Englanti-Tanska: himaan, menossa vai tulossa?

Tulisten askelten painaumat ovat Wemblellä jo jäähtyneet, kun uudet ukot rymyävät nurmelle pottuja suussaan ja kaloja saaveissaan. Viinitilojen kauneudesta perunapelloille on yhden illan pituinen matka, ja nyt katsotaan se, miten päin punavalkoiset värit kankaalle kuuluvat. Ne ovat höpötelleet ja hypetelleet himaan palaamisesta jo niin kauan kuin maailma on ollut olemassa, ja jo silloin, kun välitunneilla oli enemmän Englanti- kuin huuhkajafaneja. Gareth Southgate on osunut oikealle hehtaarille, mutta kotipihan portilla on vahdissa jotenkin tutunnäköinen vaaleahapsi: teidän kotinne ei ole täällä, mutta tuon pallon voisin hanskoihini painaa, hän kertoo.

Englanti-Tanska: Dickens ja Andersen

Tanska ammentaa jotenkin syvistä, mutta kirkkaista vesistä. Sen futisfolkloressa on kaikkea sydämen ohilyönneistä, sijoiltaan muljahtaneista polvilumpioista, sotiin ja pysäyttämättömiin syöpäsoluihin, vaikka tanskalaisten dynamiittien kotikonnut itsessään ovat vuodesta toiseen olleet maailmaan parhaimpia olla ja elää. Tanskassa jotenkin pimeäkin on tulitikkutyttömäisellä tavalla valoisaa. Luulenpa, että sikäläiset viikingitkin olivat sieltä leppoisammasta päästä vähän niin kuin Kasper Hjulmand. Tiukka ammattimies, mutta jollain tavalla sieltä leppoisammasta päästä, ja silloin tällöin tielle sattuu Euroopan mestaruus.

Kolmelle leijonalle jää tarinassa väistämättä häijyn saiturin rooli. Southgate on uudistanut tai tuonut Englannin vähintäänkin tähän päivään, mutta Tanskaa vasten kertoen ja peilaten se saa väistämättä vähän Frankensteinin tilkkuja nahkaansa, vaikka sellaisenaan kerrottuna sen kertomus olisi raikas ja kertoisi kanaaleihin seisahtuneista vesistä, jotka viimein on saatu virtaamaan. Toki todellinen tragedia piilisi siinä, että Englanti jatkaisi Wembleyllä ja häviäisi finaalin Roberto Mancinin pukumiehille. Vertaisryhmää pitäisi etsiä merten ja seitsemän vuoden takaa sambamaasta.

”Antaa pojat pelaa!”, on sellainen liian herkästi pilliinsä henkeä puhaltavalle tuomarille osoitettu viesti, jonka voi sellaisenaan myös välierän päälle laskea. Antaa pojat pelaa. Tanskan etsikko on alussa. Kotipoikien taas loppua kohti kiihtyvä.

Viini: enemmänkin Bitteriä tai Mikkelleriä

Italia-Espanja: Armada ja Regia Marina

Roberto Mancinin ja Luis Enriquen kauas horisonttiin tähtäävät askeleet lämmittävät pian Wembleyn nurmea. Välimeren äärellä veri on muutaman asteen lämpimämpää, ja kun Italia ja Espanja käyvät jonkun toisen kotona, saattaa siinä sydämiä särkyä. Matadorin askelmat eivät ole ajasta toiseen aikaan siirretyssä turnauksessa olleet vielä picassomaisen iättöämiä. Sitä vastoin Italia humalluttanut katsojansa jo kesäisesti pirskahtelevalla proseccolla, ja sen turnaus kypsyy kuin paraskin amarone. Saapasmaassa on taidettu jalkapallon taito.

Armada ja Regia Marina Thamesilla

Tapas pöydälle ei ole nosteltu mitään kaikkien aikojen Espanjaa. Ne, jotka rakastuvat, elävät ja kuolevat nopeasti, saattavat jo haikailla Madridin manian nielemän Lopeteguin perään. Siihen Espanjaan oli sekoitettu legendojen mustetta. Nykyään mennään enemmänkin päivästä toiseen, mutta niin totta kuin joskus kellotkin valuvat, jalkapallokin alkaa aina 0-0:sta, ja jumalat ja sattumukset ovat sekä oikukkaita että julmia. Tai toisinaan. Yksinkertaisesti. Toinen joukkue on kaikesta maailman lähihistoriasta huolimatta paremmalla pelipäällä ja myös siten voitetaan taulupaikkoja ikiaikaisten klassikoiden galleriasta.

Nenäliinat liehuivat ja kyyneleet olivat sottaisia, kun Italian katamaraanit irtosivat Napolin satamasta ja Po -joen uomasta. Uskaliaimmat taittoivat jalan Alppien yli. Roomasta lähdettiin ja nyt ollaan jossain aivan muualla. Koti-ikävästä ei ole ollut tietoakaan, kun Signoret ovat olleet kansallispelissään kisojen kykenevimmät ja paistokivi pysyy kotikylässä lämpimänä, vaikka varjoissa narrit vihjailevatkin Spinazzolan ja sen kreikkalaisen sotasankarin Akilleesta. 

Thamesia kulkevat nyt. Herrasmiesmäisesti vuorollaan. Kaksi laivastoa. Ilta näyttää nousevatko Lontoon salkoihin Armadan vai Regia Marinan kankaat.

Viini: Cavaa ja Nero d'Avolaa

Futisviinit: Kaiken -Ultra-

Kaiken Winesin -Ultra- -viinillä ei suoraan ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Valitsin sen, koska sen nimi kalskahti fanaattisilta futiskannattajilta. Rypäleenä Malbec on Argentiinan lahja härän tai naudan kaveriksi. Malbecista tehdyt viinit ovat itselle sellaisenaan olleet monesti niin sanottua nahkaista kengänpohjaa. Tosin pihvin kanssa ääni kellossa aina muuttuu, sillä niiden kyljestä Malbec löytää kotinsa.

Kaiken -Ultra- (Malbec 2017)

Sen verran viinissä on EM-kisoja, että viini on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä. Argentiina itse takoo paraikaa Copa Americaa. Futis ja viini ovat maailmankansalaisten valintoja elämästä nauttimiseen, ja sitä myös -Ultra- viestii. Viininvalmistajan nimi Caiquén viittaa villihanhiin, jotka lentävät Andien yli Argentiinan ja Chilen välillä. Myös Kaikenilla on viinitaloja Andien molemmilla puolilla.

Lasiin kaatuu suht kevyt rubiinin hohtava viini. Lasia vasten valutettuna siinä veren- ja ruosteenpunaa. Väri laskeutuu tyylikkään tummana. Tuoksu leijailee oheisgooglailujen ohella tumman ja tukevan rypäleisenä. Nenän alle nostettaessa viini saa paahteisia ja kuivan aromisia kipinöitä, jotka täyteläiset tummat karhunvatukkaiset rypäleet lopulta peittävät ja sammuttavat.

Viini jättää kuivahkon suutuntuman. Kuivuus ja paahteisuus vievät kyllä kuville ja aurinkoisille aroille, mutta nahkasandaalit jäävät kuitenkin viinistä pois. Tummat rypäleet pehmentävät terävää kärkeä ja tuovat hyvää tasapainoa viiniin. Soihtua viinistä löytyy, mutta ei minään yksittäisenä impulsiivisena tekona, vaan osana tarkasti suunniteltua koreografiaa.

Futiskuvaus: Copa Americaa voimakkaalla prässillä ja hyvällä pelisuunnitelmalla

TPK-JyTy: dinosauruksia

Pietarin Krestovsky -areenalla. Täh. Tämä on yläkenttä ja vastakkain ovat futisfoorumilegendana jo ennen kautta sarjanousunsa varmistanut TPK ja täksi kauden läntiseen kolmosdivariin noussut niin ikään legendaarinen JyTy. Parkkipaikat ovat tiukassa, koska futiksen lisäksi terassit imevät porukkaa. Niinpä myöhästymme ottelun alusta pykälän, mutta valotaulu kertoo siitä, että maalit ovat myös antaneet odottaa itseään.

Taistelupari kaivaa mukavassa kesäsäässä nautitun omenaviinerin päälle dinosaurukset repustaan. Dinosauruksia on myös kentällä. Tunnistettavimpina JyTy:n Lehtosen veljekset Pedro ja Henri, heitä käskyttävä Lemmy ja TPK:n maalilta peliä ohjaava Veli-Heikki Maunila.

Koronan perustasolle siirtyneestä Turusta paikan päälle rohkeni muutamakymmen turkulaisista. Pelin ilme on aika lailla selvä. Hyvin organisoitu ja pykälää kevyemmällä jalalla liikkuva TPK hallitsee palloa. JyTy ottaa Pedro Lehtosen johtamalla puolustuksella vastaan. JyTy saa pidettyä TPK:n pitkään pois hyviltä maalipaikoilta, mutta sitten se tapahtu. Peli vanhenee hiukan yli puolen tunnin, kun TPK saa hallinalleen vastinetta. Jyri Sundin lähettää laadukkaan kudin noin 27:stä metristä kohti oikeaa ylästä ja siihen ei JyTyn Jorge Camposin eli Lauri Raitalan loikka aivan riitä. TPK sinetöi 1-0 johtolukemat, jotka ovat samat, millä harmillisesti Tanska vie oman eränsä.

TPK rymistelemässä JyTyn maalilla

Pallopojat käyvät puoliajalla tiukan neuvottelun ylijäävistä viinereistä. Ne luvataan heille pelin päätyttyä nopeat syövät hitaat -mentaliteetilla ja niinpä toinen puoliaika voidaan aloittaa toiveikkaissa merkeissä.

JyTy tuntuu lyöneen kopissa pökköä pesään, sillä se tulee toiselle puoliajalle hyvällä energialla. TPK läikyttää kuitenkin vettä puille pienin höyryämisen jälkeen. Samuel Sibakovin vapari ottaa sopivaa jengaa hänet ja JyTyn maalin erottavasta ihmismassasta. Pallo putoaa maaliin. Samoihin aikoihin jostain katsomon yläorsilta hihkaistaan, että Belgialla on appin mukaan huikea maalipaikka ja sehän tarkoittaa tasoitusta. Peli ja maailma palaavat alkuperäisille raiteilleen.

JyTy laittaa vaihtoruletin päälle. Kuuluttaja huutelee valotaulun perään, mutta penkiltä vastataan, että tuplavaihtoon ei jaksaisi valotauluja kaivaa. Hetken arvuutellaan sisään ja ulos tulevia pelaajia, kunnes kuuluttaja jatkaa Lemmyn taivuttelua. Pienen sanailun päätteeksi valotaulut saadaan myös näkyviin ja täten kuuluttajan mukaan tietoa myös niille, jotka matsia internetistä seuraavat. Ison maailman meininkiä.

Välillä kolisi

JyTy saa ensimmäisen kunnon maalipaikkansa, kun 67 minuuttia on pelattu, mutta Sina Mostafazadehin askelmerkit eivät kunnolla osu. Peli etenee sellaisella divarikolistelumeiningillä, jossa nilkkojen ja säärisuojien kimmoisuutta testaillaan sopivissa määrin. TPK pysyy enemmän pallossa. JyTy löytää lopussa vihdoin hallintajakson itselleen, mutta TPK:n puolustus pitää pintansa. Koska näkyvissä ei ole samanlaista käännettä kuin toisen legendaarisen pinkin eli Martin Palermon edellisen illan ottelussa (HT 3-0, FT 3-3), lähdemme taisteluparin kanssa hieman ennen ottelun päättymistä varmistamaan sujuvan kotiinpaluun. Paavo Nurmen eläväisestä puistosta jää pari keppiä taisteluparin asevarastoon vietäväksi. TPK:lle jää näköisensä voitto. Myös Belgia hoitaa siivunsa futisillasta.

JyTy sai lopussa hyvän hallintajakson, mutta maaliin asti betsit eivät kantaneet

Viini: pahvimukista viinerin kylkeen

Tanska-Suomi: vastoin kaikkia todennäköisyyksiä

Ystävämme laittaa Kööpenhaminasta viestiä ja kyselee vinkkiä siihen, mistä voisi vielä pelipäivänä saada lippuja. Vinkkaan paria paikkaa, jossa olen nähnyt lippuja myytävän. Edellisen päivän koronarokotus koktailina painostavan ilman ja Huuhkajien kisarupeaman nostaman jännityksensä kanssa sotkee päivän värit. Pyörittelen televisiossa erinäisiä huuhkajiin liittyviä musiikki, video- ja maalikoostepätkiä. Mistään muusta ei oikein tule mitään ja lopulta aikataulutkin hajoavat.

Pikaiselle visiitillä Alkoon on yksi sääntö: tanskalaista ei tänään tule mukaan, joten joku muu saa huolehtia To Ølin ja Mikkellerin markkinaosuuksista. Katsomme kaverin luona ensimmäisen puoliajan Sveitsi-Wales-matsista. Siihen on vaikea keskittyä, koska huuhkajat pelaavat sen perään. Lopulta laskeudumme tutun irkkupubin tutuille penkeille tapittamaan tuttua screeniä. 

Suomalaista futishistoriaa tutulta screeniltä

Käsillä on juhlapäivä, mutta sen käänteet tulevat osoittautumaan täysin arvaamattomiksi. Sovimme kaveriporukan kesken, että on ihan OK kyynelehtiä, kun Huuhkajat astelevat riviin esittäytymään Parkenin yleisölle, jonne myös Kööpenhaminan kontaktimme oli onnistunut onkimaan paikkansa. Tosiasiassa, kun kamera siirtyy Suomen pelaajasta seuraavaan, valtaa sisukset syvä rauhan tunne. Jotenkin asiat ovat juurin niin kuin niiden pitääkin olla.

Huuhkajat hyökkäävät ottelun alussa muutaman minuutin ajan, mutta sitten peli kääntyy täysin tanskalaisille. Suomi puolustaa 5-3-2 -muodostelmassa ja se puolustaa ehkä syvemmässä blokissa kuin koskaan aiemmin. Totean että toivottavasti peli etenee juurin niin kuin Riven pelikirjassa lukee. Tasuri tästä pelistä olisi hyvä startti kisoille, mutta huolta aiheuttaa se, että Suomi ei tunnu pääsevään hyökkäämään ollenkaan. Se saa ohjattua Tanskan hyökkäyksiä kuitenkin laitoihin ja melko pysähtyneeseen tilaan, jolloin huippupaikoille Tanska ei pääsee. Tanskan puolustus ottaa rutiiniomaisesti Teemu Pukin parit partyt kiinni, joten alan tuijottelemaan kelloa ja toivon sen nopeaa juoksua.

