MaPS - Pallo-Iirot: harmaata taivaalta

Taivaalta vihmoi harmaata ja Taponkedon tekonurmea piiritti lumivallit, kun läntisen-Suomen kolmosdivaria starttailtiin Maskussa. Asetelmaa oli ihan kivasti ottelussa, sillä kirkkaampiin divareihin takuulla tähtäävät Iirot saapuivat lumisen peltomaiseman keskelle haastamaan divarin yläloppusarjan vakikävijää MaPSia.

Kauden alussa vielä mainospaikkoja myymättä

MaPSin peli-ilme poikkesi pelin alussa perinteisestä linjojen taakse painepalloa paiskovasti mallista enemmän alakerran kautta rauhallisemmin peliä avaana malliin. Pallo-Iirot puolestaan pelasivat ainakin omiin viime kauden hatariin muistikuviin peilaten suoraviivaisemmin. Peli alku mentiin melko tasaisissa merkeissä ja Pallo-Iirot avasivat lopulta maalihanat, kun Mikko Jalkanen tikkaa terävästi vasenta laitaa. Jalkasen matala keskitys ottaa pirullisen pompun MaPS:n puolustajasta, ja niinpä maallilleen jähmettynyt Ville Seppänen joutuu puolikyykyssä seuraamaan, miten pallo pomppaa maaliin. Pelikelloa en bongaa, mutta reilu kymppi siinä kuitenkin on.

Kotijoukkue ei jää kuloon makaamaan, vaan kotijoukkueen kapteeni Jari Oksanen pääsee leikkaamaan keskelle ja Oksasen lapikkaasta lähtee kauniissa kaaressa yläkulmaan laskeutuvat putoava lehti. Peli on tasan ja kellossa ei ole ihan kahtakymppiä. Vastarokotus tulee myös pikatahtia, kun savumerkit karkaavat Maskun puolustuksen ja Seppäsen silmiin. Elias Ahde pelmahtaa savupilvestä ensimmäisenä vaaravyöhykkeelle, nappaa pallon ja piirtää vieraiden tauluun toisen pystyviivan: 1-2

Marcus Babbin ja Jari Oksasen laidalla riitti säpinää

Pallo-Iirot pääsevät toisen maalinsa jälkeen paremmin pelin päälle. Tilaa haetaan ja löydetään tuttuun tapaan nopeiden laitureiden kautta. Markus Babb ottaa kilsoja reippaasti alle, mutta kollektiivisella tasolla Iirojen keskityksiin ei siunaannu vielä tarvittavaa laatua, joten 1-2 tilanteessa mennään myös tauolle.

Kovaäänisistä soitetaan vielä hieman ujosti Rage Against Machinea ja kipsan eteen kertyy makkaranpalvojia.

Toinen puoliaika näyttää molempien joukkueiden osalta enemmän siltä, mitä viime kauden perusteella voisi odottaakin. Iirot ottavat pallonhallinnan ja sahaavat lyhyillä syötöillä itselleen pitkiäkin painostusjaksoa. MaPS paiskoo perinteisiä brittityyppisiä ristipalloja Iirojen puolustuksen selustaan ja paineistaa vastustajaa sitä kautta. Maskun Niclas Forssin liike ja ratkaisut antavat pieniä vinkkejä tasoituksesta, mutta aivan parhaille passipaikoille vihreät eivät pääse.

Peli myös lämpenee hieman, mikä lisää sen viihdearvoa pelillisten suoritusten lisäksi. Kirjoittajan yhdeksi lempihetkeksi muodostuu se, kun ikimapsilainen Aatu Hagelberg kuittailee Iirojen kapteeni Otto Schultzille tämän toiminnasta kädessä olevaan kapteenin nauhaan peilaten. Erotuomari Aleksi Makkonen rauhoittelee ensin tilannetta, mutta Hagelbergin jankatessa edelleen kapteenin nauhasta, Makkonen kysyy retorisesti, että jos hän kohta ottaa nauhan käteensä, niin v*ttuileeko Hagelberg sitten vuorostaan hänelle. Tilanne raukeaa.

Toisella puoliajalla erotuomari Aleksi Makkonen oli myös enemmän pelin ytimessä

Matsi on edelleen maalin peli, mutta Ahde löytää vielä uudemman kerran turbonapin ohjaimestaan ja liukuu pallon Seppäsen jaloista maaliin. Iirot menevät ratkaisevan tuntuisesti 1-3 johtoon ja se johto lopulta pitää. Näkökulmasta riippuen kausi startaa joko vierasvoitolla tai kotitappiolla.

Viini: tilan putiikki aukeaa kun oikealle nurmelle pääsee

JyTy-Salon Wilpas: jalla, jalla

Keli käy kosteammaksi ja kylmemmäksi, kun läntisen-Suomen kolmosdivarin Turun lohko ottaa viimeisiä askeliaan. Yläkentälle kiipesivät alaloppusarjan kahta viimeistä sijaa miehittäneet Jyrkkälän Tykit ja Salon Wilpas. Laskeskelin että pelissä oli sikäli edelleen panosta, että JyTy kampeaisi kolmen maalin voitolla vielä Wilppaan edeltään ja saisi siten edes jonkinlaiset todennäköisyydet sarjapaikan säilyttämiselle.

Kerta Yläkenttää vielä tälle "kesälle"

JyTy kenties Turun alueen ritarillisimpana joukkueena päästi katsojat jälleen maksutta orsille. Se osoittautuu ainakin sikäli peliliikkeeksi, että pian viereeni kiipeä tummasilmäinen poika, joka rummuttaa kysymyksillä: milloin peli alkaa, ketkä pelaa, mikä on kotijoukkue ja onko peli ilmainen? Lisäksi tsekkaamme pojan kännykästä vielä seuraavat Yläkentän pelit.

Pelin edetessä huomaan, että poika toimitti vähintään yhtä paljon katsomoon löytäneen äitinsä kuin omaa asiaansa. Pelin merkitystä alleviivataan ensimmäisen kerran sillä, että Salon Wilpas tahtoo teikkauksen jälkeen vaihtaa vielä puolia. Hyökkääminen keskustan puolen päätyyn siis antaa salolaisten laskelmissa jotain etua.

JyTy aloittaa hyvin ja sen pallonhallintapeli saa jopa tikitakamaisia piirteitä, kunhan aivan alussa pari heikompaa syöttöä on pistetty pois päiväjärjestyksestä. Wilppaalle näyttää sopivan vetäytyminen ja vastaiskujen kyttäily. Sinänsä Wilpas saa tilanteenvaihtojen kautta luotua uhkaa melko korkealla pelaavaa JyTyn puolustuslinjaa vastaan, mutta JyTy on pelin päällä.

-Jalla, jalla!

kuuluu toistuvasti äidin suusta, kun JyTy hyökkää. Poika pinkoo rajojen yli tulevien pallojen perässä ja  kotikatsomo elää myös muuten kotijoukkueen mukana muutaman kovaäänisen kannattajan säestämänä. Yläkenttä on illassa selvästi kotijoukkueen takana, mikä ei koko kauteen peilaten ole aivan itsestäänselvyys ollut. ”Turun piirin omituisin, mutta paras joukkue” kiittää yleisön tuesta, kun vajaa vartti on pelattu. Tuure Oldendorff survoo pallon keskeltä maaliin ja peli on 1-0. JyTy saa maalista entistä enemmän uskoa otteisiinsa ja Kupittaan puolen puista pelmahtaa kymmenen minuutin päästä tuhat lintua taivaalle, kun pallo ahdataan jälleen Wilppaan maalia kohti, mutta tällä kertaa Wilppaan puolustus saa pelastettua pallon pykälää ennen maaliviivaa.

Joku yleisöstä nimittää vierasjoukkuetta taksikuskeiksi. Eetu Tuominen vääntää itsensä laidalta irti ja löytää Oldendorffin pilkun tienoilta. Oldendorffin napakkaa sijoitusta ei mitkään siivekkäät pysty vastustelemaan ja peli on 2-0, kun vasta 26 minuuttia on pelattu. Wilpas vetää kuitenkin pian jokerin taskustaan, kun Jesse Jokiniemi pääsee pamauttamaan melko etäiseltä sektorilta vaparin keskustan päädyn riman kautta maaliin ja Wilpas kaventaa ehkä hieman pelitilanteiden vastaisestikin.

Jesse Jokiniemen vapari:

Maalin jälkeen Wilpas saa otetta pelistä ja hetken näyttää, että salolaiset punnertavat pelin heti kohta tasoihin. Hallintajaksoa kestää kuitenkin vain viitisen minuuttia ennen kuin JyTy pääsee jälleen pelin päälle. Pallo käy kahteen kertaan rimassa ja Kristian Viitanen joutuu kellahtamaan Veeti Niemisen painvan kudin eteen ennen kuin pallo pussitetaan kulmasta kolmannen kerran Wilppaan maaliin, kun ensimmäisen puoliajan kello on muutamaa minuuttia vaille pykälässä. Maali kuitenkin hylätään. Ilmeisesti paitsiona, joten puoliajalle kotijoukkue pääsee vain maalin johdossa.

Torstai-ilta on pikkuisen liian pitkällä kahvittelua varten, joten tauko menee värjötellessä. JyTyn pelaajat ja tuomaristo käyvät vielä maalin hylkäykseen johtanutta tilannetta läpi matkalla pukuhuoneeseen.

Taukomarssilla riitti vielä poristavaa

Ilma viilenee entisestään. Poika tarkistaa vielä, että ketä minä ottelussa kannustan. Wilpas luopuu heti ensimmäisen puoliajan alkajaisiksi pallosta. JyTyn pallonhallinta ei ole ihan niin suvereenin näköistä heti jakson alussa, mitä se oli ensimmäisellä puoliajalla. Kotijoukkueen, pojan ja äidin harmiksi Kevin Kreen karkaa JyTyn puolustukselta melko varhaisessa vaiheessa ensimmäistä puoliaikaa, kiertää maalivahdin ja ottaa aikansa ennen kuin pistää pallon tyhjään maaliin.

JyTy on edelleen vaarallinen, kunhan se saa edes jonkinlaista palloa boksiin ja seuraavaksi halonhakkuuta toimittaa Alex Johansson, joka vie maalinedushässäkän päätteeksi JyTyn 3-2 -johtoon. Ei ne JyTyn maalit mitään kauniita ole, mutta nyt niitä on kasassa kolme ja peliä on vielä 25 minuuttia plus lisäajat tahkottavana. 

Erikoistilanteet ja vapaaehtoinen pallopoika

"Pallopoika" pinkoo supernopeudella rajojen yli menevien pallojen perään ja leikkaa kerran kentän poikkikin. Pelitilanteet menevät koko ajan pikkuisen enemmän painiksi ja tuomari saa rauhoitella pelaajia useampaankin kertaan. Jalkapalloromantikkona JyTyn maali olisi ollut toivottava jo pelin loppuhuipennuksen kannalta, mutta JyTyn rynniessä päälle kapteeni Jokiniemi pistää pelin lopulta tasoihin, kun peli kello tikkaa lähellä yhdeksääkymppiä. JyTyn lisäksi tainnuttavan karatepotkun saa kulmalippu. Lintuparvea muistuttavat kentän päällä vellovat vesimassat tunkeutuvat kankaiden läpi ja siksi loppuvihellyksen jälkeen askel käy tiheästi kohti autoa. Salon Wilpas jää vielä jännittämään sarjapaikkansa puolesta, kun taas Jyrkkälän pinkkejä saa ensi kaudella seurata nelosessa

Viini: pyöräkellarin kotitekoinen

VG-62 – Pallo-Iirot: Kuparivuori koleana

Siitä olikin jo tovi, kun blogi oli viimeksi vieraillut Monacon ruhtinaskunnassa eli Naantalin Kuparivuoressa. Laitettakoon syyksi Raision poliittisesti epävakaa tilanne, sillä on ollut vaikea hahmottaa, kuka Raisiota hallitsee: virallinen hallinto vai joku monista kapinallisryhmistä. Niinpä oikeastaan ainoa tapa Naantaliin pääsemiseksi olisi ollut kuljetuspalvelun ostaminen joltain salakuljettajata ja toivoa parasta. Tähän ei kuitenkaan ollut rohjettu, vaan valinta on ollut aktiivinen odottaminen. Tänään kulku Turusta Naantaliin kävi Kaanaan ja Katteluksen demilitarisoidun alueen läpi.

Tiesulusta pääsi kätevästi läpi hyvää Malbecia vastaan. Liikkeellä oli muutenkin paljon porukkaa, sillä Kuparivuoden rinteiltä sai hakea hetken parkkipaikkaa. Futiksen lisäksi tarjolla olisi ollut myös lätkää.

Kuparivuori check

Rauman Pallo-Iiroilla oli otteluun lähtiessä selkeä motivaatioetu, koska se pelaa edelleen sarjanoususta. VG-62 pelaa enää lähinnä seuraavan pelin voitosta eli naantalilaiset joutuvat kenties hieman enemmän ponnistelemaan motivoitumisensa eteen. Peli lähtee Pallo-Iirojen hallitsemana liikenteeseen. VG-62 vetäytyy ja hakee vastaiskupaikkoja. Ottelun alussa näyttää, että pelin ilme saattaisi sopia erityisesti kotijoukkueelle, sillä Pallo-Iirojen syöttöpeli hieman yskii ja se ei pallonhallinnasta huolimatta luo erityisesti uhkaa.

Pian ottelun alettua Pallo-Iirojen veskari Henri Saarinen vaatii peliin tempoa ja kehottaa välttämään keskikentän keskustaa, koska ruhtinaskunnan ritarit ovat sen täyttäneet. Saarinen osuu havainnoissaan täysin nappiin. Pelin avaamisvaiheessa VG-62 jättää laidat melko vapaaksi ja siellä vapaat neliöt piilevätkin. Lisäksi leppoisampi pelitempo käy paremmin VG-62:n pirtaan.

Kaistat kiinni

Pallo-Iirojen onneksi Topias Silvennoinen väläyttää hyvissä ajoin pelimiehen otteita laidallaan. Silvennoinen riplaa VG-62:n boksiin ja heiluttaa vapaata vasuriaan siihen malliin, että pallo kaivetaan VG-62:n maalista, kun seitsemisentoista minuuttia on pelattu. Maali takaa sen, että ilta ei vieraiden näkökulmasta lähde kulkemaan ihan vaikeimman kautta.

Muutaman minuutin kuluttua Silvennoinen on sivuvaparissa kärppänä takatolpalla ja ohjaa Pallo-Iirot jo 0-2 -johtoon. Maalin jälkeen peli jatkuu melko leppoisissa merkeissä. Silvennoisella on jo viimeinen kasa multaa lapiossaan, kun hän karkaa VG-62:n puolustukselta ja on heittää hatullisen, mutta Riku Tanila ehtii väliin ja peli pysyy hengissä. VG-62 ryhdistäytyy tilanteen jälkeen ja se lähtee hakeutumaan sekä vieraiden että tuomariston ihon alle. VG-62 saa hienoista otetta pelistä, mikä kulminoituu Eetu Leppäsen pienestä kulmasta lähtevään kutiin, jonka Saarinen kuittaa. Peli pistetään pian sen jälkeen tauolle.

Pallo takatolpalta pussiin...

...ja keskiympyrää kohti

Buffetissa hinnat ovat vähintäänkin kohdillaan, sillä pizzapalan ja kahvin saa poistettua kahdella eurolla. En ole itsekään uskoa hintatasoa ja pyydän lisäämään kahvin hinnan loppulaskuun, mutta kirjoittaja saadaan lopulta vakuutettua siitä, että kahdella eurolla lähtee. Kuparivuoren puisessa katsomossa nostetaan vilttejä reisien päälle ja haaveillaan Kreikan -matkasta.

Toisen puoliajan alussa molemmat joukkueet hakevat hiukan aikaa oikeita askelmerkkejä ja liikeratoja pallolle ennen kuin koko kuva lähtee värittymään. Pallo-Iirot omivat jälleen pallon ja VG-62 kyttää vastaiskuja. VG-62:n vastaiskut vaikuttavat siltä, että ne saattavat jotain poikiakin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kumpikaan joukkue ei kuitenkaan ole pelaamassa kauden parasta peliään.

Hiljalleen momentum kääntyy enemmän ja enemmän Pallo-Iiroille, mutta homma pistetään vielä jännäksi, kun vaihdosta sisään tullut Lauri Lavonen rouhii pallon kulmahässäkän päätteeksi maaliin. Peli on 1-2 ja vierailla on ykskaks aika paljon hävittävää. Taululla käyvät hetkellisesti myös kotijoukkuetta imartelevat 15-2 lukemat.

Peli jännäksi ja keskiympyrään

Hermopalloja pelaillaan molempiin bokseihin, kortteja nousee sekä pelaajille että vaihtokopin puolelle, mutta loppulukemat on tauluun jo taltattu. Teemu Tommilalle iskee lisäajalla vielä futismanageripeleistä tuttu ”moment of madness”, kun hän nappaa pallon syliinsä ja lähtee hakemaan VG-62:lle vaparia, mutta sellaista ei ole erotuomari Antti Kolehmaisen puolesta VG-62:lle luvattu, ja niinpä Tommilan vati kaatuu. Palloa ja sanansäilää lentää siihen malliin tuomaria kohti, että saattaisin laittaa viinipullon myös siihen suuntaan, jahka tunnelma taas on hiukan viilentynyt. Pallo-Iirot voittavat ottelun ja vievät nousukarsintapaikkojen ratkaisun osaltaan tuleviin keskinäisiin otteluihin molempia kilpakosijoita eli FC Ålandia ja TPS:n reservejä vastaan

Viini: salakuljetettu

FC TPS U23-FC Åland: tupla ja kuitti

Bussipysäkillä käytiin keskustelua Teslan kiihtyvyydestä, ja Turun jokirannassa kansainväliset suumarkkinat köllötelivät lämpimässä auringossa, kun suuntasimme ruskan värittämälle Yläkentälle. Otteluvalinnasta napautetaan ensimmäinen kuitti jo kahvijonossa. Peli oli kuitenkin sen verran iso läntisen-Suomen kolmosen Turun lohkon nousukamppailussa, että taisteluparin kanssa lähdettiin hyvillä mielin retkelle ja ennen katsomon orsille nousemista asiaan kuuluvat Pokemonitkin ehdittiin nappaamaan.

Ruskaa ja futista

Peli lähtee vellomaan melko tasaisissa merkeissä. Virheitä vältellään puolin ja toisin, mikä osin hyydyttää pelin viihteellistä puolta. Silmään pistää myös vierasjoukkueen syömähampaan Rezgar Amanin peluuttaminen topparin paikalla. Vartin pelin jälkeen sattuu kummia. Ålandin Kingsley Ozgebe pamauttaa myöhässä ja voimalla TPS:n Severi Pöysää koiville. Pouria Notash laputtaa Ozgeben punaisella kortilla. Tuomio ei laskeudu Ozgebelle hyvin. Hänet joudutaan ensin hätistelemään pois tuomarin silmiltä ja sitten Notash käskyttää vielä järkkärin paikalle saattamaan suustaan yleisön kanssa kiinni jääneen Ozgeben pukukopin puolelle.

Näkymyseroja ja futista

Peli itsessään jatkuu aika tasaisissa merkeissä, vaikka TPS:n kertoimet varmasti ulosajon myötä laskivatkin. Varttisatasta viedään, kun pallo jää kulmapotkun jälkeen pyörimään FC Ålandin maalin eteen. Lopulta sinipaitojen puolustus tökkää sen Ali Yasinin jalkoihin ja TPS siirtyy ottelussa johtoon. Ennen taukokahveja Yasin ja Pöysä pelaavat Christian Linnalle puskutontin maalin eteen, mutta ylämittaiseksi kohoaa.

Ruuhkaa ja futista

Toisen puoliajan alkuun FC Åland tulee väkevästi ja marmorikuulaa pyöritellään parikin kertaa TPS:n maalin edessä, mutta kenttä ei kallistu oikeaan suuntaan. Lähemmäs pystyviivaa pääsee Yasin, joka Bamo Ahmadin tarjoilusta tärisyttää pallolla rimaa. Marginaalit pysyvät pitkään maalinmittaisina ja tunnelmaa kiehutellaan torikokouksen merkeissä ennen kuin Kabamba Kalabatama löytää Niklas Haritun FC Ålandin boksista. Harittu puristaa FC Ålandin kiripallon tyhjäksi ja peli on 0-2, kun viinipullon verran on kellossa.

Ilmalentoja ja futista

Kalabatama ehtii kertaalleen itsekin vielä lopun tiimellyksessä läpi, mutta Dan Sjöblom nappaa hienolla jalkatorjunnalla pitkän tikun. Lopussa FC Åland väläyttelee vielä yksilötaitoa ja kikkavalikoimaansa Yläkentän -yleisölle ennen kuin lähdemme taistelupari kanssa metsästämään Yangoa, jotta ehdimme kotiin puoliseitsemältä alkavaan futisrupeamaan. Pelin alussa saatu otteluvalinta -kuitti tuplataan muutaman voimasanan säestämänä katsomon puolelta vielä ennen kuin jätämme ruskassa paistattelevan Yläkentän päättämään läntisen kolmosen lohko B:n nousuajon kimurantiksi vetävän ottelun ja isännöimään sekä ritareiden että Turun kisaveikkojen kakkosjoukkueiden seuraavaa.

Pallo alas ja futista

Viini: värikäs, syksyinen

Pallo-Iirot – ÅIFK: kanarialintujen satamanvaltaus

Olen jo luovuttamassa läntisen-Suomen kolmosdivarin täyden bingolapun suhteen, sillä ÅIFK -away vaikuttaa tekemättömältä paikalta. Heitto lasten kanssa tehtävästä Rauman retkestä uppoaa kuitenkin leivontaprojektia odottavassa illassa kuin voisulaan, joten lapset ja reput pakataan pikapikaa kasaan. Kotona vietettävä leffailta siirtyy sohvalta bussin penkeille ja kasitien nieleminen alkaa. Äijänsuon stadionin valot hohkavat kosteassa illassa kirkkaana. Sen verran Raumalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin, että Pallo-Iirojen ja Rauman Lukon pelejä ajetaan vierekkäisillä areenoilla samaan aikaan, mikä syö pacmanin lailla osan futisyleisön potentiaalista.

Lähden ostamaan lippuja sekä yhdelle aikuiselle että neljä- ja kuusivuotiaille lapsille, kunnes tytär tiedottaa olevan jo seitsemän. Totta. Synttäreistäkin oli jo viikko, mutta onneksi portilla ollaan hyvällä huumorilla liikenteessä, ja petossyytteen sijaan hinta sovitaan kohdilleen. Olemme vielä matkalla katsomoon, kun vierasjoukkueen maalinedushässäkän päätteeksi Elias Untamala suhauttaa pallon Pallo-Iirojen verkkoon. Kanarialinnut ovat tulleet tekemään pelin raumalaisille vaikeaksi.

Pallo-Iirot pitivät palloa ja ÅIFK puolusti kärsivällisesti

Pallo-Iirot saavat minuutti minuutilta paremman otteen pelistä, mutta ÅIFK puolustaa sinnikkäästi ja kärsivällisesti. Vieraat pyrkivät myös pallon saadessaan pidempiin hallintajaksoihin ja tätä kautta he saavat vaikutettua pelin tempoon. Pallo-Iirojen lähentelyt ottelun viimeisen vartin aikana povaavat jo maalia, mutta Miika Kalliomäki ottaa tarvittavat kopit ja niinpä tauolle mennään vierasjohdossa.

Samalla, kun kahvia valutellaan pahvimukeihin ja irttaripusseja valitaan, myöskin sade yltyy. Onneksi Buena Vista -stadionin lippaa riittää ensimmäisille penkkiriveille asti, jotta homma ei ihan flunssan kalasteluksi mene.

Pallo-Iirot ovat pallossa toisen puoliajan alussakin, mutta rynnistyksen osalta peli ei jatku aivan samoissa merkeissä, mihin se ensimmäisen puoliajan lopussa jäi. ÅIFK vaikuttaa hetkellisesti olevansa tasoitusmaalilta turvassa, mutta se on lopulta vain silmänlumetta. Pallo-Iirojen vaihtoruletti osuu jälleen oikeaan pelimerkkiin. Kentälle toisen puoliajan alkupuolella tullut Jussi Aalto suojaa sivurajalta tulleen heiton siten, että lopulta jalka on auki ja pallo alakulmassa:  melkoinen tyhjästä loihdittu pelimiehen maali. Parin minuutin päästä ollaan samalla laidalla ja tällä kertaa Aalto päästää sivulta tulevan syötön puikoistaan niin ikään vaihdosta sisään tulleelle Topias Silvennoiselle. Silvennoisen kuti pölähtää suunnilleen sivuverkon samoille leveyspiireille samalla vauhdilla, mitä Aallon vastaava ja ykskaks Pallo-Iirot ovat kääntäneet pelin itselleen.

Pallo-Iirot iskivät voiton kantaan kiinni toisella puoliajalla

Viereisillä penkeillä Kun Fu Panda ja mäyräkoira Tiina ottavat matsia. Peli lämpenee hetkellisesti myös kentällä.

Viileässä illassa oli omat lämpimätkin hetkensä

Shokkihoidon jälkeen näyttää hetken siltä, että ÅIFK on tainnutettu eikä kanarialintujen siipi lähde enää oikein iskemään. Draaman kaari on sateisessa illassa kuitenkin ennalta-arvaamaton. Viinipullon verran on kellossa, kun Arman Palani unohtuu vapaaksi Pallo-Iirojen toppareiden väliin. Palani saa rauhassa kuoletella pallon ja pussittaa. Peli on tasan ja sikäli se ei enää toisinna joukkueiden edellistä Yläkentän -kohtaamista.

Sinikeltaklubin pitäessä vapaailtaa pari junnua saa toimitettua hetkellisesti huutosakin capojen virkaa. Nahkahanskojen läiske seuraa kimakkaa ”Paaaallo-Iiirot” -huutoja, mikä on hauska hetki futisillassa. Tosin kotijoukkueen osalta hauskuus lopulta siihen jääkin.

Tilailen jo taksia, koska lasten huulet hiukan sinertävät ja vartin kävely sateisessa illassa ei houkuta. Samaan aikaa ÅIFK saa paikan tynkää toisensa perään. Olemme juuri pääsemässä lipunmyyntikojun alle sadetta pitelemään, kun kentältä kuuluu tuulettelun ääniä. ÅIFK on nokittanut vaihdoilla Pallo-Iirojen vastaavat. Victor Djibalene pistää vuorostaan vieraat shokkijohtoon, kun varsinaista peliaikaa olisi pari hassua minuuttia jäljellä.

Loppuratkaisut aidan takaa

Kaiken lisäksi kanarialinnut pitävät pintansa loppuun asti ja pöllyttävät siten höyheniä raumalaisten nousutroolarin moottoriin. Samalla saamme muistutuksen, että yläloppusarja ei tule millekään joukkueelle olemaan mikään läpihuutojuttu, vaan tiukkoja matseja on luvassa kaikille kakkosdivarin kilpakosijoille.

Taksi laskeutuu hotellin eteen ja kuulemma kotonakin ovat leivokset nousseet hyvin.

Viini: vastalahja

FC Inter 2 – ToVe: vihersi

Kupittaa 2:lla täytettiin läntisen Suomen kolmosdivarin tauon jättämää tyhjiötä, kun FC Inter 2 ja ToVe ottivat ensi askeleet alaloppusarjassa. Aurinko tuijotti Kupittaan Cittarin yltä ja parkkipaikat olivat täynnä, koska vieressä köllöttelevällä Veritaksella FC TPS ja Gnistan kävivät omaa divarimittelöään. Kupittaa 2:sen rauta-aitojen takana oli yllättävänkin paljon porukkaa eli kolmosdivarifutista oli ainakin Turussa kaipailtu.

Ottelun lähtökohdat olivat kiinnostavat. Inter jäi lopulta yhden voiton päähän yläloppusarjapaikasta, kun taas ToVen jatkosarjapaikka oli näkynyt kaukoputken päässä jo pidemmän aikaa ja porilaisten unia häiritsee edelleen putoamispeikko. Viimeisenä alasarjaan jääneenä joukkueena Interin täytyy vielä punnertaa motivaatiotasot sille asteelle, ettei se joudu loppukierroksilla pelaamaan veitsi kurkulla shokkiputoamista vastaan ja toki samaan aikaan nuorehko joukkue saa tärkeitä miesten pelejä alleen tulevia haasteita silmällä pitäen. Joukkueet olivat Turussa jo kertaalleen pelanneet aiemminkin ja tuolloin ToVe voitti ottelun 0-2. Näin ollen, Toejoen vihreillä on myös ollut merkittävä osa Interin tähänastisen kauden tarinassa.

Inter on odotetusti ottelun alussa enemmän pallossa. ToVe vetäytyy omalle kenttäpuoliskolleen ja vie siten sekä Interiltä hyökkäyspäässä tilan että rauhoittaa pelin tempoa itselleen sopivammaksi. ToVe kalastelee lisäksi aktiivisesti hyökkäyspään vapareita ja tässä myös onnistuu. Etenkin ToVen hyökkäyksessä Sami Rantala vaikuttaa olevan Turun illassa melkoinen velikulta ja hän ui aktiivisesti Interin puolustuksen ihon alle.

Porilaista juonikkutta I

Porilaista juonikkuutta II

Ottelun edetessä Inter pääsee lähemmäs ja lähemmäs ToVen maalia, mutta ToVe iskee ensin. Rantala on se, joka hankkii sivuvaparin Interin rangaistusalueen kulmalta. Tuomas Kallioinen on se, joka tökkää vaparin jälkimainingeissa pallon ohi Linus Virkin. Inter ei jää kuitenkaan tuleen makaamaan. Maalia seuranneessa hyökkäyksessä Jasper Yrjas ja Jarkko Kokkala puhkovat ToVen puolustuksen, ja viimeinen syöttö löytää takatolpalle, josta Kristian Palanen pommittaa pallon maalin kattoon. Hetken päästä tässä ToVen puolustus pistää omassa boksissa käsipalloksi ja Einari Sario pistää tilanteen pilkuksi. Kokkala tempaisee rankkarin korkealle ja kovaa. Inter siirtyy ensimmäisen puoliajan päättäneen tilanteen jälkeen 1-2 -johtoon.

Videolla Kokkala pussittaa rankkarin:

Interin ja ToVen pelaajien valuessa takaisin kentälle vietetään Veritaksella taukoa. Veritaksen yläorren täyttyessä voidaankin hetkellisesti laskea ottelun katsojamäärä sadoissa. ToVe saa pari erikoistilannetta toisen puoliajan alkuun ennen kuin Inter on taas enemmän pallossa. Interin näkökulmasta ToVe pystyy edelleen liiaksi määrittämään ottelun tempon. Lisäksi toinen puoliaika on melko rikkonainen.

ToVe imi aktiivisesti tilan Interiltä

Tunnin pelin jälkeen ToVen Aleksi Joensuu unohtuu Interin linjan taakse ja sivustalta heitetään sopiva pallo Joensuun jalkoihin. Joensuu kaataa keilat vasemmasta alakulmasta ja ToVe punnertaa pelin tasoihin. Peli jatkuu hiukan sekavissa merkeissä ja lappua nousee tuon tuosta. Inter on enemmän kärsivänä osapuolena. Sinimustat saavat palloa ToVen boksin tuntumaan, mutta porilaiset ovat kaikkinensa ovelalla päällä ja tukkivat viimeiset linjat. Inter käyttää viimeisenä korttinaan väkivahvaa Leutrim Gerxhalijaa kärjessä, mutta potentiaalinsa paremmin maksimoinut ToVe kestää lopun rynnistelyt.

Sarion päättäessä ottelun porilaiset juhlivat tasapeliä kuin voittoa ja Interistä useampi hautaa kasvojaan paidan helmoihin. Se summaa hyvin ottelun jälkeiset tunnelmat kahdesta eri suunnasta. Mölinä Veritaksella jatkuu vielä vartin verran.

Viini: paperipussista porilaista

FC Inter 2-TPK: tasatappio

Aurinko oli palannut Kupittaalle ja kenties sateisen elokuun jälkeen olisi lupa odottaa vielä inkkarikesää. FC Inter 2 ja TPK päättivät osaltaan läntisen Suomen kolmosen B lohkon alkusarjaa. Molemmat joukkueet tarvitsivat kipeästi täyttä pinnapottia, mikäli mielivät jatkaa vielä ylempään loppusarjaan.

Sinänsä hyvä ettei buffettia ollut, joten ei tarvinnut käydä Jaakobin painia kahvin ja unenlaadun kanssa. Kello oli kuitenkin yli-ikämiehen ikään ehtineelle reippaasti myöhäisillan puolella. Pelin merkitys kuului heti ottelun alusta. Tekonurmelle ei tänä iltana ollut tultu ilottelemaan, vaan hammasta purtiin molemmissa leireissä.

TPK:n puolustuspeli oli hyvin organisoitua

Molemmat joukkueet pelasivat pitkälti maata pitkin. Inter oli pykälän verran enemmän pallossa, mutta TPK puolusti hyvin, joten hyvät maalipaikat merkattiin heti kortilla hankittaviksi. Puolisen tuntia se ottaa ennen kuin Interin Jarkko Kokkala on maalin edessä tavoittelemassa Yeesser Barbatan matalaa keskitystä. Kokkala on kuitenkin sen verran TPK:n puolustuksen puolinelsonissa, että pitkin ottelua tärkeitä torjuntoja ottanut Veli-Heikki Maunila saa kellahdettua pallon eteen.

Inter saa tuotua ensimmäisen puoliajan loppua kohti palloa paremmin syvyyteen ja se natisuttaa TPK:n puolustuksen ladon ovea. Kokkala on kolkuttelemassa uudemman kerran lautoja, kun hyvin pelatun kulmakuvion päätteeksi pallo laskeutuu rangaistusalueen kulmille, josta Kokkala virittelee volleytä, mutta Maunila pitää haat säpissä.

Jarkko Kokkala virittelemässä volleytään

TPK pitää kauhun tasapainoa yllä seuraavassa hyökkäyksessä. Kari-Pekka Koivunen jää merkkaamatta Interin puolustuksen keskellä. Koivulan kuti pomppaa ylärimasta takarautoihin.

Lopulta Inter löytää nipustaan oikein avaimen. Pallon kanssa läpi pelin hyvin toimeen tullut Anton Vyyryläinen kaivaa pallon oikealla laidalla ja kääntää sen keskelle, josta Kokkala on vallannut pitojen parhaan pöytäpaikan ja Kokkala sijoittaa pallon tarkasti maaliin.

TPK pääsee nostattamaan kotiyleisön karvat pystyyn pahemman kerran juuri, kun homma on menossa tauolle. Zachary Lee Sherman saa pitkän pallon laidalleen, jossa kaistaa on. Shermanin keskitys putoaa Andre Zayan juoksulinjalle, joka ohjaa pallon suoraan ilmasta maaliin. Tuomari päättää pelin tähän ja kotijoukkueelle jää varmasti hiukan pöhkö olo.

TPK valmistautumassa toiseen puoliakaan

Toisen puoliajan alkupuolella Interin puolustus hukkaa pallon. Tällä kertaa vieraiden kummitusjuna kuitenkin vain säikäyttää, sillä Linus Virkki venyttää tärkeän torjunnan. Kirjoittajan muistiinpanojen mukaan kudin ampujan selässä on sellainen numero, jota ei kokoonpanossa edes ole, joten vahva arvaus menee Zayan suuntaan ja aika optikolle laitetaan vakavaan harkintaan.

TPK:n puolustaessa tiiviisti Interin peli menee hiukan puskemiseksi ja fiilikset turhautuneen puolelle. TPK ruokkii tätä tunnetta hakemalla muutaman kerran pelin fyysiseen puoleen lätkätyyppistä lähestymistapaa. Pelin pirta sopii TPK:lle hyvin ja seuraavana vieteriukkona esiin pomppaa Joona Forsström, joka pääsee puolittain läpi, mutta tikka lentää vielä taulun yli. Tästä menee enää tovi, kun vaarattoman näköinen vääntö kääntyy juoksuksi Interin maalia kohti. Myös mysteerimieheksi jäävän pelaajan ulkoteräsyöttö päätyy takatolpalle Bujar Ahmetille, joka pistää kerholaisten legendaarisen nousujunan taas raiteilleen.

Inter reagoi tappioasemaan kahdella vaihdolla ja erityisesti Aron Valavaara tuo loppuhetkille kaivattua lisävauhtia Interin hyökkäyksiin. Ottelun odottaessa jo loppuaan loihtii Interin Vyyryläinen pelin tasoihin kulmahässäkän päätteeksi. Inter saa maalista hengen päälle ja alkaa armoton ravi kelloa vastaan. Valavaara saa aivan ottelun lopussa naputeltua pallon TPK:n puolustuslinjasta mukaansa ja pääsee koettelemaan Maunilaa. Maunila ryntää kaventamaan vaikeassa asennossa olevan Valavaaran maalintekosektoria ja laskee sormensa futissanakirjan kohtaan gamesaver.

Sateenkaaren päässä on Kupittaan juna-asema. Pisteet tasattiin.

Inter nousee tasapelillä yläloppusarjapaikalle, mutta lauantaina ei kruunalla tai klaavalla tule voittoa, vaan kolikon pitää jäädä pystyasentoon. TPK varmistaa joka kausittaisen nousunsa sitten kabineteissa.

Viini: rähinäviini

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

Tampere United-Sääksjärven Loiske: täysi tulostaulu

Lomat ovat loppumassa muiltakin ja junan viereisiltä penkeiltä Humppilan kohdilta matkaa säestää tasainen voimasanojen pauke. Otan komppikitaraksi kokoelman Tampere Unitedin valmentajan Jukka Listenmaan veijarimaisen letkeitä otteluennakkoja ja matsianalyysejä.

Nouseeko TamU?

Tampere nimenomaan alasarjafutiksen näkökulmasta on ollut blogin bucketlistillä jo tovin. Tampere United kolminkertaisena suomenmestarina ja kannattajakulttuuriltaan vireänä joukkueena on hyvä tärppi liveottelulle. Otamme välietapin kotijoukkueen tyypillisestä etkopaikasta Ravintola tuopista, josta pystyykin bongaamaan jo muutamia TamU:n huiveja ja lippiksiä.

Tuopin kautta

Pyynikin tekonurmelle levittäytyvässä ottelutapahtumassa on puitteet kunnossa. Puisen pääkatsomon ympäristössä on kaksi anniskelualuetta, joista toinen oli kätevästi yhdistetty kannattajakatsomoon, ja VIP-karsina. Makkarat grillataan Tapolan brändin alla ja hodarit tarjoilee ravintola 4vuodenaikaa. IG:n puolelle tullut vinkki siitä, että tarjoilut on kunnossa, piti siis täysin kutinsa.

Aurinkoisella Pyynikillä puitteet...

...ja menu tikissä

Portilla toivotaan tasaista matsia ja viitataan johonkin aiempaan 14-0 -tulokseen. Hetken näyttääkin, että tasainen matsi saadaankin. Lempäälässä kotipaikkaansa pitävä Sääksjärven Loiske pistää alussa hyvin sinipaidoille hanttiin, mutta sitten alkaa "Tapahtumien yön" kunniaksi ropista tapahtumia Juuso Tuomisen maalille. TamU nakuttaa ensin puoleen tuntiin 6 maalia ja lopulta Mauno Siren päättää ensimmäisen puoliajan maalitehtailut hattutemppuun ja taukolukemiksi jää hämmästyttävät 7-0.

Maali-iloittelun ohessa Sinikaarti rallattelee kattavan otoksen laulukirjastaan. Loiske pystyy joillain osa-alueilla hetkittäin haastamaan TamU:a, mutta omalla puolustuskolmanneksellaan se on eksyksissä. Sinipaidoille jää toistuvasti liikaa tilaa hyvillä maalintekosektoreilla ja se rankoo paikoista armottomasti.  Toiselle puoliajalle arvailujen varaan jää lähinnä se, minkälaisina maalikarkelot jatkuvat.

TamU oli hyökkäysboksissaan pitelemätön

TamU tulee toiselle puoliajalle armollisemmin ja pelikellossa on 68  minuuttia, kun Roope Kostiainen tinttaa kotijoukkueelle kahdeksannen maalin. Levy viilenee taas hetkeksi, mutta katsomosta lähdetään pyytämään kympin rikkomista ja sellainen myös saadaan. Kostiainen, Eric Bullock ja Panu Väliaho napauttavat maalin mieheen ja Pyynikillä päästään toteamaan, että valotaululle sopivat kaksinumeroisetkin lukemat. Peli päättyy 11-0.

Kymppiä särkemässä

Futisilta ottaa vielä yhden pysäkin ravintola Maja/Talosta ja myöhemmin nyt jo hiukan utuiseksi jääneestä TamU:n kannattajan kanssa käydystä keskustelusta, jossa ruodittiin kulunutta kautta, TamU:n nousumahdollisuuksia ja läntisen kolmosen lohko B:n voimasuhteita ja sarjadynamiikkaa.

