Vitsikkäästi historiankirjoihin

Boryspilin lentokentältä on yön hämärissä lähtenyt kaksi lentokonetta: toinen Madridiin ja toinen Liverpooliin. Aamupäivän aurinko nousee läntisillä aikavyöhykkeillä ja sen seesteisyys herättää eilisen finaalin taas eloon. Ennalta-arvattu tulos kietoo sisäänsä yhden erikoisimmista ja jopa absurdeimmista tapahtumankuluista miesmuistiin.

Liverpool tuli päälle yleisen syyttäjän lailla ja Madrid otti paineen vastaan, kuten kyyninen mestari. Pari syöttöä meni sinne tänne, mutta skriptissä oli oletusarvo, että Madrid tulisi vielä iskemään takaisin. Siksi Liverpool kaipasi maalia, jota se ei saanut. Sen jälkeen siirryttiin ennalta-arvattavan tarinankulkuun, jonka detaljit olivat kuitenkin outoja.

Sergio Ramosin judomaisia piirteitä sisällään pitänyt mattoon vienti, joka päätti Liverpoolin kirkkaimman tähden Mohamed Salahin kiovalaisen tuolileikin, oli ottelun ensimmäinen haukkakohta. Liverpoolin oli luotava nahkansa uudestaan. Salahin poskipäillä ei kuitenkaan liidellyt yöperhosta ja Liverpoolin ylikierroksilla käynyt höyrykattila jäähtyi kuin faaraon käskystä.

Madrid otti pelin haltuun. Karim Benzema tökkää enteenomaisesti maalin. Maali hylätään paitsiona. Isco käy heti perään kolauttamassa pallon ylärimaan ja Real Madrdiin maali on tuloillaan. Sen jälkeen nähtiin kummallinen skenaario, jossa Loris Karius lähtee avaamaan peliä heittämällä. Benzema kurkottaa jalkansa eteen, pallo osuu Benzeman ulkosyrjään ja valuu sitten tolpan viereen. Ranskalais-algerialaisen Karimin mestareiden liigan välieristä alkanut suotuisten tuulien matka ottaa aimo henkäyksen purjeisiinsa. Herää kysymys, että voisiko maalin hylätä pelin hengen vastaisena?

Liverpool tasoittaa. Tasoitusmaalin tekee Sadio Mane, joka on ollut heidän paras pelaajansa. Silti on vaikea nähdä, että punaiset vielä kääntäisivät pelin kokonaan.

Marcelo keskittää laidalta ja ilmaan nousee sakset. Pallo painuu maaliin. Hetken tihrustan ruudulta, että oliko se taas Cristiano Ronaldo. Ei ollut. Finaalin taidokkaimmasta sorituksesta vastaa Walesin -prinssi Gareth Bale: huppuvireinen ja penkille pudotettu Madridin oikukkaan jalkapallomanian viimeisin kuva ja finaali-illan pääakrobaatti.

Real Madrid jäädyttää tämän jälkeen pelin ja tappaa punaisten tunteen.

Gareth Balen lähettämä ja Kariuksen käsistään lipsauttama knuckle-ball päättää ottelun. Joidenkin mielestä se saattaa päättää myös Kariuksen uran. Toisaalta Kariuksen ura saattaa tästä myös varsinaisesti vasta alkaa. Ottelun ratkaisut kiteytyvät nyt härskisti yhden pelaajan virheisiin. Olkoonkin että pelin kuva enteili tulostaulunmukaista lopputulemaa, mutta jotain perverssiä on siinä tavassa, miten ottelu lopulta ratkeaa.

Lopussa Ronaldo karkaa vielä laidalta, mutta kentälle rynnännyt katsoja ainakin osittain edesauttaa sitä, että Ronaldo jää maaleitta.

Show ei lopu Milarad Mazicin puhaltaessa pelin poikki, vaan se jatkuu hämmentävänä sivuestradeilla. Ensin ottelun sankari Bale kuittaa kansainväliselle medialle, että hänen pitää olla joukkueessa, jossa hän pääsee joka viikko pelaamaan. Seuraavaksi Ronaldo kiittelee samalle yleisölle vuosistaan Madridissa kuin nyt käynnissä oleva olisi viimeinen. Tulee mieleen että mestareiden liiga olikin henkilökohtainen missio, jolta on hyvä ponnistaa seuraavaan kenttään.  Jotain jakomielistä kuviossa on. Aivan kuin siinäkin että Kiovasta Donetskiin on alle 800km matkaa.

Pelaajalegenda Zinedine Zidane on nyt myös valmentajalegenda. Hän ottaa historiallisen kolmannen mestareiden liigan mestaruuden putkeen, mutta jotenkin läpällä ja vitsikkäästi. Sitä jää odottamaan MM-kisoja ja toivoo, että ne kertovat jalkapallon tarinaa vielä paremmin yksityiskohdat huomioiden.

Viinikuvaus: sattumia laadukkaassa rungossa

Liukastelua, sankaritarinoita ja onnekkaita pomppuja Kiovassa

Real Madrid saati Liverpool eivät olleet omien sarjojensa parhaat joukkueet. Voitaneen jopa sanoa, että eivät lähelläkään parhaat. Mestareiden liigan finaalissa kohtaavat nimenomaan kaksi turnausmuotoisen kilpailun parasta joukkuetta. Real Madrid ja Liverpool ovat olleet mestareiden liigassa vastaanottavinakin joukkueina riittävän tehokkaita ja riittävän taitavia voittamaan. Täydellisyyteen hiottujen pelillisten nyanssien sijaan kuninkaalliset ja punaiset tuovat Kiovaan mukanaan ilmeiset pelilliset rajoitteensa, joita ne ovat huippuyksilöidensä ja jääräpäisesti ontuvan pelitapansa avulla suurpiirteisesti puuteroineet piiloon.

Real Madrid on yhtä kuin voittaminen. Vuodesta toiseen se voittaa. Mitä hankalampi paikka, sen varmemmin kuninkaalliset venyvät ja jättävät voiton merkkinsä eurooppalaiseen huippufutikseen. Zinedine Zidane on jopa epäilyttävän aulliisti antanut mediaan kommentteja, jossa kertoo olevansa valmentajana vähän sinnepäin. Samaan aikaan pukukopin Marseillen -ruletti pyörii harmonisempana kuin koskaan. Mestari on mestari, vaikka taktisten kuvioiden piirtämiseen tarkoitettu tussi olisikin jo päässyt kuivumaan. Pelataan sitten vaikka samoilla, mitä viimeksi tai sitä edellisellä kerralla.

Liverpooliin liittyy liukastelevaa dramatiikkaa ja otteluiden lopuissa rinnalle nousevia heittopusseja. Pelien ja erityisesti vastustajien kovetessa se on kuitenkin ollut parhaimmillaan. Nyt vastassa on maailman paras turnausjoukkue, joten oletusarvoisesti nähtäneen kauden parasta Liverpoolia. Ottelun lopputuloksen kannalta alleviivaavaa onkin se, että nähdäänkö myös kauden kaikkein keskipakoisvoimaisinta  ailahtelua. Liverpool on ollut yhtä kuin voittaminen. Silloin muinoin ja sen muinaisuuden alttarilta Jürgen Klopp ammentaa magiaa, jonka avulla kuluvalla futiskaudella nähtäisiin vielä yksi ihme. Kenties pyramidin muotoinen.

Real Madridin voitto vaikuttaa ilmeiseltä. Juuri riittävän ilmeiseltä, että se nostaa jalkapallojumalien metkuja pidempään seuranneiden madridistojen karvat pystyyn. Kiova tuottaa mittelölle jo valmiiksi dramaattiset puitteet, joten melkein mitä vain voi olla odotettavissa: draamaa, sankareita, onnekkaita pomppuja ja epäonnekkaita lipsahduksia. Kaikkea mitä maailman ykköslajin ykkösturnauksen finaaliin kuuluu.

Viinikuvaus: sankaritarinoilla leimattua voiton lientä

Tervetuloa takaisin Parma Calcio 1913

Sosiaalisen median fiidistä pomppaa esiin teksti siitä, että Parma Calcio 1913 palaa Serie A:han. Sinikeltaisia muistikuvia lähtee vyörymään. Hernan Crespo, Lilian Thuramin, Fabio Cannavaron ja Enrico Chiesan tähdittämä joukkue on aina ollut oma suosikkini Italiasta. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että alasarjavuodet eivät ole kuitenkaan olleet kaikkein tarkimman skoopin alla.

Nopea googlaus vielä parhaiden aikojen kokoonpanoista osoittaa, että ehkä kaikkein merkittävin eli Gianluigi Buffon oli kaivautunut muistijäljellään hieman syvempiin syövereihin. Buffon on niin ikoninen Juventuksen hahmo, että kinkun ja juuston tuoksuinen Parma tulee vasta jälkiliukuna. Buffon jakaantuukin kahdeksi: nuorena pelipaikkansa Seria A:ssa paikkansa napanneeksi nuoreksi Parman Buffoniksi ja ikoniseksi lähes kaiken voittaneeksi Juven Buffoniksi.

Kokoonpanoa vilkuillessa silmäkalvoille piirtyy legendaarisen Championship Manager -pelin graafikoilla avauskokoonpanon runko, johon jo mainittujen lisäksi nousee Luigi Apolloni, Nestor Sensini, Antonio Benarrivo, Mario Stanic ja Dino Baggio. Pintaan nousee myös muisto junnufutisreissulta vedetystä pitkävedosta, jossa haettiin Parman vierasvoittoa Juventusta vastaan. Tämä ei toteutunut, mutta tuntui silloin ihan mahdolliselta.

Muistojen jälkeen tulee Black Out. Jojoilua keskikastin ja Serie B:n välillä. Lopulta 2015 Silvio Berlusconin kanssa väkevää kilpailua käyneen Tanzinin perheen Parmalat yhtiön taloudelliset vaikeudet imivät myös A.C Parman konkurssiin. Parma katosi huippufutiksen kartalta. Matkalla seura on synnytetty pariin kertaan uudestaan ja nimikin on vaihtunut.

Nykyrosterista on vaikeampi iskeä tarinaa. Hiukan kaivamalla selviää, että joukkueen nykyinen kapteeni Alessandro Luccarelli on ainoa pelaaja, joka jäi joukkueeseen, kun se tiputettiin Serie D:hen. Hän myös antoi lupauksen, että tuo sen takaisin Serie A:han. Siinä on mieltä lämmittävä pala futisromantiikkaa. 

Jotain enteellistä voisi nähdä siinäkin, että Buffonin ura Juventuksessa päättyy samana päivänä, kun Parma varmistaa paikkansa Serie A:ssa. Tapahtumat tietyllä tavalla jo itsessään symboloivat loppumista ja uudelleensyntymistä italialaisen futiksen kontekstissa, joten ehkäpä ajatus Buffonin palaamisesta Parmaan on kuitenkin hiukan laukalle lähtenyt. Parman myötä ensi kausi on Seria A:ssa kuitenkin juustokinkkulautasen verran kiinnostavampi.

Viinikuvaus: italialaista uudelleensyntynyttä juuston ja kinkun kera nautittavaksi

EL CLÁSICO -mitä väliä?

Mestareiden liiga ja La liiga rullaavat kohti eri päätepysäkkejä. Katalonian ja Madridin luotijunat ovat kasvaneet täksi kaudeksi erilleen. Real Madrid ei syksyn pimenevissä illoissa osallistunut riittävällä intensiteetillä arjen pyörittämiseen. Lisäksi tilanteeseen liittyy kolmannen tekijän, enemmän perinteitä ja mytologiaa kuin varsinaista menestystä symboloivien Rooman keltapunaisten, tähdenlento ja väliintulo. Se oli viimeinen niitti kuninkaallisten ja sinipunaisten rakkausmatkalle.

Illalla Real Madrid ja FC Barcelona tuodaan kiusallisella tavalla saman pöydän ääreen. Barcelona vie La liigan ja sikäli kun Real Madrid voittaa mestareiden liigan, tulevat molemmat seurat yksiselitteisesti julistamaan oman pesueensa Espanjan ja sanalla sanoen myös maailman parhaaksi. El Clásicoita on pelattu tällä kaudella neljä ja voitot ovat tasan 2-2. Illan ottelun voittaja ottaisi omaan vaakaansa ison punnuksen. Tasapeli jättäisi futiskauteen ratkaisemattomuuden tuntua. Monelta kantilta katsottuna nyt pelataankin eurooppalaisen huippufutiskauden finaalia, joka voi päättyä myös ratkaisemattomaan.

Pelissä on paljon muutakin. Barcelonasta on tulossa La liigan historian ensimmäinen joukkue, joka ei häviä kauden aikana kertaakaan, kunhan se ei häviä tänään. Silmiin piirtyy Lionel Messin ikoninen tuuletus viime vuoden huhtikuulta Santiago Bernabeulla. Tuuletus on jättänyt väkevän jäljen ja varmasti jonkin asteisen trauman Real Madridin kannattajiin. Tänään olisi mahdollista tasata tilit ja palauttaa lyömätön Barcelona takaisin kuolevaisten joukkoon. Sitten on vielä ehkä jäävä Zinedine Zidane vs. ehkä lähtevä Ernesto Valverde, Cristiano Ronaldo vs. Lionel Messi ja Sergio Ramos vs. Gerard Pigue. Sitten on vielä FC Barcelona vs. Real Madrid: yksittäisistä otteluista kaikkein suuriin.

