ÅIFK-TPS Akatemia: ”Mål, mål, mål. Ett Mål”

Kesäinen Turku virittäytyi viikonlopun viettoon. Yläkenttä pistettiin juhlakuntoon kaikkien aikojen kolmosta varten, kun Turun vanhin jalkapallo seura ÅIFK sai vieraakseen TPS Akatemian. Kaivelen sinistä korttia lompakosta lipun lunastamista varten samalla, kun pelaajat odottavat pääsyä kentälle. Käskyn käydessä ÅIFK:n junnut ojentelevat käpäliään pelaajia kohti läpyjen toivossa ja erityisesti Arman Palania odotetaan. ÅIFK:n pelaajat kerääntyvät rinkiin samalla, kun TPS:n leirissä otetaan joukkuekuvaa.

Viimeiset rituaalit ja peli käyntiin

TPS tulee sähäkästi ottelun alkuun ja ÅIFK:n Joni Rahila joutuu jo parin minuutin kuluttua puuttumaan pelin kulkuun. ÅIFK on heti perään survomassa TPS:n boksissa omaa esikoistaan, mutta noin viisi laukausta sisällään pitävä viritelmä ei sytytä valoja vielä taululle.

Pelin varsinainen kuva alkaa piirtymään kymmenen minuutin kohdilla. ÅIFK ottaa matsin hallintaansa, TPS vetäytyy ja keskittyy vastaiskuihin. Yleisön junnuosasto pitää hyvää mekkalaa. Tarkkakorvaiset ja katseiset havaitsevat, että nuoriso-osasto on antanut Julius Långbackalle lisänimen ”Haaland”. Myös kannustushuudot todentavat tätä todellisuutta. ”Maaleja Åbo!” vaihtuu lennosta ”Maaleja Haaland!” huudoksi.

ÅIFK liikuttelee palloa maalivahdista alkaen hyvällä itseluottamuksella keltapaidalta toisella. TPS:llä on vaikeuksia päästä ÅIFK:n prässin alta kontrolloituihin hyökkäyksiin. Kanarialintujen Alex Ålgars ja Jeremias Kaari löytävät toisiaan hyvin pelinrakennus -toimissa. TPS:n puolustuksen keskusta pitää kuitenkin ÅIFK:n hyökkäykset hallinnassaan ja mitään ilotulittelua maalipaikkojen osalta ei lähde syntymään. Hiljalleen TPS saa myös paremmin hyökkäyksiään syvyyteen, mutta myös ÅIFK puolustaa boksinsa hyvin.

Rahila täräyttää purkupallon Yläkentän katsomon yli, mikä innostaa junnuyleisöä entisestään. Ensimmäisen puoliajan lopussa kuullaankin vielä lähes raivoisaa kannustusta. Kummankaan joukkueen venttiilit eivät falskaa ja tauolle mennään 0-0 -lukemissa.

Tauolla rokki pauhaa. Junnuja kirmaa kentälle ja TPS:n organisaatiolla vaikuttaa olevan paljon asiaa tuomaristolle ennen kuin toinen puoliaika pääsee alkamaan.

Jutulla ennen toista puoliaikaa

Toisen puoliajan alkajaisiksi Ålgars etenee energisesti vasenta laitaa, leikkaa keskelle ja kosiskelee sisäkierteisellä kudilla takayläkulmaa, mutta yliastutuksi menee. Pelin kasvot saavat ensimmäiseen puoliaikaan nähden korkeintaan pari pisamaa ilmeeseensä. ÅIFK hallitsee peliä. TPS luottaa vastaiskuihin, joita se saakin ensimmäistä puoliaikaa säännöllisemmin liikenteeseen ja joiden ketjutuksessa Onnipekka Pajula on vakijäsenenä.

Arman Palanin vapari

Arman Palani löytää hyvällä pystysyötöllä Kaaren TPS:n puolustajien välistä. Kaari tykittää vauhdilla kohti Lauri Järvisen kesäterassia ja hakee jalkansa vapaaksi. Järvinen peittää kuitenkin Kaaren kudin ja pitää pelin edelleen kiikareissa. 

Kotiyleisö selvästi odottaa ja hieman vaatiikin Kanarialintujen avausmaalia. Lopulta se myös sen saa. ÅIFK:n ikiliikkuja Ålgars haastaa vasemmalla laidalla TPS:n puolustusta ja pääsee kääntämään matalan pallon keskelle. Arman Palani painii TPS:n puolustuksen kanssa ja pallo jatkaa kulkuaan kohti takatolppaa, jonne itsensä ensimmäisenä vääntää Kaari ja koko ÅIFK:n melkoinen tahtomaali vie kotijoukkueen johtoon. Peliä oli pelattu 71 minuuttia, kun ”Mål, mål, mål! Mera mål” saadaan vapautettua äänentoiston puristuksista.

Mål, mål, mål! Mera mål!

Katsomossa käydään läpi Qppiksen historiikkia. ÅIFK saa virta maalistaan ja se saa tuotua sarjana hyvännäköisiä hyökkäyksiä TPS:n maalia kohti eikä vähiten loputonta energiaa ja juoksuvoimaa säteilevän Ålgarsin kautta. Maalit on perjantain osalta kuitenkin jo paketoitu ja ÅIFK ottaa täysin ansaitusti kolmen pinnan talipallon mukaansa.

Junnut odottelevat asiaankuuluvasti nimmarivihkojen kanssa. Ihmiset astelevat rauhaksiin kohti kesäillan rientoja. ”Mera mål” soi repeatilla.

Viini: kesäistä iltaa alustava keveä kanarialinnun keltainen

FC Inter Turku 2 – FC TPSu23: sinimustia leivonnaisia

Aurinko tuijotti vaativalla silmällä Turku Energia -areenalle syyskuisessa torstai-illassa. Kumirouhetta olivat tulossa pöllyttämään FC Inter Turku 2 ja FC TPSu23. Reserviderby olisi voinut sekä näkyä että kuulua enemmänkin, mutta jonkinlaista sesonkiväsymystä vaikuttaa olevan kotimaisen futiksen DNA:ssa. Rauta-aitojen taakse löytyy lopulta hyvin porukkaa. Piparia tarjotaan yli organisaatiorajojen ja yleisöstä pärskyy pientä kipinää.

Molemmat joukkueet aloittavat pelin aika varovaisesti. Palloa siirrellään rauhallisesti puolustajalta toiselle eikä raivopäinen prässi kuulu kummankaan joukkueen ensi minuuttien pelisuunnitelmaan. Vieressäni tarjoudutaan yhdelle katsojattarelle leipomaan leivonnaisia. Tarjous kuitenkin hylätään. Interin hyökkäysten syöttöketjut saavat useampia punoksia, mitä suoraviivaisemmin hyökkäävän TPS:n vastaavat. Interin hyökkäyksien lopputulemana on sarja kulmia. Peliä pelataan muutenkin enemmän TPS:n kenttäpuoliskolla, mutta sanalla sanoen, mitään erityisen vaarallisia maalipaikkoja ei kuitenkaan jää kummastakaan päästä kirjoittajan tutkaan. 

Ensimmäinen puoliaika oli tarkkaa ja melko varovaistakin peliä

Syötöt hiukan karkailevat puolin ja toisin. Niistä seuraavat nopeat tilanteen vaihdot keskialueella ovat väliin lupauksia herättäviä, mutta ensimmäisen puoliajan tarinaan ei hirveästi kohokohtia nouse. Peli on tarkkaa ja hieman hermostunutta matalan riskin peliä. Interistä silmään pistää aktiivisesti laidallaan peliä edistävä Ryan Mahuta, kun taas TPS:llä se on Onnipekka Pajula, josta välittyy nälkää kuparisen rikkomiseen. Toisen puoliajan käärmekeitoksia lähdetään hämmentämään 0-0 -tilanteesta.

Tauolla pilvistä koitetaan bongata kuningatar Elisabetistä merkkejä, mutta muodostelmat näyttävät enemmän Prinssi Charlesilta. Saattaa siellä joku nähdä jotain kaalimato -osastoltakin, mutta jätetään tarkemmat analyysit Freudin koulukunnalle.

Kenttä viettää toisella puoliajalla samaan suuntaa kuin ensimmäiselläkin, mikä tarkoittaa sitä, että TPS pääsee pelaamaan alamäkeen. Pallo rullaileekin kertaalleen Interin maaliviivalla, kopsahtaa kerran tolppaan ja putoaa kerran Erik Holopaisen toimesta rimaan, mutta perille asti se ei löydä. 

TPS:n hyvä ote pelistä lähtee lipsumaan, kun Inter saa boksin takaa lupaavan oloisesta rouhetontista paikan. Pallon taakse astelee Mahuta, jonka sijoitus leijailee muurin ohi ja pamahtaa Lauri Järvisen näppien kautta maaliin. Mahutan ja muun rytmiryhmän tuuletuksessa on sellaista kipinää, jota derbyssä kuuluukin olla.

Ryan Mahutan vapari ja tuuletukset

Maalin jälkeen ottelu taas tasaantuu. Tosin TPS on edelleen enemmän pallossa ja Inter vastaisku linjalla. Viinipullon verran on elohopeaa pudoteltu aikaa mittaavaan astiaan, kun Elmeri Oksanen haistaa hyvin TPS:n puolustuksen hassaaman avauksen. Nopean vastaiskun sijaan Oksanen lennättää pallon tyylikkäästi maalistaan reippaasti ulkona olevan Järvisen yli ja peli on 2-0.  Inter pääsee kudin etäisyydestä johtuen tuulettelemaan sellaiselle sektorille kenttää, että sinne ehtii Tino Kangasahokin mukavasti riemuitsemaan ja hänen  palatessaan tuskin tarvitsee ottaa ylimääräistä huikkaa Hart-Sportista.

Loppunahinat ja reserviderbyjen valtikka vaihtoon

Tavallaan peli vaikuttaa paketoidulta, mutta eihän se ole, sillä yksi kulma repsottaa vielä. TPS:n Zegy Abdallah saa maalinedushässäkän päätteeksi pistettyä pallon Kangasahon taakse ja jostain päin kenttää huudahdetaan, että matsia olisi viisi minuuttia jäljellä. Se ei riitä yhtä nahistelua ja niskaan räimivää syysadetta lukuun ottamatta mihinkään. Inter voittaa. Yläkentällä keväällä hukattu reserviderbyjen valtikkaa siirtyy sinimustalle kuningashuoneelle ja siellä se pysyy vähintään pitkän talven yli 

Viini: makea Portviini 

MaPS-TPSu23: tummat silmät, ruskea tukka

Masku -humppa on soinut taukoamatta kirjoittajan soittolistoilla, joten parin viikon takaiset synnit on sovitettu. Kelit viilenevät flunssakautta enteilevästi ja ensimmäiset sadepisarat paukahtavat tuulilasiin jo kasitiellä. Pelin alkaessa vettä tulee jo reilummin ja katsomossa taivastellaan sitä, miten nopeasti ilmat ovat jäähtyneet terassikeleistä toppatakkia vaativiksi.

MaPS ja TPSu23 tasasivat pisteet Taponkedolla

Kipeästi lisäpinnojen tarpeessa oleva MaPS kääntää pelikirjastaan aivan uuden sivun. Se vetäytyy aktiivisesti omalle kenttäpuoliskolleen ja antaa TPS:n pitää palloa. TPS ei sinänsä lähde aktiivisesti ratkaisemaan MaPSin puolustuspelin ristisanaa, vaan se pyörittelee palloa välillä pitkäänkin puolustajalta toiselle.

”Se loppus jo”

Pilvipeite haihtuu ja aurinko levittäytyy Taponkedolle. Katsomossa kerrataan kaikki olennaiset futista koskeneet tapahtumat. Peimari Unitedin edellisen pelin kokoonpano MaPSia vastaan puhututtaa edelleen. Kokoonpano on sanonut suitsait kaikille kasvattajakiintiöille ja niin voi tehdä, koska sellaisia kiintiöitä ei läntisen-Suomen kolmosdivarissa ole. Lennokkain heitto on se, että kokoonpanossa on ollut jo karkoituksen saaneita ulkkarivahvistuksia.

TPS jatkaa MaPS:n puolustuslinjoihin puskemista ja samalla myös MaPS hukkaa omat etsikkonsa, sillä ne muutamat erikoistilanteet, joita se saa, juuttuvat piippuun. Välähdykseksi MaPS:n maalintekopelotteesta jää parinkymmenen minuutin kohdalla Joni-Petteri Malkan väkevä nousu, jonka päätteeksi hän löytää rangaistusalueen rajoilta Hushyar Aftabin. Aftabin kuti napsahtaa kuitenkin Lauri Järvisen näppeihin.

TPSu23 rakensi peliä rauhaksiin puolustuksen kautta

Kärsivällisen puolustuspelinsä lisäksi MaPS yrittää hiukan lämmittää vieraita ja neljänkymmenen minuutin kohdalla saadaan pientä torikokousta aikaiseksi. Pari keltaista korttia nousee ennen kuin lakaisukoneet pääsevät ryhmän hajaannuttua paikalle.

Pikkuisen kopisi...

...ja korttiakin nousi

Tauolle ja santsikahville lähdetään tasatilanteessa. Lämminverisimmät nojailevat olutkarsinan aitaan laskevia celsiusasteita uhmaten. Mitään nuorison rokkiräminää ei tällä kertaa ajeta taukomusiikiksi, vaan tunnelmaa nostatellaan ”Tummilla silmillä ja ruskealla tukalla”.

MaPS tulee toiselle puoliajalle aktiivisemmalla pelitavalla. Tosin sen seurauksena TPS löytää vihreiden puolustuslinjan takaa marjapaikkoja, mutta viimeistään märästä nurmesta hyvin vauhtia ottavat MaPS:n puolustajien liut tukkivat marjapoimurin. Tanssiinkutsuja lähetellään useammin ja kyllä TPS:ltä löytyy myös omat parkettien partaveitset. Aatu Hagelberg vaatii tuomarilta oikeudenmukaisuutta ja TPS:n Niklas Harittu puolestaan Hagelbergilta sanattomuutta.

MaPS:n puolustuksella piti kiirettä toisen puoliajan alussa

MaPS saa muutamia hyvännäköisiä hässäköitä TPS:n maalille. Paras paikka siunaantuu Niclas Forssille, joka pääsee palauttamaan Järviseltä irtoavaa paluupalloa pellon puoleiseen maaliin, mutta Järvinen ehtii käpälöidensä kanssa pallon eteen. Pelin kulkiessa loppua kohden  aika monella pelaajalla menee polttoaineensyöttö selvästi varatankin puolelle. TPS luo uhkaa kulmpapotkuista, jotka kotijoukkue kuitenkin hoitaa sekä taidolla että tuurilla. Taitaa siinä kertaalleen saada oma pakkikin omilta pataan, mutta mitäpä sitä ei logon vuoksi tekisi.

Niclas Forss oli kotijoukkueen pelaajista lähimpänä maalintekoa

Katsomossa kehaistaan sähköpyörää, vaikka sitä on ennen luultu ”naisten hommiksi”. Myöhästyneitä ja ”myöhästyneitä” taklauksia kopsahtelee koiville molemmin puolin ja juttukavereiden perään ei tarvitse kentällä kauaa huhuilla, joten Aleksi Kerosen korttikäsi pysyy lämpimänä. Lopulta, kun peli päättyy, niin kummankaan joukkueen pelaajat eivät varsinaisesti lähde tekemään pistejaosta ongelmaa.

Yleisö haihtuu kylmenevän illan tieltä. Kenties saunanlämmityshommiin, jos on puukiuas tai vanha sähkösoppari vielä päällänsä. Sami Rähmöstä ei näy edelleenkään missään. Onko Paula Koivuniemellä osuutta asiaan?

Viini: 0,0%