Futista ja mielenrauhaa: Markku Kailaheimon Kirjoituksia stoalaisuudesta

Basam Booksin kustantaman ja Markku Kailaheimon kirjoittaman Kirjoituksia stoalaisuudesta ja viinikuvauksia futistarinoiden höysteenä käyttävän futisblogin ensi leikkaus on neljän sivun mittainen diatribe eli sokraattinen dialogi pojasta, joka halusi pelata jalkapalloa. Pojan ongelmaksi dialogissa on muodostunut se, että pelikaverit eivät ole saapuneet paikalle, joten peliä ei saatu pystyyn. Dialogissa poikaa oivallutetaan siitä, että hänen ja kaverinsa sopimus perjantaisista peleistä on liian väljä, jotta peliporukassa vallitsisi riittävä luottamus siihen, että kaikki tietävät milloin pelataan ja minkälaiset syyt johtavat siihen, että ei edes lähdetä pelaamaan (esimerkiksi sade) tai joku peliporukasta voi jäädä saapumatta (esimerkiksi perheeseen liittyvät syyt).

Futista ja mielenrauhaa

Siitä on eittämättä jo hetki, kun blogin kirjoittaja on yliopistossa istunut filosofian kurs(e)illa, mutta tokihan kirjoittajalle muodostuu aavistus siitä, että dialogi osoittaa tai kuvaa jonkin kirjan aiemman esittämän teesin ratkaisuineen. Kirjailijan "Joo, kyllä koko kirja kannattaa lukaista, ei oo paksu" riittää töytäisemään liikkeelle pyynnön arvostelukappaleesta. Sellainen tulee mailiin ja olen pian tulostelemassa siitä lukuversiota. Vanhan tulostimen oikkujen ja sotkujen inspiroimana teen omaa mielentyyneyttä tukevan päätöksen siitä, että jatkossa pyydän arvostelukappaleet postilaatikkoversioina.

Stoalaisuus on hellenistisen filosofian koulukunta, jonka ytimessä ovat mielenrauhan tavoittelu ja tunteiden hillintä. Tässä vaiheessa blogin kirjoittaja siirtyy katsomoon. Kenties Veritakselle ja FC Inter Turun -otteluun. Kokemus mielenrauhasta liittyy siihen, että oma joukkue pelaa oman identiteettinsä mukaista jalkapalloa eli stoalaisittain toteuttaa omaa luonnonmukaista tehtäväänsä ja voittaa. Tosiasiassa kokemus jalkapallo -ottelusta on täynnä intohimoisia tunteita, jotka stoalaisittain täyttäisivät varmasti virheellisten arvostelmien ja siten mielenrauhaa häiritsevien tekijöiden määritteen.

Siinä on kuitenkin jotain stoalaista, kun pelaaja toteuttaa pelissä tehtäväänsä eli roolinsamukaista osaa osana pelisuunnitelmaa, ja kun pelisuunnitelma osiensa summana toteutuu, tuottaa se varmasti ataraksisia eli mielenrauhan hetkiä. Intohimojen näyttämiselle on omat maalien, onnistumisten ja epäonnistumisten jälkeiset hetkensä. Vähän niin kuin blogin kirjoittajalle jalkapallo-ottelut ovat intohimoisten tunteiden hetkiä ja esimerkiksi Marcelo Bielsan, jonka lähestymistapa otteluihin on hyveellisten arvojen ja korkean moraalin näkökulmasta yllättävänkin stoalainen, Leedsin kuluvien kausien pelisuunnitelman täydellisimmät hetket ovat aiheuttaneet kirjoittajalle lähes uskonnollista hurmosta ja siten myös mielenrauhaa. 

Kolikon toisella puolella on kuitenkin se, että tunteiden yliläikkyminen vääränä hetkenä kentällä johtaa helposti virheisiin (tarpeettomat rangaistuspotkut, punaiset kortit tai yltiöpäiset riskit, jotka johtavat vastustajan saamaan etuun) ja sellainen jalkapallo-ottelu kokemuksena, jossa oma joukkue huonon pelin tai epäoikeudenmukaisilta tuntuvien sattumusten päätteeksi häviää ottelun, jättää sellaisen värin koko muuhun elämään, että se ei ihan muutamassa päivässä haalistu. Esimerkinomaisesti tässä lienee kysymys juuri siitä stoalaisten perusajatuksesta, että tunteet ovat virheellisiä arvostelmia todellisuudesta ja vaikuttavat siksi negatiivisella tavalla mieleen tai siitä, että vastoinkäymistä ei osata ottaa stoalaisella tyyneydellä vastaan, vaikka jalkapallo-ottelut menevätkin siihen kategoriaan, jonka kulkuun ei itsellä oikeasti ole juuri osaa tai arpaa. Ehkä tästäkin katsantokannasta kirjoittaja ja blogi futiksineen ja viineineen ovat osin epikurolaisuuteen eli maltillisten nautintojen avulla mielenrauhaan tähtääviä toimijoita.  

Kirjoituksia stoalaisuudesta -kirjassa eniten pidän siitä, miten se ymmärrettävien kielikuvien avulla valottaa ihmisen roolia maailmankaikkeudessa syntymisen, elämän kukkaan puhkeamisen, vanhenemisen, mätänemisen ja lopulta hajoamisen eli kuolemisen kautta. Kirjan lainaus Cicerolta:

”Samoin kuin laiva tai rakennus on rakentajan itsensä helpoin purkaa, siten myös luonto, joka on ihmisen liittänyt, osaa tämän parhaiten hajottaakin”

 

Toinen lainaus:

”Onhan kuitenkin ollut välttämätöntä, että on jonkinlainen lopputila, jolloin elämä samalla tavalla kuin puiden hedelmät ja maan tuotteet täyteen kypsyyteen päästyään nahistuu ja varisee pois”

 

Stoalainen tyyni tapa kohdata elämän kaari sellaisenaan on jotenkin lohdullinen ja se on siirrettävissä myös jalkapalloon, sillä samalla tavalla kuin elämä, rakentuu jalkapallokin erilaisiin aikakausiin, vaiheisiin ja onnistuneisiin tai epäonnistuneisiin projekteihin ja tästä päästäänkin futisromantikkojen perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että onko elämä vain osa jalkapalloa vai toisin päin? Vastaus varmasti riippuu siitä, että onko vastaajana, vaikka Eduardo Galeano tai Cicero.

Palataan takaisin poikaan, joka ei päässyt pelaamaan, koska kaverit jättivät saapumatta kentälle ja jota Epiktetos opettaa. (Kirjan Epiktetos tosin antiikin kreikkalaiseksi tuntee varsin hyvin nykyajan ilmiöitä, kuten huuhkajat, Nokian tragedian tai energiajuomat). Epiktetos opettaa poikaa siitä, että heidän ei tule mennä pelaamaan jalkapalloa yksinomaan itsekkäistä syistä, vaan nimenomaan toisia varten, jotta peli ylipäätään saadaan aikaseksi. Epiktetos kannustaa stoalaiseen hyveelliseen käyttäytymiseen. Samalla hän täsmentää, että jokaisen on kuitenkin otettava vastuu ensisijaisesti omasta osallistumisestaan. Sen jälkeen mitä ikinä tapahtuukin ei ole enää itsestään kiinni ja siksi mahdolliset vastoinkäymiset tai tragediat, kuten tässä se, että pelit jäivät pelaamatta, on mahdollista kohdata stoalaisen tyynesti ja mielenrauhansa säilyttäen. Se on blogin kirjoittajan tulkinta opista, jonka tarina pojan ja Epiktetoksen  kohtaamisesta pitää sisällään. Oppia on sitten mahdollista toisintaa loputtomasti elämän eri tilanteisiin.

 

Viini: Rooman ja Kreikan kirjastojen suihkulähteistä pulppuava

Arvostelukappale saatu Basam Booksilta ja kirjan voi hankkia omakseen esimerkiksi täältä: https://basambooks.fi/sivu/tuote/kirjoituksia-stoalaisuudesta/2745862

Tauolla osa V

Sunderland ’TIl I Dien toinen tuotantokausi menee siinä, missä ensimmäinenkin. Suurten odotusten ja suurseuran punavalkoiseen identiteettiin ripustautuva maalipinta varisee sateenkastamalla Wembleyllä. Kahteen kertaan. Kovilla kierroksilla sisään tulleen johtoportaan ote lipeää, johtaminen huononee ja unelma karkaa. Siirtoikkunasta käteen jää muutaman miljoonan Jopi Jalkapuoli. Sunderlandin pubien iloinen porina vaihtuu tyhjän tuijotteluun.

Samaan aikaa some -feedi välkyttää erilaista tarinaa vajaa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Newcastlesta on todennäköisesti tuleva maailman rikkain seura. Poliittinen kilvoittelu venyttelee futismaailman rajoja aivan uudella tavalla ja juonenkäänteet ovat kuin agenttielokuvista. Totuus taittaa kuitenkin tarun jälleen kanveesiin.  Pallo pomppii kartalla, kun maailmaa koitetaan vääntää uuteen asentoon.

Pojan synttäripelipaita tulee Liliun signeeraamana kiitoskortin kanssa postilaatikkoon. Sinimusta -pelipaita jää päälle ensimmäisestä täydestä päivästä alkaen. Sisko pyytää pelimekkoa ja nostan tämän selvitettävien asioiden listalle. On sitten jotain muutakin futisaiheista tutkailtavaa kuin kyyniset ennusteet siitä, että futiskatsomoita alettaisiin täyttämään vasta ensin vuoden puolella. 

Terveiset toimistolta

Ideat siitä, miten tästä eteenpäin, lentelevät villinä. On turnausmuotoja, tyhjiä katsomoita ja drive in -matseja. Lomaviikon aikana katson jo useamman klassikkomatsin kokonaan. Yhden jopa ilman selostusta ja varmaa tietoa siitä, mitä peli oikeastaan on. Jalkapalloa voi käyttää päiväunien houkutteluun ja pääsiäisylensyönnin aiheuttama kivistelykin vatsassa helpottaa hetkeksi, kun lyhythiuksinen nuori Marcelo kiskaisee Vicente Calderonilla pallon Los Rojiblancosin maalin kattoon marraskuussa 2009.

Bongaan selostuksesta talteen vinkin Jesús Gilistä kertovasta dokumenttisarjasta. Suuruudenhullu klangi kaikuu sekä Cervantesin että tuhannen ja yhden yön tarinoiden mailta. Tulee mieleen valtatie, joka kulkee puretun Vicente Calderonin hylätyn pääkatsomon alta.

Viinikuvaus: kypsyäkö vaiko eikö kypsyä

Kun jalkapallo meni kiinni

Epätodentuntuiset tyhjät katsomot Italiassa eivät vielä hälventäneet kaikkien aikojen futiskevään humua. Luottokortin syntilistalle oli pääsiäiseksi laskettu kolme ottelupalloa Leedsin peleihin. Tarkoitus oli kotiuttaa Valioliigapaikka joko Elland Roadilla tai Liberty Stadiumilla Walesilla. Hotellit ja matsiliput oli varattu myös Pietariin huuhkajien matseja varten ja oman kausikortin lisäksi joululahjana oli annettu kaksi kausikorttia Turun Interin kevään koitoksiin.

Sitten otteluita alettiin perua tai optimistisemmin siirtää. Yksi kerrallaan. Lopulta kokonaisia ottelukierroksia jäädytettiin. Tästä oli enää yhden pysäkin matka siihen, että sarjojen ovet lyötiin säppiin. Silmänräpäyksessä jalkapallo meni kiinni. Tämä ei sinänsä jalkapalloa viihteenä (vaikkakin intohimoisesti) kuluttavan ihmisen näkökulmasta ole suurikaan tragedia. Hotelleista, lennoista ja matsilipuista näyttäisi järjestäen saavan rahat takaisin tai niihin kiinnitetyt bitit voi hyöty- ja viihdekäyttää myöhemmin. Nyt näyttää jopa siltä, että niihin investoidut rahat säilyttävät paljon paremmin arvonsa kuin perinteisemmät sijoitukset, jotka ovat yhtä kauden 2017-2018 Beneventoa ja tuttavallisemmin joulukuusta. Tämän hetken tragediat pystyttävät hirsimökkejään muualla. Se on hyvä pitää mielessä, kun tekee päivittäisiä valintojaan ja valitsee sanojaan.

Beneventon menoa Serie A:ssa 2017-2017 kaudella

Jalkapallo ei ole elämää suurempaa. Se on maailman kuva tässäkin hetkessä. Stadionit humisevat tyhjyyttään. Lähipuiston takana olevalla futiskentällä on ollut tavallista enemmän kuhinaa. Kuuliaisesti peliporukat ovat hallitusten asettamien säädösten ja suositusten mukaisia. Perheet pelaavat keskenään ja siitä tulee vähän kummallinen olo, kun pallo karkaa viereisen porukan pelikentälle. Melko monen katseessa on tällä hetkellä ripaus koronaa.

Keittiöstään päivystyvän selvännäkijän kristallipallo näyttää juuri laiturilta sumuun työnnettyä venettä. Merenkäynti on maltillista ja vastarannalle matkaa. Australian A-liigan imu ei vielä tartu, joten lataan vieroitusoireisiin vanhan futismanageri pelin. Saan pettymyksiin päättyneen kauden päätteeksi kenkää, koska kyllästytän omistajat ruinaamalla toistuvasti lisää rahaa palkkakuluihin. Aloitan seuraavana päivänä kauden uudelleen ja voitan tuplamestaruuden. Suljen jälleen koneen ja päätän palaavani pelin ääreen, jos aivastusten ja yskähdysten kirjaaminen taulukkolaskenta -ohjelmaan alkaa houkuttaa.

Lapset ottavat muuttuneet olosuhteet kuin aamupuuronsa. Suunnittelen ostavani pojalle hänen ehdottoman suosikkipelaajansa Timo Furuholmin pelipaidan syntymäpäivälahjaksi. En muista onko hänelle vielä kerrottu, että varsinaiset syntymäpäivät on peruttu tai kansainvälistä futisskeneä mukaillen toistaiseksi siirretty. Lahja tulee kuitenkin osumaan suoraan häränsilmään. Katselen sohvalla ruutujen äärellä pötköttelevää perhettäni. Tässäkin hetkessä olen raadollisen etuoikeutettu. Se on hyvä pitää mielessä ja mieli nöyränä, kun karanteenikamman piikit napsahtelevat poikki. Eletään aikoja, jolloin panokset siirretään pelipöydän keskelle lupaa kysymättä. Niin on usein muutenkin, mutta valaistus on nyt tavallista kirkkaampi. Toivon että tässä on yksi tämän kevään opetuksista.

Ja sitten joskus, kun suljettujen tilojen salvat ja stadioneiden portit taas aukeavat, ja jos universumi niin suo,  palaamme Veritakselle, Elland Roadille ja Pietariin Ristisaarelle ja humallumme lajin kauneudesta koko jäljellä olevien T- ja B-solujemme voimalla.

Viinikuvaus: genomeja ja kapsideja

PS: jalkapalloa ja elämää juhlitaan vielä Beneventossakin

Vanhan Rouvan Bridge

Hulppeat jahdit lilluvat Stade Louise II:sen liepeillä. Ruhtinaat odottavat vieraita kruunut ohimoillaan. Pelipöytä on kultaa. Se peilaa kortit isäntien nähtäviksi. Oveen koputetaan. Vieraat saapuvat sänkisinä mustissa tyylikäissä puvuissaan. He ovat olleet näiden pöytien ääressä jo pitkään ja ensi töikseen kultaiselle pöydälle rullataan musta liina. Tänään kukaan ei näe toisten kortteja.

Mestarivarkaat vievät tämän erän. Jalkapalloevoluutio on hionut raitapaitojen pelitavan vuosien saatossa eleettömän virheettömäksi. Sen puolustus näkee jokaisen merkatun kortin ja paljastaa bluffit kyynisellä tarkkuudella. Se osaa myös häikäilemättömän kivuliaasti astua tekopakkaa sekoittavan käden päälle. Vanha rouva luo pelipöydälle asetelmia, joihin kristallivalojen häikäisemät ruhtinaskunnan lipevät eksyvä kuin labyrinttiin.

Ruhtinaskunnan nuoret leijonat ovat jo kääntäneet korttinsa ja käyttäneet onnensa loppuun. Ne saattavat marssia hännät ojossa saleihin, mutta kun vanha rouva kääntyy, ne muuttuvat aroiksi leijonan pennuiksi. Taso huippujalkapallon ja todellisen huippujalkapallon välillä tulee lopulta ammottamaan valtavana kraaterina. Monacon mahdollisuus siinä, että sen hyökkäyspeli on maailman parasta ja vanha rouva unohtuu muistoihinsa kiikkumaan eikä huomaa lattialle karanneita leijonanpentuja.

Viinikuvaus: viinievoluution aallon harjalla helmeilevää torinolaista taidetta

El Derbi madrileño: mitä neljäs kerta sanoo?

Kevät on derbyjä derbyjen perään. Eurooppalaisen huippujalkapallon syke kiihtyy hallitsemattomana ja sitten arpa tuo Madridin suurseurat jälleen samalla starttiviivalle. Diego Simeone jättää palkintopöydälle hieman himmennyttä hopeaa ja Zinedine Zidane asettelee sieniliigan pöytäliinalle tiimalasin, jota ei käännetä, jos argentiinalaissparrajaa saa paremmat tuomaripisteet. 

Zidanen tiimalasi kellahti jo hetkeksi kumolleen El Clásicon käsistä karanneilla viimeisillä minuuteilla. Zidane on nähnyt varmasti painajaisia Luka Modrićin ja Marcelon edestä kirmaavasta Sergi Robertosta. Roberto Carlos olisi napannut Roberton paidasta, nykäissyt hänet tantereelle ja sitten pyytänyt anteeksi. Simeone olisi pelaajauransa aikana lanannut Roberton hymyissä suin ja korkeintaan ironisesti taputellut olkamusta. Nyt Roberto sai tyhjän kiitoradan ja lopulta Lionel Messi pääsi paistattelemaan ja traumatisoimaan kotiyleisön. Haava vuotaa vielä pitkään.

Real Madrid on Real Madrid. Suosikki pikkuveljeään vastaan. Taktinen asetelma on tuttu. Kuninkaalliset lähtevät hallitsemaan peliä ja punavalkoiset terrierit roikkuvat rajusti nilkoissa. Atletico Madrid lähtee kisaan omalta paikaltaan: kotimaisen sarjan kolmosradalta. Sen odotetaan aloittavan kolmantena, päättävän kolmantena ja tippumaan mestareiden liigasta vahvempaansa vastaan. Asetelma on odotusarvoltaan niin banaali, että markkinamies Zidane on jo lupaillut tuovansa ottelupariin jotain uutta. Tosiasiassa mitään uutta ei tarvita, sillä sota syttyy, kun pallo potkaistaan peliin. Katsomot ympäri maailmaa myydään täyteen, vaikka futisfanit istuvat penkeilleen vasta juuri ennen ottelun alkua.

Atléticolla on mahdollisuutensa, jos sen pelaajien taulu on intensiivisellä psykoterapialla saatu hapotettua tyhjäksi aiempien mestareiden liigan kohtaamisten jäljiltä. Lisäelementtinä tarvitaan hyvä ja onnekas hetki, joka tuo pari maalia. Sen jälkeen leuat kiinni akillesjänteisiin ja pohkeisiin niin kuin huomista ei tulisi. Kuninkaallisten lähtötelinettä keinuttaa se, että he joutuvat pelaamaan topparipeliä. Jose Mourinhon vitsaillessa nimeävänsä itsensä Manchester Unitedin kokoonpanoon eräälle tehtävistään vapautetulle Aitor Karankalle rakennetaan Florentino Perezin kuumaa linjaa. Tähän otteluun se ei kuitenkaan valmistu kuin kuninkaallisten legendankatkuisissa unissa. Myös Zidanen vihjaus ”jostain uudesta” on mielikuvana yhtä miellyttävä kuin puheen pitäminen vieraalla kielellä. Silti. Real Madrid on aina Real Madrid.

Viinikuvaus: poltettua verta, ranskalaisen lähiön eleganssia ja argentiinalaisen vesikauhuisen härän kiveksiä

Kärsimysnäytelmä

Viime viikolla jalkapallomaailma kohahti, kun satumaisesti Leicesterin viime kaudella valioliigan mestaruuteen luotsannut Claudio Ranieri sai potkut. Potkuja seurasi eräänlainen jalkapalloromantiikan vastaisku. Monella suunnalla äimistyttiin siitä, miten oli madollista, että kaikkia jalkapallomaailman lakeja uhmannut Ranieri joutui nyt lähtemään. Vastaus on yksinkertainen: tulostaso ei riittänyt ja lisäksi Leicester vaikutti hengettömältä. Pelillisesti mitään positiivisia signaaleja ei ollut ilmassa. Huuhkajien otteluita seuranneille kuvaus saattaa kuulostaa tutulta. Erona on se, että Leicesterin seurajohto reagoi riittävän nopeasti pelastaakseen vielä kettujen kauden ja ennen kaikkea sarjapaikan.

Olisiko Ranierin pitänyt saada valmentaa vielä mestareiden liigan loppuun asti? Leicesterillä on kolme ottelua tärkeää ottelua ennen seuraavaa mestareiden liigan ottelua Sevillaa vastaan. Näitä pelejä ei voi hävitä. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että viime viikolla Sevillaa vastaan saatu kelvollinen tulos ei vastannut ottelu kulkua. Sevilla olisi voinut pistää ottelusarjan kerralla pakettiin. Se olisi Ranierin Leicesteriä vastaan tehnyt sen joka tapauksessa King Power -stadionilla. Craig Shakespearen Leicester saattaa kuin vahingossa lipsahtaa vielä jatkoon. Leicesterin pelillinen ilme muuttui kuin taikaiskusta valmentajan vaihdon myötä. Shakespearen johdolla kettujen tarina saattaa saada vielä yhden hurmiollisen kappaleen mestareiden liigassa. Kunniakas kuolema seuraa viimeistään seuraavalla kierroksella. Tärkeintä kuitenkin on, että ketut säilyttävät sarjapaikkansa. Sen he ansaitsisivat.

Ranierilta ei viime kauden sankaritekoa vie mikään pois. Kettujen taapertaminen ei yksinomaan ole ollut hänen syytään. Leicesterin seurajohdon tekemä ratkaisu vaikuttaa kuitenkin harkitulta ja taitavasti laskelmoidulta. Liverpool on tällä hetkellä sillassa kettuja vastaan. 

William Shakespearen näytelmille on tyypillistä, että lopussa hahmoja lakoaa paljon. Ranieri oli ensimmäinen. Jürgen Klopp näyttäisi olevan seuraava. Lankulla kävelevät vielä ainakin Jorge Sampaoli, Slaven Bilić, David Moyes ja jopa Pep Guardiola. Tulevana keväänä ketut ovat haiden ystäviä.

