Kun jalkapallo meni kiinni

Epätodentuntuiset tyhjät katsomot Italiassa eivät vielä hälventäneet kaikkien aikojen futiskevään humua. Luottokortin syntilistalle oli pääsiäiseksi laskettu kolme ottelupalloa Leedsin peleihin. Tarkoitus oli kotiuttaa Valioliigapaikka joko Elland Roadilla tai Liberty Stadiumilla Walesilla. Hotellit ja matsiliput oli varattu myös Pietariin huuhkajien matseja varten ja oman kausikortin lisäksi joululahjana oli annettu kaksi kausikorttia Turun Interin kevään koitoksiin.

Sitten otteluita alettiin perua tai optimistisemmin siirtää. Yksi kerrallaan. Lopulta kokonaisia ottelukierroksia jäädytettiin. Tästä oli enää yhden pysäkin matka siihen, että sarjojen ovet lyötiin säppiin. Silmänräpäyksessä jalkapallo meni kiinni. Tämä ei sinänsä jalkapalloa viihteenä (vaikkakin intohimoisesti) kuluttavan ihmisen näkökulmasta ole suurikaan tragedia. Hotelleista, lennoista ja matsilipuista näyttäisi järjestäen saavan rahat takaisin tai niihin kiinnitetyt bitit voi hyöty- ja viihdekäyttää myöhemmin. Nyt näyttää jopa siltä, että niihin investoidut rahat säilyttävät paljon paremmin arvonsa kuin perinteisemmät sijoitukset, jotka ovat yhtä kauden 2017-2018 Beneventoa ja tuttavallisemmin joulukuusta. Tämän hetken tragediat pystyttävät hirsimökkejään muualla. Se on hyvä pitää mielessä, kun tekee päivittäisiä valintojaan ja valitsee sanojaan.

Beneventon menoa Serie A:ssa 2017-2017 kaudella

Jalkapallo ei ole elämää suurempaa. Se on maailman kuva tässäkin hetkessä. Stadionit humisevat tyhjyyttään. Lähipuiston takana olevalla futiskentällä on ollut tavallista enemmän kuhinaa. Kuuliaisesti peliporukat ovat hallitusten asettamien säädösten ja suositusten mukaisia. Perheet pelaavat keskenään ja siitä tulee vähän kummallinen olo, kun pallo karkaa viereisen porukan pelikentälle. Melko monen katseessa on tällä hetkellä ripaus koronaa.

Keittiöstään päivystyvän selvännäkijän kristallipallo näyttää juuri laiturilta sumuun työnnettyä venettä. Merenkäynti on maltillista ja vastarannalle matkaa. Australian A-liigan imu ei vielä tartu, joten lataan vieroitusoireisiin vanhan futismanageri pelin. Saan pettymyksiin päättyneen kauden päätteeksi kenkää, koska kyllästytän omistajat ruinaamalla toistuvasti lisää rahaa palkkakuluihin. Aloitan seuraavana päivänä kauden uudelleen ja voitan tuplamestaruuden. Suljen jälleen koneen ja päätän palaavani pelin ääreen, jos aivastusten ja yskähdysten kirjaaminen taulukkolaskenta -ohjelmaan alkaa houkuttaa.

Lapset ottavat muuttuneet olosuhteet kuin aamupuuronsa. Suunnittelen ostavani pojalle hänen ehdottoman suosikkipelaajansa Timo Furuholmin pelipaidan syntymäpäivälahjaksi. En muista onko hänelle vielä kerrottu, että varsinaiset syntymäpäivät on peruttu tai kansainvälistä futisskeneä mukaillen toistaiseksi siirretty. Lahja tulee kuitenkin osumaan suoraan häränsilmään. Katselen sohvalla ruutujen äärellä pötköttelevää perhettäni. Tässäkin hetkessä olen raadollisen etuoikeutettu. Se on hyvä pitää mielessä ja mieli nöyränä, kun karanteenikamman piikit napsahtelevat poikki. Eletään aikoja, jolloin panokset siirretään pelipöydän keskelle lupaa kysymättä. Niin on usein muutenkin, mutta valaistus on nyt tavallista kirkkaampi. Toivon että tässä on yksi tämän kevään opetuksista.

Ja sitten joskus, kun suljettujen tilojen salvat ja stadioneiden portit taas aukeavat, ja jos universumi niin suo,  palaamme Veritakselle, Elland Roadille ja Pietariin Ristisaarelle ja humallumme lajin kauneudesta koko jäljellä olevien T- ja B-solujemme voimalla.

Viinikuvaus: genomeja ja kapsideja

PS: jalkapalloa ja elämää juhlitaan vielä Beneventossakin