Viinikuvaus: puhdas ja tulinen klassikko

Mestareiden liiga välähdyksinä

Pian loppuun kuluva eurofutiskausi on mestareiden liigan osalta hämmentävä. Tätä tekstiä kirjoittaessani Manchester City siirtyy 4-1 -johtoon West Hamia vastaan. Itseni lisäksi varmasti muutama muukin saattoi pitää joukkuetta Euroopan parhaana, kunnes Liverpool ravasi sen nurin mestareiden liigassa. Espanjassa mestaruuteen lasketteleva Barcelona sai shokkihoitoa A.S Romalta, jonka futiksen suuruuden vuodet ovat melkein entisen imperiumin ajoilta. Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus sai jollain tavalla kunniakkaan lähdön, kun lähes ikimuistoisten vaiheiden jälkeen se joutui niiaamaan Real Madridia vastaan.

Liverpool on siis menossa mestareiden liigan finaaliin. Se on melkein yhtä outoa kuin, jos se ei mene, ja Roma menee. Toinen finalisti on joko Real Madrid tai Bayern München. Real Madrid on pelannut tällä kaudella kahdella joukkueella. Ensimmäinen on valkoista lippua puolitangossa roikottava La liigan joukkue ja toinen on mestareiden liigassa pelaava huippukuntoinen ja konemaisesti voitosta voittoon porskuttava valkoinen spektaakkeli. Pelaajat ovat samat. Bayern München taas joutui kutsumaan hyvissä ajoin Jupp Heynckesin eläkepäiviltään tuomaan rotia Bayernin peliin. Rotia tulee bundesliigan mestaruuden verran, mutta että varasuunnitelmalla paineltasiin mestareiden liigan voittoon asti. Se olisi vielä oudompaa kuin Manchester Unitedin tippuminen Sevillalle.

Onko nyt unohtunut joku joukkue? Omassa sarjassaan suvereenisti pisteitä napsiva ja kevääksi vielä kuntohuippunsa ajoittanut suurseura? Ei. Kaikki tuli käsiteltyä paitsi PSG. Annetaan rauha tämän kauden osalta sille.

Kun ajetaan pikakelauksella kautta taaksepäin, silmissä välähtää Cristiano Ronaldon saksipotku, Gianluigi Buffonin silmien edessä helkkyvä punainen kortti, Cristiano Ronaldon rankkari, Kóstas Manolásin ohjaus etutolpalta ja Mohamed Salah. Viimeinen kappale on vielä kirjoittamatta. Nyt jo tiedetään että kuluva kausi tullaan muistamaan yksittäisistä hetkistä ja dramaattisista käänteistä yksittäisen projektin suvereniteetin sijaan.

Viinikuvaus: arvaamaton, mieleenpainuva ja jokaisella suullisella hieman erilainen

Paluu Etihadille

Tammikuisen yön pikkutunteina nytkähti bussi taas kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Erinäisten sattumien summana määränpäänä oli jälleen viikonloppu Manchesterissä, joka huipentuisi Manchester City-Newcastle -otteluun. Futisreissuun lähteminen on varsin helppoa eikä aina ihan järjettömän kallistakaan. Pakettina liput, neljän tähden hotelli ja edestakaiset lennot maksoivat piirun alle 600€. Edullisemminkin varmasti vielä pääsee, kun räätälöi pakettinsa itse ja on hyvissä ajoin liikenteessä.

Manchesterissä oli kylmää, kosteaa ja tuulista. Ei siis mitään uutta saarivaltion auringon alla. Kaupunki itsessään on varsin kompakti ja etäisyydet keskustan alueella sopivia, jotta paikasta (pubista) toiseen pääsee hyvin tallustelemaan kävellen. Kaupungissa ei stadionkierrosten ja futismuseon lisäksi hirveästi varsinaisia turistikohteita ole, mutta kaupungista löytyy hyviä ravintoloita ja myös virkeää olutkulttuuria, kun hieman tekee taustatyötä. Hintataso on varmasti myös huokeampi, mitä esimerkiksi Lontoossa eli sikäli Manchester on hyvä valinta reissukohteeksi.

Manchester City-Newcastle -ottelun alkuseremoniat käynnissä

Pelipäivänä taksi alle ja pelipaikalle. Matkalla taksikuski antoi oman analyysinsä Manchester Cityn edellisestä tappiollisesta pelistä Liverpoolia vastaan. Taksikuskin mielestä City prässäsi liian korkealta, jolloin Liverpool pääsi hyödyntämään hyökkäyspelinsä vahvuuksia. Kävi mielestäni järkeen. Sinänsä pieni huoli oli siitä, että Cityn hyvä vire olisi taittumassa, koska ajatuksena oli nähdä ehkä tämän kauden eurooppalaisen futiksen paras joukkue hyvässä tikissä. Ottelussa oli myös aineksia siihen, että City pyörittäessä ja Newcastlen vetäytyessä peli jatkuisi pitkään 0-0 tilanteessa ja jossain vaiheessa matsin loppupuolella City sitten ratkaisisi pelin. Toiveissa oli siis nopea avausmaali.

Varatut liput löytyvät helposti Stadionin kupeeseen rakennetusta lippupisteestä ja käytännössä jonottamatta. Paikkamme sijaitsivat siten, että niistä oli myös suora näkymä vierasjoukkueen fanikatsomoon. Newcastlen fanit olivatkin aloittaneet selvästi otteluun valmistautumisen hyvissä ajoin. Harmillisesti noin kymmenkunta katsojaa näki ottelusta vain joitain alkupuolen minuutteja, koska kyyditys kävi järjestysmiesten kantamana nippusiteissä stadionin uumenissa sijaitseviin säilytystiloihin. Newcastlen fanit toivat oluthuuruisen tuulahduksen siitä, mitä perinteinen brittifutiskulttuuri on ja on ollut. Ristiriita Cityn kaupallisempaan ja rahan kyllästämään identiteettiin oli mielenkiintoinen.  

City otti hyvin pian ottelun komentoonsa ja Newcastle tyytyi tai olla pakotettu pakittelemaan. Pallonhallinta huiteli 80% tasolla. Pallonhallinta ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näennäiseltä missään vaiheessa, vaan se kulki suunnitelmallisesti kohti vastustajan maalia tiettyjen syöttökuvioiden toistuessa. Pallon menetettyä City pyrki joko nopeasti prässäämään pallon takaisin tai rikkomaan vastustajaa ja pysäyttämään tätä kautta sen nopeat hyökkäykset. Cityn hyökkäykset kulkivat etenkin ensimmäisellä puoliajalla paljon vasemmalta laidalta, josta kokoonpanoon nostettu Oleksandr Zinchenko nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä. Pallo käy ensimmäisen kerran maalissa 18:sta minuutin kohdalla, mutta takatolpalle hiipinyt Raheem Sterling on paitsiossa.

Odotettu avausmaali nähdään, kun ottelua on pelattu 34 minuuttia. Kevin De Bruyne lähettää kovan tarkan keskityksen vasemmalta laidalta ja toppareiden väliin hiipinyt Sergio Agüero ohjaa päällään pallon läheltä maaliin. Tunnelma stadionilla vapautuu. Maali on vaikuttanut väistämättömältä, mutta pientä tuskatumistakin oli jo ilmassa.

Toisella puoliajalla pelin kulku ei juuri muutu. Newcastle jatkaa vetäytymistä ja kurinalaista puolustamista toivoen ettei City iske toista maalia. Toive ei kuitenkaan pidä kauaa: Sterling murtautuu vasemmalta laidalta läpi, Javier Manquillo rikkoo ja pallo viedään pilkulle. Agüero niittaa pilkulta illan toisen maalinsa. Yleisö reagoi hyvin maltillisesti. Cityn kannattajat ovat selvästi tottuneet voittamiseen ja ratkaiseviin maaleihin. 2-0 menee business as usual-kategoriaan eikä siitä tarvitse sen enempää innostua. Peli vaikuttaa ratkenneelta ja nyt vain odotettaisiin hakeeko City aktiivisesti lisää maaleja vai lähteekö se jäädyttämään peliä pallonhallinnan kautta.