Peli kellon napsahtaessa yli neljänkymmenen tulee hetkeksi huojentunut olo. Näyttäisi että tästä selvitään. Sitten Christian Eriksen retkahtaa erikoisennäköisesti maahan (ja juuri sen katsomon eteen, jonne Köpiksen kontaktimme oli saanut paikat). Kameran nappaama veltto kroppa ja erityisesti täysin tyhjä katse viestivät, että tilanne on paha. Alkushokin jälkeen tilanne jatkuu kentällä edelleen. Näyttää, että Eriksenin sydäntä yritetään pumpata käyntiin. Baarissa on hiljaisia, itkeviä ja rukoilevia ihmisiä. Siinä ohessa henkilökuntaa vaivihkaa toimittaa läpitulleita tilauksia ja siivoaa pöytiä. Kahtaalta on paha tunne sekä ihmiselämää koskevasta tragediasta, joka saattaa olla nyt käsillä, että myös siitä, miten kaiken tämän jälkeen arvaamaton luoti tuntuu osuvan jälleen Huuhkajiin. Sattumukset tuntuvat tulevan aivan käsittämättömällä kierteellä eikä niiden edessä voi kuin pysyä nöyränä ja toivoa parasta.

Pieni toivon häivähdys saadaan kuvasta, jossa Eriksen näyttä olevan tajuissaan. Kenties tässä ei ollakaan menossa niin traagiseen lopputulemaan, mitä aiemmin on ennustettu. Voitaisiinko peli jopa pelata loppuun, jos todetaan, että Eriksen on kunnossa?

Ottelulle saadaan uusi alkamisaika. Jotenkin kokonaisuus kirraa Eduardo Galeanon tarinaa äitinsä ottelun alla menettäneestä tuomarista. Kellon juostessa teemme myös nopean päätöksen ja siirrymme seuramaan ottelun lopun Turun hämähäkkitontille rakennettuun kisakatsomoon. Ennen ottelun jatkumista sinetöidään jalkapallon folkloristiikkaan vielä suomalaisten ja tanskalaisten kannattajien

-Christian!

-Eriksen!

vuorohuuto. Eleeltä on vaikea ottaa mitään pois.

Hämähäkkitontilla on kaikin tavoin vauhti päällä.

Hämähäkkitontin tunnelmia

-Riittääkö nämä nyt varmasti loppumatsin ajaksi, baariminna huikkaa, kun kasaamme kisapulloja cooleriin

-No eihän ne kyllä riitä, totean ja niinpä jäiden joukkoon lasketaan vielä muutama virvoke.

Pelin ilme ei vaikuta muuttuneen. Huuhkajat ovat linnoittautuneet kuin shakkinapit konsanaan omalle kenttäpuoliskolle, jonne Tanska tuo pelivälinettä. Sinänsä ottelu on nyt herran hallussa, sillä se ponnistaa sellaisilta askelmilta, joille kenelläkään ei ollut Plan B:tä.

Ihan tuntia ei ole pelattu, kun Suomi hyökkää. Jere Uronen löytää Pukin boksista, mutta Pukin portit suljetaan kahden tanskalaisen voimin ja niinpä hyökkäys näyttää pysähtyvän. Pukki palauttaa pallon Uroselle, joka nostaa sen keskelle, jossa on melko lailla seisoville jaloille rakentuva 2 vs. 2 tilanne. Robin Lod kurottaa pallon ensimmäisenä, mutta ei yllä siihen, mikä on sikäli hyvä, että hänen taakseen hiipinyt Joel Pohjanpalo on paikalla. Pohjanpalo tekee joutsenmaisen kurotuksen palloon, joka lipsahtaa Kasper Schmeichelin kainalosta maaliin. Maali on yksi Huuhkajan siipien lailla lepattava kynttilä koko siihen järjettömyyden ja sattumanvaraisuuden kakkuun, jota ilta on leiponut. Hämähäkkitontilla sataa kaljaa. Pulloja hajoaa ja ihmiset pomppivat painovoimaa uhmaten tuoleille ja pöydille. 

Maalin jälkeen käytännössä kukaan ei enää istu loppumatsin aikana. Mayhem syvenee, kun Anthony Taylor antaa Tanskalle köykäiseltä näyttävän pilkun ja sementoi ainakin huuhkajakannattajien mielissä sen, että maailman tuomarihuiput tulevat muualta kuin sumusaarilta. Screeniä vasten näyttää lentävän tuoli ja muita tunnistamattomia lentäviä objekteja eli UFOja. ”Runosmäen liimanäppi” eli Lukas Hradecký  nappaa Pierre-Emile Hojbjerg väsyneen rangaistuslaukauksen kainaloonsa. Sen jälkeen on vaikea uskoa, että mikään enää saisi huuhkajia pyydyksiinsä.

Taylor malttaa lopettaa ottelun ajallaan ja Huuhkajat nappaavat käsittämättömien vaiheiden jälkeen voiton. Taivas repeää. Kaljan sijaan sieltä sataa nyt ihan vaan vettä ja kerralla reilusti. Sade yrittää piiskata ihmisiä taksijonoihin ja koteihinsa. Se ei ole ihan helppo paikka, sillä Turku juhlii voittoa isosti. Autoista pilkottelee päitä ja sekä ihmisten että autojen äänitorvet törisevät. Vastaavaa hurmosta kirjoittaja on nähnyt viimeksi Lissabonissa silloin, kun Portugali voitti EM-kisat. Jalkapalloyhteiskunnan rakenteet ovat lujemmat kuin ehkä ensisilmäykseltä näyttää. Onneksi lujaa oli myös lääkintähenkilökunnan ammattitaito Parkenin illassa.

Viini: kaikkea mahdollista liikaa ja sekaisin

Väärin voitettu -eräs finaalipäivän tarina

Portugalin kansallislaulu Pace Terreiro do Pacolla

Ilmoille lensi heitto: mennään lomalle siihen maahan, joka voittaa Kroatia-Portugali –ottelun. Loma läheni. Matkakohde oli edelleen päättämättä. Portugali voitti. Netti auki ja parin päivän lentojen vertailun jälkeen jollain tavalla siedettävän hintaiset yhden vaihdon lennot löytyivät Lissaboniin. Varattiin.

Portugali ei ollut tässä vaiheessa vielä finaalissa, sillä vastaan tuli vielä Wales. Kapteeninsa johdolla Portugali fadoili vastustamattomasti finaaliin. Lissabonissa torilla siis tavattaisiin. Ennen reissua vielä tutkiskelin, että mihin ihmiset kokoontuisivat katsomaan peliä. Googlen kuvahaulla napsahti lopulta kuva Terreiro do Pacolla finaalipaikkaa juhlivista Portugalin futisfaneista. Sinne siis.

Hotellimme oli Carcaveloksessa, joka olin noin kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Lissabonista. Saavuimme sinne finaalipäivää edeltävänä yönä eli Lissabonin alueen koordinaatit olivat enemmän tai vähemmän hukassa.  Peli alkoi paikallista aikaa illalla kahdeksalta, joten lähdimme hieman neljän jälkeen junalla kohti Cais du Sodren asemaa. Junassa ja asemilla oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka Portugalin lippuihin ja huiveihin kääriytyneet ihmiset värittivät koko maisemaa.

