Jalkapallo saapuu Moskovaan

Moskovan Luzniki -areena kattaa pöydän maailman suosituimman urheilulajin kliimaksille. Yli 200 maajoukkuetta käsittävä karnevaali saa jälleen neljän vuoden odotuksen jälkeen huipentumansa. Ranskassa ja Kroatiassa katseet kiinnittyvät kaikkein tiukimmin näytöille, mutta käytännössä koko maailma kokoontuu MM-finaalin ympärille. Jalkapallo osoittaa sekä universaalin luonteensa että ihmisiä ja kansoja yhdistävän voimansa.

Meillä on Ranska, jolle povattiin kisoissa pitkää matkaa. Joukkueeseen on tiivistetty taitoa ja räjähtävää nopeutta kompaktiksi hiotussa paketissa. Varsinaisia heikkoja hetkiä Ranskalla ei juuri ole ollut. Ranska on ollut koko ajan pykälän vastustajiaan edellä. Voittamattomana ja itsevarmana se tuo gladiaattorinsa koko maailman nautittavaksi. Ranskan joukkueessa ei vaikuta olevan pehmeitä kohtia ja sen yllä leijailee väkevänä tulevan maailmanmestarin aura.

Meillä on Kroatia. Palloiluihme joka kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten puskee sarjana huippu-urheilijoita maailman areenoille. Nyt sen veikeät veijarit ovat uineet kaikkien tuhkimotarinoita rakastavien jalkapallofanien sydämiin. Äkkiseltään saattaa tuntua, että Kroatia on ”kerran elämässä”-kaltaisen tilaisuuden äärellä. Kroatian matka on ollut pidempi, mitä Ranskan, mutta se saapuu silti Moskovaan voittamaan. Huolimatta erinnäisistä Kroatian jalkapallon viulua vinguttavista riitasoinnuista kroatialaisten dna:ssa on nappulakenkien jäljet. Jalkapallo on Kroatiassa sekä elämän ja kuoleman että kansallisen identiteetin kertomus.

Maailmanmestari määritetään yksittäisen ottelun perusteella, jolloin onni ja epäonni laskevat kuplansa ottelun maljaan. Molemmat joukkueet ovat äärimmilleen viritetty, mutta maailmassa ja jalkapallossa, jossa kaikki asiat limittyvät toisiinsa, sattumalle jää oma roolinsa. Se luo finaalille herkullisen lähtökohdan. Legendat odottavat kirjoittajaansa.

Jalkapallo saapuu Moskovaan. Kiitos.

Viinikuvaus: juhlaviini

Kotimatka ja matkalla kotiin

Jalkapalloa on tuotu kotiin nyt useamman viikon ajan. Englanti on porskuttanut eteenpäin kuin historian tai huomisen taakkaa ei olisikaan. Dandymäinen Gareth Southgate on repinyt Englannin maajoukkueen juuriltaan ja nyt se lentää ilmalaivana äiti Venäjän yllä. Kotireitillä seuraavaksi vastaan astelee mystinen balkanilainen palloilukansa, jossa tarujen mukaan lapset syntyvät pallo sylissä. 

Kroatian ympärillä leijailee ottelu ottelulta enemmän kysymyksiä. Tanskaan vastaan jatkoajalle venynyt ottelu ei ollut varsinainen mestariteos. Myös Venäjä kaatui pitkän kaavan mukaan, joskin pelillisesti taikakivi syttyi vienoon hehkuun. Kylmä sateinen viima nousi kuitenkin Kiovan suunnasta. Ei niinkään asiana, vaan häiriötekijöinä, jotka saattavat koteloitua ohimoihin juuri nyt, kun ajatusten pitäisi avautua seesteiseen maisemaan. Berniin maastoutuneet kaksipäiset kotkat lennätettiin Pietarista kotiin. Jää nähtäväksi selviääkö Balkanin palloiluihme lastuistaan Ognjen Vukojevicin potkuilla. Maailmanmestarin on mahdollista pitää satiirisia puheenvuoroja, mutta kisat ovat vielä kesken ja varaslähdöt liputetaan armotta.

Englannilla menee hyvin. Harry Kane on tulikuuma, Harry Maguire on vallannut sekä hyökkäys että puolustuspään boksit, Harry Potterin tietävät kaikki eikä sumusaarten vastustajatkaan kalastele kaikkein kireimmillä siimoilla. Kroatialla on Luka Modrićin kultaiset pohkeet, mutta pitkät hapokkaat illalliset Nižni Novgorodin ja Sotšin vihreillä verannoilla ovat varmasti laskuttaneet siirtomaksut etukäteen. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, joten Kroatia ei voi laskea Danijel Subasicin kykyyn napsia rangaistuslaukaukset talteen, koska 120 minuuttia tarkoittaisi Kroatialle rämpimistä loputtomien ylä- ja alamaiden rämeikköjen läpi. 

Sekä Englannin että Kroatian kämmenet ovat kiinni kiveen upotetussa miekassa. Englannin käsi tärisee kokemattomuuttaan ja Kroatian puristusta keventää jo taitettu pitkä matka ja pään ympärillä lepatteleva sinikeltainen lepakko.

Viinikuvaus: slaavilaisella ja balkanilaisella mystiikalla maustettu kotiviini

Kansa joka syntyy pallo sylissä

Anna kroatialaiselle lapselle pallo niin hän alkaa voittamaan arvokisamitaleita. 

Venäjän ja Kroatian tummenettujen lasien mittelö päättyi Kolinda Grabar-Kitarovićin voitontanssiin. Neljän ja puolen miljoonan asukkaan palloiluihme lunasti dramaattisten vaiheiden jälkeen paikan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukossa. Ansaitusti. Kroatia on ehtinyt lyhyen jalkapallohistoriansa aikana leimata lippunsa aivan futiksen perinteisten suurmaiden peesiin. Kroatian menestyminen ei nostata tuhkimotarinan auraa, koska sen laatu on itsestään selvää. Siksi jää helposti huomaamatta, että Kroatian menestyminen ei vain jalkapallossa, vaan urheilussa yleensä, ei korreloi sen asukasluvun kanssa. Miksi siis kroatialaiset vaikuttavat syntyneen pallo sylissä?

Kysymys osoittautuu pian vaikeaksi. Asiaan joko ei ole selkeää vastausta, sitä ei haluta kertoa tai sitä ei oikeastaan ole tutkittu. Pehmeät ja alueen ihmisiä glorifioivat helpot vastaukset liikkuvat jumalan lahja ja poikkeukselliset geenit -sfääreissä. Kiva. Enemmän tartuntapintaa tarjoutuu siitä, miten suhteellisen nuoren maan identiteetti ja olemassaolo rakentuvat huippu-urheilun kautta.

Zagrebista Kroatia-Venäjä -ottelun aikaan lähetetyt videot ihmismassoista kertoivat oman versionsa: ottelua seuraamaan oli kokoontunut niin miehiä kuin naisia ja käytännössä ikähaarukasta 0-100 vuotta. Kyse ei siis ollut nuorten miesten humalaisesta hegemoniasta, vaan aidosti koko kansaa liikuttavasta tapahtumasta. Kroatia vaikuttaisi elävän ja hengittävän maajoukkuejalkapalloa koko demografisella moninaisuudellaan. Näin ei kuitenkaan yksiselitteisesti ole. Kroatian nykyjalkapalloa leimaavat kannattajien protestit ja korruptio. Toinen on johtanut ensimmäiseen ja maajoukkueen kannatus on vähintäänkin kaltevalla pinnalla.

Olkoon että Kroatian maajoukkue on kansan tuen osalta hieman kelluvassa tilassa, mutta kansallisen identiteetin ja olemassaolon juuret ovat niin syvällä, että niitä ei yhdet Zdravko Mamićit katko. Kroatialla ja Uruguaylla on leikkauskohtansa siinä, että molemmat joutuvat suurempien puristuksissa pitämään meteliä itsestään. Kroatian osalta tilanne vielä korostuu, koska valtio on nuori. Huippu -urheilu kansallisena missiona toimii lipunkantajana ulkomaailmaan nähden ja lipunpystyttäjänä Kroatialle itselleen. Lieveilmiönä tästä on punoutunut nationalismin juonteita, mutta itsessään se ei muuta sitä, että kroatialaiset syntyvät punavalkoisen kuvaston ja symboliikan maailmaan. Sanotaan että kroatialaisille lapsille ei tarvitse erikseen opettaa kansallislaulua ja ei ole vaikea arvailla, minkälaisissa yhteyksissä Lijepa naša domovino (”Kaunis meidän kotimaamme”) lasten tärykalvojen läpi tunketuu.

Balkanin palloiluperinteet ovat Kroatiaa vanhemmat. Jo Jugoslaviassa urheilu oli merkittävä osa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siinä kansallisen identiteetin käymistilassa, jossa Kroatia osin edelleen on, lienee hankalaa jakaa kiitosta Jugoslavian -aikaisille palloiluperinteille. Ehkä juuri siksi kysymystä Kroatian palloiluihmeiden juurisyistä väistellään. Syyt kuitenkin kaikuvat osin Jugoslavian ajalta ja näistä syistä on kirjoitettu kirjoja . Jalkapallo oli Jugoslaviassa samansuuntainen kansallisen olemassaolon pönkittäjä kuin se on nyt Kroatiassa. Ilmiöhän ei sinänsä ole uusi, vaan pikemminkin osa maailman valta, identiteetti ja propagandapeliä.

Kroatiaa on ajanut huippu-urheilussa eteenpäin nälkä. Luka Modrićien ja UNESCON -maailmanperintökohteiden takana on yksi Euroopan köyhimmistä ja taloudellisesti epävakaimmista valtioista. Kroatia on siinä mielessä Euroopan Brasilia, että vaikeissa oloissa jalkapallo on lapsille paljon enemmän kuin valinta tai harrastus. Jalkapallo on tarunhohtoinen väylä parempaan elämään ja siinä on kyse elämästä selviytymisestä. Olosuhteet antavat tasoitusta elämässä, mutta etulyöntiaseman jalkapallossa esimerkiksi Suomeen verrattuna. Mahdollisuudet elämässä ovat lähtökohtaisesti rajatummat, joten on luonnollista, että kurotetaan siihen ehkä ainoaan oljenkorteen, jonka Davor Šukerit ja Robert Prosinečkit ovat ainakin näennäisesti kaikkien poikalapsien saataville laskeneet. Yksilöiden ja valtion olemassaolokamppailut laskeutuvatkin kätevästi samalle valtaväylälle, jolla Kroatian jalkapallokansa kipinät roiskuen liiraa. Menestysreseptin se jättää ovelasti kertomatta.  

Viinikuvas: nuori ja hieman kipuileva kansallisviini

Tummia pintoja ja panssarilaseja

Myöhäisillan ottelun parkkipaikat ovat täynnä välinpitämättömästi yli parkkiruudun pysäköityjä mustia autoja. Säännöt ja rajat ovat muita maita varten. Karhunturkeissa paikalla saapuvat venäläiset ovat päässeet kisoissa pidemmälle, mitä heidän pelin uskottiin sallivan. Mercedekset vedetään toistamiseen syvään puolustusasemaan ja tummennetut panssarilasit kätkevät sisäänsä vodkanhuuruisia pitkiä iltoja. Puolustusmuodostelman edessä astelee Ivan Dragomainen Artjom Dzjuba, jolta odotetaan tyrmäysiskuja.

Kroatian osalta kaikki vaikutti olevan paremmin ennen Tanska -ottelua. Tanskaa vastaan Kroatia tuntui hetkittäin menettäneen otteensa slaavilaisiin palloilujuuriin, jotka ratkaisuhetkillä kiertyvät nokkelasti vastustajan nilkkojen ympärille sopivasti tasapainoa horjuttaen. Luka Modrić toki piirsi kuvansa slaavilaisiin kansantarustoihin ampumalla rangaistuslaukauksen Kasper Schmeichelin taakse. Tätä ennen hän oli vastaavasta paikasta tilaisuutensa ratkaisevanoloisesti tuhrinut varsinaisella peliajalla. Silti kettu ei tuntunut ottelussa saavan jänistä kiinni ja väliin jänis jopa leikitteli ketun kanssa.

Kroatian pelin sydän sykkii keskikentän keskustassa, jossa Modrić ja Ivan Rakitić rytmittävät peliä. Kyseinen brothers in arms väläyttelee ajoittain myös maalien muodossa, mutta tästä rakentuukin vartioitu silta Zagrebin varjoisammalle puolelle. Mario Mandžukić on kovan luokan hitman, mutta joukkueeseen mahtuisi vielä Davor Šukerin verran kliinistä viimeistelyä. Juuri maalientekeminen tulee määrittämään niin tänään kuin mahdollisten loppukisojen ajan sen, mille tasolle Kroatian pukumiehet lopulta päätyvät. Kirjanpito osataan kiertää, mutta löytyykö joukkueesta riittävästi tulouttajia?

Illan ottelussa on hienokseltaan isoveli-pikkuveli -asetelmaa. Kolikon toisella puolella on Kroatian jalkapallollinen ylivoima ja toisen puolen veljesten ei pitäisi niinkään liittyä jalkapalloon. Siis jos elettäisiin mikä-mikä -maassa, mutta maailmassa, jossa jalkapallo on maailman kuva, asiat ovat monisyisempiä. Mustanmeren rannalla peli ratkaistaan kuitenkin pelaamalla. Itä-eurooppalaista ja slaavilaista symboliikka vilisevä pelin kieli voi olla jotain, mikä ei ihan ensisilmäilyllä aukea länsi-eurooppalaisille. Illan näytös on joka tapauksessa jotain, minkä äärelle kannattaa parkkeerata oma kisastudio; kuitenkin vieressä olevia mustia kiiltäviä pintoja sopivasti varoen ja kunnioittaen.

Viinikuvaus: yksityisten tilojen yksittäisiltä viljelmiltä yksityisillä koneilla tuoduista rypäileistä yksityisen sommelierin yhteen lasiin puristettu tippa arvoviiniä     

Kroatia-Tanska: balkanilais-skandinaavinen sävelmä

Kroatian ja Tanskan välinen ottelu ei lähtökohtaisesti ole neljännesvälierien ruodituimpia. Tosiasiassa pinnan alla kuplii kuitenkin kiinnostava keitos. Kroatia on vaivihkaa ollut ehkä koko alkusarjan paras joukkue. Se vaihteli dynaamisesti taktiikkaa vastustajana mukaan ja hieman kyynisenäkin elementtinä vaihtoi lähes koko avauskokoonpanonsa Islantia vastaan. Tuloksena kolme voittoa ja jatkoon puhtaalla pelillä. Kaksi vuotta sitten oli mahdollista tituleerata Kroatian keskikenttä maailman parhaaksi. Samat pelaajat pyörittävät peliä ja tukkivat syöttölinjat näissäkin kisoissa, mutta maailman parhaan kanssa ollaan varovaisempia.

Kroatian karsinnat olivat vaikeat. Se tuli kisoihin pitkän kaavan mukaan ja kiitti via dolorosastaan valmentajaansa Ante Cacicia potkuilla. Tilalle nostettu Zlatko Dalic käänsi kurssin ja on nyt sekä karsinoissa että kisoissa marssinut voitosta voittoon. Kroatia on esimerkki siitä, miten balkanilla synnytään palloilukansaksi ja voittoa haetaan sumeilematta. Kuluvissa kisoissa voiton tavoittelun merkit löytyvät kirkkaan punaisina argentiinalaisten jalkapöydiltä ja pohkeista. Lohko D:n finaalissa Kroatian pelisuunnitelmana oli tehdä jo valmiiksi haavoitetun Argentiinan olo mahdollisimman epämukavaksi. Argentiina vastaan se tarkoitti sitä, että sopivasti myöhässä lähteneet taklaukset viedään sopivalla voimalla perille asti: ei pahalla, mutta tahallaan.

Kroatia on riittävän ovela voittamaan, vaikka koko kisat. Palloilukansan DNA:ssa on kuitenkin huonon päivän juoste. Riittävän hankalalta vaikuttavan ottelun juoksussa Kroatia vaihtaa vapaalle ja hölkkäilee tappioon. Kisaravureiden harventuessa tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, sillä muut joukkueet eivät tässä vaiheessa enää jaa armonpaloja. Kroatian maajoukkueella ei myöskään ole koko kansan tukea takanaan. Kroatian jalkapalloliitossa on kummisetämäistä twistiä ja sen mustiin nahkahanskoihin kätkettyjen sormien on arveltu kipittelevän myös pelaajien hiusrajoissa. Ennen MM-karsintoja spekuloitiin sillä, että Kroatian jalkapallofanit saattaisivat tarkoituksella häiritä maajoukkueen otteluita saadakseen omaa viestiään eteenpäin. Tilanne vaikuttaa ainakin näennäisesti seestyneen ja onko tällä valtapainilla todella merkitystä, kun pallo potkaistaan Nizny Novgorodissa peliin, jää arvailujen varaan.

Tanskalta ei odoteta enää mitään. Eikä siltä taidettu odottaa ennen kisojen alkuakaan. Eikä siltä odotettu EM-kisoissa 1992. Analogia nyt käynnissä olevien kisojen ja vuoden 1992 EM-ihmeen välillä toimii kuin tekohengitys Tanskan kisatoiveille. Tanskalla oli silloin muinoin (Peter) Schmeichel ja (Flemming) Poulsen. Nyt Tanskalla on samat (Kasper) Schmeichel ja (Yussuf) Poulsen. Lisäksi Christian Eriksen korvaa heittämällä pari Laudruppia. Resepti on siis päällisin puolin sama kuin 1992.

Age Hareiden Tanska lähtee hyökkäämään nopeasti ja pallo pelataan suoraviivaisesti hyökkääjille. Menetettyään pallon Tanska yrittää voittaa sen nopeasti takaisin. Hyökkäyspelissä ollaan valmiita ottamaan riskejä ja nostamaan useita pelaajia pelin päälle. Pelitavassa ja Hareiden pelifilosofiassa on kieltämättä positiivinen kaiku, joskin kun sen asettaa kisojen kontekstiin vastustajien yksilöiden taito- ja pelinlukutasoon peilaten, nousee käsikarvat herkästi pystyyn muuallakin kuin Kööpenhaminassa. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Tanska aidosti tuottamaan peliin sellaisen intensiteetin, jonka alta vastustajat eivät pääse puhkomaan puolustuspelin linjoja ja siten lähettämään vauhdikkaita hyökkäyksiä täydessä vauhdissa omaa maaliaan kohti juoksevaa tanskan pakistoa vastaan. Kroatiaa vastaan koetinkivenä on myös se, että pystyykö Tanska vaikuttamaan pelin tempoon vai ottaako Kroatian maailmanluokan keskikenttä tahtipuikon ja pakottaa balkanilais-pohjoismaisen -orkesterin soittamaan slaavilaisia sävelmiä.

Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja EM-kisoissa yksittäiset suonenvedot ovat aika ajoin realisoituneet. MM-kisat ovat kuitenkin kivisempi areena ja mestareiden lista on suurten futismaiden lista. Listalla ei tuiki Tanskan tai Kroatian tähti. Kroatia vaikuttaisi näistä kahdesta maasta olevan valmiimpi tekemään jotain, mitä ei ennen ole tehty. Tanskalle jäänee näissä kisoissa viihdyttäjän ja viihtyjän rooli.