Kymmenen minuutin kuluttua ottelussa nähdään ottelun kannalta positiivinen käänne. Ciaran Clarke puhkaisee Cityn korkealla pelaavan puolustuslinjan, Jacob Murphy karkaa läpiajoon ja chippaa tyylikkäästi vastaan ryntäävään Edersonin yli. Newcastlen fanikatsomo räjähtää. Tulee fiilis, että kävi ottelussa lopulta miten tahansa, he ovat jo voittaneet. Maalia ei kukaan voi Newcastlelta viedä pois. Newcastlen fanikatsomosta kulkee valtoimenaan viestejä käsimerkkien muodossa Cityn kannattajille pitkään maalin jälkeen. Sillä ei ole väliä, että joukkue on edelleen tappiolla.

Peli herää henkiin. City luo tukun maalipaikkoja, mutta ei onnistu viimeistelyssä. Ajatus siitä, että nähdäänkö lopussa vielä spektaakkelimainen tasoitus esimerkiksi erikoistilanteesta, kutkuttelee mieltä.

Peli on ollut hyvä. Cityn hyökkäyspeli on ollut juuri niin suvereenia kuin odotettua. Se on kenties maailman parasta tällä hetkellä. Newcastle on roikkunut sinnikkäästi mukana ja saanut hyödynnettyä sille avautuneen tilaisuuden. Newcastlen fanit ovat tehneet ottelun tunnelmasta erityisen. Ottelun kruunu nähdään, kun Agüero löytää jälleen riittävän tilan keskeltä. Leroyn Sanen syöttö löytää Agüeron, joka kylmähermoisesti viimeistelee vaikeasta peliasennosta: haattutemppu ja peli on selvä, kun 83 minuuttia on pelattu.

Viinikuvaus: kylmää, kosteaa, tuulista ja jännittävää brittilientä  

Valioliigan roolijako

Valioliiga on pyörähtänyt hyvän kierroksen eteenpäin. Joukkueet ovat kaivaneet ensimmäiset lähtökuoppansa. Povattu Manchesterin kaksoisvoitto on vahvasti raiteillaan. Yllätyksenä kuitenkin se, miten hyvä Manchester City tällä hetkellä on. Cityn vastustajien maaliverkot ovat venyneet siihen malliin, että analogiat valioliigan ja la liigan erityisluonteista ovat vaikenemassa. Valioliigassakin pystyy paukuttamaan maaleja barcamaisesti melkein neljän tehdyn maalin keskiarvolla.

Manchester City - West Bromwich -ottelun ensimmäinen vartti herätti siihen, että maailman paras seurajoukkue majailee tällä hetkellä Manchesterissä. Josep Guardiola on sen sinne vaivihkaa nurkannut ja City vaikuttaa pysäyttämättömältä. Etenkin kun Arsenalia vastaan pelatussa matsissa jopa tuomaritkin seurasivat vaaleansinisten huilunsoittoa.

Jose Mourinhon Manchester United saa vielä yhden momentumin. Se on Manchesterin derby joulukuussa Old Traffordilla. Mikäli täysi pistepotti jää Mourinhon pussukkaan, voidaan vielä avata keskustelua mestaruustaistelusta. Muussa tapauksessa laliigamaisesti peli on selvä ennen kuin vuosi vaihtuu, sillä eletään kautta, jossa 0-0 vierastasapelit eivät kanna mestaruuteen asti.

Tottenham ja Chelsea viettävät siestakautta, jonka päässä häämöttävät paikat mestareiden liigaan. Tottenhamin mestaruusvaunut rymistelevät ohi kahtena edellisenä kautena. Mauricio Pochettinon naamasta sen näkee. Chelsean Antonio Conten puvun taskusta ei täksi kaudeksi löydy enää kania tai kyyhkystä. Arsenal on Arsenal ja Liverpool on Liverpool. Toinen niistä päätyy toisen edelle valioliigassa.

Mancester Cityn ylivoima saattaa viedä mielenkiinnon. Mainittakoon kuitenkin se, että Burnley on ollut tympeä vastus melkein kaikille, Crystal Palace tulee vielä nousemaan pois pahnojen pohjalta ja täksi kaudeksi valioliigaan nousseet joukkueet näyttävät tulleen jäädäkseen, joten shokkiputoamisia on tyrkyllä. Tulee mieleen, että näinköhän Wayne Rooney päättää uransa championshipistä käsin? Tragediaa, draamaa ja komediaa on näytillä kakkossalissa, jos jokin ärsyke herättää vaaleansinisestä hypnoosista.

Viinikuvaus: vaaleansinistä, päihdyttävää ja pettävää