Kävelimme asemalta Terreiro do Pacolle. Paikalla oli viiden aikaan jo muutamia satoja ihmisiä. DJ viritteli ison näytön edessä ottelua odottelevia futisfaneja tunnelmaan. Aukiota reunustavat terassit olivat tupaten täynnä ihmisiä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jossa voisimme lounastaa ennen ottelua. Ilman karttaa onnistuimme pujottelemaan pääkatujen ohi pienemmille kaduille, joista ei meinannut löytyä ruokapaikkaa ollenkaan. Lopulta yhden liukuoven alta tulvahti savua kadulle. Kebab -house. Olimme hortoilleet ainakin kolmevarttia ympäriinsä, joten aivan sama, sinne mennään. Sisällä vanha muslimimies, jonka hammasvarustosta puuttui vasen puoli kokonaan, otti meidät vastaan. Ravintolassa ei ollut muita asiakkaita tuolloin. Katselimme hetken tiskin yllä olevien annosten kuvia ja valitsimme pitakebabit. Juomapuoli olikin hieman haastavampi, sillä ravintolassa oli aidosti kuuma ja juomapulloja oli tiskin välissä kypsymässä.

Katsellessani epätoivoinen ilme kasvoillani juomia paikan myyjä veti ässän hihastaan. Hän tuli tiskin takaa pois ja pyysi minua mukaansa ravintolan takaosassa olevalle jääkaapille. Jääkaapissa oli valikoitu valikoima limuja ja olutta.
-Ottakaa tuolta mitä haluatte, viesti tuli perille portugalin, englannin ja elekielen välityksellä.
Mukaan tarttui iso Coca Cola-pullo ja pieni olut. Hetken näytti, ettei ruokaa ehkä olisikaan, sillä ravintolan työntekijä, tuntui vain katselevan kaihoisasti kadulle, jonne myös kebab-paikan savut tulvivat. Tosiasiassa odoteltiin vain lihan kypsymistä. Hetken päästä kuin sähköiskun saaneena vanha mies haki takahuoneesta lautaset, nosti niille pitaleivät ja kaapi lihat ja salaatit leipien sisään. Annokset olivat valmiit. Vanha mies näytti vielä chilipurkkia ja kysyi ”Spicy or not Spicy”. Hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy, kun pyysin ”Spicy for me and not Spicy for her”.

Pöytämme takana pyöri uudehkolta televisiolta, joka vaikutti olevan aivan eri vuosisadalta, mitä muu ravintola, finaaliottelun ennakko. Portugalin kielisestä lähetyksestä sain kiinni, että Pepe pelaisi. Se olisi Portugalille erityisen tärkeää. Ranska oli ollut hyökkäyspelissä vahva nimenomaan keskustassa. Nyt Portugalilla oli jotain, millä vastata siihen.

Kebabit syötyämme palasimme kadulle ja lähdimme kulkemaan kohti aukiota, jolla peli näytettäisiin. Ironista joskin myös odotettua, paluumatkalla vastaamme tuli useampia ravintoloita. Olimme vain onnistuneet kiertämään ne. Reittiä takaisin ei tarvinnut sen enempää pähkäillä, sillä katujen ihmisvirta oli selkeä. Ostin tyttärelle vielä Portugalin huivin aukiota lähellä olevasta kojusta. Hän heilutteli sitä innokkaana kärryjensä kyydissä ja ihastutti ohikulkijoita. Olimme valmiit illan koitokseen.

Aukiolla oli reilusti ihmisiä, kun palasimme. Ottelun alkuun oli vielä puolisen tuntia. Mukanamme oli hieman alle kahden vuoden ikäinen tyttäremme, joten tapahtuman luonne arvelutti. Turhaan. Ihmisillä oli satunnaisia oluttölkkejä mukana, mutta kukaan ei lähellämme örveltänyt tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vierellemme liukui hiljalleen myös Ranskan väreihin ja lippuihin sonnustautuneita kannattajia. Minkäänlaista edes orastavaa konfliktia emme kuitenkaan paikallisten ja ranskalaisten kannattajien kesken huomanneet. Tällaista jalkapallon, urheilun ja viihteen seuraaminen tulisikin olla. Sulassa sovussa. Yhdessä.

Ilta pimenee Lissabonissa

Peli alkoi Ranskan otteessa. Varpistellessani ja hakiessani hyvää näkymää screenille, tuntui, että oli vain ajan kysymys kun Portugalin päässä helähtäisi. Sitten tuli ottelun ensimmäinen todellinen käännekohta. Cristiano Ronaldo loukkaantuu. Palaa kentälle. Huolletaan. Palaa kentälle ja lopulta vaihdetaan pois. Itselle hiipi mieleen, että näinköhän tämä oli tässä. Portugalin kannattajat aukiolla eivät kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita tilanteesta. He saattelivat toisen tähtipelaajansa Ricardo Quaresman raikuvin suosionosoituksin kentälle. Usko omaan joukkueeseen oli edelleen vankkumaton. Myöhemmin kun lomamme oli päättymässä, meitä kyydinnyt taksikuski kiteytti tilanteen: kun Ronaldo loukkaantui, olin varma, että nyt voittaisimme. Nyt he haluaisivat todella voittaa ottelun.

Portugali siirtynyt johtoon

Ronaldon loukkaantuminen tuntui sekoittavan nimenomaan Ranskan peliä. Oliko Ranska keskittynyt liikaa Ronaldoon ja nyt, kun pelaaja ei ollut kentällä, heidän pelisuunnitelma särkyi vai oliko kysymys siitä, että Ronaldon loukkaannuttua Portugalista tuli yhden miehen orkesterin sijaan joukkue: tasavahva ja samaan horisonttiin katsova. Portugalin voittaessa ottelun ilman kiistatonta supertähteään myös kaikki haihattelu vääränlaisesta turnauksesta, vääristä jatkoon menijöistä ja väärästä mestarista voitiin unohtaa. Kaikki olisi ansaittua.

Ilta pimeni. Maaleja ei tullut. Muutaman keskityksen leijaillessa Ranskan maalin edestä mietin, että tuossa olisi Ronaldon korkuinen paikka ollut. Heiluimme väkijoukossa parhaamme mukaan, jotta näköyhteys näytölle säilyisi. Tosiasiassa pelin tarkka seuraaminen oli lähes mahdotonta, mutta tunnelma imi vahvasti mukaansa. Sitten vaihdosta tullut Eder vääntää itsensä pallolisena irti Laurent Koscielnystä ja pamauttaa pallon rangaistusalueen ulkopuolelta vastustamattomasti maalin etukulmaan. Lissabon repeää. Ihmiset hyppivät, kiljuvat ja itkevät onnesta. Aukiolla kuuluu muutama pamahdus ja palopommeja syttyy useammassakin paikassa. Savu nousee aukion ylle. Nyt on Portugalin vuoro.

Peli on vielä kesken. Vaikuttaa että Portugalin ote hieman herpaantuu ja Ranska pääsee luomaan vaarallisia tilanteita liian helposti. Samainen taksikuski, joka veti linjan Ronaldon ja EM-kisojen voiton välillä sanoi, että tuntuu kuin koko maailma olisi meditoinut Portugalin puolesta tänä vuonna. Hän viittasi siihen, miten Portugali oli saman vuonna menestynyt myös nuorten (U21 ja U19) kisoissa. Ehkä ripaus sokeaa uskoa oli juuri se riittävä elementti, joka lopulta siivitti Portugalin historialliseen mestaruuteen.

Peli poikki. Bileet pystyyn. Histoiriallinen EM-mestaruus varmistunut.

Jatko-ottelun viimeisillä minuuteilla älypuhelimet nousevat ilmaan. Kaikki haluavat oman palansa historiallisesta hetkestä. Peli päättyy. Ilotulitteet rätisevät riemuitsevan ihmismassa yllä.

Viinikuvaus: Fadoa, Douroa ja Lissabonin yötä

Miksi Portugali ansaitsee finaali -paikan

Madridin seiskat ja Pepe tulevat olemaan tärkeitä elementtejä EM-finaalissa

Saksan ja Ranskan EM-välierässä nähtiin kisojen odottamaton käänne. Saksa hallitsi pelitapahtumia, välillä selkeästikin, mutta Ranska onnistui maalinteossa ja eteni finaaliin. Ranska teki Saksat. Riippumatta ottelutapahtumien kulusta se niisti voiton vastustajalta. Ranskan voitto tulee oleellisesti muuttamaan koko turnauksen pohjavirettä, joka tähän asti vaikutti olevan se, että Saksan marssii vääjäämättömästi mestaruuteen. Ei kuitenkaan tänä vuonna.

Keskustelua on käyty siitä, että turnauksen kovimmat pelit on nähty ja finaali läpsytellään pois. Saksa-Italia ja Ranska-Saksa – ottelut ovat olleet hienoja näytöksiä, mutta myöskään finaalia ei voida arvioida ennen kuin se on pelattu. Varmaa kuitenkin on, että kentälle tulee kaksi läpeensä virittynyttä ja mahdollisuutensa tunnistavaa joukkuetta. Sunnuntain päätteeksi nähdään sekä ainutlaatuista riemua että syvää maansurua. Uskon että ottelusta tulee kaikkine vivahteineen turnauksen paras.

Portugalin finaalipaikkaa eivät kaikki pidä ansaittuna. Tätä on perusteltu sillä, että Portugali pääsi jatkopeleihin ilman yhtäkään voittoa varsinaisella peliajalla ja jatkopelit se aloitti pudotuspelikaavion ns. helpommalta puolelta. Ihan näin yksioikoisesti asiat eivät kuitenkaan ole edenneet. Alla lyhyt kertaus siitä, miten Portugali on finaalin edennyt. Sen perusteella Portugali on pelillisesti finaalijoukkue.

14.6 Portugali-Islanti 1-1

Kisojen avausottelussa Portugali kohtasi Islannin. Islanti nousi lopulta yhdeksi kisojen sensaatioista. Portugali hallitsi suvereenisti ottelutapahtumia, mutta tuhlaili maalipaikkoja ja kiistatta epäonnekkaasti jäi tasapeliin. Laukaukset 27-4 Portugalille. Islanti tiputti myöhemmin muun muassa Englannin jatkosta.

18.6 Portugali-Itävalta 0-0

Itävaltaa ennakoitiin yhdeksi kisojen mustista hevosista. Se oli noussut kohisten Fifa – rankingissa. Portugalia vastaan sillä ei ollut oikein mitään jakoa. Portugalilla oli ylempi käsi koko ottelun ajan, mutta se ei vaan saanut palloa millään maaliin: muun muassa Cristiano Ronaldo epäonnistui rankkarissa. Ottelun jälkeen puhuttiin paljon Portugalin tehottomuudesta. Totta toinen puoli, mutta Portugali oli selvästi myös futisjumalien epäsuosiossa.

Laukaukset 23-3 Portugalille.

22.6 Unkari-Portugali 3-3

Portugali oli pakkoraossa Unkaria vastaan. Tappio olisi lähettänyt sen kotimatkalle. Portugali oli pelissä kolme kertaa tappiolla, mutta nousi kolmesti tasoihin. Se osoitti poikkeuksellista venymiskykyä tiukassa paikassa. Unkari teki komeita maaleja, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että Unkarin 1-2 ja 2-3 – maalien kimmokkeet olivat enemmän kuin suotuisia Unkarille. Viihdyttävyydessään peli oli yksi kisojen parhaita. Laukaukset Portugalille 19-10.

Alkulohkosta Portugali pääsi siis hieman nuhaisesti jatkoon, mutta tosiasiassa se oli ollut ottelutapahtumien puolesta parempi joukkue kaikissa kolmessa ottelussa. Peliesityksiin nähden kolme pistettä oli aika lailla minimi siitä, mitä Portugali olisi voinut saada. 9 pistettä ei missään nimessä olisi ollut vääryys.

Laukaukset Portugalille 19-10

25.6 Kroatia-Portugali 0-1 ja

Ensimmäisessä pudotuspelissä Portugali kohtasi erittäin vahvasti pelanneen Kroatian. Kroatialla oli kaikki eväät mennä kisoissa loppuun asti. Sillä oli kenties koko turnauksen paras keskikenttä ja se oli esiintynyt erittäin vakuuttavasti alkusarjassa: kruununa 2-1 voitto Espanjasta. Kroatia oli ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta Portugali sai jäädytettyä peliä siten, ettei Kroatia meinannut päästä ollenkaan maalipaikoille. Aivan lopussa peli aukesi muutamaksi minuutiksi. Kroatia hukkasi maalipaikkansa. Portugali ei. Tämä oli se pienen pieni marginaali, jolla Portugali jatkoi ja tiputti yhden turnauksen kovimmista joukkueista jatkosta. Portugali osoitti ottelussa myös taktista kypsyyttä ja muuntautumiskykyä. Jostain syystä tämä ottelu jäi hieman Italia-Espanja –pelin varjoon, vaikka se lähtökohtaisesti oli vähintäänkin yhtä kovatasoinen.

Laukaukset kohti maalia 0-2 Portugalille.  

30.6 Puola-Portugali 1-2 rp

Puolivälierissä Portugali pelasi Puolaa vastaan. Puola oli myös ollut erittäin vahva ja hyvin organisoitu joukkue koko turnauksen ajan. Sillä oli vyöllään tasapeli Saksaa vastaan ja Sveitsin päänahka ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta. Puola tarjosi shokkialun Portugalille, kun Robert Lewandowski teki avausosuman jo ottelun toisella minuutilla. Tämäkään ei horjuttanut ratkaisevasti Portugalia, vaan se kiri tasoihin ja vei ottelun lopulta rankkarikisan jälkeen. 

Laukaukset Portugalille 21-14.

6.7 Wales-Portugali 0-2

Wales oli pelannut satumaisen onnistuneet kisat. Se oli jo nyt pidemmällä, mitä suurin osa oli uskonut. Walesilla oli se etu ottelussa, että Portugalin kaksi viimeistä peliä olivat venyneet varsinaisen peliajan yli. Periaatteessa Walesin olisi pitänyt päästä tuoreimmilla jaloilla otteluun. Portugali oli kuitenkin kokonaisuudessaan pelitapahtumien parempi osapuoli, vei ansaitusti voiton ja finaalipaikan.  Portugali pelasi myös ilman parasta puolustajaansa Pepeä, mutta sen maali pysyi koskemattomana. 

Laukaukset Portugalille 17-9.

Todellisuudessa siis Portugali on ollut Kroatia – ottelua lukuun ottamatta selkeästi parempi joukkue kaikissa peleissä. Sen paremmuus ei ennen Wales-ottelua ole realisoitunut tuloksessa. Tietysti voidaan pyöritellä sitä, että maaliteko on jalkapallon ratkaisevin elementti. Jos sitä ei osaa, ei myöskään voita. Portugaliin hyökkääjinä ovat Ronaldo ja Nani. Molemmat ovat erittäin hyviä maalintekijöitä, joten pitkässä juoksussa odotusarvo maaleille on erittäin korkea. Nyt vaikutti siltä, että maalinteon palaset olisivat olleet löyhästi hollilla, mutta eivät aivan naksahtaneet kohdilleen. Lisäksi Portugalilla on ollut kourallinen epäonnea matkassa. Turnausmuotoisessa kilpailussa yksittäinen ottelu saattaa tiputtaa vahvimmankin joukkueen jatkosta. Portugali jatkaa, vaikka sillä on ollut vaikeuksia.

Portugali ei ole pelannut kuutta ottelua Kyprosta vastaan, vaan sillä on alkulohkosta asti ollut vastassaan erilaisia laadukkaita joukkueitta. Osa näistä joukkueista on kellistellyt perinteisiä suurmaita. Portugalia ei kukaan vielä ole voittanut. Kolhittuna ja parjattuna se pelaa sunnuntaina finaalissa. Ansaitusti.

Ranskan voitto Saksasta avasi mielestäni reitin mestaruuteen myös Portugalille. Saksa olisi saattanut olla sittenkin liikaa Portugalille. Ranskakin on ennakkosuosikki, mutta Portugalilla on omat mahdollisuutensa. Portugali on hyökkäyssuuntaan erittäin vahva laidoilla. Sekä Ronaldo että Nani ovat seurajoukkueissaan pelanneet paljon laitahyökkääjinä. Molemmat aloittavat finaalin todennäköisesti keskellä, mutta hakevat tilaa myös laidoilta. Lisäksi kalkkiviivoilla kipittää Joao Mariota, Andre Gomesia, Adrian Silvaa ja Renato Sanchesia. Kaikki ovat erittäin taitavia, nopeita ja vaarallisia pelaajia. Bacary Sagna ja Patrick Evra tulevat tarvitsemaan paljon tukea keskikentältä, jotta laidat eivät ala vuotamaan.

Yksi ratkaiseva elementti tulee olemaan se, onko Pepe pelikunnossa. Portugali selvisi vielä Walesista ilman puolustuksen johtotähteään, mutta Ranskaa vastaan taso nousee merkittävästi. Pepe niin hyvässä kuin pahassa on elintärkeä pelaaja ja johtaja Portugalille. Portugalin on onnistuttava täydellisesti Dimitri Payeta ja Antoine Griezmannia vastaan, mikäli mielivät mestariksi. Pepeä tarvitaan.

Viinikuvaus: pitkän prosessin vahvistama, mestaruuden kynnyksellä

Kuva: https://www.flickr.com/photos/dsanchez17/15704507704/in/photolist-qQtcHG-qAkqHk-qAijJn-pVKH1d-qAbQcy

Thorin krapula

Islannin tarunhohtoinen tarina päättyi eilen

Islannin ihmejuna jäi eilen tylysti Pariisin asemalle. Ennakkoon vahvempi Ranska ratkaisi pelin nopeasti. Peliä ruodittaessa on tietysti ymmärrettävä, että vastakkain olivat kaksi perinteiltään ja pelaajamääriltään aivan erilaista jalkapallomaata. Ranska on yksi maailman parhaista jalkapallomaista, millä tahansa mittareilla mitattuna ja Islanti enemmänkin uusi tulokas, jonka pelissä ja jalkapallokulttuurissa osaset ovat loksahtaneet nopeasti ja poikkeuksellisen lujaa kohdalleen. Katsoin itse Islannin molemmat karsintamatsit Hollantia vastaan, ja huolimatta siitä, että Hollanti on Ranskaa heikompi joukkue, jäi Ranska-Islanti – ottelusta sellainen kuva ettei Islanti ollut aivan parhaimmillaan. Mitä siis tapahtui?

Islannin valmentaja Lars Lagerback ehti ottelun jälkeen jo kommentoida, ettei ollut tyytyväinen Islannin mentaaliseen puoleen. Hän sanoi joukkueensa tehneen helppoja virheitä. Lagerback uskoi itse selvästi voittoon ja välieräpaikkaan. Olisiko kuitenkin niin, että voitto Englannista tuli liian varhaiseen vaiheeseen? Englanti-voittoa juhlittiin kuin mestaruutta, vaikka turnausta oli vielä jäljellä. Olisiko niin, että jonkinlainen hyvänolon tunne oli hiipinyt joidenkin pelaajien ihon alle ja he eivät olleet pelissä niin läsnä kuin sen taso olisi vaatinut? Ranska rankaisi surutta.

Peli sinänsä noudatti ihan odotettua kaavaa. Ranska hallitsi peliä. Islanti vetäytyi ja pyrki suoraviivaisiin vastahyökkäyksiin. Taktisena twistinä oli se, että Ranska pudotti välillä prässinsä puoleen kenttään ja antoi Islannin tulla rauhassa ylemmäs avaamaan peliä. Tällä Ranska sai estettyä Islannin nopeat hyökkäykset ja pidettyä välimatkat omalla kenttäpuoliskolla tiiviinä, jolloin teknisesti hieman taitamattomamman Islannin olisi vaikeampaa rakentaa peliä. Ideana tämä oli varmasti pätevä, mutta Islanti pääsi silti puolittaisiin maalipaikkoihin fyysisyytensä ja kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Pelin kulkua yleisesti katsoessa kyseessä oli siis edelleen kumman tahansa peli.

11 minuuttia pelattu, Ranska pitää pallo omalla kenttäpuoliskolla ja Islannilla on hyvin koko joukkue pallon alla. Blaise Matuidi pelaa pari helppoa syöttökombinaatiota lähellä olevien pelaajien kanssa, pääsee puolen kentän hujakoille, antaa pitkän vapauttavan syötön Olivier Giroudille, joka painaa pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Maali tulee kuin tyhjästä.

Tilanne ei lähtökohtaisesti ollut kovinkaan vaarallinen. Selkein virhe on se, että Kari Arnason päästää Giroudin hiipimään selkänsä taakse. Hän on myös muuta puolustuslinjaa hieman ylempänä eli paitsioansa pettää. Giroud on syötön lähtiessä muutaman ratkaisevan askeleen edellä ja karkaa läpiajoon. Pieleen menee myös se, että Islannin oikea puolustaja Birkir Saevarsson yrittää katkaista syöttöä, pallo leijailee hänen ylitseen ja samalla Saevarsson jää pelitilanteen ulkopuolelle. Giroud ei ole laukaisutilanteessa parhaassa mahdollisessa kulmassa. Islannin maalivahti tulee varovasti vastaan. Laukaus on hyvä ja painava, mutta painuu sisään oikeastaan ainoasta mahdollisesta paikasta eli Hannes Haldorssonin jalkojen välistä. Väkisinkin tulee mieleen, että olisiko Haldorsson voinut pelata tilanteen toisin eli tulla aktiivisemmin peittämään laukausta. Tilanteessa Islannin maalilla ei ole muita Ranskan pelaajia eli syöttö keskelle ei ollut vaihtoehto.

Nopea avausmaali ei ole mikään katastrofi, vaikka se asettaakin Islannin hankalaan tilanteeseen. Peli- ilme ei sinänsä muutu avausmaalin jälkeen miksikään. Seuraava tapahtuma onkin Ranskan toinen maali. Antoine Griezmann antaa sisäänpäin kiertävän kulmapotkun maalille, Paul Pogba pelaa vahvasti ja junttaa pallon maaliin. Jon Bödvarrson ei pelaa tilannetta tarpeeksi kovaa. Kyseessä on kuitenkin 190cm pitkä ja 85kg painava pelaaja, jolla pitäisi pääpalloja puolustettaessa olla ylempi käsi vastustajaan nähden. Ongelma ei ole niinkään siinä, että hän ei voita palloa, vaan siinä ettei hän kykene edes horjuttamaan Pogbaa ja Pogban pusku lähtee voimalla alaspäin.

Ranska on ollut viimeistelyssään kliininen ja Islanti on haavoitettu. Se on periaatteessa pelissä vielä mukana. Tässä vaiheessa maalintekotilanteet ovat suunnilleen tasan, mutta Islannin virheet ovat olleet painavia ja ne ovat maksaneet maaleja.

Mentäessä ensimmäisen puoliajan loppua kohden pelin kuva on sellainen, että Islannin olisi parasta vain päästä 0-2 – tilanteessa puoliajalle. Skenaario näyttääkin toteutuvan, kunnes Gylfi Sigurdsson menettää luvattoman helposti pallon keskikentällä. Ranska saa puolittaisen vastaiskun. Bacary Sagna pääsee keskittämään. Kaksi Islannin pelaajaa hyppää samaan palloon, joka leijailee Griezmannille. Hän siirtää pallon taakseen Dimitri Payet:lle, joka ottaa kosketuksen sivuun sille puolelle, missä kaksi Islannin pelaajaa on tavoitellut pääpalloa ja laukoo pallon maaliin. Islannilla on tilanteessa kahdeksan kenttä pelaajaa pallon alla. Lisäksi tilanne ei kehity erityisen nopeasti, mutta silti kukaan ei ehdi blokkaamaan laukausta, vaan puolustuslinjaa makaa paikallaan sen sijaan, että se aktiivisesti liikkuisi palloa kohden. Jälleen kahden (pallon menetys + kahden puolustajan pelaaminen samaan keskitykseen) täysin vältettävissä olevan virheen seurauksena pallo on maalissa.

Kyyti on tässä vaiheessa kylmää. Islanti kaipaa puoliaikaa enemmän kuin mitään muuta. Pari minuuttia edellisestä selkä vastustajan maaliin päin oleva Giroud jatkaa pallon taakse. Näennäisen vaarattomassa tilanteessa Islannin puolustuslinja pettää. Arnason ei ole aivan keskittynyt tilanteessa ja kompuroi, Griezmann pääsee hänen selkänsä taakse ja viimeistelee tyylikkäästi 0-4 – osuman. Islannin tarina alkaa olla viimeisiä virkkeitä vaille valmis. Keskittyminen on pettänyt ja Ranska on rokottanut virheistä. Ranska ei ole laittanut Islantia mitenkään erityisen ahtaalle tai paineistettuun tilaan. Vaikuttaa että ottelu on ratkennut psykologisella tasolla. Islanti ei ollut täysin valmis tähän otteluun.

Islanti saa toisen puoliajan alkuun vielä maalin. Aivan hetkellinen toivon kipinä herää siitä, että suurin ihme on vielä näkemättä. Giroud sammuttaa kuitenkin Reykjavikin valot puskemalla pelin 1-5 – lukemiin. Tilanteessa Haldorsson pelaa itsensä ulos tavoittelemalla keskityspalloa, jota ei lopulta ole lähelläkään saada. Viimeinenkin Ranskan maali on seurausta henkilökohtaisesta ja vältettävissä olevasta virheestä.

Islannin tarina on poikkeuksellinen ja inspiroiva. Se pelasti kuitenkin turnauksen huonoimman puoliajan väärä joukkuetta vastaan väärään paikkaan. Siitä Islannista, joka dominoi otteluita Hollantia vastaan karsinnoissa ei oikein ollut pilketäkään Ranska –ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Sikäli sääli, mutta Islanti ilmiönä on kuitenkin yksi asia, joka näistä kisoista tulee jäämään eloon ja josta riittää kerrottavaa vielä tulevien vuosien ajan. Kreikat jäi kuitenkin tekemättä.

Viinikuvaus: tyylikästä valaanpyyntiä, mutta lopussa puoliajan verran hapanta turskaa.

Pilalla

EM-kisoissa pelaavat Euroopan parhaat joukkueet. Taso on niin kova, että pienetkin häiriötekijät kääntävät marginaaleja epäsuotuisiin suuntiin. Alla pudotellaan erilaisista häiriötekijöistä kärsiviä joukkueita jatkosta.

Yksilöiden ja joukkueen epätasapaino

Portugali: Cristiano Ronaldon lapsekkaat tunneskaalat ja Islanti-pelin jälkeiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Portugalin piikkikorot ovat liian korkeat Ranskan ruohomatoille

Ruotsi: Zlatan kritisoi ensimmäisen pelin jälkeen joukkuetovereilta saamaansa tarjoilua. Angel di Mariaa ja Marco Verrattin ikävöinti rouhii liian syvän kuilun Ruotsin pelisysteemin ja joukkueen supertähden välille.

Wales: Gareth Bale oli psykologisen sodan torvena ennen Englanti ottelua. Walesin ritarin olisi kannattanut keskittyä pelaamiseen. Ottelusta jäi mieleen Englannin viime hetken voitto-osuma

Sisäiset ristiriidat

Ranska: Karim Benzeman ja Mathieu Valbuenan välinen videopeli repi monikulttuurisen Ranskan kahtia. Lisäksi Ranska kaipaisi Benzeman liikettä hyökkäyspäässä.

Ukraina: Andriy Yarmolenko ja Taras Stepanenko ottivat rajusti yhteen toukokuun alussa pelatussa Shakhtar Donetskin ja Dynamo Kiovan ottelussa. Maajoukkueen nimissä voidaan toki vakuutella, että kaikki on kunnossa, mutta pinnan alla kytee varmasti

Kannattajat

Venäjä: Venäjän fanit lähtivät leikkimään väkivaltaisia roolileikkejä Ranskaan. Joukkue joutui ottamaan tilanteeseen kantaa jo ennen kuin minuuttiakaan oli pelattu. Fanit saattoivat larpata itsensä uudelle tasolle, mutta maajoukkue lähtee lauluun.

Englanti: venäläisten tanssipari. Sikäli kun ykkösmaalivahti joutuu olemaan huolissaan ottelua katsomaan tulleista perheenjäsenistään,  saattaa joku helppo pallo suhahtaa hanskojen alta.

Kroatia: mukana vahvemmalla joukkueella kuin pitkiin aikoihin, mutta osa kannattajista on valmiita tekemään, mitä tahansa sabotoidakseen oman joukkueensa tulosta. Liikaa politiikkaa ja valtataisteluita.

Turkki: Kannattajat ovat kääntyneet Arda Turania ja joukkuetta vastaan

Epärealistiset odotukset

Belgia: kultainen sukupolvi konttasi heti ensimmäisessä ottelussa. Joukkueen ykkösmaalivahti vihjasi tämän johtuvan valmentajan taktisesta osaamisesta. Ei sittenkään pötki pitkälle.

Itävalta: rakettimainen nousu Fifa-rankingissa kuoriutui suutariksi Unkarin viedessä kaksoismonarkian mestaruuden

Laukalla

Saksa: Joachim Löw. Tähän ei tarvitse lisätä mitään ja silti kaikki tietävät, mistä on kyse. Pelaajat tietävät myös.

Espanja: David de Gean näpit huhujen mukaan muuallakin kuin hanskoissa. Hiljaista nyt, mutta kannen alla kuplii

Viinikuvaus: vahva italialaisen klassikkoviinin vivahde

Kuva: Nugroho Adle, http://www.flickr.com/photos/nugrohoaw/6836933759/

Pienet marginaalit ja pienetsuuret maat

Albania on yksi EM-kisojen pirteistä keltanokista

Isäntämaa Ranska saa johtomaalin vasta varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Albania on roikkunut mukana ennakkoon selvästi parempaa joukkuetta vastaan. Tähän otteluun kiteytyy varsin kokonaisvaltaisesti EM-kisat tähän asti: tasaisia otteluita, joissa lopulta suosikki vie pienten marginaalien turvin täyden pistepotin. Pomppu sisään tai pomppu ulos ja Ranskalla saattaisi olla vasta kaksi pistettä kasassa. Myöskään Englanti, Espanja ja Saksa eivät vielä mitenkään vakuuttaneet, mutta ovat keränneet hyvään tahtiin pisteitä. Poikkeuksiakin kuvioon on: Islanti ei suostunut häviämään Portugalille ja Unkari vei ennakkosuosikki Itävaltaa.

Islanti, Unkari ja Albania ovat nyt jo näyttäneet, että 24 joukkuetta ei ole liikaa EM-kisoissa. Jalkapallo on tasokasta laajasti koko Europan alueelle. Islannin tarinassa on jo legendan ainekset. Altavastaajat voivat kirjoittaa vielä uskomattomia tarinoita näissä kisoissa. Siitäkään ei ole haittaa, että lohkokolmosia menee reilusti jatkopeleihin, koska nyt panosta riittää alkulohkojen viimesillekin kierroksille. Systeemi ei ehkä ole aivan reilu, sillä niissä lohkoissa, joissa viimeinen kierros pelataan muita myöhemmin, on enemmän taktikoinnin varaa. Mutta mitä sitten? Ei elämäkään usein ole reilua ja mikä tahansa joukkue pääsee varmasti jatkoon voittamalla kaikki alkulohkon pelinsä.

Jalkapallo maailman ykköslajina tarvitsee myös hyvää markkinointia ja hypeä ympärilleen. Mikä onkaan parempaa kohdennettua lajimarkkinointia kuin Albania EM-kisa-paikka. Olkoonkin niin että Albania saattaa hävitä kaikki pelinsä, mutta se ei silti ole ollut mikään heittopussi. Lisäksi kisahuumassa varmasti useampi lapsi, nuori, aikuinen ja vanhus pukee ensimmäistä kertaa nappulakengät jalkaansa. Jalkapallolla, lieveilmiöistä huolimatta, on varmasti positiivinen vaikutus sekä yksilöiden terveyteen että kansakuntien yhtenäisyyteen ja talouteen. Pallo peliin ja antaa katupölyn Tiranassa pöllytä

Viinikuvaus: Positiivinen yllättäjä, altavastaaja ja legendan ensimmäinen sivu

Kauhistelua ja kaunistelua

Alkuillasta käyntiin potkaistussa Itävalta-Unkari –ottelussa kuuluu mukavasti historian havinaa. Ottelua voi katsoa mittelönä vanhan kaksoismonarkian mestaruudesta. Tämän päivän vivahteen otteluun tuo vauhdilla Fifa-rankingissa kivunnut Itävalta, jota on povattu yhdeksi kisojen mustaksi hevosista. Unkari futismaana herättää suomalaisissa myös varmasti tunteita. Collegehousuisen veskarin värittämä Unkari on viime vuosina ollut Suomen maajoukkueelle riittämättömyyden peili. Ottelussa, joka sinänsä ei ole kisojen hypetetyin, on riittävästi mausteita katettavaksi ja katsottavaksi.

Sitten on ryhmä huligaaneja, jotka hyökkäävät katsomon osien yli toisen joukkueen kannattajien kimppuun. Sitä ennen on ehditty tehdä suunniteltuja ja harjoiteltuja iskuja pitkin Marseillen katuja. Tilanne on vaikuttanut välillä samalta kuin Lähi-Idässä: useat epämääräiset ryhmittymät taistelevat keskenään. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa enää, että miksi, mutta mitään järkeä siinä ei ole.

Jalkapallo on hyvässä ja pahassa maailman kuva. Kun maailmassa on väkivaltaa, korruptioita ja rasismia, on sitä myös jalkapallossa. Silti viimeaikaiset väkivaltaisuudet ovat menneet reilusti kirjoittajan ihon alle. Ehkä siksi, että hyökkäykset ovat raukkamaisia ja kohdistuvat pääsääntöisesti heikompaan osapuoleen. Omille verkkokalvoille on piirtynyt kuva isästä kantamassa nuorta paniikissa olevaa poikaa pois kahakoivien fanien keskeltä. Reilu puolitoistavuotiaan tyttären isänä on helppo kuvitella itsensä vastaavan kaltaiseen traumatisoivaan tilanteeseen kaikkea liikkuvaa hutkivien apinoiden keskelle. Väkisinkin tulee mieleen, että luolista Stade de Francelle ei olekaan niin pitkä matka kuin halutaan uskoa.

Jos ihmiset haluavat syystä tai toisesta harrastaa toistensa pahoinpitelyä, pitäisi sille sitten luoda puitteet. Ranskassa mahdollisimman kaukana jalkapallostadioneista olisi varmasti lääniä, jonne voitaisiin aidata areenoita, joilla niin haluavat voisivat mätkiä toisiaan turpaan. Se ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön. Pahoin pelkään, ettei Andrew Bachen suunnitelma ollut rähistä vastustajan faneille ja kolistella näiden kalloja rautaputkella. Ilman minkäänlaista objektiivista näkemystä, mistä Marseillen tantereella oikein oli lopulta kyse, toivon, että joko UEFA tai karma iskee takaisin: Venäjä ja Englanti saavat puolestani jäädä alkulohkoon.

Sitten on illan pääottelu Portugali-Islanti. Itse olen odottanut nimenomaan tätä kohtaamista ensimmäisen kierroksen otteluista kaikkein eniten. Cristiano Ronaldon johtamat lusitaanit kohtaavat jalkapalloihmeen nimeltä Islanti. Portugali, jonka köli on raapinut arvokisoissa viime vuosina pohjaa, on kovassa paikassa kaikkea jalkapallon painovoimaa uhmannutta Islantia vastaan. Jatkuuko Islannin ihme vai liittykö Portugali siihen ennakkosuosikkien kerhoon, joka kääntää pienet marginaalit edukseen ja lyö laidalta ennalta heikomman vastustajansa. Juuri tällaisista otteluista jalkapallon arvokisoissa on kyse ja juuri tällaisten otteluiden taika häivyttää taas hetkeksi rystysten ja rautaputkien pelkurimaisen kalinan.

Viinikuvaus: kuumaa, kylmää, jääkylmää ja tulikuumaa

Futista ja Viiniä myös Facebookissa: http://www.facebook.com/futistajaviinia/ ja Twitterissä: http://twitter.com/futistajaviinia