Aurinko tuijotti vaativalla silmällä Turku Energia -areenalle syyskuisessa torstai-illassa. Kumirouhetta olivat tulossa pöllyttämään FC Inter Turku 2 ja FC TPSu23. Reserviderby olisi voinut sekä näkyä että kuulua enemmänkin, mutta jonkinlaista sesonkiväsymystä vaikuttaa olevan kotimaisen futiksen DNA:ssa. Rauta-aitojen taakse löytyy lopulta hyvin porukkaa. Piparia tarjotaan yli organisaatiorajojen ja yleisöstä pärskyy pientä kipinää.
Molemmat joukkueet aloittavat pelin aika varovaisesti. Palloa siirrellään rauhallisesti puolustajalta toiselle eikä raivopäinen prässi kuulu kummankaan joukkueen ensi minuuttien pelisuunnitelmaan. Vieressäni tarjoudutaan yhdelle katsojattarelle leipomaan leivonnaisia. Tarjous kuitenkin hylätään. Interin hyökkäysten syöttöketjut saavat useampia punoksia, mitä suoraviivaisemmin hyökkäävän TPS:n vastaavat. Interin hyökkäyksien lopputulemana on sarja kulmia. Peliä pelataan muutenkin enemmän TPS:n kenttäpuoliskolla, mutta sanalla sanoen, mitään erityisen vaarallisia maalipaikkoja ei kuitenkaan jää kummastakaan päästä kirjoittajan tutkaan.
 |
| Ensimmäinen puoliaika oli tarkkaa ja melko varovaistakin peliä |
Syötöt hiukan karkailevat puolin ja toisin. Niistä seuraavat nopeat tilanteen vaihdot keskialueella ovat väliin lupauksia herättäviä, mutta ensimmäisen puoliajan tarinaan ei hirveästi kohokohtia nouse. Peli on tarkkaa ja hieman hermostunutta matalan riskin peliä. Interistä silmään pistää aktiivisesti laidallaan peliä edistävä Ryan Mahuta, kun taas TPS:llä se on Onnipekka Pajula, josta välittyy nälkää kuparisen rikkomiseen. Toisen puoliajan käärmekeitoksia lähdetään hämmentämään 0-0 -tilanteesta.
Tauolla pilvistä koitetaan bongata kuningatar Elisabetistä merkkejä, mutta muodostelmat näyttävät enemmän Prinssi Charlesilta. Saattaa siellä joku nähdä jotain kaalimato -osastoltakin, mutta jätetään tarkemmat analyysit Freudin koulukunnalle.
Kenttä viettää toisella puoliajalla samaan suuntaa kuin ensimmäiselläkin, mikä tarkoittaa sitä, että TPS pääsee pelaamaan alamäkeen. Pallo rullaileekin kertaalleen Interin maaliviivalla, kopsahtaa kerran tolppaan ja putoaa kerran Erik Holopaisen toimesta rimaan, mutta perille asti se ei löydä.
TPS:n hyvä ote pelistä lähtee lipsumaan, kun Inter saa boksin takaa lupaavan oloisesta rouhetontista paikan. Pallon taakse astelee Mahuta, jonka sijoitus leijailee muurin ohi ja pamahtaa Lauri Järvisen näppien kautta maaliin. Mahutan ja muun rytmiryhmän tuuletuksessa on sellaista kipinää, jota derbyssä kuuluukin olla.
Ryan Mahutan vapari ja tuuletukset
Maalin jälkeen ottelu taas tasaantuu. Tosin TPS on edelleen enemmän pallossa ja Inter vastaisku linjalla. Viinipullon verran on elohopeaa pudoteltu aikaa mittaavaan astiaan, kun Elmeri Oksanen haistaa hyvin TPS:n puolustuksen hassaaman avauksen. Nopean vastaiskun sijaan Oksanen lennättää pallon tyylikkäästi maalistaan reippaasti ulkona olevan Järvisen yli ja peli on 2-0. Inter pääsee kudin etäisyydestä johtuen tuulettelemaan sellaiselle sektorille kenttää, että sinne ehtii Tino Kangasahokin mukavasti riemuitsemaan ja hänen palatessaan tuskin tarvitsee ottaa ylimääräistä huikkaa Hart-Sportista.
 |
| Loppunahinat ja reserviderbyjen valtikka vaihtoon |
Tavallaan peli vaikuttaa paketoidulta, mutta eihän se ole, sillä yksi kulma repsottaa vielä. TPS:n Zegy Abdallah saa maalinedushässäkän päätteeksi pistettyä pallon Kangasahon taakse ja jostain päin kenttää huudahdetaan, että matsia olisi viisi minuuttia jäljellä. Se ei riitä yhtä nahistelua ja niskaan räimivää syysadetta lukuun ottamatta mihinkään. Inter voittaa. Yläkentällä keväällä hukattu reserviderbyjen valtikkaa siirtyy sinimustalle kuningashuoneelle ja siellä se pysyy vähintään pitkän talven yli
Viini: makea Portviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti