Futiskirjat: Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo, Mika Rissanen

Mika Rissasen kirjoittama ja Atena Kustannuksen kustantama ”Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo” on todellinen herkkupala futiskirjojen skenessä. Rissanen sukeltaa yhdentoista kauhaisun verran (kymmenen duoa ja yksi trio) Euroopan polttavimpien futismatsien helmien luo ja tuo ne lukijan ihasteltaviksi. Jalkapallon hegemoniaottelut ja niiden historialliset kerrokset, joista Rissanen onnistuneesti poimii olennaisimman DNA:n, tuovat raikkaita tuulia nykyiset läpikaupalliseen suuntaan kompuroineen huippufutiksen evoluution narratiiviin. Poliittinen valkopesu ja kyyninen ROI:n tavoittelu saattavat olla leimallisia tämän hetken huippufutikselle, mutta niiden alla sykkii pidemmän historian hiillos, johon monisyisesti kietoutuvat ihmisten ja jalkapalloseurojen viha-rakkaussuhteet puhaltavat happea. Hegemoniaottelut ovat tämän futiskokon polttavimpia klapeja.

Mika Rissasen ja Atena Kustannuksen Kadut, kentät ja katsomot

Rissanen kuljettaa lukijansa harmaan sateisten Skotlannin Old firmin ja sumusaarten North West derbyn kautta tuliseen Istanbuliin pysähtyen samalla tarkkaan valikoiduilla asemilla ja tarkkaan valituissa hegemoniaotteluissa. Rissanen poimii kerta toisensa jälkeen onnistuneesti sen, mitkä elementit derbyissä ja hegemoniaotteluissa ovat aikojen saatossa luoneet terävän me vastaan nuo -asetelman, vaikkakaan vanhat jakolinjat eivät välttämättä nykyiselläänkään enää päde. Teoksen satunnaiset viittaukset Friedrich Nietzscheen ja eksistentialismiin kastelevat blogin kirjoittajan sydäntä siitä näkökulmasta, miten syvällä ihmisen olemassaolossa ja identiteetin muodostumisessa jalkapallo saattaa pesiä, mutta teos ei itsessään kuitenkaan sorru akateemiseen kikkailuun, vaan se on hyvin helposti lähestyttävää ja nopeastikin ahmittavaa. Samalla kerronnassa on sellaista imua, että pääteluvun jälkeen jää suoriltaan kaipaamaan lisää Rissasen derby- ja hegemoniaotteluiden kuvauksia.

Eurooppa reilattu. Mihin seuraavaksi?

Rissasen kirja ei ole yksinomaan futiskirja, vaan se maalailee historiallisia näkymiä ja kutkuttele kaukokaipuuta matkaopasmaisella otteella.  Eurooppa on nyt kertaalleen reilattu ja riippumatta siitä, että jatkuuko matka Euroopassa, muualla maailmassa tai ei missään, niin tämän blogin kirjoittajan voi lisätä jo tässä vaiheessa seuraavan osan kuvitteelliselle jonotuslistalle. 

Viini: kosmopoliittista tulilientä

 

PS:kirja on saatu Atena Kustannukselta 

Tauolla osa V

Sunderland ’TIl I Dien toinen tuotantokausi menee siinä, missä ensimmäinenkin. Suurten odotusten ja suurseuran punavalkoiseen identiteettiin ripustautuva maalipinta varisee sateenkastamalla Wembleyllä. Kahteen kertaan. Kovilla kierroksilla sisään tulleen johtoportaan ote lipeää, johtaminen huononee ja unelma karkaa. Siirtoikkunasta käteen jää muutaman miljoonan Jopi Jalkapuoli. Sunderlandin pubien iloinen porina vaihtuu tyhjän tuijotteluun.

Samaan aikaa some -feedi välkyttää erilaista tarinaa vajaa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Newcastlesta on todennäköisesti tuleva maailman rikkain seura. Poliittinen kilvoittelu venyttelee futismaailman rajoja aivan uudella tavalla ja juonenkäänteet ovat kuin agenttielokuvista. Totuus taittaa kuitenkin tarun jälleen kanveesiin.  Pallo pomppii kartalla, kun maailmaa koitetaan vääntää uuteen asentoon.

Pojan synttäripelipaita tulee Liliun signeeraamana kiitoskortin kanssa postilaatikkoon. Sinimusta -pelipaita jää päälle ensimmäisestä täydestä päivästä alkaen. Sisko pyytää pelimekkoa ja nostan tämän selvitettävien asioiden listalle. On sitten jotain muutakin futisaiheista tutkailtavaa kuin kyyniset ennusteet siitä, että futiskatsomoita alettaisiin täyttämään vasta ensin vuoden puolella. 

Terveiset toimistolta

Ideat siitä, miten tästä eteenpäin, lentelevät villinä. On turnausmuotoja, tyhjiä katsomoita ja drive in -matseja. Lomaviikon aikana katson jo useamman klassikkomatsin kokonaan. Yhden jopa ilman selostusta ja varmaa tietoa siitä, mitä peli oikeastaan on. Jalkapalloa voi käyttää päiväunien houkutteluun ja pääsiäisylensyönnin aiheuttama kivistelykin vatsassa helpottaa hetkeksi, kun lyhythiuksinen nuori Marcelo kiskaisee Vicente Calderonilla pallon Los Rojiblancosin maalin kattoon marraskuussa 2009.

Bongaan selostuksesta talteen vinkin Jesús Gilistä kertovasta dokumenttisarjasta. Suuruudenhullu klangi kaikuu sekä Cervantesin että tuhannen ja yhden yön tarinoiden mailta. Tulee mieleen valtatie, joka kulkee puretun Vicente Calderonin hylätyn pääkatsomon alta.

Viinikuvaus: kypsyäkö vaiko eikö kypsyä

Julen Lopetegui: Sevillan karkuri ja taktikko

Julen Lopeteguin ura oli tarinanhohteisessa nosteessa, kunnes Espanjan jalkapalloliiton ja Real Madridin politikointi juoksutti kentällisen ilkeitä äitipuolia Lopeteguin oven taakse. Florentino Pérez pullautti shokkiuutisen Lopeteguin ja Real Madridin sopimuksesta. Uutisen jälkimainingeissa Lopetegui sai kenkää tappioitta porskuttaneen Espanjan maajoukkueen peräsimestä juuri ennen MM-kisoja. Myös Madridin kivitalo olikin tehty oljista ja maailman maanisimman suurseuran Real Madridin perustukset Lopeteguineen puhallettiin kumoon muutamassa kuukaudessa. Tulokset eivät olleet Bernabeun sirkuksessa riittävät. Saaga loppui aika tarkkaan vuosi sitten.

Myrskyisän viime kauden jälkeen Julen Lopetegui otti Sevillan luotsattavaakseen

Ymmärrettävästi Lopeteguin CV:ssä on ollut hengähdystauko. Tälle sesongille Lopetegui on jalkapallon ystävien onneksi palannut ja seurana on Sevilla F.C

Lopeteguin lisäksi taustoihin värvättiin Ramón Rodríguez Verdejo. Pelaajamarkkinoilla tuuleteltiin oikein kunnolla. Esimerkiksi eilen Atlético Madridia vastaan Sevillan avauskokoonpanossa oli vain neljä pelaajaa, jotka pelasivat Sevillalle viime kaudella.

Lopeteguin Sevilla pelaa 4-3-3 muodostelmalla, kuten teki myös Lopeteguin Espanja ja Real Madrid. Keskikentän pohjalla on puolustavana ankkuripelaajana Fernando, joka oli yksi Sevillan kesän hankinnoista. Fernando suojaa Sevillan puolustuksen ja keskikentän välistä tilaa. Käytännössä Fernando pelaa samaa roolia kuin Casemiro Real Madridissa. 

Sevillan keskikentällä Èver Banega ja Joan Jordán ovat hyökkäävämpiä pelaajia. Jordánin rooli muistuttaa Iscon roolia Lopeteguin Espanjan ja Real Madridin joukkueissa. Jordan liikkuu enimmäkseen oikealla laidalla, mutta on myös luomassa hyökkäyspelissä ylivoimaa koko kentän säteellä.

Fernandon lämpökartta Valenciaa vastaan

Éder Banegan lämpökartta Valenciaa vastaan

Joán Jordanin lämpökartta Valenciaa vastaan

Jordànin, Jesús Navasin ja Lucas Ocamposin miehittämä oikea laita on Sevillallan hyökkäyspelin sydän. Tällä kaudella jopa 41 prosenttia Sevillan hyökkäyksistä on tullut oikealta laidalta. Ocampos oikean laitahyökkääjän roolissa kaventaa säännöllisesti keskemmälle, mikä jättää laitakaistan auki nopealle Navasille. Jordàn saattaa pelata hyvin lähellä Navasia luodakseen alueellista ylivoimaa. Tämä saatetaan tehdä hyökkäystilanteessa koko kentän tasapainon kustannuksella esimerkiksi pallon ollessa vasemmalla laidalla. Ristipallot Sevillan oikeaan laitaan ovatkin toistuvia näkyjä Sevillan peleissä

Sevilla juoksuttaa hyökkäyksiään erityisesti oikean laidan kautta

Piikissä Sevillalla vastuuta jakavat Chicharito ja Luuk de Jong. Molemmat pelaajat pystyvät tekemään maaleja, mutta heidän roolinsa on pudottautua vastustajan puolustus- ja keskikenttälinjan väliin tukemaan pelinrakennus vaihetta. Pelinrakennukseen limittyvä rooli on hyökkääjillä jopa merkittävämpi kuin itse maalinteko: keskushyökkääjät ovat tällä kaudella tehneet Sevillan 15:sta maalista vain kaksi. Sekä Sevillan laitapelaaminen että keskushyökkääjien roolitus heijastelee Lopeteguin hyökkäyspelin filosofiaa jatkuvien alueellisten ylivoimien luomisesta.

Sevilla rakentaa peliään puolustuksen kautta. Käytännössä maalivahti Tomás Vaclik avaa lähtökohtaisesti aina lyhyellä syötöllä. Sevillan ylöspäin pelaaminen on nopeaa ja väliin hyvin suoraviivaista. Nousevat laitapakit Navas ja Sergio Reguilon saattavat pelin aavamisvaiheessa nousta vastustajan puolustuslinjan tasolle. Samaan aikaan keskikentän keskustasta pelaajaat laskeutuvat lähemmäs omia toppareita: toisaalta tarjoamaan tilaa avaaville syötöille ja toisaalta reagoimaan mahdollisiin pallonmemetyksiin. Atlético Madridia vastaan Fernandoa stuntannut Nemanja Gudelj laski toppareiden tasalle rytmittämään pelin avaamista ja topparit levittivät enemmän laitoihin. Lisäksi hän laskeutui puolustuslinjaan myös Atlético Madridin hyökätessä, jolloin keskuspuolustukseen muodostui varmistava ja hieman jopa liberomainen rooli.

Pelin avaamisvaiheessa Nemanja Gudelj pudotti itsensä Atlético Madridia vastaan puolustuslinjan keskustaan

Prässätessään Sevilla pyrkii estämään sen, että vastustaja pystyisi rakentamaan peliään rauhassa puolustuksen kautta. Sen prässi ei kuitenkaan ole niin intensiivistä, mitä esimerkiksi Liverpoolilla, vaan se perustuu pikemminkin syöttösuuntien blokkaamiseen kuin nopeaan pallonriistoon. Sevillalla on myös kyky vetää nopeasti yhdeksän pelaajaa pallon alle ja parkkeerata puolustusryhmänsä oman rangaistusalueen ympäristöön.

Sevillan osalta on hyvä todeta se, että joukkueen rakennusvaihe on vasta alkanut. Lopetegui on saanut kuitenkin hyvän lähdön kauteen. Mestaruuteen asti ei jalka tällä kaudella riittäne, vaikka La liigan jättiläisten käynti on horjuvaa. Tällä kaudella voinemme nauttia vielä Sevillan nopeatempoisesta ja dynaamisesta pelista, jonka keskiössä on upeita taitureita. Ihmetekojen varalta kausikortti kannattaa jo uusia ensi kaudeksi.

Viinikuvaus: käymistilassa ja lupauksia herättävä

Real Madrid-Barcelona: valkopyykin pesu

Real Madridin ja Barcelonan vuoden kolmannessa El Clásicossa on häivähdys sateen loppua räystään alla odottelevan madridistan märän valkopaidan tuntua. Sukat kastuivat keskiviikkona, kun Barcelona onnistui kahdella maalia kohti suuntautuneella laukauksella tekemään Santiago Bernabeulla kolme maalia. Real Madridin positiivisella peli-ilmeellä ei ollut sinällään mitään merkitystä. 0-3 -tulos kotikentällä oli nöyryyttävä, sietämätön ja valkoisten ylpeyttä taltan lailla lohkova. Ottelu oli myös pervorehellinen still -kuva joukkueiden tämänhetkisestä tilasta. Barcelona voi voittaa Real Madridin vähän heikommallakin esityksellä.

Tänään olisi mahdollista pestä valkopyykki, herättää La liigan mestaruustaistelu uudelleen henkiin, jos ei Realin ja Barcelonan, niin ainakin Madridin ja Barcelonan välillä. La liigassa tilanne on siinä mielessä metka, että Barcelonasta huokuva suvereniteetti on pieneltä osin kuplamaista. Kataloniassakaan ei ole mikään totaalinen jalkapallokevät käynnissä. Ei ainakaan vielä. 

Madridissa ollaan jälleen yhdellä vedenjakajalla ja jokin 0-2,3,4,5 -tyypinen tulos olisi melkoinen tuhkan sirottelu kuivumassa olevan valkoisen kankaan päälle. Taktisia pienjyrsijöitä saatetaan nostella Santiago Solarin ja Ernesto Valverden knalleista ja pelaajien pohkeet saattavat aistia loppukevään kuorman, jossa edetään Mestareiden liigassa otteluparista toiseen ja kerätään La liigan mestaruuden lunastamiseen tarvittavia pinnoja. Sydän on kuitenkin illalla kaikkein tärkein lihas ja se rumuttaa perinteiden, kulttuurin ja El Clásicon ikiaikaisen luonteen rytmissä. Sen alle peittyvät yksittäisten kausien tai hetkellisten tilanteiden aallonharjat ja pohjat.

Viinikuvaus: ripaus kuivuvaa valkokangasta ikiaikaisessa valkopunasinisessä liemessä.

Sirkus tarvitsi tirehtöörin

Santiago Solari on herättänyt Real Madridin kuolleista. Argentiinalainen haudastakaivaja on nostanut Madridin valkoisen jättiläisen pään syvältä maan uumenista taas pinnalle ja merihädässä räpiköineen Real Madridin kausi näyttääkin päättyvän vähintään PAR -tasolle.

Solari on tuonut joitain uusia elementtejä
Real Madridiin. Solarin Real prässää voimakkaammin ylhäältä ja yrittää voittaa pallon nopeasti takaisin, kun se menetetään. Laitapuolustajat pitävät peliä leveänä, jotta vastustajan puolustuslinjaa saadaan venytettyä ja täten luotua tilaa puolustajien väliin sekä linjaa puhkoville syötöille että pystyjuoksuille. Lisäksi Luka Modrićin rooli on muuttunut syvällä pelaavasta pelinrakentajasta enemmän vastustajan puolustus- ja keskikentä linjan välissä liikkuvaksi kymppipaikan pelaajaksi. Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pukukopin puolella.

Julen Lopeteguin taktiset valmiudet saattoivat olla terävämmät kuin Solarilla tai aiemmin Zinedine Zidanella, mutta valkoisessa baletissa on kyse muusta. Madridissa ei pärjää jos ei osaa käsitellä rokkitähden statuksesta nauttivien pelaajien egoja. Johtavat pelaajat on saatava oman pelisuunnitelman taakse ja täten joukkuueen sisäisiä hierarkioita on kunnioitettava ja tilanteen mukaan vahvistettava. Sekä Zidane että Solari ovat olleet taitavia pelureita joukkueen sisällä, mutta myös median suuntaan. Lopetegui oli enemmän kivikasvoinen kirurgi kuin karismaattinen sirkustirehtööri, joka pitää taskussaan niin esiintyjät, yleisön ja sirkuksen johtajan eli Florentino Perezin.

Solarin osalta kevään merkkejä on ilmassa. Nou Campilta haettiin El Clasicossa tasuri, Wanda Metropolitanolta irtosi voitto Atletico Madridista ja Ajax kaatui Johan Cruijff -areenalla ottelussa, johon vääräleuat povasivat yllätystä. Kabineteissa on rauhallista, Ramos johtaa peliä ja superlupaus Vinícius Júnior on raottanut ovea sille, mitä Madridin enemmin tai myöhemmin koittavat suuruuden vuodet saattavat pitää sisällään.

Portu iskee Gironan 2-1 -johtoon Santiagi Bernabeulla. Onko kaikki sittenkin vain päiväunta?

Viinkuvaus: väljähtänyt ja uninen kevääseen katsova arvoviini.

Kuoleva joutsen

Valkoisen baletin estradi on ollut törrötteleviä lautoja täynnä. Nurin lentelevät vuoroin pelaajat, valmentajat ja seurajohto. Cristiano Ronaldon ei pitänyt olla korvaamaton, mutta ongelma lieneekin siinä, että Ronaldoa ei edes yritetty korvata tai jos yritettiin, niin Madridin valkoisen puolen mania oli sen verran luotaantyöntävää, että mestaritanssijat lukittautuivat kotikulmiensa tanssisaleihin. Hyökkääjää ei voi korvata maalivahdilla ja maalivahtia Real Madrid tarvitsi kaikkein vähiten. Thibaut Courtois oli kuitenkin Florentino Pérezin valinta siinä saagassa, jossa Keylor Navasia on varovasti tuupittu ulos Santiago Bernabeun takaovista. Ongelma on ollut siinä, että Navas ei ole ollut pelillisesti ongelma. Ronaldon lähteminen oli kuoleva joutsen Real Madridin hyökkäyspelille. Se sipsutteli estradille jopa niin ilmeisenä, että ehkä sitä teki mieli vastustaa. Kauppalistassa luki kahvipaketti, mutta kotiin tultiin suolapurkin kanssa.

Zinedine Zidanen karkasi kuningaskunnasta kreivinaikaan. Balettisalin seinien natina ja pitkin yötä salissa harhailevan kuiskaajan syvät huokaukset nostivat ilmoille sellaiset ennusmerkit, joita älykäs ranskalaisalgerialainen herrasmies ei voinut jättää tulkitsematta. Real Madridin liimaukset olivat haihtuneet jo hyvä aikaa sitten.  Zidane on jalkapallomaailmassa lähes kaiken nähnyt ja nyt hän varmasti aavisteli, että tarvittaisiin sukellusveneen ohjurin taitoja. Julen Lopetegui tarttui sukeltavan aluksen ruoriin siinä spektaakkelissa, jossa politikoinnilla pistettiin sekaisin sekä Espanjan maajoukkueen että Real Madridin valmentajakuviot. Lopeteguille kävi huonosti. Lopetegui jäi Madridin lihansyöjäkasvien  saaliiksi muutamassa kuukaudessa. Nyt on Santiago Solarin vuoro koittaa onneaan.

Real Madrid ei pelillisesti ole ollut järin myyvä paitsi silloin, kun otetaan kunnolla Eibarilta pataan, tullaan Barcelonan myöhentämäksi tai jätetään pisteet vajaamiehiselle CSKA Moskovalle.  Muut kuin pelilliset asiat ovat nousseet käsiohjelman keskiaukeamalle. Esimerkkinä seuran kapteenin ja puuhamiehen Sergio Ramosin pillastumiset tai ikivelmun Karim Benzeman edesottamukset. Toden ja tarun erottava raja ei ole tässä merkityksellinen, koska jotain myytävää täytyy olla. Huhujen meri on kalastusaluksia pullollaan ja jotain saalista nostetaan aina.

Suurvaltojen ja suurseurojen ennuste on historian saatossa ollut samansuuntainen. Joskin suurseura pystyy nopeastikin luomaan nahkansa uudelleen ja tilkitsemään imperiuminsa repeymät. Real Madridin kohdalla nurkat ovat sinipunaisia ja sinivalkoisia verikoiria täynnä.  Alfredo Di Stéfanon, Ferenc Puskásin, Fernando Hierron, Roberto Carlosin ja Raúl Gonzálezin taulut ovat huputettu. Heidän ei tarvitse Real Madridin nyky menossa silmiään polttaa. Real Madrid rämpii sarjataulukon kuudentena. Se on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin seitsemäntenä majaileva Levante. Valkoista balettia seuraamaan tulleet vilkuilevat tylsistyneenä kännyköitään

Viinikuvaus:  liian pitkään käynyt ylihinnoiteltu ja alilaatuinen

El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

EL CLÁSICO -mitä väliä?

Mestareiden liiga ja La liiga rullaavat kohti eri päätepysäkkejä. Katalonian ja Madridin luotijunat ovat kasvaneet täksi kaudeksi erilleen. Real Madrid ei syksyn pimenevissä illoissa osallistunut riittävällä intensiteetillä arjen pyörittämiseen. Lisäksi tilanteeseen liittyy kolmannen tekijän, enemmän perinteitä ja mytologiaa kuin varsinaista menestystä symboloivien Rooman keltapunaisten, tähdenlento ja väliintulo. Se oli viimeinen niitti kuninkaallisten ja sinipunaisten rakkausmatkalle.

Illalla Real Madrid ja FC Barcelona tuodaan kiusallisella tavalla saman pöydän ääreen. Barcelona vie La liigan ja sikäli kun Real Madrid voittaa mestareiden liigan, tulevat molemmat seurat yksiselitteisesti julistamaan oman pesueensa Espanjan ja sanalla sanoen myös maailman parhaaksi. El Clásicoita on pelattu tällä kaudella neljä ja voitot ovat tasan 2-2. Illan ottelun voittaja ottaisi omaan vaakaansa ison punnuksen. Tasapeli jättäisi futiskauteen ratkaisemattomuuden tuntua. Monelta kantilta katsottuna nyt pelataankin eurooppalaisen huippufutiskauden finaalia, joka voi päättyä myös ratkaisemattomaan.

