Paluu Stade Louis II:lle: VG-62 – TPS U23

Kuparivuoren ympäristön parkki- ja hevosvankkuripaikat ovat täynnä. Naantalissa kesäkin kestää  pidempään ja pilvien takaa pilkistävä aurinko pakottaa riisumaan takin. Skandaalilehdistö tarttunee siihen, että joku vierasjoukkueen organisaatiosta jututtaa tuomaristoa juuri ennen matsia. Buffetissa jatketaan euron päiviä.

Kuparivuorella pelattiin tärkeistä pisteistä

Päivien lyhetessä panokset kovenevat. Tämä näkyy erityisen hyvin TPS U23:n otteista. Peli pakotetaan alussa VG-62:n päähän. Kotijoukkue yritetään nukuttaa heti alkuunsa

Ruhtinasten ja aatelisten lisäksi katsomossa on myös viikonlopusta nauttivia yksilöitä. Niinpä kotijoukkue saa taakseen hetkittäistä bassonkäheää kannustusta. Tästä tai jostain muusta syystä johdannaisena VG-62 kestää sinipaitojen rymistelyn ja pääse pistämään muutaman terävän piston korkealla pelaavan turkulaispuolustuksen taakse. Yksi näistä pistoista muuttaa olennaisesti pelin kulkua, sillä TPS-puolustuksen käsivirheen jälkeen pallo asetellaan ensin pilkulle maalitehtailija Veli Hartolan toimesta ja seuraavaksi pallo viedään keskipisteelle.

Videolla Veli Hartolan rankkari

Peli ja TPS rauhoittuvat hetkeksi. VG-62 ei totutusti hötkyile prässinsä kanssa, vaan pitää muotonsa kasassa. VG-62:n hyökkäyksen ja keskikentän yhteissävel kirjoitetaan sen verran hyvin samalle nuottiriville, että TPS:lle voidaan povata vaikeaa aamupäivää. Erityisesti VG-62:n Samuli Mikkonen on monessa mukana.

Ensimmäisen puoliajan lähestyessä päätepysäkkiään VG-62 joutuu jälleen kaivautumaan syvemmälle puolustuspoteroihinsa. VG-62:n veskari Mikael Salmela pelaa hyvää peliä ja napsii palloja sekä ylä- että alakulmista.  Puoliajan viimeisessä hyökkäyksessä TPS:n Onnipekka Pajula karkaa laidasta läpi, mutta pallon pyörähtäessä jalkaterän yli, vetäydytään puoliajalle VG-62:n johdossa.

Ali Yasin, joka kuvassa karkaa linjojen väliin, oli yksi vierasjoukkueen hahmoista

Toisen puoliajan alku kääntää pelin. TPS:n alati vaarallinen Ali Yasin pukkaa puoliajan ensimmäisen hyökkäyksen päätteeksi pallon oppikirjamaisesti nurmikosta pompauttaen maaliin.  Jatkoa seuraa seitsemän minuuttia myöhemmin, kun matala keskitys pomppii VG-62:n puolustuslinjan läpi. Pajula on haaskalla ja siirtää vierasjoukkueen johtoon. Mustapaidat liputtavat paitsiota, mutta linjatuomari ei, joten maali jää voimaan.

TPS saa hetken aikaa sarjana maalipaikkoja, mutta ottelu ei pääse repsahtamaan. VG-62 saa varisteltua puoliajalla ripustetut painot jaloistaan ja ilmeisesti sinipaidat nappaavat ne omiin pohkeisiinsa. TPS:n prässi kevenee ja peli näyttää jälleen tasaväkiseltä. VG-62 hyökkää aiempaa nähtyä enemmän pitkillä palloilla. Pääkohteena on Eetu Leppänen, joka painii palloista kiitettävästi, mutta VG-62:n hyökkäykset jäävät TPS:n linjan eteen, kun se on edellisissä otteluissa ollut vaarallisimmillaan linjan takana.

TPS:n puolustuslinjan edessä riitti toisella puoliajalla painittavaa

Viimeiseen vitoseen VG-62 saa puolittaisia tilanteita. Kirjoittaja ehtii jo kääntää kompassinnuolensa kohti Kupittaa 5:sen nousukilvoittelua, mutta palloliiton tulospalvelu kertoo vielä sen, että Eetu Kolu on kaunistellut vierasjoukkueen voittolukemia yhdellä maalilla. Sitä se ei kerro, että oliko kyseessä jälleen panenka, mutta koko ottelun lopputulema mutkistaa jo ennestään korkkiruuvin kieroa kilvoittelua sarjassa säilymisestä.

Viinikuvaus: vanhan pääkaupungin jäinen

FC Inter 2-Peimari United: kärkinahinaa

Kertaalleen siirretty läntisen-Suomen kolmosdivarin matsi FC Inter 2-Peimari United sai estradinsa syksyisellä Kupittaa 5:lla. Sarjataulukossa molemmat hakivat ohituslinjaa kärjessä surffailevan FC Ålandin takana. Kotijoukkue tarvitsi kipeämmin voittoa ja vieraat saisivat tasapelilläkin pidettyä podiumin korkeimman paikan omissa kintuissaan.

Yleisöä löytyi laidallinen kentän jokaiselle reunalle ja myös natisevat pääkatsomot olivat melkoisen täynnä. Taustalla loistava tivoli maailmanpyörineen ja reippaalla kannustushengellä mukaan tulleet peimarilaiset toivat oman tunnelmansa otteluun. 

Peimari aloittaa pelin väkevämmin Interin sovitellessa vielä kuvioitaan. Pedro Moreira kolauttaa pallon tolppaan jo muutaman minuutin pelin jälkeen. Myös maalivahti Gerson Liman melkein koko kentän mittaiset avaukset tulevat tutuksi jo alussa.

Peimari United aloitti väkevästi. Kuvassa Jakson Mendes hätyyttelemässä maalia

Pelin edetessä Inter löytää hiljalleen paremmin syöttölinjoja ja tilaa kentältä. Myös ulospäin näyttäytyvä joukkueiden välinen fyysinen epäsuhta paljastuu vähintäänkin osittain silmälumeeksi. Inter pelaa pykälää enemmän sääntöjen rajamailla ja tasaa siten puntit. Inter käyttää pelisuunnitelmassaan myös tavallisen paljon pitkiä palloja ja erityisesti Markus Arsalon kaaripallot lähtevät hyvällä idealla molempiin laitoihin.

Huomista myrskyä enteilevä sade pisaroi Kupittaalla. Ottelu ei vielä ehdi kellahtaa kotijoukkueelle, kun reilu vartin pelin jälkeen Jakson Mendes kippaa kulmaflipperistä pallon maaliin. Maalin jälkeen Peimari pidättelee prässiään entisestään ja puolustaa väliin myös varsin syvältä kahdella neljän valkopaidan rivistöllä. Liman pitkistä avauksista joukkue ei kuitenkaan tingi missään vaiheessa.

Hieman odotusten vastaisesti Inter nousee tasoihin erikoistilanteesta. Eilen Helsingissäkin mukana ollut Jan Heinonen on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun kulmapotkun jälkitilanteesta palloa taitetaan takaisin keskelle. 1-1 -tilanteessa mennään tauolle.

Jan Heinonen hakemassa sopivaa korkeutta tasoitusmaalille

Kuuluttaja kauppaa kahvia ja Sirpan omenapiirakoita. Pilvipeite rakoilee ja päästää punaisena hohtavaa laskevan auringon valoa Kupittaalle.

Sisu! Asenne! Joukkue! Peimari!, raikaa pienimuotoisen katsomonvaltauksen toteuttaneiden peimarilaisten sydämistä.

Toiselle puoliajalle pelin ilme yksinkertaistuu. Liman lisäksi Peimari lähettelee useamman pelimiehen voimin pitkiä palloja kohti Interin puolustuksen keskustaa. Vitsi on kuitenkin siinä, että Kasperi Nevän johtama puolustus pärjää pitkissä palloissa erittäin hyvin. Vierasjoukkueesta Efraim Mavengolla tuntuu olevan pelin lopussa eniten tarjottavaa.

Inter oli toisella puoliajalla pelaavampi joukkue

Inter on pelaavampi joukkue, joskin toisen puoliajan edetessä käy selväksi, että Peimari tulee olemaan tyytyväinen myös pisteeseen. Pitkien pallojen sinkoamisen lisäksi Lima pötköttelee myös kentällä säännönmukaisesti. Inter saa kertaalleen käytettyä palloa maalissakin, mutta osuma hylätään.

Torikokousta lopussa

Kierrokset nousevat hiljalleen ja viimeiselle kympille kehkeytyy torikokoustakin. Puolittaisia maalipaikkoja on molemmilla, mutta tuomarin päättäessä pelin, tilanne on edelleen 1-1. Vierasjoukkueen leirissä tätä juhlitaan kuin voittoa. Pelin päätyttyä kierrokset eivät täysin laske, vaan erinäisiä asioita ruoditaan vielä hetken aikaa ennen kuin pelaajat pakkautuvat sateen alta omiin pukukoppeihinsa.

Viinikuvaus: päälle narrattu etiketti

Matkalla: HIFK-FC Inter

Bolt -areenan valot säihkyivät lempeän lämpimässä syysillassa. HIFK ei arastellut linnoittaa omaa kenttäpuoliskoaan kahdella yhteensä yhdeksän pelaajaa käsittävällä linjalla. Inter lähti pyörittämään peliä niin kuin Inter pyörittää. 

Sinimustien vasemmalla laidalla oli tiheämpään tikkaavia pallotaitavia jalkoja Elias Mastokankaan ja Matias Ojalan puolesta. Keski- ja oikeansektorin ryminästä pitivät huolta Benjamin Källman, Timo Furuholm ja Jesper Engström.

HIFK täysin perustellusti luotti vastaiskuihin, nopeisiin jalkoihin ja erikoistilanteisiin. 

Maanantai-ilta ei sinänsä mitään massaryntäystä Bolt -areenalle tuonut, vaikkakin laulu raikui sekä Klackenin päädystä että orrelle nostettujen sinimustien enimmäkseen Armadan ryhmittymän kannattajien kultakurkuista. Viereemme parkkeeranneet Futuran junnut vetivät köyttä vähän molempiin suuntiin.

Molemmat joukkueet onnistuvat pelisuunnitelmassaan hyökkäyskolmannekselle asti. Inter kylvää ison kasan keskityksiä, joihin eivät turkulaishyökkääjät kuitenkaan pääse. SJK-mahalaskun jälkeen Interin puolustus pelaa terävästi selustaan asti ehtivät pallot. Varsinaisille maalipaikoille ei kumpikaan joukkue oikein löydä väylää.

Henrik Moisander poimi tarvittavat marjat

Vähänlaisesti tarinantynkää tarjonnut ensimmäinen puoliaika päättyy maalittomana ja ottelusta alkaa rakentua yhden maalin matsi. Ensimmäisen puoliajan tähtihetkeksi nousee koipeaan loukanneen Timo Furuholmin kellahtaminen takaisin kentälle tilanteessa, jossa HIFK meinaa hetkellisen loukkaantumisen ansiosta päästä hetkeksi mylläämään ylivoimalla.

Video: HIFK:lla puolustamisessa kaikki keinot käytössä

Nakkimukit ja vissyt napataan turhia jonottelematta kainaloon. Futuran punasydämiset huutelevat jälki-istuntoa Interin kannattajakatsomoon.

Peli-ilme ei juuri muutu. Toki molemmissa päissä todennäköisyydet alkavat pyöriä kohti maalia osoittavia lukemia. Interin puolustuksessa on pientä tärräystä, mutta Henrik Moisander napsii tarvittavat. HIFK:n puolustus ei tärrää. Tosin Inter saa muutamia aihioita vastaiskuista, mutta viimeiset ratkaisut lipsuvat tai ne pussitetaan punanuttujen toimesta. Taiki Kagayama näyttäisi olevan hyvällä jalalla liikkeellä, mutta tehoille asti minuutit eivät riitä.

Inter punomassa juonia

Kun peli ei muuten ihmeitä tarjoile, nostetaan Antti Munukka viime minuuteiksi tikun nokkaan. KuPS painelee viime hetkellä Lahden ohi. Se jättää kuivan greippistä karheutta Turun bakteerikantaan tottuneeseen suuhun.

Viinikuvaus: hanapakkaus

Kakkosdivaripaikasta tosissaan: MaPS-FC Inter 2

Pelin tärkeys on aistittavissa Taponkedon viilenevässä illassa. Kentältä kantautuvat äänen sävyt ovat painavia. Nyt pelataan tosissaan.

FC Inter 2 on joukkueista teknisempi ja hallitsee palloa. Punaisissa nutuissa pelaavat turkulaiset puskevat suoraviivasemmin eteenpäin, mitä aiemmin muistan nähneeni. 

MaPS puolustaa tiiviisti. Pitkät pallot ovat herkässä ja pelisuunnitelmassa on myös turkulaisen nuorison peli-ilon niistäminen kovuudella ja psyykkaamisella. Kovien joskin järjestäen puhtaiden taklausten päälle saadaan kuulla futissanaston ikivihreät

-Kiviä taskuun!

-Hame päälle!

-Ylös siitä!

ja kertaalleen kaikki jopa yhdessä ainoassa tilanteessa.  Voi olla, että kotijoukkueen haaveissa siinsi vielä nousukahinoihin päätyminen. Etenkin kun sen taskussa oli vielä matsit sekä Peimari Unitedia että FC Ålandia vastaan.

Kotijoukkue tuli rymistellen otteluun

Peli pysyy siistinä ja tuomarilla on hyvä ote matsiin. Tiukan paikan tullen hän puhuttelee pelaajia suoraan nimellä. Kovaa pelatessa välillä sattuu ja tapahtuu, mutta varsinaiset sikailut jäävät tutkan ulkopuolelle.

Inter pääsee lähemmäs MaPS:n maalia. Interin tuulennopea Hushyar Aftab tuo vaarantuntua peliin. Interillä on pari läheltä piti tilannetta, vaikkakin se ajautuu useamman kerran pommittamaan korkeita keskityksiä maalille. Korkeissa palloissa maskulaiset ovat juuri riittävän hyviä, jotta heidän maalinsa varjeltuu.

Hushyar Aftab oli Interin parhaimmistoa

Peli viedään puoliajalle maalittomana.

Toiselle puoliajalle peli lämpenee entisestään. 

Interin Joona Järvistö käy kertaalleen läpi, mutta ruuti on hieman vettynyttä. 75 minuutin kohdalla Luka Leskisen napakka kuti painuu maaliin. Osuma saattaa olla Interille iso, kun kauden päätteeksi maaleja aletaan puntaroimaan.

Kenties hieman ylikierroksilla ajanut kotijoukkue lamaantuu maalista ja ajautuu toviksi täysin pelin alle. Inter saa rauhassa siirrellä palloa pelaajalta toiselle ja haistella tiloja toiselle maalille. Vaikuttaa siltä, että pelitilannemaali on kotijoukkueelle liian monen lukon takana.

MaPS laittoi loppuun vielä kirivaihdetta silmään

Viimeiselle kympille MaPS saa kerättyä itsensä. Inter hieman naivisti antaa muutamia sivuvapareita kotijoukkueelle. Ottelun loppu meneekin viihdyttävään ja sykettä nostattavaan kategoriaan. Turkulaisten puolustus pelaa kuitenkin vahvaa ottelua eikä Onni Sillanpäälläkään ole lahjalistaa maskulaisille. Kari-Pekka Koivunen käy lähimpänä tasoitusmaalia.

Inter voittaa ja nousukarsintapaikka voidaan leimata kolmen kaupaksi. Parkkipaikalta pois kaartava Peimari Unitedin logoja kantava ajoneuvo kertoo myös oman tarinansa seuraavaan kolmeen viikkoon huipentuvasta läntisen Suomen huippukiinnostavasta kolmosdivarista.

Viinikuvaus: väkijuomaa

Yläkentällä: TPS U23 - PaiHa

Pirtsakalla neljätoista -asteisella yläkentällä oli isoja pisteitä jaossa. Kipeämmin niitä tarvitsi TPS, joka majaili putoamisrappusten varjoisammalla puolella.  Sarjan keskivaiheilla tuulettelevalla PaiHalla oli paikka repäistä ratkaisevan tuntuista kiriä putoajakandidaatteihin.

Peli lähtee hyvällä sykkeellä ja tempolla liikkeelle. Hyvähenkinen kolina käy ja molemmilla joukkueilla on ”joko pallo tai mies jää” mentaliteettia mukana.

Joko pallo tai mies jää

”Hei se teki pomppukuperkeikan”, tytär huudahtaa, kun yksi oranssipaita kopautetaan nurin. Seuraavaksi nurin on Juri Kinnunen ja pallo viedään pilkulle. Eetu Kolun panenka laskeutuu vierasjoukkueen maaliin ja niinpä TPS siirtyy 1-0 johtoon, kun peliä on edetty reilu viitisen minuuttia.

Videolla Eetu Kolun Panenka

Alkupainien jälkeen TPS saa fyysisyydellään napattua ottelun itselleen ja se alkaa viedä leijonanosan kaksinkamppailuista. Näyttää jopa siltä, että osalta vierasjoukkueen pelaajista pääse peli-ilo puristumaan yläkentän tekonurmelle. TPS:n hyökkäyspelaajista Onnipekka Pajula ja Ali Yasin alkavat löytää tilaa. Pallo polttelee pariin otteeseen TPS -puolustuksessa ja siitä saadaan viitteitä, miten PaiHalla saattaisi olla paikka päästä peliin takaisin mukaan.

TPS oli yläkentällä terävämpi

Sadepuuska ropisee yläkentälle ja nostaa prideviikon kunniaksi sen ylle sateenkaaria kaksin kappalein. Toinen lapsista toivoo taikavoimia ja toinen jalkapalloa. Kirjoittajallekin jää toive, mutta ”jos saisin ihan pienen hetken katsoa rauhassa peliä” hylätään ja vaatimukseksi annetaan, että toivo jotain lelua. Jään miettimään.

Reilun puolen tunnin pelin jälkeen Yasin näyttää muutaman kikkakakkosen. Tilanne kuihtuu kasaan. Tästä inspiroituneena Pajula kokeilee muutaman minuutin päästä samaa ja ottaa vastaantulevat pelaajat pujottelukeppeinä. Lopulta Pajula saadaan rouhaistua nurmen pintaan ja vaparihommiksi menee. Juri Kinnunen nostaa vaparin oikeaan yläkulmaan. TPS siirtyy 2-0 johtoon.

Ali Yasinin kikkakakkonen

Videolla Juri Kinnusen vapari

Puoliajalla soitetaan spacemania ja kotimaista räppiä. Tytär poimii riimeistä yhden sanan. Yritän selitellä sitä ”verseksi” sen toisen pakaroihin viittavan sijaan, mutta en tiedä meneekö tämäkään läpi. Yleisöä on kerääntynyt mukavasti (kuuluttajan mukaan 163 kappaletta) ja buffetti takoo kauden myyntiennätyksiä.

