Pitkän vieraskiertueen päätteeksi FC Inter Turun kotiavauksessa riitti pöhinää. Viimeistään siinä vaiheessa tilanne realisoitui, kun nikkailin pesueellemme viimeisiä lippuja. Tutuissa katsomonosissa näytti olevan vain hajapaikkoja jäljellä, mikä lupaili hyvää yleisömäärää. Maanantaina keli helli. Omissa prioriteeteissa ykköseksi nousi reissuprinsessan taitouintinäytös, joten pelin ensimmäiset hetket näen ruudulta. Uuteen itäpäätyyn nousee komea tifo, joka povaa uuden aikakauden tai tarkalleen ottaen tulevaisuuden alkua. Ruudun ruotsinkielinen selostaja mehustelee turkulaisten capoa ja kannattajia. Pormestari Minna Arve potkaisee hallitulla sisäterällä ottelun avauspotkun ja peli voi alkaa.
Koti- ja uusi aikakausi käyntiin |
Elmo Henriksson lennättää itsensä Matias Tammisen rankkarin eteen
Löydämme vapaat istuimet suunnilleen niiltä main, mihin kausikorttimme
on useamman vuoden meidät osoittanut. Maailma on sikäli kuitenkin muuttunut,
että eteen on roudattu vaihtokopit. Ihan putkeen asia ei ehkä ole mennyt, koska
vaihtokoppien takana on reilusti ihmisiä ja varmasti osa sellaisia, jotka eivät
yleensä pelejä käy seuraamassa. Onneksi vaihtokopeissa on renkaat, joten ne
voisi käydä roudaamassa takaisin tyhjän Olympiakatsomon puolelle.
IFK Mariehamn on hukatun rankkarin jälkeen pykälän hallitsevampi
joukkue. Vuoden vanhentunut taistelupari, jolla itselläkin on jo ensimmäisiä treenejä
ja pelejä takana, ottaa aivan uudella tavalla otteluun kantaa: ”tuossa olisin
vetänyt liukkarin”, ”miksi se sen pallon sinne potkaisi, kun siellä ei ollut
ketään?”. Tästä on tulossa vähintäänkin katsomon puolella hyvä kausi. Peli
pistetään tauolle.
Banderolli vaihtoon ja toinen jakso käyntiin |
Vissyä, hodaria, pillimehua, kahvia ja pepsiä tarttuu energiavajeeseen mukaan. Toinen puoliaika käynnistyy. Merkille pistävää on, että kannustusta kuuluu nyt kahdesta tuulensuunnasta. Kenties vielä koittaa päivä, että Veritaksen keskiosastokin lähtee mylvintään mukaan. Itäpäädyn banderolli vaihtuu. IFK Mariehamnin vastaiskut vaikuttavat olevan enemmän vaaravyöhykkeellä, mitä Interin laitojen kautta juoksutetut hyökkäykset.
Petteri Forsell otetaan kehiin juuri, kun saarelaiset ovat
lennättäneet Dimitri Legboa siihen malliin, että vaparin sijainti kiljuu
knuckleballia. Kaikkia herkkuja ei turkulaisyleisölle listalta kuitenkaan ensimmäisessä
kattauksessa tarjoilla, vaan pallo pelmahtaa muurin kautta ohi ja samalla
liputellaan paitsiota. IFK Mariehamn lähentelee Eetu Huuhtasen maalia koko ajan
enemmän ja enemmän. Huuhtanen joutuu lennättämään itseään toden teolla, kun
ilmatilaa pelissä hallinneet sipsitehtailijat rynnivät Daniel Enqvistin
keskitykseen. Tilannetta seuraa kulma, jonka Inter vielä hoitaa.
Seuraavaksi kolahtaa Interin maalin tolppa ja pian Tuco
potkii pallon Huuhtasen käsistä maaliin, mutta sitä ei hyväksytä. Lopulta kuitenkin oksa rasahtaa,
kun IFK Mariehamn saa pomputeltua pallon sekä kirjoittajan että taisteluparin
tulkinnan mukaan kädellä (ja koska tätä ei oikein mistään pääse jälkiviisastelemaan,
niin pidettäköön asiaa faktana) keskialueelta juoksusuuntaansa. Boksissa on
pikku -flipperiä käynnissä, kunnes Jamie Hopcutt sivaltaa bumerangin muotoisen
kudin takakulmaan: 0-1 ja pelikellossa on pikkuisen yli viinipullon verran
tavaraa.
Sähäkästi peliin sisään tullut Petteri Forsell ei taipunut saarelaistan ryöstettäväksi |
Petteri Forsellin pisto itselleen tilaa raivanneelle Darren Smithille on nanometrin tarkka. Smith tuulahtaa saarelaisten karikkojen ohi kevyesti ja sijoittaa pallon takakulmaan: 1-1. Kummallekaan joukkueelle ei iske ähky, vaan voittoa haetaan molemmista leireistä ja loppuun asti reilu nelituhatpäisen yleisön iloksi. Maalien osalta kakku on kuitenkin taputeltu ja pinnapotti tasataan.
Viini: kotiviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti