Real Madridin ja Barcelonan vuoden kolmannessa El Clásicossa on häivähdys sateen loppua räystään alla odottelevan madridistan märän valkopaidan tuntua. Sukat kastuivat keskiviikkona, kun Barcelona onnistui kahdella maalia kohti suuntautuneella laukauksella tekemään Santiago Bernabeulla kolme maalia. Real Madridin positiivisella peli-ilmeellä ei ollut sinällään mitään merkitystä. 0-3 -tulos kotikentällä oli nöyryyttävä, sietämätön ja valkoisten ylpeyttä taltan lailla lohkova. Ottelu oli myös pervorehellinen still -kuva joukkueiden tämänhetkisestä tilasta. Barcelona voi voittaa Real Madridin vähän heikommallakin esityksellä.
Tänään olisi mahdollista pestä valkopyykki, herättää La liigan mestaruustaistelu uudelleen henkiin, jos ei Realin ja Barcelonan, niin ainakin Madridin ja Barcelonan välillä. La liigassa tilanne on siinä mielessä metka, että Barcelonasta huokuva suvereniteetti on pieneltä osin kuplamaista. Kataloniassakaan ei ole mikään totaalinen jalkapallokevät käynnissä. Ei ainakaan vielä.
Madridissa ollaan jälleen yhdellä vedenjakajalla ja jokin 0-2,3,4,5 -tyypinen tulos olisi melkoinen tuhkan sirottelu kuivumassa olevan valkoisen kankaan päälle. Taktisia pienjyrsijöitä saatetaan nostella Santiago Solarin ja Ernesto Valverden knalleista ja pelaajien pohkeet saattavat aistia loppukevään kuorman, jossa edetään Mestareiden liigassa otteluparista toiseen ja kerätään La liigan mestaruuden lunastamiseen tarvittavia pinnoja. Sydän on kuitenkin illalla kaikkein tärkein lihas ja se rumuttaa perinteiden, kulttuurin ja El Clásicon ikiaikaisen luonteen rytmissä. Sen alle peittyvät yksittäisten kausien tai hetkellisten tilanteiden aallonharjat ja pohjat.
Viinikuvaus: ripaus kuivuvaa valkokangasta ikiaikaisessa valkopunasinisessä liemessä.
Jalkapalloa väri- ja viinilasien takaa. Kirjoittaja on kiinnostunut jalkapallon universaalista luonteesta ja sen yli kulttuuristen rajojen läikkyvistä asetelemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti