sävystä. Tietynlainen valmennuksen ja kasvatuksen yhteys nousee keskiöön. Lopputulemana se, että asia on erittäin monisyinen. Pelit jatkuu.

Viereen tulee toisesta pelistä itkevä poika, joka hakee lohdutusta isältään. Tämä kuuluu myös isona osana kasvamiseen ja kilpailulliseen ympäristöön. Buffetissa opiskellaan pelien ohessa matikkaa ja yhteenlaskua. Makkaralla ja isolla kahvilla jatketaan.

 

Ikäluokka 2012 PPJ Laru Sininen -KäPa City White (Haastesarja sijat 4-7)

Kentän laidalla kumisutellaan rumpua ja varsinkin Helsingin Pallo-Poikia on tullut kannustamaan muitakin seuran poikia. Tämä saa ensimmäisen ilmentymänsä, kun pidemmän painostusjakson päätteeksi PPJ:n numero #48 kuti ottaa pienen kimmokkeen KäPan puolustajasta ja pallo putoaa yläkulmaan. #48 juoksee kentän laidalle juhlimaan maalia yhdessä muiden seurakavereidensa kanssa.

PPJ jatkaa painostustaan. Kentän laidalta tuleva kannustus selvästi sytyttää pelaajia pistämään parhaita temppujaan kehiin, vaikka kannustus välillä lähteekin ”vedä housut alas” -laukalle. PPJ:n hyökkääjä ”V” on ilmeisesti jonkinlainen ikoni seurassa ja tältä pyydetäänkin saksaria. "V" kääntyykin aina kulmassa jo sopivaan asentoon, mutta sopivaa keskitystä ei kohdalle osu.

PPJ:n pelillinen paremmuus yhdistettynä kavereiden kannustukseen saa yhden PPJ:n pelaajan pyöräyttämään aika ylimielisesti yhden KäPan pelaajista nurin ottelun loppupuolella. Kuitti tulee kuitenkin seuraavassa tilanteessa, kun KäPan ”J” kopauttaa samaisen vastustajan tekonurmen pintaan ja pistää pikku leijonan karjaisut vielä päälle.  Kapteeniainesta on kirjoittajan ensimmäinen ajatus ja kaveriaan puolustamaan tulleesta J:stä tulee myös vahvat Rasmus Kristensen vibat.

PPJ tekee vielä toisen maalin vaparista, joka hiukan lipsahtaa veskarin käsistä. Yksi KäPan pelaajista jouksee kuitenkin heti lohduttamaan maalivahtia. Pinnat ansaitusti PPJ:lle ja KäPalle erikoismaininta hyvästä joukkuehengestä.

Siirryn seuraavaksi Turku Energia Areenan puolella.

Ikäluokka 2010: VPS Musta-FC Reipas 1-0 (kilpasarja)

FC Reipas komeili myös 2010 kilpasarjan kärjessä. Ilmeisestikin lahtelaiset olivat tulleet putsaamaan parhaimmistonsa voimin turnauksen palkintopöydän.

FC Reipas painaa vahvasti päälle, mutta VPS puolustaa sitkeästi. VPS:n avauspelaaminen kulkee välillä mallikkaasti pitkien syöttöketjujen kautta, mutta sillä on vaikeuksia saada palloja hyökkääjilleen.

Voitosta voittoon kulkeneella FC Reippaalla on varmasti hieman huonoakin onnea, ettei se saa maalitiliään auki, mutta se kuuluu lajiin. Lopulta VPS alkaa saamaan hyökkäyksiään paremmin perille. Sillä on pari hyvännäköistä kulmaa ennen kuin #22 pääsee hienosta syötöstä läpi ja pistää pallon vastaantulevan maalivahdin ohi: 1-0.

FC Reippaan enimmät mehut vaikuttaa olevan alkurynnistyksessä viety ja se taisi olla jo varmistanut sarjavoittonsa, joten VPS katkaisee FC Reippaan kuusi ottelua jatkuneen voitosta-voitoon putken. VPS:n pelaajat käyvät suuren maailman malliin vielä kiittämässä kannattajiaan ottelun loputtua.

Ikäluokka 2010: FC Inter sininen - PPJ sininen (Haastesarja) 2-0

Seuraavaksi samaiselle kentälle juoksee FC Inter ja PPJ. Ottelun alku toisintaa sitä, mitä Interin valmennus heille painotti eli PPJ tulee alussa kovaa päälle. Inter on etenkin ottelun alussa kovan paineen alla PPJ:n teknisten ja nopeiden hyökkääjien kuskatessa palloa Interin maalia kohti. Kenties koko Turku Energia Areenan teema onkin jonkinlainen hengen ja materian mittely.

Inter tsemppaa ja puolustaa sinnikkäästi. Siten se pysyy voiton syrjässä kiinni. Inter saa lisää puristusvoimaa käsiinsä, kun #8 purjehtii vasemmalta laidalta läpi ja sijoittaa pallon hienosti ulkosyrjällä takakulmaan: 1-0

Maali muuttaa pelin kulkua siten, että peli tasoittuu. Molemmat joukkueet saavat paikkoja. Interin veskari nappaa hienon jalkatorjunnan PPJ:n pelaajan päästessä läpiajoon. Inter #8 lähettää kauempaa komean kudin, joka tömähtää ylärimaan.

Pelin edetessä tasainen vaihe kääntyy jälleen PPJ:n painostukseen. Inter tekee vimmatusti töitä, vaikka PPJ:n maali alkaa näyttämään yhä todennäköisemmältä. Välillä sinimustista on aistittavissa se, että houkutus ohi painelevan PPJ:n nurin kopauttamiselle kasvaa, mutta turnauksen henkeen sopivalla tavalla Inter pysyy kurinalaisena ja niinpä PPJ:n pelaajat alkavat turhatumaan. Lopulta Interin #8 toisintaa ensimmäisen maalinsa karkaamalla jälleen vasemmalta laidalta ja antaessaan maagisen ulkosyrjänsä saattaa pallon PPJ:n takakulmaan: Inter voittaa 2-0.

Ikäluokka 2011: FC Inter musta - KaaPo keltainen (kilpasarja)

Sokerina matsiputken päätteeksi oli FC Interin ja KaaPon 2011 kilpasarjan ottelu. Panokset matsissa olivat kutkuttavat, sillä voitolla Interillä oli mahdollisuus napata tasaisessa sarjassa maalineronsa turvin sarjavoitto KaaPon ja Ilveksen nenän edestä. Kaikilla muilla tuloksilla sarjavoitto matkaisi Kaarinaan.

Ottelu lähtee hyvin tasaisissa merkeissä liikenteeseen. Kirjoittajan silmään pistää Interin pleaajien #7 ja #9 tekninen taito ja peliäly. Samaan aikaan muun joukkueen hyvä pelaaminen mahdollisti kyseisten pelaajien loistamisen.

Edustuksenkin peleistä tuttu ”Inter Turku!” raikaa Kupittaa 2:sen B-kentällä. #9 pääsee vasemmasta laidasta etenemään ja tömäyttää pallon etukulmaan: 1-0 Interille ja tuuletusjuoksu kiitää kohti vastakkaista kulmalippua. Siinä ohessa paitakin lähtee harjoitellun näköisesti päältä.

Harjoitusta tulee lisää, kun #9 tekee vielä toisen maalin ja toisintaa aiemman tuuletuksen. Pelaajan onneksi keltaisia kortteja ei jaettu, sillä paidan lentäessä jälleen päältä olisi toisissa olosuhteissa ollut seurauksena toisen varoituksen myötä ulosajo. Toki nämä on nyt niitä matseja, missä kyseisestä tuuletuksesta kannattaa ilo ottaa irti

”Tsemppiä nyt vielä. Aikaa on vaikka kuinka kauan”, kuuluu uskottavasti KaaPon kannattajien joukossa. Huudahduksessa on vinha perä, sillä KaaPo saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi. Interin veskari pysyy maalillaan lämpimänä ja pallo käy kertaalleen Interin maalin ylärimassa ennen kuin sitä asetellaan rangaistuspilkulle. KaaPon #30 pistää pilkun hallitusti sisään ja nostattaa vielä toiveita sarjavoitosta. Hiekkaa ei kuitenkaan tiimalasissa enää riitä. Inter voittaa 2-1 ja vie samalla sarjavoiton maalieronsa turvin. 

KaaPo kaventaa rankkarista...

...mutta ottelu päättyy FC Inter Turun juhliin:

On aika tepastella parkkipaikalle kuuden hienon ottelun jälkeen.

Juoma: vettä pelien välissä ja limpparia turnauksen jälkeen

FC Inter Turku-VPS: festareilla onko meitä?

Aika kuluu välillä niin nopeasti. Tinahääpäivä starttaa Veritakselta FC Inter Turku-VPS -matsista ja jatkuu SMÖRIIN. On maanantai ja lauantain pelin tarinat on kirjoittamatta. Muutaman kerran vaaka heilahtaa siihen suuntaan, että kenties ne saakin jäädä tällä kertaa välistä, mutta kännykkäkameran gigabiteissä polttelee muutamia kuvia, joten word auki ja käpälät näppäimille.

Yhtäkkiä Veritaksen penkeiltä on kadonnut melkein puolet pakaroista. SJK-matsin todennäköisin selitys tonnin yleisölle oli poissaolevan blogin nettovaikutus, joka vaikutti olevan tuhannen luokkaa/matsi. VPS-matsin lopputulema aiheuttaa edelleen hämmennystä. Eikö sana kiiri kolmen festarin äänivallin yli hyvin? Myös kahden ottelun voittoputkessa porskuttaneen Interin peli-ilme on ottelun alussa hieman arvoituksellinen. VPS vie peliä ja Inter vastustelee. Pallo pyörii muutamankin kerran hyvin lähellä Walter Viitalalle piirrettyä viivaa, mutta kaikki valkoinen eli kalkki, pystyputket ja Viitalan hanskojen sisäliimapinnat pitävät pintansa

Parinkymmenen minuutin kulutta Interin kentältä löytyy hyvää pauhua pitävän kannattajakatsomon ja muunkin yleisön iloksi Petteri Forsell – Matias Tamminen -soutupari. Tammisen ensimmäinen veto blokataan, mutta seuraavaksi Forsell heittää kulmaputkusta sellaisen pyörteen maalille ettei sitä mikään pidättele. Tamminen on se, joka hönkäisee pallon maaliviivalta maaliin.

Sisäkierteinen maalille...

...ja habat paikallislehden keskiaukeamalle

VPS kuittaa Interin johtomaalin melko nopeasti, kun Joonas Vahtera lakaisee ikonisen ykköspyssyn Kalle Multasen syötön päätykatsomon rakennustyömaan puoleiseen verkkoon: 1-1. Ravintolakatsomon aidoilta helähtää merkitykseltään kryptiseksi jäävä

-”VPS me ollaan jo”, rallatus.

Kannattajakatsomon pauhu peittää sen kuitenkin pian alleen ja pukukoppeihin tikataan tasatilanteessa.

Pauhu kävi, vaikka tyhjiäkin penkkejä oli

Interin toisen puoliajan alku on parempi, mitä ensimmäisen. Draamaa tarjoilee isolla kauhalla merimiehen elkein kentälle rymistellyt Joel Rodriguez. Rodriguez karkaa ensin rommilaatikon perään sellaisella pieteetillä, että Mikko Pitkänen joutuu sekä tuttavallisesti että punaisen kortin arvoisesta nykäisemään Rodriguezin nurin. Lankku on pian vapaa ja Rodriguez käyttää jälleen kiintiöläpiajonsa Forsellin syötöstä, mutta maalikiintiön avautumista jäämme vielä odottamaan.

Inter ottaa ylivoimaisena Vepsun kämmenelleen, mutta maalipuusta se ei pääse pitkälle. Jussi Niska kopauttaa oman syöksypuskunsa tolpan ulkoreunaan. Vepsun kannattajatrion loitsut voimistivat myös vaihdosta sisään pakotettua kakkosveskari Oskari Forsmania, sillä Forsman ottaa jonkinlaisella ekstraraajalla vielä Luka Kuittisen läheltä ja kovaa lisäajalla tulevan puskun kiinni. Nurmi imee pettyneet sinimustat pintaansa ja festarilauantai palan yleisöä kitusiinsa: 1-1

Peli oli Interille hankala alussa ja päättyi lopussa pettymykseen

Viini: vaasalaisten salakirjoitusta etiketissä

FC Inter-VPS: treenikevään myllytys

Alkavan kevään aurinko siivilöityi Kupittaa vitoselle, kun FC Inter ja VPS hioivat pelikuntoaan tulevaa ja jo kevyesti cupin osalta alkanutta futiskautta silmällä pitäen. Bussi tussahti hieman kahden jälkeen Kupittaan cittarin kupeeseen ja Liliu oli ehtinyt tinttaamaan pallon kerran vaasalaisten maalin, kun katraamme saapui kentän laidalle.

Inter kierrätti jonkin verran kokoonpanoa. Normikokoonpanosta poiketen maalilla peliä johti pitkästä aikaa Henrik Moisander, Juuso Hämäläinen ja Rick Ketting luutivat keskuspuolustuksessa ja keskikentän keskustassa avasivat Roope Kantola ja Anthony Annan.

Pelin painopiste oli VPS:n päädystä. VPS pyrki rakentamaan peliään oman pään kautta, mutta Interin prässi toimi kohtalaisesti, jolloin vaasalaisten hyökkäyspeli usein tyrehtyi pallon menetykseen. VPS:n koneessa tuntui muutenkin olevan vielä kuluneen talven jäljiltä karstaa, sillä noin 30 pelatun minuutin jälkeen jonkinlainen slowmotion -mode iski vaasalaisten liikkeeseen ja terävyyteen.

Inter oli ottelussa kevyemmällä jalalla ja korkeammalla pompulla liikenteessä

29 minuutin kohdalla vaasalaiset rokottavat pelin tasoihin Interin puolustuspään virheestä. Samba Sillah pääsee Moisanderille suunnatun syötön väliin ja tasoittaa pelin. Tilanne on toistua hetken päästä ja Interin puolustuksessa ei vaikuttanut aivan kaikki viestilinjat olevan etenkään ensimmäisellä puoliajalla auki, mutta toiselta takaiskumaalilta vältytään.

Kevin Kouassivi-Benissan taituroimassa

Kentän reunalla ehditään käymään futismaailman ajankohtaiset asiat, kuten koronaviruksen leviäminen ja onnistumiset EM-kisojen lippujen hankinnoissa ennen kuin sinimustien maali-iloittelu alkaa. Kello juoksee kolmeakymmentäkuutta, kun Timo Furuholm karkaa laidalta. Furuholmin katse tutkailee syöttöpaikkaa keskeltä samalla, kun hänen lapikkaastaan pallo lävähtää maalin kattoon. Furuholmille jätetään muutaman minuutin päästä uudelleen tilaa rankkarialueen rajalla. VPS:n puolustus peittää laukauksen, mutta ottelussa pirteästi pelannut ja lähes kaikkialle ehtinyt Taiki Kagayama jysäyttää riparin voimalla maaliin.

Taiki Kagayama karkuteillä

Väliajan kahvit, pullat ja pillimehut nautitaan paljain sormin ennen kuin toinen puoliaika koittaa.

Toisen puoliajan alussa Kagayama prässää VPS:n puolustukselta pallon, livahtaa karkuun ja tyylittelee Interille jo 4-1 johdon. Kevin Koussavi-Benissan pääsee Furuholmin vapauttavan syötön jälkeen myös maalinteon makuun ennen kuin Kagayama on taas karkuteilla ja pallo maalin katossa. Kagayamalle tämä tarkoittaa hattutemppua.

Sinimustat saivat hyydytettyä VPS:n hyökkäyspelin

Vaihtoruletin keskellä maestro itse eli Furuholm käy vielä siirtämässä laidalta tulleen keskityksen verkon perukoille ja ottelu päättyy 7-1. Turun sinimustalla puolella päästään nauttimaan raikkaasta kevätilmasta kevein mielin, kun taas vaasalaisten on parempi koukata kotimatkallaan apteekin kautta.

Viinikuvaus: keväisen kevyt ja helppo

FC Inter-VPS: pala sadepilveä jokirannassa

Turkulaiselle pääsarjafutikselle on kevätkaudella kuulunut hyvää. FC Inter pyörii sarjataulukon aurinkoisemassa päässä ja se on väliin vallannut piikkipaikankin. Hyvien tulosten lisäksi Inter on pelannut viihdyttävää futista. Timo Furuholm, Mika Ojala ja slovenialaistähti Filip Valencic ovat vastanneett veikkausliigan näyttävimmästä hyökkäyspelistä ja mikä parasta: tulosta on myös tullut.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina Veritakselle kipitti Vaasan ylpeys VPS, joka oli kipeästi lisäpisteiden tarpeessa. VPS:n vire on ollut mollivoittoinen. Se on pelannut tasaisia matseja, mutta taipunut aina lopulta. Mikäli VPS olisi tehnyt jokaisessa kauden ottelussaan maalin enemmän se keikkuisi itseasiassa sarjan kärjessä. Sikseen tiukkaa ja lopulta kipeää on tehnyt.

VPS lähti ennakkoluulottomasti haastamaan Interiä

VPS vetäytyi ja Inter rynni 3-4-3 -muodostelmalla, jonka laidoilla Niko Markkula ja Luciano Balbi sahasivat sekä hyökkäyksen että puolustuksen tukena. Keskikentän pohjalla Aleksi Paananen rytmitti peliä erityisesti ensimmäisellä jaksolla hyvin.

VPS iski hanakasti vastaan, mutta sen hyökkäykset ajautuivat keskelle, josta tilaa ei löytynyt. Laidalla vaikutti olevan enemmän kyntömaata vaasalaisille, mutta   sieltä jäi sato poimimatta. Pelin kypsyessä Inter sai paremman otteen pelin kammesta ja lopulta Valencic, Balbi, Ojala ja Furuholm tarjosivat 25:n minuutin kohdalla turkulaista tikitakaa koko rahan edestä: Inter 1-0 johtoon.

Ojalan näyttävä vapari kilahtaa vielä tolppaan ensimmäisellä puoliajalla, mutta koppiin kammetaan 1-0 -tilanteessa.

VPS on enemmän hereillä toisen puoliajan alussa ja Samu Alanko käy omenavarkaissa Interin maalilla Alain Ebwellen lähettäessä pride -henkisen vaparin takatolpalle: peli tasan.

Näin lähellä Inter kävi toista maalia

Interillä on muutamakin hyvä paikka pistää pallo maaliin tämän jälkeen, mutta ilmeisesti suksiin on voideltu liikaa pitoa: palloihin hiivitään muutamia sadasosia liian myöhään ja näin ollen Martin Komballan maille eivät varikset laskeudu. VPS saa lopussa vielä vajaamiehisenäkin lyhyen painostusjakson, mutta myös Henrik Moisander pitää porstuansa lukossa. Pisteet tasataan. 

Aurajoen rannoilla käy hetkellinen viileä väre.

Viinikuvaus: kyllä tätäkin joi

Eurokesästä senttikesään?

Suomalainen seurafutis löi pallonsa vesiesteeseen. MIFK hävisi odotetusti Legia Varsovalle. 0-3 tulos kotikentälle ei ole par -tason suoritus, vaan se meni reilusti tuplabogin puolelle. MIFK ei saanut mitattua kotiedustaan käytännössä mitään ulos, vaan puolalaisvieraat ratkaisivat koko otteluparin ensimmäisen 45:n minuutin aikana. Seurojen budjeteissa, pelaajamateriaaleissa ja perinteissä toki on eroja, mutta kylmä fakta on, että Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintaotteluita pelattiin ke-to -akselilla 50 kappaletta ja 0-3 on huonoin kotitulos, mitä missään otteluparissa nähtiin. Hallitsevan Suomen mestarin lisäksi vain Hibernians ja Nomme JK Kalju ottivat kotonaan kuokkaan samoin lukemin. Muuten sitten olikin lähtökohdista riippumatta tasaisempaa.

Toinen tuplabogi nähtiin, kun HJK suli helteisessä Tetovossa ja hävisi makedonialaiselle Shkëndijalle 3-1. Ottelu ei lähtökohtaisesti ollut helppo. Ongelmallisinta mielestäni kuitenkin on, että HJK johti peliä 0-1 eli sillä oli hetkellisesti kaikki valtit käsissään, mutta oikeanlaista voittavaa pelisuunnitelmaa ei silti löytynyt. Olkoonkin että HJK oli melkein koko ottelun vastustajaansa heikompi, mutta vastassa ei HJK:lla ollut Real Madrid tai Barcelona tai mikään niihin vertautuva suurseura. Tähtiin ei siis mitenkään ollut kirjattuna, että vastustajan pelillinen tai psykologinen yliote olisi niin vahva, että se vääjäämättä tulisi ohi ja tyylittelisi vielä kahden maalin voiton. Päinvastoin. Onnekkaaseen avausmaalin kätkeytyi ottelun mahdollinen haukkakohta eli peli olisi hyvinkin voinut kääntyä Suomen suurimmalle ja kauneimmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. HJK on Suomessa itseään suurempi seura ja sillä on tärkeä rooli Euroopassa suomalaisen jalkapallon lipunkantajana, joten viikon päästä on kasvojen pesun paikka. Ainoastaan jatkopaikka kelpaa.

VPS löi par -tuloksen. Brøndby oli kotiottelussaan odotetusti vahvempi. Kahden maalin tappio ei sinällään ole katastrofi, joskaan siinä ei ole mitään tarunhohtoista hehkuakaan. VPS:lle jää vielä ensi viikoksi pelattavaa, vaikka kuten aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, se on työnsä jo Euroopassa tehnyt. Nyt on KiKy -tunnit meneillään.

Yleisellä tasolla ajateltuna Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintakierrosten ajankohtien pitäisi suosia suomalaisia joukkueita. Veikkausliiga on yksi harvoista jalkapallosarjoista, jossa on täysi tohina keskikesällä päällä. Suurin osa sarjoista odottaa vielä alkamistaan ja tästä on yksinomaan vedettävä se johtopäätös, että muiden sarjojen joukkueet ovat haavoittuvampia sille, että pelaajat eivät ole vielä täydessä tikissä eikä koko joukkueen pelinkään luulisi olevan vielä parhaimmillaan. Vuodet ovat kuitenkin jättäneet vähemmän muistijälkiä siitä, miten isompia kesäterässä olevia seuroja on kellistetty kuin niitä, joissa kääpiömaiden puoliammattilaisseurat pyörähtävät Suomessa, polttavat porukalla tupakat sekä ennen että jälkeen ottelun ja korjaavat palkintorahat ja jatkopaikat mennessään.

Samaan aikaan ruotsalainen Östersunds FK lyö eaglen ja voittaa Galatasarayn 2-0 ensimmäisessä europelissään ikinä. Vähemmästäkin alkaa vadelmavenepakolaisuus kiinnostamaan.

