Miksi Portugali ansaitsee finaali -paikan

Madridin seiskat ja Pepe tulevat olemaan tärkeitä elementtejä EM-finaalissa

Saksan ja Ranskan EM-välierässä nähtiin kisojen odottamaton käänne. Saksa hallitsi pelitapahtumia, välillä selkeästikin, mutta Ranska onnistui maalinteossa ja eteni finaaliin. Ranska teki Saksat. Riippumatta ottelutapahtumien kulusta se niisti voiton vastustajalta. Ranskan voitto tulee oleellisesti muuttamaan koko turnauksen pohjavirettä, joka tähän asti vaikutti olevan se, että Saksan marssii vääjäämättömästi mestaruuteen. Ei kuitenkaan tänä vuonna.

Keskustelua on käyty siitä, että turnauksen kovimmat pelit on nähty ja finaali läpsytellään pois. Saksa-Italia ja Ranska-Saksa – ottelut ovat olleet hienoja näytöksiä, mutta myöskään finaalia ei voida arvioida ennen kuin se on pelattu. Varmaa kuitenkin on, että kentälle tulee kaksi läpeensä virittynyttä ja mahdollisuutensa tunnistavaa joukkuetta. Sunnuntain päätteeksi nähdään sekä ainutlaatuista riemua että syvää maansurua. Uskon että ottelusta tulee kaikkine vivahteineen turnauksen paras.

Portugalin finaalipaikkaa eivät kaikki pidä ansaittuna. Tätä on perusteltu sillä, että Portugali pääsi jatkopeleihin ilman yhtäkään voittoa varsinaisella peliajalla ja jatkopelit se aloitti pudotuspelikaavion ns. helpommalta puolelta. Ihan näin yksioikoisesti asiat eivät kuitenkaan ole edenneet. Alla lyhyt kertaus siitä, miten Portugali on finaalin edennyt. Sen perusteella Portugali on pelillisesti finaalijoukkue.

14.6 Portugali-Islanti 1-1

Kisojen avausottelussa Portugali kohtasi Islannin. Islanti nousi lopulta yhdeksi kisojen sensaatioista. Portugali hallitsi suvereenisti ottelutapahtumia, mutta tuhlaili maalipaikkoja ja kiistatta epäonnekkaasti jäi tasapeliin. Laukaukset 27-4 Portugalille. Islanti tiputti myöhemmin muun muassa Englannin jatkosta.

18.6 Portugali-Itävalta 0-0

Itävaltaa ennakoitiin yhdeksi kisojen mustista hevosista. Se oli noussut kohisten Fifa – rankingissa. Portugalia vastaan sillä ei ollut oikein mitään jakoa. Portugalilla oli ylempi käsi koko ottelun ajan, mutta se ei vaan saanut palloa millään maaliin: muun muassa Cristiano Ronaldo epäonnistui rankkarissa. Ottelun jälkeen puhuttiin paljon Portugalin tehottomuudesta. Totta toinen puoli, mutta Portugali oli selvästi myös futisjumalien epäsuosiossa.

Laukaukset 23-3 Portugalille.

22.6 Unkari-Portugali 3-3

Portugali oli pakkoraossa Unkaria vastaan. Tappio olisi lähettänyt sen kotimatkalle. Portugali oli pelissä kolme kertaa tappiolla, mutta nousi kolmesti tasoihin. Se osoitti poikkeuksellista venymiskykyä tiukassa paikassa. Unkari teki komeita maaleja, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että Unkarin 1-2 ja 2-3 – maalien kimmokkeet olivat enemmän kuin suotuisia Unkarille. Viihdyttävyydessään peli oli yksi kisojen parhaita. Laukaukset Portugalille 19-10.

Alkulohkosta Portugali pääsi siis hieman nuhaisesti jatkoon, mutta tosiasiassa se oli ollut ottelutapahtumien puolesta parempi joukkue kaikissa kolmessa ottelussa. Peliesityksiin nähden kolme pistettä oli aika lailla minimi siitä, mitä Portugali olisi voinut saada. 9 pistettä ei missään nimessä olisi ollut vääryys.

Laukaukset Portugalille 19-10

25.6 Kroatia-Portugali 0-1 ja

Ensimmäisessä pudotuspelissä Portugali kohtasi erittäin vahvasti pelanneen Kroatian. Kroatialla oli kaikki eväät mennä kisoissa loppuun asti. Sillä oli kenties koko turnauksen paras keskikenttä ja se oli esiintynyt erittäin vakuuttavasti alkusarjassa: kruununa 2-1 voitto Espanjasta. Kroatia oli ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta Portugali sai jäädytettyä peliä siten, ettei Kroatia meinannut päästä ollenkaan maalipaikoille. Aivan lopussa peli aukesi muutamaksi minuutiksi. Kroatia hukkasi maalipaikkansa. Portugali ei. Tämä oli se pienen pieni marginaali, jolla Portugali jatkoi ja tiputti yhden turnauksen kovimmista joukkueista jatkosta. Portugali osoitti ottelussa myös taktista kypsyyttä ja muuntautumiskykyä. Jostain syystä tämä ottelu jäi hieman Italia-Espanja –pelin varjoon, vaikka se lähtökohtaisesti oli vähintäänkin yhtä kovatasoinen.

Laukaukset kohti maalia 0-2 Portugalille.  

30.6 Puola-Portugali 1-2 rp

Puolivälierissä Portugali pelasi Puolaa vastaan. Puola oli myös ollut erittäin vahva ja hyvin organisoitu joukkue koko turnauksen ajan. Sillä oli vyöllään tasapeli Saksaa vastaan ja Sveitsin päänahka ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta. Puola tarjosi shokkialun Portugalille, kun Robert Lewandowski teki avausosuman jo ottelun toisella minuutilla. Tämäkään ei horjuttanut ratkaisevasti Portugalia, vaan se kiri tasoihin ja vei ottelun lopulta rankkarikisan jälkeen. 

Laukaukset Portugalille 21-14.

6.7 Wales-Portugali 0-2

Wales oli pelannut satumaisen onnistuneet kisat. Se oli jo nyt pidemmällä, mitä suurin osa oli uskonut. Walesilla oli se etu ottelussa, että Portugalin kaksi viimeistä peliä olivat venyneet varsinaisen peliajan yli. Periaatteessa Walesin olisi pitänyt päästä tuoreimmilla jaloilla otteluun. Portugali oli kuitenkin kokonaisuudessaan pelitapahtumien parempi osapuoli, vei ansaitusti voiton ja finaalipaikan.  Portugali pelasi myös ilman parasta puolustajaansa Pepeä, mutta sen maali pysyi koskemattomana. 

Laukaukset Portugalille 17-9.

Todellisuudessa siis Portugali on ollut Kroatia – ottelua lukuun ottamatta selkeästi parempi joukkue kaikissa peleissä. Sen paremmuus ei ennen Wales-ottelua ole realisoitunut tuloksessa. Tietysti voidaan pyöritellä sitä, että maaliteko on jalkapallon ratkaisevin elementti. Jos sitä ei osaa, ei myöskään voita. Portugaliin hyökkääjinä ovat Ronaldo ja Nani. Molemmat ovat erittäin hyviä maalintekijöitä, joten pitkässä juoksussa odotusarvo maaleille on erittäin korkea. Nyt vaikutti siltä, että maalinteon palaset olisivat olleet löyhästi hollilla, mutta eivät aivan naksahtaneet kohdilleen. Lisäksi Portugalilla on ollut kourallinen epäonnea matkassa. Turnausmuotoisessa kilpailussa yksittäinen ottelu saattaa tiputtaa vahvimmankin joukkueen jatkosta. Portugali jatkaa, vaikka sillä on ollut vaikeuksia.

Portugali ei ole pelannut kuutta ottelua Kyprosta vastaan, vaan sillä on alkulohkosta asti ollut vastassaan erilaisia laadukkaita joukkueitta. Osa näistä joukkueista on kellistellyt perinteisiä suurmaita. Portugalia ei kukaan vielä ole voittanut. Kolhittuna ja parjattuna se pelaa sunnuntaina finaalissa. Ansaitusti.

Ranskan voitto Saksasta avasi mielestäni reitin mestaruuteen myös Portugalille. Saksa olisi saattanut olla sittenkin liikaa Portugalille. Ranskakin on ennakkosuosikki, mutta Portugalilla on omat mahdollisuutensa. Portugali on hyökkäyssuuntaan erittäin vahva laidoilla. Sekä Ronaldo että Nani ovat seurajoukkueissaan pelanneet paljon laitahyökkääjinä. Molemmat aloittavat finaalin todennäköisesti keskellä, mutta hakevat tilaa myös laidoilta. Lisäksi kalkkiviivoilla kipittää Joao Mariota, Andre Gomesia, Adrian Silvaa ja Renato Sanchesia. Kaikki ovat erittäin taitavia, nopeita ja vaarallisia pelaajia. Bacary Sagna ja Patrick Evra tulevat tarvitsemaan paljon tukea keskikentältä, jotta laidat eivät ala vuotamaan.

Yksi ratkaiseva elementti tulee olemaan se, onko Pepe pelikunnossa. Portugali selvisi vielä Walesista ilman puolustuksen johtotähteään, mutta Ranskaa vastaan taso nousee merkittävästi. Pepe niin hyvässä kuin pahassa on elintärkeä pelaaja ja johtaja Portugalille. Portugalin on onnistuttava täydellisesti Dimitri Payeta ja Antoine Griezmannia vastaan, mikäli mielivät mestariksi. Pepeä tarvitaan.

Viinikuvaus: pitkän prosessin vahvistama, mestaruuden kynnyksellä

Kuva: https://www.flickr.com/photos/dsanchez17/15704507704/in/photolist-qQtcHG-qAkqHk-qAijJn-pVKH1d-qAbQcy

Tarinoita ja kramppeja San Sirolla

Eilen illalla eurooppalainen huippufutiskausi sai taas päätöksensä. Mestareiden liigassa kohtasivat Real Madrid ja Atlético Madrid. Hiljattain pelattiin myös jääkiekon MM-kisojen finaali Suomen ja Kanadan välillä. Tuo finaali oli yksi tylsimmistä näkemistäni finaaleista huippu-urheilussa. Kanada teki alussa maalin, jonka jälkeen se keskittyi sekoittamaan Suomen avauspeliä ja Suomi ei päässyt koko ottelussa oikein mihinkään. Lätkän MM-finaali jätti pienen karvaan jälkimaun suuhun. Se maistui edelleen, kun Alicia Keys hiljensi koko San Siron stadionin. Väkisinkin tuli mieleen, että mitä seuraavaksi? Atlético Madrid puolustaisi villisti, iskisi yhden maalin ja Real Madrid ei pääsisi mihinkään. Skenaario olisi melkoinen allegoria Kanada-Suomi-pelille ja antikliimaksi yhdelle maailman hienoimmista urheiluturnauksista.

Jalkapallo osoitti taas paikkansa kuningaslajina ja mestareiden liigan finaalin tarina oli toisenlainen. Atlético Madrid otti tai sille annettiin pallonhallinta ja Real Madrid iski vastaan. Peli oli alusta asti vauhdikas ja viihdyttävä. Sergio Ramos rouhi pallon maaliin. Real-ikonin osuma finaalissa, oli se sitten paitsio tai ei, oli monella tasolla merkittävä. Se ei ollut pelkästään tärkeä peliä avaava maali, vaan se herätti henkiin koko sen kulttuurin ja ikuisen isovelipikkuveli -köydenvedon, jota madridilaisseurojen välillä on. Ramos oli täydellinen pelaaja tekemään maalin Real Madridille. Samansuuntaista syvyyttä ja merkitysten kirjoa olisi edustanut Fernando Torresin maali Atléticolle.

Diego Simeone ei jäänyt puristelemaan muniaan, vaan loihti toiselle jaksolla hyökkäävämmän pelisysteemin ja se puri. Real Madrid oli purjeessa toisella jaksolla. Simeonen johdolla Atlético, joka on vuosien varrella tehnyt puolustuspelistä taidetta, osoitti hienoa muuntautumiskykyä. Otteluun tuli mielenkiintoinen vivahde: ensimmäistä puoliaikaa hallitsi entisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, Zinedine Zidanen, kliininen puolustussysteemi. Toista puoliaikaa väritti entisen tinkimättömän taistelijan, katkojan ja puolustuspelin moottorin, Diego Simeonen, tehokkaasti Realin maalia kohti vyöryvä hyökkäyspeli.

Heti toisen puoliajan alussa jalkapallonmaailman vihaama Pepe ajoittaa taklauksensa huonosti ja Torres kalastaa rankkarin. Vahingonilon mittarit värähtivät varmasti tappiin. Kuka olisikaan ollut sopivampi pelaaja aiheuttamaan rangaistuspotkun kuin Pepe? Pepen liskomaisessa olemuksessa ja keinoja kaihtamattomassa pelityylissä on jotain, joka pistelee koko futismaailmaa. Jätkä on täysi mulkku pelikentällä. Samalla hän on voittanut seurajoukkue-tasolla melkein kaiken, minkä voi voittaa.

Kenties Realin Keylor Navas pääsee juuri riittävästi Antoine Griezmannin ihon alle: Griezmann laukoo rankkarin noin kaksi senttiä liian korkealle. Pallo tärähtää takaisin pelikentälle. Ei maalia.

Peli näyttää kulkevan kohti väistämätöntä 1-0-tulosta, mutta seuraava käänne on jo muhimassa. Muutama nopea siirto Realin puolustuspäässä ja vaihdosta tullut Yannick Carrasco karkaa maalin edessä myös vaihdosta tulleelta Lucas Vazguezilta. Peli on 1-1. Altavastaaja ja neutraalin yleisön sydämet valloittanut pikkuveli, Atlético Madrid, tulee kuin tuleekin takaisin peliin. Finaali on jo tässä vaiheessa klassikko. Finaalin arvoinen spektaakkeli, joka jää elämään vielä pitkäksi aikaa. Tämän turnauksen päätteeksi ei minkään maan tai seuran kolmosjoukkue nostele pokaalia. Voitto ratkaistaan äärimmilleen treenattujen maailman lahjakkaimpien huippu-urheilijoiden välillä pienillä marginaaleilla.

Varsinaisen peliajan lopun häämöttäessä huomio kiinnittyy siihen, miten yksi toisensa jälkeen Realin pelaajat lakoavat nurmen pintaan kramppien lamaannuttamana. Rajuimmat krampit iskee ottelun todelliselle hahmolle Gareth Balelle. Koko ajan sattuu ja krampit näyttävä ruoskivan pohkeita jokaisen askeleen jälkeen. Vaihdot on tehty. Realia on haavoitettu. Haistaako Simeone veren?

Jatkoaika oli yllättävän tasainen. Periaatteessa Real pelasi kahden pelaaja vajaalla, koska myös Luka Modrić oli kramppien vallassa tiputtanut pelisukkansa. Huonosti ajoittuva kramppi tai väsymyksen aallon tuoma herpaantuminen saattaisi parissa sekunnissa ratkaista ottelun ja imaista tyhjäksi koko kauden työn. San Siro ei ollut enää vain jalkapalloareena. Se oli paljon enemmän: unelmien, toiveiden, historian, pakkomielteisen harjoittelun ja tuhansien tarinoiden näyttämö.

Jatkoaikakaan ei tuonut näyttämölle vielä voittajaa. Ammuttaisiin rangaistuslaukaukset. Real Madridin laukojista kaksi ensimmäistä Vazguez ja Marcelo näyttävät keskiympyrästä kävellessään siltä, että he murtuvat hetkenä minä hyvänsä kyyneliin. Ristiriita näyn ja kylmän viileiden rankkareiden välillä on valtava. Toisella puoliajalla antisankarin viittaa kannatellut Griezmann onnistuu. Gabi onnistuu. Hieman yllättäen aivan puhki ollut Bale tulee laukomaan Realin kolmannen rankkarin. Nyt ollaan haukkakohdassa. Miten ihmeessä fysiikkansa rajat jo ylittänyt Bale voi vielä laukoa rankkarin? Navas rukoilee maalin edessä Balelle edes pientä energian ripettä. Bale uittaa pallon oikeaan alakulmaan ja hölkkäilee irvistellen takaisin keskiympyrään. Niguez onnistuu. Ramos onnistuu.

Juanfran näyttää ottavan hieman hätäisen vauhdin. Navas on hyvin pilkussa mukana. Pallo pamahtaa tolppaan. Viiden sentin matka halkaisee tarinan juonen. Toinen puoli jää spekuloimaan ja toinen silottaa tien ottelun ratkaisulle.

Realin viimeistä pilkkua astelee ampumaan, ehkä puolikuntoinen ehkä muuten vaan varjojen mailla vaellellut, Cristiano Ronaldo. Olisihan tämä pitänyt arvata. Yksi aikamme parhaista urheilijoista ja kenties kaikkein paras jalkapalloilija: diiva, egoisti ja Real Madridin ykköstähti tulee ratkaisemaan ottelun. Lopputulema on niin ilmeinen, että hetkeksi rankkarin onnistumisen päälle hiipii epäilyksen varjo. Se kuitenkin häviää hetkessä, kun pallo painuu voimalla maaliin. Ei mitään uutta auringon alla. Isoveli on isoveli. Pikkuveli pikkuveli. Ronaldo Ronaldo ja Pepe Pepe. Mestareiden liiga on jälleen lunastanut paikkansa yhtenä maailman hienoimmista turnauksista.

Viinikuvaus: klassikko, arvokas ja vivahteikas