Pelissä on paljon muutakin. Barcelonasta on tulossa La liigan historian ensimmäinen joukkue, joka ei häviä kauden aikana kertaakaan, kunhan se ei häviä tänään. Silmiin piirtyy Lionel Messin ikoninen tuuletus viime vuoden huhtikuulta Santiago Bernabeulla. Tuuletus on jättänyt väkevän jäljen ja varmasti jonkin asteisen trauman Real Madridin kannattajiin. Tänään olisi mahdollista tasata tilit ja palauttaa lyömätön Barcelona takaisin kuolevaisten joukkoon. Sitten on vielä ehkä jäävä Zinedine Zidane vs. ehkä lähtevä Ernesto Valverde, Cristiano Ronaldo vs. Lionel Messi ja Sergio Ramos vs. Gerard Pigue. Sitten on vielä FC Barcelona vs. Real Madrid: yksittäisistä otteluista kaikkein suuriin.

Viinikuvaus: puhdas ja tulinen klassikko

Valkoinen baletti: Ronaldolla tai ilman

Millenium -stadionin pukukoppien lattiat ovat hädin tuskin ehtineet kuivua, kun eurooppalaisen huippufutiksen uumenissa vellovat maanjäristysaallot. Cristiano Ronaldo ilmoitti siirtohaluistaan hieman sen jälkeen, kun sensaatio- ja klikkilehdistöjen otsikot kiljuivat veronkiertoepäilyistä. Madrid on nostettu korkeimpaan hälytysvalmiuteen ja jokaisen eteen, jolle on varattu edes lyhyt sivuvirke Ronaldon elämänkerrasta, on tuotu punainen luuri. Langat ovat kiihkeästi laulaneet.

Kyseessä saattaa olla sopimussirkukseen liittyvä siirto, josta ulos pullahtaa rahasäkki pullollaan myhäilevä Ronaldo agentteineen, valtapeli mahdolliseen oikeusjuttuun liittyen tai Ronaldo saattaa oikeasti olla lähdössä. Mielestäni jalkapallomaailmaa määrittää edelleen yksi selvä lainalaisuus: yksikään pelaaja ei ole joukkuettaan suurempi. Lainalaisuus pätee myös Ronaldoon tai vaikkapa Lionel Messiin. Cristiano Ronaldo on kiistatta yksi aikamme suurimmista urheilijoista. Hänen olemassaoloonsa kiteytyy urheilumaailmassa jotain niin poikkeuksellista, että sellaista emme välttämättä tule toiste näkemään. Kiistatonta on kuitenkin myös se, että Ronaldolla on huomattavasti vähemmän pelivuosia edessään kuin on jo takanapäin.

Ronaldon erinomaisuus viime kaudella perustui merkittävästi Zinedine Zidanen peluutukselliseen nerouteen. Ronaldo oli parhaassa tikissä juuri silloin kuin Real Madrid maailman parasta boksipelaajaa tarvitsi. Sen siivittämänä taskuun jäivät La Ligan ja mestareiden liigan voitot. Ehkä aika onkin kypsä yhdelle vuosikymmenen sensaatiomaisimmalle siirrolle. Takalukko on saatettu vaivihkaa jättää auki, vaikka Florentino Pérez muuta vielä vakuuttaakin.

Valkoisen baletin askeleet eivät mene solmuun, vaikka Ronaldo lähtisikin. Se muuttaa muotoaan ja voi olla, että baletti saa monipuolisemman esiintyjäkaartin, joka asettuu monsieur Zidanen johdolla aivan uudenlaiseen harmoniaan. Valta-asemat espanjalaisessa jalkapallossa ovat lähes kertakäyttöisiä. Jos vaaka Ronaldon lähdön jälkeen hetkellisesti kääntyisi Katalonian suuntaan, se olisi vain hetkellinen heilahdus loputtomien heilahdusten sarjassa, joissa uusia sankaritarinoita ja tragedioita synnytetään.

Viinikuvaus: kuninkaallisten harmoninen keitos; portugalilaisilla rypäleillä tai ilman

El Derbi madrileño: mitä neljäs kerta sanoo?

Kevät on derbyjä derbyjen perään. Eurooppalaisen huippujalkapallon syke kiihtyy hallitsemattomana ja sitten arpa tuo Madridin suurseurat jälleen samalla starttiviivalle. Diego Simeone jättää palkintopöydälle hieman himmennyttä hopeaa ja Zinedine Zidane asettelee sieniliigan pöytäliinalle tiimalasin, jota ei käännetä, jos argentiinalaissparrajaa saa paremmat tuomaripisteet. 

Zidanen tiimalasi kellahti jo hetkeksi kumolleen El Clásicon käsistä karanneilla viimeisillä minuuteilla. Zidane on nähnyt varmasti painajaisia Luka Modrićin ja Marcelon edestä kirmaavasta Sergi Robertosta. Roberto Carlos olisi napannut Roberton paidasta, nykäissyt hänet tantereelle ja sitten pyytänyt anteeksi. Simeone olisi pelaajauransa aikana lanannut Roberton hymyissä suin ja korkeintaan ironisesti taputellut olkamusta. Nyt Roberto sai tyhjän kiitoradan ja lopulta Lionel Messi pääsi paistattelemaan ja traumatisoimaan kotiyleisön. Haava vuotaa vielä pitkään.