Viinikuvaus: harkittu leikkaus valmistuksessa ja jälkimakua edeltävää hurmiollista nousua

Pilalla

EM-kisoissa pelaavat Euroopan parhaat joukkueet. Taso on niin kova, että pienetkin häiriötekijät kääntävät marginaaleja epäsuotuisiin suuntiin. Alla pudotellaan erilaisista häiriötekijöistä kärsiviä joukkueita jatkosta.

Yksilöiden ja joukkueen epätasapaino

Portugali: Cristiano Ronaldon lapsekkaat tunneskaalat ja Islanti-pelin jälkeiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Portugalin piikkikorot ovat liian korkeat Ranskan ruohomatoille

Ruotsi: Zlatan kritisoi ensimmäisen pelin jälkeen joukkuetovereilta saamaansa tarjoilua. Angel di Mariaa ja Marco Verrattin ikävöinti rouhii liian syvän kuilun Ruotsin pelisysteemin ja joukkueen supertähden välille.

Wales: Gareth Bale oli psykologisen sodan torvena ennen Englanti ottelua. Walesin ritarin olisi kannattanut keskittyä pelaamiseen. Ottelusta jäi mieleen Englannin viime hetken voitto-osuma

Sisäiset ristiriidat

Ranska: Karim Benzeman ja Mathieu Valbuenan välinen videopeli repi monikulttuurisen Ranskan kahtia. Lisäksi Ranska kaipaisi Benzeman liikettä hyökkäyspäässä.

Ukraina: Andriy Yarmolenko ja Taras Stepanenko ottivat rajusti yhteen toukokuun alussa pelatussa Shakhtar Donetskin ja Dynamo Kiovan ottelussa. Maajoukkueen nimissä voidaan toki vakuutella, että kaikki on kunnossa, mutta pinnan alla kytee varmasti

Kannattajat

Venäjä: Venäjän fanit lähtivät leikkimään väkivaltaisia roolileikkejä Ranskaan. Joukkue joutui ottamaan tilanteeseen kantaa jo ennen kuin minuuttiakaan oli pelattu. Fanit saattoivat larpata itsensä uudelle tasolle, mutta maajoukkue lähtee lauluun.

Englanti: venäläisten tanssipari. Sikäli kun ykkösmaalivahti joutuu olemaan huolissaan ottelua katsomaan tulleista perheenjäsenistään,  saattaa joku helppo pallo suhahtaa hanskojen alta.

Kroatia: mukana vahvemmalla joukkueella kuin pitkiin aikoihin, mutta osa kannattajista on valmiita tekemään, mitä tahansa sabotoidakseen oman joukkueensa tulosta. Liikaa politiikkaa ja valtataisteluita.

Turkki: Kannattajat ovat kääntyneet Arda Turania ja joukkuetta vastaan

Epärealistiset odotukset

Belgia: kultainen sukupolvi konttasi heti ensimmäisessä ottelussa. Joukkueen ykkösmaalivahti vihjasi tämän johtuvan valmentajan taktisesta osaamisesta. Ei sittenkään pötki pitkälle.

Itävalta: rakettimainen nousu Fifa-rankingissa kuoriutui suutariksi Unkarin viedessä kaksoismonarkian mestaruuden

Laukalla

Saksa: Joachim Löw. Tähän ei tarvitse lisätä mitään ja silti kaikki tietävät, mistä on kyse. Pelaajat tietävät myös.

Espanja: David de Gean näpit huhujen mukaan muuallakin kuin hanskoissa. Hiljaista nyt, mutta kannen alla kuplii

Viinikuvaus: vahva italialaisen klassikkoviinin vivahde

Kuva: Nugroho Adle, http://www.flickr.com/photos/nugrohoaw/6836933759/

Euroopan pienet suuret osa III: SV Darmstadt 98

SV Darmstadt on noussut vauhdilla bundesliigaan

SV Darmstadt 98:n tarinan yllä leijailee yksi kysymys. Miten ihmeessä neljänteen divisioonan putoamassa ollut rahaton Darmstadt nousi kahdessa vuodessa bundesliigaan? Vielä vuonna 2008 meinattiin Darmstadt haudata velkojensa takia saksalaisesta jalkapallosta. Bayern München tuli hätiin. Se osallistui hyväntekeväisyysotteluun, jonka tuottojen avulla saatiin Damrstadtin nenä taas pinnalle. Aika harva osasi tässä vaiheessa odottaa, että joukkueet tulisivat vielä lähivuosina pelaamaan samassa sarjassa samoista pisteistä.

Siinä missä Angers SCO on ranskalaisen jalkapallon kapinallinen ja U.S. Sassuolo Calcio italialaisen jalkapalloluokan mallioppilas, Darmstadt on saksalaisten jalkapallojumalien lellilapsi. Sen lähivuosien tarinaa värittävät onnekkaat sattumukset ja kädenojennukset. Maaliskuussa 2013 Darmstadtin pelaajat vajosivat pettyneinä nurmen pintaan. He olivat pelanneet tasapelin valmentajansa Dirk Schüsterin edellistä seuraa Stuttgart Kickersiä vastaan. Sarjapaikan säilymiseen olisi tarvittu voitto. Nelosdivari oli kutsumassa, mutta samoihin aikoihin saksalaisessa divarifutiksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten seurat hoitivat talouttaan. Darmstadtissa käytettiin vain se raha, mitä tienattiin, muiden seurojen ottaessa holtittomia lainoja pikavoittoja tavoitellessaan. Saksan FA ilmoitti, ettei se taloudellisen holtittomuuden johdosta myönnä sarjapaikkaa Kickers Offenbachille. Darmstadt nostettiin muutama viikko putoamisensa jälkeen takaisin kolmosdivarissa kabinettipäätöksellä.

Kaudella 2013-2014 Darmstadt jatkoi samaa järkevää taloudellista linjaansa. Se hankki ilmaisella siirrolla Dominik Strog-Engelin. Hyökkääjä oli tarponut alasarjoissa ja hukkunut muiden aurinkopaikasta kilpailevien joukkoon. Stroh-Engeliin iski jumalainen maalivainu. Hän teki Darmstadtissa ensimmäisellä kaudella ennätykselliset 27 maalia. Miksi ja Miten? Sitä hän itsekin hämmästeli ja totesi, että kaikki vain yhtäkkiä onnistui.

Stroh-Engelin maalit siivittivät Darmstadtin nousukarsintaan asti. Ratkaiseva ottelupari pelattiin Darmstadtin ja Arminia Bielefeldin välillä. Darmstadt hävisi kotiotteluna 1-3 ja vaikutti siltä, että nousu jäisi haaveeksi. Darmstadt venytti kuitenkin toisen osaottelun Bielefeldissä jatkoajalle. Kylmää kyytiä tuli, kun 110 minuuttia oli pelattu. Bielefeld kavensi tilanteeksi 2-3. 120+2 minuuttia oli pelattu, kun Bielefeldin rangaistusalueen tuntumassa pienen flipperin päätteeksi pallo leijaili kohti Darmstadtin Elton Da Costaa. Tämä täräytti pallon vastustamattomasti maalin takakulmaan. Peli oli 2-4 ja Darmstadt oli jälleen nousemassa kakkosbundesliigaan. Bielefeld pääsee vielä kerran hyökkäämään. Se saa vaparin keskialueelta. Kaikki pelaajat nostetaan maalivahti Stefan Ortegaa myöden ylös. Vapari leijailee kohti takatolppaa. Ortega nousee korkeimmalle ja kääntää kohti keskustaa Arne Feickille. Feick puskee pallon tolpan sisäreunaan. Pallo putoaa maalin eteen. Bielefeldin Sebastien Hille on ensimmäisenä pallolla. Kuti lähtee. Aaron Berzel venyttää jalan eteen ja pallo kimpoaa pois rangaistusalueelta. Pomppu sisään, pomppu ulos. Darmstadt nousee kakkosbundesliigaan.

Vastoin kaikkia odotuksia ja kakkosbundesliigan pienimmällä budjetilla Darmstadt ylsi heti ensimmäisellä kaudella sarjan toiseksi. Se tiesi suoraa nousua bundesliigaan suurten joukkoon.

Damstadt tuomittiin ennen kauden alkua varmaksi putoajaksi. Sillä on bundesliigan pienin pelaajabudjetti eikä se tehnyt isoja hankintoja ennen kauden alkua. Sen kausi lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Darmstadt keikkui lokakuun loppuun asti sarjan kärkikymmenikössä. Vuoden vaihde on purrut kuitenkin Darmstadtia. Tällä hetkellä joukkue on bundesliigan 13:sta. Putoamisviivaan on eroa vain neljä pistettä. Kurssi ei tule kääntymään seuraavassa ottelussa, sillä seuran kerran pelastanut Bayern München tulee olemaan säälimätön isäntä.

Valmentaja Dick Schüster totesi ennen kauden alkua, että joukkue ei kuulu bundesliigaan. Vauhti on ollut tähän asti päihdyttävää. Darmstadt kuuluu bundesliigaan, koska siellä se pelaa. Se on samalla riitävän pieni tippumaan, mutta kysymys kuuluukin, onko se jälleen tarpeeksi onnekas säilymään?

Viinikuvaus: onnekkaita sattumuksia ja väliintuloja, keväistä happamuutta, petollisen makeaa

Kohokohdat ottelusta Arminia Bielefeld-Darmstadt: http://www.youtube.com/watch?v=liBvo7zBgs0

Puhutko jalkapalloa: se saattaa pelastaa henkesi

Jalkapalloa puhutaan kaikkialla maailmassa

Olin taannoin viettämässä suhteellisen kosteaa iltaa ystävieni kanssa. Lähdin baarista mielestäni riittävän aikaisin, jotta välttäisin pahimman taksiruuhkan. Taksitolpalla kasvoille iski kylmä todellisuus. Jonossa tönötti monta kymmentä ihmistä eli taksista olisi turha haaveilla ainakaan tuntiin. Käytännössä minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko kävelisin kotiin tai koittaisin vekslata itselleni pimeän taksin. Päädyin aika nopeasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kauaa ei tarvinnut tälläkään kertaa etsiä ja pian hyppäsin tutulla paikalla odottaneen auton kyytiin. Auton takapenkiltä huomasin, että etupenkillä olikin kaksi ihmistä ja pimeällä kyydillä liikkumisen ensimmäisiä ohjenuoria on, että älä koskaan mene autoon, jossa on enemmän kuin yksi ihminen. Hinnasta oli jo sovittu, joten päätin antaa mennä vaan ja ohjeistin, mihin mentäisiin.

Automatka saattaisi joka tapauksessa olla aivan turvallinenkin, mutta halusin päästä hieman enemmän kyyditsijöiden iholle. Saatoin jollain tavalla päätellä, mistä päin maailmaa kuskit olivat, joten oli helppoa avata keskustelu.

-Katsoitteko muuten Albanian ja Serbian välistä ottelua? Sitä joka jouduttiin keskeyttämään?

Hiljaisuus autossa päättyi ja kuski (toinen kaveruksista ei puhunut Suomea ollenkaan) kertoi katsoneensa. Ihmetteli hiukan, että mistä olin pelistä kuullut. Toki, koska jalkapallon puhuminen voi myös viedä henkesi, en ihan heti ottanut kantaa kumman joukkueen puolelle olisi ollut. Lopulta myötäilin kuskia siinä, että vierasjoukkueen tulisi nyt saada pisteet, koska kotijoukkueen järjestelyt olivat pettäneet. Lisäksi käytiin läpi Suomen maajoukkueen tilannetta ja sitä, että Suomi ei taaskaan ole menossa kisoihin. Jalkapallon kautta löysimme muutamia yhteisiä tuttuja, joiden kanssa olin junnuvuosina pelannut ja taksimatkan jännityselementit olivat aika pian tipotiessään. Ennen kotikatua sain kuitenkin vielä tiukan kysymyksen vastattavakseni:

-Olitko oikeasti Albanian puolella siinä pelissä?

Hetken mietittyäni sanoin, että en ollut kummankaan puolella, vaan kannatan Suomea. Kuski nauroi, otti tarjoamani rahat ja toivotteli vielä hyvät illanjatkot.

Yksi syy, miksi jalkapallon on maailman kuningaslaji, on se, että olitpa melkein missä päin tahansa maailmaa jalkapallo on hyvä tapa avata keskustelua ja tutustua ihmisiin. Jalkapallo luo yhteisöllisyyttä ihmisten välille. Sen avulla voi vähentää jännitteitä epämukavissa tilanteissa ja sen verukkeella voi aina pysähtyä katukuppilaan oluelle. Jalkapallomaailmassa on aina jotain meneillään. Vähintäänkin joku tiukka matsi tulossa tai Cristiano Ronaldo on ampunut viisi maalia, jonkun heikomman La Liga-joukkueen verkkoon. Jutun juurta riittää.

Hiljattain eräässä Viasatin myyntitapahtumassa esitin ulkomaalaistaustaiselle miehelle kysymyksen, että seurataanko teidän perheessä jalkapalloa. Mies katsoi minua nauravin silmin, koska ei ymmärtänyt sanaakaan, mutta juuri kun oli myynnin suhteen luovuttamassa, kuuluikin miehen takaa rattaita työntävän naisen ääni: kyllä, meillä seurataan La Ligaa ja Serie A:ta. Mitä teillä olisi tarjota? Olin jälleen tehnyt futiksesta sellaisia olettamuksia, mihin tämä hieno laji ei taivu.

Viinikuvaus: sopii kaikkeen ja kaikkialla, mutta yllättää silti toistuvasti, sekoitus ihmisyyttä ja maailman kulttuureja

Kuva: Willi Heidelbach https://www.flickr.com/photos/wilhei/2038320401/