ÅIFK-TPS Akatemia: ”Mål, mål, mål. Ett Mål”

Kesäinen Turku virittäytyi viikonlopun viettoon. Yläkenttä pistettiin juhlakuntoon kaikkien aikojen kolmosta varten, kun Turun vanhin jalkapallo seura ÅIFK sai vieraakseen TPS Akatemian. Kaivelen sinistä korttia lompakosta lipun lunastamista varten samalla, kun pelaajat odottavat pääsyä kentälle. Käskyn käydessä ÅIFK:n junnut ojentelevat käpäliään pelaajia kohti läpyjen toivossa ja erityisesti Arman Palania odotetaan. ÅIFK:n pelaajat kerääntyvät rinkiin samalla, kun TPS:n leirissä otetaan joukkuekuvaa.

Viimeiset rituaalit ja peli käyntiin

TPS tulee sähäkästi ottelun alkuun ja ÅIFK:n Joni Rahila joutuu jo parin minuutin kuluttua puuttumaan pelin kulkuun. ÅIFK on heti perään survomassa TPS:n boksissa omaa esikoistaan, mutta noin viisi laukausta sisällään pitävä viritelmä ei sytytä valoja vielä taululle.

Pelin varsinainen kuva alkaa piirtymään kymmenen minuutin kohdilla. ÅIFK ottaa matsin hallintaansa, TPS vetäytyy ja keskittyy vastaiskuihin. Yleisön junnuosasto pitää hyvää mekkalaa. Tarkkakorvaiset ja katseiset havaitsevat, että nuoriso-osasto on antanut Julius Långbackalle lisänimen ”Haaland”. Myös kannustushuudot todentavat tätä todellisuutta. ”Maaleja Åbo!” vaihtuu lennosta ”Maaleja Haaland!” huudoksi.

ÅIFK liikuttelee palloa maalivahdista alkaen hyvällä itseluottamuksella keltapaidalta toisella. TPS:llä on vaikeuksia päästä ÅIFK:n prässin alta kontrolloituihin hyökkäyksiin. Kanarialintujen Alex Ålgars ja Jeremias Kaari löytävät toisiaan hyvin pelinrakennus -toimissa. TPS:n puolustuksen keskusta pitää kuitenkin ÅIFK:n hyökkäykset hallinnassaan ja mitään ilotulittelua maalipaikkojen osalta ei lähde syntymään. Hiljalleen TPS saa myös paremmin hyökkäyksiään syvyyteen, mutta myös ÅIFK puolustaa boksinsa hyvin.

Rahila täräyttää purkupallon Yläkentän katsomon yli, mikä innostaa junnuyleisöä entisestään. Ensimmäisen puoliajan lopussa kuullaankin vielä lähes raivoisaa kannustusta. Kummankaan joukkueen venttiilit eivät falskaa ja tauolle mennään 0-0 -lukemissa.

Tauolla rokki pauhaa. Junnuja kirmaa kentälle ja TPS:n organisaatiolla vaikuttaa olevan paljon asiaa tuomaristolle ennen kuin toinen puoliaika pääsee alkamaan.

Jutulla ennen toista puoliaikaa

Toisen puoliajan alkajaisiksi Ålgars etenee energisesti vasenta laitaa, leikkaa keskelle ja kosiskelee sisäkierteisellä kudilla takayläkulmaa, mutta yliastutuksi menee. Pelin kasvot saavat ensimmäiseen puoliaikaan nähden korkeintaan pari pisamaa ilmeeseensä. ÅIFK hallitsee peliä. TPS luottaa vastaiskuihin, joita se saakin ensimmäistä puoliaikaa säännöllisemmin liikenteeseen ja joiden ketjutuksessa Onnipekka Pajula on vakijäsenenä.

Arman Palanin vapari

Arman Palani löytää hyvällä pystysyötöllä Kaaren TPS:n puolustajien välistä. Kaari tykittää vauhdilla kohti Lauri Järvisen kesäterassia ja hakee jalkansa vapaaksi. Järvinen peittää kuitenkin Kaaren kudin ja pitää pelin edelleen kiikareissa. 

Kotiyleisö selvästi odottaa ja hieman vaatiikin Kanarialintujen avausmaalia. Lopulta se myös sen saa. ÅIFK:n ikiliikkuja Ålgars haastaa vasemmalla laidalla TPS:n puolustusta ja pääsee kääntämään matalan pallon keskelle. Arman Palani painii TPS:n puolustuksen kanssa ja pallo jatkaa kulkuaan kohti takatolppaa, jonne itsensä ensimmäisenä vääntää Kaari ja koko ÅIFK:n melkoinen tahtomaali vie kotijoukkueen johtoon. Peliä oli pelattu 71 minuuttia, kun ”Mål, mål, mål! Mera mål” saadaan vapautettua äänentoiston puristuksista.

Mål, mål, mål! Mera mål!

Katsomossa käydään läpi Qppiksen historiikkia. ÅIFK saa virta maalistaan ja se saa tuotua sarjana hyvännäköisiä hyökkäyksiä TPS:n maalia kohti eikä vähiten loputonta energiaa ja juoksuvoimaa säteilevän Ålgarsin kautta. Maalit on perjantain osalta kuitenkin jo paketoitu ja ÅIFK ottaa täysin ansaitusti kolmen pinnan talipallon mukaansa.

Junnut odottelevat asiaankuuluvasti nimmarivihkojen kanssa. Ihmiset astelevat rauhaksiin kohti kesäillan rientoja. ”Mera mål” soi repeatilla.

Viini: kesäistä iltaa alustava keveä kanarialinnun keltainen

FC Inter Turku 2 – FC TPSu23: sinimustia leivonnaisia

Aurinko tuijotti vaativalla silmällä Turku Energia -areenalle syyskuisessa torstai-illassa. Kumirouhetta olivat tulossa pöllyttämään FC Inter Turku 2 ja FC TPSu23. Reserviderby olisi voinut sekä näkyä että kuulua enemmänkin, mutta jonkinlaista sesonkiväsymystä vaikuttaa olevan kotimaisen futiksen DNA:ssa. Rauta-aitojen taakse löytyy lopulta hyvin porukkaa. Piparia tarjotaan yli organisaatiorajojen ja yleisöstä pärskyy pientä kipinää.

Molemmat joukkueet aloittavat pelin aika varovaisesti. Palloa siirrellään rauhallisesti puolustajalta toiselle eikä raivopäinen prässi kuulu kummankaan joukkueen ensi minuuttien pelisuunnitelmaan. Vieressäni tarjoudutaan yhdelle katsojattarelle leipomaan leivonnaisia. Tarjous kuitenkin hylätään. Interin hyökkäysten syöttöketjut saavat useampia punoksia, mitä suoraviivaisemmin hyökkäävän TPS:n vastaavat. Interin hyökkäyksien lopputulemana on sarja kulmia. Peliä pelataan muutenkin enemmän TPS:n kenttäpuoliskolla, mutta sanalla sanoen, mitään erityisen vaarallisia maalipaikkoja ei kuitenkaan jää kummastakaan päästä kirjoittajan tutkaan. 

Ensimmäinen puoliaika oli tarkkaa ja melko varovaistakin peliä

Syötöt hiukan karkailevat puolin ja toisin. Niistä seuraavat nopeat tilanteen vaihdot keskialueella ovat väliin lupauksia herättäviä, mutta ensimmäisen puoliajan tarinaan ei hirveästi kohokohtia nouse. Peli on tarkkaa ja hieman hermostunutta matalan riskin peliä. Interistä silmään pistää aktiivisesti laidallaan peliä edistävä Ryan Mahuta, kun taas TPS:llä se on Onnipekka Pajula, josta välittyy nälkää kuparisen rikkomiseen. Toisen puoliajan käärmekeitoksia lähdetään hämmentämään 0-0 -tilanteesta.

Tauolla pilvistä koitetaan bongata kuningatar Elisabetistä merkkejä, mutta muodostelmat näyttävät enemmän Prinssi Charlesilta. Saattaa siellä joku nähdä jotain kaalimato -osastoltakin, mutta jätetään tarkemmat analyysit Freudin koulukunnalle.

Kenttä viettää toisella puoliajalla samaan suuntaa kuin ensimmäiselläkin, mikä tarkoittaa sitä, että TPS pääsee pelaamaan alamäkeen. Pallo rullaileekin kertaalleen Interin maaliviivalla, kopsahtaa kerran tolppaan ja putoaa kerran Erik Holopaisen toimesta rimaan, mutta perille asti se ei löydä. 

TPS:n hyvä ote pelistä lähtee lipsumaan, kun Inter saa boksin takaa lupaavan oloisesta rouhetontista paikan. Pallon taakse astelee Mahuta, jonka sijoitus leijailee muurin ohi ja pamahtaa Lauri Järvisen näppien kautta maaliin. Mahutan ja muun rytmiryhmän tuuletuksessa on sellaista kipinää, jota derbyssä kuuluukin olla.

Ryan Mahutan vapari ja tuuletukset

Maalin jälkeen ottelu taas tasaantuu. Tosin TPS on edelleen enemmän pallossa ja Inter vastaisku linjalla. Viinipullon verran on elohopeaa pudoteltu aikaa mittaavaan astiaan, kun Elmeri Oksanen haistaa hyvin TPS:n puolustuksen hassaaman avauksen. Nopean vastaiskun sijaan Oksanen lennättää pallon tyylikkäästi maalistaan reippaasti ulkona olevan Järvisen yli ja peli on 2-0.  Inter pääsee kudin etäisyydestä johtuen tuulettelemaan sellaiselle sektorille kenttää, että sinne ehtii Tino Kangasahokin mukavasti riemuitsemaan ja hänen  palatessaan tuskin tarvitsee ottaa ylimääräistä huikkaa Hart-Sportista.

Loppunahinat ja reserviderbyjen valtikka vaihtoon

Tavallaan peli vaikuttaa paketoidulta, mutta eihän se ole, sillä yksi kulma repsottaa vielä. TPS:n Zegy Abdallah saa maalinedushässäkän päätteeksi pistettyä pallon Kangasahon taakse ja jostain päin kenttää huudahdetaan, että matsia olisi viisi minuuttia jäljellä. Se ei riitä yhtä nahistelua ja niskaan räimivää syysadetta lukuun ottamatta mihinkään. Inter voittaa. Yläkentällä keväällä hukattu reserviderbyjen valtikkaa siirtyy sinimustalle kuningashuoneelle ja siellä se pysyy vähintään pitkän talven yli 

Viini: makea Portviini 

Paluu Stade Louis II:lle: VG-62 – TPS U23

Kuparivuoren ympäristön parkki- ja hevosvankkuripaikat ovat täynnä. Naantalissa kesäkin kestää  pidempään ja pilvien takaa pilkistävä aurinko pakottaa riisumaan takin. Skandaalilehdistö tarttunee siihen, että joku vierasjoukkueen organisaatiosta jututtaa tuomaristoa juuri ennen matsia. Buffetissa jatketaan euron päiviä.

Kuparivuorella pelattiin tärkeistä pisteistä

Päivien lyhetessä panokset kovenevat. Tämä näkyy erityisen hyvin TPS U23:n otteista. Peli pakotetaan alussa VG-62:n päähän. Kotijoukkue yritetään nukuttaa heti alkuunsa

Ruhtinasten ja aatelisten lisäksi katsomossa on myös viikonlopusta nauttivia yksilöitä. Niinpä kotijoukkue saa taakseen hetkittäistä bassonkäheää kannustusta. Tästä tai jostain muusta syystä johdannaisena VG-62 kestää sinipaitojen rymistelyn ja pääse pistämään muutaman terävän piston korkealla pelaavan turkulaispuolustuksen taakse. Yksi näistä pistoista muuttaa olennaisesti pelin kulkua, sillä TPS-puolustuksen käsivirheen jälkeen pallo asetellaan ensin pilkulle maalitehtailija Veli Hartolan toimesta ja seuraavaksi pallo viedään keskipisteelle.

Videolla Veli Hartolan rankkari

Peli ja TPS rauhoittuvat hetkeksi. VG-62 ei totutusti hötkyile prässinsä kanssa, vaan pitää muotonsa kasassa. VG-62:n hyökkäyksen ja keskikentän yhteissävel kirjoitetaan sen verran hyvin samalle nuottiriville, että TPS:lle voidaan povata vaikeaa aamupäivää. Erityisesti VG-62:n Samuli Mikkonen on monessa mukana.

Ensimmäisen puoliajan lähestyessä päätepysäkkiään VG-62 joutuu jälleen kaivautumaan syvemmälle puolustuspoteroihinsa. VG-62:n veskari Mikael Salmela pelaa hyvää peliä ja napsii palloja sekä ylä- että alakulmista.  Puoliajan viimeisessä hyökkäyksessä TPS:n Onnipekka Pajula karkaa laidasta läpi, mutta pallon pyörähtäessä jalkaterän yli, vetäydytään puoliajalle VG-62:n johdossa.

Ali Yasin, joka kuvassa karkaa linjojen väliin, oli yksi vierasjoukkueen hahmoista

Toisen puoliajan alku kääntää pelin. TPS:n alati vaarallinen Ali Yasin pukkaa puoliajan ensimmäisen hyökkäyksen päätteeksi pallon oppikirjamaisesti nurmikosta pompauttaen maaliin.  Jatkoa seuraa seitsemän minuuttia myöhemmin, kun matala keskitys pomppii VG-62:n puolustuslinjan läpi. Pajula on haaskalla ja siirtää vierasjoukkueen johtoon. Mustapaidat liputtavat paitsiota, mutta linjatuomari ei, joten maali jää voimaan.

TPS saa hetken aikaa sarjana maalipaikkoja, mutta ottelu ei pääse repsahtamaan. VG-62 saa varisteltua puoliajalla ripustetut painot jaloistaan ja ilmeisesti sinipaidat nappaavat ne omiin pohkeisiinsa. TPS:n prässi kevenee ja peli näyttää jälleen tasaväkiseltä. VG-62 hyökkää aiempaa nähtyä enemmän pitkillä palloilla. Pääkohteena on Eetu Leppänen, joka painii palloista kiitettävästi, mutta VG-62:n hyökkäykset jäävät TPS:n linjan eteen, kun se on edellisissä otteluissa ollut vaarallisimmillaan linjan takana.

TPS:n puolustuslinjan edessä riitti toisella puoliajalla painittavaa

Viimeiseen vitoseen VG-62 saa puolittaisia tilanteita. Kirjoittaja ehtii jo kääntää kompassinnuolensa kohti Kupittaa 5:sen nousukilvoittelua, mutta palloliiton tulospalvelu kertoo vielä sen, että Eetu Kolu on kaunistellut vierasjoukkueen voittolukemia yhdellä maalilla. Sitä se ei kerro, että oliko kyseessä jälleen panenka, mutta koko ottelun lopputulema mutkistaa jo ennestään korkkiruuvin kieroa kilvoittelua sarjassa säilymisestä.

Viinikuvaus: vanhan pääkaupungin jäinen

Yläkentällä: TPS U23 - PaiHa

Pirtsakalla neljätoista -asteisella yläkentällä oli isoja pisteitä jaossa. Kipeämmin niitä tarvitsi TPS, joka majaili putoamisrappusten varjoisammalla puolella.  Sarjan keskivaiheilla tuulettelevalla PaiHalla oli paikka repäistä ratkaisevan tuntuista kiriä putoajakandidaatteihin.

Peli lähtee hyvällä sykkeellä ja tempolla liikkeelle. Hyvähenkinen kolina käy ja molemmilla joukkueilla on ”joko pallo tai mies jää” mentaliteettia mukana.

Joko pallo tai mies jää

”Hei se teki pomppukuperkeikan”, tytär huudahtaa, kun yksi oranssipaita kopautetaan nurin. Seuraavaksi nurin on Juri Kinnunen ja pallo viedään pilkulle. Eetu Kolun panenka laskeutuu vierasjoukkueen maaliin ja niinpä TPS siirtyy 1-0 johtoon, kun peliä on edetty reilu viitisen minuuttia.

Videolla Eetu Kolun Panenka

Alkupainien jälkeen TPS saa fyysisyydellään napattua ottelun itselleen ja se alkaa viedä leijonanosan kaksinkamppailuista. Näyttää jopa siltä, että osalta vierasjoukkueen pelaajista pääse peli-ilo puristumaan yläkentän tekonurmelle. TPS:n hyökkäyspelaajista Onnipekka Pajula ja Ali Yasin alkavat löytää tilaa. Pallo polttelee pariin otteeseen TPS -puolustuksessa ja siitä saadaan viitteitä, miten PaiHalla saattaisi olla paikka päästä peliin takaisin mukaan.

TPS oli yläkentällä terävämpi

Sadepuuska ropisee yläkentälle ja nostaa prideviikon kunniaksi sen ylle sateenkaaria kaksin kappalein. Toinen lapsista toivoo taikavoimia ja toinen jalkapalloa. Kirjoittajallekin jää toive, mutta ”jos saisin ihan pienen hetken katsoa rauhassa peliä” hylätään ja vaatimukseksi annetaan, että toivo jotain lelua. Jään miettimään.

Reilun puolen tunnin pelin jälkeen Yasin näyttää muutaman kikkakakkosen. Tilanne kuihtuu kasaan. Tästä inspiroituneena Pajula kokeilee muutaman minuutin päästä samaa ja ottaa vastaantulevat pelaajat pujottelukeppeinä. Lopulta Pajula saadaan rouhaistua nurmen pintaan ja vaparihommiksi menee. Juri Kinnunen nostaa vaparin oikeaan yläkulmaan. TPS siirtyy 2-0 johtoon.

Ali Yasinin kikkakakkonen

Videolla Juri Kinnusen vapari

Puoliajalla soitetaan spacemania ja kotimaista räppiä. Tytär poimii riimeistä yhden sanan. Yritän selitellä sitä ”verseksi” sen toisen pakaroihin viittavan sijaan, mutta en tiedä meneekö tämäkään läpi. Yleisöä on kerääntynyt mukavasti (kuuluttajan mukaan 163 kappaletta) ja buffetti takoo kauden myyntiennätyksiä.

Vierasjoukkueen kannattajat lähtevät toisella puoliajalla kääntämän peliä. TPS jatkaa kuitenkin myllyttämistä ja sen otteista (ja myös pelaajavalinnoista) näkyy, että se tarvitsee pinnoja kipeämmin. Ihan tuntia ei ehditä pelaamaan, kun paljon myös kulmalipulla viihtyneen Niklas Pyyhtiän vapari lipsahtaa maaliin. Vajaa kymmenen minuutin päästä lipsahtaa vielä neljännen kerran ja tällä kertaa paimiolaisten oman pelaajan kautta.

PaiHa väänsi kunniakkaasti loppuun asti

TPS:n pelaajista etenkin Pajula on pelipäällä. Joskin krampit vievät hänet vaihtoon. PaiHan eduksi on sanottava, että he pelaavat kunniakkaasti loppuun eivätkä sorru hölkkäilyyn tai tilien tasaamiseen säärisuojien läpi. Vierasjoukkueesta Mark Goldson jaksaa kipittää ja prässätä TPS:n pakkeja koko ottelun ajan. Yläkenttä jää kuitenkin mustavalkoisille. Stadissakin kuulemma pelataan viihdyttävää matsia, mutta oma reitti kulkee kuntoliigan otteluun.

Viinikuvaus: sateenkaarta ja mustavalkoista