Mestareiden liigan -paikasta. Ystävällisesti.

Tottenhamin ja Manchester Unitedin -ottelussa kietoutuvat yhteen jo väliin loppusäveliä tapaileva Mauricio Pochettinon ja uuteen kevääseen kurottava Manchester Unitedin aikakausi. Tottenhamin kierrosmittari on jo muutaman kauden ajan ollut pykälän punaisen puolella ja se on vaikuttanut luoneensa nahkansa toistuvasti omana parhaanaan. Valioliigan terävin kärki on kuitenkin karannut ja vuori on nostanut huippunsa korkeammalle kuin aiemmin, joten vuoristotauti piileksii pohjois-Lontoon keuhkoissa. Pochettinoa huhuillankaan järjestäen kaikkiin huippuseuroista avautuviin pesteihin. Nyt viimeksi juuri Manchester Unitediin.

Pochettinon Tottenhamin pelaajarunko on pysynyt useamman vuoden melko samana. Lisäksi avainpelaajat ovat muodostaneet sekä Englannnin (Kane, Dele Alli, Trippier, Rose, Dier) että Belgian (Alderweireld, Verthogen ja Dembele) maajoukkueiden rungot. Pelaajat tuntevat siis toisensa erityisen hyvin. Tähän liittynee sekä Spursin pelillinen harmonia että myös se laajempi Tottenhamia kuvastava kulttuuri, jossa pelaajat eivät revittele sarjan kovimmilla viikkopalkoilla, mutta pelaavat silti erittäin hyvin viikosta toiseen ja pysyvät seurassa. Tottenhamin laadullinen haaste liittyykin siihen, että sillä tiukkaa palkkakuria ylläpitävänä seurana on varmasti haasteita houkutella kaikkein parhampia pelaajia riveihinsä. Toistaiseksi se on kuitenkin onnistunut pitämään omansa.

Pochettinon Spurs prässää korkealta, sen keskikenttä toimii hyökkäyspelissä dynaamisesti ja pelaajat sekä vaihtavat aktiivisesti pelipaikkojaan että hakevat pelin avaamiselle tilaa eri puolilta kenttää. Tottenham rakentaa peliä nopeilla peliä eteenpäin vievillä lyhyillä syötöillä, mutta Harry Kanen liikkuminen avaa tilaa myös vastustajan puolustuksen selustaan ja erityisesti vastaiskutilanteissa Tottenham hyödyntää tätä tilaa pitkillä syötöillä. Tottenhamin laitapakit nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäysiin ja luovat täten alueellista miesylivoimaa.

Molden jo hieman harmaantunut herrasmiesenkeli Ole Gunnar Solskjær vaikuttaa kääntäneen Manchester Unitedin kurssin silmänräpäyksessä. Realismin nimissä on kuitenkin todettava, että vastustajat eivät ole olleet niitä kaikkein pahimpia ja se on osaltaan auttanut Solskjærin alkutaivalta. Solskjærin Manchester United on muuttanut pelityyliinsä hyökkäävämmäksi kuin mitä se oli Jose Mourinhon aikana. United pitää palloa nyt selvästi enemmän ja Paul Pogban rooli on muuttunut hyökkäävämmäksi. Pogba onkin tuikkinut peli-iloa ja kiittänyt tehoilla. 

Solskjærin Unitedissa myös topparit tuovat palloa rohkeammin ylöspäin ja osallistuvat aktiivisemmin hyökkäyspelin rakentamiseen. Enemmän pallolliseen peliin osallistuva rooli on sopinut etenkin Victor Lindelöfille. Lisäksi United prässää aiempaa aktiivisemmin, kun se menettää pallon, mutta myös silloin kuin vastustaja on ollut rakentamassa peliään puolustuksen ja maalivahtinsa kautta. Kokonaisuutena vaikuttaakin että Solskjær on rakentanut Unitedin pelisysteemin pelaajien vahvuuksien varaan, kun taas Mourinho istutti pelaajat palvelemaan pelisysteemiään.

Illan ottelussa testataankin nyt Manchester United toden teolla, sillä Tottenham tulee varmasti laittamaan painetta Unitedin puolustajiin ja maalivahtiin näiden ollessa pallossa kiinni. Mielenkiintoista onkin nähdä, että valitseeko Solskjær konservatiivisemman lähestymistavan kyseiseen otteluun vai jatkaako hän sarjan hännänhuippuja vastaa nähdyllä positiivisella pelisuunnitelmalla.

Viinikuvaus: vähän ylikypsää ja vähän raakaa sopuisassa liemessä.

Kotimatka ja matkalla kotiin

Jalkapalloa on tuotu kotiin nyt useamman viikon ajan. Englanti on porskuttanut eteenpäin kuin historian tai huomisen taakkaa ei olisikaan. Dandymäinen Gareth Southgate on repinyt Englannin maajoukkueen juuriltaan ja nyt se lentää ilmalaivana äiti Venäjän yllä. Kotireitillä seuraavaksi vastaan astelee mystinen balkanilainen palloilukansa, jossa tarujen mukaan lapset syntyvät pallo sylissä. 

Kroatian ympärillä leijailee ottelu ottelulta enemmän kysymyksiä. Tanskaan vastaan jatkoajalle venynyt ottelu ei ollut varsinainen mestariteos. Myös Venäjä kaatui pitkän kaavan mukaan, joskin pelillisesti taikakivi syttyi vienoon hehkuun. Kylmä sateinen viima nousi kuitenkin Kiovan suunnasta. Ei niinkään asiana, vaan häiriötekijöinä, jotka saattavat koteloitua ohimoihin juuri nyt, kun ajatusten pitäisi avautua seesteiseen maisemaan. Berniin maastoutuneet kaksipäiset kotkat lennätettiin Pietarista kotiin. Jää nähtäväksi selviääkö Balkanin palloiluihme lastuistaan Ognjen Vukojevicin potkuilla. Maailmanmestarin on mahdollista pitää satiirisia puheenvuoroja, mutta kisat ovat vielä kesken ja varaslähdöt liputetaan armotta.

Englannilla menee hyvin. Harry Kane on tulikuuma, Harry Maguire on vallannut sekä hyökkäys että puolustuspään boksit, Harry Potterin tietävät kaikki eikä sumusaarten vastustajatkaan kalastele kaikkein kireimmillä siimoilla. Kroatialla on Luka Modrićin kultaiset pohkeet, mutta pitkät hapokkaat illalliset Nižni Novgorodin ja Sotšin vihreillä verannoilla ovat varmasti laskuttaneet siirtomaksut etukäteen. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, joten Kroatia ei voi laskea Danijel Subasicin kykyyn napsia rangaistuslaukaukset talteen, koska 120 minuuttia tarkoittaisi Kroatialle rämpimistä loputtomien ylä- ja alamaiden rämeikköjen läpi. 

Sekä Englannin että Kroatian kämmenet ovat kiinni kiveen upotetussa miekassa. Englannin käsi tärisee kokemattomuuttaan ja Kroatian puristusta keventää jo taitettu pitkä matka ja pään ympärillä lepatteleva sinikeltainen lepakko.

Viinikuvaus: slaavilaisella ja balkanilaisella mystiikalla maustettu kotiviini

Englanti-Ruotsi: kun kotiolot ovat kunnossa

Ruotsi on maailman kahdeksan parhaan jalkapallomaan joukossa. Pitkästä aikaa Englantikin on, vaikka sen olisi voinut kuvitella olevan vakiovieras Play Off -puun vihreämmällä puolella jo pitkään. MM-kisat ovat vaikuttavat kasvaneen vinoon. Lauluun lähtevät yksitellen maailman parhaat pelaajat ja sitten vielä vuosikymmenen paras Brasilia. Sen sijaan menestyksen resepti näyttäisi olevan se, että kotiolot ovat kunnossa tai ollaan tuomassa jotain kotiin tai sitten on kotikisat. Rallatteluun voisi lisätä vielä, että kotiläksyt pitää olla tehtynä. Sen Roberto Martinez osoitti.

Jan Anderssonin Ruotsi vetäytyy ja Englannilla tulee olemaan vaikeuksia luoda maalipaikkoja. Lähtökohtaisesti siis näin. Jokin pieni lipsahdus, yksilösuoritus tai rike, ja mielellään ottelun alkupuolella, saattaisi avata pelin. Toisaalta sinikeltaisten lasien läpi katsottuna ei välttämättä tarvita edes mitään niin dramaattista käännettä. Riittää kun Englanti höntyilee muutaman kerran liikaa pelaajia hyökkäysalueelle, minkä jälkeen Ruotsi pelaa pallon ensimmäisen linjan ohi Emil Forsbergille, joka Ludwig Anderssonin ja Marcus Bergin orkestroimana tekee maalin. Peli on ja päättyy 1-0. Ruotsi leimataan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukkoon.

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja Englanti on juuri historiallisesti kaatanut vastustajansa myös rangaistuslaukauskilpailussa. Englanti on karannut ulos oman narratiivinsa painovoiman piiristä ja se halkoo MM-kisojen avaruutta päättömän pyrstötähden lailla. Jalkapalloa odotetaan kotiin, mutta Englanti saattaa tömähtää minkä tahansa planeetan pinnalle.

