FC Internazionale Milano-Juventus FC: Derby d'Italia - kenen Italia?

Juventus FC:n ja F.C.Internazionale Milanon välinen Derby D’Italia on kahden Italian menestyneimmän seuran köydenveto. Derby on leimattu myös Italian kiihkeimmäksi sellaiseksi otteluksi, jossa joukkueet tulevat eri kaupungeista. Joukkueet voittivat Italian mestaruuksia suhteellisen tasaiseen tahtiin 1970 -luvulle asti, jolloin Juventus tikkasi karkumatkalle mestaruuksien osalta.

Juventuksen ja Interin Italia

Vuosikymmenten aikana derby on ottanut ekstrakieppiä useammasta erikoisemmasta tapahtumasarjasta. 1960-1961 -kaudella mestaruuskamppailun loppusuoralla Juventuksen ja Interin -ottelu jouduttiin keskeyttämään katsojien rynnättyä kentälle. Ottelu tuomittiin Interin voitoksi, mutta päätös pyörrettiin myöhemmin ja ottelu määrättiin pelattavaksi uudelleen. Sinimustien leirissä nähtiin, että Umberto Agnellin kaksoisrooli Juventuksen hallituksessa ja Italian jalkapalloliiton presidenttinä oli päätöksen pyörtämisen näkökulmasta ratkaiseva tekijä. Protestiksi Inter juoksutti uusintaotteluun juniorijoukkueensa ja peli päättyi 9-1 Juventukselle. Juventus toki oli tässä vaiheessa jo varmistanut sarjavoiton.

Angelo Morattin ja Umberto Agnellin Italia

Kaudella 1998-1999 Inter oli Juventusta mestaruustaistelussa yhden pisteen perässä, kun joukkueet kohtasivat. Parin minuutin sisällä Juventuksen Mark Iuliano lanasi Ronaldon nurin rangaistusalueella. Taklauksesta ei tullut rangaistuspotkua. Tilannetta seuranneessa hyökkäyksessä Taribo West kaatoi Juventuksen Alessandro Del Pieron ja pallo vietiin pilkulle. Juventus otti 1-0 johdon Del Pieron lakaistessa ampumansa rangaistuspotkun riparin sisään. Inter teki myöhemmin tasoitusmaalin, mutta sekin hylättiin. Tapahtumat vahvistivat sitä Italiassa voimissaan olevaa narratiivia, jonka mukaan sekä Italian jalkapalloliitto että erotuomarit suosivat aina Juventusta. Juventus voitti kyseisen ottelun ja lopulta myös scudetton. Interistit kutsuvat kyseistä ottelupäivää Suuren varkauden -päiväksi. Kiista ottelusta vietiin Italian parlamentin kyselytunnille asti, josta kehkeytyi myös farssimainen näytelmä. 

Juventus menetti vuoden 2004-2005 scudetton, koska heidän todettiin syyllistyneen ottelumanipulaation. Lisärangaistuksen Juventus pudotettiin 2005-2006 -kaudella sarjan viimeiseksi. Inter vei scudetton, jolloin interistit pääsivät näpäyttämään juvelaisia siitä, että he olivat olleet syytöstensä kanssa koko ajan oikeassa. Ruori pyörähti kuitenkin vielä kertaalleen ja myös Interin epäiltiin syyllistyneen ottelumanipulaatioon. Vanha Rouva pääsi näpäyttämään takaisin. Juventus pudotettiin Serie B:hen ja Inter sai skandaalissa lopulta ylemmän käden, koska se nappasi Juventuksesta sekä Zlatan Ibrahimovićin että Patrick Vieiran riveihinsä eikä siltä ole valituksista huolimatta viety scudettoa.

Juventuksen palatessa Serie A:han ottivat Giorgio Chiellini ja Ibrahimović väkevästi yhteen, mikä on myös noussut yhdeksi Italian derbyn symboliksi. Paolo Monteron Luigi Di Biagioon kohdistama nyrkkikolhaisu oli jo aiemmin noussut mukaan kuvastoon.

José Mourinhon ja Claudio Ranierin Italia

Derby saavutti polttopisteensä José Mourinhon käydessä Inter -aikakautenaan mediapeliään Juventuksen Claudio Ranieria vastaan. Samaisena aikakautena Juventuksen kannattajat ottivat kotiottelussaan sellaisella vimmalla Interin Mario Balotellin vastaan, että he joutuivat pelaamaan seuraavan ottelunsa tyhjille katsomoille. Balotelli vastasi kyseiseen huomionosoitukseen filmaamalla Felipe Melon ulos kentältä. Tapahtumien seurauksen jopa Gianluigi Buffonin vati kaatui ja tämä kävi Thiago Mottan raiveleihin kiinni. Mourinho oli itse lentänyt jo tässä vaiheessa katsomon puolelle.

Illan ottelu on sikäli erityinen, että Juventuksen scudettoputki saattaa tällä kaudella olla katkolla. Vanha rouva on tällä hetkellä sarjassa viidentenä. Tosin sitä ei millään matematiikalla voi laske vielä mestaruuskamppailusta ulos, koska kärkisijat ovat iskuetäisyydellä. Milanon molemmat raitapaidat ovat Juventuksen edellä ja haistavat varmasti tulevan kauden scudetton. Illan ottelu väräyttääkin Serie A:n vaakaa väkevästi joko Novarasta itään tai länteen.

Antonio Conten vai Andrea Pirlon Italia?

Viinikuvaus: Fiateja, muotia ja kädestä käteen pöytien alla kulkevia pulloja

Inter Milano - AC Milan: brändätäänkö uusiksi?

Inter Milanon ja AC Milanin Derby della Madonnina nostaa sinistä, punaista ja mustaa hehkua Milanon Katedraalin huipulta Milanin kaupunkia ihastelevan neitsyt Marian patsaan poskille. Luokkataustojen kaiut, joissa sinimustat Nerrazzurrit pöristelivät San sirolle moottoripyörillä ja punamustat Rossonerit hikoilivat matkansa Milanon futispyhätölle julkisen liikenteen välineillä, ovat vuosien saatossa vuotaneet kansanosien sekamelskaksi. Milanossa arpasi kuitenkin muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta osuu joko punamustalle tai sinimustalle puolelle. Se on lähtemättömästi koodattu kaupungin DNA:han.

Muotikaupungin väriräiskeet kukkivat illalla tavallista kirkkaampina. Antonio Conte on saanut puhalleltua Inter Milanon mukaan mestaruustaisteluun. Juventuksen dynastian säihke on ollut hiipumaan päin ja viimeksi lauantaina sen silmille puhalleltiin piikikkäitä ruusunlehtiä Veronan rakkaudenkaupungin aurinkoisella areenalla. AC Milania ei tuntunut herättävän ensin mikään. Kaiken sekasotkun keskellä se menetti hetkeksi oikeuden europelipaikkoihinsa ja valkoviinikastike oli kärtsäämässä reilusti pohjaan. Sitten muuan ruotsalainen oman elämänsä jumalhahmo, Zlatan Ibrahimović, palasi kaupunkiin ja käänsi sekä joukkueen hengen että kuntopuntarin kohti koilismaantarustoa.

Antonio Conte on taktisesti kääntänyt myös tämän päivän futiksen lainalaisuuksista kertovan sivun. Inter pelaa nopeasti etenevää futista, jossa pelin virran syvimmät uomat uurtuvat sekä vasemmalle että oikealle laidalle. Conten englannintuliaisten, Victor Mosesin ja Ashley Youngin, lisäksi avaukseen tyrkyllä ovat kotimaiset Cristiano Biraghi ja Antonio Candreva. Laidoilta irtoavien keskitysten alle on ensimmäisenä ryykäämässä Romelu Lukaku. Lukakun sateensuojissa juonii tyypillisesti tänään sivussa oleva Lautaro Martinez.

AC Milanin Stefano Pioli on pitkänlinjan futisvaikuttaja Italiassa niin pelaajana kuin valmentajanakin. Pioli on valmentanut myös Milanon sinimustalla puolella, mikä tuo oman jännitteensä. Pioli suosii korkeaa prässiä ja miesvartiointia puolustuksen keskustassa. Piolin AC Milan on tyypillisesti pelannut 4-3-3 -muodostelmassa, mutta se on myös varioinut kokoonpanoaan jonkin verran ja viimeiset matsit Pioli on pelannut 4-4-2:lla. Vasemmalla laidalla nouseva laitapakki Theo Hernández osallistuu aktiivisesti hyökkäyspeliin ja on myös joukkueen paras maalintekijä. Oikealla laidalla laitapakki pelaa hieman konservatiivisemmin ja hyökkäysvastuu on viime matseissa ollut Samu Castillejolla.

Illan matsissa nimenomaan laitapelaaminen lienee viisasten kivi. Mikäli AC Milan pääsee iskemään Interin nousevien laitapuolustajien selustaan, voi punamustien piikissä todennäköisesti hääräävä Ibrahimović varastaa otsikot. Conte saattaakiin ohjeistaa laitapelaajansa pelaamaan normaalia puolustavammin, jolloin tullaan näkemään kokonaisuudessaan tarkka ja riskejä välttävä kokonaisuus, jonka ratkaisua haetaan yksittäisen pelaajan taidon tai erikoistilanne pelaamisen kautta.

Yksi ja ehkä kaikkein kutkuttavin skenaario on myös, että Derby della Madonninan imu vie pelaajat mennessään, jolloin pelin kulku voi olla räiskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun. Tämä saattaisi olla myös italialaisen futiksen kannalta paras skenaario. Serie A:n brändille tekisi hyvää saada taas muutakin puhuttavaa kuin jatkuvat rasismikohut.

Viinikuvaus: kiehuu, läikkyy ja räiskyy

Valioliigan roolijako

Valioliiga on pyörähtänyt hyvän kierroksen eteenpäin. Joukkueet ovat kaivaneet ensimmäiset lähtökuoppansa. Povattu Manchesterin kaksoisvoitto on vahvasti raiteillaan. Yllätyksenä kuitenkin se, miten hyvä Manchester City tällä hetkellä on. Cityn vastustajien maaliverkot ovat venyneet siihen malliin, että analogiat valioliigan ja la liigan erityisluonteista ovat vaikenemassa. Valioliigassakin pystyy paukuttamaan maaleja barcamaisesti melkein neljän tehdyn maalin keskiarvolla.

Manchester City - West Bromwich -ottelun ensimmäinen vartti herätti siihen, että maailman paras seurajoukkue majailee tällä hetkellä Manchesterissä. Josep Guardiola on sen sinne vaivihkaa nurkannut ja City vaikuttaa pysäyttämättömältä. Etenkin kun Arsenalia vastaan pelatussa matsissa jopa tuomaritkin seurasivat vaaleansinisten huilunsoittoa.

Jose Mourinhon Manchester United saa vielä yhden momentumin. Se on Manchesterin derby joulukuussa Old Traffordilla. Mikäli täysi pistepotti jää Mourinhon pussukkaan, voidaan vielä avata keskustelua mestaruustaistelusta. Muussa tapauksessa laliigamaisesti peli on selvä ennen kuin vuosi vaihtuu, sillä eletään kautta, jossa 0-0 vierastasapelit eivät kanna mestaruuteen asti.

Tottenham ja Chelsea viettävät siestakautta, jonka päässä häämöttävät paikat mestareiden liigaan. Tottenhamin mestaruusvaunut rymistelevät ohi kahtena edellisenä kautena. Mauricio Pochettinon naamasta sen näkee. Chelsean Antonio Conten puvun taskusta ei täksi kaudeksi löydy enää kania tai kyyhkystä. Arsenal on Arsenal ja Liverpool on Liverpool. Toinen niistä päätyy toisen edelle valioliigassa.

Mancester Cityn ylivoima saattaa viedä mielenkiinnon. Mainittakoon kuitenkin se, että Burnley on ollut tympeä vastus melkein kaikille, Crystal Palace tulee vielä nousemaan pois pahnojen pohjalta ja täksi kaudeksi valioliigaan nousseet joukkueet näyttävät tulleen jäädäkseen, joten shokkiputoamisia on tyrkyllä. Tulee mieleen, että näinköhän Wayne Rooney päättää uransa championshipistä käsin? Tragediaa, draamaa ja komediaa on näytillä kakkossalissa, jos jokin ärsyke herättää vaaleansinisestä hypnoosista.

Viinikuvaus: vaaleansinistä, päihdyttävää ja pettävää

Valioliigakausi 2017-2018 -laatutakuu

Iso ratas on napsahtanut liikkeelle. Valioliiga alkoi. Ei ehkä niin hehkutettuna kuin mitä viime kaudella, jolloin säihkyvimpien aurojen valmentajat löysivät yksi toisensa perässä sumusaarille. Toisaalta valioliiga on tällä kaudella viime kautta vaikeampi voittaa. Josep Guardiola, Antonio Conte, José Mourinho ja Maurcio Pochettino ovat saaneet hioa pelisysteemiään yhden kauden pidempään. Pala palalta joukkueet heijastavat täydellisemmin sitä ideaalia, jonka luomiseen suurten valmentajat ovat laittaneet kaiken sen, mihin he voittamisessa uskovat. Toinen kausi on sikäli armoton, että menestystä on tultava niin, että se tuntuu tai ledivalot syttyvät stadionilla ja johdattavat takaoven kautta ulos. Kaikki eivät voi voittaa, mutta se ei silti käy selitykseksi.

Chelsealle yskähti. Ketjut olivat liian öljyssä ja tippuivat. Conte vaikutti melkein koko matsin poissaolevalta. Oliko Conte kenties Milanossa vai muuten vain ajatuksissaan? Herätyskello täytyy Stamford Bridgellä saada soimaan saman tien, koska tällä kaudella pelkkä kirivaihde ei riitä. Mestaruus on tulosvetoinen projekti, jonka on käynnistyttävä heti ensimmäisestä ottelusta. Chelsea epäonnistui lähdössä ja nyt sillä on painetta onnistua illan ottelussa Tottenhamia vastaan. Kärki karkaa muuten jo kuuden pisteen päähän.

Manchester City otti avauskierroksella rutiinivoiton. Vielä jäi spekuloitavaa siitä, että oliko ilman turbovaihdetta otettu voitto vaaleansinisten hyvyyttä vai Brighton Hove & Albionin heikkoutta. Tottenham oli vaarallinen ja vakuuttava. Manchester United suvereeni. Mestaruus ratkaistaneenkin juuri näiden kolmen kesken.

Tällä kaudella yllätykset nähdään yksittäisissä otteluissa, mutta kokonaiskuvaa ne tuskin pääsevät leimaamaan. Valioliigan kärki on niin vahva, tasainen ja laadukas, että se on ketunlennosta haaveileville liikaa. Stereotyyppisesti Liverpool tullee menettämään johtoasemansa useamman kerran tälläkin kaudella ja Arsenal ailahtelee. Siksi niiden mestaruus on paikka mestareiden liigassa.

Viinikuvaus: loppuun asti hiottua, tasaista, laadukasta ja hieman yllätyksetöntäkin

Middlesbrough FC -askel ohi

Illan valioliiga -ottelussa samaan keitokseen keitetään äärimmäinen epätoivo ja pilkahdus mestaruuspystistä. Middlesbrough:n olisi pakko voittaa ottelu, jotta sillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus uusia sarjapaikkansa. Vastus on pahin mahdollinen: Chelsea FC. Chelsea on valioliigan paras joukkue ja se ei varmasti halua jättää mestaruustaistelussa mitään sattuman varaan. Chelsea pystyisi voitolla nykäisemään seitsemän pisteen eron Tottenhamiin. Voitto tarkoittaisi sitä, että Chelsea saisi kolme ottelupalloa mestaruustaisteluun. Antonio Contelta on tällä kaudella lähtenyt jo niin monta ässä -syöttöä, että viimeisen pallon tappaminen tuskin olisi enää mikään ihmeteko. 

Pikemminkin odotettavissa olisi italialaisen kapellimestarin viimeinen pitkä, harkittu ja hallittu nuotti.

Aitor Karanka jätettiin Middlesbrough:n kyydistä maaliskuussa

Middlesbrough:n kausi toisintaa tyypillistä hissijoukkueen kaarta. Kausi alkoi hyvin, mutta iltojen lyhetessä ja pimetessä tiukat ottelut kääntyivät tappioiksi ja täyden pistepotin saaminen oli tuulimyllyjä vastaan taistelua. Aitor Karanka sai kenkää. Hänen tarinansa on ollut hyvin vivahteikas ja tästä kirjotinkin jo aiemmin: Middlesbrough -askel kerrallaan

Karankan lähtiessä Middlesbrough oli kolmen pisteen päässä säilymisestä ja nyt matkaa on illan ottelun jälkeen minimissään neljä pistettä, mutta suurella todennäköisyydellä seitsemän. MM-lätkän kirvoittamana koko suomalainen urheilupöytäseurue keskustelee tällä hetkellä valmentajista ja heidän vastuustaan. Milloin valmentajan pitää lähteä ja mitä kannattaa ottaa tilalle? Karankan kohdalla voidaan rakentaa case Claudio Ranierin paaluttamille perustuksille. Kiistämätön tosiasia on, että Middlesbrough oli huonossa tuloskunnossa. Karankan korvaaminen ei kuitenkaan parantanut tilannetta toisin kuin Ranierin kohdalla. Väistämättä tulee mieleen, että olisiko sittenkin fanien rakastamalla valmentajalla, joka on ensin pelastanut joukkueen putoamiselta englannin ykkösliigaan ja sitten kahdessa vuodessa nostanut sen pääsarjaan suurten ja rikkaiden joukkoon, ollut vielä mahdollisuus koota vielä kerran joukot yhteen ja rymistellä putoamismuurin läpi. Illan tulos asettaa valaistuksen tähän käsikirjoitukseen.

Kirjoitus on hyvä päättää Karankan oppi-isän Jose Mourinhon sarkastiseen kommenttiin:

“I think he deserves to be sacked,” he said. “In the first year he arrived, the team was going into League One and he saved the team.

“In the second year, he took the team to the play-off final at Wembley. In the third year he had direct promotion. So I think in the fourth year, he deserved to be sacked!”

Viinikuvaus: hiljalleen kypsytetty ja pilaantuneista rypäleistä siivilöity uuteen tynnyriin kesken käymisen pakotettu hapan sangria.

Kuva: By Christophe95 - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=27254518

Lainaus: http://www.express.co.uk/sport/football/780687/Jose-Mourinho-Manchester-United-Aitor-Karanka-Middlesbrough-Premier-League

Loppuravi

Valioliigan viimeisen ratakierroksen kello kilkattaa. Loppusuoralla ensimmäisenä kopisevat venäläisen oligarkin Roman Abramovichin mielitietyn Chelsea FC:n kaviot. Antonia Conten ohjaama ravuri pussitettiin alkumatkasta pari kertaa, mutta marraskuiset 5-0 murskajaiset Evertonista nostivat Chelsean tuloslistan kärkeen ja siellä se on sen jälkeen pysynyt.

Conte sai sikäli suotuisan lähdön, ettei Chelsealla ollut europelien painoja pohkeissa. Ensimmäinen kausi ei suoraan ole vuorattu kaikkein tummimmilla pilvillä. Myrskyn silmää kiertelevät Jürgen Klopp, Arsene Wenger ja Mauricio Pochettino. Josep Guardiola ja Jose Mourinho kastuvat, koska Conte on ollut valioliigan keltanokkana suvereeni. Manchesterissä tullaan kuuluttamaan pakkomestaruutta ensi kaudella. Sekä Cityn että Unitedin vene keinuu, mutta ei kaadu vielä tämän kauden aikana.

Pochettinon Tottenham on vaununmitalla Chelsea jäljessä. Se ravaa vielä mestaruudesta, mutta Chelsealle hävityn FA Cupin välierän jälkeen sen rata pehmeni. Tottenhamilla on se etu, että siltä valioliigan pyttyä odottavat vain omat kannattajat. Toisaalta Tottenham on nyt kaksi kautta elänyt etsikkoaikaansa. Ensimmäisellä kaudella karkuun luikkivat ketut ja nyt katsellaan italialaisen jalkapalloa hengittävän herrasmiehen selkään. Kuluva kausi saattaakin olla Tottenhamin paras mestaruussauma hetkeen, sillä ensi kaudella, kun Manchesterin keltanokat ovat käyneet ensimmäisen kauden laiskan läksyt läpi, valioliigan voittaminen on entistä vaikeampaa. Sitäkään ei tosin ole kiveen hakattu, että nähdäänkö veli Mauricio vielä ensi kaudella pohjois-Lontoossa vai avaako Barcelonasta lähtevä tuolileikki houkuttelevimpia istuimia.

Ockhamin partaveitsi on raivannut tällä kaudella surutta manchesteriläisten jalkapallounelmien viidakkoa. Guardiola ei tule voittamaan valioliigan tulikasteessan mitään. Ilkeämielisimmät kertovat sen johtuvan siitä, että ensimmäistä kertaa valmennusurallaan Pep ei pääse peluuttamaan sarjan ylivertaisinta pelaajistoa. Mourinho tasapainoilee jo kahden pokaalin päällä. Kolmas saattaa olla vielä tulossa, mutta mikään näistä pokaaleista ei pääse paraatipaikalle. Setä-Jose ei häviä, mutta voittaminenkin on väliin ollut hankalaa. Terävimmän kärjen ja Manchester Unitedin erottavat vastustajan boksiin pomppimaan jääneet pallot, joita ManU ei ole saanut lakaistua maaliin asti. Molempien manchesteriläisten on ensi kaudella vakuutettava.

Liverpoolin kausi on piirtynyt sini -käyränä. Käyrä on ollut epäloogisuudessaan looginen. Samaan aikaan, kun se on kirnunnut kermaa otteluissa, joissa se on kohdannut vahvimmat joukkueet, sen maito on ollut hapanta muun muassa Burnleyä, Hull Cityä, Swanseaa, Bournemouthia ja viimeksi Crystal Palacea vastaan. Kloppolla on teknisesti ottaen rata vielä auki mestareiden liigaan. Loppuohjelma näyttää kuitenkin lähtökohtaisesti helpolta. Se on Pooliin peilaten hankala asia.

Arsene Wengerin tykkimiehien osalta kaikki vitsit on jo käytetty. Aurinko ei nouse täksi kaudeksi kuitenkaan idästä eli Arsenal ei tule sijoittumaan edes neljänneksi. Lontoolaiset punaisen puolen futisromantikot uskovat naivisti yhteen pokaalin. Auringon eteen valuu kuitenkin Contea muistuttava myrskypilvi.

Evertonistakin olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin, mutta sen kohdalta valioliiga jaetaan valtameriin ja ankkalampiin. Hyvä kausi päättynee siihen, että parhaat pelaajat lähtevät. Pelkkä Lukaku ei pystynyt pitämään Evertonia kärkiravureiden peesissä.

Viinikuvaus: Tynnyrit ja valmistustekniikka Lontoosta. Raaka-aineet Italiasta ja Argentiinasta. Manchesteristä ja Liverpoolista pala hiivaa.

Miksi et lähtisi itse?

Maailma on muuttunut pienemmäksi. Futisfanille se tarkoittaa sitä, että oman suosikkijoukkueen ottelut saattavat olla lyhyen lentomatkan ja pienen järjestelyn päässä. Jos haluaa vain nauttia kyydistä ja jättää järjestelyt toisille, voi ottaa yhteyttä toimijaan, jonka erikoisosaamista ovat jalkapallomatkat.

Manchester Cityn fanit toiveikkaana ottelun alkuhetkillä

Omat väkevimmät futismuistot ovat juuri paikan päällä koetut ottelut. Viimeksi pääsin palkintomatkalle todistamaan, miten Chelsea kiskaisi valioliigassa ratkaisevan oloisen kaulan Manchester Cityyn Etihad -stadionilla. Tunnelma ja ottelu olivat todella ikimuistoisia. Pelipäivä Manchesterissä alkoi jo hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan aamulla pubit alkoivat jo täyttyä ja kaikkialla välkkyvillä ruuduilla spekuloitiin tulevan kierroksen otteluilla. Koko iltapäivän ajan oli positiivisen virittynyt ja odottava tunnelma.

Saavumme stadionille. Etihad imee magneetin lailla vaalean sinisiin paitoihin pukeutuneita Manchester Cityn kannattajia uumeniinsa. Tunnelma kävi todella taianomaiseksi siinä vaiheessa, kun astui stadionin käytävältä katsomon puolelle. Oli kuin olisi astunut kokonaan toiseen ja tiukasti jalkapalloon kääriytyneeseen maailmaan. Liput liehuivat ja kannatuslaulut raikasivat, kun 55000 katsojaa hakeutui paikoilleen nauttimaan viikon kohokohdasta. Epätoden tuntu valtasi, kun supertähdet astelivat pelaajatunnelista kentälle: Diego Costa, Sergio Agüero, Kevin de Bruyne, Eden Hazard ja kourallinen muita aikamme gladiaattoreita.

Pallo potkaistaan peliin. Costa on juuri niin härkämäinen, Hazardilla on juuri niin pehmeä kosketus ja Kante on juuri niin oikeassa paikassa kuin televisiosta olen nähnyt. Yleisö elää yhtenä nopeana organismina, joka saa sähkönsä pelitapahtumista. Antonio Conte näyttää alusta asti siltä, että haluaisi itsekin kentälle.

Puolustaja Gary Cahillin epäonninen ohjaus räjäyttää stadionin pallo painuessa vastustamattomasti vierasjoukkueen maaliin. Cityn kannattajat ovat varmoja voitostaan. Hetken aikaa heidän koko elämänsä näyttää valoisalta.

Costan tasoitus halvaannuttaa katsomon yhtä siivua lukuun ottamatta. Siivu on täynnä lontoolaisia, joille oli itsestään selvää, että tasoitus tulisi. Willianin johtomaali on lontoolaisille asioiden luontaista jatkumoa samalla kun City fanien maailma karkaa kiertoradaltaan. Tunnelmat nousevat ja laskevat kuin pianon koskettimet. 1-3 -maali iskee kiilan lontoolaisten ja manchesteriläisten väliin: todellisuus jakautuu kahtia. Ottelu päättyy rähinään. Tarinan kaari, draama ja tunteiden skaalat ovat koskettaneet syvältä. Kiitollisena ja penkkiin liimautuneena katson, kun viimeisetkin pelaajat katoavat pelaajatunneliin. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Miksi et lähtisi itse? Halvat lennot, netistä suosikkijoukkueesi esimerkiksi FC Barcelonan liput ja maailmalle. Eipä se usein ole sen hankalampaa.

Viinikuvaus: juonenkäänteitä ja elämyksiä paikan päällä. Tuoreena suoraan tilalta.

Antonio Conten gambiitti

Olin ehtinyt jo kirjoittaa seuraavan pätkän:

”Pohjimmiltaan me kaikki tiedämme sen. Kaikkien aikojen valioliigakausi päättyy Chelsean mestaruuteen. Antonio Conte oli lopulta se velho, joka keitti väkevimmät keitokset. Conten ajuri kompuroi kahdesti alkukaudesta: Liverpoolia ja Arsenalia vastaan. Hetken näytti, että aika ei vielä ollut kypsä italialaiselle fiilisvalmentajalle. Ei ollutkaan vielä silloin, mutta nyt kauden puolessa välissä torinolais-lontoolainen chianti on ylimmällä hyllyllä. Sen alla lojuvat keissi irstasta saksalaista Weizenbockia, hämmentynyt espanjalainen Cava -pullo ja ylikypsä ranskalainen Merlot. Todennäköisyyksiä halveksiva futisfani saattaisi vielä tarttua Douron alueen arvoviiniin, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että portugalilainen jäi alkukaudesta pulloon. Se kipuaa kauden päätteeksi korkeintaan toiseksi korkeimmalle paikalle.

Etihad -stadion. Joulukuu. 55 000 katsojaa. Guardiolan vaaleansinisten pelisuunnitelma toimii matemaattisella tarkkuudella. Pallo saadaan maalin kuitenkin vasta Chelsean topparin avustuksella. Toisella puoliajalla tummansinisten härkä laskee katseensa ja rynnii eteenpäin. Hän ajaa itsensä kolmen puolustajan väliin eikä lopulta pääse irti. Tovin kuluttua Diego Costa tekee saman uudestaan ilman palloa. Pää alas ja täysi vauhti päälle. Pallo tippuu hänen jalkoihinsa, pieni siirto sivuun, pakki putoaa kyydistä ja pallo maaliin: irrationaalisuuden ja itsepäisyyden voitto rationaalisuudesta.

Tarina jatkuu. Pää laskeutuu. Pakki jää jälleen selän taakse ja pallo pystyyn Willianille. 1-2. Edessämme istuva jättilaisen, moottoripyöräkerholaisen ja kykloopin risteymä laskeutuu ensimmäistä kertaa ottelussa istuimelleen ja vetää hupun päähänsä. 1-3 -maali on sekä ratkaiseva että kosmeettinen. Chelsea ottaa sellaisen niskalenkin Citystä, että vaaleansinisten happitiehyet tukkiutuvat pitkäksi aikaa.

Tottenham voittaa Chelsean. Se on kosmeettista eikä ratkaisevaa.”

Joulukuussa Valioliiga näytti vielä tältä. Chelsea juhlimassa Etihad Stadionilla

Tilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti. Härkä laski jälleen päänsä, mutta suuntasi nyt sarvensa omaan aitioon. Kiinalaiset hämmentävät nyt koko eurooppalaista jalkapalloa ja yksi punainen lakana laskeutui Stamford Bridgelle. Mikäli tilanne ei nopeasti muutu Chelsea tulee pudottamaan pisteitä. Conte on shakkilaudalla matissa. Haistaako joku shakin vai onnistuuko Conten gambiitti?

Viinikuvaus: päivänselvästä sattumanvaraiseen