Futisviinit: Kaiken -Ultra-

Kaiken Winesin -Ultra- -viinillä ei suoraan ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Valitsin sen, koska sen nimi kalskahti fanaattisilta futiskannattajilta. Rypäleenä Malbec on Argentiinan lahja härän tai naudan kaveriksi. Malbecista tehdyt viinit ovat itselle sellaisenaan olleet monesti niin sanottua nahkaista kengänpohjaa. Tosin pihvin kanssa ääni kellossa aina muuttuu, sillä niiden kyljestä Malbec löytää kotinsa.

Kaiken -Ultra- (Malbec 2017)

Sen verran viinissä on EM-kisoja, että viini on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä. Argentiina itse takoo paraikaa Copa Americaa. Futis ja viini ovat maailmankansalaisten valintoja elämästä nauttimiseen, ja sitä myös -Ultra- viestii. Viininvalmistajan nimi Caiquén viittaa villihanhiin, jotka lentävät Andien yli Argentiinan ja Chilen välillä. Myös Kaikenilla on viinitaloja Andien molemmilla puolilla.

Lasiin kaatuu suht kevyt rubiinin hohtava viini. Lasia vasten valutettuna siinä veren- ja ruosteenpunaa. Väri laskeutuu tyylikkään tummana. Tuoksu leijailee oheisgooglailujen ohella tumman ja tukevan rypäleisenä. Nenän alle nostettaessa viini saa paahteisia ja kuivan aromisia kipinöitä, jotka täyteläiset tummat karhunvatukkaiset rypäleet lopulta peittävät ja sammuttavat.

Viini jättää kuivahkon suutuntuman. Kuivuus ja paahteisuus vievät kyllä kuville ja aurinkoisille aroille, mutta nahkasandaalit jäävät kuitenkin viinistä pois. Tummat rypäleet pehmentävät terävää kärkeä ja tuovat hyvää tasapainoa viiniin. Soihtua viinistä löytyy, mutta ei minään yksittäisenä impulsiivisena tekona, vaan osana tarkasti suunniteltua koreografiaa.

Futiskuvaus: Copa Americaa voimakkaalla prässillä ja hyvällä pelisuunnitelmalla

Superclásico -maalliset rajoitteet kielletty

River Platen ja Boca Juniorsin Superclásico, jossa tällä kertaa ratkaistaan myös Etelä-Amerikan mestareiden liigan eli Copa Libertadoresin mestaruus, on värjännyt jalkapallomaailman taivaan siniseksi, keltaiseksi, punaiseksi ja valkoiseksi. Ottelu itsessään on kasvanut niin suureksi, että pyörtyilevien bussikuskien, kivillä rikki pommitettujen bussin ikkunoiden ja kyynelkaasun katkuinen ottelu jouduttiin ensin perumaan ja sitten se siirrettiin Buenos Airesista Madridiin. Joukkueiden kohtaamisessa on sellaista vuosisatojen kiihkoa ja jännitettä, jota ei läpeensä kaupallisessa Eurooppalaisessa huippufutiksessa ei enää ole, mikä ei ehkä yksinomaan ole huono asia.

Sekä Boca Juniors että River Plate ovat lähtöisin samalta La Bocan työläis- ja satamakaupunginosasta. Sittemmin River Plate siirtyi  Núñezin alueelle. Kaikuna tästä seurasi, että Boca Juniorsin päälle lyötiin työväenluokan leima ja River Plate sai lempinimen Los Millonarios eli miljonäärit, mikä kuvastaa sen osin keinotekoistakin asemaa ylemmän keskiluokan seurana. Tosiasiassa molemmat seurat ovat sen verran suuria, että niillä on kannattajakuntaa kaikissa sosioekonomisissa ihmisryhmissä. River Plate kuitenkin käytti paljon rahaa pelaajahankintoihin jo 1900 -luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, mikä osaltaan vahvisti luokkaperusteista vastakkainasettelua seurojen välillä. Identiteeltään Boca Juniors edustaa periksiantamatonta loppuun asti taistelua ja henkeä, kun taas River Plate tyyliä ja luovuutta. 

River Plate ja Boca Juniors ovat Argentiinaan menestyneimmät jalkapalloseurat. Ne ovat keränneet pystejä melko tasaiseen tahtiin, joten kumpikaan ei ole päässyt yksiselitteisesti nappamaan kisaa tai vihollisuutta laimentavaa aurinkopaikkaa. Jokainen pysti ja mestaruus painaa seurojen kilvoittelussa erityisen paljon. Joskin joukkueiden fanit mieltävät järjestäen tärkeämmäksi päävastustajan kuin minkä tahansa mestaruuden voittamisen. 

Joukkueiden väliset ottelut ovat olleet kiihkeitä ja punakorttien sävyttämiä jo käpykarjapaimenten aikakaudella. Sanotaan että luokkavihan huuhtoutuessa laajojen kannattajakuntien salaojiin, jäljelle on jäänyt pelkkä alkuperäisestä merkityksestään irronnut viha. River Platen kannattajat nimittelevät Boca Juniorsin ihmisiä pikku sioiksi, kun taas Boca Juniorsin kannattajat nimittelevät River Platen ihmisiä kanoiksi. Toinen nimitys höyryttää luokkaeroa, kun taas toisella viitataan pelkuruuteen ja 1966 River Platen Penarolille kärsimään tappioon Copa Libertadoresin finaalissa. Sinikeltaiset eivät anna punavalkoisten unohtaa kyseistä ottelua.

Superclásicolla on tragediansa. Vuonna 1968 74 jalkapallofania tallautui epäselvissä olosuhteissa kuoliaaksi El Monumentalilla pelatussa derbyssä. 1994 Riverin kannttajat joutuivat Superclásicon jälkeen Boca Juniorsin järjestämään väijytykseen ja kaksi ihmistä ammuttiin kuoliaaksi. River oli voittanut ottelun 2-0, mutta pian tapauksen jälkeen nähtiin brutaali graffiti, jossa ottelun linjattiin päättyneen 2-2. Miedommassa muodossa vierasjoukkueen kannattajat saavat otteluissa niskaansa (silloin kun heidät on otteluihin päästetty), mitä tahansa mukana kannettavaa, kuten kolikoita tai virtsaa. 

Normaali sunnuntaipäivä Buenos Airesissa on jotain aivan muuta kuin poltettuja taloja ja mellakkapoliisien miehittämiä katuja. On aivan tavanomaista, että samassa ravintolassa istuu sekä River Platen että Boca Juniorsin kannattajia suosikkijoukkueidensa pelipaidoissa ilman mitään tuon taivaallisempaa jännitystä. Superclásicoon kanavoituukin rajusti hallintoon ja vallitseviin oloihin kohdistuvaa turhautumista. Superclásicon skene on politisoitunut ja onhan siinä ironian tuntua, että otteluun, johon päästetään vain toisen joukkueen kannattajia, joudutaan varautumaan kuin pieneen sisällissotaan.  Ketkä siis oikeastaan ovat vastakkain? Toki Argentiinan presidentti Mauricio Macri on toiminut Boca Juniorsin presidenttinä, mutta hän ei ollut erityisen pidetty tai menestynyt.

Superclásico jatku tänään Santiago Bernabeulla. Voitaneen sanoa että areenalla, joka on tarjonnut puitteen toiselle megalomaaniselle ottelulle: El Clásicolle. Raivoisassa intensiteetissään se taitaa jäädä pikkuserkun osaan debyjen sukujuhlissa. River Platen ja Boca Juniorsin ottelu on pohjavireeltään sellainen, jossa tappiota pelätään enemmän kuin voittoa janotaan. Tappio on liikaa. Sen demonien häätäminen vaatisi vuosikymmenien surutyön

Viinikuvas: ylimaallista intensiteettiä. Surua, riemua, verta ja virtsaa

Yin ja Yang. Ronaldo ja Messi

MM-kisat taittuvat hiljalleen lohkojen ratkaisupeleistä pudotuspeleihin. Yksi kiinnostava sivujuonne rakentuu eri tahdissa Venäjän ympärimatkaa tekevien lohko B:n Portugalin ja lohko D:n Argentiinan välillä. Joukkueet eivät todennäköisesti tule tässä turnauksessa kohtaamaan ollenkaan, mutta joukkueiden dynamiikan ja luonteen vuoksi ne kulkevat matkansa käsi kädessä.

Portugali ja Argentiina henkilöityvät kahteen supertähteen. Tahdottiin tai ei niin sukupolviemme futisfaneja siunataan ja kiusataan Yinillä ja Yangilla: Cristiano Ronaldolla ja Lionel Messillä. Hyvä ja paha ovat katsojan silmissä, mutta asetelma on huippufutiksen kiveen hakattu. Cristiano Ronaldo aloitti kisat hattutempulla. Messillä oli hankalampaa ja hän missasi avausottelussa juuri ne paikat (rankkari, vapari hyvästä paikasta ja suora veto kuljetuksesta rangaistusalueen reunalta), joista hänen valkoista balettia tanssiva kilpaveli teki maalit. Argentiinan tasapeli Islantia vastaan oli ensin häiritsevä, mutta Messin johdattaman Argentiinan hävitessä seuraavaksi tylysti Kroatialle, Islanti -ottelun tasapeli sai katastrofaalisia ulottuvuuksia.

Ronaldo ratkaisi ottelun Marokkoa vastaan ja portugalilaisen tyynyn sisältä pöllähtivät maailmalle ne höyhenet, jotka juorusivat, että Ronaldo pystyy kantamaan koko kansaansa reppuselässä, kun taas Argentiinassa huudeltiin kuuden kadoksissa olevan kääpiön perään: kuka kantaisi Messiä? Edes ensimmäisiin jatkopeleihin asti?

Kirjoittaessani tätä blogi Ronaldo missaa rankkarin. Se ei tunnu kohtalokkaalta, koska Ricardo Queresma on ehtinyt nostaa jo kanin hatustaan ja sivaltaa pallon ulkosyrjällä Iranin takakulmaan. Maali tuli vielä sellaisena hetkenä, kun olin valmis julistamaan kyynisesti puolustavan, mutta alati vaarallisen Iranin kisojen inhottavimmaksi vastustajaksi. Sen basaarikujien juonikkuus kutoi maton vielä yöksi Portugalin hotellin eteen. Tuhannes ja yhdes yö saattoi olla portugalilaisille ja tarinan mukaan juuri Ronaldolle uneton. Silti väliin yli ihmisen rajoista kasvava Ronaldo on kipparoimassa katamariininsa jatkopeleihin.

Messin joukoilla on mania päällä. Jorge Sampaolille oli Buenos Airesissa kuiskivien ilmiantajien mukaan rakennettu mestauslava pikana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mikäli päitä putoaa, niin mennään pitkän tai ainakin alkulohkon pituisen seremonian mukaan. Argentiinan pelaajarosteria, kun katsoo, niin ymmärtää, että päällä oleva lukko on tukehduttavaa laatua. Paine osana petetyltä tuntuvaa jalkapalloperinnettä ja hiljalleen kuivuva mustekynän terä, joka osoittaa Messin legendassa tyhjää maajoukkueurasta kertovaa sivua, tuovat näyn syvälle lukkoon sulaneesta hitsipillistä.

Taivaansinisten gauchojen tarina huutaa suuren kertomusten, käänteiden ja jalkapallojumalien väliintulon perään. Huominen ottelu Nigeriaa vastaan on Argentiinan lyhyen historian ja kenties Messin maajoukkueuran tärkein. Ronaldon leukaa kannattelee jo Euroopan mestaruus. Hän meinaa lentää vielä ulos Irania vastaan, mutta vain meinaa. Kosketus vastustajan leukaan on juuri riittävän kevyt, että sääntökirjakin menee osittain uusiksi. Tähän asti yöperhoset ovat lennelleet portugalilaisen poskien ympärillä, kun argentiinassa on jouduttu hätyyttelemään lepakoita.

Viinikuvaus: laadukkaita rypäleitä ja legendoja uuden maailman eri mantereilta.

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen