TuRaKe-IFK Mariehamn: henkinen finaali?

Turussa oli ollut liikenne sekaisin jo monta päivää. Monet luulivat, että asian taustalla oli siltaremontti jossain päin Helsinginkatua, mutta tietäjät ja futistietäjät tiesivät paremmin: kaiken takana oli järjestelyt suureen futisspektaakkeliin, jossa vakuuttavaa Cup -taivaltaan käynyt ja jalkapallollista kotiaan nelosdivarissa pitävä TuRaKe sai vastaansa sipsisaarilta Veikkausliigan IFK Mariehamnin. Kotona iskee stressi: mitä jos koko valtakunnan median huomio ottelulle aiheuttaakin sen, että Yläkentän portit lyödään juuri kirjoittajan nenän edestä kiinni? Voiko tällaista mahdollisuutta tulla elämässä enää koskaan? Ei välttämättä, joten aikaistan lähtöäni.

Vitosella pääsee sisään ja kaupantekijäksi saa vielä karamellin. Yläkentän lehtereillä on jo hyvin porukkaa, kun sujahdan yleisön joukkoon. Tovin kuluttua pelaajat saapuvat alkuseremonioihin ja kuvattavaksi. Mieleen hiipii väkisinkin, että onko kyseessä jopa Suomen Cupin henkinen finaali? Niin tai näin. TuRaKe ottaa heti pallonhallinnan. Asiaa tietysti avittaa se, että TuRaKe on juuri se joukkue, joka sai avauspotkun antaakseen. Pitkä pallo lentää laitaa kohti. Yleisö elää hyvin pelissä mukana.

TuRaKe saa asiansa tuntevalta yleisöltä ansaitsemiaan aplodeja kaikista hyvistä suorituksistaan ja niitä piisaa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin useampia: Aleksi Mäki purjehtii hienosti useamman IFK Mariehamnin pelaajan ohi ja vain totaalinen Murphyn lakikirja estää tilannetta eskaloitumasta maaliksi. Pian tämän jälkeen Samuel Sibakov paikantaa IFK Mariehamnin veskarin Otto Hautamon olevan etäällä maalistaan. Sibakov lähettää kudin kohti saarelaisten maalia, mutta ilmeisesti luonnonoikkuna Yläkentälle imeytynyt alipaine muuttaa pallon liikerataa siten, ettei se aivan lennä maaliin asti.

TuRaKe piti IFK Mariehamnin ahtaalla ottelun alkuminuuttien ajan

TuRaKen hurmoksellisen alun jälkeen se luovuttaa, mitä ilmeisimmin solidaarisuussyistä, pallonhallinnan IFK Mariehamnille. TuRaKe roikkuu sinnikkäästi vieraiden mukana ja sillä tuntuu ”Lucky Ballin” sijaan olevan hyökkäyksilleen suunnitelmaa. Suoraviivaisilla avauksilla tavoitellaan hyökkäyspään järkäleitä Aleksi Ojanperää ja Matias Harjuhahtoa. Joskin Harjuhahto palaa parinkymmenen minuutin pelin jälkeen takaisin kentän laidalle puheenjohtajan hommiin.

IFK Mariehamn jauhaa, jauhaa ja jauhaa. Lopulta Alan Henrique on vastustamattomasti keskityspallon alla ja Henrique pukkaa saarelaiset 0-1 johtoon. Kotiyleisön keskeltä kimahtaa hieman vahingoniloinenkin kiljahdus. Viitisen minuuttia tästä niin Daniel Enqvist tuuttaa TuRaKen boksiin pyörimään jääneen pallon maaliin: 0-2. Tällä millään ei kuitenkin ole mitään merkitystä, sillä pian nähdään Aleksi Ojanperältä keskialueella sellainen Marseillen ruletti, että sopii kysyä, mahtavatko vieraat enää kotisaarelleen palatessaan löytää Turusta oikeaa terminaalia? IFK Mariehamnin Enqvist löytää tilaa boksin vasemmalta kulmalta ja napauttaa väkevyydeltään Naga Morich -tason kudin takakulmaan: 0-3. Poltettava lieventävää maitoa pistää pöytään Pyry Tenho, joka katkaisee yhden IFK Mariehamnin tuhansista keskityksistä täydellisellä nostolla oman maalin yli. Yleisö on haltioissaan.

Katsomossa revitään ensimmäisen puoliajan viimeiset ilot IFK Mariehamnin taivaan tuuliin ja kauas Kupittaan Cittarin suuntaan lentävistä vapareista. On aika mennä tauolle. TuRaKen buffetti takoo juhlaillassa sampoa kuin Seppä Ilmarinen konsanaan ja voidaan vain arvailla, että onko tuotto viisi- vai kuusinumeroinen. Makkaran riittävyys huolettaa monia. Lisäksi ottelun hinnoittelua pidetään varsin kohtuullisena. Strategia onkin enemmän ollut Aki Riihilahden oppikoulun omille kannattajilleen arvoa tuottava kuin jääkiekkoliiton kaiken kuppaava malli.

”Ykki, kakki, kolme”, takana lasketaan kuinka paljon kentällä on pelaajia. TuRaKe ottaa toiselle puoliajalle selvästi myös hallitun vetäytymisen taktiikan. Yleisö pääsee jälleen huokailemaan, kun Aleksi Mäki pitää toisen puoliajan alussa pääsarjalaisia jälleen pujottelukeppeinään. Kaikella on kuitenkin hintansa ja taiteilijanimeä Dé kuunteleva vihreäpaita tällää pallon alakulmaan: 0-4 ja peliä on pelattu 49 minuuttia.

Aleksi Mäki väläytteli ottelussa useampaan kertaan

Takana kuvataan ”Nikkelle vireoo”. Yleisö saa aihetta aplodeihin tiheämpään tahtiin kuin snookerissa konsanaan. Tosin vaikuttaa hieman siltä, että TuRaKe pelaa sikäli pitkää peliä, ettei se lähde polttamaan kaikkea petrooliaan tähän yhteen peliin, kun läntisen-Suomen nelonenkin on vielä alkutaipaleellaan. Ojanperä astuu uudemman kerran parrasvaloihin lukuisilla pallonriistoilla, joiden kautta hän osoittaa sen, että pystyy kyllä ottamaan pallon TuRaKelle aina, kun haluaa.

Yleisömääräksi ilmoitetaan 424 ja TuRaKen puolustuksessa Erno Kankaanpää osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä pallon kanssa, että se saa varmasti jopa Kimi Räikkösen hikoilemaan. Kaikesta huolimatta Arvid Lundberg sivaltaa maalin edestä pallon viidennen kerran melko näyttävän kuvion päätteeksi TuRaKen maalin: 0-5 ja tietysti kellossa on tasan viinipullon senttilitrojen verran. 

Yleisöstä alkaa tulla vaatimuksia kotijoukkueelle: ”Ylös, ylöspäin!”. TuRaKe toimittaa, mitä yleisö pyytää ja Mäki tikkaa jälleen tulisesti vasenta laitaa. Mäki hakee hyvällä syötöllä okealta laidalta Kuusiston, mutta Kuusisto ei aivan saa tai ei välttämättä tahdokaan pistää palloa pussiin ettei saarelaisille tulisi paha mieli.

Olihan IFK Mariehamnillakin ottelussa omat hetkensä

Dé livahtaa TuRaKen puolustuksen tiivisteiden välistä ja uittaa pallon Sauli Karjalaisen kainalon alta maaliin, kun 85 minuuttia on pelattu: 0-6. Parin minuutin kuluttua edellisestä ja Robin Sid toimittaa palloa keskeltä alakulmaan: 0-7. ”Tu-Ra-Ke! Tu-Ra-Ke!” -kuuluu katsomosta. Sen jälkeen kuuluu muutama vihellys Vili Lehtovaaran pillistä ja hieno ottelutapahtuma tulee päätökseensä. TuRaKen pelaajat poistuvat buffet- ja lipputulojen siivittämänä paikalta helikopterilla, koska seuran status muuttui ottelun myötä varmasti sellaiseksi, etteivät siihen enää suljetut Helsinginkadut saa vaikuttaa.

Kiitos TuRaKe, IFK Mariehamn ja nykymuotoinen Suomen Cup

Viini: kymmenen pulloa möttöstä 

FC Inter Turku-IFK Mariehamn: kotona taas

Pitkän vieraskiertueen päätteeksi FC Inter Turun kotiavauksessa riitti pöhinää. Viimeistään siinä vaiheessa tilanne realisoitui, kun nikkailin pesueellemme viimeisiä lippuja. Tutuissa katsomonosissa näytti olevan vain hajapaikkoja jäljellä, mikä lupaili hyvää yleisömäärää. Maanantaina keli helli. Omissa prioriteeteissa ykköseksi nousi reissuprinsessan taitouintinäytös, joten pelin ensimmäiset hetket näen ruudulta. Uuteen itäpäätyyn nousee komea tifo, joka povaa uuden aikakauden tai tarkalleen ottaen tulevaisuuden alkua. Ruudun ruotsinkielinen selostaja mehustelee turkulaisten capoa ja kannattajia. Pormestari Minna Arve potkaisee hallitulla sisäterällä ottelun avauspotkun ja peli voi alkaa.

Koti- ja uusi aikakausi käyntiin

Peli aaltoilee varsin tasaisena sekä itä- että länsipäätyyn. Interillä on paremmat aihiot maalintekoon, mutta murskajaisia pelin alku ei kotijoukkueelle lupaa. Parkkeeraamme Veritas stadionin edessä olevalle hiekkakentälle ja tassuttelemme portaat ylös. Yleisö kohahtaa. Taistelupari kysyy, että tuliko maali. Veikkaan äänenpainojen pohjalta, että ei maalia, mutta kenties rankkari. Järjestyksenvalvoja vahvistaa pian asian. Elmo Henrikssonin onnistunut loikka Matias Tammisen rankkarin eteen on ensimmäinen live -hetki, joka Interin kotiotteluista tällä kaudella verkkokalvoille palaa.

Elmo Henriksson lennättää itsensä Matias Tammisen rankkarin eteen

Löydämme vapaat istuimet suunnilleen niiltä main, mihin kausikorttimme on useamman vuoden meidät osoittanut. Maailma on sikäli kuitenkin muuttunut, että eteen on roudattu vaihtokopit. Ihan putkeen asia ei ehkä ole mennyt, koska vaihtokoppien takana on reilusti ihmisiä ja varmasti osa sellaisia, jotka eivät yleensä pelejä käy seuraamassa. Onneksi vaihtokopeissa on renkaat, joten ne voisi käydä roudaamassa takaisin tyhjän Olympiakatsomon puolelle.

IFK Mariehamn on hukatun rankkarin jälkeen pykälän hallitsevampi joukkue. Vuoden vanhentunut taistelupari, jolla itselläkin on jo ensimmäisiä treenejä ja pelejä takana, ottaa aivan uudella tavalla otteluun kantaa: ”tuossa olisin vetänyt liukkarin”, ”miksi se sen pallon sinne potkaisi, kun siellä ei ollut ketään?”. Tästä on tulossa vähintäänkin katsomon puolella hyvä kausi. Peli pistetään tauolle.

Banderolli vaihtoon ja toinen jakso käyntiin

Vissyä, hodaria, pillimehua, kahvia ja pepsiä tarttuu energiavajeeseen mukaan. Toinen puoliaika käynnistyy. Merkille pistävää on, että kannustusta kuuluu nyt kahdesta tuulensuunnasta. Kenties vielä koittaa päivä, että Veritaksen keskiosastokin lähtee mylvintään mukaan. Itäpäädyn banderolli vaihtuu. IFK Mariehamnin vastaiskut vaikuttavat olevan enemmän vaaravyöhykkeellä, mitä Interin laitojen kautta juoksutetut hyökkäykset.

Petteri Forsell otetaan kehiin juuri, kun saarelaiset ovat lennättäneet Dimitri Legboa siihen malliin, että vaparin sijainti kiljuu knuckleballia. Kaikkia herkkuja ei turkulaisyleisölle listalta kuitenkaan ensimmäisessä kattauksessa tarjoilla, vaan pallo pelmahtaa muurin kautta ohi ja samalla liputellaan paitsiota. IFK Mariehamn lähentelee Eetu Huuhtasen maalia koko ajan enemmän ja enemmän. Huuhtanen joutuu lennättämään itseään toden teolla, kun ilmatilaa pelissä hallinneet sipsitehtailijat rynnivät Daniel Enqvistin keskitykseen. Tilannetta seuraa kulma, jonka Inter vielä hoitaa.

Seuraavaksi kolahtaa Interin maalin tolppa ja pian Tuco potkii pallon Huuhtasen käsistä maaliin, mutta sitä ei  hyväksytä. Lopulta kuitenkin oksa rasahtaa, kun IFK Mariehamn saa pomputeltua pallon sekä kirjoittajan että taisteluparin tulkinnan mukaan kädellä (ja koska tätä ei oikein mistään pääse jälkiviisastelemaan, niin pidettäköön asiaa faktana) keskialueelta juoksusuuntaansa. Boksissa on pikku -flipperiä käynnissä, kunnes Jamie Hopcutt sivaltaa bumerangin muotoisen kudin takakulmaan: 0-1 ja pelikellossa on pikkuisen yli viinipullon verran tavaraa.

Sähäkästi peliin sisään tullut Petteri Forsell ei taipunut saarelaistan ryöstettäväksi

Petteri Forsellin pisto itselleen tilaa raivanneelle Darren Smithille on nanometrin tarkka.  Smith tuulahtaa saarelaisten karikkojen ohi kevyesti ja sijoittaa pallon takakulmaan: 1-1. Kummallekaan joukkueelle ei iske ähky, vaan voittoa haetaan molemmista leireistä ja loppuun asti reilu nelituhatpäisen yleisön iloksi. Maalien osalta kakku on kuitenkin taputeltu ja pinnapotti tasataan.

Viini: kotiviini