Real Madrid on Real Madrid. Suosikki pikkuveljeään vastaan. Taktinen asetelma on tuttu. Kuninkaalliset lähtevät hallitsemaan peliä ja punavalkoiset terrierit roikkuvat rajusti nilkoissa. Atletico Madrid lähtee kisaan omalta paikaltaan: kotimaisen sarjan kolmosradalta. Sen odotetaan aloittavan kolmantena, päättävän kolmantena ja tippumaan mestareiden liigasta vahvempaansa vastaan. Asetelma on odotusarvoltaan niin banaali, että markkinamies Zidane on jo lupaillut tuovansa ottelupariin jotain uutta. Tosiasiassa mitään uutta ei tarvita, sillä sota syttyy, kun pallo potkaistaan peliin. Katsomot ympäri maailmaa myydään täyteen, vaikka futisfanit istuvat penkeilleen vasta juuri ennen ottelun alkua.

Atléticolla on mahdollisuutensa, jos sen pelaajien taulu on intensiivisellä psykoterapialla saatu hapotettua tyhjäksi aiempien mestareiden liigan kohtaamisten jäljiltä. Lisäelementtinä tarvitaan hyvä ja onnekas hetki, joka tuo pari maalia. Sen jälkeen leuat kiinni akillesjänteisiin ja pohkeisiin niin kuin huomista ei tulisi. Kuninkaallisten lähtötelinettä keinuttaa se, että he joutuvat pelaamaan topparipeliä. Jose Mourinhon vitsaillessa nimeävänsä itsensä Manchester Unitedin kokoonpanoon eräälle tehtävistään vapautetulle Aitor Karankalle rakennetaan Florentino Perezin kuumaa linjaa. Tähän otteluun se ei kuitenkaan valmistu kuin kuninkaallisten legendankatkuisissa unissa. Myös Zidanen vihjaus ”jostain uudesta” on mielikuvana yhtä miellyttävä kuin puheen pitäminen vieraalla kielellä. Silti. Real Madrid on aina Real Madrid.

Viinikuvaus: poltettua verta, ranskalaisen lähiön eleganssia ja argentiinalaisen vesikauhuisen härän kiveksiä

El Clásico -Jonnen ja Jirkan lanit

Suurista suurin on El Clásico. Ottelu, joka tulee kokea sellaisenaan ja itsessään. Sarjoista irrallisena spektaakkelina, joka jakaa maailman valkoisiin ja sinipunaisiin; kuninkaallisten notkuviin pöytiin, joita ympäröivät menestysaddiktit seurueet ja toisaalla asteleviin Katalonian kapinallisten ylväisiin kulkueisiin. Molemmat tietävät olevansa maantieteellisiä rajojaan suurempia. Suuret ja kuninkaallista ylpeyttä tihkuvat valkoiset ja suuruudessaan sympaattiset sinipunaiset.

Barcelona ja Real Madrid ovat valmentajille seuroja, joihin tullaan vaan käymään. Näyttämö roihuaa utopististen toiveiden ja odotusten laavassa jo valmiiksi. Siellä tanssahdellaan kintut käristen hetki ja paetaan vuorille meditoimaan. La Liigan ja Mestarien liigan voi voittaa vain yksi joukkue kerrallaan, mutta sekä kuninkaallisilta että sinipunaisilta niiden voittoa vaaditaan joka kerta. Eikä pelkkä voittaminen riitä. Voiton täytyy tulla tavalla, joka täyttää vuosisatojen saatossa kirjatut tuhannet eri kriteerit.

Lanit alkavat.

Luis Enriquen kahden vuoden takainen tripla ja viime kauden La Liigan mestaruus ovat fanien mielestä jo ajoilta, jolloin oli vielä dinosauruksia. Vanhan rouvan tarjoamaa löylytys sykkii kipeästi ohimolla. Vaikka Enrique voittaisi Barcelonan kanssa kaiken, mitä vielä on voitettavissa, mitataan hänen viimeistä kauttaan skaalalla, joka alkaa pettymyksestä ja päättyy anteeksiantamattomaan pettymykseen.

Zinedine Zidane on vielä tukevasti nuoralla. Nuoralta näkyvät sekä Mestarien liigan että La Liigan kannut. Mikäli molemmat saadaan museoitua Madridiin, ottaa Zidane viimeisen askelen kiinteälle maalle. Kannattajat ovat tyytyväisiä eivätkä välttämättä vihellä ensi kauden ensimmäisessä pelissä. Eivät välttämättä, mutta saattavat kuitenkin viheltää. Mikäli toinen pokaali lipsahtaa käsistä, sysätään Zidane takaisin nuoralle ja neuvotaan kokeilemaan ensi kaudella uudestaan. Jos molemmat paistit putoavat krokotiileille, perään paiskataan koko äijä.

Nyt he sitten iskevät yhteen. Ollaan tilanteessa, jossa Barcelonan pitäisi voittaa, vaikka sekään ei välttämättä riitä mihinkään. Laajalla linssillä, kun katsoo, niin näkee vielä koivunlehtiä Barcelonan pelipaidoilla. Sen verran perusteellista kylvetystä ovat vahvat kotijoukkueet viime otteluissa tarjonneet. Keskikenttä on ollut peilipintainen järvi, jonka läpi on pystynyt melkein millä tahansa kumiveneellä melomaan. Puhumattakaan siitä, että panosten käydessä kovemmiksi, vastustajilla on suoraan tehtaalta tulleet tupla- tai triplaevinrudet alustensa peräsimissä. Ihmettä ei ole tänään tarjolla. Ainoastaan kolme pistettä ja spekulatiivinen käännekohta La Liigan loppusuoralle.

Lanit päättyvät. Peli alkaa. Jonne luottaa Messin hattuun. Jirka uskoo, että illan ottelusta rakentuu koko kautta symboloiva monumentti. Real Madrid on ollut tällä kaudella parempi. Real on parantanut peliään samaan tahtiin, kun pajunkissoja on putkahdellut ojan pientareille. Se on nostanut tasoaan vastustajien tason noustessa ja se on lukemattomia kertoja noussut takamatkalta parrasvaloihin. Cristiano Ronaldo on tehnyt vähemmän maaleja, mutta tärkeämmissä paikoissa. Ennakkoasetelmat ovat kuninkaallisille jopa arveluttavan suotuisat. 

Jalkapallojumalat nauttivat draamasta ja yllättävistä käänteistä. Jalkapallossa mestari käy usein jo hyvissä ajoin liikuttelemassa kiveen iskettyä miekkaa. Paluureitti kiven luo on kuitenkin ansoilla, yllättävillä käänteillä ja kipeillä koettelemuksilla koristeltu.

Viinikuvas: keväinen espanjalainen arvoviini kellarin paraatipaikalta  

UD Las Palmas -perinteitä ja pallonhallintaa

UD Las Palmas on ollut kauden yllättäjiä

Keskustelu suurista Eurooppalaisista jalkapallosarjoista keskittyi elokuussa valioliigan ympärille. Englannin pääsarja oli kerännyt pelkästään valmentajista sellaisen kattauksen tarjottimilleen, että voitiin hyvin puhua kaikkien aikojen valioliigakaudesta. Espanjassa nähtiin erikoinen tulos, kun Valencia hävisi kotonaan avausottelunsa piskuiselle UD Las Palmasille 2-4. Vahvoista kotiotteistaan tunnettu Las Palmas niittasi seuraavassa ottelussa 5-1 tuloksen taululle Granadaa vastaan. Tulos vei Las Palmasin hetkellisesti La Ligan kärkeen. Huumorin tukemia siltoja rakennettiin Las Palmas ja Leicesterin välille. Sillat romahtivat välittömästi, kun joukkue ei pystynyt pitämään johtoaan Sevillaa vastaan. Sevilla tuli rinnalle ja ohi aivan ottelun viime hetkillä.

Yksi viesti oli kuitenkin lähettämättä. Joukkue nousi kahdesti tasoihin syyskuun loppupuolella pelatussa ottelussa Real Madridia vastaan. Se saalisti kotiottelussaan todella suuren pisteen. Viimeistään tämä tulos leimasi tämän kauden Las Palmasin vakavasti otettavien joukkueiden joukkoon. Leicestereitä se ei tule tekemään, mutta näköpiirissä siintää aidosti vahva kausi.

UD Las Palmas ei ole vain turistien suosiman lomasaaren tähdenlento. Sillä on pitkät perinteet Espanjan pääsarjassa. Se on pelannut La Ligassa 33 täyttä kautta. Parhaana sijoituksena kaudella 1968-69 saavutettu toinen sija. Ennen viime kautta Las Palmas ehti kuitenkin kyntää alasarjoja 13 kautta. Siksikään se ei viime vuosina ole ollut aivan keskiverto futisfanin huulilla.

Las Palmasia valmentaa espanjalainen Francisco Quique Setién. Setién vannoo pallonhallinnan nimeen. Las Palmas pyrkii melkein järjestäen olemaan vastustajaansa enemmän kiinni pallossa. Esimerkiksi Real Madridia vastaan Las Palmas niisti itselleen 55% pallonhallinnan. Kotiotteluissaan Las Palmas on pitänyt palloa neljänneksi eniten koko sarjassa.

Olennaiset kysymykset tietysti ovat, että miksi Setién tahtoo lähteä hallitsemaan palloa peleissä materiaaliltaan selkeästi vahvempia joukkueita vastaan ja miksi tämä on tällä kaudella toiminut? Setién tuli pelaaja urallaan tunnetuksi luovana ja älykkäänä keskikenttäpelaajana. Las Palmas on varmasti saanut vaikutteita Setiénin omasta pelitavasta. Loogista myös on, että silloin, kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei tee maaleja.

Las Palmasin kotiareena Estadio de Gran Ganaria on paha paikka vierosjoukkueille

Setién pystyi tehostamaan Las Palmasin puolustuspeliä korvattuaan viime kaudella Paco Herreran. Herreran aikana Las Palmasin puolustus vaikutti kelvolliselta ennalta selvästi vahvempia joukkueitta vastaan (Barcelona, Sevilla ja Atletico Madrid). Ongelmana oli, että heikommat joukkueet (Celta Vigo, Eibar ja Getafe) saivat luotua suunnilleen yhtä paljon maalipaikkoja Las Palmasia vastaan kuin esimerkiksi Barcelona. Setiénin pallonhallinta oli hyvä lääke tähän. Laadultaan hyökkäyssuuntaan heikommat joukkueet tarvitsevat keskimäärin useampia hyökkäyksiä saadakseen vaarallisia maalintekotilanteita aikaan. Kun vastustaja pitää palloa 55-65% pelistä, leikkaa se väkisinkin vastustajan hyökkäysten määrää.

Las Palmas pitää palloa suhteellisen paljon oman kentän niillä alueilla, jossa vastustajan prässi ei yleensä ole kaikkein voimakkainta. Tällä on kaksi vaikutusta: pallonhallinta tapahtuu alueella, jolla se ei menetä helposti palloja eikä vastustaja pääse täten iskemään vastaan. Toisaalta pallon pitäminen omalla kenttäpuoliskolla tarkoittaa sitä, että vastustaja ehtii ryhmittämään usein oman joukkueensa puolustusasemiin, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaa Las Palmasin hyökkäyspeliä.

Las Palmas on pitänyt suhteellisen vähän palloa vastustajan hyökkäyskolmanneksella. Tämä voi heijastella kahta asiaa: joko sillä on vaikeuksia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle tai se pyrkii sinne aktiivisesti vain silloin, kun tilanteesta on mahdollista rakentaa mahdollisimman laadukas. Koska varsinaisia maalinteko-ongelmia Las Palmasilla ei ole ollut, ollaan Las Palmasin pelikirjassa selvästi tyytyväisiä siihen, että tilanteita rakennetaan rauhassa puolustuksen ja keskikentän kautta. Samaa asiaa heijastelee myös se, että tällä kaudella Las Palmasin laukauksista kohti maalia on La Ligassa mennyt suhteessa enemmän kuin millään muulla joukkueella.

Las Palmasin ympärillä ei ole avain sellaista ilotulittelua, mitä lomasaaren joukkueelta odotin. Tässä on ehkä sen vahvuus. Se on perinteikäs La Liga –seura, joka hiljalleen heräilee vuosikymmenten talviunilta. Joukkuetta rakennetaan fiksusti ja maltilla pala kerrallaan. Seura on kuitenkin jo osoittanut, että siltä löytyy tarvittaessa myös selkärankaa nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Se on elinehto jatkossakin, mikäli seura meinaa kurottaa Espanjasta Euroopan kentille asti.

Viinikuvaus: pirskettä ja aurinkoisuutta perinteisen reseptin pinnalla. Vuosikymmenten ummehtuneisuus taittumassa uuden ajan hapen tieltä.

Kuvat:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/UD_Las_Palmas

2. Sacha Uding: https://www.flickr.com/photos/arternative-design/7039688153/

Euroopan pienet suuret osa IV: SD Eibar

Eibar on noin 30 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Espanjassa

Perjantaina pelataan La Liigassa erittäin tärkeä peli SD Eibarin ja Las Palmasin välillä. Eibar nousi La Liigaan viime kaudeksi. Se on todellinen pikkuseura. Eibar on seurana niin pieni, että noustessaan, se samalla melkein tippui. Eibarin oli Espanjan FA:n kriteerein nopeasti kerättävä tietty määrä omaisuutta suhteessa sarjan joukkueiden yleiseen kulutasoon, jotta se ansaitsisi sarjapaikkansa. Tämä tarkoitti 1,7 miljoonan euron keräämistä kolmessa kuukaudessa ja mikäli tässä olisi epäonnistuttu, seura olisi nousun sijaan tiputettu kolmannelle sarjaportaalle. Muun muassa seuran entisten pelaajien Xabi Alonson ja David Silvan avulla Eibarissa saatiin kerättyä riittävät varat. Eibarilaisten pitkäaikainen unelma tuoda Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon kaltaisia tähtiä pikkuruiselle Ipurua Municipal- stadionille toteutui.

Baskiseura Eibar aloitti kauden 2014-2015 pirteästi ja keikkui La Liigan kymmenen parhaan joukossa sarjan puoleen väliin asti. Eibar ajautui kuitenkin todella surkeaan formiin ja viimeisestä yhdeksästätoista pelistä Eibar hävisi viisitoista, pelasi kaksi tasan ja voitti vain kaksi. Eibar jäi sarjan kahdeksanneksitoista, mikä olisi normaalisti tiennyt putoamista sarjaporrasta alemmas. Kabineteissa kuitenkin kuhisi jälleen. Suotuisa tuuli puhalsi baskimaan kääpiön purjeisiin. Sarjassa kolmanneksitoista tullut Elche pudotettiin veroepäselvyyksien vuoksi La Liigasta ja Eibar peri Elchen sarjapaikan.

Eibar on todella pieni seura. Noustessaan La Liigaan sen budjetti oli Espanjan kakkosliigan pienin. Eibarin kotistadionille mahtuu vain kuutisen tuhatta katsojaa. Stadionin kapasiteetti ei täytä La Liigan vaatimuksia. Stadionia ei toisaalta ole järkeä laajentaa, koska kannattajia ei ole tarpeeksi, Eibarilla ei ole varaa maksaa kaikille pelaajilleen La Liigan minimipalkkaa, joten sen on pyöritettävä lainapelaajarulettia.  Eibarin kaupunki on reilun Raision kokoinen. Siellä asuu 28 000 asukasta. Tulee tuntu, että Eibar on La Ligassa vain käymässä. Tosin vielä ei tiedetä, miten pitkällä visiitillä.

Väkisinkin herää kysymys siitä, mikä lopulta on Eibarin rooli La Liigassa tai espanjalaisessa jalkapallossa yleensä. Toisaalta Eibarin talous on hoidettu mallikkaasti ja se on hyvä ponnahduslauta tähtiin hamuaville jalkapalloilijoille. Toisaalta koko seuran vuoden budjetilla ei pystyttäisi kattamaan Messin tai Ronaldon palkkaa. Eibarin olemassaolo kärjistää kliseetä La Liigan epätasaisuudesta. Joukkueet vaikuttavat välillä olevan resursseiltaan kuin eri planeetoilta.

Viimeisen luun heittävät urheilulliset seikat. Eibar on tällä hetkellä La Liigassa seitsemäntenä. Se on paukuttanut sarjan kolmanneksi eniten maaleja. Enemmän kuin esimerkiksi Atletico Madrid. Omissakin on kolissut, mutta se tarkoittaa lähinnä sitä, että baskimaan kääpiötä katsomaan tulleet koti- ja vierasfanit, harvoin jäävät aivan kylmiksi. Kevät voi periaatteessa tuoda mukanaan vielä, melkein mitä vaan, mutta mielenkiintoista olisi nähdä, mitä tapahtuisi, jos Eibar La Liiga-visiitin lisäksi lähtisi myös Euroopan kiertueelle. Ensin on huomenna kaadettava kuitenkin kotipelissä Las Palmas.

Viinikuvas: ensiksi olin, että alahyllyltä selvästi, mutta sitten, että onpa positiivinen