Viini: Pyynikin ylivoimainen

FC Åland-FC Inter Turku 2: kesti itätuulta kuin Kastelholma

Ahvenanmaan lähiböleistä leikkaamme Stallhagenin panimoravintolan kautta Pålsbölen läpi Markusböleen.  Pohjoiseen jää Brantsböle, itään Rågetsböle ja etelään Ättböle. Saavumme paikalle hyvissä ajoin, joten lipunmyyntipistettä ei ole vielä ehditty pystyttämään parkkipaikalle vievälle tienpätkälle. Toinen reitti parkkipaikalle on jo tukittu eteen parkkeeratulla autolla eli suunnitelma on selvä: pummilla ei pääse.

Stallhagenin panimon kautta idylliseen Markusböleen

Pieneen syvänteeseen upotettu kenttä on metsä- ja peltomaisemineen idyllisellä paikalla. Toki tulee mieleen, että ollaan aika syrjässä kaikesta eli paikallisten on yhtä lailla nieltävä vajaa puolen tunnin matka punaista asvalttia ja pätkä hiekkatietä ennen kuin pelipaikalle pääsee.  FC Ålandin sinimustaan huiviin pukeutunut pitkän linjan kannattaja käy höpisemässä kaikille paikalle ennättäneille katsojille. Hän kyselee ihmisten nimet, iät ja iltamenot ennen kuin kertoo olevansa 104 -vuotta ja että peli päättyy 10-0. Kyseessä on selvästi ikääntyvä pala markusböleläistä kylähöperön sielua.

FC Åland tulee heti alussa kovaa. Saarelaiset hanskaavat selvästi kuivan ja muhkuraisen nurmen salat vieraita paremmin. Ålandin syöttöpeli lähtee hyvin rullaamaan ja he puhkovat Interin pakkaa suoraviivaisesti linja – linjalta. Inter joutuu epämukavuusalueelleen, koska Åland ottaa selkeästi pallonhallinnan ja Inter joutuu juoksemaan pallon perässä. Kello ehtii pomppaamaan vajaa kympin, kun alimittaiseksi jääneen purkupallon jäljiltä Thomas Mäkisen kuti ottaa sopivaa kimmoketta pelaajamassasta, ja jos tulostaulu olisi laitettu päälle, sinne piirtyisi 1-0 kotijohto.

FC Åland pakotti Interin puolustuskannalle

Åland jatkaa rymistelyään ja saa parikin lähes täyden xG:n maalipaikkaa. Interin veskari Tino Kangasaho ja muuten vaan suotuisat tuulet pitävät pelin edelleen jännänä. Muuan Daniel Sjölund liikuttelee palloa rauhallisesti kotijoukkueen keskikentällä ja oikealla laidalla Rezgar Amani on vaarallisen oloinen. Åland saa präsillään tukittua Interin syöttölinjat ja pari kertaa, kun saarelaiset saavat katkaistua vaarallisesti Interin pelinrakentelun jo alkuunsa, nähdään myös Interiltä pidempää variaatiota avauksissa, joka ei ehkä ole myöskään sille aivan ominta peliä.

Daniel Sjölundilta rauhallisia, mutta oikeita siirtoja

Rezgar Amani oli kotijoukkueen parhaita

Puolisen tuntia se ottaa, kun Inter saa pidemmillä syöttöputkilla peliä paremmin hallintaansa. Ensimmäisen hallintajakson päätteeksi hyvin syötöillään omat pelaajat löytänyt Ville Viitanen koittaa löytää kudillaan oikean yläkulman, mutta pallo putoaa laiturin taakse. Pian tämän jälkeen Sjölund hiipii inhottavalla tavalla Interin nousevaa puolustuslinjaa vastaan ja pääsee läpi. Kangasaho nokittaa Sjölundin juoksun komealla jalkatorjunnalla. Tauolle mennään kuin mennäänkin 1-0 -lukemissa.

Väliaika. Kahvia ja pullaa. Paitsi että kipsa ei aukea. Sitten se kuitenkin aukeaa, kun toista puoliaikaa on pelattu tovi. Kahvia ei kuitenkaan tällä kertaa ehditty keittää, mikä osaltaan vahvistaa Markusbölen POP UP -tyyppistä meininkiä. Lämpöä on sen verran hyvin, että vadelmavissy käy kyllä mainiosti.

Inter tulee toisen puoliajan alkuun hyvin. Vaihdosta sisään tullut Daniel Baggio tuo toivottua pallovarmuutta Interin peliin. Ålandin intertaustainen Onni Sillanpää säikäyttää kuitenkin pelin alkupisteeseensä pistämällä komean läpipallon Amanille, mutta Kangasahon ankkuri pitää vielä.

FC Inter aloitti toisen puoliajan hyvin

Inter lähtee avaamaan peliään kirjoittajan mielestä ihan viisaasti riskilläkin puolustuksen kautta, mutta hyvällä pelipäällä oleva Åland ottaa tästä shakkimatin. 63:n minuutin kohdalla pallo ryövätään Interin veskarilta ja Daniel Boman puttaa tyhjiin. Viitisen minuuttia tästä Elias Eriksson ryövää pallon Interin muulta puolustukselta ja heittää saaliin Oscar Wiklöfille, joka pyöräyttää pallon yläkulmaan. Minuutti tästä jonkinlaisen hassin, joka kirjoittajalta menee ohi, jäljiltä Amani roikottaa pallon neljästäkympistä puolimatkan krouviin jääneen Kangasahon yli: 4-0 ja checkmate.

Taistelupari ihmettelee, miksi Timo Furuholm pelaa Ålandissa (sinimusta -paita, numero 15 ja samantyyppinen parta/hiuslook = makes sense). Inter taistelee loppuun asti, vaikka kotiin viemisiä ei saarelta ole tulossa. Åland valuttaa hiekkaa tiimalasista pitämällä rauhassa palloa pallonpitämisen vuoksi ja Inter tikkaa korkealta. Peli päättyy Ålandin vahvaan esitykseen. Tuomaristolle myös täysin puhtaat paperit, mikä ainakin kaksikymmentä vuotta sitten Ahvenanmaalla pelatessa olisi ollut mainitsemisen arvoinen asia.

Lopun kuva: FC Åland pyrkii pallonhallintaan ja FC Inter tikkaa korkealta

Päätetään kirjoitus paikalliselta kannattajalta kuultuun huudahdukseen, jonka kohde saattoi olla korttia pyytänyt kirjoittaja, vierasjoukkueen valmennus tai tuomaristo.

-Turpa kiinni!

Viini: Stallhagenin Barley wine 

Pallo-Iirot - JyTy: Pitsiyön spesiaali

Lyhyt puolentoista vuorokauden retki Raumalle sai päätöksensä Äijänsuon stadionilla. Aina yhtä luotettava hevosmiesten uutistoimisto oli huhuillut, että Pallo-Iirojen pelaajabudjetti huitelee jossain Real Madridin ja Manchester Cityn välimaastossa eli peli kutkutteli jo etukäteen. Etenkin, kun vastassa oli reippaalla liigakokemuksella kuorrutettu, itsensä Turun piirin omituisimmaksi, mutta parhaaksi (jalkapallo) joukkueksi tituleeraava JyTy.

Harmiksemme ykköspäivällispaikan oveen nostettu A4 -kertoi, että henkilökunta lomailee vielä kuluvan viikon loppuun, joten taitoimme kadun pätkän verran Poroholmaan päin. Kadun varressa rehellisen nuhruisena komeili Santun grilli, josta sai grilliruokaa huokeaan hintaan. Ei ollenkaan huono. Mätämme grilliherkkuja naamariimme, kunnes lokkiparvi iskee kiinni viimeisiin ranskalaisiin: se on merkki siitä, että on aika etsiä parkkipaikka lähempää stadionia.

Ennen ottelua somea plärätessä esiin pomppaa, että kyseessä on spesiaalimatsi eli Pitsiyön spesiaali. Konsepti ei aivan suoraan itselle pelitapahtumassa aukea muutoin kuin, että yleisöä vaikuttaa olevan hyvin liikenteessä. Ympärille vilkuillessa on helppo havaita, että mennään vauvasta-vaariin linjalla. Pallo-Iirot ovat selvästi raumalaisille sydämen asia. Se näkyy ja tuntuu. Lisäksi stadionin kuuluttajakin liekitti matsin aikana pariin otteeseen kotiyleisöä, vaikka äänentoistotekniikka omassa katsomonosassamme tekikin työn hiukan hankalaksi.

Pitsiyön -spesiaali oli kotijoukkueen juhlaa

Vastapäiselle kalliolle viritellään pari lakanaa ja sinikeltaisia lippuja testaillaan ennen ottelua. Kourallinen nuorekkaita Pallo-Iirojen ultria rallattelee ison maailman tyyliin lähes koko ottelun ajan ja siten ryövää hyvän siivun tapahtumasta nimiinsä.

Pallo-Iirot sanelevat aika nopeasti sen, miten peli tullaan pelaamaan. Sinikeltaiset omivat pallon ja rytmittävät peliä sekä pidemmillä pallonhallinnan jaksoilla että nopeilla pistoilla JyTyn puolustuksen selustaan. Sinikeltaisten laidoilla ja hyökkäyksessä vaikuttaa olevan hyvällä pallonkäsittelytaidolla varustettuja maantiekiitäjiä. Erityisesti Markus Babb ja Mikko Jalkanen vaikuttavat kaikin puolin liukkailta. JyTyn rooliksi väistämättä jää enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen.

JyTy pääsi ensimmäisellä puoliajalla hyökkäämään vain harvakseltaan

Inan vajaa vartti ehditään pelata, kun raumalaisten sivuvaparikuvion jälkilöylyissä Otto Schultz käy napauttamassa kotijoukkueen täysin pelin ilmeen mukaisesti johtoon. Kello nytkähtää puolitoista minuuttia eteenpäin, kun Jussi Aalto yrittää rangaistusalueen kulmasta roikottaa palloa takayläkulmaan. Oman tonttinsa pitkin peliä vähintäänkin mallikkaasti hoitanut Jesse Peltonen saa kurotettua palloon ennen kuin se laskeutuu haaviin. Tästä kuluu sellainen hämäläisen silmänräpäyksen verran, kunnes pallo kolahtaa tolppaan. Pallo-Iirojen viesti vieraille ei jää epäselväksi.

Pallo-Iirot olivat juonikkaita pallon kanssa

Pallo-Iirojen kallioultrilta irtoaa provoja vierasjoukkueen ja ylipäätään Turun suuntaan, ja mikäs toisaalta sen parempaa, hauskempaa ja ärsyttävämpää kuin ottaa pelikentällä ja katsomossa ne aikusimaisesti vastaan. Tekonurmella sahaavat raumalaiset osoittavat nopeuden ja taidon lisäksi myös hyvää peliälyä. He eivät lähde automaattisesti pukkaamaan erikoistilanteitakaan korkeina, kun vastassa on kokemusta, pituutta ja painovoimaa. Puolen tunnin pelin jälkeen sivuvapari laitetaan boksiin kovana ja matalana. Välissä käy pientä takavasaraa ennen kuin Schultz merkkaa maalin edestä itselleen toisen pystyviivan.

JyTy saa toisen puoliajan loppuun pienen aihion kotijoukkueen veskarin syöttöhassista, mutta valmista ei siitä tule, joten Pallo-Iirot vievät ensimmäisen puoliajan täysin nimiinsä.

Oma kahvikiintiö on ehtinyt peli-illalta täyttyä, joten muu seurue lähtee karamelli ja pillimehu -ostoksille. Jotenkin jään odottamaan, että heidän mukanaan tulisi joku Pitsiyön -tarina, mutta servetti on musteesta puhdas. Karamellit sen sijaan maistuvat.

Pallo-Iirojen trio Aake Rapala-Babb-Jalkanen värkkää heti toisen puoliajan alkuun oppikirjamaalin. Pian tämän jälkeen toinen linjatuomari loukkaantuu ja ottelu ottaa niin sanotut väyryset. Iltapäiväbreikki yhdistettynä vaihtoihin ja kenties kesäiseen hyvänolon -tunteeseen sotkee kotijoukkueen peliä. JyTyn kapteeni Pedro Lehtonen joko vainuaa tämän tai sitten lihamuistista nousee muuten vain sellaisia signaaleja, että hän löytää itseään vähän joka puolelta kenttää tekemässä yksinkertaisia, mutta oikeita ratkaisuja, ja niinpä JyTy saa pelin kulmasta kiinni.

Petri "Pedro" Lehtonen iski kipinää JyTyn peliin toisella puoliajalla

Pallo-Iirojen puolustuksesta koitetaan vetää konetta tiukoillakin sanavalinnoilla käyntiin, mutta homma yskähtelee. Lopulta pinkkien Tuure Odendorff ottaa satamakaupungin tuulta purjeisiinsa ja sopivan merimerkin keskikentältä saatuaan purjehtii aikansa vierasjoukkueen karikkoja väistellen ja heittää ankkurin maaliin: 3-1.

Maalin jälkeen JyTy pääsee rynnimään vielä parin erikoistilanteen verran kohti Pallo-Iirojen maalia, mutta aivan eivät solmut riitä. Sitä vastoin kotijoukkue järkkää loppuun vielä muutaman aika herkullisenkin paikan, mutta Peltonen ja maaliraudat symppaavat JyTyn karjuja, joten valotaulun maaleja osoittaviin numeerisiin arvoihin ei tule enää muutoksia.

Viitisensataa katsojaa, joiden painosta katsomon laudatkin kohoilivat, pääsevät hyvillä mielin jatkamaan juhlaviikkojaan. Kotijoukkueen pelaajat käyvät ottelun päätteeksi vielä kiittämässä kannattajakatsomoaan, mikä on hieno ele ja näin sitä pelaajat ja kannattajat varttuvat yhdessä, vaikka pientä jakoa siihen ketkä pelaa ja ketkä hulinoi, saattaisikin jossain vaiheessa matkaa piirtyä.

Omalta osaltamme käännämme kärryn jo hieman viilenneelle kasitielle ja aloitamme Pallo-Iirojen kannattajien toivottaman Kapteeni koukun sävelmää mukailevan pitkän matkan Suomen jalkapallopääkaupunkiin tai sinne itseensä. Vastuu kauneudesta on katsojalla.

Viini: Linden Breweryltä yksi kaikkia hyllystä

FC TPS u23-FC Inter Turku 2: reserviderby mallia hellevapaa

FC Interin ja TPS:n Turun derby käytiin tällä kaudella kolmosdivarissa reservijoukkueiden välillä. Helteet olivat hetkeksi hellittäneet ja katsomopaikkoja haettiin jopa auringon puolelta. Räppi soi, paikalle laahusti kannattajien lisäksi entisiä, nykyisiä ja kenties tuleviakin liigapelaajia ja valmentajia. Osa kannattajista jäi Turun sisäisiä rahavirtoja kontrolloidakseen suosiolla rauta-aitojen taakse. Katsomoiden portit iskettiin myös hetki ottelun alkamisen jälkeen säppiin. Jollain kortilla sisään vielä pääsi, mutta voitaneen sanoa, että ottelu oli tuulareiden osalta loppuunmyyty.

Ensimmäinen maali tulee niin nopeasti, että pihakeinusta haettu päivärytmi ottaa häiriötä. Kasperi Tuomi liippaa Bamo Ahmadin kulmasta TPS:n 1-0 johtoon. Hetken kummasteltuaan Inter ottaa pallon hallintaansa ja lähtee jauhamaan syöttöpeliään. Inter saa liikuteltua keskikentällä palloa pienessäkin tilassa ja  Ricardo José Olmedon yläkulman päältä lasketuvat kuti päättää Interin ensimmäisen rynnistyksen. Olmedon ja Mohamed Bakkarin pallollista peliä oli muutenkin ilo seurata.

TPS:n hyökätessä Interin maalin läheisyydessä on toistuvasti joitain kymmenyksiä liikaa aikaa. Se on myös joukkueista fyysisempi. Kellossa on varttisatanen, kun TPS:n Elmo Heinonen riplaa itsensä laidasta läpi ja koettelee Linus Virkin torjuntataitoja. Virkki vetää tilanteessa pisimmän korren ja myös tilannetta seuranneen kulman tohinoissa Virkki hakee Kabamba Kalabataman puskun aivan alakulmasta.

Ottelu etenee sen verran vauhdilla, että sielu ei meinaa ehtiä mukaan. Kalabatama ehtii tyrkätä pallon tyhjästä maalista yli ennen kuin hän ja Heinonen tasaavat yksissä tuumin tilit Virkin kanssa. Heinonen pääsee pudottamaan Kalabataman koko Interin puolustuksen ylittävästä syötöstä pallon Interin maaliin. Pari minuuttia tästä Kalabatama on tyhjän maalin suulla eikä erehdy tällä kertaa, vaan työntää lentskarin lusikalla suuhun.

TPS u23 oli ensimmäisellä puoliajalla hallitsevampi

Pelissä on vähän pelatun tuntua, kun ottelun alkua letkeämmän biitin säestämänä, otetaan vartti happea.

Toinen puoliaika starttaa kotijoukkueen vähältä piti tilanteilla. Vaihdosta sisään tulleella Ali Yasinilla on kaikki maailman aika Interin boksin sisällä ennen kuin hän kolauttaa tolppaan. Maalirautojen tärinä ei ehdi vielä vaieta, kun värinää voimistetaan ylärimaaa tärryyttämällä.

Yeesser Barbata ja Ali Yasin oli yksi toisen puoliajan taistelupareista

Toisen puoliajan alku toisintaa ensimmäistä puoliaikaa, sillä erotuksella, että se onkin Interin Jaakko Siltanen, joka herättelee ottelun henkiin oppikirjamaisella alaspäin suuntautuvalla puskulla kulmapotkusta. Interin Jarkko Kokkala meinaa onnistua heti perään. Hän jallittaa tyylipuhtaasti TPS:n pakin, mutta kuti suhahtaa taka-aidan rautoihin.

Inter pitää ja liikuttaa palloa väliin tikitakamaisestikin. TPS pelaa suoraviivaisemmin pelivälinettä hyökkääjilleen ja saa luotua 1 vs. 1 tilanteita. Interin puolustuksessa Yeesser Barbata painii kaksinkamppailuita siihen tahtiin punapaidoille, että hän pääsee vähintäänkin yleisön ihon alle. Muutamistakin maalinedushakkuista huolimatta TPS ei saa palloa neljättä kertaa Interin maaliin, vaan Kokkala kiitää kolmen varttisatasen kohdalla kohti kotijoukkueen maalia. Ladulle jää muutamakin TPS:n pelaaja ennen kuin tilanteen jälkihöyryissä pallo viedään täplälle. Kokkalan painava kuti tuo Interin maalin päähän pinnapussista.

Videolla Kokkalan rankkari

Ottelun loppu painetaankin päästä päähän. Inter saa toisaalta luotua riittävät paikat tasoitukseen, mutta TPS:n neljäskään maali ei ole kaukana. Kolme ensimmäisellä puoliajalla päästetty maalia jää merkittömäksi reitiksi vierasjoukkueelle ja TPS kiipeää ainakin yhden ottelukierroksen ajaksi läntisen-Suomen lohko A:n parhaalle näköalapaikalle.

Viini: 3/5:aa kaupungin toiselta ja 2/5:aa kaupungin toiselta puolelta

ToVe-Peimari United: Rokkia ja ryöstö

Edellisen Porista tehdyn blogipostauksen jälkeen saan ystävällisen lähestymisen futisforumin kautta. Lisäksi autoamme ei varasteta Raatihuoneenpuiston parkkikselta eli täytynee päivittää omat tiedot porilaisuuden syvimmästä olemuksesta. Kiskaisemme salaatit naamariin puiden varjossa Hyveläntien K-Marketin takana ennen kuin kurvaamme Toejoen nurmikentän suuntaan.

Aurinko paistaa armotta siniseltä taivaalta kun levitämme piknik -vilttimme vaihtopenkkien puoleiselle pientareelle. Kentän toisella puolella pääkatsomo täyttyy mukavasti, vaikka samanlaista kansainvaellusta ei Toejoelle tänään ilmaannu kuin ehkä surullisenkuuluisassakin P-Iirot -matsissa.

Peimari Unitedilla oli pieni kannattajajoukko mukanaan Toejoella

Ääntä, asennetta ja tunnetta ei pelistä puutu. Ottelu hakee hetken muotoaan ennen kuin ToVe alkaa saamaan otetta ottelusta. ToVe rakentaa peliään rauhallisemmin puolustuksen kautta ja löytää tilaa Peimarin puolustuksen selustasta. Erityisesti ToVen Kristo Niinisalo näyttää olevan liukkaalla päällä. Peimarilta irtoaa pitkiä palloja herkemmin, mutta ToVen puolustuksessa kapteeni Toni Kuusela ja Vili Huppunen napsivat ne järjestäen kaikki.

Pääkatsomon orsilla kotijoukkueen kannattajia

Matsi on ehkä rehellisintä divarifutista, mitä itse olen tällä kaudella länsi-Suomen kolmosessa nähnyt. Nurmi on myös asiaankuuluvan epätasainen. Hienouksia ei ottelussa hirveästi nähdä, ellei mukaan lasketa muutaman vierasjoukkueen kannattajan "eväskorista" pilkistävää SOL -olut ja mansikkarasia yhdistelmää. Pelissä otetta haetaan kaksinkamppailujen kautta ja painepalloa lyödään tilanteen niin vaatiessa surutta puolustuslinjojen taakse. Tuomareita kosiskellaan myös tarmokkaasti molempien joukkueiden leiriin, mutta linja pysyy johdonmukaisena.

ToVen ja Peimarin matsi oli rehellistä kolmosdivarin tahtofutista

Peimari pyrkii väliin prässäämään aggressiivisesti, mutta ToVen puolustus löytää reittinsä Peimarin prässin alta. Millään erityisen hyvillä maalipaikoilla ei ensimmäisellä puoliajalla mässäillä, joten kiikareilla mennään puoliajalle.

Tästä on vaikea olla eri mieltä

Puoliajalle ämyreistä pauhaa Limp Bizkit ja Hevisaurukset. Hevisaurusten laulaessa vihreistä paidoista mietin ensin, että onko kyseessä ToVe:n oma kappale, mutta kyseessä on enemmänkin hyvää pilkettä ja pelisilmää biisivalinnan suhteen. Toejoen menossa on niin pelin kuin muidenkin puitteiden osalta on hyvä säväys rokkia, mikä luo pelitapahtumaan erityisen tunnelman. Katsomosta lentelevä murre on myös aitoa satakuntalaista. Omat lapsetkin selvästi viihtyvät, sillä sukkiani aletaan täyttää ruoholla, kun siirrämme leirimme kentän toisen puolen varjoihin.

ToVe näyttää oikeastaan koko toisen jakson enemmän joukkueelta, joka tekee maalin. Se saa sarjana vapareita ja kulmapotkuja. Sihti on koko ajan lähempänä Carlos Madueiran vartioimaa maalia ja Madueira joutuu lopulta loikkaamaan Sami Kirvesmäen puskun kiinni läheltä yläkulmaa. Peimarin peli menee enemmän puskemiseksi ja ToVen puolustus on vakuuttava. Peimarin haasteisiin saattaa vaikuttaa ensimmäisellä puoliajalla salakuunneltu tieto siitä, että useampi joukkueen avainpelaaja oli lähtenyt samaan aikaan lomille.

Peimari sai tilanteita vain harvakseltaan. Tästä sukeutuu yksi parhaista paikoista ennen maalia.

Keltaisia kortteja nousee tasaiseen tahtiin, ja myös hyvällä huumorilla liikenteessä olleet tuomarit kehuvat Jussi Rantalan ideaa juomatauosta. Peimarin couchia Tiago Vieira Dos Santosia ei helle paina, sillä hän liikkuu aktiivisesti kentän laidalla ja ohjaa sekä omia pelaajiaan että tuomareita. 

Näyttää vahvasti siltä, että loppuriffissä rallatetaan 0-0:aa, vaan eipä rallatetakaan. Pelikello komppaa jo lisäaikaa, kun Peimari saa sivuvaparin. ToVen puolustus siivoa sen jälleen väljemmille vesille, mutta paikalle on soutanut Aki Varjonen, jonka puolivolley pujahtaa pelaajamassan läpi ja pomppii maaliin. Peli on 0-1 ja niin se myös päättyy. Peimari käy sananmukaisesti ryöstöretkellä ja palailee kotikonnuilleen kolmen pinnan aarrearkku mukanaan.

Toisen suru ja toisen ilo: 0-1

Viini: läheiseltä Ruosniemen panimolta rehellisesti kortilla hankittua