FC Honka-FC Inter: ei se väärin ole?

Tapiolan Urheilupuiston areenan seinämät sulkivat maksavat asiakkaat ulkopuolelleen. Peli piti katsoa siis maksutta aitauksien takaa, jos paikan päälle mieli. Olinkin viikon aikana muistellut, että mitä varten niitä stadioneita alun perin olikaan rakennettu. Nyt muistan: pitämään raha ja katsojat pois jalkapallon luota. Ei se väärin ole.

Roberto Carlosmaista vasuria väläytellyt Martti Haukioja oli yksi sinimustien parhaista

Kotosalla käytiin Game of Thronesia ruuduista, sillä matsin kanssa samaan aikaan oli päällä lasten leffailtaa ja Emma -gaalaa. Päätin siis elää vaarallisesti ja pystyttää oman studioni takapihalle ulkoilmaan. Ottelun alku on aika varovaista. Kumpikaan joukkue ei lähde kierroksilla revittelemään. Sekä Inter että Honka pelaavat identiteettinsä näköistä futista. Honka pitää pakkansa tiiviinä ja Inter pyrkii ryöväämään pallonhallinnan. Hongan hyökkäykset ovat alussa soramontun verran soljuvampia. Sekä TPS:stä paennut Niklas Pyyhtiä että länsimetrona laidallaan kiitävä Rui Modesto pistävät hyvällä tavalla silmään. Interiltä Aleksi Paananen on aktiivinen, mutta Honka imee kentältä tilan.

Vartin jälkeen Pyyhtiä jysäyttää pallon rimaan. Paananen kuittaa hetken päästä napakasti, mutta Tim Murray saa näppinsä väliin. Honka saa myös tukun kulmia, mutta Inter saa painittua pallot pois omasta boksistaan. Ottelu etenee Hongan pienoisessa hallinnassa ja sydäntä särkevä Bonnie Tyleria mukaileva aidan takaa helähtävä ”me ollaan Honka” sopii hyvän illan kuvaan. Inter saa jobin postia, kun Rick Ketting loukkaantuu. Tilalle tulee Noah Nurmi, minkä myötä kentällä oleva nurmen määrää vähintään tuplaantuu (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan).

Terassille käyvä tuuli enteilee sadetta. Espoossakin näyttää ripsivän eli kuitenkin saman taivaan alla ollaan. Timo Furuholmin kädet käyvät kuin propellit, kun hän viestittää, mihin sinimustien tulisi palloa hyökkäyksissään pelata. Seuraava hyökkäys pukataan vielä samaan hukkanurkkaan, mutta joko Furuholm saa tuulten suunnat kääntymään tai sitten kapteenin viesti heiluu perille, sillä Inter pelaa puoliaikansa parasta futista aivan sen loppuminuuteilla. 

Toinen puoliaika jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi, ja kun Furuholm pääsee heti alkuun pallon taakse putoavat Tapiolassa ovet ja ikkunat eikä Murray:lle jää palan palaa. Inter siirtyy johtoon. Pian tämän jälkeen Martti Haukioja saattaa vasurillaan palloa eteenpäin sellaisella liike-energialla, että Roberto Carlosiakin punastuttaisi. Kuti suhahtaa hieman maalin yli. Peli kääntyy muutenkin Interille ja se pääsee nyt poimimaan ensimmäisen puoliajan sinnikkään puolustamisen kypsyttämiä hedelmiä.

Honka vaihtaa päänäyttelijänsä. Parrasvaloissa vierailee ilmeisen vikkeläkinttuinen Edmund Arko-Mensah ja toisena tahtipuikossa käy Jean Marie Dongou. Länsimetro vaihtuu kuitenkin hyöryjunaan, kun Benjamin Källman puuskuttaa Hongan rangaistusalueelle. Sen verran Hongan puolustuksella on savua silmissään, että Källmanilta pyyhkäistään jalat alta, vaikka pallo on karkaamassa. Martti Haukiojan rangaistuslaukaus on todellinen taideteos. Tim Murray menee käytännössä oikeaan kulmaan kutia odottelemaan, mutta Haukioja laittaa niin sanotun pysäyttämättömän voiman pallon taakse, eikä Murraylle jää taaskaan palan palaa tai veto-oikeutta asioiden laitaan. Inter siirtyy ratkaisevan oloiseen johtoon.