Viinikuvas: laimennettua puolalaista, makedonialaista ja tanskalaista

Eurokesä

Suomalaisen futiksen kurssi on sojottanut kohti kaakkoa jo turhauttavan pitkään. Sellaista ojittajaa ei ole löytynyt, joka kuivaisi sen suon, missä maajoukkue rämpii. Rakenteet ovat lahoja ja maajoukkue heiluu suomalaisen futiksen pellolla kuin variksenpelätin. Huuhkajat voivat tälle hetkellä hävitä melkein kenelle tahansa, mutta minkä tahansa joukkueen voittaminen on kärsimysten tie. Lapsenomainen toive siitä, että Suomi pääsisi edes kerran oman elämäni aikana arvokisoihin, on vaihtunut epämääräiseen kangastukseen Nations Leaguesta ja siinä piilevästä porsaan reiästä, joka mahdollistaisi jollekin heikommalle joukkueelle villin kortin kisoihin. Matka on yhtä pitkä kuin ennenkin, vaikka reittiin on saattanut tulla muutoksia.

HJK:lla menee melko hyvin. Suomen suurin on nyt Suomen suurin ja se näyttää rymistelevän kohti mestaruutta. Mestaruus avaa jälleen mestareiden liigan portit, jotka ovat juuri HJK:lle hieman raollaan. Kylmä fakta on se, että muilta ne ovat toistaiseksi kiinni. HJK näytti myös luonnetta pudottaessaan Connah Quay Nomadsin pienen kompastumisen jälkeen. Toki skeptikko kysyy, että miksi Suomen suurimman ja kauneimman piti jo tässä vaiheessa näyttää luonnetta? Seuraavan kierroksen vastustaja makedonialainen Shkëndija leimautuu väkisinkin kategoriaan, josta HJK:n tulisi päästä eteenpäin. Muuten eurokesä jää lyhyeksi ja märäksi.

VPS toi hetkellisen sateen menestystä ja parempia futisaikoja janoaville suomifutis -faneille. Vaasalaiset pudottivat itseään isomman slovenialaisen NK Olimpija Ljubljanan tiukan taistelun jälkeen. Se oli hieno suoritus ja tavallaan VPS on hommansa Euroopassa tehnyt, vaikka keskivertoa mielipuolisempi kaveri saattaa vielä uskoa, että hyvässä vireessä olevat vaasalaiset vetävät piikkimaton tanskalaisen Brøndby IF:n eteen. Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja unelmille eli VPS:n eurokesä jatkuu niin kauan kuin se jatkuu.

SJK vei huonon vireensä Seinäjoelta Eurooppaan. Se on sääli. Sarjataulukkoa katsoessa voi todeta SJK:n hävinneen kauden tärkeimmän ottelunsa 6.7 OmaSp -Stadionilla. Ottelusta voisi vääntää pitkääkin pilkkavirttä, mutta tosiasiassa SJK:n hävitessä pienemmälleen, hävisi koko suomalainen jalkapallo. Ottelu oli yksi surullinen klapi lisää siihen märkään puukasaan, jota on suomalaisessa jalkapallossa kasattu jo pitkän aikaa. Vieressä tönöttävä kuiva kasa on huomattavasti pienempi.

Sitten on vielä IFK Marienhamn. Saarelle matkustaa keskiviikkona kymmenen kertaa arvokkaampi KP Legia Varsovaa otteluun, jollaista ei saarelaisten jalkapallohistoria taida tuntea. Ottelu on hiukan kuin kummitusjunan kyytiin lähtisi. Ihan ei tiedä, mitä uskaltaisi toivoa tai pelätä. Vaikean alkukauden jälkeen maarianhaminalaiset ovat saaneet koneita käyntiin. Puolassa jalkapallon pääsarja ei ole vielä alkanutkaan. Siinäpä ne kortit ovat, joilla saarelaiset pelaavat. Muu pakka laulaa nuotiolaulua.

Viinikuvaus: taiteilee hennossa historiassaan ja saa makunsa vaasalaisista aromeista