Gareth Southgatessa on jotain nuoren Hannibalin vikaa. Kisojen kontekstissa on odotusarvo sille, että joku tyylikäs vanhempi herrasmies nappaa vielä Southgaten kämmeneensä kuin linnunpoikaisen. Toki kisoissa on nyt jo tapahtunut kaikenlaista odottamatonta, mutta joku laatuvaatimus täytyy olla kirjoitettu tapahtumaan, jossa maailman parhaat urheilijat tanssivat piirissä maailman himotuimman pystin ympärillä. Ennustettakoon siis, että jos se tulee kotiin, se tulee pronssisena tai aivan täyteen kaadettuna ja yli läikkyvänä hopeisena.

Ruotsilta ei enää odoteta mitään. Toivotaan ehkä, mutta ei odoteta. Englannin harteilla on tietyt pinttyneet perinteet, jotka tosiasiassa ovat jo pitkään olleet kaikuja jostain, mutta on jo vaikea hahmottaa, että mistä. Laitetaan Englanti jatkoon, jotta saadaan vielä parin kierroksen verran hassuja coming home -henkisiä haitarivideoita internettiin sumusaarten asukkailta. Niihin on hyvä hukuttaa se murhe, että puolivälierät vei omat suosikkijoukkeet.

Viinikuvaus: lempeissä kotioloissa valmistettu kotiviini

Kotiin vai Kolumbiaan

Englannilla menee hyvin, Harry Kane on tulikuuma ja englannin  kannattajat ovat hypänneet kisojen liukurin kyytiin briteille tyypillisen humoristisesti. Gareth Southgaten Englanti on jotain muuta kuin mihin sumusaarilla on totuttu. Vetävien ja kosteiden linnanraunioiden sijaan Southgate on pystyttänyt talon nuoresta puusta. Sen oksista on ravisteltu huonojen muistojen lehdet ja joukkue on tuore. Englanti murskasi Panaman, hoiti Tunisian ja hävisi jopa hieman ovelasti Belgialle.

Iloisen Emmerdalen laitamille on tuotu kokapensaita ja laittomia käsiaseita. Rauhaton ja dramaattinen Kolumbia on tosissaan Harry Potter -kansan kanssa. Kolumbia meinasi kyykätä kisojen alkuhetkillä. Carlos Sanchezin lentäessä ulos Kolumbian avausottelun ensimmäisillä minuuteilla alkoi kahvimaan pavut kuivua ennen aikojaan. Japani niisti 2-1 voiton ja Kolumbian kisojen lankkuun piirrettiin merkki naulapyssyä varten. Mestitsit pesivät kuitenkin lyijyn jäljet seuraavassa ottelussa Puolaa vastaan. 3-0 voitto pudotti Puolan pelilaudalta ja Radamel Falcao keräsi metallikiekon tejon seuraavaa kierrosta varten. Häränsilmään ei heitto Senegalia vastaan osunut, mutta osuma oli sen verran hyvä, että se vei lohkovoittoon.

Juuri kun Kolumbia oli kiivennyt viidakkosillalle, notkahti tukilaudat sen alla. Kolumbian sympaattisen ihmelapsen James Rodriguezin loukkaantuminen saattaa puuduttaa Kolumbian peliä sen verran, että hilpeät britit jatkavat kotimatkaansa. Taitoa ja laatua joukkueessa on, mutta ilman Jamesia X-faktori puuttuu. Kolumbian maajoukkue on tällä kaudella lyönyt hädin tuskin par-tuloksen, joten yhtäkään vapaamatkaa sillä ei olisi varaa antaa. Moskovan yökerhojen vessoihin onkin kirjoitettu, että kaikkien aikojen Kolumbia oli neljä vuotta sitten ja sitä ennen Carlos Valderraman aikaan.

Englanti nostaa kaksi linjaa hyökkääviä pelaajia keskustaan, jolloin tila aukeaa nouseville laitapakeilla. Wingbackien rooli korostuu, koska Englannilta puuttuu luova ankkuripelaajaa. Southgate luottaa nopeuteen ja täyttää vastustajan boksin neljällä pelaajalla. Sekä Englanti että Kolumbia pyrkivät prässäämään korkealta ja voittamaan pallon takaisin jo hyökkäysalueella. Kolumbia hyödyntää surutta Falcaon fyysisyyttä kärjessä. Oletusarvoisesti pelissä on vauhtia. Onko sitä sitten Englannin nuorille tähdille liikaa vai tarpeeksi, määrittää huomisesta alkavan kotimatkan suunnan.

Viinikuvaus: kotiviini