Englanti-Tanska: himaan, menossa vai tulossa?

Tulisten askelten painaumat ovat Wemblellä jo jäähtyneet, kun uudet ukot rymyävät nurmelle pottuja suussaan ja kaloja saaveissaan. Viinitilojen kauneudesta perunapelloille on yhden illan pituinen matka, ja nyt katsotaan se, miten päin punavalkoiset värit kankaalle kuuluvat. Ne ovat höpötelleet ja hypetelleet himaan palaamisesta jo niin kauan kuin maailma on ollut olemassa, ja jo silloin, kun välitunneilla oli enemmän Englanti- kuin huuhkajafaneja. Gareth Southgate on osunut oikealle hehtaarille, mutta kotipihan portilla on vahdissa jotenkin tutunnäköinen vaaleahapsi: teidän kotinne ei ole täällä, mutta tuon pallon voisin hanskoihini painaa, hän kertoo.

Englanti-Tanska: Dickens ja Andersen

Tanska ammentaa jotenkin syvistä, mutta kirkkaista vesistä. Sen futisfolkloressa on kaikkea sydämen ohilyönneistä, sijoiltaan muljahtaneista polvilumpioista, sotiin ja pysäyttämättömiin syöpäsoluihin, vaikka tanskalaisten dynamiittien kotikonnut itsessään ovat vuodesta toiseen olleet maailmaan parhaimpia olla ja elää. Tanskassa jotenkin pimeäkin on tulitikkutyttömäisellä tavalla valoisaa. Luulenpa, että sikäläiset viikingitkin olivat sieltä leppoisammasta päästä vähän niin kuin Kasper Hjulmand. Tiukka ammattimies, mutta jollain tavalla sieltä leppoisammasta päästä, ja silloin tällöin tielle sattuu Euroopan mestaruus.

Kolmelle leijonalle jää tarinassa väistämättä häijyn saiturin rooli. Southgate on uudistanut tai tuonut Englannin vähintäänkin tähän päivään, mutta Tanskaa vasten kertoen ja peilaten se saa väistämättä vähän Frankensteinin tilkkuja nahkaansa, vaikka sellaisenaan kerrottuna sen kertomus olisi raikas ja kertoisi kanaaleihin seisahtuneista vesistä, jotka viimein on saatu virtaamaan. Toki todellinen tragedia piilisi siinä, että Englanti jatkaisi Wembleyllä ja häviäisi finaalin Roberto Mancinin pukumiehille. Vertaisryhmää pitäisi etsiä merten ja seitsemän vuoden takaa sambamaasta.

”Antaa pojat pelaa!”, on sellainen liian herkästi pilliinsä henkeä puhaltavalle tuomarille osoitettu viesti, jonka voi sellaisenaan myös välierän päälle laskea. Antaa pojat pelaa. Tanskan etsikko on alussa. Kotipoikien taas loppua kohti kiihtyvä.

Viini: enemmänkin Bitteriä tai Mikkelleriä

Kuka pelk(k)ää pronssia?

Englannin ja Belgian välisessä ottelussa on sellaista tuntua, että saman tytön perään lähteneet veljekset palaavat nyt hattu kourassa yhteisen pöydän ääreen. Pakasta jaetaan värisuora valioliigan tähtipelaajia, joten puheen sorina voimistunee hiljalleen, vaikka alkuun puhelu vaikuttaisikin tulleen väärään numeroon. Sekä Belgia että Englanti ovat historiallisen pitkällä eikä tulevia kortteja ole helppo ennustaa, joten pronssimaljan kotiin tuominen on varmasti agendalla.

Joukkueet kohtasivat jo aiemmin ottelussa, jonka voittaminen oli stressaavampaa kuin kevyt KGB:n kenttäkuulustelu. Ironian lakana laskeutuu kokonaisuuden päälle, kun Adnan Januzaj:n maalille irvistänyt Roberto Martinez juoksuttaa kultaisen sukupolvensa kohti nuoren hannibalin eli Gareth Southgaten poteroita. Selkeää oikotietä viitoittanut alkusarjan ottelu olikin vain yksi muiden joukossa ja nyt kansakuntiensa kiiturit ovat tulleet eri reittejä samaan risteykseen. Englanti voi katsoa toiveikkaana kohti seuraavia risteymiä, mutta Belgian kultaisen sukupolven historiankirja tarvitsisi vielä sinetin päälleen. Tali pöydällä hiipuvasta kynttilästä on viilenemään päin. Belgialla on enemmän pelissä.

Yksin Lužniki -stadionilla vaeltava Southgate jättää dramaattisen ja toiveikkaan kuvan Englannin jalkapalloalbumiin. Jalkapallon MM-kisat ovat triatlonin kaltainen rupeama, jossa laatu puskee lopussa pintaan. Välieristä finaalin on kokonaan oma etappinsa ja sanalla sanoen pelkillä erikoistilanne -maaleilla ei viimeistä edellistä etappia tule selvittääkään. Belgialla laatua on Englantia enemmän, mutta ilman käsiä ja kevyessä laitamyötäisessä fillaroinut munkki tömähti leuka edellä Eiffel-tornin juureen. Finaaliin olisi ollut vielä 300 metriä kiivettävää.

Illan ottelusta lienee tulossa vauhdikas. Matemaattisella tarkkuudella lasketut prosessit ja taktiset elementit saattavat unohtua, kun loppusuoraa rullataan kuperkeikoin. Kattila saattaa läikkyä ylikin, koska tunneskaalat maustavat ja marinoivat pelaajia brittiläisen syyssateen lailla. Belgia on joukkueena parempi, mutta tänään se asiana ei välttämättä vie pronssitasolle asti.

Viinikuvaus: kesken matkan kerran kompastunut sumusaarteen sateella ja belgialaisella suklaalla maustettu vinetto.

Kotimatka ja matkalla kotiin

Jalkapalloa on tuotu kotiin nyt useamman viikon ajan. Englanti on porskuttanut eteenpäin kuin historian tai huomisen taakkaa ei olisikaan. Dandymäinen Gareth Southgate on repinyt Englannin maajoukkueen juuriltaan ja nyt se lentää ilmalaivana äiti Venäjän yllä. Kotireitillä seuraavaksi vastaan astelee mystinen balkanilainen palloilukansa, jossa tarujen mukaan lapset syntyvät pallo sylissä. 

Kroatian ympärillä leijailee ottelu ottelulta enemmän kysymyksiä. Tanskaan vastaan jatkoajalle venynyt ottelu ei ollut varsinainen mestariteos. Myös Venäjä kaatui pitkän kaavan mukaan, joskin pelillisesti taikakivi syttyi vienoon hehkuun. Kylmä sateinen viima nousi kuitenkin Kiovan suunnasta. Ei niinkään asiana, vaan häiriötekijöinä, jotka saattavat koteloitua ohimoihin juuri nyt, kun ajatusten pitäisi avautua seesteiseen maisemaan. Berniin maastoutuneet kaksipäiset kotkat lennätettiin Pietarista kotiin. Jää nähtäväksi selviääkö Balkanin palloiluihme lastuistaan Ognjen Vukojevicin potkuilla. Maailmanmestarin on mahdollista pitää satiirisia puheenvuoroja, mutta kisat ovat vielä kesken ja varaslähdöt liputetaan armotta.

Englannilla menee hyvin. Harry Kane on tulikuuma, Harry Maguire on vallannut sekä hyökkäys että puolustuspään boksit, Harry Potterin tietävät kaikki eikä sumusaarten vastustajatkaan kalastele kaikkein kireimmillä siimoilla. Kroatialla on Luka Modrićin kultaiset pohkeet, mutta pitkät hapokkaat illalliset Nižni Novgorodin ja Sotšin vihreillä verannoilla ovat varmasti laskuttaneet siirtomaksut etukäteen. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, joten Kroatia ei voi laskea Danijel Subasicin kykyyn napsia rangaistuslaukaukset talteen, koska 120 minuuttia tarkoittaisi Kroatialle rämpimistä loputtomien ylä- ja alamaiden rämeikköjen läpi. 

Sekä Englannin että Kroatian kämmenet ovat kiinni kiveen upotetussa miekassa. Englannin käsi tärisee kokemattomuuttaan ja Kroatian puristusta keventää jo taitettu pitkä matka ja pään ympärillä lepatteleva sinikeltainen lepakko.

Viinikuvaus: slaavilaisella ja balkanilaisella mystiikalla maustettu kotiviini

Englanti-Ruotsi: kun kotiolot ovat kunnossa

Ruotsi on maailman kahdeksan parhaan jalkapallomaan joukossa. Pitkästä aikaa Englantikin on, vaikka sen olisi voinut kuvitella olevan vakiovieras Play Off -puun vihreämmällä puolella jo pitkään. MM-kisat ovat vaikuttavat kasvaneen vinoon. Lauluun lähtevät yksitellen maailman parhaat pelaajat ja sitten vielä vuosikymmenen paras Brasilia. Sen sijaan menestyksen resepti näyttäisi olevan se, että kotiolot ovat kunnossa tai ollaan tuomassa jotain kotiin tai sitten on kotikisat. Rallatteluun voisi lisätä vielä, että kotiläksyt pitää olla tehtynä. Sen Roberto Martinez osoitti.

Jan Anderssonin Ruotsi vetäytyy ja Englannilla tulee olemaan vaikeuksia luoda maalipaikkoja. Lähtökohtaisesti siis näin. Jokin pieni lipsahdus, yksilösuoritus tai rike, ja mielellään ottelun alkupuolella, saattaisi avata pelin. Toisaalta sinikeltaisten lasien läpi katsottuna ei välttämättä tarvita edes mitään niin dramaattista käännettä. Riittää kun Englanti höntyilee muutaman kerran liikaa pelaajia hyökkäysalueelle, minkä jälkeen Ruotsi pelaa pallon ensimmäisen linjan ohi Emil Forsbergille, joka Ludwig Anderssonin ja Marcus Bergin orkestroimana tekee maalin. Peli on ja päättyy 1-0. Ruotsi leimataan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukkoon.

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja Englanti on juuri historiallisesti kaatanut vastustajansa myös rangaistuslaukauskilpailussa. Englanti on karannut ulos oman narratiivinsa painovoiman piiristä ja se halkoo MM-kisojen avaruutta päättömän pyrstötähden lailla. Jalkapalloa odotetaan kotiin, mutta Englanti saattaa tömähtää minkä tahansa planeetan pinnalle.

Gareth Southgatessa on jotain nuoren Hannibalin vikaa. Kisojen kontekstissa on odotusarvo sille, että joku tyylikäs vanhempi herrasmies nappaa vielä Southgaten kämmeneensä kuin linnunpoikaisen. Toki kisoissa on nyt jo tapahtunut kaikenlaista odottamatonta, mutta joku laatuvaatimus täytyy olla kirjoitettu tapahtumaan, jossa maailman parhaat urheilijat tanssivat piirissä maailman himotuimman pystin ympärillä. Ennustettakoon siis, että jos se tulee kotiin, se tulee pronssisena tai aivan täyteen kaadettuna ja yli läikkyvänä hopeisena.

Ruotsilta ei enää odoteta mitään. Toivotaan ehkä, mutta ei odoteta. Englannin harteilla on tietyt pinttyneet perinteet, jotka tosiasiassa ovat jo pitkään olleet kaikuja jostain, mutta on jo vaikea hahmottaa, että mistä. Laitetaan Englanti jatkoon, jotta saadaan vielä parin kierroksen verran hassuja coming home -henkisiä haitarivideoita internettiin sumusaarten asukkailta. Niihin on hyvä hukuttaa se murhe, että puolivälierät vei omat suosikkijoukkeet.

Viinikuvaus: lempeissä kotioloissa valmistettu kotiviini

Kun pelipaita ratkaisee

MM-kisojen yksi universaaleista totuuksista se, että joukkue, jolla on oikean värinen pelipaita, voittaa maailmanmestaruuden. Alla vedenpitävä näkymä siitä, miten MM-kisat tulevat todella päättymään.

Puolivälierät

Uruguay-Ranska

Heti ensimmäisestä ottelusta tulee äärimmäisen tiukka. Uruguay pelaa vaaleansinisissä paidoissa, joilla maailmanmestaruus on voitettu neljä kertaa. Ranska iskee vastaan valkoisella vieraspaidalla, jolla on niin ikään voitettu maailmanmestaruus neljä kertaa eli peli venyy jatkoajalle. Uruguay vaihtaa jatkoajalle vieraspelipaidan, joka on valkoinen eli tasainen ote otteluun jatkuu neljän maailmanmestaruuden paidalla. Ranska lyö kovemman vaihteen sisään ottaessaan sinisen kotipaidan käyttöön. Sinisellä pelipaidalla on voitettu maailmanmestaruus seitsemän kertaa, joten Ranska jatkaa välieriin. Uruguay-Ranska 8-11ja (4-4)

Brasilia-Belgia

Seuraava ottelu venyy myös jatkoajalle. Brasilia avaa ottelun neljän maailmanmestaruuden keltaisella pelipaidalla ja hieman yllättäen Belgia vastaa myös keltaisella vieraspaidalla. Jatkoajalle mennään. Neymar herää jatkoajalla elämänsä lentoon ja siivittää sinisissä vieraspaidoissa pelaavaan Brasilian ylivoimaiseen voittoon punaiseen kotiasuun vaihtanutta Belgiaa vastaan. Brasilia-Belgia 11-5ja (4-4)

Ruotsi-Englanti

Englanti lähetettään tylysti kotiin puolivälierissä Ruotsia vastaan. Ruotsi kyykyttää keltaisessa kotiasussaan punaisissa vierasasuissa pelaavan Englannin lukemin 4-1. Ei se sittenkään tullut kotiin. Gareth Southgate oli prosessissa ottanut huomioon kaiken muun paitsi vieraspelipaidan värin. Jan Andersson taas on koko kisat luottanut kotipaitaansa. Taktiikka vie ainakin välieriin asti. Ruotsi-Englanti 4-1

Venäjä-Kroatia

Kyyti on kylmää myös isäntämaalle. Venäjä aloittaa puolivälierät punaisessa yhden maailmanmestaruuden pelipaidassa ja Kroatia tylyttää sitä seitsemän mestaruuden sinisessä pelipaidassa. Tuomarit tekevät puoliajalla kyseenalaisen päätöksen ja käskevät vaihtaa pelipaitoja. Venäjä vyöryykin päälle neljän maailmanmestaruuden valkoisella pelipaidalla. Kroatia vetäytyy punavalkoisessa kotipeliasussaan kilpikonna -puolustukseen. Skandaalinkäryinen ottelu päättyy kuitenkin Kroatialle vahvan ensimmäisen puoliajan ansiosta. Venäjä-Kroatia 5-9,5

Välierät

Ranska-Brasilia

Ranskan ja Brasilian välisestä ottelusta muodostuu todellinen klassikko. Sinisessä aloittava Ranskaa kohtaa varsinaisella peliajalla Brasilian, joka Belgia-ottelusta oppineena tulee kentälle myös sinisessä vieraspelipaidassa. Varsinainen peliaika päättyy 7-7. Jatkoajalle Ranska kiikkuu valkoisessa pelipaidassa ja Brasilia kotoisassa keltaisessa. Jatkoaika päättyy 4-4 eli vauhdikas matsi siirtyy tilanteessa 11-11 rangaistuspotkukilpailuun.

Rankkareissa säännöt ovat yksikertaiset. Ranska saa edellisen Euroopan mestarin eli Portugalin punaiset paidat. Verkko heilahtaa kerran. Brasilia saa edellisen Copa American voittajan eli Chilen paidan. Se on niin ikään punainen eli myös Thibau Courtois antautuu kerran.

Ottelu ratkaistaan äkkikuolema -menetelmällä. Ranska saa African Cup of Nations finaalin kotijoukkueen eli Marokon paidat. Punainen paita tuottaa pisteen arvoisen rankkarin. Brasilialle lankeaa saman turnauksen vierasfinalistin eli Nigerian paidat. Paita on valkoinen. Neljän pisteen kuti päättää maratonottelun Brasilian juhliin. Ranska-Brasilia 12-15rp (11-11)

Ruotsi-Kroatia

Ruotsi jatkaa keltaisella kotipaidallaan ja saa neljä maalia. Kroatia on liian ovela Ruotsille. Kroatia takoo seitsemän maalia sinisissä vieraspelipaidoissaan ja menee väistämättä finaaliin.  Ruotsi-Kroatia 4-7

Finaali

Brasilia-Kroatia

Brasilia on silmin nähden väsynyt pitkästä Ranska -ottelusta. Kotoinen keltainen paita tuo sille neljä maalia. Kroatia on kuitenkin pitelemätön sinisessa vieraspeliasussaan ja tekee jälleen seitsemän maalia. Onnea Kroatialle historiallisesta ensimmäisestä maailmanmestaruudesta. Brasilia-Kroatia 4-7

Analyysi: Kroatia ovelana palloilukansana onnistui välttämään melkein täysin punaisen kotipaidan tuoman lähes väistämättömän tappion. Maailmanmestaruuteen tarvittiin hyppysellinen onnea ja kottikärryllinen slaavilaista oveluutta.

Ruotsin osalta kisa vaikuttivat menevän näennäisesti hyvin, mutta tosiasiassa se jähmettyi valitsemaansa pelisuunnitelmaan. Kivualiaassa välierässä Kroatiaa vastaan, sillä olisi ollut mahdollisuus jatkoaikavoittoon, mikäli se olisi rohkeasti startannut ottelun sinisissä vieraspelipaidoissa.

Viinikuvaus: etiketin mukaan valittava

Teksti on sponsoroitu

Kotiin vai Kolumbiaan

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja englannin  kannattajat ovat hypänneet kisojen liukurin kyytiin briteille tyypillisen humoristisesti. Gareth Southgaten Englanti on jotain muuta kuin mihin sumusaarilla on totuttu. Vetävien ja kosteiden linnanraunioiden sijaan Southgate on pystyttänyt talon nuoresta puusta. Sen oksista on ravisteltu huonojen muistojen lehdet ja joukkue on tuore. Englanti murskasi Panaman, hoiti Tunisian ja hävisi jopa hieman ovelasti Belgialle.

Iloisen Emmerdalen laitamille on tuotu kokapensaita ja laittomia käsiaseita. Rauhaton ja dramaattinen Kolumbia on tosissaan Harry Potter -kansan kanssa. Kolumbia meinasi kyykätä kisojen alkuhetkillä. Carlos Sanchezin lentäessä ulos Kolumbian avausottelun ensimmäisillä minuuteilla alkoi kahvimaan pavut kuivua ennen aikojaan. Japani niisti 2-1 voiton ja Kolumbian kisojen lankkuun piirrettiin merkki naulapyssyä varten. Mestitsit pesivät kuitenkin lyijyn jäljet seuraavassa ottelussa Puolaa vastaan. 3-0 voitto pudotti Puolan pelilaudalta ja Radamel Falcao keräsi metallikiekon tejon seuraavaa kierrosta varten. Häränsilmään ei heitto Senegalia vastaan osunut, mutta osuma oli sen verran hyvä, että se vei lohkovoittoon.

Juuri kun Kolumbia oli kiivennyt viidakkosillalle, notkahti tukilaudat sen alla. Kolumbian sympaattisen ihmelapsen James Rodriguezin loukkaantuminen saattaa puuduttaa Kolumbian peliä sen verran, että hilpeät britit jatkavat kotimatkaansa. Taitoa ja laatua joukkueessa on, mutta ilman Jamesia X-faktori puuttuu. Kolumbian maajoukkue on tällä kaudella lyönyt hädin tuskin par-tuloksen, joten yhtäkään vapaamatkaa sillä ei olisi varaa antaa. Moskovan yökerhojen vessoihin onkin kirjoitettu, että kaikkien aikojen Kolumbia oli neljä vuotta sitten ja sitä ennen Carlos Valderraman aikaan.

Englanti nostaa kaksi linjaa hyökkääviä pelaajia keskustaan, jolloin tila aukeaa nouseville laitapakeilla. Wingbackien rooli korostuu, koska Englannilta puuttuu luova ankkuripelaajaa. Southgate luottaa nopeuteen ja täyttää vastustajan boksin neljällä pelaajalla. Sekä Englanti että Kolumbia pyrkivät prässäämään korkealta ja voittamaan pallon takaisin jo hyökkäysalueella. Kolumbia hyödyntää surutta Falcaon fyysisyyttä kärjessä. Oletusarvoisesti pelissä on vauhtia. Onko sitä sitten Englannin nuorille tähdille liikaa vai tarpeeksi, määrittää huomisesta alkavan kotimatkan suunnan.

Viinikuvaus: kotiviini