Vierasjoukkueen kannattajat lähtevät toisella puoliajalla kääntämän peliä. TPS jatkaa kuitenkin myllyttämistä ja sen otteista (ja myös pelaajavalinnoista) näkyy, että se tarvitsee pinnoja kipeämmin. Ihan tuntia ei ehditä pelaamaan, kun paljon myös kulmalipulla viihtyneen Niklas Pyyhtiän vapari lipsahtaa maaliin. Vajaa kymmenen minuutin päästä lipsahtaa vielä neljännen kerran ja tällä kertaa paimiolaisten oman pelaajan kautta.

PaiHa väänsi kunniakkaasti loppuun asti

TPS:n pelaajista etenkin Pajula on pelipäällä. Joskin krampit vievät hänet vaihtoon. PaiHan eduksi on sanottava, että he pelaavat kunniakkaasti loppuun eivätkä sorru hölkkäilyyn tai tilien tasaamiseen säärisuojien läpi. Vierasjoukkueesta Mark Goldson jaksaa kipittää ja prässätä TPS:n pakkeja koko ottelun ajan. Yläkenttä jää kuitenkin mustavalkoisille. Stadissakin kuulemma pelataan viihdyttävää matsia, mutta oma reitti kulkee kuntoliigan otteluun.

Viinikuvaus: sateenkaarta ja mustavalkoista

 

Stade de Louis II:lla: VG-62- SC Wolves

Monacon eli Naantalin ruhtinaskuntaan pääsee ilman erillistä rajatarkistusta. Uutta asvalttia on hetken painettu Turun ja Naantalin väliin. Hummamiesten uutistoimistosta tiedetään kertoa, että projekti on viivästynyt, koska asvalttiseokseen sopivia kultahippuja on huonosti saatavilla.

Stade Louis II:n eli Naantalin Kuparivuoren kenttä avautuu idylliseen maisemaan. Nurmi vaikuttaa olevan priimaa ja kuten vieressä istuvan selvästi pitkän linjan VG:läisen puheenparresta poimin: luonnon nurmi on ainoa oikea pelialusta. Buffetissa kaikki maksaa euron ja kausikorttilaisille ei sitäkään. Otteluun oli toivottavasti vapaa pääsy ja, jos ei ollut, niin laskun saa laittaa perästä.

Idyllinen Kuparivuori ja pikkupojankokoinen pala futiskulttuuria Paraisilta

Euran Wembleyn reissun jälkeen oli sellainen tunne, että ruhtinaskunnan puoli tarinasta jäi hiukan aurinkolasikatsomon katveeseen. Samaan aikaan kiinnosti todeta se, miksi vastustaja Paraisten SC Wolves kyntää ilman pinnan pinnaa läntisen-Suomen kolmosessa. Niinpä könyämme koko perheen voimin puisen pääkatsomon orrelle ratkomaan päivän futismysteereitä.

Matsi alkaa tunnustellen. VG-62:n kapteeni Eetu Leppänen peräänkuuluttaa samanlaista starttia, mitä Eurassakin. Naantalin mustakeltaiset näyttävät avaavan 4-2-3-1 -tyyppisellä muodostelmalla. Wolvesista henkii se, että he lähtevät edelleen voittamaan, vaikka tämän kauden matka on käynyt toistuvien piikkimattojen yli. Molemmat joukkueet jättävät prässihikotukset Bielsalle koulukuntineen ja pyrkivät tiiviillä muodolla pakottamaan vastustajan pallon menetyksiin. VG-62 on pykälän verran pelaavampi joukkue, kun taas Wolves lähettää herkemmin pitkiä divaripalloja naantalilaisten puolustuksen selustaan.