Vesa Vasara nostaa kierroksia ja painaa konetuliräppiä Jari Järvisen suuntaan. Riimien välissä saattoi joku oikeakin asia olla, mutta puupöydälle asetetun läppärin välitysellä välittyy sellainen tunne, että Vasaran räppäily kääntyy Honkaa vastaan. Hongan Mensahin hötkyillessä itsensä ulos kentältä alkaa taivaalle nousemaan keltamustille lopun alun merkit. Peli ei kuitenkaan ole vielä taputeltu. Interin painaessa päälle irrottaa Lucas Kaufmann Otso Koskisen Interin puolustukselta. Koskinen kaartaa rangaistusalueelle ja suorittaa ainakin länsi-turkulaiselta petsausta kaipaavalta terassilta katsottuna aivan tyylipuhtaan filmauksen. Toki voihan olla, että Koskisen nappisten nauhat juuttuvat kastematoon, mutta todennäköisempää on, että Järvinen ei tahdo enää Vasaraa illaksi viereensä musisoimaan ja pallo viedään pilkulle. Kaufmann kopauttaa pallon maalin ja peli on jälleen elossa.

Peli ottaa kivasti lisää kierroksia ja loppuaika paahdetaan päästä päähän. Inter on kokonaisuudessaan joukkueista valmiimpi. Siksi se kestää ottelun vaiheet Honkaa paremmin ja kuskaa pinnat ansaitusti mukaansa Turkuun. Hongalle jää enemmän hienosäädettävää. Inter menee sarjakärkeen ja siinä ei ole mitään väärää.

Viini: soran joukosta nostettu edelleen kypsyvä

Tauolla osa D

Tulppaani- ja patonkimaa kieputtavat rautaketjua stadioneidensa ympärille. Munalukon avain asetellaan hamaan tulevaisuuteen asti lukittuun kassakaappiin. Hetken kylmää. Ommellaanko hiljalleen tyhjäksi pihisevästä 2020 vuosimallin nahkapallosta sittenkin hengityssuojamia? Eikö Leeds nousekaan?

Toisaalla portit raottuvat ja kevät aurinko leikkaa sisään. Saksasta lentää ensimmäinen kivi eikä veikkausliigan alkuunkaan välttämättä ole enää loputon matka. Pieni pelonkin pilkahdus käy rinta-alassa. Juuri, kun on ehtinyt käpertyä seiniensä sisään, heilahtaa sädekaihtimien välistä jonkinlaisen normaalin kuvajainen.  Täytyisikö sitä käydä vaikka parturissa?

Kuriiri tuo Marcelo Bielsan elämästä kertovan kirjan. Kädestä käteen. Sumusaarilta asti. Mailiin tupsahtaa viesti EM-kisalipuista. Nyt kannattaa odottaa kärsivällisesti. Kirjoittavat. Yle on tuuttaamassa tuutin täyteen futista. Jalkapalloa eletään nyt sekä eteen- että taaksepäin. Jokohan autotalleissa spreijataan tifoja ja pingotellaan rumpujen kalvoja vai ollaanko tässä sittenkin jäniksenä radalla? Kompastumassa ensimmäiseen nurmen alla retkottavaan graniittiin?

Ja sitten jalkapallo taas alkaa. Pian tai joskus myöhemmin. Ujosti ja pälyillen. Ilman yleisöä. Sitten muutamia katsomonosia täyttäen ja lopulta Roberto Carloksena kiitäen. Eikä se ole enää koronasta moksiskaan.

Viinikuvaus: keväistä kypsyttelyä

Kuoleva joutsen

Valkoisen baletin estradi on ollut törrötteleviä lautoja täynnä. Nurin lentelevät vuoroin pelaajat, valmentajat ja seurajohto. Cristiano Ronaldon ei pitänyt olla korvaamaton, mutta ongelma lieneekin siinä, että Ronaldoa ei edes yritetty korvata tai jos yritettiin, niin Madridin valkoisen puolen mania oli sen verran luotaantyöntävää, että mestaritanssijat lukittautuivat kotikulmiensa tanssisaleihin. Hyökkääjää ei voi korvata maalivahdilla ja maalivahtia Real Madrid tarvitsi kaikkein vähiten. Thibaut Courtois oli kuitenkin Florentino Pérezin valinta siinä saagassa, jossa Keylor Navasia on varovasti tuupittu ulos Santiago Bernabeun takaovista. Ongelma on ollut siinä, että Navas ei ole ollut pelillisesti ongelma. Ronaldon lähteminen oli kuoleva joutsen Real Madridin hyökkäyspelille. Se sipsutteli estradille jopa niin ilmeisenä, että ehkä sitä teki mieli vastustaa. Kauppalistassa luki kahvipaketti, mutta kotiin tultiin suolapurkin kanssa.

Zinedine Zidanen karkasi kuningaskunnasta kreivinaikaan. Balettisalin seinien natina ja pitkin yötä salissa harhailevan kuiskaajan syvät huokaukset nostivat ilmoille sellaiset ennusmerkit, joita älykäs ranskalaisalgerialainen herrasmies ei voinut jättää tulkitsematta. Real Madridin liimaukset olivat haihtuneet jo hyvä aikaa sitten.  Zidane on jalkapallomaailmassa lähes kaiken nähnyt ja nyt hän varmasti aavisteli, että tarvittaisiin sukellusveneen ohjurin taitoja. Julen Lopetegui tarttui sukeltavan aluksen ruoriin siinä spektaakkelissa, jossa politikoinnilla pistettiin sekaisin sekä Espanjan maajoukkueen että Real Madridin valmentajakuviot. Lopeteguille kävi huonosti. Lopetegui jäi Madridin lihansyöjäkasvien  saaliiksi muutamassa kuukaudessa. Nyt on Santiago Solarin vuoro koittaa onneaan.

Real Madrid ei pelillisesti ole ollut järin myyvä paitsi silloin, kun otetaan kunnolla Eibarilta pataan, tullaan Barcelonan myöhentämäksi tai jätetään pisteet vajaamiehiselle CSKA Moskovalle.  Muut kuin pelilliset asiat ovat nousseet käsiohjelman keskiaukeamalle. Esimerkkinä seuran kapteenin ja puuhamiehen Sergio Ramosin pillastumiset tai ikivelmun Karim Benzeman edesottamukset. Toden ja tarun erottava raja ei ole tässä merkityksellinen, koska jotain myytävää täytyy olla. Huhujen meri on kalastusaluksia pullollaan ja jotain saalista nostetaan aina.

Suurvaltojen ja suurseurojen ennuste on historian saatossa ollut samansuuntainen. Joskin suurseura pystyy nopeastikin luomaan nahkansa uudelleen ja tilkitsemään imperiuminsa repeymät. Real Madridin kohdalla nurkat ovat sinipunaisia ja sinivalkoisia verikoiria täynnä.  Alfredo Di Stéfanon, Ferenc Puskásin, Fernando Hierron, Roberto Carlosin ja Raúl Gonzálezin taulut ovat huputettu. Heidän ei tarvitse Real Madridin nyky menossa silmiään polttaa. Real Madrid rämpii sarjataulukon kuudentena. Se on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin seitsemäntenä majaileva Levante. Valkoista balettia seuraamaan tulleet vilkuilevat tylsistyneenä kännyköitään

Viinikuvaus:  liian pitkään käynyt ylihinnoiteltu ja alilaatuinen

BB-show

Brasilian ja Belgian ottelu on tietyllä tavalla häiritsevä. Tässä vaiheessa kisoja keskustellaan pitkälti siitä, miten pienet marginaalit, poikkeukselliset yksilöt ja valmentajien nerokkaat siirrot ratkovat otteluita. BB-show on nimensä veroisesti samballa ja laukalla. Brasilian symboli tällä hetkellä on maailmanympäryskieriskelyllä oleva Neymar. Belgian puolustuspeli oli Japania vastaan hämmentävän heikkoa. Belgian kultainen sukupolvi tuntui pelaavan kultalusikka suussa ja Japani -ottelun lopussa se asemaansa hyväksikäyttäen ulosmittasi samurai -miekan.

Molempien joukkueiden ei tarvitse vielä ole aivan tosissaan, sillä show jatkuu jommalla kummalla. Ottelu on kuitenkin sikäli tärkeä, että Brasilialla on 1-7 -trauma vielä käsittelemättä ja Belgian kultaisen sukupolven pinta alkaa vääjäämättä tummua. Sikäli käyntiin potkaistaan ihan oikea peli, että molemmilla olisi DNA:ta mestaruuteen asti. Toinen juttu kuitenkin on, että saadaanko tähtisikermistä edes etäisesti linnunrataa muodostavaa muotoa vai jatkavatko tähdet omia syöksyjään. Ottelun viihdearvo tulee olemaan luokkaa seiskapäivä. Katsojat sitten päättävät, että tykkäävätkö vai väittävätkö etteivät tykkää, mutta katsovat kuitenkin.

Brasilian kannattajat pitivät symbolisesti hautajaisia Saksalle alkulohkon jälkeen. Jotenkin tulee sellainen olo, että käviköhän freudilainen lipsahdus. Belgia on sikäli helpompi, että siltä voi odottaa melkein, mitä vain. Sen lipsahdus oli kenties Adnan Januzain 0-1 maali, jonka Roberto Martínez otti irvistellen vastaan. Toki Japani saattoi olla juuri se oikea joukkue, jonka sivalluksesta Belgialla vielä oli mahdollisuus kammetta jatkoon. Moni nyt jatkossa olevista joukkueista ja tippuneistakin olisi luultavasti pistänyt pörröpäitä suoraan sydämeen.

Kenties pelikirja onkin illalla värityskirja, samba humalaista ja luostarioluiden panijat humalassa. Katson ottelun ja koitan ottaa sen vastaan ennakkoluulottomasti kuin tyttären poikaystävän mopoauton: samalla vienosti nuorempina vuosina hankittua Roberto Carlosin pelipaitaa silitellen.

Viinikuvaus: väriä ja väriaineita. Hedelmien päällä sinappia ja viinin joukossa olutta.

El Derbi madrileño: mitä neljäs kerta sanoo?

Kevät on derbyjä derbyjen perään. Eurooppalaisen huippujalkapallon syke kiihtyy hallitsemattomana ja sitten arpa tuo Madridin suurseurat jälleen samalla starttiviivalle. Diego Simeone jättää palkintopöydälle hieman himmennyttä hopeaa ja Zinedine Zidane asettelee sieniliigan pöytäliinalle tiimalasin, jota ei käännetä, jos argentiinalaissparrajaa saa paremmat tuomaripisteet. 

Zidanen tiimalasi kellahti jo hetkeksi kumolleen El Clásicon käsistä karanneilla viimeisillä minuuteilla. Zidane on nähnyt varmasti painajaisia Luka Modrićin ja Marcelon edestä kirmaavasta Sergi Robertosta. Roberto Carlos olisi napannut Roberton paidasta, nykäissyt hänet tantereelle ja sitten pyytänyt anteeksi. Simeone olisi pelaajauransa aikana lanannut Roberton hymyissä suin ja korkeintaan ironisesti taputellut olkamusta. Nyt Roberto sai tyhjän kiitoradan ja lopulta Lionel Messi pääsi paistattelemaan ja traumatisoimaan kotiyleisön. Haava vuotaa vielä pitkään.

Real Madrid on Real Madrid. Suosikki pikkuveljeään vastaan. Taktinen asetelma on tuttu. Kuninkaalliset lähtevät hallitsemaan peliä ja punavalkoiset terrierit roikkuvat rajusti nilkoissa. Atletico Madrid lähtee kisaan omalta paikaltaan: kotimaisen sarjan kolmosradalta. Sen odotetaan aloittavan kolmantena, päättävän kolmantena ja tippumaan mestareiden liigasta vahvempaansa vastaan. Asetelma on odotusarvoltaan niin banaali, että markkinamies Zidane on jo lupaillut tuovansa ottelupariin jotain uutta. Tosiasiassa mitään uutta ei tarvita, sillä sota syttyy, kun pallo potkaistaan peliin. Katsomot ympäri maailmaa myydään täyteen, vaikka futisfanit istuvat penkeilleen vasta juuri ennen ottelun alkua.

Atléticolla on mahdollisuutensa, jos sen pelaajien taulu on intensiivisellä psykoterapialla saatu hapotettua tyhjäksi aiempien mestareiden liigan kohtaamisten jäljiltä. Lisäelementtinä tarvitaan hyvä ja onnekas hetki, joka tuo pari maalia. Sen jälkeen leuat kiinni akillesjänteisiin ja pohkeisiin niin kuin huomista ei tulisi. Kuninkaallisten lähtötelinettä keinuttaa se, että he joutuvat pelaamaan topparipeliä. Jose Mourinhon vitsaillessa nimeävänsä itsensä Manchester Unitedin kokoonpanoon eräälle tehtävistään vapautetulle Aitor Karankalle rakennetaan Florentino Perezin kuumaa linjaa. Tähän otteluun se ei kuitenkaan valmistu kuin kuninkaallisten legendankatkuisissa unissa. Myös Zidanen vihjaus ”jostain uudesta” on mielikuvana yhtä miellyttävä kuin puheen pitäminen vieraalla kielellä. Silti. Real Madrid on aina Real Madrid.

Viinikuvaus: poltettua verta, ranskalaisen lähiön eleganssia ja argentiinalaisen vesikauhuisen härän kiveksiä