Viinikuvaus: balkanilaista oveluutta ja pohjoismaista positiivisuutta. Tuotantoketjun Balkanin pää ei aivan täysin läpinäkyvä ja pohjoismaisessa pullottamisessa huolestuttavaa huolettomuutta.

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen

Pilalla

EM-kisoissa pelaavat Euroopan parhaat joukkueet. Taso on niin kova, että pienetkin häiriötekijät kääntävät marginaaleja epäsuotuisiin suuntiin. Alla pudotellaan erilaisista häiriötekijöistä kärsiviä joukkueita jatkosta.

Yksilöiden ja joukkueen epätasapaino

Portugali: Cristiano Ronaldon lapsekkaat tunneskaalat ja Islanti-pelin jälkeiset kommentit viittaavat vahvasti siihen, että Portugalin piikkikorot ovat liian korkeat Ranskan ruohomatoille

Ruotsi: Zlatan kritisoi ensimmäisen pelin jälkeen joukkuetovereilta saamaansa tarjoilua. Angel di Mariaa ja Marco Verrattin ikävöinti rouhii liian syvän kuilun Ruotsin pelisysteemin ja joukkueen supertähden välille.

Wales: Gareth Bale oli psykologisen sodan torvena ennen Englanti ottelua. Walesin ritarin olisi kannattanut keskittyä pelaamiseen. Ottelusta jäi mieleen Englannin viime hetken voitto-osuma

Sisäiset ristiriidat

Ranska: Karim Benzeman ja Mathieu Valbuenan välinen videopeli repi monikulttuurisen Ranskan kahtia. Lisäksi Ranska kaipaisi Benzeman liikettä hyökkäyspäässä.

Ukraina: Andriy Yarmolenko ja Taras Stepanenko ottivat rajusti yhteen toukokuun alussa pelatussa Shakhtar Donetskin ja Dynamo Kiovan ottelussa. Maajoukkueen nimissä voidaan toki vakuutella, että kaikki on kunnossa, mutta pinnan alla kytee varmasti

Kannattajat

Venäjä: Venäjän fanit lähtivät leikkimään väkivaltaisia roolileikkejä Ranskaan. Joukkue joutui ottamaan tilanteeseen kantaa jo ennen kuin minuuttiakaan oli pelattu. Fanit saattoivat larpata itsensä uudelle tasolle, mutta maajoukkue lähtee lauluun.

Englanti: venäläisten tanssipari. Sikäli kun ykkösmaalivahti joutuu olemaan huolissaan ottelua katsomaan tulleista perheenjäsenistään,  saattaa joku helppo pallo suhahtaa hanskojen alta.

Kroatia: mukana vahvemmalla joukkueella kuin pitkiin aikoihin, mutta osa kannattajista on valmiita tekemään, mitä tahansa sabotoidakseen oman joukkueensa tulosta. Liikaa politiikkaa ja valtataisteluita.

Turkki: Kannattajat ovat kääntyneet Arda Turania ja joukkuetta vastaan

Epärealistiset odotukset

Belgia: kultainen sukupolvi konttasi heti ensimmäisessä ottelussa. Joukkueen ykkösmaalivahti vihjasi tämän johtuvan valmentajan taktisesta osaamisesta. Ei sittenkään pötki pitkälle.

Itävalta: rakettimainen nousu Fifa-rankingissa kuoriutui suutariksi Unkarin viedessä kaksoismonarkian mestaruuden

Laukalla

Saksa: Joachim Löw. Tähän ei tarvitse lisätä mitään ja silti kaikki tietävät, mistä on kyse. Pelaajat tietävät myös.

Espanja: David de Gean näpit huhujen mukaan muuallakin kuin hanskoissa. Hiljaista nyt, mutta kannen alla kuplii

Viinikuvaus: vahva italialaisen klassikkoviinin vivahde

Kuva: Nugroho Adle, http://www.flickr.com/photos/nugrohoaw/6836933759/