Reserviderby: FC Inter 2 - FC TPS U23

Veritaksen kupeessa Kupittaa 2:lla haettiin ensiaskelia pian alkavaan kotimaiseen futiskauteen, kun kolmosdivarissa pelaavat FC Inter 2 ja TPS U23 ottivat mittaa toisistaan. Reserviderbyn alkuminuuteilla keltaisissa pelannut Joonas Laurikaisen TPS oli saanut unihiekat paremmin varisteltua silmistään ja se vaikutti olevan kevyemmällä jalalla liikenteessä. Ottelun avaus- ja lopulta ainokaiseksi jääneessä maalissa oli kaikuja edellisestä huomiosta. Parin minuutin jälkeen pallo lipsahtaa Interiltä harmittomalta vaikuttavan tilanteen päätteeksi oman maaliin.

Sadetta pakoilleen kentän reunalle oli kerääntynyt ihan mukavasti porukkaa ja sinimustien lippukin liehui kannattajien joukossa melkein koko ottelun ajan. Pelin intensiteetti oli hyvä ja derby -hengessä taklaukset vietiin loppuun asti. Molemmat joukkueet imivät vastustajan pallolliselta peliltä nopeasti tilan pois ja vapareita vihellettiin tasaisesti molempiin suuntiin.

Kotimaista divarifutiskautta puhalleltiin uudelleen käyntiin Turun reserviderbyssä 

Yleisöstä kommentoitiin kolmosdivarin tason ja vauhdin nousseen. Siksi matseja oltiin ruksimassa enemmänkin kesän ohjelmistoon. Etenkin kun veikkausliigan katsomonsäännöksistä ei vielä ollut täyttä varmuutta.

Pelin edetessä Inter pääsi hieman paremmin pelin päälle ja otti pallonhallinnan itselleen. TPS pelasi organisoidusti tiiviillä muodolla puolustaen. Interin hyökkäyspelissä oli enemmän näyttävyyttä ja hyökkäyskolmanneksella haettiin luovia ratkaisuja. TPS sai vastaiskuista maalipaikkoja, mutta Onni Sillanpää otti muutaman aika näyttävän kopin.

Veritaksella testaillaan äänentoistolaitteita ja juniorcafeen maukas kahvi haihtuu ikeniin. Inter saa toisella puoliajalla pallon kertaalleen maaliin, mutta tuomaristo arpoo tilanteesta paitsion. Pian tämän jälkeen pallo kolahtaa vaparista TPS -maalin tolppaan. Muutama aika rouhea lanaus nähdään ja keltalaput viuhuvat.

Sade löytää ennusteenmukaisella paikalleen ottelun viimeisillä minuuteilla. Inter saa vielä joitain hyviä maalipaikkoja, mutta tänään ei sinimustilla osu ja TPS vie alkuminuuttien onnenkantamoisella reserviderbyn nimiinsä.

Viinkukuvaus: kellarin reserveistä päivänvaloon kaivettu

TPS A-FC Inter A: väkevää derbyn henkeä

Futisviikkoa pääteltiin Kupittaa 5:lla Turun derbyllä, kun TPS:n ja FC Interin A-junnut ottivat mittaa toisistaan. Vankeja ei matsissa niin sanotusti otettu, vaan pelin intensiteetti oli heti alusti asti sähköinen ja vähän myöhässäkin lähteneet taklaukset vietiin puolin ja toisin loppuun asti.

Kabamba Kalabatama hätyyttelemässä Interin maalia

Ottelun alussa TPS pääsee pelin päälle. Mustavalkoisten tiukka prässi otti Interiltä enimmän peli-ilon pois. Eteenpäin vievien syöttöjen sijaan Inter päätyi usein pitkiin kuljetuksiin. TPS sai tuotua hyökkäyksiään väkivahvan  Kabamba Kalabataman ja hanakasti puolustuksen selustaan pyrkineen Eraldo Kareliuksen kautta. Mustavalkoisten keskitykset eivät oikein löytäneet radalleen ja Interin Linus Virkin pitäessä ilmatilan hallussaan peli eteni  0-0 -tilanteessa.

23 minuutin kohdalla Santeri Pohjalainen saadaan pelattua boksissa irti ja Pohjalaisen kuti kopsahtaa maaliverkkoihin. Hieman ennen toisen puoliajan loppua TPS:n keskikentältä ja sen jälkeen puolustuksen selustasta löytyy tilaa. Bamo Ahmadi vapauttaa Rei Hodan, joka sijoittaa pallon hallitusti maaliin. Inter tasoittaa kuin varkain ottelun.

Linus Virkki isännöimässä ilmatilaa

Toisella puoliajalla peli tasoittuu. Inter löytää enemmän tilaa kentältä ja TPS -joutuu hölläämään hiukan prässiään. Inter kolauttelee toisella puoliajalla maalipuita pariinkin kertaan, mutta lopulta TPS:n Kabamba tekee syöksypuskulla toisen puoliajan ainoan ja ottelun TPS:lle kääntävän maalin.

Derbyn kakkoset ottamassa toisistaan mittaa

Ennen pelin päättymistä kentän laidalle fillaroinut interisti ripittää linjatuomaria ensimmäisellä puoliajalla puhaltamatta jääneestä rankkarilta haisevasta tilanteesta. Keltaiset kortit viuhuvat ja päätuomari päättää ottelun hieman hätäisesti ennen kuin se lähtee lapasesta. Peliä kuvaavasti vielä viimeisen tilanteen jälkeen muutama pelaaja jää keräämään kamppeitaan. Kupittaalla väreilee vahva derbyn henki.

Viinikuvaus: mustelmainen ja loppuun asti keitelty

FC Inter-TPS: tervetuloa derbyt

Kun haen lapsille eväitä illan harrastuksia silmällä pitäen, näen Suikkilan K-Marketin edessä saman herrasmiehen kuin ennen Honka-matsia. Kaulassa on sinimusta huivi, kuten aina.

-Huomenna on sitten pelipäivä!, huikkaan

-Missä se nyt olikaan. Hallissa vai ulkona?

-Hallissa

-Niin ja se oli loppuunmyyty?

-Kyllä, se on loppuunmyyty

-No ei sinne sitten varmaan kannatta lähteä. Ei sieltä varmaan saa lippuja enää sieltäkään

-Eipä sieltä varmaan saa. Ruutu+ taitaa näyttää matsin

-Miksi ne nyt siellä pelaa eikä ulkona. No menen sitten katsomaan, kun oikeat matsit on.

Itse onnistuin kanssa jahkailemaan lippujen hankinnan ja kylään saapuvien vieraiden välillä siten, että silmille pomppasi lopulta ”matsi on loppuunmyyty” -tiedote. Se tekee samalla sekä pettyneeksi että iloiseksi. Turun derbyt palaavat Suomen jalkapallopääkaupungin kilpafutiskartalle taas tällä kaudella ja ensimmäinen koenäytös tempaisee jo mukaansa kuplahallillisen futiksen ystäviä.

Kun LähiTapiola -areenan vihreät kentän ja katsomotilan erottavat verkot heilahtelevat ja vaalea kupu kaiuttaa kannatushuutoja pitkin turkulaista futisjuhlaa, on FC Inter varmistanut Suomen Cupissa jo jatkopaikan ja TPS tarvitsee vähintään pinnan, jotta sen ei tarvitse jännittää illan ifkoiden -matsin lopputulemaa. Molemmat joukkueet ovat rakennusvaiheessa ja viimeisimmät sopimusuutiset putoilivat mustavalkoiseen postiluukkuun, kun saapasmaasta (ilmeisesti eksynyt) kirjekyyhky pudotti Tehe Olawale ja Masahudu Alhassanin -nimillä kirjaillut kuoret nokastaan. Sinimustalla puolella viehettä lennätetään Koperin rannoilta ja haaveillaan siitä, että Triestenlahdelta nykisi kyytiin jo kerran rannalle nostettu slovenialainen jalokala.

Interin peli-identiteetti on jo viime kaudelta tutuksi tullut, vaikka muutama palikka onkin vaihtunut. TPS on kirjoittajalle vielä tältä kaudelta kääntämätön kortti muutamaa kuvaputkesta tullutta välähdystä lukuun ottamatta. Otteluun liittyvä toiseksi hartain toive on, että kuplahallin alipaineistama miljöö saa pelin intensiteetin puolesta kipinät lentämään nyt, kun Suomen Milanon futisskene on ottamassa heliumia alleen. Viimeiset derbymuistot ovat itselle jääneet mieleen hieman vettyneinä. Nyt olisi hyvä aika läikyttää taas tulilientä ihmisten sydämiin.

Viinikuvaus: valikoimaan palautettu lupauksia herättävä  

Cup -kompastelua

Mennäkkö vai eikö mennä?

TPS:n ja HIFK:n välinen matsi päätetään alkamaan perjantaille klo.14. Peliä pääsi siis katsomaan lähinnä välitunnilta, lounastauolta tai lintsaamalla koulusta. Jo aiemmin PK-seudun FC Honka -HIFK -matsista onnistuttiin rajaamaan katsojat ulos. Huuhkajien nostattama huuma on hädin tuskin ehtinyt laantua, kun suomifutiksen vatsa raapii pohjakiviä. Nykyinen Suomen Cupin kilpailumalli jättää ikimuistoisimmat tuhkimotarinat kirjoittamatta, mutta vielä suurempi ongelma on se, että toteutus itsessään alleviivaa Cupin alennustilaa. Suomen Cupissa pelataan kuitenkin europelipaikasta ja se tuskin on aivan vähäpätöinen asia yhdellekään seuralle. Ei ainakaan realisoituessaan.

Suomen Cup on markkinoinnillinen preludi Veikkausliigalle. Lisäksi innokkaimmille futisfaneille se on mahdollisuus mittailla lempiseurojensa runkopelaajien iskukykyä ja nähdä ovatko uudet hankinnat niin sanotusti ”mistään kotoisin”. Veikkausliigan -matseihin saa varmasti lippuja helposti ensi kaudella ja Suomen Cupin tuoman momentumin kautta olisi mahdollista saada muutama ekstrapenkkirivikin täytettyä. Tämä vaatii toki seuroilta ponnisteluja ja tarinankerronnan kykyjä, mutta jos sivut ovat valmiiksi vettyneet ja kannet homeessa, niin kirja jää avaamatta.

Ennen FC Interin ja Hongan vaakaräntäsateessa pelattua matsia näin Kupittaa 5:sen reunalla yhden viime kaudella kasvotutuksi tulleen sinimustalla sydämellä varustetun herrasmiehen. Hän oli uteliaisuuttaan pyöräillyt paikalle ja pähkäili vielä ostaako lipun vai ei: mennäkkö vai eikö mennä? Siinäpä kysmys.

Huippufutista, jonka sektoreille myös kotimainen ammattilaisfutis osuu, pelataan ennen kaikkea siksi, että se on globaalisti maailman seuratuin laji. On ehkä banaalia sanoa, että ilman kannattajia ei ole ammattilaisfutistakaan, mutta näin se vain taitaa olla. Siksi kirjoittajan kaltaisille suomifutiksen nousun perään haikailevilla haihattelijoilla on ainakin henkinen oikeus jonkinlaiseen vaatimustasoon, kun nyt Suomen Cupia tai myöhemmin Veikkausliigaa pelataan. Näin alkuun riittäisi kenttä, kahvio, grillimakkaraa, vähän tarinankerrontaa ja ennen kaikkea yleisölle mahdollisuus osallistua tapahtumiin. Jätetään optioksi se, miten jatkossa tämän kauden Mirandesin kaltasia sonaatteja saataisiin sisällytettyä myös kotimaiseen futiskaanoniin.

Viinikuvaus: korkkivikaa

KUVA: By calflier001 - PRIPYAT FOOTBALL GROUND NEAR THE CHERNOBYL PLANT NOW ABANDONED UKRAINE SEP 2013Uploaded by MainFrame, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=28881900

TPS-KPV ja KPV-TPS: pomppu ulos, pallo sisään

Veritaksen valot rajaavat oman maailmansa Kupittaan nurkkauksesta. Vietetään turkulaisen futisjuhlan jatkoja. Sinimustalla puolella on suruaika. Mustavalkoinen puoli jatkaa ikuista vappuaan vielä kahden ottelun verran.

Turun jalkapallopyhättö ottamassa liigakarsinta -ottelua vastaan

Peliään pitkin kautta paremmaksi säätänyt KPV saapui Veritakselle jo jonkin aikaa sitten kakkossijansa divarissa sementoineen TPS:n vieraaksi. Viime kauden vastaavasta kohtaamisesta asetelmat olivat pyörähtäneet ympäri. KPV oli otteluparissa hienoinen suosikki joskin kotietu teki tilanteesta ensimmäisessä ottelussa tasavahvan.

KPV aloittaa pirteästi ja saa puskettua pelin painopisteen TPS:n päähän. Mustavalkoiset lähettelevät pitkiä pystypalloja KPV:n ryhmittymän yli. TPS:stä Sami Rähmösen eleetön ja virheetön peli pistää silmään. Mika Ääritalo pääse muutamia kertoja lupaavannäköisiin tiloihin, mutta KPV sulkee linjat ja Ääritalon jalka ei vaikuta kosteassa illassa riittävän keveältä. KPV:n Ishmael Yartey vaikuttaa olevan pelipäällä. Kirjoittajan kiinnostuslistalla ollut MuSa:sta siirtynyt Taiki Kagayama jää pelin varjoihin.

Ishmael Yartey oli KPV:n näkyvimpiä pelaajia 

Sääriluut ja suojat kolisevat. TPS:n kannattajakatsomo pumppaa mustavalkoista verta muihin katsomonosiin. KPV:n kulmaus jää siihen nähden laimeaksi, mitä se on aiemmin esimerkiksi Helsingissä pystynyt näyttämään. Toki nyt on torstai ja Kokkolaan viiden tunnin ajomatka. Jatkoille on kokonaisuudessaan jaksanut 3376 katsojaa. Ottelun panokseen nähden se menee maltillisen puolelle.

Ensimmäisessä ottelussa säärisuojat kolisivat

Riskitasot laskevat tasaisen varmasti. Pelin ilme alleviivaa sitä, että käsillä saattaa olla yhden maalin tai (epä)onnekkaan pompun ottelusarja, kuten viime vuonna. KPV:kin luo uhkaa enää lähinnä kulmpotkuista, jotka paukkuvat vaarallisesti TPS:n maalin edustalle.

KPV loi uhkaa kulmapotkuista

Sankareiden sijaan Veritaksen vaatepuilta nostellaan antisankareiden kankaita: ensimmäinen menee Albijon Muzacille. Muzacin vasemman jalan päältä pallo sinkoaa kohti vieraspäädyn takana ammottavaa avaruutta, kun 81 minuuttia on pelattua ja Muzacilla on avopaikka. 

Seuraavaksi pelin silmään pääsee erotuomari Kalle Mäkinen, joka ottelun loppupuolella korvasi pois nilkuttaneen Atte Jussillan. Futislotto heittää KPV:n Joni Mäkelän läpi ottelun loppupuolella. Aldayr Hernandez kaataa hänet rangaistus alueella, mutta Mäkisellä juuttuu pala kurkkuun ja herne pilliin. Rankkari jää puhaltamatta: tätä on kotietu parhaimmillaan.

Maaleja ei nähdä. Ratkaisevat pallot ja pomput pomputellaan toisessa osaottelussa. Viime vuonna liigkarkit vei onnekkaampi ryhmä. Kenties tänä vuonna on laadukaamman vuoro.

Turku, Kokkola, Seinäjoki ja mitä näitä on

Kokkolaan tai Seinäjoelle ei allekirjoittaneella ollut asiaa, joten liigakarsinnan toinen osaottelu jää kuvaputken kautta katsottavaksi. 

TPS aloittaa pelin aktiivisemmin ja KPV:llä on vaikeuksia pelin avaamisen kanssa mustavalkoisten prässätessä korkealta. Eliecer Espinosalle tarjoillaan jo alussa timanttia, mutta vierasmaali jää vielä kuvun alle.

TPS rynnistyksen jälkeen peli taittuu vihreiden suuntaan. KPV tuo totutusti hyökkäyksiään laitojen Ishmael Yarteyn ja Enoch Banxan kautta. Se pääsee myös pommittamaan kulmista palloa Jere Koposen maalin edustalle.

KPV:n Joni Mäkelä saa boksiflipperin päätteeksi pallon TPS:n maaliin. Maali haiskahtaa selvältä paitsiolta, mutta linjan lippu ei nouse. Tuomareiden neuvonpidon jälkeen tilanne saadaan taputeltua paitsioksi. Neliapiloita ei vihreille tuomareiden toimesta istuteta edelleenkään.

TPS saa ensimmäisen puoliajan loppuun hyvän otteen pelistä. Hyökkäyskolmanneksella sen puskee liiaksi keskelle, josta tilaa ei löydy. Sitten pallo pomppii kuitenkin sopivasti: Muzaci pääsee kääntämään pienen hässäkän jälkeen pallon rangaistusalueen kulmalta keskelle. Espinosa ei saa palloa maalin edustalta verkkoon, mutta riparille ehtii TPS -ikoni Mika Ääritalo, joka nostaa pallon maalin kattoon.

Toiselle puoliajalle KPV tulee hakemaan nopeaa maalia, joka avaa hyviä vastaiskupaikkoja TPS:lle. Muzaci ja Ääritalo toimivat pääarkkitehteinä, mutta Teppo Marttisen maali varjeltuu.

KPV ei saa tarpeeksi laatua keskityksiinsä ja TPS:n puolustus luuti hyvin. Oskari Jakonen pääsee väläyttämään potkutekniikkaansa boksin ulkopuolelta ja priimahan se on: peli 0-2. KPV:lta alkaa airot katkeilla. TPS:n kolmas maali roikkuu ilmassa: sen viimeistelee lopulta Solomon Duah.

Tasaisessa ottelupaeissa KPV:n tehottomuus sinetöi putoamisen. Turun nälkävuodet näyttävät jäävän taakse ja Turun derbyt palaavat suomalaiselle jalkapallokartalle.

Viinikuvaus: kentälle ryntääviä mustavalkoisia, talven tuntua ja derbyjen odotusta

TPS-Haka: paperitehtaan piipusta kun savu kohoaa

Turussa aurinko helli taas futiksen ystäviä, kun ykkösen kärkimatsissa FC TPS ja FC Haka ottivat mittaa toisistaan. Valkeakosken mustavalkoisten meno on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, kun Turun mustavalkoisilla käynti on muutamia kertoja ontunut esteillä kohti veikkausliigan vihreämpiä nurmikenttiä.

Veritas tarjosi idylliset puitteet ykkösdivarin kärkikamppailulle 

Valkeakosken Haka näytti luonnetaan, kun heidän mukavan runsaslukuinen kannattajajoukkonsa laittoi rallataen jo ennen ottelun alkua. Hakapeliitat ilmoittivat olevansa täällä taas ja matkalla kohti veikkausliigaa.

Hieman enteenomaisesti pelaajat saapuivat savun tuprutessa kentälle

Peli itsessään oli alussa varovaista ja riskejä vältettiin puolin ja toisin. Molemmat joukkueet aloittivat myös prässinsä vain pykälää ennen puolta kenttää eli pelin tärkeys heijastui staattisena peli-ilmeenä. TPS sai myös rikkomalla otettua Hakalta vauhtia pois. Keltakorttia ei toistuvista pikkukoiruuksista huolimatta Antti Munukan taskusta kaivettu.

25 minuutin jälkeen TPS sai pelin muutaman kerran vaarallisesti Hakan boksiin. Mika Ääritalon lisäksi Tatu Varmanen sai tuotua peliä hyvin eteenpäin, mutta aivan viimeisillä hetkillä sopivaa viisasten kiveä ei löytynyt eikä pallo myöskään pomppinut sopivasti.

Haka rokotti surutta: Salomo Ojala saa ensin rangaistusalueen sisällä jalkaansa sopivasti vapaaksi ja pallo löytää tiensä TPS-maalin takayläkulmaan. Peliä oli pelattu 35 minuuttia. Tästä kahdeksan minuutin kuluttua Ojala voittaa kulmapotkutilanteessa pystypainin ja shokeeraa Veritaksen kauden divariennätysyleisöä jo toisella maalilla. Haka on kliinisellä viimeistelyssään osoittanut divarimestarin elkeitä ja jättänyt polttomerkkinsä Veritaksen nurmeen.

Punaisissa pelannut Haka juhlimassa avausosumaa

Toiselle puoliajalle TPS tuo maalipyssynsä Eliecer Espinosan kentälle ja peli ei kauaa vanhene, kun Espinosan rangaistusalueen ulkopuolelta ampuma ohjus ottaa pienen kimmokkeen ja uppoaa maaliin. Peli herää kunnolla henkiin.

Hakan Santeri Aaltonen käy kertaalleen koppaamassa pallon alakulmasta. TPS saa hyvän hengen päälle ja ilmassa on tasoittavan maalin tuntua, mutta Haka pistää taas noitaliemet uusiksi. Kulmapainin päätteeksi Ville-Valtteri Starck pokkaa matolta pisteet ja vie Hakan taas kahden maalin johtoon. TPS:n puolustus on ollut liian pehmeä peliittoja vastaan ja tehtaiden piiput tupruttelevat jälleen voitonmerkkejä.

Savupeite saadaan vielä hetkeksi purjeeseen, kun suurten suosionosoitusten saattelemana comebackin kentälle tehnyt Matej Hradecky painaa palosammuttimen rangaistuspotkusta maaliin. TPS pääsee kirittämään vieraita maalin takaa-ajoasemasta. Kiri hyytelöityy Munukan pillin rytmikkääseen puhallukseen. Teemu Tainio merirosvoineen nappaa makoisan päänahan mukaan viemisiksi. Turun mustavalkoisen puolen osaksi jää yhden viihdyttävän ottelun isännöiminen.

Comebackin tehneen Matej Hradeckyn rankkariosuma ei riittänyt pisteille asti

Todentuntuinen "Veikkausliiga täältä tulee Haka" -chäntti pistää pisteen futisillalle.

Haka kiittämässä hakapeliittoja

Viinkuvaus: voimakkaan savuinen tarkanmarkan -reseptin nokinen luomus

TPS-EIF: löylytys

TPS:llä oli kokka käännettävänään, kun Veritaksella vastaan asteli Ekenäs IF. Molempien joukkueiden lämpömittarit olivat painuneet parin tappion myötä pakkasen puolelle. TPS:llä vastoin odotuksia ja EIF:llä enemmänkin odotustenmukaisesti.

TPS sai tappioputkensa poikki EIF:ää vastaan

Veritakselle tiensä oli löytänyt mukavasti Aura Cupin junnujoukkueita, joiden tulevaisuuden tähdet loivat tunnelmaa ja joillekin pitkän linjan kannattajille myös hämminkiä stadionilla. Itselle tuli kotoisa olo, kun FC Ylivieskan junnujoukoista lähti kunnolla pohjoispohjanmaalaisittain molkottaen kuittia Neymarin, oman pakin ja kotijoukkueen kannattajien suuntaan.

TPS paahtoi päälle ja EIF vetäytyi. EIF:llä oli vaikeuksia ensimmäisen vartin aikana saada kontrolloituja hyökkäyksiä TPS:n prässin alta. Lopulta TPS:n Albijon Muzaci hukkui EIF:n pakeilta todella pitkäksi aikaa ja kun pallo hänelle lopulta saatiin, nähtiin myös avausmaali.

EIF pääsi maalin jälkeen hieman paremmin peliin mukaan. Hanakasti laidaltaan keskelle leikannut Akseli Ollila sai tuotua pelin painopistettä lähemmäs turkulaisten maalia ja myös Omar Jana väläytteli peliälyään keskikentällä. Raaseporilaisilta jäi kuitenkin muinaistulet polttamatta, kun Rasmus Holman johtama raitapaitojen puolustus pysyi tiiviinä ja samoille lauteille TPS:n maalinedustalle pyrkineet vieraat löylyteltiin kumaraan.

EIF:n Akseli Ollila leikkaamassa keskustaan

Poitsun puoliajan vessatauon rytmikkäät Inter, Inter -huudot nostivat virneen muutamille kasvoille. Liekkö valinta jo tehty hyvissä ajoin toisen startanneen ikävuoden jälkeen.

EIF käänsi toisella puoliajalla taktiikkaoppaasta useammankin sivun: se nosti puolustuslinjaansa ja pyrki prässäämmään korkemmalta, mutta ei onnistunut rikkomaan TPS:n pelinrakentelua. Tästä seurasi katkeamaton vaarallisten pystypallojen ja -juoksujen sarja EIF:n puolustuksen selustaan.

TPS:n pidemmän painostusjakson päätteeksi loisteliaasti pelannut TPS:n ikinuori ikoni Mika Ääritalo sai jalkansa vapaaksi ja pallo painui maalin takakulmaan. Pian tämän jälkeen EIF:n Mehdi El Moutacim väläytti pari akrobaattista torjuntaa, mutta puolustuksen vilvotellessa terassin puolella vihtoi Holma pallon kolmannen kerran maaliin. Sekä keskikentän että puolustuksen keskustat olivat raaseporilaisten pehmeät kohdat toisella puoliajalla ja TPS purjehti iloisin mielin vieraiden laitureille.

Mehdi El Moutacimin akrobaattinen torjunta

Ottelun mieliinpainuvimman ja jopa zenmäistä mestarillisuutta hipovan suorituksen esitti vaihdosta sisään tullut Oskari Jakonen. Hän sai pallon hyökkäyksen vasemmalle keskisektorille; pää pyörähti sekä vasemmalle että oikealla tukijoukkojen rynniessä pystyyn. Sen jälkeen Jakonen taittoi kylmästi ja riittävän jyrkästi keskelle, jotta omaa maalia kohti vetäytyvä EIF -pakisto jätti juuri riittävästi tilaa Jakosen oikealle jalalle, joka sinkosi pintin korkuisena pomppivan kudin vihreäpaitojen maalin takakulmaan: yksinkertaista, tarkkaa ja kaunista.

EIF:ä ei pelastanut tänään edes kolossaalisen topparin Seynabou Bengan nostaminen piikkiin. Kolistelupuolellakin oli tänään melko yksipuolista ihastusta ilmassa, koska ainoastaan kotijoukkue tutkiskeli kunnolla saunakavereidensa säärisuojien vuosikertoja. EIF:llä jäi latinki jotenkin piippuun ja TPS marssi ansaittuun voittoon EIF:n palatessa punertavin nahkoin Raaseporiin.

Viinikuvaus: turkulaista löylyttelyä kesäisellä jokivarrella

TPS-MuSa: hengen voitto materiasta

Kiipeämme rappusia ylös kohti turvatarkastusta, kun stadionilla kohahtaa. Pian perään helähtävä TPS:n maalilaulu viestii siitä, että ennakkosuosikkina otteluun lähteneet turkulaiset ovat aloittaneet asemansa vaativalla tavalla. Mieleen hiipii, että näinkö peli taputellaan jo ottelun alkupuoliskolla.

Siinä, missä Jaron ja TPS:n kohtaamimen oli kahden perinteikkään pääsarjaseuran kohtaaminen, MuSa on jotain muuta. Joukkueen viinipunaisia paitoja eivät sponsoreiden painatukset juuri korista ja selässä roikkuvat numerotkin näyttävät kuin pelaajat olisivat juuri ennen peliä ne itse teipanneet.

Taiki Kagayaman lähettämä sivuvapari jää pyörimään rangaistus alueelle ja Samuli Virtanen tällää pallon maalin kattoon.

-Maalii!, hihkaisee poitsu vieressä.

Peli on silmänräpäyksessä tasan. Pelin ensimmäisistä minuuteista alkaen käy ilmi, että Porin metsäisemmältä ja peltoisemmalta puolen täksi kaudeksi ykköseen noussut Musan Salama on tullut tekemään kotijoukkueen pelin hankalaksi.

MuSa pelasi hyvällä hengellä. Tilanteessa Matias Koskinen suojaamassa palloa

TPS:n vierittää hyökkäyksiään laidoille ja erityisesti Mika Ääritaloa kohden. MuSa pelaa suoraviivaisemmin painepalloilla TPS:n puolustuksen selustaan, eivätkä he häpeile lähettää pitkiä kukkupalloja, joilla tavoitellaan pääsääntöisesti jättiläismäistä Matias Koskista.

Kagayama saa hieman rangaistusalueen ulkopuolelle pykälän liikaa tilaa ja pommittaa pallon toistamiseen TPS:n maaliin, kun 26 minuuttia on pelattu. Peli on heittänyt häränpyllyä ja yhtäkkiä ylempi käsi on porilaisilla.

MuSa juhlimassa 2-1 -osumaa

Seuraavat pommit napsahtelevat nilkkojen ja säärisuojien alueille. Yliotetta haetaan nyt fyysisyydellä. MuSa on jopa hieman onnekas siinä, että osa taklauksista lähtee sen verran myöhässä etteivät ne saavuta pallon sijasta vastustajaakaan. Kaikki pelaajat saavat jatkaa kentällä, kun pahimmat viikatteet kyntävät vain kenttää. TPS:n kapteeni Sami Rähmönen lanataan muutamaankin kertaan laidallaan. 

Fyysisyyteen TPS pystyy vastamaan, mutta haasteita on pelin avaamisessa. Pidemmät puolustuksesta ja veskarilta lähtevät pallot painuvat useamman kerran rosvosektorin puolelle.

Peli puhalletaan poikki ja yleisössä kuulutellaan taas Tommi Pikkaraiselta tiukkaa koppipuhetta.

Toisella puoliajalla TPS hallitsee, mutta se ei pääse riittävästi kunnon maalipaikoille. MuSan maalivahti Tommi Mikkelsson poimii kauempaa lähetyt omena koriinsa ja MuSa tarjoilee shokkihoitoa Turun raitapaidoille. Porilaiset voivat lähteä tyytyväisinä isännöimään satakunnan maita ja turkulaisille jää mietittävää tuleviin koitoksiin.

TPS ei saanut käännettyä toisen puoliajan hallintaansa maaleiksi

Viinikuvaus: porilaisen hengen kontaminoima ja terästämä jokivarren juoma.

TPS-Jaro: perinneseurojen sunnuntaishow

Futisviikkoa pääteltiin Veritaksella perinteikkäitten TPS:n ja Jaron kohtaamisella. Joukkueiden korpivaellus divarissa toi paikan päälle reilu 1600 -katsojaa, joista kourallinen oli hyvät äänijänteet omaavia pietarsaarelaisia.

Kaikkinensa peli oli hyökkäyspelin osalta hyvätasoinen ja viihdyttävä. Sikäli voi sanoa, että matsi oli sen kahdenkympin arvoinen, jonka viime tingassa hieman irvistellen maksettu lippu kustansi.

TPS ja Jaro valmistautumassa illan pisteniistoon

Molemmat joukkueet lähtivät rakentamaan peliä nopealla eteenpäin vievällä syöttöpelillä. Erityisesti Jaro prässäsi korkealta ja paineisti TPS:n puolustuksen pelin avaamista. Jaro pystyi viemään peliä eteenpäin useamman kerran myös pienessä tilassa, mitä oli hienoa katsella.

Peli oli myös tunnetilaltaan intensiivinen. Sääriluut ja suojat kalisivatkin tasaiseen tahtiin ja kylmäsuihkeelle oli käyttöä. Mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan nähty, vaikka useampi taklaus jäi pallon kyydistä ja napsahti kanssapelaajien luustoon.

Peli oli tunnetilaltaan kiihkeä ja irtopalloista käytiin kovaa kamppailua

Ottelun sankariksi nousi TPS:n kolumbialaishyökkääjä Eliecer Espinosa, joka tälläsi ensimmäisen maalinsa kun ottelua oli käyty nelisen minuuttia. Jaro ei kuitenkaan shokkialusta hätääntynyt, vaan kiri rinnalle ja lopulta puolen tunnin pelin jälkeen ohi Severi Kähkösen ja Jahir Barrazan maaleilla. Jaro meni ansaitussa johdossa viettämään puoliaikaa.

Espinosa nappasi futisillan viihdekuninkuuden toisella puoliajalla tyylittelemällä kaksi maalia lisää ja ampumalla hatun taivaalle. Jaro puski lopussa vielä kovaa päälle ja sai hyviä tilanteita, mutta Anton Lepolan taakse ei enää palloja saatu ja TPS otti tärkeät kolme pistettä.

Oskari Jakonen viemässä palloa kulmalipulle ottelun liaäajalla

Ottelun nostamassa hurmoksessa väkisinkin hiipi mieleen, että kyllähän kyseiset seurat perinteidensä ja kannattajakulttuurinsa puolesta kuuluisivat veikkausliigaan. Pisteet ja sijoitukset ratkotaan kuitenkin viheriön puolella, joten jäämme odottamaan, milloin seurat saavat taas korpivaelluksensa päättymään.

Viinikuvaus: perinteikäs ja freesattu kesäviini

Suomen Milanon nälkävuodet jatkuvat

Veritas Stadionin valot hohkaavat pimenevässä syysillassa. Kostealla nurmella juhlii vihreäpaitainen KPV ja samalla turkulaisen jalkapallon valot himmenevät entisestään. TPS palaa takaisin divariin määrittelemättömäksi ajaksi ja se on perinteiselle seuralle tragedia. Myöskin veikkausliiga menettää taas yhden ihmisiä liikuttaneen tapahtuman. Turun derbyjä ei vähään aikaan nähdä. Mika Laurikaiseen henkilöityneen TPS:n renkaat sutivat ratkaisuhetkellä tyhjää ja muutaman kerran vaikutti kuin joukkue olisi pelannut ylämäkeen. Laatuasiat ratkaisivat ja siksi KPV:lle tarjoutui mahdollisuus tarttua veikkausliigapaikan nilkasta ja nyt se hapuili ylös asti.

FC Inter Turun kausi nosti myös sappea suuhun. Suomen cupin voiton jälkeen lähti vyörymään perin erikoinen tapahtumasarja, johon sisältyi hatkaan lähtenyt valmentaja,  sopupeliepäilyjä, kyseenalaisia värähtelyjä herättänyt Ari Nymanin sopimuksen purku ja veikkausliigan seitsemäs tila. Sekavan kokonaisuuden päätteeksi kuitenkin käteen jäi Eurooppa liigan paikka ja toiveikas näkymä ensi kauteen. Inter on vuodesta toiseen onnistunut välttämään pelaajabudjetin sille petaamat sijoitukset ja mitalikahvit on jäänyt juomatta. Putoamispeikko sen sijaan on kaudesta toiseen käynyt koputtelemassa sinimustien ovea. Ensi kaudesta on taas lupa odottaa parempaa, mutta parempi olla kuitenkin lupaamatta.

Twitter on muutaman päivän ajan laulanut laantuvalla äänensävyllä mustavalkoista rakkauslaulua, mutta sävellaji on väljähtänyttä mollia. Kevät on etäällä ja jalkapallokevät vielä kauempana Aurajoen takaisissa horisonteissa. Tilanne on sikäli vakaa, että lähi- tai etämuistissa ei ole suuruuden vuosia, joiden perään haikailla. Lätkäjätkät ovat parempien pöytien ääressä.

Viinikuvaus: katkerahko Aurajoen samea tasaisen alalaatuinen viini

Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496