VG-62:n hyökkääjä liikkuvat fiksusti ja sen keskikenttä on myös koko ajan hajulla, mitä hyökkääjät tekevät. Siksikin VG:62:n maali alkaa nykimään jo pian muodollisten tunnusteluiden päättyessä.  Tappioputken taakka lähtee pian paistamaan vierasjoukkueessa. Turhautumisen tunnetta jaetaan erityisesti tuomarin kanssa. Tässä kohtaa fiksummat olisivat jo lyöneet vetoa vierasjoukkueen punakortin puolesta.

VG-62 taisi hyökkäyspään pelaamisen

Wolves saa vyörytettyä tilanteitaan kulmiksi asti, mutta VG-62:n puolustus painii jälleen kulmat ja keskitykset toisaalle.  Kello kilkkaa pariakymmentä minuuttia, kun hieman Suomi-Wales -tyyliin Wolvesin puolustus kadottaa muotonsa. Veli Hartola saa pallon puolustuksen taskuun ja ajaa kohti maalia. Näyttää jo, että Hartola taittaa itsensä hieman pieneen kulmaan, mutta takakulmaan ryömii laadukas kuti ja VG-62 siirtyy 1-0 johtoon. Pitkän linjan VG:läinen kuittaa kaverilleen, että tämä olisi varmaan painanut kärkkärillä tuossa tilanteessa. Kaveri myöntää tämän, mutta toteaa myös, että maalin se olisi mennyt. Maalivahti olisi vain ollut ihmeissään, miten pallo olisi niin nopeasti suhahtanut ohitse.

Ottelu alkaa hakemaan lopullisia uomiaan, kun Wolvesin puolustushassin jälkeen Niklas Aalto napauttaa VG-62:n hyökkääjän nurin. Tuomari nostaa keltaisen, joka on Aallolle laatuaan toinen. Kuparivuori kasvaa Susille Mont Agelin mittoihin kiivettäväksi. Pelin ilme ei ensimmäisen puoliajan osalta ulosajon jälkeen hirveästi muutu. Mahdolliset kerrannaisvaikutukset siirtyvät tuonnemmaksi. Aurinko käväisee kesäisen lämpimänä Kuparivuorella.

Punakorttia kaivetaan


Videolla SC Wolvesin maalivahti Saku Suominen nappaa ylläolevaa tilannetta seuranneen vaparin

Toisen puoliajan alussa VG-62 paketoi pelin. Veli Hartola löydetään tällä kertaa rangaistusalueen rajoilta, josta hän heittää kauniisti sisäänpäin kiertävän pallon oikeaan yläkulmaan. Pari minuuttia tästä Leppänen on läpi ja tyylittelee pallon takakulman alasektoriin. Susien päät painuvat ja turkki vettyy.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueen juhlaa

Vaihdosta sisään tullut Roni Lehmuskoski napauttaa naantalilaisille vielä yhden. Viimeistään tämän jälkeen ottelu menee aika lailla pelailuksi. Puolustussuuntaan juoksijoita kysyttäessä ei kummaankaan rivistöstä montaa kättä nouse pystyyn. Kulmapotkujen sijaan vieraat keräävät keltakortteja. Kenties juuri kulmapotkut ovat se erikoiskortti, mikä Wolvesin kannattaa tällä kaudella vielä koittaa kääntää.

SC Wolves ei ujostellut pitkienkään pallojen kanssa, mutta VG-62:n puolustus hoiti ne mallikkaasti.

Vierasjoukkue ja tuomaristo eivät löytäneet yhteistä säveltä.

Molemmat joukkueet saavat vielä omat maalipaikkansa, mutta terävyys on ottelusta jo haihtunut. VG-62 voittaa ja on orastavassa voittoputkessa kiinni kauden harppoessa kohti ratkaisuotteluita. Pitkänlinjalaiset olivat jo hetkeä aiemmin lähteneet omaan matsiin ja sen jälkeen valmistautumaan Suomi-Ruotsi -maaotteluun. Tältä aamupäivältä peli on jo hetken aikaa ollut selvä.

Viinikuvaus: tännekin sopisi jotain Mallasseppien takomaa

Futiskirjat: Football in Sun and Shadow, Eduardo Galeano

Eduardo Galeanon ”Football in Sun and Shadow” on historiankirjoitukseksi naamioitu rakkauskirjelmä jalkapallolle. Kirja sekä kääntää auringon jalkapallohistorian jo nuupahtaneisiin nuppuihin että pelmauttaa vielä lähimuistissa kytevät hiillokset roihuun. Nyt jo edesmennyt Galeano juoksuttaa estradille jalkapallohistorian merkittävimmät pelaajat, rekonstruoi kirjallisin keinoin hienoimmat maalit ja pelaa ajankuvilla taustoittaen MM-kisat uudelleen.

Eduardo Galeano: Football in Sun and Shadow

Kerronnan tasolla kyse on kaunokirjallisesta ja lyyrisestä teoksesta. Kirjaa rakentuu lyhyistä, jonkin henkilön, joukkueen, tapahtuman ja tai tilanteen kuvaavista kappaleista. Kirjan alku saattaa jopa tuntua hämmentävältä ennen kuin se paljastaa kronologisesti etenevän juonensa. Galeanon ote on romantisoiva, vaikka se paljastaa jalkapallosta myös sen nurjia puolia. Hetkittäin jalkapallo lyö yli tai se saa aikaan uskomattomia asioita. Jalkapallo saattaa unohtaa kaikki käytöstavat ja solvata äitinsä menettänyttä tuomaria huoranorpopenikaksi tai toisaalta se saattaa solmia aselevon keskelle sisällissotaa. Kukapa haluaisi sotia, jos vaihtoehtona on Pelén näkeminen?

Kirja haikailee menneiden aikojen luovan ja sambaavan jalkapallon perään. Samalla se piikittelee ja kuvaa satiirisesti nykyjana tehokkuuteen perustuvaa äärimmilleen kaupallistettua jalkapalloa, jossa pelaajat ovat kuin rikkaita orjia ja maailmanmestaruudet jaetaan pikemminkin urheiluvälinemerkkien kuin maajoukkueiden kesken. Kirja nosteleekin tarkoitushakuisesti jalustalle henkilöitä, jotka uhmaavat luonnonlakeja ja nauravat konemaisesti jauhavalle jalkapalloteollisuudelle.  Galeano toteaakin: fyysisyys on jalkapallossa ollut menestymisen tae yhtä vähän kuin älykkyysosamäärä työelämässä tai vehkeiden koko makuukammarissa. Galeano astelee itsevarmasti elämässään tappioon tuomittujen kannattajakatsomoon.

Kirjasta välittyy maailmaan ja jalkapalloon kietoutuvat elämänkokemus. Palloa välillä oikeaa, välillä vasenta laitaa ja välillä keskikaistaa kuljettavat vuosikymmenet asettavat asioille perspektiivin. Galeano muistuttelee kepeästi virnistelleen, miten hyvin asioista perillä olevat miamilaiset tiedonlähteet tiesivät vuosikymmenten ajan MM-kisojen aattona kertoa, miten Fidel Castron vallasta astuminen on vain tuntien kysymys. Tunnelma kuitenkin vakavoituu, kun Galeano siirtyy kotikentälleen Etelä-Amerikkaan peippailemaan pitkin slummien kapeita katuja tai runoilemaan Uruguaylaisista jalkapallosankareista.

Jalkapallo parhaimmillaan tuo elämään satujen taianomaisuutta ja sellaista magiaa, jolle hektisessä ajassa otsakurtussa paahtava kulkija saattaa herkästi tulla sokeaksi.  Sen kirja kertoo ja sen, miten Galeanon sydämessä asustava pieni poika nukahti erämaassa kaktusta vasten pallo sylissään.

Viinikuvaus: kaktusviini