Tänään en käynyt matsissa

Laiva irtoaa Turun satamasta. Keli on hyvä. Kesäinen.

Buffetista ehtii matsin alkuun. Kännykän mobiilidata ja laivan wifi -verkko pistävät parastaan, kun Leeds pelaa Valioliigaan noususta. Peli on kylmäävä. Sarjajumbo Barnsley painaa päälle. Palloja viuhuu yli ja ohi Illan Meslierin vartioimasta maalista. Muutama jää hanskoihin.

Marcelo Bielsa heittää kolmannen topparin sisään. Bielsalta ei tällaista siirtoa ole aiemmin tällä kaudella nähty. Panokset ovat kovat ja Leedsin pinnat roikkuvat Barnsleyn oman maalin varassa.

Trubaduuri soittaa lähes tyhjälle pubille. Hän kertoo nyt tilaisuuden tullen kokeilevansa uusi kappaleita. Listalle nousee housea, trancea ja Backstreet boyssia akustiselle kitaralle sopivina sovituksina. Patrick Bamford hukkaa maalipaikan. Bielsa saa Pablo Hernandezin hämilleen vaihtamalla hänet sisään ja ulos saman puoliajan aikana, mutta niin kuin Elland roadin seinään on painettu: Side before self, every time. Hernandezin tilalle tullut Jamie Shackleton kalastaa hyökkäyspään vaparin. Pian sen jälkeen peli päättyy. Leeds on pinnan päässä Valioliigaan noususta. Palaan liikuttuneena perheen luo katsomaan laivan iltashow:ta.

Tänäänkin oli matsipäivä. Kausaripaikkojen liput on painettu eteenpäin. Inter pelaa HJK:ta vastaa. Josè Riveiro puhuu ennakossa identiteetin mukaisesta futiksesta. Siitä myös Leedsin kahdessa viimeisessä kaudessa on ollut kyse, vaikka Bielsa nostikin Barnsleytä vastaan puoleksi tunniksi toisen naamion Leedsin kasvoille. Usein ne seurat, jotka eivät raharovioista huolimatta menesty, kärsivät identiteetin puutteesta. Esimerkiksi tämän kauden West Ham ja Aston Villa ovat otantoja tästä. Viime kauden HJK menee samalle hyllylle.

Pukkaan Ruudun lähetyksen päälle kauppakeskuksen kauppakäytävän penkillä. Inter pelaa identiteettinsä mukaisesti ja hallitsee peliä. Lapset kiipeilevät kolikoilla käyvän auton katolla. Tilaan taksin.

Saan lähetyksen päälle taas hotellihuoneessa. HJK näyttää hallitsevan toisen puoliajan alkua. Juomatauon aikana siirrymme hotellin aulabaariin ja taas takaisin hotellihuoneeseen. 

Inter on päässyt taas pelin päälle. Liliu löytää Connor Ruanen vasemmalta laidalta. Ruanen painava laukaus suhahtaa kohti takakulmaa. Se on niin laadukas, että Antonio Reguerl ei pysty hallitsemaan sitä. Ripari pomppaa keskelle ja Timo Furuholm tökkää pallon maalin.

Identiteetin lisäksi jalkapallossa on olemassa myös kaavoja. Yksi sellainen on se, että Inter voittaa kotonaan HJK:n. Niin myös tänään.

Samaan aikaan Huddersfield kiusaa WBA:ta. Leedsin nousu on tällä hetkellä noin kahdenkymmenen minuutin päästä.

Viinikuvaus: juhlajuomaa

Elland roadilla tilit tasan

Tarina ottaa ensi askeleensa viime keväältä, kun kävimme kaveriporukan kanssa Elland roadilla katsomassa Leeds-Wigan -ottelun. Wigan sai ottelussa punaisen kortin, Leeds loi 36 maalintekopaikkaa, missasi rankkarin ja hävisi 1-2. Kokemus oli niikseen väkevä, että se huusi revanssia. Leedsin pudottua loppukaudesta suoran nousijan paikalta tutkin vielä kuumeisesti, miten pääsisin Wembleylle juhlimaan Leedsin nousua Championshipin playoffsien finaaliin. Suunnitelma oli valmis, mutta Leeds karsiutui dramaattisesti Derbylle kierrosta aiemmin. "Toivo on se, mikä tappaa" on lausahdus, jonka Leedsin kannattajat usein yhdistävän mielitiettyynsä. Se oli viime kauden osalta helppo allekirjoittaa.

Toin reissusta tyttärelleni pehmolelun, joka kesällä hävisi. Ilmoitin kotona, että tarvitsee sitten syksyllä lähteä hakemaan uusi. Vaatimus oli, että koko perhe lähtee tällä kertaa mukaan. Vaatimukseen oli mielekästä taipua. Suunnitelma hahmottui hiljalleen, sopiva viikonloppu löytyi kalenterista ja enää tarvitsi keksiä, miten saan hommattua alati loppuunmyydylle Elland roadille liput.

Kapsasiinia edelliseltä keväältä

Eräänä lokakuisena aamuna kirjauduin hyvissä ajoin Leedsin kotisivuille. Metsästin kokon perheelle lippuja Leeds-Blackburn -otteluun. Olin harjoitellut kertaalleen aiemmin sen, miten lippujen ostamisprosessi kulkee koneen käynnistämisestä viimeiseen painallukseen asti. Olin hommannut perheellemme neljä jäsenyyttä ja linkittänyt ne toisiinsa, jotta voin tilata neljä lippua kerralla.

Leedsin kotimatseihin liput kortilla

Aamulla minut laitettiin virtuaaliseen jonoon. Nettisivuilla oli tyypilliseen tapaan ruuhkaa, kun liput tulivat myyntiin. Jonotin ehkä kymmenen minuuttia ja sitten pääsin läpi. Osa katsomonosista oli myyty jo loppuun ja osassa oli enää hajapaikkoja. Huojennuksekseni vihreitäkin katsomoita oli. Yritin ensin paikkoja perhekatsomosta, mutta jokin rajoitteista kertova herja esti lippujen hankinnan. Nappasin seuraavaksi auki näkymän eniten keskellä olevasta katsomonosasta. Neljä vierekkäistä paikkaa löytyi. Tilaus meni jouhevasti läpi. Harvoin tulee yhtä onnellinen olo siitä, kun luottokortti kevenee melkein sadalla punnalla.

Odottelulla oli hintansa, sillä sekä lentojen ja hotellien hinnat olivat nousseet siitä, kun ensimmäistä kertaa niitä selailin. Kaikkein varhaisimmat aamut ja myöhäisimmät yöt olivat tällä kokoonpanolla myös punaisella vyöhykkeellä. Lapset toki olivat reissanneet jo aiemmin melko lailla, mutta viulunkieliä oli turha kiristää liikaa, koska reissu ei ollut ihan perinteinen leppoisa irtiotto aurinkoon muutenkaan.

Lapset nukahtavat junaan, joka jyskyttää Manchesterista Leedsiin. Emmerdalemaiset maisemat vilkkuvat ikkunoista. On perjantai. Peli on lauantaina. Tämä tapahtuu nyt oikeasti.

Koitan löytää Leedsin juna-asemalta koordinaatteja hotellin suuntaan. Netti tökkii, joten menen aseman seinälle kiinnitetyn kartan luo. Se ei kerro minulle juuri mitään. Aseman työntekijä tulee luokseni ja kysyy tarvitsenko apua. Kerron hotellin nimen. Sen pitäisi olla 20 minuutin kävelymatkan päässä. Saan ohjeet, mutta reissaaminen on tehnyt tehtävänsä. Ulkona en enää hahmota, mihin suuntaan Wellington streetiä pitkin pitikään lähteä. Samaan aikaan vettä alkaa vihmoa. Kärvistelemme aseman edessä lastenvaunuinemme, matkalaukkuinemme ja lapsinemme. Eiköhän oteta taksi.

Mihin suuntaan Wellington streetiä

Pelipäivänä koitamme laannuttaa kierroksia rauhoittumalla hotellihuoneeseen päiväunille. Suunnitelma ei meinaa toimia edes vähää alusta ja lopulta, kun kello pärähtää soimaan, montaakaan silmäystä unta ei ole otettu. Olin edellisenä iltana koittanut twitterin kautta kalastella vinkkejä lapsiystävällisestä kokoontumispaikasta ennen peliä. Syöttiä hiukan nyki, mutta saalis jäi nostamatta. Niinpä googlailin Elland roadin lähistön ravintoloita ja The Old Peacockista löytyi lasten menu. Se oli riittävä indikaattori sille, että kokeilisimme onneamme siellä.

Elland road ennen matsia

Huivikauppaa

The Old Peacockiin virtaa ihmisiä muutamaa tuntia ennen ottelua. Sisään pääsee vain matsilipun haltijat. Vaimoni meinaa epähuomioissa kaivaa tuimana tuijottavalle portsarille seuraavan päivän Manchester Unitedin ja Brightonin matsin liput. Twisti jää läpikäymättä. Leedsissä vihataan ManU:a ja ensimmäisiä paikallisilta saatuja komentteja edellisellä reisullakin oli, että "eihän kukaan teistä ole Manchester Unitedin fani".

Väärät liput sujahtavat käsilaukkuun ja oikeat nousevat esiin. Portsari kehottaa katsomaan lasten päälle etteivät jää jalkoihin. Baari on täynnä ja melko nopeasti tulee pääteltyä se ettei tänne kannattaisi jäädä. Kävelemme jo takaisinpäin, kun huomaamme, että baarin takaosasta pääsee ulkopihalle. 

Ulkopiha avautuu laajana hieman festarimaisena alueina puupöytineen, burgerikipsoineen ja olutpisteineen. Otamme hieman syrjempää pöydän ja saan ruoka ja pintti -puolen kuntoon. Bändi tekee soundcheckiä.

The Old Peacock I

The Old Peacock II

Kierrämme Ellan roadia länsisivustan suuntaan. "Tästä et voi jatkaa etenpäin", järkkärit laskevat leikkiä tyttäreni manchesterin punaisesta hatusta. Ahtaudumme pyöräoven kautta Stadionille. Pienessä aulatilassa myydään piirakoita ja virvokkeita. Lapset juoksevat ympäri tilaa ja vaarimainen järkkäri kiusoittelee heitä.

Matsi menu stadionilla

Elland roadin nurmi aukeaa taianhohtoisena edessämme. Leedsin pelaajat käyvät yksitellen kannattajakatsomon edessä ottamassa yleisön vastaan. Takaamme toivotaan, että tulisimme näille paikoille myös seuraavan viidentoista vuoden ajan, koska lasten yli näkee niin hyvin kentälle. "Marching on together" raikaa niin kuin sen vain kuuluukin raikaa. 

Ennen matsia muistohetki ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille

Matsi alkaa kirkkaan harmaan taivaan alla

Peli alkaa ja jännitys kutoo kentän reunalla olevat kannattajat yhteen. Leeds ottaa pallonhallinnan. Blackburn pyrkii pelaamaan suoraviivaisesti isokokoiselle targetille Sam Gallagherille, joka odottelee laidoilta Adam Armstrongia ja Stewart Downingia mukaan hyökkäyksiin.

Leedsin peli on enemmänkin rutinoitunutta kuin hurmoksellista. Marcelo Bielsan totaalifutikseen on tullut ripaus kyynisyyttä edellisillä kierroksilla. Tuloskunto on parantunut näyttävyydenkin kustannuksella.

Tyler Roberts nostaa pallon boksiin Luke Aylingille. Blackburnin puolustus pelaa huolimattomasti ja Ayling potkitaan nurin. Hetken odottelun jälkeen tuomari osoittaa pilkulle ja katsomo repeään pauhuun. "Patrick Bamford du du du du" säestää näytöstä, kun Bamford poimii vetovuoron itselleen. Edellisellä reisulla rankkari missattiin.

Edessä olevat ihmiset tekevät eteemme väylän, kun nostan pojan syliini ja tapitamme kentän toiseen päätyyn. Bamford pistää pallon hillitysti sisään ja asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa. 

Leeds juhlimassa 1-0 maalia

Viitisen minuuttia kuluu edellisestä: Bamford kuolettaa pitkän avauksen Blackburnin puolustuksen keskellä ja siirtää pallon eleettömästi Jack Harrisonille. Harrisonin sijoitus kolahtaa maalin takakulmaan ja Leeds johtaa 2-0.

Peli vaikuttaa ja osin taputellulta, kunnes Derrick Williams tulee ensimmäisen puoliajan lopulla väkevästi kulmatilanteeseen, ja kuinkas ollakaan, pallo pamahtaa maaliin. Epäuskoinen ja tapahtuneen  kieltävä hiljaisuus tarttuu stadionin pintoihin. Viime reissulta takaraivoon jäänyt "Nyt nekin tietää, mitä on olla Leeds -fani" jyskyttää hetken. Ainoan maaliyrityksensä hyödyntänyt melko mitäänsanomaton Blackburn pääsee jonkin salaluukun kautta peliin mukaan.

Leeds painoi päälle myös toisen puoliajan

Leeds jatkaa toisella puoliajalla vyörytystään. Takaamme satelee kritiikkiä niin Bamfordille, Bielsalle kuin Harrisonillekin. Kritiikkiin tiivistyy varmasti vuosikausien toivon ja pettymyksen vuoristorata, joka ei meinaa löytää Valioliigan asemalle, jossa Leedsiä on jo pitkään odotettu. Pablo Hernandezkin vapautetaan tanteereelle. Leeds on venyttämässä tappiottoman putkensa viiden ottelun mittaiseksi, vaikka sillä ei ole aivan oman pakan parhaat kortit käsissään. 

Blackburnin puolustuksen viime hetken terveiset Patrick Bamfordille

Leeds kannattajien välitön palaute Blackburnin pakeille

Jos Blackburn saa jonkun paikan, sen muistikuva on tähän mennessä jo freudilaisittain tukahdutettu. Elland roadin päällä roikkuva taivas on ottelun aikana tummennut. Stadionin valot ja värit paistavat syvinä illassa, jossa Bamford pitää viimeiset minuutit palloa Blackburnin boksin kulmalla. Peli päättyy Leedsin 2-1 -voittoon. Kotiyleisö marssii raukeina, kiireettömänä pitkin Elland roadilta kiemurtelevia kosteita katuja.

Koteja, kaupunkia ja hotelleja kohti

Viinikuvaus: oikein kypsynyt

Kapsaisiinia Elland Roadilla

-Mate!
-Hey mate! You were telling that, after this match, your friends will be Leeds fans. Now they know, how that is.
-This was terrible, soperran ja tuijottelen tyhjin katsein pöytää.

M62 Manchesteristä Leedsiin

Aamulento Manchesteriin oli lähtenyt hieman viiden jälkeen. Muutamia oluita oli kaadettu lentokentillä ja unettavan uber matkan jälkeen olimme lopulta Elland roadilla Leeds loungessa, jonne olimme ehtineet muutama tunti ennen ottelua. Lounge oli ainoa virallista reittiä kulkeva tapa saada lippuja tässä vaiheessa kautta Leedsin otteluihin. Sen verran kiihkeästi kaupunki hengittää jalkapalloa. Matsin lisäksi tarjolla oli ruokaa ja juomaa.

Minulle tämä oli toteen käynyt unelma. Nähdä Leeds Elland Roadilla ja vielä kaudella, jonka yllä sykkii toive paluusta valioliigaan. Iltapäivä eteni toiveikkaana. Leeds oli juuri edellisellä kierroksella noussut toiseksi Sheffield Unitedin jäätyä tasapeliin Millwallia vastaan. Huolimatta siitä, että Wigan paini putoamista vastaan ja oli ollut vähällä kaataa Norwichin kotonaan, mikään ei oikeastaan viitannut muuhun kuin Leedsin väistämättömään voittoon.

Elland Road. Side before self, every time

Pöydässämme on isä ja poika. Isä on suulaampi ja kertoo, miten hänestä on tullut Leeds fani. Hän varmistaa vielä, että eihän meistä kukaan ole Manchester United fani. Ei ole. Kerron kannattavani Leedsiä ja uskovani, että tämän ottelun jälkeen näin tekevät muutkin tässä seurueessa.

Keskustelemme siitä, miten Leedsin tulisi hankkia lisää laatua joukkueseen valioliigan nousun jälkeen. Marcelo Bielsa on kuitenkin enemmän sitä tyyppiä, että kehittää olemassaolevaa runkoa vastailen. Isä on samaa mieltä ja toteaa ettei hän ei uskonut Bielsan kestävän Leedsissä kauaa, mutta on nyttemmin positiivisesti yllättynyt. Käymme muutamia Englannissa pelanneita suomalaisia jalkapalloilijoita läpi. Aapo Halme ei tässä pöydässä kilistele montaakaan kelloa, mutta Mikael Forssell ja Jari Litmanen ovat hyvin tuttuja.

Sheffield United voittaa kaikkien pettymykseksi Nottinghamin, joten Leedsinkin tulee voittaa säilyttääkseen asemansa.

Harpomme rappusia ylös paikoillemme ja valkokeltasininen meri velloo allamme. Marching on together -raikuu ja saa kylmiä väreitä aikaan. Come on Leeds! Peli pyörähtää käyntiin. Wigan vetäytyy. Leeds ei pääse pelamaan sille ominaisella temmolla, mikä saattaisi enteillä vaikeaa iltapäivää muuten, mutta siinä uskossa ja tapahtumien ketjussa, joka saattanut minut Elland Roadille, ei ole mahdollista nähdä kotivoiton ohitse.

Pallo peliin

Pallo tärähtää omalla maaliviivalla puolustavaa Wiganin pelaajaa. Tilanne on hieman epäselvä ja näyttää jopa maalilta. Päätykatsomo villintyy, kun tuomari osoittaa ensin pilkulle ja sitten rintataskusta nousee punainen kortti. Ottelu vaikuttaa ratkeavan jo ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana. Wiganin maalivahti Christian Walton tekee maalillaan kaikki sirkustemput ennen kuin Pablo Hernandez ampuu pilkun epäonnekkaasti tolppaan. Pallo pyörii vielä hetken maalilla ennen kuin Wigan saa siivottua sen väljemmille vesille. Pablo Hernandez -chäntti lähtee välittömästi kiertämään stadionilla. Yleisö tahtoo osoittaa tukensa Hernandezille. Se on kenties pelin hienoin hetki.

Ennen kuin rankkarin puhaltama kylmä tuuli ehtii laantus karkaa Patrick Bamford laidalta ja tinttaa pallon maalin. Stadioni repeää liitoksistaan. Draaman kaari kutittelee ja tarina palaa takaisin raiteilleen. Nyt peli pitäisi vaan tappaa.

Epäusko ja hämmennys nousevat pintaan, kun Gavin Massey tasoittaa ottelun aivan ensimmäisen puoliajan lopussa. Masseyn kuti on ainoa, jonka Wigan sai maalia kohti ensimmäisellä puoliajalla. Maali on kuin leijona-aitauksessa kirmaileva nuori ori. Se ei kuulu tähän peliin.

Puoliajalla pikainen piipahdus loungeen. Toiveikkuus on vaihtunut varovaisuuteen. Ehkä pelin kulku vaikuttaa liian ennakoitavalta tullakseen todeksi näille kannattajille, joita on viimeisten vuosien ajan riepoteltu oikein olan takaa. Toivon itse myös nopeaa, tylsää ja kotijoukkueelle suotuisaa ratkaisua.

Bielsa tekee odotetusti nopeita vaihtoja. Se luo uskoa, että peliä lähdetään nyt voittamaan entistä paremmalla suunnitelmalla. Harmillisesti Leedsin hyökkäykset vaikuttavat liian hitailta ja päättyvät liian usein toivotaan, toivotaan -tyyppiseen keskitykseen. Wiganin pelaajat pelaavat teatraalisesti aikaa ja käyttävät kaikki kikkapussinsa kakkoset hidastaakseen pelin tempoa.

Sama ori ja sama laiduin. Wigan menee 1-2 shokkijohtoon. Toinen maali tulee sen koko ottelun aikana toisesta maalia kohti saadusta laukauksesta. Pelin ehtii vielä kääntämään. Korteissa myös lukee näin. Leeds saa hetkellisesti maalia ounastelevaa hurmosta päälle, mutta traagisesti häviää. Pitkä päivä juotetaan nyt suolana ja kuivan karkeana hiekkana, sille illuusiolle, jonka perässä täällä olin. Kanavoin oman pettymykseni pariin suomalaiseen voimasanaan, mutta vastustaja ei ole tyrmättävissä. Se täytyy nyt seuraavien päivien aikana väsyttää.

Ollaan Loungessa. Juomaa menee nyt tupla- tai triplavauhdilla alas. Poika kuittaa sen, että tätä on olla Leeds -fani. Se on jotenkin totta, koska tunnun itse ottaneeni pöytäseurueen kovimman iskun. 

Billy Bremner

Paikallisilla on tästä enemmän kokemusta. Joku käy lavalla toteamassa, että Leedsin pitää osata myös puolustaa. Kriitikki on paljasta ja siitä kasvaa teräviä ohdakkeita. Olen jo päättänyt palavaani ensi vuonna. Kokemus on väkevämpi kuin mitä olin koskaan kuvitellut. Toki sen sävyt olivat kivuliaita, mutta juuri kaikkien sävyjen raadollinen kirjo tekee oman joukkueen kannattamisesta niin koukuttavaa.

Viinikuvaus: hiekkaa ja hurmosta Pint -lasista.