Vanhan avioparin lasillinen

Ranska ja Argentiina astelevat viheriölle jalkapalloperinteiden taakan raskauttamana vanhana avoparina. Joukkueiden pelikirjoihin on yksiselitteisesti kirjattu maaliksi maailmanmestaruus. Maali on ehdoton eikä se hyväksi olosuhteiden tai minkään muukaan tekijän aiheuttamaa heilahtelua.

Ranska on tehnyt tähän asti tarvittavan, mutta nyt tarvitaankin enemmän. Alkulohkon läpsyttelyt täytyy pyyhkiä ohimoilta, koska vastaan tulee omaa joukkuettaan suurempaa taakkaa kantava Argentiina. Ottelu rakentuu siten, että tappion välttäminen painaa vaa’assa enemmän kuin voitto. Kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä ei kummallekaan joukkueelle tarjota sulkaa hattuun. Karsiutuminen tässä kohtaa olisi skandaali. Argentiinalle se merkitsisi kansallista traumaa. Ranskallekin sekin olisi EM-finaali -tappion jälkeen vähintäänkin kevyesti traumatisoiva.

Ranskan joukkueessa on laatua. Keskikentän pohjan N'Golo Kante saattaa olla maailman paras pelipaikallaan. Vieressä pelaava rock- ja koripallotähden sekoitus Paul Pogba on hetkittäin maaginen. Hyökkäyksestä löytyy vauhtia, voimaa ja taitoa. Puolustus vaikuttaa lähes kaiken kestävältä. Tänään vastaan tanssii taivaansininen tango, joka on vesikauhun partaalle ärsytetty. Didier Deschampsin täytyy kaataa joukkueen malja täyteen, jotta pelit vielä jatkuisivat.

Argentiina ja Lionel Messi ovat tanssineet nuoralla jo pitkään. Nuora on viritetty sellaisiin korkeuksiin ja sellaisen infernon ylle, että edes aitioissa heiluva, taivaan ja helvetin nähnyt Diego Maradona tuskin uskaltaa sinne vilkaista. Lämmön ja alhaalta kaikuvan huudon kuitenkin tuntee. Argentiinalle ottelu on paljon jalkapalloa suurempi. Lionel Messille se on hänen elämänsä tähän asti suurin. Joskin voiton takana häämöttää kolme vielä suurempaa.

Puristus jossa Argentiina tällä hetkellä on, ei välttämättä voi edes paineistua timantiksi. Siitä tulee joko torso tai jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin nähty. Argentiina on sukeltanut Mariaanien haudan pohjaan ja se hetki, jolloin kasaan supistuneet keuhkot henkäistäisiin taas täyteen happea, vaikuttaa kovin etäiseltä. Argentiina on ihmeiden ja jalkapallojumalien varassa. Sen verran maanista sen meno on.

Viinikuvaus: vanhan avioparin hapettumaan jäänyt lasillinen tuhansia vuosia vanhan tammipöydän päällä

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen