Saku Amsterdamissa

Saku Ylätupa karkaa Norjan puolustukselta Abukar Mohamedin henkeäsalpaavan läpisyötön jälkeen. Italia -pelin jännityksestä ei ole tippaakaan jäljellä, kun Ylätupa kiertää maalivahdin ja painaa pallon tyhjään pussiin.

Leppävaaran Pallon kasvatti on spurtannut vauhdilla Suomen nuorten maajoukkueeseen FC Espoon ja HJK:n kautta. HJK:ssa Ylätupa haki vauhtia Klubi 04:n riveistä, mistä hän lähti lainasopimuksella RoPSiin. Siellä hän teki uransa ensimmäisen veikkausliiga -maalinsa. RoPS:ssa vietetyn lainapestin jälkeen Ylätupa kalasteltiin Ajax Amsterdamin organisaatioon, missä suomalainen suurlupaus on pelannut ja harjoitellut sekä nuorisojoukkueen että reservijoukkueen riveissä.

Ylätuvan peli perustuu räjähtävään nopeuteen ja taitoon hallita pallo pienessä tilassa. Ylätupa ajattelee peliä terävästi ja haastaa ennakkoluulottomasti vastustajia. Ylätuvan pelaamisessa on Marc Overmarsmaisia elementtejä. Sikälikin Ajaxin organisaatio vaikuttaa hedelmälliseltä kasvualustalta. Pelillisen lahjakkuuden lisäksi Ylätupa säteilee johtajuutta ja hänen äänestettiin nuorten maajoukkueen kapteeniksi.

Saku Ylätuvan nopeudesta ja teknisestä kyvykkyydestä voimme nauttia taas sunnuntain Suomi-Portugali -ottelussa.

Peli puhalletaan yllättäen poikki 89 minuutin kohdalla ja Suomi voittaa. Sunnuntaina minihuuhkajat pelaavat Portugalia vastaan sekä EM-kisojen jatkopaikaista että paikastaan nuorten MM-kisoihin. Saku Ylätupa teki Suomen voittomaalin.

Viinikuvaus: vauhdikas, arvaamaton ja lupaava

Vertaistaan vailla

Blogi alkaa tunnustuksella. En olisi suoralta kädeltä osannut mainita kuin ehkä yhden Suomen U19 -joukkueen pelaajista. MM-kisojen humun ollessa vasta laskeutumassa polkaistiin käyntiin nuorten alle 19-vuotiaiden EM-kisat. Suomi on kisaisäntänä mukana. Suomi siis on kisaisäntänä mukana.

Avausottelu Italiaa vastaa lähti hankalannäköisesti käyntiin. Pelin alkua seuratessa tuli sellainen tuntuma, että Suomi tarvitsee jonkun hyvä suorituksen, jotta Suomen peli kunnolla käynnistyisi ja Italia heräisi hurmoksestaan. Sitten se nähtiin: Eetu Vertainen otti pallon pienessä tilassa haltuun ja pääsi kääntymään.Tämän jälkeen hän pujotti pallon Juventuksen kirjoilla olevan Gianmaria Zanandrean längistä ja rynni voimalla ohi. Tilanteen rauetessa Vertainen herätteli yleisöä ja samalla hän ilmoitti Suomen mukaan otteluun.

Vertainen imeytyi mukaan jalkapallon pariin neljä vuotiaana jalkapalloilevien sisarustensa vanavedessä. Vertainen on kirkkonummelaisen KyIF:n kasvatti. HJK:hon hän siirtyi 11-vuotiaana. Juniorijoukkueista hän nousi HJK:n reservijoukkueen Klubi 04:än pelaavaan kokoonpanoon. Debyyttinsä HJK:n edustusjoukkueessa hän sai 2017 Suomen cupin -ottelussa Honkaa vastaan. Vertainen kiitti luottamuksesta syöttämällä Alfredo Morelosin maalin. HJK voitti ottelun 3-2.

Vertaisen fyysisyys ja röyhkeys 1 vs. 1 tilanteissa pisti hyvällä tavalla silmään Italia -ottelussa myöhemminkin. Vertaisen rymistelyssä oli jotain diego costamaista. Fyysisyyden lisäksi röyhkeys ja ennakkoluulottomuus ovat leimanneet Vertaista futaajana aiemminkin. Yksi ilmentymä tästä on hänen ensimmäinen maalinsa veikkausliigassa: Vertainen painoi pallon häkkiin suoraan kulmapotkusta. Vertaisen vahvuuksiin kuuluu myös painava oikean jalan laukaus, josta esimerkiksi Gnistan pääsi nauttimaan HJK:n tammikuun Suomen Cupin ottelussa.

Torstaina pelataan taas ja Eetu Vertainen on yksi monista syistä, miksi kannattaa lähteä joko Seinäjoelle hellettä pitämään tai virittäytyä kuvaruudun ääreen seuraamaan suomalaista jalkapallotekoa.  

Viinikuvaus: vahva rakenne ja ennakkoluulottomasti höystetty tuoreilla rypäleillä

Jalkapallo saapuu Moskovaan

Moskovan Luzniki -areena kattaa pöydän maailman suosituimman urheilulajin kliimaksille. Yli 200 maajoukkuetta käsittävä karnevaali saa jälleen neljän vuoden odotuksen jälkeen huipentumansa. Ranskassa ja Kroatiassa katseet kiinnittyvät kaikkein tiukimmin näytöille, mutta käytännössä koko maailma kokoontuu MM-finaalin ympärille. Jalkapallo osoittaa sekä universaalin luonteensa että ihmisiä ja kansoja yhdistävän voimansa.

Meillä on Ranska, jolle povattiin kisoissa pitkää matkaa. Joukkueeseen on tiivistetty taitoa ja räjähtävää nopeutta kompaktiksi hiotussa paketissa. Varsinaisia heikkoja hetkiä Ranskalla ei juuri ole ollut. Ranska on ollut koko ajan pykälän vastustajiaan edellä. Voittamattomana ja itsevarmana se tuo gladiaattorinsa koko maailman nautittavaksi. Ranskan joukkueessa ei vaikuta olevan pehmeitä kohtia ja sen yllä leijailee väkevänä tulevan maailmanmestarin aura.

Meillä on Kroatia. Palloiluihme joka kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten puskee sarjana huippu-urheilijoita maailman areenoille. Nyt sen veikeät veijarit ovat uineet kaikkien tuhkimotarinoita rakastavien jalkapallofanien sydämiin. Äkkiseltään saattaa tuntua, että Kroatia on ”kerran elämässä”-kaltaisen tilaisuuden äärellä. Kroatian matka on ollut pidempi, mitä Ranskan, mutta se saapuu silti Moskovaan voittamaan. Huolimatta erinnäisistä Kroatian jalkapallon viulua vinguttavista riitasoinnuista kroatialaisten dna:ssa on nappulakenkien jäljet. Jalkapallo on Kroatiassa sekä elämän ja kuoleman että kansallisen identiteetin kertomus.

Maailmanmestari määritetään yksittäisen ottelun perusteella, jolloin onni ja epäonni laskevat kuplansa ottelun maljaan. Molemmat joukkueet ovat äärimmilleen viritetty, mutta maailmassa ja jalkapallossa, jossa kaikki asiat limittyvät toisiinsa, sattumalle jää oma roolinsa. Se luo finaalille herkullisen lähtökohdan. Legendat odottavat kirjoittajaansa.

Jalkapallo saapuu Moskovaan. Kiitos.

Viinikuvaus: juhlaviini

Kuka pelk(k)ää pronssia?

Englannin ja Belgian välisessä ottelussa on sellaista tuntua, että saman tytön perään lähteneet veljekset palaavat nyt hattu kourassa yhteisen pöydän ääreen. Pakasta jaetaan värisuora valioliigan tähtipelaajia, joten puheen sorina voimistunee hiljalleen, vaikka alkuun puhelu vaikuttaisikin tulleen väärään numeroon. Sekä Belgia että Englanti ovat historiallisen pitkällä eikä tulevia kortteja ole helppo ennustaa, joten pronssimaljan kotiin tuominen on varmasti agendalla.

Joukkueet kohtasivat jo aiemmin ottelussa, jonka voittaminen oli stressaavampaa kuin kevyt KGB:n kenttäkuulustelu. Ironian lakana laskeutuu kokonaisuuden päälle, kun Adnan Januzaj:n maalille irvistänyt Roberto Martinez juoksuttaa kultaisen sukupolvensa kohti nuoren hannibalin eli Gareth Southgaten poteroita. Selkeää oikotietä viitoittanut alkusarjan ottelu olikin vain yksi muiden joukossa ja nyt kansakuntiensa kiiturit ovat tulleet eri reittejä samaan risteykseen. Englanti voi katsoa toiveikkaana kohti seuraavia risteymiä, mutta Belgian kultaisen sukupolven historiankirja tarvitsisi vielä sinetin päälleen. Tali pöydällä hiipuvasta kynttilästä on viilenemään päin. Belgialla on enemmän pelissä.

Yksin Lužniki -stadionilla vaeltava Southgate jättää dramaattisen ja toiveikkaan kuvan Englannin jalkapalloalbumiin. Jalkapallon MM-kisat ovat triatlonin kaltainen rupeama, jossa laatu puskee lopussa pintaan. Välieristä finaalin on kokonaan oma etappinsa ja sanalla sanoen pelkillä erikoistilanne -maaleilla ei viimeistä edellistä etappia tule selvittääkään. Belgialla laatua on Englantia enemmän, mutta ilman käsiä ja kevyessä laitamyötäisessä fillaroinut munkki tömähti leuka edellä Eiffel-tornin juureen. Finaaliin olisi ollut vielä 300 metriä kiivettävää.

Illan ottelusta lienee tulossa vauhdikas. Matemaattisella tarkkuudella lasketut prosessit ja taktiset elementit saattavat unohtua, kun loppusuoraa rullataan kuperkeikoin. Kattila saattaa läikkyä ylikin, koska tunneskaalat maustavat ja marinoivat pelaajia brittiläisen syyssateen lailla. Belgia on joukkueena parempi, mutta tänään se asiana ei välttämättä vie pronssitasolle asti.

Viinikuvaus: kesken matkan kerran kompastunut sumusaarteen sateella ja belgialaisella suklaalla maustettu vinetto.

Kotimatka ja matkalla kotiin

Jalkapalloa on tuotu kotiin nyt useamman viikon ajan. Englanti on porskuttanut eteenpäin kuin historian tai huomisen taakkaa ei olisikaan. Dandymäinen Gareth Southgate on repinyt Englannin maajoukkueen juuriltaan ja nyt se lentää ilmalaivana äiti Venäjän yllä. Kotireitillä seuraavaksi vastaan astelee mystinen balkanilainen palloilukansa, jossa tarujen mukaan lapset syntyvät pallo sylissä. 

Kroatian ympärillä leijailee ottelu ottelulta enemmän kysymyksiä. Tanskaan vastaan jatkoajalle venynyt ottelu ei ollut varsinainen mestariteos. Myös Venäjä kaatui pitkän kaavan mukaan, joskin pelillisesti taikakivi syttyi vienoon hehkuun. Kylmä sateinen viima nousi kuitenkin Kiovan suunnasta. Ei niinkään asiana, vaan häiriötekijöinä, jotka saattavat koteloitua ohimoihin juuri nyt, kun ajatusten pitäisi avautua seesteiseen maisemaan. Berniin maastoutuneet kaksipäiset kotkat lennätettiin Pietarista kotiin. Jää nähtäväksi selviääkö Balkanin palloiluihme lastuistaan Ognjen Vukojevicin potkuilla. Maailmanmestarin on mahdollista pitää satiirisia puheenvuoroja, mutta kisat ovat vielä kesken ja varaslähdöt liputetaan armotta.

Englannilla menee hyvin. Harry Kane on tulikuuma, Harry Maguire on vallannut sekä hyökkäys että puolustuspään boksit, Harry Potterin tietävät kaikki eikä sumusaarten vastustajatkaan kalastele kaikkein kireimmillä siimoilla. Kroatialla on Luka Modrićin kultaiset pohkeet, mutta pitkät hapokkaat illalliset Nižni Novgorodin ja Sotšin vihreillä verannoilla ovat varmasti laskuttaneet siirtomaksut etukäteen. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, joten Kroatia ei voi laskea Danijel Subasicin kykyyn napsia rangaistuslaukaukset talteen, koska 120 minuuttia tarkoittaisi Kroatialle rämpimistä loputtomien ylä- ja alamaiden rämeikköjen läpi. 

Sekä Englannin että Kroatian kämmenet ovat kiinni kiveen upotetussa miekassa. Englannin käsi tärisee kokemattomuuttaan ja Kroatian puristusta keventää jo taitettu pitkä matka ja pään ympärillä lepatteleva sinikeltainen lepakko.

Viinikuvaus: slaavilaisella ja balkanilaisella mystiikalla maustettu kotiviini

Nousevat vastaan kullatut

Ranska-Belgia ottelussa kohtaavat nouseva ja kultainen sukupolvi. Ranska on uusinut hiljalleen nahkansa ja nyt se syöksyy nuoren runoilijan vimmalla kohti maailmanmestaruutta. Esikoisteoksen kirjoittajaksi se on hyvin kypsä ja sen peli on kehittynyt säe säkeeltä. Ranskan joukkueelta löytyy ainutlaatuinen seos voimaa, nopeutta ja taitoa. Kestoeksistentialisti Didier Deschamps on tehnyt pelkästään onnistuneita valintoja ja Ranska on menestyksekkäästi varioinut pelitapaansa vastustajan mukaan. Turnauksen edetessä maailmanmestaruus on väliin vaikuttanut ennalta kirjoitetulta.

Belgia on ammuskellut Lucky Lukena pitkin preeriaa. Brasilia vastaan se käänsi esiin kirkkaanpunaisen turkkinsa ja jätti Etelä-Amerikan haukkomaan henkeään. Brasilian Jogo do Bicho näytti jo leijonan merkkiä, mutta humalaisen munkin aiheuttaman hämmennyksen jälkeen sarjakuvasankarit keräsivät kolehdin. Brasilia tulee vielä, mutta näissä kisoissa ruletin kuula pysähtyi punaiseen.

Ranskaa vastaan Roberto Martínezin hatusta täytyy löytyä uusi kani tai Artur Rimbaud astelee jälleen pöydälle, Charles Baudelaire tuo viinit ja illan päätteeksi Simone de Beauvoir nousee Kolinda Grabar-Kitarovićin vierelle aloittaakseen riehakkaan tanssin. Martinez osui kerran silmät sidottuna häränsilmään, mutta nyt maalitaulu saattaakin olla pelkkä kuvajainen, johon leijailevan pelivälineen N’Golo Kanté nappaa lennosta ja sen jälkeen valonnopeat Antoine Griezmann ja Kylian Mbappé puhkovat äänivallin.

Viinikuvaus: nuorista rypäleistä ikiaikaisella reseptillä keitetty olemassaoloa luotaava seos, jonka päällä tuhkaa Lucky Luken pistoolista ja loraus luostariolutta

Kansa joka syntyy pallo sylissä

Anna kroatialaiselle lapselle pallo niin hän alkaa voittamaan arvokisamitaleita. 

Venäjän ja Kroatian tummenettujen lasien mittelö päättyi Kolinda Grabar-Kitarovićin voitontanssiin. Neljän ja puolen miljoonan asukkaan palloiluihme lunasti dramaattisten vaiheiden jälkeen paikan maailman neljän parhaan jalkapallomaan joukossa. Ansaitusti. Kroatia on ehtinyt lyhyen jalkapallohistoriansa aikana leimata lippunsa aivan futiksen perinteisten suurmaiden peesiin. Kroatian menestyminen ei nostata tuhkimotarinan auraa, koska sen laatu on itsestään selvää. Siksi jää helposti huomaamatta, että Kroatian menestyminen ei vain jalkapallossa, vaan urheilussa yleensä, ei korreloi sen asukasluvun kanssa. Miksi siis kroatialaiset vaikuttavat syntyneen pallo sylissä?

Kysymys osoittautuu pian vaikeaksi. Asiaan joko ei ole selkeää vastausta, sitä ei haluta kertoa tai sitä ei oikeastaan ole tutkittu. Pehmeät ja alueen ihmisiä glorifioivat helpot vastaukset liikkuvat jumalan lahja ja poikkeukselliset geenit -sfääreissä. Kiva. Enemmän tartuntapintaa tarjoutuu siitä, miten suhteellisen nuoren maan identiteetti ja olemassaolo rakentuvat huippu-urheilun kautta.

Zagrebista Kroatia-Venäjä -ottelun aikaan lähetetyt videot ihmismassoista kertoivat oman versionsa: ottelua seuraamaan oli kokoontunut niin miehiä kuin naisia ja käytännössä ikähaarukasta 0-100 vuotta. Kyse ei siis ollut nuorten miesten humalaisesta hegemoniasta, vaan aidosti koko kansaa liikuttavasta tapahtumasta. Kroatia vaikuttaisi elävän ja hengittävän maajoukkuejalkapalloa koko demografisella moninaisuudellaan. Näin ei kuitenkaan yksiselitteisesti ole. Kroatian nykyjalkapalloa leimaavat kannattajien protestit ja korruptio. Toinen on johtanut ensimmäiseen ja maajoukkueen kannatus on vähintäänkin kaltevalla pinnalla.

Olkoon että Kroatian maajoukkue on kansan tuen osalta hieman kelluvassa tilassa, mutta kansallisen identiteetin ja olemassaolon juuret ovat niin syvällä, että niitä ei yhdet Zdravko Mamićit katko. Kroatialla ja Uruguaylla on leikkauskohtansa siinä, että molemmat joutuvat suurempien puristuksissa pitämään meteliä itsestään. Kroatian osalta tilanne vielä korostuu, koska valtio on nuori. Huippu -urheilu kansallisena missiona toimii lipunkantajana ulkomaailmaan nähden ja lipunpystyttäjänä Kroatialle itselleen. Lieveilmiönä tästä on punoutunut nationalismin juonteita, mutta itsessään se ei muuta sitä, että kroatialaiset syntyvät punavalkoisen kuvaston ja symboliikan maailmaan. Sanotaan että kroatialaisille lapsille ei tarvitse erikseen opettaa kansallislaulua ja ei ole vaikea arvailla, minkälaisissa yhteyksissä Lijepa naša domovino (”Kaunis meidän kotimaamme”) lasten tärykalvojen läpi tunketuu.

Balkanin palloiluperinteet ovat Kroatiaa vanhemmat. Jo Jugoslaviassa urheilu oli merkittävä osa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siinä kansallisen identiteetin käymistilassa, jossa Kroatia osin edelleen on, lienee hankalaa jakaa kiitosta Jugoslavian -aikaisille palloiluperinteille. Ehkä juuri siksi kysymystä Kroatian palloiluihmeiden juurisyistä väistellään. Syyt kuitenkin kaikuvat osin Jugoslavian ajalta ja näistä syistä on kirjoitettu kirjoja . Jalkapallo oli Jugoslaviassa samansuuntainen kansallisen olemassaolon pönkittäjä kuin se on nyt Kroatiassa. Ilmiöhän ei sinänsä ole uusi, vaan pikemminkin osa maailman valta, identiteetti ja propagandapeliä.

Kroatiaa on ajanut huippu-urheilussa eteenpäin nälkä. Luka Modrićien ja UNESCON -maailmanperintökohteiden takana on yksi Euroopan köyhimmistä ja taloudellisesti epävakaimmista valtioista. Kroatia on siinä mielessä Euroopan Brasilia, että vaikeissa oloissa jalkapallo on lapsille paljon enemmän kuin valinta tai harrastus. Jalkapallo on tarunhohtoinen väylä parempaan elämään ja siinä on kyse elämästä selviytymisestä. Olosuhteet antavat tasoitusta elämässä, mutta etulyöntiaseman jalkapallossa esimerkiksi Suomeen verrattuna. Mahdollisuudet elämässä ovat lähtökohtaisesti rajatummat, joten on luonnollista, että kurotetaan siihen ehkä ainoaan oljenkorteen, jonka Davor Šukerit ja Robert Prosinečkit ovat ainakin näennäisesti kaikkien poikalapsien saataville laskeneet. Yksilöiden ja valtion olemassaolokamppailut laskeutuvatkin kätevästi samalle valtaväylälle, jolla Kroatian jalkapallokansa kipinät roiskuen liiraa. Menestysreseptin se jättää ovelasti kertomatta.  

Viinikuvas: nuori ja hieman kipuileva kansallisviini